Bloggaaja on vuosien varrella ns.
asiakirjojen ohessa silloin tällöin ostanut viihdekirjoiksi luokittelemiaan
opuksia. Näitä oli kertynyt hyllyyn kahdeksan kappaletta — kaikki lukematta
jääneinä. Kirjoja silmäillessäni uteliaisuuteni alkoi kasvaa. Onko niissä kyse
´Hertta-sarjaan´ kuuluvasta, höttöisen romanttisesta tarinoinnista, vai voiko näiden
kirjojen parissa kokea ja oppia jotakin tähdellisempää?
Harvasta muusta harrastuksesta on
yhtä kiihkeästi todisteltu miten käänteentekevä vaikutus kyseisellä riennolla
on ollut henkilön elämään, jopa hänen personallisuuteensa. Argentiinalaisen
tangon parissa vietetyt vuodet on usein kuvattu "matkaksi", jonka
varrella on kohdattu riemullisten hetkien lisäksi myös pettymyksiä tai
suorastaan nöyryytyksiä. Tätä tuskaako tangoelämyskirjat ovat täynnä?
Kirjapinooni nyt tutustuttuani voin todeta, että osasta kirjoja kyllä löytyy ´tuskaa´, mutta on niissä
paljon muutakin, ja sisältönsä suhteen kirjat eroavat toisistaan paljonkin. Jotkin
kirjat tarjovat mielenkiintoista taustatietoa Argentiinan historiasta, Buenos
Airesin kaupungista, kaupungin milongoista, tai tangon opiskelusta. Joku
kirjoittaa omista tanssikokemuksistaan laveasti, toinen niukemmin, ja jonkun fokukseen
pääsevät kaupungin asukkaat tai tanssipaikkojen ihmiset.
Tällä kertaa esitellään kaksi tangokirjaa ynnä
yllätysvetona kolmas kirja, joka näennäisesti aivan muulta alalta. Jo nämä kirjaesittelyt tulevat antamaan lukijalleen paljon ajattelun aihetta. Niin
runsaasti viisaita ajatuksia ja huomionarvisia
näkökohtia on kirjoista ammenettavana.
Suosittelen rauhallista lukutahtia — kenties yksi kirja lukukertaa kohti!
Suosittelen rauhallista lukutahtia — kenties yksi kirja lukukertaa kohti!
BAD TIMES IN BUENOS AIRES
Motto: "I can´t live here, but, wherever else
I live, I´ll always feel the lack of it".
Miranda France
Phoenix Paperback, 1998
Amazon.uk hinta 9 puntaa.
Tämä on kirjapinon vanhin, mutta
edelleen tärkeä opus, sillä se valaisee tämän päivän Argentiinassa
vierailevalle tämän maan sisäistä sielunmaisemaa, sen kulisseista käsin.
Vain 23-vuotiaana Buenos Airesiin
saapunut brittiläinen kirjoittaja asui siellä vuosina 1993-1995, vuosikymmen
sotilasjuntan kaatumisesta. Hän kirjoittaa kotimaansa lehtiin juttuja
Argentiinan politiikasta ja taloudesta, ja pääsee reportterin ominaisuudessa
tapaamaan monia tärkeitä henkilöitä, mutta hän liikkuu myös
ennakkoluulottomasti paikallisväestön keskuudessa. Ohimennen käy ilmi, että
hänen seurassaan on kumppani, mutta kirjoittajan yksityisminää ei juuri
käsitellä, vaan tämän kirjan fokuksessa on nimenomaisesti Argentiina.
Kirjan kymmenestä luvusta yksi
kertoo matkasta Patagoniaan ja yksi kirjoittajan paluumatkasta Englantiin. Nämä
luvut jätän väliin, mutta selostan kahdeksaa muuta lukua, käyttäen niiden alkuperäisiä,
varsin värikkäitä otsikkoja. Vaikka kirjoittaja tuo esille Argentiinan ja
Buenos Aireksen monia puutteita ja hankaluuksia, hän tekee sen aina
ymmärtäväinen tai ainakin kärsivällinen hymy suupielessä. Vasta kaksivuotisen
oleskelunsa loppupuolella hänen kärsivällisyytensä alkoi rakoilla.
