Sitaatti : “Tango connects us with
everyone and above all with our selves” (Argentiinalainen huipputanssija
Pancho Martínez Pey). a Minun
alleviivaukset.
Siinä yksi esimerkki lausumista jollaisiin
törmää toistuvasti, etenkin Argentiinassa. Niissä vihjataan, että
argentiinalaista tangoa harrastaessamme voimme löytää minäämme uusia yhteyksiä -
mutta mitä ja miten? En ole asiantuntija, mutta kokoamalla kuulemiani ja
lukemiani ajatusten sirpaleita, ja lisäämällä niihin hitusen omaa kokemusperää,
yritin muotoilla joitakin vastauksia.
LUOVUUS-LÖYDÖKSIÄ
“Tän koreografian kanssa mä voin olla mä”. Näillä sanoilla nykytanssija Elina
Pirinen kuvaab vapauttavan kokemuksensa kun hän alakouluikäisenä, siihen asti klassista
balettia harrastaneena, näki nykytanssin esityksen ja ihastui sen
vapautuneisuuteen.
Moni on lava- tai kilpatanssin (ballroom) harrastamisen jälkeen päätynyt
argentiinalaiseen tangoon, viehättyen sen vapaudesta ja ilmaisun rikkaudesta.
On laskettu, että argentiinalaisessa tangossa voi erottaa 3600 kuviota (Sabá)c. Jo jatkotason tanssija oppii
improvisoimaan tanssiinsa askelyhdistelmiä, joita ei ole hänelle opetettu –
siis olemaan luova!
Luovuusaspekti poikkeaa kilpatanssijan koreografia-muottiin lukitusta roolista,
mutta myös lava- ja swingtansseista, joissa jatkotason harrastaja toistaa ehkä
pariakymmentä standardoitua “muuvia”.
FYYSISEN MINÄN LÖYDÖKSIÄ
Sitaatti: ”Christer, forget the tango-chip
in your head . . . it is YOU that is dancing!” (Lucas di Giorgio,
ryhmätunnilla Buenos Airesissa,
joulukuulla 2013).d
Kehominuus mudostaa minuuden perimmäisen tason (Vuorinen)e . Mutta kuinka tuttua kaikille
tanssikurssilaisille onkaan tunne, että uuden kuvion liikkeet ovat “vaikeita”
ja kehollemme vieraita. Ja silloinkin, kun olemme jonkin kuvion n.s. oppineet,
se helposti edelleen edustaa annetun ohjeen “toteuttamista”, ei omaa
luonnollista liikkumista. Kaikissa tansseissa toki pyritään mahdollisimman fysiologisiin
liikkeisiin, mutta väitän, että argentiinalaisessa tangossa se luonnollisimmin
saavutettaessa. Nyt ei puhuta Tango Nuevosta, eikä varsinkaan Show-tangosta.
Puhtuaan perinteisessä abrazossa tanssittavasta Tango Salónista, johon ei kuulu
riuhtovia tai muulla tavoin yliampuvia liikkeitä.
Miten päästä irti “opetetun toistamisesta” ja sulattaa tanssi osaksi
kehominuuttamme? Tätä tavoitetta edistäviä harjoitteita sisältävät
esimerkiksi Alexandertekniikka, Eutonia-metodi sekä tanssijoille tarkoitettu Body
Avareness Method for Tango, eli Bam-Go-Tango. Tätä opettaa Buenos Airesissa sen
kehittäjä, tanssija Marcela Trapé, joka on ollut kirjoittamassa menetelmästä
myös kirjan.f
 |
| Body Awareness Method tangotanssijoille f) |
Marjut ja minä kävimme vuonna 2012 Marcelan ja hänen kumppaninsa Mario Ferraron
yksityistunneilla heidän studio-koti kombinaatissaan. Niiden aikana teimme,
rentouttavien esiharjoitusten ohella, erilaisia yksittäis- ja pariharjoituksia.
Mieleenpainuva oli yksinharjoitus jossa “ei kävellä”, vaan “let your body float
in the space”. Marcelan arvostusta kuvastaa oppilaslistan monet kuuluisat
tangotanssijat ja opettajat. Kirjan tilaushinta postikuluineen on 35 USD.
Kirjan lukemalla saa menetelmästä kuitenkin vain päällipuolisen kuvan, sillä
henkilökohtainen ohjaus on tässäkin opetuksessa kaiken a ja o.
