BUENOSPÄIVÄKIRJA 2014 – Joulukuu

ARMENIAA BUENOS AIRESISSA

Argentiinaan tuli 1920-luvulla huomattava muuttoaalto armenialaisia, jotka olivat lähteneet pakoon Ottomaanien valtakunnassa alkanutta vainoa. Argentiinassa on noin 100 000 armenialaisperäistä asukasta, joista puolet asuu Buenos Airesissa. Tästä meitä muistuttaa Armenia-niminen katu, joka kulkee Palermon kaupunginosan läpi, alkaen Avenida Cordobasta ja päätyen Avenida Santa Fe:lle. Tangon harrastajien hyvin tuntema osoite on numero 1366, jossa toimii milongapaikka La Viruta (katso alin tämän aiheen kuva). Tällä kertaa emme vieraileet siellä, vaan kadun toisella puolella, yhtä mielenkiintoisessa paikassa.

  

Armenia-kadun kylttejä

Konstantinopolissa vuonna 1857 syntynyt Siranuysh tai Siranush oli kuuluisa armenialainen näyttelijä, joka teki kiertueita myös Egyptiin ja Venäjälle, esittäen klassisia rooleja kuten Lady Macbeth, Ophelia ja Desdemona. Hänen mukaansa nimetyssä juhlasalissa Sala Siranush kävimme milongassa La Milonguita, joka osoittautui hyvin puettujen kuusikymppisten mestaksi.

  

Sala Siranush ulkoa ja sisältä.

Sala Siranush sijaitsee armenialaisen seurakunnan kirkon naapurina, ja on paikkana varsin edustava, ulkoa jopa pramea. Läsnä oli melko mukavasti asiakkaita, mutta ei tungokseen asti, ja lattialla oli ainakin alkuillasta kohtalaisesti tilaa. Kun vielä pöytiin tarjoilu oli varsin jouhevaa ja juustolautanen oli ravintolatasoa, iltaa oli täällä mukava viettää. Sokerina pohjalla tapasimme sekä ensimmäiseltä Buenos-reissulta tutun, Taxi Dancerinä toimivan Oscar Garcian että konkariopettaja Jorge Firpon, jolta parina vuonna otimme yksäreitä. Heistä lisää joskus toiste.

Myös La Viruta (nuoli osoitttaa kylttiin) toimii ”armenialaisissa” tiloissa

  

CABALLITOSSA MUSIIKILLISUUTTA – JA ELÄMÄÄ

Viime syksynä ´luotto-opettajamme´ Lucas Di Giorgio piti ”Tanssin musiikillisuus” -ryhmätuntisarjan milongapaikassa El Beso. Tämän syksyn opetus oli suunniteltu pienimuotoisemmaksi, kahden perjantai-illan sessioksi hänen opettajakollegansa yksityis-studiossa, Caballiton kaupunginosassa. Opetuksen sisällöstä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta vähintään yhtä mieleenpainuvat - ja opettavaiset - olivat illan yleiset puitteet.

Tungosta matkalla ryhmätunnille

Kurssille oli Facebookissa ilmoittautunut toistakymmentä tanssijaa, joista eka perjantain sadesää ja liikennekaaos karsi puolet. Mekin tuskailimme ensin puoli tuntia täpötäydessä, hikisessä bussissa, jäimme väärällä pysäkillä pois, ja jouduimme turvautumaan taksiin löytääksemme perille. Kello 20 - 22 pidettäväksi ilmoitetulle kurssille ehdimme perille vasta 20 minuuttia myöhässä.

Olimme viivästyksestä hyvin huolestuneita, mutta aivan turhaan - oltiinhan Argentiinassa, jossa aikataulut usein ovat viitteellisiä. Meidän jälkeemme tuli vielä muuta väkeä, ja kun noin puoli yhdeksältä oli aloitettu, ei lopetuksen kanssa hötkyilty, vaan harjoittelua jatkettiin yli kello yhdentoista. Kun olimme maksaneet kurssimaksun, ja teimme lähtöä, meitä kysyttiin hämmästyneinä: ”kai te sentään vähän viiniä otatte?”. Seurasi vilkas, varsin musiikkiaiheinen seurustelu, ja kun hieman anteeksipyytäen teimme puoliltaöin lähtöä, muut olivat vasta tilaamassa yösyömisekseen empanadoja!

Kurssitilanne noin kello 22:30 -  ja noin kello 24:00!

CANARON JA TROILON JÄLJILLÄ

El Tacuari on San Telmon eteläosassa sijaitseva milongapaikka, joka on ´erikoistunut´ nimekkäiden konkaritanssijoiden ryhmätuntien järjestämiseen. Joskus aikaisemmin olemme käyneet siellä legendaaristen Osvaldo ja Coca Carteryn tunnilla, mutta tällä kertaa vetonaulana oli Gloria ja Eduardo Archimbaun ryhmätunnit, aiheena tanssityylit eri aikakausina.