Heat and Lust — Kirjoittajan
saapumisvuonna oli Buenos Airesissa vielä maaliskuussa tukalan lämmin sää, joka
purkautuu raivokkaana ukkosmyrskynä. Värikkäin sanoin kuvataan Buenos Airesin
kaupunkitunnelmaa, käyden keskeisissä paikoissa kuten Plaza del Congreso, Avenida
Nueve de Julio ja Avenida Córdoba.
Loppuosassa lukua käsitellään maan poliittista lähihistoriaa ja sen
häpeämerkkiä, sotilasjuntan ns. likaista sotaa, vastarintaliikettä, 1980-luvun
lopun hyperinflaatiota, sekä presidentti Menemin
(1989-1999) juntan vangituille jäsenille vuonna 1990 antamaa armahdusta.
Crossed Wires — "Argentina´s
telephone system was recently privatised, but still it was unreliable, and
about half of the calls that reached our house every day were intended for
someone else". Kirja siteeraa joitakin makaabereita tilanteita joihin tämä
johtaa. Tässä luvussa käsitellään kuitenkin ennen kaikkea maan kankeaa
byrokratiaa ja aikataulujen paikkansa pitämättömyyttä. "Plays and lectures
started late, because everyone, including the performers, was behind
schedule".
Asioiden
hoito oli erityisen turhauttavaa. "Trying to reach someone at the office
was a wasted effort. Invariably, the person you were looking for had not yet
arrived and nobody knew when he was due in. No matter what day it was, the
advice was: ring back on Monday".
Tämän
vastapainona kirja toteaa "There was, at least, a freedom to complaint.
Demonstrations were frequent, fervent, and sometimes the whole city was
encouraged to take part in them".
A Nation on the Couch — Kirjoittajan
brittiläinen kansallisuus johtaa hänet moniin keskusteluihin kaupungilla, ja
myös talon naapurien välillä kanssakäyminen on vilkasta. Gabriel, yksi
naapureista, on psykologi ja kirjoittajalle alkaa valjeta tämäntyyppisen
ammattikunnan runsaus. "It was first funny, then sinister, to see how the
whole city lived in the grip of psychoanalysis". Gabrielin työ pienehkössä
yrityksessä oli "assessing morale and couselling any worker who had
worries, professional or personal". Kirjoittaja pohtii asian laitaa
monelta kantilta, ja keskustelee siitä paikallisten tuttavien kanssa. Erään
taustaselityksen antaa Alicia-niminen tuttava: "We´re stranded here at the
end of the world. We don´t know who we are or where we belong".
The Wall of Silence — Tässä
luvussa liikutaan kaduilla Calle Florida ja Avenida Santa Fé. Käydään
myös Plaza de Mayolla — ja käsitellään likaista sotaa. Mainittuaan kadonneitten
äitien torstaimarssit, kirjoittaja vie lukijan ESMA-kidutuskeskukseen,
"The most notorious torture centre, the Naval Mechanics School, where some
5000 people died". Tämän hetken lukija tietää, että näissä tiloissa on
nykyään National Museum of Remembrance,
mutta kirjan kirjoittajan aikana oli vielä raadollisesti toisin. "The
concentration camps are still standing, ex-torturers haven´t even moved house,
yet everything is secret. The are 1200 ex-repressors living free".
A Fear of Falling Buttocs — Otsikon
ymmärtää, kun kuulee, että "If a celebrity, recovering form a pregnancy,
had alowed her buttocks to fall, she was chastised with a cutting editorial,
advising her to get in shape". Kirjoittaja toteaa, että "Argentina
spent more money on cosmetic surgery than almost any other country in the
world".
