perjantai 28. marraskuuta 2014

BUENOSPÄIVÄKIRJA 2014 - Marraskuu /3/

HÄRKÄPARITREENIÄ
Marjutin käymien viikoittaisten ´seuraajan aktivointi´ -yksäreiden yhteydessä pyysin Lucas Di Giorgiolta, että minäkin saisin puolituntisen ´seuraajatreeniä´. Kuten niin monesti, oppilas oletti etukäteen saavansa aivan muuta kuin sitä – paljon oleellisempaa – mitä kokenut opettaja ymmärsi antaa!

Kumpi juuri nyt vie?

Olin olettanut saavani kommentteja ja ohjeistusta siitä, miten seuraajana suoriutuisin ochoista ja cruzadasta. Kaikkea muuta: käytimme vain eteen-, taakse- ja sivulle-askelia. Sen sijaan menimme tangotanssin keskeisimpään ytimeen: intention antamiseen ja vastaanottamiseen!
Ensin sovittiin aina roolinjaosta, ja vaihdettiin otetta sen mukaisesti. Sitten otettiin jompikumpi ote, mutta siitä riippumatta toinen tai toinen otti vientialoitteen (intention osoituksella), kun musiikki oli alkanut soida. Lopuksi harjoiteltiin jatkuvia roolin vaihtoja kesken tanssin: viejän roolissa oleva lakkasi äkkiä antamasta intentiota, minkä toisen tuli heti havaita, ja siirtyä lennosta viejän roolin, eli intention antamiseen.
Mikään aikaisempi harjoitus ei ole antanut minulle näin keskeisen tärkeää ymmärrystä seuraajan maailmasta, ja samalla herkistänyt minua viejänä.

MYÖHÄISILTA CANNINGISSA
Kaupungin arvostetuimpia tanssipaikkoja on Salon Canning, johon liittyy tietty tyylikkyyden ilmapiiri.  Se sijaitsee avenidan varrella jonka nykynimi on Scalabrini Ortiz, mutta alun perin oli Canning. Myös paikan nimi oli alkujaan toinen. Buenos Airesin kreikkalainen yhteisö perusti sen 1900-luvun alussa nimellä Salón Helénico. Nykyään sitä ylläpitää yhteisö nimeltä El Parakultural, jonka mukaan milongat on nimetty.
Salon Canning kuuluu niihin paikkoihin, joissa milongat alkavat tosi myöhään, Canningissa kello 23, ja vasta puolenyön jälkeen alkaa suurin osa väestä olla paikalla. Vakio-opettajamme Gustavo Sabá ja Maria Olivera olivat kutsuneet meidät katsomaan tanssiesitystään, joten pääsimme ns. kapteeninpöytään istumaan. Kun heidän esityksensä alkoi, kello oli jo puoli kaksi.

Gustavo ja Maria kiittävät aplodeista

Ennen esitystään he olivat kertoneet meille olevansa varsin uupuneita, lähiomaisen sairauden aiheuttamien ylimääräisten järjestelyiden vuoksi. Sen saattoi esityksestä vain aivan tarkkasilmäisin huomata, sillä heidän Tango Salón oli heille tyypillisen uljaan tasapinoisesti liitävää, ja milongassa jalat tikittivät jälleen uskomattoman tiheästi. Esitystä katsomassa olleita muita suomalaisia oliva Pasi ja Maria Tampereelta sekä Marie ja Rami Turusta.

NÄLKÄISEN TANSSIJAN HÄTÄVARA
Niin lyhyesti Buenos Airesissa tuskin pystyy vierailemaan, ettei tutustuisi lihapiirakan täkäläiseen vastineeseen: empanadaan! Milongamaailman ikoniseksi tapahtumaksi muodostunut, yleinen empanadatarjoilu tapahtuu La Virutan tanssiaisissa noin kello 05 jälkeen aamuyöstä. Niin myöhään emme ole missään milongassa viipyneet, mutta esimerkiksi edellä mainitussa Salon Canningissa voi pöytäänsä tilata empanadoja.
 
.. ja nälkä lähtee!

