PEKKALAT — Argentiinalaisen tangon luottopari

Näinä kevytohjelmien, oikoteiden ja tuoteväärennysten aikoina on lohdullista tavata pariskunta, joka kaksikymmentä vuotta argentiinalaista tangoa tanssittuaankin yhä edelleen useamman kerran viikossa kartuttaa taitojaan, pyrkien tangon ytimeen — ”härveleitä vältellen”.

Pekkalat kotipuutarhassaan.

                                                  

Marja ja Reijo Pekkalan vastattua Tangoblogin haastattelupyyntöön ystävällisellä kotiin kutsulla, istuin siippani kanssa heidän aistikkaasti sisustetun kotinsa avarassa olohuoneessa, suurista ikkunoista avautuvaa puutarhanäkymää ihaillen. Seurasi nelituntinen keskustelu, jonka aikana sain kuulla syvällisestä omistautu­misesta argentiinalaiselle tangolle — ja mielihyvää tuntien havaita, että suhtautumisemme tangoon ovat monin tavoin yhteneväiset.

PELIKENTILTÄ JA LAVOILTA TANGOLATTIALLE

                                                

Liikunnallisena miehenä (pallopelit, jääkiekko), Reijo kävi jo nuorena ahkerasti myös tanssilavoilla, ja tanssista tuli 1974 avioituneelle pariskunnalle myös yhteinen harrastus.  Marja ei ollut kokenut itseään yhtä liikunnalliseksi kuin Reijo, mutta tanssiparketilla hän tunsi lähtevänsä samalta viivalta. Nuoret tapasivat toisensa Ostrobotnian pohjalaisessa osakunnassa, jossa myös tanssittiin ensimmäiset yhteiset tangot.

 

Reijo ja Marja ´Ostrobotnian aikoihin´.

Lajeja harrastettiin laidasta laitaan, mukaan lukien lattaritanssit, hustlet ja buggit. Espoossa vielä nykyäänkin toimivan Tanssikoulu Kokon kursseille osallistuttiin ahkerasti, ja nimenomaan siellä argentiinalainen tango saapui heidän elämään — aivan vaivihkaa!  Ohjelmassa oli kurssi nimeltä ´Tangoa argentiinalaisin maustein´, jossa perustangoon yhdistettiin elementtejä argentiinalaisesta tangosta ja — ennen kaikkea — musiikkina soivat myös argentiinalaiset tangot. Tämä herätti Marjan ja Reijon kiinnostuksen, ja kuten tapana on sanoa: loppu on historiaa…

TANGO ARGENTINO

Vuonna 1998 Pekkalat osallistuivat ensimmäiselle varsinaiselle argentiinalaisen tangon tunnilleen, opettajana argentiinalainen Oscar Prada — siis sama ensiopettaja kuin tämän kirjoittajalla (minulla 2001)!  He muistelevat käyneensä tämän tunneilla vajaan vuoden aikana. Sen jälkeen tuli 2-3 vuoden jakso Arto Leskisen ja Kirsi Mattssonin oppilaina, jonka jälkeen käytiin nelisen vuotta John ja Nina Krookin opissa. Alkuvuosien aikana he ehtivät lisäksi saada oppia lähes kaikilta sen aikaisilta suomalaisilta opettajilta.

AdT:n kesäleirit tulivat kuvaan vuonna 2003, eli toisesta koskaan järjestetystä, ja siitä lähtien Pekkalat ovat osallistuneet jokaiselle kesäleirille, siis 15 kertaa! Vuodesta 2005 käytiin Halmstadin kansainvälisellä Tangocamp-leirillä, yhteensä neljästi.

Ulkomaan tangomatkat ovat olleet lukuisiakin lukuisammat. Olin pyytänyt Pekkaloita keräämään haastatteluamme varten taustadataa, ja sain huomata että reissuaineistoa oli kertynyt kolmen sivun pituinen, tiivisrivinen printtilista! Lueteltakoon tässä vain niitä, jotka välittömimmin nousivat haastateltavieni mieliin.

Las Palmasin tangofestivaaleille Marja ja Reijo ovat osallistuneet jo kahdeksan kertaa. He muistelevat lämmöllä ja kaiholla alkuvuosia, jolloin tilaisuus oli paljon pienempi ja intiimimpi; myöhempinä vuosina se on valahtanut tangofestivaalien persoonattomampaan ”yleismuottiin”. Muita muistista ensiksi nousevia festivaaleja ovat olleet Wienissä, Mallorcalla, Torinossa, sekä Lissabonissa. Kymmenen vuorokauden kestävälle Välimeren tangoristeilylle on osallistuttu kahdesti, vuosina 2011 ja 2012.