Tässä
luvussa käydään tangoturisteille tutuissa paikoissa Confiteria Ideal ja Salón
Argentina, jälkimmäisessä peräti milonga-tanssiaisissa. Kirjoittaja on
paneutunut tangomusiikin historiaan, kuvaten sitä sanoin "A hybrid of
sailor´s song and Italian dance tune played on a German accordion".
Evita Aflame — Evita Perón,
ja hänen seurassaan Juan Perón ja peronismi, saa kirjassa kokonaisen luvun.
Kirjoittaja paneutuu aiheeseensa perusteellisesti, ja otsikkokin saa
selityksensä: "Reading her books, watching he speeches in a dusty
projection room at the National Archive, I was fascinated to see how often she
made reference to fire".
Useimmille
lukijoille lienevät Evitan perustuttamat lastentarhat ja työläisasunnot
tuttuja, mutta uusi tieto oli ainakin minulle, että "the Eva Perón Fundation on land,
confiscated from wealthy rancheers, [is] claimed as the inspiration for
Disneyland. The child-sized houses, made to a ten-years-old´s scale mimicked
styles of architecture from all over the world". Uutta minulle myös oli,
että Argentiinan uusi kansallismuseo —
tosi ruma betonimöhkäle — sijaitsee "over the spot where the
Peróns´presidential palace used to be".
Las Malvinas son Argentinas — Nimensä
mukaisesti tämä luku käsittelee Falklandin (argentiinalaisittain
Malvinas-saaret) sotaa, tai lähinnä sitä edeltäneitä ja seuranneita tapahtumia
— johtihan tappiollinen sota sotilasjuntan kaatumiseen. Kirjoittaja on
lounaalla peribrittiläisellä Jockey Clubilla ja pohdiskelee siellä
Britannian huomattavaa historiallista vaikutusta.
Call This a Democracy? — Kirjoittaja
palaa likaisen sodan aikoihin ja siihen tosiasiaan, että niin moni kiduttaja
vielä on vapaalla jalalla. "One-time torturers have been recycled as
security guards or bully-boys". Aivan viimeaikaiset tapahtumat ovat
(vuonna 1995) kuitenkin osoittaneet merkkejä "that the wall of silence was
starting to show cracs", ja eräs entinen merivoimien upseeri oli hiljatain
tunnustanut tekojaan.
Kirjoittaja
pääsee haastattelemaan erästä toista entistä upseeria, joka ensin vaikuttaa
tosi herrasmieheltä, mutta jonka asenteet alkavat haastattelun aikana kylmätä
kirjoittajaa, joka muistaa: "Friends told me of similar experiences.
Whenever you meet repressors they are charming". Haastattelun jälkeen
kirjoittaja voi suorastaan fyysisesti pahoin. Myöhemmin hän pohtii: "The
oppressors had gone, but Buenos Aires oppressed me all the same. Wandering its
streets, I seemed to feel the pain of history underfoot".
Kenelle? —
Tämä on hyvin kirjoitettu kirja.
Sitä lukemalla ei opi tangosta uusia asioita, mutta Argentiinan yhteiskunta
tulee voimakkaasti lukijan iholle, vaikka olisi lukenut sen nykyhistoriasta
ennenkin. Kirjan suljettuani jäin pohtimaan, olinko yhteensä yhdeksän kuukautta
kestäneillä kuudella Buenos Airesin vierailuillani (2010-2015) ollut kovin
naiivi, kulkiessani vain tangotunnilta ja milongasta toiseen. Tulisiko minun
halveksia argentiinalaista yhteiskuntaa siitä mitä oli tapahtunut — vai ihailla
argentiinalaisia siitä, että ovat päässeet asian ylitse? Kukin päättäköön asian
itse.
WHY
TANGO
Motto: "Tango for me is about living my
passion".
