Motto: ”Argentinian tango
is not about WHAT you do, it is about HOW you do it”.
Nelos- ja viitostason opetuksesta
vastanneiden vierailijoiden – Rodigo Fonti & Solange Chapperon sekä Ivan
Terrazas & Sara Grdan – opetus porautui tangon ydinkerrokseen, eli how you do it. Kuvioainesta otettiin
opetukseen vain juuri sen verran, minkä tekniikkaopetus tarvitsi pohjakseen. Kun
vielä didaktinen ote oli erinomainen ja henkilökohtainen ohjaus aktiivista – ja leirin yleiset järjestelyt moitteettomia – voinen todeta muidenkin osallistujien suulla, että kurssimaksu tuli kuitattua
korkoineen!
Oheisena lyhyt
kurssireferaatti nelostason näkökulmasta. Kumpikin pari veti neljä puolentoista
tunnin sessiota, joista Ivanin & Saran milongatunti jäi allekirjoittaneelta
väliin.
RODRIGO & SOLANGE: KÄYTÄNNÖNLÄHEISTÄ
HYVÄNTUULISESTI
 |
| Opettajat valmiina aloittamaan |
Tunnilla ”Learn to use and care for the space in milongas” otettiin
harjoituskuvioksi kuuden askeleen kävelykäännös myötäpäivään, pienentäen asteittain
tanssirotundan kokoa. Samalla tutkittiin askelten pituuden merkitystä kuvion
onnistumiseen (peruuttaja lyhyillä, ohittaja pidemmillä) sekä kokeiltiin eri
askelrytmityksiä. Tämän askelsarjan eräänlaisena lyhytvariaationa harjoiteltiin
seuraavaksi neljän askeleen myötäpäivään ympärikäännöstä. Se alkaa
ponnahdus-askelella (engl. rebound,
esp. rebote), mutta tätä asiaa käskettiin
”olemaan korostamatta”, ja mieluummin ”ajattelemaan kääntymissuuntaa”. Lopuksi
järjestettiin pikkuruiseksi kutistetulla lattiatilalla varsinainen
selviytymiskoe, jossa ensin seuraajat tanssivat silmät suljettuina, sitten
viejät, ja lopuksi molemmat – silloin tosin vapaavalintaisin askelin.
Musikaalisuus-tunnilla havainnoitiin
– kuten tapana on – sekä fraasijakoa että rytmisten vs. melodisten
jaksojen vaihtelua, markeeraten niitä kävely- ja pysähdysjaksoilla. Hauska
yksityiskohta oli melodisten jaksojen ”laadun” ilmentäminen käsiliikkein, sekä
harjoite jossa myös seuraajat kävelyttivät ´sokeaa´ kumppaniaan.
Adornos-tunnilla tutustutiin taka- ja
eturistikoristeen sekä takaristiaskeleen käyttöön, pitäytyen koko
tunnin ajan samaan, yhdeksän (pää)tahti-iskun mittaiseen askellussarjaan, johon
koristeet asteettain lisättiin.
Argentiinalaisen valssin tunnilla
harjoiteltiin aluksi ”no stop” liikkumista, jonka sivuaskeleessa vartalo ”does
not arrive on the step”, vaan liike on heilurimainen. Tyypillistä 1-12-1-12
rytmitystä harjoiteltiin eteenpäin alkelluksessa, ja varsinaisina
harjoituskuvioina oli kaksi puoliympäri-käännöstä sacadalla, ristiasekelluksessa
(sistema cruzado). Kuviot ovat
sellaisinaan käyttökelpoisia tanssilattialla.
IVAN & SARA: TEKNIIKAN SALOJA
PIKKUTARKASTI
Tunti Organization and Geometry of the Dance aloitettiin perusasioiden ytimestä,
eli kävelystä. Erityisen voimakkaasti painotettiin nilkkaliikkeen merkitystä.
Kurssilaisia kehotettiin nousemaa suoraan ylöspäin varpailleen useita kertoja,
ja sen jälkeen suuntaamaan liike ylöspäin JA eteenpäin, askeleelle.
Nilkan liikkeen ”ylöspäin”-osuus vastavaikuttaa eteenpäin astumisen muutoin synnyttämää
vartalon laskua. Ivan korosti hyvän ryhdin tärkeyttä tangotanssin kaikissa
liikkeissä, siteeraten vanhan opettajansa sanontaa ”don´t ruin your suit” – älä
rypistä pukuasi.