                                        

Buenos Airesin Confiteria Idealissa v. 2015. (Kuvaaja Riitta Liski)

Tehdyt kahdet Buenos Airesin tangomatkat (2004 ja 2015), ovat samalla olleet 30- ja 40-vuotishäämatkoja, mutta se ei ole estänyt tangon opiskelua määränpäässä. Vasta aivan viime vuodesta alkaen ovat Marja ja Reijo alkaneet tehdä tangomatkoja, joilla ei käydä kursseilla, vaan ainoastaan tanssitaan. Kyseessä ovat Encuentro-tapahtumat, joille tangoystävät onnistuivat houkuttelemaan mukaansa.

Ahkeraan tapaansa Pekkalat ovat jo ehtineet osallistua hämmästyttävään määrään näitä tanssiaisia: Riikassa, Brüggessä (kahdesti), Kehlissä, Milanossa, Jurmalassa, sekä Kööpenhaminassa, ja varauksessa on jo Catania! Pekkaloita huvittaa kun onnittelen heitä siitä, että he ovat niin perusteellisesti kouluttautuneet ennen heittäytymistään ´pelkkään tanssimiseen´, siteeraamalla Veronica Toumanovan toteamusta: ”Dancing in milongas without regular study will only make you excellent at your own bad habits”. 

Wienin Tangoamadeus fesstivaalilla 2015.

Mitään pelkoa downshiftauksesta ´pelkkään tanssimiseen´ ei Pekkaloiden kohdalla ole olemassa; siitä pitää heidän kotitreenirutiininsa huolen, mottona: Jos et koko ajan yritä parantaa, taannut! Asunnon sivusiiven perällä oleva pieni (3 x 3 m) tyhjä huonetila on pyhitetty tangoharjoituksia varten (… paitsi silloin kun se toimii 2- ja 4-vuotiaiden lastenlasten leikkihuoneena).  Niin arkisin kuin viikonloppuisin Reijo ja Marja harjoittelevat siellä perustekniikkaansa iltaisin Sebastian Achavalin ja Roxana Suarezin ohjeiden mukaisesti. Ohjeet tulevat tangomeet.com –sivustolta, jota Pekkalat fanittavat — kuten myös tämän kirjoittaja!  Huoneen pienuutta Pekkalat pitävät oivallisena, koska silloin joutuu keskittymään liikkeisiin joilla mahtuu tanssimaan ahtaassa tilassa, siis ”simppeleihin mutta tärkeisiin kuvioihin”. [Tässäkin kohtaa kirjoittaja yhtyy lämpimästi Pekkaloiden ajatuksiin].

Kotitreenien lisäksi Pekkalat ovat toki aina harjoitelleet säännöllisesti myös vapaaharjoituksissa kodin ulkopuolella, kuten Matinkylän Pirtillä, Aleksanterin teatterissa, Almacenissa ja El Áticossa.

TANGOMUSIIKKI, BOKVILLAN, ESPAÑOL

Pekkaloiden kotiin astuva vieras panee merkille olohuoneessa olevan pianon ja sen vieressä seisovan kitaran. Edellinen on Marjan soitin ja jälkimäinen Reijon. Aktiiviset musisointivuodet ovat takanapäin, mutta musiikillinen osaaminen heijastuu tarkkoihin, monasti kriittisiinkin mielipiteisiin tango-orkestereiden joidenkin tallenteiden laadusta. Molemmat ilmoittautuvat kyllä moniruokaisiksi, eli periaatteessa kaikki kultaisen kauden orkesterit käyvät. Biagikin on otettu tanssissa haltuun, ja Marjalle sopii myös Nuevo-tango. Lievällä painostuksella saan joidenkin mahdollisesti suosikin asemassa olevien orkestereiden nimet puristettua esille, kuten Troilo, D'Arienzo ja Caló.

DJ:nä El Áticossa 2014.

Bokvillan liittyy Marjalla ja Reijolla keskeisesti sekä tanssiin että musiikkiin. Annetaanpa heidän omin sanoin kuvata mistä on kyse: "Kun jäimme pois työelämästä löysimme Malmilta idyllisessä miljöössä kokoontuvan iltapäiväpractican, johon osallistui joukko tuttuja Amigos del Tangon perustajajoukkoonkin kuuluneita jäseniä. Kun talo meni remonttiin, jouduttiin practicalle etsimään uusi paikka. Ritva ja Victor Savtschenko olivat muuttaneet Arabianrantaan ja järjestivät ryhmälle vuoron Arabianrannan asukastalot ry:n kerhotilaan nimeltä Kääntöpaikka. Siellä alettiin järjestää myös milongoja muutaman kerran vuodessa. Kun kadun toisella puolella oleva Bokvillan siirtyi Asukastaloyhdistyksen käyttöön, muutettiin toiminta sinne. Näissä Vikin ja Ritvan isännöimissä Bokvillanin keskiviikkopracticoissa ja sunnuntaimilongoissa käymme säännöllisesti edelleen."