Essays. Volume 2013-2014
Veronica Toumanova
Omakustanne, 2015
Pehmeäkantinen, 100 sivua
Amazon UK hinta 11 puntaa
Veronica Toumanova kirjoittaa
suosittua tangoblogia (linkki), jonka
juttuja fanittajat ovat kääntäneet peräti 14 kielelle — eräitä myös suomeksi.
Tähän kirjaan on poimittu 19 kolumnia hieman yli vuoden jaksolta.
Kotisivullaan Toumanova kuvaa
olevansa dancer, teacher, writer —
tässä järjestyksessä. Hänen taustoistaan voi lukea hänen kotisivullaan tarkemmin,
mutta lyhyesti kerrottuna hän on syntynyt Moskovassa, aloitti tangon
harrastuksen vuonna 2000 asuessaan Alankomaissa, ja vaikuttaa nykyisin
Pariisissa. Hänellä on graafikko- ja kirjallisuustaustaa, ja hän on harrastanut
balettia sekä modernia tanssia. Argentiinalaista tangoa hän on opettanut
vuodesta 2007.
Sekä kirjan nimi että jokaisen
jutun otsikko alkaa sanalla"Why", mutta otsikoissa ei ole
kysymysmerkkiä, vihjaisten että tarjolla on selityksiä. Kirja onkin niin täynnä
tarkkoja havaintoja, oivalluksia ja mainioita letkauksia, ettei mikään katsaus
voi korvata itse kirjan lukemista. Vaikka yksityiskohtia on runsaasti, niistä voi
hahmotaa joitakin pääaiheita, ja päätin laatia referaatini muutaman itse
laatimani otsikon alle — antaen itselleni luvan myös omiin kommenhin. Suorat
tekstilainaukset on toistettu kursiivilla.
Kenen kaa — ja miksi?
Useassa kohtaa kirjaa sivutaan
kysymystä tangon tanssijan sosiaalisista rooleista/velvollisuuksista ja pulmaa
kuka saa, tai kenen kenties pitää, tanssia kenen kanssa — sekä kysymystä kenen
tekee mieli tanssia kenenkin kanssa, ja miksi. Buenos Airesin milongoissa nämä
ovat äärimmäisen keskeisiä kysymyksiä, mutta asialla on toki relevanssia myös
kotimaisissa oloissamme.
Yleisellä tasolla Toumanova toteaa,
että "Social" does not mean
that other people owe you something or are obliged to give you a good time.
Hän käskee muistamaan että Be ready to
give, not only to take, ja tähän
liittyy kehotus jatkuvasti kehittää
omaa tanssitaitoa, jotta voisi olla muille
yhä mieluisampi tanssipartneri. Toumanova on tosin huomannut, että only a small minority of people
continue to improve their skill past a certain point, mikä useimmiten on
noin kolmen vuoden kohdalla, ja very
few continue to work on
their skill to reach a truly advanced level (alleviivaukset minun).
Mutta miellyttävä
tanssikokemuksen perimmäinen salaisuus ei Toumanovan mukaan kuitenkaan ole
tekniikassa eikä runsaassa kuviovalikoimassa. After a tanda we rarely recall the steps we danced, but we always quite
exactly remember how a certain dancer felt in the embrace. Hän luettelee
hyvän abrazon kolme tekijää: comfort,
efficiency, sekä the human factor. Viimeksi
mainitulla tekijällä on monta ulottuvuutta, muta erittäin tärkeä on COMPLETE ATTENTION (kirjassakin isoilla
kirjaimilla). Täyttä läsnäoloa ei pysty partnerille antamaan, jos ajatukset
ovat kovasti muualla, kuten liikaa kuvioissa. I often hear women say: "I wish he did not try all those fancy
steps, but simply be with me". Ns. teknisen tanssisuorituksen ja
varsinaisen tanssielämyksen eroa Toumanova kuva vertailulla The diffrence between just dancing and
dancing together is the same as between having sex and making love.
