* : BUENOSPÄIVÄKIRJA 2014

VAPAAPÄIVÄ SAN TELMOSSA

San Telmon kaupunginosa oli 1800-luvun alkupuolella varakkaiden asuinaluetta. Kun kaupungissa vuonna 1871 riehui keltakuume-epidemia, varakkaat muuttivat pohjoisemmille alueille, jolloin San Telmoon saapui eteläisempien alueiden köyhempää väkeä - ja heidän mukanaan tango. Nykyään San Telmo on varsinainen tangoturistirysä, mutta se on myös historiallisesti mielenkiintoinen barrio.

Sinne suuntasimme muusta ohjelmasta vapaana perjantaipäivänä. Nousimme asuntomme nurkilla bussiin numero 10. Perjantairuuhkassa välillä madelleen, välillä hurjasti kiihdyttäen bussi saapui reilusti yli puoli tuntia myöhemmin Parque Lezeman kulmille.

Bussireitti ja Mendozan muistopatsas

Niille main jossa nykyään on puisto, espanjalainen konkistadori Pedro de Mendoza perusti pienen tukikohdan vuonna 1536, antaen sille nimen Ciudad de Nuestra Señora del Buen Aire. Puiston vierestä kulkee La Defensa-katu, joka muutaman korttelin jälkeen tavoittaa Buenos Airesin ehkä tunnetuimman taidemuseon, nimeltään MAMBA eli Museo de Arte Moderno Buenos Aires¹⁾.

Gallo Viejo y Arte moderno

Vajaa kilometri eteenpäin La Defensaa pitkin kävellessä saapuu San Telmon turistiytimeen, Plaza Dorregolle, jokaisen turistin ”must”-käyntipaikkaan. Sen ympäristössä on kahviloita ja ravintoloita, sekä monenlaista tavaraa myyviä kauppoja - varsinaisista antiikkiliikkeistä monen tasoisiin divareihin. Kolusimme Pasaje de la Defensa nimisen gallerian, ja ihastuimme pikkuriikkiseen vintageputiikin ja sen omistajaan, Laura Bourboniin. Hänen kanssa kehkeytyi hieman pidempi juttutuokio. Kävi ilmi, että hänen miehensä oli tangomuusikko ja säveltäjä. Saimme muistolahjaksi CD:n²⁾, jonka musiikki osoittautuikin oikein mieluisaksi.

San Telmon tuttavuuksia

Viikonloppuisin aukeamalla on vilkkat antiikki- ja hopeaesinemarkkinat - ja mieletön tungos. Nyt oli onneksi perjantai, ja saimme rauhassa astella kohti suosikkikahvilaamme katujen Barcarce ja Estados Unidos kulmauksessa. Kahvileivän sulatimme kävelemällä sen muutaman kilometrin pätkän, jolla La Defensa vie Plaza de Mayolle asti, josta maanalaisen D-linja palautti meidät kotinurkille.

TYKITYSTÄ TORQUATO TASSOSSA

Torquato Tasso oli 1500-luvulla elänyt italialainen kirjailija. Parque Lezeman kupeessa sijaitsevassa, hänen nimensä kantavassa kulttuurikeskuksessa³⁾esiintyvät Argentiinalaisen musiikin nimekkäimmät artistit ja orkesterit. Kuulimme siellä viime vuonna Sexteto Mayorin konsertin. Tällä kertaa hankimme liput kahden tunnetun laulajattaren yhteiskonserttiin.

Torquato tasson ovella ja eteisaulan mainostaululla

Lidia Borda⁴⁾syntyi Buenos Airesissa vuonna 1966 ja opiskeli laulua monipuolisesti nuoresta asti. Kolmekymppisenä hän päätti omistautua tangolle, ja on saavuttanut suuren suosion. Hän on levyttänyt neljä soololevyä sekä osallistunut usealle kokoelmalevylle.

Franca Masu⁵⁾on syntynyt Sardinian Algherossa vuonna 1962. Sardin ja italian kielten lisäksi hän laulaa myös espanjaksi, etenkin tangonsa. Hän aloitti uransa jazz-laulajana ja katalaanin kielisten laulujen esittäjänä ja säveltäjänä. Vasta vuonna 2008 hän tarttui tangoon ja levytti ensimmäisen tangolevynsä. Sen lisäksi hänellä on viisi teosta sardin kielellä.

Franca Masu ja Lidia Borga musiikkiin eläytymässä

Franca esiintyi ensin tunnin, sen jälkeen Lidia, ja lopuksi molemmat yhdessä. Säestäjänä joko pianisti tai koko orkesteri (piano, sello, kitara, basso). Kuulimme huikean vaihtelevia esityksiä, laulettuina hiljaisimmasta pianissimosta riipaisevimpaan forteen - kaikki vahvalla lavasäteilyllä ja suoraan sydämestä, desde el corazon!