Archimbaut ovat tanssineet argentiinalaista tangoa viidenkymmen vuoden ajan, ja osallistuivat 1980-luvulla maailmaa kiertäneeseen Tango Argentino-produktioon. Tästä he aluksi kertoivat omakohtaisia kokemuksiaan, höystettynä filmipätkillä produktion esityksistä Pariisissa ja Japanissa, Canaron orkesterin säestämänä.

Eduardo ja Gloria kertomassa - ja vetämässä ryhmätuntia

Esitelmän jälkeen Archimbaut pitivät viisikymmenpäiselle osallistujajoukolle käytännön oppitunnin aiheesta ”miten tanssia Canaro-tangoa”, tarkoittaen 1920/1930-luvun dos-por-quatro tahtista tangoa. Tämä oli heidän esittämänään varsin veikeää menoa, ja kun treenitkin vedettiin huumorilla höystäen, osallistujilla tuntui olevan harvinaisen hauskaa.

Kun tunnin jälkeen keskustelimme opettajapariskunnan kanssa siitä, miten hankalalta meistä on aina tuntunut sovittaa tanssimme vanhatyyliseen tangomusiikkiin, he totesivatkin että ”eihän sitä voikaan tanssia Tango salón-tyylillä”! Kun pienen maanittelun jälkeen saimme tingattua heiltä yksityistunnit, oli tunne kuin kultahipun löytäneellä kullankaivajalla.

Marjut 1930-luvun sentadassa

El Tacuarissa kävimme kahdella ryhmätunilla, ryyditettyinä kaksilla yksäreillä. Toka tunnin aiheena oli 1940-luvun tanssityyli, ja orkesterina Troiloa siltä ajalta. Archimbaut selvittivät, että kun 1930-luvun tyylissä perusaskellus tehtiin kyljet tanssisuunnassa, niin 1940-luvulla siirryttiin tanssimaan seuraajan selkä menosuuntaan. Tämän johdosta tanssiin ilmestyi seuraajan Cruce (”krusada”) ja nykytyylinen Molinette, sekä moni muukin asia, ja askelten rytmitykseen tuli muutoksia. Asiaa selvennettiin eri tyylien mukaisilla, innostuneet aplodit keränneillä tanssiesityksillä.

ESTILO MILONGUERO

Buenos Airesin keskustan ahtaissa tanssipaikoissa kehittyi 1950-luvulla tanssityyli, jossa pari on tiiviissä vastakkain-otteessa, jota ei avata missään vaiheessa tuumaakaan, ei edes Molinetessa/Girossa. Argentiinalais-syntyinen tanssinopettaja Susana Miller alkoi 1990-luvulla opettaa tätä tanssityyliä ulkomailla, antaen sille nimen Estilo Milonguero. Tätä nimitystä on kritisoitu sillä perustella, että tangon kulta-ajan milongerot tanssivat monellakin tyylillä. Nimitys on kuitenkin jäänyt elämään, tarkoittaen tiivistä tanssiotetta, johon liittyy toisiaan kohti nojaava, ns. Apilado-asento.

Buenos Airesin tanssinopettajista monikin ilmoittaa opettavansa Estilo Milongeroa, mutta tämä voi käytännössä tarkoittaa vaihtelevia asioita. Tunnetuimpia täkäläisiä Milonguero-opettajia on Jorge Firpo, jonka ryhmätunneilla ja sarjalla yksäreitä kävimme muutamana aikaisempana vuotena – ehtimättä kuitenkaan saamaan aiheeseen pysyvää otetta. Tällä kertaa päätimme piipahtaa milonguerotyylin tuulia haistelemassa muualla.

Academia de Tango Milongueron viikko-ohjelma

Susana Miller pitää Buenos Airesin milongapaikassa El Beso tanssikoulua La Academia Tango Milonguero. Koska Miller oli ulkomaankiertuella, alkeis- ja jatkotasolle tarkoitetun tunnin veti hänen kollegansa Maria Plazaola. Argentiinalaiseen tapaan ensimmäinen täystunti oli pelkää kävelyä. Aiheena oli erilaiset hidas- ja nopnop-askellusten yhdistelmät. Käveltiin aluksi yksin, sitten pareittain vierekkäin, pareittain mopo-otteessa, ja lopuksi abrazossa.

Toisen tunnin ajaksi alkeis- ja jatkoryhmät erotettiin, ja jatkoryhmässä harjoiteltiin ristiaskelluksessa tehtävää, pieneen tilaan mahtuvaa kokokäännöstä vastapäivään. Plazaola kehotti pyrkimään apilado-asentoon (jota kuitenkaan tuskin kukaan teki), mutta muilta osin hänen ohjeistamansa tyyli ei mielestäni ollut kovinkaan tyypillistä Milongueroa, ei ainakaan abrazon ”muuttumattomuuden” kriteerillä.

Monica Pazin studiossa

Toiseksi visiitin kohteeksi olimme valinneet Mónica Pazin tangokoulun MP tango/PractiMilonguero. Netistä löysimme ryhmätuntien viikko-ohjelman, joka oli epäilyttävää kyllä päivitetty viimeksi keväällä. Hieman epäröiden soitimme aivan parlamenttitalon liepeillä sijaitsevassa osoitteessa alaoven summeria, mutta eipä mennyt monta hetkeä, kun kutsuumme vastatiin, ja ovi avautui.