Entä mistä on yleisemmällä
tasolla kyse? ..what about the
"social" component? What kind of skill is that? Se on yleisten sääntöjen ja tapojen
noudattamista, muiden tanssijoiden huomioimista , sekä kulloisenkin tanssiparin
arvostamista. Entä liittyykö ´sosiaalisuuteen´ velvoite tanssia kaikkien
kanssa? Toumanovan mukaan ei: Tango
is not a community service, it is a passion. Jos tanssija haluaa osoittaa
jalomielisyyttä, se on okei, but remember
that it is a choice, not an obligation.
Hyvin tanssiminen
Toumanovan kirjaa referoidessa
yllä olevan otsikon laatusanaksi on "taitavan" sijaan aivan pakko käyttää sanaa
"hyvin". Hyvää tanssimista ruotivan luvun otsikossa on väite there is often so little dance in people
dancing tango. Mistä on kyse? Lievästi provokatiiviseen tyyliinsä Toumanova
luettelee ensin liudan asioita, joita hyvä tanssi EI OLE (ainakaan pelkästään).
Se ei ole tekniikkaa, sillä tekniikan tehtävänä on ainoastaan make you dance effortless. Se ei ole
(pelkästään) fyysinen liike, sillä Dance
does not strive for a result, it strives for expression. Myöskään abrazo ei
itsessään "ole" tanssi, vaan ´paikka jossa tanssi syntyy´, ja vaikka
musiikaalisuudella on merkitystä tanssisi synnyttämisessä, sekään ei itsessään
"ole" tanssi. Toumanovan määritelmä [hyvästä] tanssista on: Dance is about your energy using your body
to express feelings and ideas that originate in how you hear the music.
Miten ihmeessä opettaja pystyy
opettamaan tällaisia asioita oppilailleen? No, hänen on ainakin oltava asiasta
tietoinen, jotta voi huomioida sen. Tango
classes are built on two levels, teaching people to communicate by subtle
movements and to move expressively themselves. Opetukseen kuuluu [to show] both the dynamic side and the
stillness of tango. Jos opettaja näyttää vain hyvin dynaamista tanssimista,
oppilaat alkavat kopioida isoja liikkeitä, ja hukkaavat yhteyden (connection) tanssipariinsa. Ja jos
opettaja keskittyy tekemään paljon ´pieniä juttuja´ (small stuff), voi oppilailta unohtua etenevä liikkuminen.
Provosoivasti otsikoidussa
artikkelissa Why your tango teacher
desperately wants you to dance but keeps teaching you steps huomautetaan,
että varsinaista "tanssimista" ei aloittelija pysty mitenkään
omaksumaan, sen paremmin kuin että älyllistä keskustelua voisi syntyä uuden
kielikurssin alkuvaiheessa. When you do
your first French class the teacher does not say: "Let me tell you what I
love about a particular passage in Proust". Kuten ei jotain kieltä
puhuessa, opettaja ei voi tanssissakaan opettaa sinulle "älyllisyyttä",
sillä sen on löydyttävä itsestäsi. You
see, a language teacher can teach you a lot about structure and order. But the
creativity in what you are actually saying comes from another place entirely.
Ja sama toisin sanoin: for tango teachers
the most difficult thing is actually not how to teach a correct movement, but
how to teach people to REALLY DANCE (kirjassakin isoilla kirjaimilla).
Kirjan yksi luku, nimeltään Why most advice you get about your dancing
is wrong, paneutuu kysymykseen tanssipartnerilta saadusta
"ohjauksesta". Mainiossa kuvauksessa ohjauksen/kommentin antanutta
osapuolta verrataan ravintolan asiakkaaseen, joka moittii ruokaa mutta ei itse pärjäisi
keittiössä: Having eaten in a lot of good
restaurants can eventually make you a restaurant critic, but not an expert in
cooking.
Sitaatteja
Kuten jo alussa mainittiin, kirja
on täynnä mainioita vertauksia ja osuvia sutkauksia. Poimitaanpa loppuponneksi
nippu sitaatteja:
— All beginners are alike, [but] each
advanced dancer is advanced in his or her own way.
