Tapasin seitsemänkymppisen Samuelin sattumalta, istuessamme vierekkäin eräässä Buenos Airesin prácticassa. Kävi ilmi, että hän harrastaa tangon historiaa ja kirjoittaa aiheesta Facebookiin. Tämän harrastuksensa hän aloitti vasta eläkeiässä, neljä vuotta sitten, mutta hänellä on lapsuudenlinkki tangomusiikkiin, sillä hänen isänsä oli tangomuusikko.
Samuel kertoo isänsä, Domingo Donnarumman soittaneen bassoa Donaton, Fresedon ja Orlando Goñin orkestereissa. Viimeksi mainittua orkesteria Samuel kehuu erityisen loistavaksi. Sen Goñi perusti saatuaan jatkuvien poisjääntiensä vuoksi potkut Troilon orkesterista. ”Valitettavasti tämän loistavan orkesterin soitosta on jäänyt tallelle vain jokunen heikkotasoinen sellakkalevy”, Samuel kertoo. Hän lisää, että Goñin elämää varjosti runsas huumeiden käyttö, mikä lienee ollut syynä tämän kuolemaan vain 31 vuoden iässä.
 |
| Samuelin kotteron äärellä. |
Samuel kertoi myös harjoittavansa San Telmossa omistamansa huoneiston vuokrausta tangoturisteille. Halukkaita hän vie, pientä korvausta vastaan, kiertoajaluille Buenos Airesin ja tangon historiaan liittyville paikoille. Varasimme sunnuntaipäiväksi käynnin vuosina 1911-1933 maahanmuuttajien vastaanottokeskuksena toimineeseen satamarakennukseen, joka nykyään toimii siirtolaishistorian museona. Samuelin kottero puikkelehtii kohteeseen hieman epävarmasti tietään etsien, muutaman kerran liikennesunnan vastaisestikin, mutta perille löydämme ja museo on mielenkiintoinen.
Matkalla seuraavaan kohteeseen, tangon syntybarrioon La Bocaan, Samuel laitaa soimaan tangon Tres Amigos. Sen päähenkilö palaa vuosien jälkeen nuoruutensa sijoille, ”Suárez ja Necoche -katujen kulmalle”, etsien nimeltä mainiten kahta ystäväänsä, mutta heitä ei siellä ei näy. Hoy... ninguno acude a mi cita. Ya... mi vida toma el desvío. ”Tänään ... kukaan tule tapaamaan minua. Elämäni kulki sivuteille”.
 |
| Suárez ja Necochea -katujen kulmaus: tyhjä on! |