PSYYKKISEN MINÄN LÖYDÖKSIÄ
Tanssikurssille mentäessä, varsinkin sille ensimmäiselle, joutuu minäkuva
koetukselle. Ujoilla tai muuten minäkuvaltaan hauraalla tämä on tuttu tunne. Minäkuvan
kolahdusvaara on kuitenkin suurin sille,
joka tulee tanssin maailmaan korkeilla
ennakkoajatuksilla omista lahjoistaan. Kaikkihan nimittäin olemme uusien liikeratojen
äärellä kömpelyksiä - joitakin tanssin erityislahjakkuuksia lukuunottamatta,
joita lienee hyvin harvassa. Kuitenkin “ihminen voi jäsentää tietoista
minäkäsitystään monin tavoin omien toiveidensa ja päähänpistojensa mukaan”.e Sama
asiantuntija toteaa lohdullisesti, että “Jukolan veljesten lukemaan oppiminen -
niin narsistisesti koetteleva kuin se olikin Juhanille ja Timolle - antaa
ihmisen kehitysvoismasta kauniin esimerkin”. Ja jos taas minäkuvamme on ollut vähättelevä,
saatamme tanssissa koetun onnistumisen kautta kohentaa sitä. Kaiken kaikkiaan, voimme siis “kalibroida” minäkuvaamme.
Minäkuvan (eli koetun minuuden) ohella ihmisellä katsotaan
olevan myös minuuskuva (eli idealiminuus), joka on yksilön näkemys siitä,
minkälainen hän pystyisi olemaan (esimerkisi ahkerasti
harjoittelemalla). Minäkuvan ja minuuskuvan välinen ero kannustaa meitä
kehittämään itseämme ja ilmenee kilpailuviettinä. Jos minuuskuva kuitenkin on viritetty
epärealistisen korkealle, päämäärän tavoittelusta tulee tappioden kierre, joka
syö tekemiseltä ilon ja nautinnon. Jos tällaisessa tilanteessa osaamme tinkiä
ideaaliminuudesta, voimme saavuttaa “identtisyyden itsemme kanssa” e -
ja alkaa nauttia tanssistamme!
 |
| Tanssista nauttimista g) |
Myös haitallisista tunnereaktioista eroon oppiminen
edesauttaa tanssista nauttimista - ja parantaa liikekieltämme. “Väärin menneeseen
kuvioon” reagoi helposti harmistumisella. Tämä tunnereaktio ei
ainoastaan syö tanssimisen iloa, vaan siihen liittyy myös vaistomainen kehonkielinen
ilmaisu (vartalon jäykistyminen ja/tai kannatuksen herpaantuminen, tms), joka
huonontaa tanssin fyysistä puolta.
Koska argenttinalaisessa tangossa ei ole vakioituja kuvioita, ei ole myöskään
olemassa “vääriä kuvioita”. Viejän on turhaa harmistua siitä, että seuraaja
reagoi vientiin “väärällä” liikkellä. Tuloksena vain oli toisenlainen kuvio,
joka saattoi olla yhtä “hyvä”. Argentiinalaisen tangon kuuluukin opettaa meitä
viejiä kuuntelemaan herkästi partnerimme liikereaktioita - ja mukautumaan
tilanteisiin joustavasti. Tango voi siis
kehittää henkistä (ja fyysistä) joustavuuttamme.
Kurssitilanteissa voisi suhtautua omiin mokiin suopeasti, ellei peräti
innostuneesti, kuten amerikkalainen orkesterinjohtaja ja musiikinopettaja
Benjamin Zander pyrkii kasvateilleen opettamaan. Tätä asennetta voi perustella
sillä, että juuri osaamisensa rajoilla harjoitellessa tapahtuu oppimista. Jos
harjoituksessasi ei satu virheitä, et ole osaamisesi rajoilla - etkä siis
tehokkaasti oppimassa. Suhtautukaamme siis vikatikkeihimme hieman rennommin
- ja iloitkaamme mokistamme!
 |
| Opettaja neuvoo iloitsemaan mokauksista e) |
LOPUKSI
Meillä jokaisella on uniikki tapa olemassaolomme kokemiseen. Blogin
lukijalla voi olla viisaampia ajatuksia kuin tässä esitetyt, kenties
päinvastaisiakin. Vastaansanomatonta on kuitenkin, että argentiinalaisen tangon
mukanaan tuomista minän kehitysvaikutuksista on runsaasti todistajalausuntoja. Olkaamme
niille vaikutuksille avoimia!
VIITTEITÄ
a) Tanssija Pancho Martínez Peyn haastattelu El Tangauta-lehden 2013
lokakuun numerossa.
b) Nykytanssija
Elina Pirisen haastattelu Yle Radio 1:ssä, lauantaina 8.2.2014 klo 8:05-8:35.
c) Gustavo
Benzercy Sabá: Embracing Tango, 2. painos 2007, sivulla 122.
e) Mokariemukuva
on videosta http://www.youtube.com/watch?v=8bJNw91QyyM. Pidempi versio kyseisestä esityksestä
löytyy Mikko Ahosen linkistä Abrazon
keskustelupalstan aiheen “Miksi ihmiset lopettavat tangon” alta. Mikolle kiitos Zanderin löytymisestä!
