JUTTUSILLA – Jouko ja Terttu

Turkulaisen tanssiseura Flying Stepsin (www.flyingsteps.fi) Argentiinalaisen tangon opetus alkoi syksyllä 2009, ensin viikonloppukursseina ja vuodesta 2010 viikoittaisena. Opetuksen alullepanijat olivat Jouko Tamminen ja Terttu Nurminen, jotka perustivat  Tango Calesita -yhteisön. 

        

Jouko ja Terttu harjoitussalilla

                                                                                                                                        

Jututin vuoden 2014 helmikuun lopulla, iltaa istuttaessa, Joukoa ja Terttua heidän tanssitaustastaan sekä ajatuksistaan Argentiinalaisesta tangosta ja sen opettamisesta.

KANSANTANSSIA JA LAVAA

Molemmat kertoivat aloittaneensa tanssiharrastuksensa uudestaan aikuisiässä kansantanssista ja lavatanssista. Kansantanssiryhmiin he kuuluivat sekä Turussa että Liedossa, ja osallistuivat sekä paikallisiin että kansallisiin ja kansainvälisiinkin esiintymisiin. ”Esiintymiset olivat tavoite, johon treenattiin”, Terttu kuvaa. ”Se oli toisaalta motivoivaa, mutta tietenkin myös harjoituksiin sitovaa.”

”Kansantanssit ja lavatanssit elivät aika kauan rinnakkain”, kertoo Terttu, joka paneutui lavapuoleenkin niin, että suoritti Suomen Seuratanssiliiton (SUSEL ry) tanssinohjaajan perustutkinnon. ”Kansantanssit ovat ajan puutteen vuoksi jääneet taakse, mutta lavatansseissa pyritään käymään pari kertaa kuukaudessa, ja kesällä ahkeramminkin.”

TANGO ARGENTINO

”Kiinnostus Argentiinalaiseen tangoon heräsi kun näimme Tango Pasión -shown Turussa vuonna 2004. Kun sen jälkeen silmiin osui viikonloppukurssin mainos, piti mennä katsomaan mistä oikeasti on kysymys”, kertoo Terttu. ”Turussa ei ollut silloin säännöllistä Argentiinalaisen tangon sosiaalitanssin opetusta, ainoastaan satunnaisia opettajavierailuja”.

”Vuonna 2006 oululaiset Tomas ja Erita kävivät pitämässä Turussa viikonloppukurssia, ja siitä oikeasti aloitimme Argentiinalaisen tangon aktiivisen harrastuksen. Osallistuimme vielä samana vuonna heidän järjestämälleen tangomatkalle Buenos Airesiin”, he kertovat. ”Kansainvälisellä tangofestivaalilla saimme opetusta monilta tunnetuilta opettajilta mutta sen matkan opettajista mieleeni jäi erityisesti Demian Garcia”, kertoo Jouko. Kun Jouko ja Terttu osallistuivat Tomasin ja Eritan järjestämälle tangomatkalle myös vuonna 2008, Demian toimi ryhmän pääopettajana. ”Hänellä on aivan oma tyylinsä tanssia”, Jouko selittää. ”Hänen askeleensa on omanlaisensa ja olen siitä ottanut mallia omaankin askellukseeni.”

MIKÄ KOUKUTTI? 

Utelen Joukolta ja Tertulta mikä Argentiinalaisessa tangossa viehätti niin, että siitä tuli pääasiallinen tanssiharrastus. ”Ensin alkuun se, että Tango oli muihin seuratansseihin verrattuna niin erilaista”, sanoo Terttu. ”Ja oli mielenkiintoista, että Tangosta ei tullut hetkessä ’valmista’.” ”Myös tangomusiikki viehätti”, kertoo Jouko.

NEUVOJA?

Kun nyt jäljestäpäin ajattelette Argentiinalaisen tangon alkuvaiheitanne, niin onko jotain mitä olisi voinut tehdä toisin? ”Ei välttämättä – saimme hyvän lähdön, koska pääsimme heti alkuun kokemaan Tangoa sen alkuperäisissä olosuhteissa, mikä edelleen vahvisti kiinnostustamme ja ymmärrystämme Tangoa kohtaan. Myös Oulun vuotuinen, kansain­välinen tangofestivaali, jolle myöhemminkin olemme säännöllisesti osallistuneet, osui vielä melkein samaan ’putkeen’. Muuten emme aluksi etsineet kovin aktiivisesti kursseja vaan harjoittelimme paljon itsenäisesti ja siinä saimme kyllä vahvan pohjan mille kehittää taitoa. ”

”Emme niinkään koe tarvetta antaa neuvoja uusille harrastajille, koska kaikilla on erilaiset, hyvät syynsä tanssia Argentiinalaista tangoa mutta kun tanssii mahdollisimman paljon niin vähitellen yksittäiset askelsarjat hioutuvat sujuviksi, toinen toistaan seuraaviksi tanssiaskeleiksi ja vieminen ja seuraaminen yhdessä musiikkiin tanssimiseksi.”