Francalta kuultiin ihanan suloisenkaihoisa Flor de Lino, mutta myös jatsahtavaa menoa, sekä jopa italoiskelmiä triolikompin kera. Lopuksi hän laulatti koko salilla viisikymmentäluvun suurhittiä Volare!

Lidian esitykset olivat suoraviivaisempaa ´paikallistavaraa´, aina Tango cancionista Chacareraan ja Zambaan, ja jopa yksi fado portugalin kielellä!

Dramaattinen kokemus oli yleisön (lähinnä paikallisia porteñoja) innostuneet tahtitaputukset Chacareroissa ja mukana laulaminen isänmaallisimmissa tekstien kohdissa. Illan kohokohtia olivat yleisön tinkaamat ylimääräiset; vuoroduona esitetty Naranja en Flor ja Francan häkellyttävän hieno versio ikonisesta laulusta Alfonsina y el Mar!

MAANMAINIOT TANGOPEIKOT

Suomalaisten tangotanssijoiden hyvin tunteman Tangoteatteri Kiukkaraisen Buenos Airesista aloittamaa maailmanvalloitusta oli tietenkin aivan pakko mennä katsomaan. Tunnetun tanssipaikan El Beson naapurikorttelissa sijaitsevan Teatro El Picaderon edustalle ja aulaan kokoontuneen yleisön joukosta kuului niin espanjan- kuin suomenkielistä puheen sorinaa, ja ovien avattua katsomo täyttyi nopeasti.

Yleisöä kokoontumassa ulko-ovelle ja katsomoon

Näyttämöllä käynnistyi yleisöä suuresti ihastuttanut tarina, jossa peikkojen ohella esiintyi muusikoita, muita ihmishahmoja, mittarimatoja, liikkuva puu, huhuileva pöllö, vilistävä ötökkä, jättiläinen, ynnä muuta - päähenkilöinä poika (Timo) ja peikkotyttö (Marjo). Lastensa kanssa tulleilla aikuisilla oli kova työ pidätellä innokkaita pienokaisiaan kapuamasta näyttämölle mukaan! Ilokseen he saivat siihen näytöksen jälkeen tilaisuuden.

Peikkoväkeä esityksen aikana ja sen jälkeen

TANGOA PALJON KOKENEILLE?

Teatterinäytöksen jälkeen menimme muutaman korttelin päässä, Bartolomé Mitre numerossa 1759 sijaitsevaan tanssipaikaan Salón la Argentina, jossa on lauantaisin iltapäivämilonga ”El Arranque”. Sanakirjan mukainen käännös el arranquesta olisi ”aloitus”, mutta nimi lienee pikemminkin lainattu Julio De Caron vuonna 1948 säveltämästä tangosta, jossa sanotaan golpes fieros de la vida me tiraron a un rincón eli ”elämän myrskytuulet heittivät minut nurkkaan”. Näin ainakin siitä päätellen, että tämän milongan asiakaskunta oli erittäin varttuneen ikäinen. Ikä ei kuitenkaan estänyt porukkaa täydellä riemulla hillumasta parketilla, kun DJ laittoi soimaan Cumbia-musiikkia!

Täpötäysi Salon la Argentina

ISTUVAN VESIJOHTOPUTKEN PRÁCTICASSA

Monivuotisen opettajamme Danin⁶⁾ tiistaisin järjestämä práctica oli siirtynyt tangohotelli Luna Llenasta muutaman korttelin päähän, Pim Pam Pum -nimiseen kulttuurikeskukseen⁷⁾. Tilaisuuden erikoinen nimi Práctica de la Canilla Sentada johtuu siitä, että edellisessä lukaalissa erään istuinpaikan kohdalla meni vesiputki, jolloin práctican motoksi keksittiin ”vain vesijohtoputki jää istumaan”.

Erikoiselta tuntui myös ohjeistus nykyiseen osoitteeseen: ”kävele liikennesillan viereistä kapeaa kujaa pitkin, sen umpiperälle ja työnnä rauta-aidasta löytyvä portti auki”. Tulos oli kuin Liisan saapuminen Ihmemaahan: portista avautui palmupuiden reunustama, kodikas patio istumaryhmineen - miltei kuin Eedenin puutarha!

Tylyltä kujalta Eedenin puutarhaan

Perisuomalaiseen tapaan saavuimme paikalle ilmoitettuun alkamisaikaan, kello puoli yhdeksän, jolloin Danin pitämä ryhmätunti vasta juuri oli loppumassa. Ehdimme kaikessa rauhassa ottaa omat pikku treenit paikan kivilattialla, kunnes puoli kymmenen jälkeen alkoi väkeä tippua paikalle, ja tuntia myöhemmin oli tunnelma jo tiivistynyt. Kuten viime vuonna, illan kokokohtana oli tanda social, jossa kunkin kappaleen loputtua seuraavaa tango tai valssi tanssitiin viereltä löytyvän, uuden parin kanssa.