PARI PERSONALLISTA PUMPPUA − Lomuto & Donato

 Tangoblogi on tähän mennessä kurkistanut kuuden historiallisen tango-orkesterin taustoihin ja aikaansaannoksiin, siinä järjestyksessä kuin ne alkoivat levyttää. Nämä orkesterit/niiden johtajat ovat ollet  Juan "Pacho" Maglio (1912), Roberto Firpo (1914), Francisco Canaro (1915), Julio De Caro (1924), Orquesta Tipica Victor (1925), sekä Osvaldo Fresedo (1925).

Pysymme edelleen 1920-luvulla äänittäneissä orkestereissa, parilla ajallisella korjausliikellä. Ensin peruutamme ajassa hieman, ja poimimme kyytiin Francisco Lomuton (1923). Sitten hyppäämme kahden suuruuden, Juan D´Arienzon (1928) ja Carlos Di Sarlin (1928) yli, ja nappaamme käsittelyymme Edgardo Donaton (1929). Sen paremmin Lomuton kuin Donaton tuotanto ei ehkä erikseen olisi ihan kokonaisen messun arvoinen, mutta kummankin musiikki on omalla tavallaan omintakeinen, ja yhdessä nämä orkesterit ovat toki jutun arvoiset.

            FRANCISCO LOMUTO −  Perustangoa seurapiireille

Kuten niin moni aikakautensa orkesterinjohtaja, Francisco Lomuto (1893-1950) oli toisen polven maahanmuuttaja, ja tuli musikaalisesta perheestä, jossa hänen pianistiäitinsä opetti hänelle musiikin alkeet. Perhe asui Buenos Airesin eteläisessä Parque de Patriciosin kaupunginosassa.

Franciscon instrumentti oli piano, mutta orkestereissaan hän ei itse ottanut pianistin paikkaa, ainakaan levytyksissä. Sen sijaan hän kunnostautui jo nuorena tangomusiikin säveltäjänä.  Jo kolmetoistavuotiaana syntyi El 606, ja ensimmäisen suuren hittinsä Muñequita aikoihin hän oli 24-vuotias. Muita hänen tunnettuja sävellyksiään ovat mm. La revoltosa, Fumando Espero, Muchachita del campo ja Cachadora.

CANARON KAVERI

Ensi kuuntelussa Lomuton levytykset, varsinkin 1920-luvulta, tuovat mieleen että ne ovat "paranneltua Canaroa". Canaron raskaahko askellus ja soitton hieman suttuisen kompakti yleisilme on korvautunut jäntevämmällä poljennolla ja terävöidymmällä soundilla.

Vertailu Canaroon ei ole perusteeton, sillä ensimmäiset orkesterikokemuksensa Lomuto sai nimenomaan Canaron orkesterissa. Lomuto ja Canaro olivat ystävystyneet jo nuoruudessaan, ja koska Canarolla oli oma orkesteri, Lomuto pyysi ja pääsi osallistumaan siihen vapaaehtoisena harjoittelijana; levytyksiin hän ei kuitenkaan ottanut osaa. Canaro ja Lomuto olivat vuonna 1918 perustetun säveltäjien ja muusikoiden oikeuksia valvovan järjestön keskushenkilöitä, ja kuten oheinen kuva ilmentää, he pysyivät hyvinä ystävinä myöhemminkin, kun Lomutolla jo oli oma orkesteri.

SEURAPIIRIORKESTERI

Ensimmäisen sekstettonsa Lomuto keräsi jo vuonna 1922  esiintymään turistilaivalla nimeltä El Polonio, joka risteili Brasilian ja eteläisen Argentiinan välillä. Seuraavana vuonna hän kokosi kiinteällä maalla soittavan orkesterin, ja jo vuonna 1924 sen työpaikkana on seurapiirien suosima Pabellon de las Rosas (Ruusupaviljonki). Siitä lähtien Lomuton kohderyhmänä tuli olemaan Buenos Aireksen seurapiirien kuohukerma,  Créme de la créme.

https://elsextantedehevelius.blogspot.fi/2010/05/el-pabellon-de-las-rosas.html

Millaista musiikkia tuli soittaa raharikkaille, joiden tanssitaito ei välttämättä ollut kovin hioutunut, ja maku kallellaan klassiseen musiikkiin? Lomuton orkesterin soitosta päätellen oikea valinta oli  "yksinkertaisesti mutta tyylikkäästi". Kirjassa Tango Un Siglo de Historia todetaan Lomutosta kohteliaasti, että no hay cosa tan dificil como tocar sencillo (ei ole toista niin vaikeaa asiaa kuin yksinkertaisesti soittaminen).