 

Tanssiharjoitukset menossa

OPETTAMINEN

Entä mikä sai Joukon ja Tertun aloittamaan kurssien pitämisen? ”Syy oli oikeastaan yksinkertainen, Turussa ei ollut kaipaamaamme säännöllistä kurssitoimintaa johon osallistua, joten päätimme itse aloittaa kurssien pitämisen”, he toteavat naurahtaen.

Tällä hetkellä (vuonna 2014) Jouko ja Terttu opettavat tiistai-iltasin ensin kello 18 alkaen alkeis-/alkeisjatkoryhmää ja sen jälkeen aina kello kymmenen tietämiin jatkoryhmää. Lisäksi he huolehtivat sunnuntaisin kahden tunnin práctican järjestelyistä paikan päällä.

Mikä saa jaksamaan kurssien vetämistä, nyt jo viidettä vuotta? ”Jotenkin meillä on alusta alkaen ollut jokin sisäinen palo tangokulttuurin levittämiseen ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamiseen kiinnostuneille – mahdollistaa muille se mitä ei ollut kun itse aloitimme. Lisäksi Tangosta löytää itsekin aina jotain uutta kun työstää opetettavaksi otettavia asioita” miettii Terttu. ”On myös palkitsevaa nähdä kurssilaisten edistyvän” hän jatkaa, ja Jouko myötäilee nyökäten.

ENEMMÄN KUIN KUVIOITA

Entä mikä asia on vaikeinta niin sanotusti saada perille? ”Haluaisimme välittää sitä ymmärrystä, että Argentiinalaisen Tangon taustalla on kokonainen kulttuuri värikkäine kehityshistorioineen, että tanssin ja askeltekniikan mukana saa myös paljon muuta.”

”Itse tanssimisessa ei varmaan asioiden perille saamisessa ole ongelmia, mutta luontevan, molemmille mukavan ja toimivan tanssiasennon löytäminen vie usein oman aikansa.”

Kun utelen, onko Turusta missään vaiheessa suunniteltu ryhmämatkaa Buenos Airesiin, saan kuulla että sitä on joskus kyselty, ja alustavasti aikoinaan hieman selvitettykin, mutta tällä hetkellä sellaista ei ole työn alla.

Kenties joskus? Tähän tulevaisuuden näkymään päätin Joukon ja Tertun jututtamisen, toivottaen heille antoisaa jatkoa vuodelle.

HISTORIA: Kirjoja

Argentiinalaisen tangon kehitystarina ja ensimmäinen suosiokausi ulottuu 1800-luvun lopulta 1950-luvun puoleen väliin.  Sen jälkeen Argentiinassa seurasi kolme ”mustaa vuosikymmentä”. Vuosina 1955-1983 vallassa ollut oikeistojuntta vainosi ja vaiensi vasemmistoajatuksia sympatisoivia taiteilijoita, heidän joukossaan tangon sanoittajia, säveltäjiä ja esittäjiä. Radioasemien ohjelmistossa tango sai väistyä amerikkalaismusiikin tieltä, ja rock-and-roll nousi suosikkitanssiksi.

Paradoksaalista kyllä, tangon suosioon nousu Argentiinassa on kahtena eri kertana saanut ratkaisevaa vetoapua Euroopasta. Ensin 1910-luvulla ja uudelleen 1980-luvulla, tangon toisella suosiokaudella, joka jatkuu edelleen.

TANGO EUROOPASSA

Vuonna 1913, jolloin Argentiinan keskiluokka vielä karsasti tangoa, Pariisissa esiintynet muusikot  ja tanssijat sytyttivät ranskalaisissa suoranaisen tangohysterian, joka nopeasti levisi myös Lontooseen ja New Yorkiin. Myös Helsingissä esitettiin argentiinalaista tangoa jo samana vuonna.  Varsinainen ”tango craze” kesti vuodet 1913-14. Ensimmäisestä maailmansodasta huolimatta tangon suosio jatkui vielä Euroopassa, kunnes se hiipui 1930-luvun kuluessa.