— Dancing in milongas without regular study
will only make you excellent at your own bad habits.
— When you develop a habit it becomes
comfortable [for you], even if the movement itself is incorrect or
unproductive.
— Advanced workshops are filled with people
who want to be advanced but are not.
— A truly advanced dancer is able to
"downshift" and make the partner still feel good.
— Your embrace will reflect everything about
the way you feel about yourself and others at that moment, including all your
worries, insecurities, ambitions and intentions.
— The real purpose of tango is JOY.
Kenelle?
Tekisi mieli määrätä tämä kirja
kaikkien argentiinaisen tangon harrastajien pakolliseksi lukemistoksi,
laventamaan ja syventämään jokaisen tanssijan ymmärrystä harrastuksestaan — ja
itsestään tämän kulttuurin osana.
Hankkikaa ja lukekaa kirja ja/tai seuratkaa Toumanovan blogia!
SHOSHIN — ALOITTELIJAN MIELI
Motto: Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin
tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan.
Japanilaisia ajatuksia
ja ajatuksia Japanista.
Minna Eväsoja
Gummerus 2018
Kovakantinen, 196 sivua
Tämäkin on kirja tangosta — ei
suoraan, mutta välillisesti kyllä! Vaikka kirja kertoo japanilaisen teeseremonian
taidoista ja niiden opiskelusta, sen viiden vuosisadan takaa kumpuavat
viisaudet soveltuvat nimittäin erinomaisesti argentiinalaiseen tangoon.
Voin lämpimästi suositella tätä
teosta jokaiselle argentiinalaisen tangon harrastajalle, luettavaksi
harkinnalla ja ajatuksella. Niin moni sen sisältämistä ajatelmista innoittaa
tulkitsemaan niiden sanomaa tangon kannalta.
Oheisena on kursivoituna kirjattu
pieni poiminta kirjan teeseistä — ja sen jälkeen pohdinnat jotka ne minussa
synnyttivät. Otsikoinnit ovat minun kynästäni.
Aloittelija
—Teetaiteen opinnoissa harjoitellaan ensin
siivoamaan ja vasta sitten valmistamaan teetä.
Japanilaisessa teeseremoniassa ovat valmistautunut,
kärsivällinen mieli ja perusteelliset esivalmistelut keskeisiä asioita. Kunhan
argentiinalaisen tangon nykyopetuksessakin maltettaisiin kiiruhtaa hitaasti! Argentiinalainen
luotto-opettajamme Gustavo Sabá on
kertonut, että hänellä teetettiin aikoinaan kahtena ensimmäisenä vuotena
pelkkiä perusharjoitteita ("sain opettajaltani vain kaksi varsinaista
kuviota"). Kauhulla olen kotimaassa seurannut miten alkeistason
tekniikalla varustetut untuvikot viettävät ganchopeijaisia...
Harjoittelu
— Tullakseen taitavaksi on syytä ennen
kaikkea harjoitella kärsivällisesti. Se vaatii toistoa, sillä ensin asian
muistaa vartalo, vasta sitten mieli. Oppimisen perustan tulee olla vankka,
jotta säännöistä ja opeista voi myöhemmin luopua ja saada aikaiseksi jotain
omaa ja mielenkiintoista.
Kuinka
vaikeaa onkaan keskittyä tekemään — ja toistamasta toistamaan — juuri sitä mikä
olisi itselle opettavaisinta! Kuinka usein onkaan nähty jonkun kuuluisan
ammattiopettajan tunnilla, jolla on kehotettu tekemään tiettyä harjoitetta,
että jotkut osallistujat tovin kuluttua sortuvat ´veivaamaan
omiaan´.
Yksinkertaisen vaikeus
— Japanilaisen numero yksi on pelkkä suora
siveltimen veto vasemmalta oikealla, mutta siinä tulisi olla selkeä alku,
keskellä huipentuma, sekä vahva lopetus. Sen suorittamiseksi mestarillisesti
voi mennä elinikä.