Tanssipaikoissa ja kahviloissa empanadojen valikoima on niukka ja laatu keskinkertainen tai huono. Yleisimmin tarjolla olevat täytteet ovat jamon y queso (kinkku ja juusto) tai carne (jauheliha). Kotiin kannattaa ostaa tuoreesti paistetut empanadat niitä valmistavista pikku leipomoista. Tällöin valinnanvara laajenee huomattavasti, käsittäen esimerkiksi queso y cebolla (juusto ja sipuli) pollo (kana) verdura (kasvis), espinaca (pinaatti) tai muzzarella (mozzarella), monine lisukkeiden vaihtoehtoineen. Buen proveche!

RYHMÄTUNTI VAI YKSÄRI?
Vastikään lopetettu Escuela Argentina de Tango ehti monella reissulla toimia ryhmätuntien ”voileipäpöytänä”, josta tuli ahmittua sitä sun tätä opetusta, aina perinteisestä Canyegestä tiukkaotteiseen Tango Milongueroon. Tämä oli mielenkiintoista ja hauskaakin hakuammuntaa, joka puolusti paikkansa tangouran tietyssä vaiheessa. Myöhemmin valinnat ovat olleet fokusoitumpia, keskittyen nykyään tanssitekniikka-tunteihin.
Entä yksityistunnit? Niitä kyllä halutessaan saa; käytännössä jokaiselta ryhmätunteja pitävältä opettajalta. Ero opetuksen henkilökohtaisessa annissa on tietenkin melkoinen. Jos osallistuu 90 minuutin ryhmätunnille, jolla esimerkiksi on 15 paria, saa henkilökohtaista neuvontaa 6 minuuttia – matemaattisesti laskien. Yleensä ryhmässä on muutama pari, jotka nielevät kohtuutoman osan opettajan huomiosta, jolloin muiden saama ohjausaika niukkenee entisestään.

Tämän talon 6. kerroksessa saa yksityisopetusta

Vakio-opettajistamme olimme Gustavon ja Marian kohdalla ajatelleet tänä vuonna tyytyvämme heidän viikottaiseen ryhmäopetukseensa. Opetusryhmä osoittautui kuitenkin perustaidoiltaan juuri niin epäyhtenäiseksi kuin pahimmillaan voi sattua, joten kolmannen viikon jälkeen siirryimme ottamaan heiltä kotiyksäreitä. Bonuksena saimme samalla vaihdettua 45 minuutin kulkumatkan, bussireissuineen, viiden minuutin kävelymatkaan, koska asuntomme ovat vain 5 korttelin päässä toisistaan.
Kaikella hyvällä on toki hintansa. Ryhmätunnit ovat täällä hyvin edullisia. G&M:lla 90 minuutin opetus maksaa paria kohden 120 Argentiinan pesoa, euroissa käytännössä alle kympin. Yhdysvaltoja ja Kanadaa kiertävillä opettajilla, kuten heillä, on yksityistunneissa puolestaan ”amerikkalaiset” hinnat - tasan tunnin opetuksesta tasan 100 US dollaria. ”Vain” Euroopassa piipahtavien opettajien tuntihinnat ovat ainakin puolet halvempia.

GARLOS GARDEL
Argentiinan kautta aikojen suurin tangoikoni syntyi Ranskan Toulusessa vuonna 1890 ja muutti äitinsä mukana Argentiinaan vuonna 1893. Hän aloitti esiintymiset perinteisessä kitaraduossa (payadores) ja triossa. Vuonna 1917 hän nousi suursuosioon chanson-tyylillä laulamallaan kappaleella Mi Noche Triste (Surullinen yöni), ja jatkoi esiintymisiä juhlittuna tähtenä kuolemaansa asti vuonna 1935.
 
Patsas on Abaston ostoskeskuksen luona, museo on muualla.

Vaikka Gardelin kappaleet ovat ensisijaisesti kuunneltavaa, ei tanssittavaa musiikkia, hänen merkityksensä tangomusiikin kehitykseen oli niin suuri, että käynti hänen museossaan kuuluu myös tanssijan velvollisuuksiin. Paikan historiallista mielenkiintoa lisää se, että kyseessä on Gardelin itsensä asuttama huoneisto. Esitteillä on hänen esineitään kitarasta hattuihin, lehtileikkeitä, nuottien alkuperäiskappaleita ja äänilevyjä. Anti keskittyy täysin Gardeliin.

Näkymä museon sisältä. Vitriinissä Gardelin kitara.