Vientituote ei varsinaisesti ollut autenttista tangoa.  Eurooppaan rantautuneiden tanssinesittäjien ja -opettajien tyylit lienevät ainakin alkuvuosina vaihdelleet laidasta laitaan, eikä niillä välttämättä ollut paljoakaan yhteistä Buenos Airesin asukkaiden tanssityylin kanssa.  Erityisen voimakkaasti ihmisten tajuntaan hitsautui näyttelijä Rudolf Valentinon ”tanssiesitys” 1920-luvun suosikkielokuvassa. Tämä vuosisadan ikäinen tangoväärinkäsitys elää ja voi vielä hyvin Suomessakin, kuten jokavuotiset tangokuninkuuskilpailujen vakiovalokuvat kertovat: hattu päähän, ruusu suuhun ja kädet ”tangomaisesti” sojottamaan – puuttuu vain kannukset kengistä!

Myös 1980-luvun puoliväliin ajoittunut tangon toinen maailmanvalloitus, alkoi Yhdysvalloista ja Euroopasta, tällä kertaa suuren suosion saavuttaneen Showtango-esityksen (Tango Escenario) muodossa. Tämä oli kaksiteräinen miekka. Toisaalta näyttävällä Show-tangolla oli - ja on edelleenkin - katsojia voimakkaasti innostava vaikutus, ja on sitä kautta tehokas harrastajien rekrytointiväline. Toisaalta Show-tango on genrenä yhtä kaukana autenttisesta tangosta (Tango Bien Porteño) kuin vaikkapa Tanssii Tähtien Kanssa –esitys suomalaisen kesätanssilavan menosta. Ja kun kiertueella olevat Show-tanssijat alkoivat opettaa amerikkalaisia ja eurooppalaisia aloittelijoita ja heidän paikallisia opettajiaan, syntyi jonkinlaisen ´puolishowtangon´ genre, jota argentiinalaiset kutsuvat nimikkeellä Tango Extranjero (ulkomainen tango).

TIIVISHISTORIAA PUNAISESSA PAKETISSA

Parisataasivuisen, pienikokoisen kirjan ”The Meaning of Tango. The Story of the Argentinian Dance” kirjoittaja Christine Denniston on tutkinut tangotanssin historiaa 1990-luvun alusta alkaen. Hän muutti vuonna 1996 vuosikausiksi Buenos Airesiin, jossa haastatteli kirjan taustaksi ns. kultaisen kauden tangotanssijoita, joista vanhimmat olivat tanssineet jo 1930-luvulla.

Tanssin ja musiikin tiivistetty historia

Kirjaan on ytimekkäästi tiivistetty sekä tangomusiikin että tangotanssin varhainen kehityshistoria. Kirjan luvussa Understanding Tango (45 sivua) kerrotaan, miten tangoa aikoinaan harjoiteltiin ja harrastettiin, ja miten tanssin perusteet syntyivät. Toinen luku on nimeltään The History of Tango Music, Poetry and Dance in Buenos Aires, and in the Rest of the World (50 s.) ja kolmas Tango Technique in the Golden Age (70 s.). Lopuksi on eri tärkeimpien orkesterien lyhyt esitys, luvussa Tango Music for the Dancer. Amazonin (amazon.co.uk) hintahaitari on 10-20 £ (tai jopa alle). Sen väärtti kirja on moneenkin kertaan.

ORKESTERIMUSIIKIN PISTÄMÄTÖN HISTORIIKKI

Englantilaisen muusikon ja tangotanssijan Michel Lavocahin kirja Tango Stories. Musical Secrets on mitä suositeltavin argentiinalaisen tangon kuuluisimpien orkesterien historian ja tuotannon lähdeteos. Siinä käsitellään 24 orkesteria omina lukuinaan, jokainen runsaine Spotify- kuunteluvinkkeineen.

Kaikki mitä tanssijan tarvitsee tietää perinteisistä tango-orkestereista

Yhdellä kirjan läpiluvulla pystyy omaksumaan vasta yleiskäsityksen orkestereiden musiikin ominaispiirteistä ja niiden kehityksestä, mutta sen jälkeen kirja toimii vielä vuosia tangomusiikin syventävänä tietolähteenä. Siinä on myös virkistäviä anekdootteja orkesterielämän tiimoilta. Osoitteesta www.tangomusicsecrets.com kirjan voi tilata pöyristyttävän halpaan hintaan 19 £ (postikuluineen!). Suositellaan tangoon tosimielellä suhtautuville tanssijoille luettavaksi viimeistään 2 vuotta tanssia harrastettua.