Kokoonpano vuodelta 1932. Huomaa trumpetti ylärivissä.

Aivan kuten Fresedo, joka oli toinen seurapiirien suosima orkesterinjohtaja, myös Lomuto lisäsi tango-orkesteriinsa jatsin maailmasta tunnettuja instrumentteja, kuten tromboni, saksofoni, trumpetti, klarinetti sekä rummut. Klarinetti erottuukin monesta äänityksestä selvästi, mutta rummut onneksi eivät. Jossakin vaiheessa orkesterissa soitti myös pianistiveli Enrique  ja bandoneonistiveli Víctor. Lukuisten laulajien joukosta mainittakoon Charlo, Alberto Rivera, Fernando Diaz ja Jorge Omar.

MITKÄ KAPPALEET SOIVAT?

Alkuvuosinaan Lomuton orkesteri teki vain muutamia levytyksiä, mutta vuodesta 1926 vuoteen 1950 äänitettiin säännöllisesti, yhteensä lähes tuhat raitaa.

Mitä niistä vielä nykyään soitetaan? Varsinaista tilastoahan ei ole olemassa siitä, mitä sävellyksiä milongoissa maailmalla soitetaan, mutta viitteitä voi saada internetissä julkaistuista tandoista ja suosituslistoista. Näiden Lomuto-valikoima on yllättävänkin runsas. Laajin on Sukhanovin luettelo (42 nimikettä) ja runsas on myös Elshawn (35 kpl) ja Sunialan (26 kpl) valikoima, kun taas De Pilar tyytyy mainitsemaan tasan neljä kappaletta. Luettelot poikkeavat toisistaan sen verran, että eri nimikkeitä on ällistyttävät 89 kappaletta.

Jonkinlaisen "ydintandan" muodostavat ne viisi tangoa, jotka mainittiin kolmella listalla. Nämä ovat Mano a mano (1936), Nostalgias (1936), La melodia de nuestro adiós (1938), Madreselva (1938) ja Catamarca (1943).  

Kolme levyllistä Lomutoa.

Omalta kolmelta levyltäni löytyi yllä mainituista tangoista kaksi:  Mano a mano sekä Catamarca. Molemmat olin luokitellut 4/5 tähden, eli ´tandakelpoisten´ ryhmään. Ottakaamme niistä tarkasteluun kappaleen Catamarca, ja sen seuraksi 5/5 tähdellä eli ´suosikiksi´ luokittelemani, kahdella DJ-listallakin luetellun tangon Solamente ella.  

KUUNTELE JA VERTAA!

Catamarca (=provinssi luoteisessa Argentiinassa), instrumentaalikappale (1943). Kuuntele tästä.

Mielestäni tätä voi kuvata ´nykyaikaistetuksi´ guardia vieja-meiningiksi. Pianossa vasen käsi synkkaa basson jumputuksen kanssa turvallisen ja selkeän noin 125 iskua/min peruskompin, mutta se ei yksinkertai­suu­destaan huolimatta tee tylsää vaikutusta, koska pulssi on jäntevä − ei lampsiva kuten vanhakantaisessa soitossa. Melodiapuolella käytetään soiton voimakkuuden vaihteluja ja äänen kuljetusta eri soitinryhmissä paljon monipuolisemmin kuin perinteisessä guardia vieja-soitossa, mikä antaa tilaa tanssillisille tulkinnoille. Yleisvaikutelma: "ei huono".         

Solamente ella (=Vain hän), laulajana Alberto Rivera (1944). Kuuntele tästä. Taustaksi kerrottakoon, että laulun sanat ovat taitavan lyyrikon, Homero Manzin käsialaa, ja päinvastoin kuin useimmissa tangoissa, tämän tarinassa mennään kohden parempaa tai ainakin katkeransuloista tilaa. De Pilarin käännöksen loppusanoin: "Together, without anguish or reproaches, with no past, night after night, we learned how to dream".                                     