Vastakkaisaskelluksessa
(sistema paralelo) harjoiteltiin vieriaskellusta sekä avoimella että suljetulla
puolella, ja erityisesti vieriaskellukseen menoa. Se aloitettiin aina
”menopuoleisella jalalla”, viistosti eteenpäin menosuuntaan. Kun sama tehtiin
ristiaskelluksessa (sistema cruzado) ja vieriaskellusta vaihdettiin ”suoraan”
puolelta toiselle, syntyi seuraajalle takaocho-kävelyä kuin itsestään. Tästä
Sara sai aiheen todeta, että ”leading does not mean that there has to be
something extra”, eli vienti ”syntyy siitä että viejä liikkuu”. Lisätodisteena
siitä, että on kyse yksinkertaisista perusasioista hän totesi myös, että ”there
are only 8 positions (of feet) in tango”.
Osiossa Accelerations and Decelerations for Texture
in the Dance opettajat vertasivat tasaista tanssia tyveneen veteen, joka
voi alkaa tuntua yksitoikkoiselta, kunnes vedenpintaan ilmestyy elävöittävää
väreilyä – ”ripples in the water”. Aluksi tehtiin harjoitus, jolle Rodrigon
takavuosien opettaja oli antanut nimen La
Casita, eli hitaana pitkä (oikea)
askel ja nopnop ajoituksella lyhyt askel ja viereen. Kun tämä tehtiin
kävelystä, kuului aloittaa valmistelu (decelerate) jo edeltävällä
eli vasemmalla jalalla, jatkuen ´sitkeänä´ oikean jalan liikkeenä nopeille
askelille. Tästä kehitettiin vielä
parada/pasada jatkoliike, jossa analysoitiin sekä viejän että seuraajan liikeratoja.
Askelluksen sitkeysvaikutelmaa
(”glue”) harjoiteltiin 8 askeleen salidakuviossa, laittamalla ”sitkeä hidas”
askelille 2 ja 5 (ja perään nopnop). Vastapainoksi kokeiltiin salidakuvion
tanssimista pelkästään nopein askelin.
Tunnilla Theory and practice for great turns paneuduttiin
erinomaisella perusteellisuudella vartalon dissosiaation ja sacadan käyttöön
giron viennissä. Viejän dissosiaatiossa painotettiin sen tärkeyttä, että
vuoroin ylä- ja alaosan kierrot menevät selvästi ”ohi” toistensa position, ja
tästä tehtiin aluksi kuivaharjoituksia. Harjotuskuviona oli ristiaskeluksessa
giro myötäpäivään sacadoilla. Sekä viejän että seuraajan liikkeiden tarkasta
analyysistä poimittuja toteamuksia ovat esimerkiksi seuraajalle, että ”in the
molinette, one of the side steps is closer (to the leader) and one is
more open” ja viejälle, että ”the side step scada is the culprit” eli se
hankala/rakaiseva paikka. Harjoitusgiroa
treenattiin sekä jatkuvana sarjana että muutamalla erilaisella
päätösaskeluksella.
LISÄOPPIA YKSITYISTUNNILLA
 |
| Opettajat ja toinen oppilaista |
Bloggarilla oli partnereineen
tilaisuus saada Ivanilta ja Saralta myös yksäritunti, jonka aluksi kerroimme että
toivoimme ohjeistusta perusasioihin kuten asento ja kävely, tietäen
aikaisemmista kokemuksista hyvinkin, että muutosneuvoja tulee – joskus jopa lähes
vastakkaisia aikaisemmilta opettajilta saatuihin nähden, mikä tangouran
alkuaikoihin oli kovin hämäävää.
Ivanin ja Saran tekemät
muutosehdotukset olivat erityisen miellyttäviä, koska ne olivat tarkoin
perusteltuja. Askelluksessa käytiin läpi samoja periaatteita ja harjoitteita
kuin ryhmätunnilla, mutta toki tarkemmalla henkilökohtaisella ohjauksella. Ohjeistus
syveni merkittävällä tavalla, kun viejää harjoitutettiin ”erikseen” käyttämään
jalkapohjaa kantapäästä keskivaiheille ”for leading the lady” ja loppuosaa
jalkapohjasta (eli rullauksesta) ”itseään varten”, esimerkiksi liikkumalla eri
suuntaan kuin seuraaja. Jalkapohjan kantapään puoleisen osan (eli
alkurullauksen) käyttö tosin vaatii melko pystyä asentoa, mikä muutos tuntui
oudoimmalta, mutta saavutettavalta. Yksärillä saaduista ohjeista ja
ehdotuksista jotain oleellista tulee varmasti sulautumaan oman tanssin
osaksi.