TIETEELLISTÄ TARKKUUTTA POKKARIKOOSSA

Yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston taidehistorian professori Robert Farris Thompson kiinnostui tangosta vuonna 1990, ja on siitä lähtien käynyt Buenos Airesissa vuosittain. Hänen vuonna 2005 ilmestynyt kirjansa Tango - the art history of love on ladattu historiallisilla yksityiskohdilla, runsaine kirjallisuusviitteineen. Erityisen perusteellisesti kirja paneutuu tanssin ja musiikin varhaisimpiin juuriin, varsinkin afrikkalaisiin. Teksti on selvästi kulturellin älykön kirjoittama. Puolestaan puhuvat jo kirjan lukujen nimet, kuten ´Habanera: the call of blood´, ´Milonga: The great Buenos Aires Conversation´ ja ´Dancing on the Edge: The Early Tango Called Canyenge´.  Suositellaan hitaasti annosteltavaksi lomalukemiseksi. Amazonista hintaan 13 puntaa.

Tangon historiaa yksityiskohtaisesti

PÄTEVÄÄ TEKSTIÄ KOMEISSA RAAMEISSA

Runoilija, muusikko ja historioitsija Horacio Ferrer on Argentiinan tangomaailman Grand Old Tietoviisas. Hän on vaikuttanut Buenos Airesin tangomaailmassa 1950-luvun alusta alkaen, tehden yhteistyötä mm. Julio De Caron, Aníbal Troilon ja Astror Piazollan kanssa. Jo vuonna 1959 hän julkaisi ensimmäisen tangon historiaa käsittelevän kirjansa.

Kovakantinen luksuskirja

 Kirja The Golden Age of Tango on kiiltopaperille painettu, runsaasti kuvitettu luksus-yhteenveto (215 sivua) hänen kolmiosaisesta  pääteoksestaan ”El Libro Del Tango” (yli 2000 sivua). Lukukokemuksena se on komea johdatus ennen kaikkea tangomusiikin kehitykseen, tanssin historian jäädessä sivummalle. Paikoitellen kirja on runsaiden nimiluettelojen vuoksi raskaslukuinen. 

Mielenkiintoisena bonuksena on CD-levy, jolla on historiallisten äänitteiden lyhyitä demopätkiä, aina vuodesta 1895 vuoteen 1965. Levyn espanjankielisestä selostuksesta on käännösvihkonen englannin kielellä. Amazon.co.uk myy käytettyjä kirjoja hintaan alkaen 60 puntaa.

Isossa kirjassa tangon historiaa asiantuntevasti ja komein kuvin

Toinen asiantuntevasti kirjoitettu parisataasivuinen, samoin värikäs ja komeasti toimitettu kirja on Simon Collierin ja kumppanien kirjoittama !tango!. Tämä kirja on nopeammin läpiluettu kuin Ferrerin kirja, eikä tekstiä ole rasitettu nimiluetteloilla.  Kirja sisältää kuitenkin hyvin runsaasti tietoa, ja sen avulla tangon historia avautuu yksityiskohtaisemmin kuin alussa mainitun Dennistonin kirjaa lukiessa. Amazonin hinta uudesta kirjasta on 45 puntaa

ESPANJAN KIELELLÄ

Jos hallitsee espanjan kielen, voi valita kirjoja laajemmasta kokoelmasta, ja hyötyä tangolehtien valtavasta artikkelivalikoimasta.  Argentiinasta ostetun parin kirjan antamalla kokemuksella voin vinkata, että espanjan kielen alkeiskurssin taidolla näiden erikoiskirjojen teksteistä ei ota selvää. 

LOPUKSI

Vähänkin vakavammin argentiinalaista tangoa harrastavan tulisi perehtyä tangon historiaan, koska se antaa uudenlaista perspektiiviä asiaan.  Eka valintana voisi olla huokea ja helppolukuinen ”The Meaning of Tango. The Story of the Argentinian Dance”.

Hieman isommalla panoksella voi hankkia yksityiskohtaisemman ja näyttäviä kuvia sisältävän  !tango! opuksen.