                                                  

Verratkaamme Lomuton esitystä yleisimmin soitettuun Carlos Di Sarli/Jorge Duran -levytykseen vuodelta 1945 (kuuntele tästä). Tämä soitto on hyvin rikasta ja ´hengittävää´, tanssin näkökulmasta täynnä ´pysähdyspaikkoja´, ja vaihdokset rytmisten ja melodisten kohtien välillä ovat jyrkkiä. Tämä asettaa tanssijan musiikin tulkinnalle haasteita. Laulajan osuudessa on sankaritenorin otetta, ja kokonaisuutena Di Sarlin tulkinta on enemminkin varakkaan talon kristallikulho kuin arkielämän saviastia.

Lomuton tulkinta on maanläheisempi − hukkaamatta tippaakaan tunnelman tiheydestä. Se on helpommin tanssittavissa, sillä Lomuto ylläpitää tasaisesti etenevän pulssin, ja kuitenkin soitto on täynnä vivahteita ja vaihteluita, joista kokenut tanssija voi ottaa tulkinnassaan kiinni. Alberto Riveran laulu on hyvin katu-uskottava, vähemmän ulkokohtainen kuin Jorge Duranin. Siinä missä Di Sarlin esitys voittaa ´komeudessa´ napsii Lomuto pisteitä ´rehellisyydellä´ − ja on mielestäni varteenotettava vaihtoehto sopivaan tunnelmakohtaan tanssiaisissa!

                    EDGARDO DONATO − Tangoa hyväntuulisesti

Kuten Lomuto, myös San Cristóbalin kaupunginosassa syntynyt Edgardo Donato (1897-1963) oli toisen polven maahanmuuttaja ja musikaalisesta perheestä. Isän ura johti kamarimusiikki­orkesterin johtajaksi, Edgardon veli Ascanio soiti selloa ja Osvaldo oli pianisti.

Isän työn vuoksi perhe muutti Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon, jossa Eduardo aloitti kymmenen vuoden iässä musiikkiopinnot paikallisessa konservatoriossa, ja jo nuorella aikuisiällä hän sai viulistin pestin oopperan orkesterissa. Klassinen musiikki veti kuitenkin lyhyemmän korren, ja hän siirtyi soittamaan aluksi jatsi- ja sitten tango-orkestereissa, ja tuli kosketuksiin mm. Eduardo Arolaksen ja viulisti Roberto Zerrillon kanssa.

DONATO-ZERRILLO

Vuonna 1929 Donato perusti yhdessä Zerrillon kanssa kymmenhenkisen orkesterin, joka parissa vuodessa levytti viisikymmentä kappaletta, etupäässä tangoja. Zerrillon jätettyä yhtyeen, se jatkoi yhdeksänhenki­senä kokoonpanona vuoteen 1932, äänittäen pitkälti toistasataa raitaa hieman sekalaisempaa repertuaaria, joukossa mm. pasodoblea ja rancheraa.

Äänityksiä vuosilta 1929-1931

Omistamallani levyllä on kymmenkunta Orquesta Donato-Zerrillo -äänitettä ja saman verran orkesterin Edgardo Donato y sus Muchachos biisejä. Minun korvissani molempien tuotokset kuulostavat kovin samanlaiselta, melkoisen raskaan laahustavalta guardia vieja -menolta.

KEPEÄNILOISESTI 40-LUVULLE

Michael Lavocah toteaa, että Donato´s best years are 1932-1942. Suniala lienee samaa mieltä, sillä hänen tandoissaan julkaisemat 18 tangoa, 11 milongaa ja 3 valssia ovat tältä ajanjaksolta, ja niistä peräti kaksikymmentä on kolmivuotiskaudelta 1939-1941. Sunialan valitsemista kappaleista löytyy omilta levyltäni kaikkiaan seitsemäntoista. Vilkaistaanpa minun levyjäni.

Donatoa vuosilta 1933-1941, ynnä muutama kappale vuosilta 1950-1952.

Asteikolla Humoristinen/ivallinen−Kepeä/iloinen−Arkinen−Lyyrinen−Romanttinen−Sentimentaalinen­Dramaattinen painottuvat kappaleiden tunnelmat vahvasti luokkaan Kepeä/iloinen, joukossa jokunen humoristinen mutta vain muutama lyyrinen tai sentimentaalinen kappale.  Jopa yleensä kaihoten ja turhaa toivoa ilmentäen esitetty El día que me quieras (Päivänä jolloin minua rakastat) soi Donatolla kepeissä tunnelmissa, ja laulajan ääni on luottavainen − kyllä hän minua rakastaa!  Kuuntele esitys tästä.    