Reijo on toiminut Bokvillanin DJ:nä alusta asti, ja soittanut melkein kerran kuussa myös El Aticon tilaisuuksissa.  Kun on ”tarkka matemaatikko” (Marjan sanonta), tulee sekä  kehitettyä digitaalinen ilmoitustaulu soitettavalle tandalle että harrastettua ”sound engineeringiä”, eli puhdistettu äänityksistä rahinoita, voimistettua tai heikennettyä bassoaluetta ja korjattua katkoskohtia. Milongassa soittaessaan Reijo pyrkii Cortina-musiikin valinnoilla siirtämään tunnelmaa kohti seuraavan tandan musiikkia.

DJ:nä toimiminen ja syvempi perehtyminen tangomusiikkiin johti oheisharrastukseen. ”Kyllä DJ:n pitäisi ymmärtää jotain siitä, mistä tangon sanoitukset kertovat”, toteaa Reijo, joka on kirjojen ja internetin kielikurssien avulla hankkinut itselleen niin hyvän espanjan kielen ymmärryksen, että jo pari kirjaakin on tullut luettua espanjan kielellä!

ADT, PUUTARHA, KALASTUS

Kun utelen muista harrastuksista kuin tanssi, Marja tokaisee naurahtaen ”AdT”. Vuodesta 2015 hän on toiminut Amigos del Tango –yhdistyksen rahastonhoitajana. Tosiasia lienee, että pesti muistuttaa ajankäytöltään pikemminkin työ- kuin harrastesuoritusta. Se ei ole vain tietokoneella tapahtuvaa hallintoa, vaan myös ihan konkreettista ´käsikassan takana istumista´.

Taloudenhoitaja käsikassalla El Áticon gaalamilongassa 2014.

Marjan ´varsinainen´ harrastus, eli puutarhatyö voi aika ajoin vaatia hartiavoimia, kuten silloin kun kotipihalta häädettiin okakuusi jykevine juurakoineen. Reijo tunnustaa auttaneensa sahaamalla juuria poikki, mutta Marja oli se, joka juurakot käsipelillä maasta väänsi!

Tilanne kesäkuun puolessavälissä ... ja heinäkuun alussa! (2013)

Vuonna 1984 Snappertunasta hankitun kesämökkipaikan vedet ovat harrastajakalastajalle antoisat. ”Jos heittää vieheen, niin melkein aina hauki tulee”, Reijo toteaa. Käsistään kätevä Reijo rakensi kesämökkinsä itse. ”Tai ihan ensin telttailtiin pelkällä kalliolla”, Pekkalat naurahtavat, ja kertovat miten seuraava kesää varten asumukseksi valmistui leikkimökki, myöhemmin ulkoliiteri, ja vasta sen jälkeen itse asuintalo.

Snappertunan kalasaalista vuonna 2011

                                        

TANGOVIISAUTTA?

Minua kiinnostaa udella haastateltaviltani, että kun on käynyt niin monen ammattiopettajan kursseilla, niin mitkä asiat ovat jääneet erityisesti mieleen — ja miltä opettajilta? Todettuaan ensin, että ”kaikilta ei välttämättä ole jäänyt mitään erityistä”, ja muutaman hetken pohdittuaan, he nimeävät ensimmäisenä Gustavo Naveiran ja Giselle Annen kurssin ”Milonguero style tango” vuodelta 2010.  Siinä harjoiteltiin 20 tuntia mahdollisimman tiiviissä lähiotteessa tanssia, mikä oli ”tervetullutta vastapainoa härvelikursseille”.

Myös Buenos Airesin DNI-koulun opettajilta sai tärkeitä eväitä. Dámian Asell & Nancy Louzan painottivat ”kaunista” tanssimista ja Rodrigo Fonti opetti ”ympäröimään” paria abrazolla ja tanssimaan ikään kuin sylinterin sisällä.  Vielä muistuu Reijolla mieleen vuodelta 2012 Carlos Rivarolan tokaisu ”Musiikissa on muutakin kuin rytmi ja energia”, tarkoittaen että pitää panostaa myös melodian/tunnelman tulkintaan. Rytmin ja dynamiikan ilmentämistä on toisaalta haettu Carlitos Espinozan & Noelia Hurtadon tunneilta ja videoita tutkimalla [… jotka tanssijat ovat tämäkin kirjoittajan ehdottomassa suosiossa!].

Entä mitä neuvoja Pekkalat voisivat, omien kokemustensa pohjalta, antaa aloitteleville argentiinalaisen tangon harrastajille?  Päiviteltyään ensin eri opettajien monasti kovinkin ristiriitaisia ohjeistuksia ja sitä, miten paljon on joutunut harrastamaan ”huonoista ohjeista poisoppimista”, Reijolta tulee kuin apteekin hyllyltä selvä ohje: ”Hanki heti alussa sellainen opettajapari, joka keskittyy oleellisiin asioihin. Hyvä opettaja ei anna sinun edetä ´kuviomaailmassa´, ennen kuin hallitset keskeiset perusasiat, joita ovat: vartalonhallinta, dissosiaatio ja pivotointi. Näiden asioiden hallitseminen tekee tanssistasi aivan toisenlaisen”.