On
mielenkiintoista, että kalligrafiaviivan taidokkaassa vetämisessä on samaa
dynamiikkaa kuin taitavassa tangoaskelluksessa! Vasta nyt, kun ensimmäisestä
argentiinalaisen tangon oppitunnistani on seitsemäntoista ja intensiivisen
harjoittelun aloittamisesta on kahdeksan vuotta, olen alkanut tuntea oman
tangoaskellukseni hallintaa. Kunhan kotimaan tangokursseilla joka tunti
aloitettaisiin kävelyharjoitteella, kuten Argentiinassa on tapana!
Oppiessa palaa alkuun
— Sensei [= kirjan kirjoittajan opettaja]
sanoi oppimisesta näin: aluksi vuoret näyttävät vuorilta ja joet joilta. Kun
tiedon tiellä etenee, tulee hetki jolloin vuoret eivät enää näytäkään vuorilta,
eivätkä joet joilta. Kun sinnikkäästi jatkaa opintoja, savuttaa lopulta
kirkkauden tilan, jolloin vuoret näyttävät jälleen vuorilta ja joet joilta. Alku
ja loppu ovat oppimisen tiellä samat, mutta tieto ja ymmärrys ovat matkan
varrella muuttuneet.
On
opettavaista palata katsomaan vuosia sitten ottamiaan nauhoituksia eri
tangokursseilta, tai aikoinaan ostamiaan ja silloin katsomiaan opetusvideoita: monet
asiat näkee nyt aivan uusin silmin. Huomaat uusia asioita ja ymmärrät opetukset
syvällisemmin. Niin yksinkertaista liikettä tai askellusta ei ole, etteikö sen
aina uudelleen harjoittelu kannattaisi!
Vähemmän on enemmän
— Teetaiteessa kauneus syntyy kontrastien
kautta. Vaatimattomassa tilassa yhden ylellisen, nimekkään esineen kauneus
pääsee oikeuksiinsa. Toisaalta taas hienostuneessa teehuoneessa muodoiltaan
täydelliset ja koristelultaan upeat esineet vahvistavat mielikuvaa ulkoisesta,
pinnallisesta prameudesta.
Onko
sinuakin alkanut surettaa, että tangofestivaalien tanssiaisten opettajien
esityksistä uhkaa tulla "pinnallista prameutta"? Kun tyylikkään
rauhallisesti suoritetusta, musiikkiin orgaanisesti kytkeytyvästä tanssista ja
upean viipyilevästä tangokävelystä alkaa olla pulaa, mutta yleisön applodeja
kalastelevista tempuista ylitarjontaa, ollaan siirtymässä tango salon -maailmasta
aivan eri genren, eli show-tangon alueelle.
— Kuutamo on ehdottomasti hurmaavampi
pilvisellä säällä, kun siitä voi nähdä vain vilauksen pilviverhon raottuessa —
[mutta] sivistymättömälle henkilölle täydellinen kauneus on [kovin] suoraviivaista.
Kuutamo tulisi [hänen mielestään] nähdä pilvettömältä taivaalta kaikessa
loistossaan.
Myös
arkitanssijan on hyvä mieltää, että liika touhuilu on liikaa, ja yhteen
tangokappaleeseen ei kannata ladata kuin muutama ´isompi juttu´, eikä
niissäkään kiirehtiä.
Muutama vuosi sitten, kun olin musiikin tulkintaa Buenos Airesissa opettavan Lucas Di Giorgion yksityistunnilla, sain
harmistuneet moitteet siitä, että jo ensimmäisten fraasien aikana olin alkanut
´tehdä kuvioita´. "Vain juntti rupeaa heti lataamaan kaikkensa
peliin" oli hänen tyly kommenttinsa.
Kenelle tämä kirja sopii?
Kaikille.