Lomutoon verrattuna on Donaton soitossa mielestäni yleensä hieman raskaampi, ´vanhahtavampi´ askellus − joskin Lavocah on päinvastaista mieltä. No, kyllä Donatolta löytyy myös jäntevää, tanssiin kutsuvaa pulssia. Sunialalla on tähän tarkoitukseen oma suosikkinsa: "especially after breaks and speeches, when I need a strong start to get people back on the floor fast, I start with Sinfonia de arrabal". Oma valintani tähän tehtävään voisi olla Carnaval de mi barrio (1939), jota pidän kokoelmani suosikkikappaleena. Sen voi kuunnella tästä.   

A MEDIA LUZ

Donato oli tuottelias ja menestyvä säveltäjä. Hänen kynästään ovat monet tangomusiikin klassikot, kuten El huracán, Se va la vida, El acomodo, Volvé, Riachuelo ja Pensalo bien, mutta laajimmin tunnettu sävellys on epäilemättä tango A media luz (Hämyvalossa). Se on löytänyt tiensä Suomi-tangoonkin, esimerkiksi Erkki Junkkarisen laulamana kappaleena "Kun yö on valoton".  

Häveliään romanttisen suomenkielisen version korkealentoiset sanat vievät meidät kesäisen luonnon lumoon: ... kuin hopeista siltain valain, kirkkaana kalvas kuu... Raadollisempi argentiinalainen alkuperäisteksti on kirjoitettu kieli poskessa ja käsi taskussa. Englanninnoksen julkaisseet Nati & Bruno Rodriguez kommentoivat asiaa näin: It tells the story in quick images of an affluent young couple creating a materialistic hide-away love-nest with all the up-to-date conveniences of privacy and the equipment of romance. Päin vastoin kuin metsän huminassa, tämä tango on syntynyt suurkaupungin sykkeessä. Sanoitus kertoo tapahtuma­paikallekin tarkan osoitteen (Corrientes 348), ja Donato on kertonut sen synnystä, että: I composed A media luz during a trip on streetcar.

Näin Buenos Aireksen musiikki ja alkuperäinen lyriikka muuntui maailmalle joutuessaan − kuten sen tanssikin, törmätessään estradien parrasvaloihin.

                                          LISÄTIETOA

LÄHTEET

Brown, S.: An Annotated List of Tandas. www.tejastango.com/tandas.html#early

De Pilar, Derrick: DPP´s Favorite Tandas. https://ddpsfavoritetandas.wordpress.com/

De Pilar, Derrick: https://poesiadegotan.com/2011/07/13/solamente-ella-1944/

Fonteveccia Alberto (toim.): Tango Un Siglo de Historia. Editorial Perfil, Buenos Aires 1979.

Krynski, Konrad http://tangomusic4all.blogspot.fi/

Lavocah, Michael.: Francisco Lomuto, In: Tango Stories. Milonga Press, 2012.

Lavocah, Michael.: Edgardo Donato, In: Tango Stories. Milonga Press, 2012.

Rodriguez, Nati & Bruno: http://www.tanguito.co.uk/tango-culture/tango-lyrics/tango-lyrics-a-media-luz/

Suniala, Antti.: The Tanda of The Week. http://tandaoftheweek.blogspot.fi/ 

Zucchi, Oscar: http://www.todotango.com/english/artists/info/107/Francisco-Lomuto

Zucchi, Oscar: http://www.todotango.com/english/artists/biography/290/Edgardo-Donato/

LOPUKSI

Moni Argentiinan huippuorkestereista aloitti äänitysuransa ´vasta´ 1930-luvulla. Seuraavana tarkesteluvuorossa voisi olla henkilökohtainen suosikkiorkesterini ─ Miguel Caló ─ ja moni muu huomattava orkesteri heti hänen jälkeensä.  

Levytysuransa 1930-luvulla aloittaineita orkestereita.

Ja jos orkestereiden luettelemista jatketaan 1940-luvulle, vastaan tulevat muiden muassa Angel D´Agostino (äänitykset vuosina 1940-1963), Ricardo Malerba (1941-1946), Alfredo De Angelis (1943-1985) sekä maestro Osvaldo Pugliese (1943-1986).

Tanssin harrastajan ominaisuudessa tulen jatkamaan tutustumista tangoskenen runsaaseen orkesterivalikoimaan, mutta Tangoblogin orkesterijuttujen sarjaan ei ole suunnitteilla jatkoa.