Studion ovella erittäin ystävällinen Monica Paz selitti, että hän on ulkomaankiertueidensa vuoksi lopettanut kurssien pitämisen. ”No entä yksityistunteja?” -kysymyksemme sujuvasti englantia puhuva Monica vastasi, että niitä hän kyllä pitää. Aikaa seuraavaan tulijan saapumiseen olisi enää runsas puolituntinen, mutta kyllä hän puolen tunninkin opetuksen voi antaa, jos meitä kiinnostaa.

Monica Paz on selvittänyt Milonguerojen tanssityylejä harjoittelemalla usean vanhan polven Milongueron kanssa – ja haastattelemalla vielä isomman joukon heitä. Meille demonstroimalla ja kysymyksiimme vastaamalla Monica antoi selvän määritelmän Tango Milonguero-tyylistä. Syleilyotteesta hän demonstroi ensin vertailukohdaksi Tango Salónin Abrazon, jossa ollaan kosketuksessa, mutta ei nojata toisiaan kohden, eli jos toinen väistyy, toinen ei kaadu.

Tango Milonguerossa toinen kaatuu, jos toinen väistyy alta. MUTTA: oikea ”Milonguero-noja” on niin kevyt ja ”ylöspäin suuntautuva”, että vastapari tuskin tuntee sen, kun taas väärä, ”raskas”, eli alaspäin painava asento tuntuu vastaparista ahdistavalta. Oleellista Estilo Milonguerolle on Abrazon rikkumaton säilyminen vastakkaisena, sekä musiikkiin tarkka seuraaminen – askelkuviot eivät ole asian ydin. Tästä Monica siteeraa haastattelemaansa konkari-milongueroa: ”I would hate to kill my embrace to do some stupid steps!”

EI IHAN TANGOA

Toki olemme ehtineet kokea myös tangoa ainoastaan sivuavia, tai täysin muita asioita. Boedon kaupunginosassa sijaitsevan vaihtoehto-teatterin rähjäisen kodikkaissa, täpötäysissä tiloissa kuuntelimme eräänä iltana Fadon ja Tangon rajamailla liikkuvaa musisointia. Mieleenpainuvan intensiivinen kokemus!

Markkinoita Buenos Airesissa on runsaasti, sekä pieniä että suuria. Recoletan hautausmaan liepeille sijoittuu viikonloppuisin paikallisten käsityöläisten järjestämät isot markkinat, joilta löytyy tavaraa hopeakoruista ja taide-esineistä aina nahkalaukkuihin ja pellavavaatteisiin. Sieltä löytyi tänäkin vuonna sopivia pikku tuliaisia kotiväelle.

Recoletan markkinat alkavat hautausmaan portilta

Jokaisessa matka-oppaassa mainostetaan Gaucho-kulttuuria esittäviä markkinoita Feria de los Mataderos, jotka järjestetään sunnuntaisin Mataderos-kaupunginosassa. Sinä sunnuntaina, jolle olimme tilanneet opastetun kierroksen markkinoille, ne oli peruutettu sateen vuoksi. Hyväksi lohdutukseksi löysimme San Telmosta, osoitteessa Carlos Calvo 599, erittäin tunnelmallisen kulttuurikahvilan Bar El Federal. Tämän tasan 150 vuotta toimineen kahvilan seinät ovat täynnä kirjallisuuden, musiikin ja muiden kulttuurialojen edustajien kuvia. Sen boheemi interiööri on toiminut kulissina useassakin tangoa sivuavassa elokuvassa, kuten Cafetín de Buenos Aires.

Näkymää Bar El Federalin parvelta

Maahanmuuton suuri aalto liittyy Argentiinalaisen tangon sadan vuoden takaiseen historiaan. Käynti Museo de la Inmigraciónissa oli siis paikallaan. Kun oppaaksi sattui tangon kulta-ajan suurissa tango-orkestereissa soittaneen muusikon jälkeläinen, hänestä oli syytä tehdä oma pikku juttunsa, joka avautuu sivupalkin kohdasta GALLERIA/Henkilöt.

BUENOS-SALDOA 2014

Kun edellisellä reissulla olin hukassa ostamieni CD- ja DVD-levyjen paljouden kanssa, niitä tuli tällä kertaa hankittua säästeliäästi. Sen sijaan hurahdin tangokirjoihin, huomattuani pystyväni ilman sanakirjaakin, ainakin päällisinpuolisella ymmäryksellä, lueskelemaan espanjakielisiä opuksia. Jos englanninkielisten tangokirjojen tarjonta niukka, niin Buenos Airesin divarit ovat pullollaan paikalliskielisiä teoksia!

Vähäksi aikaa lukemista . .

Entä mitä odotimme tanssillisesti tältä reissulta, ja mitä jäi käteen? Etukäteen olimme ajatelleet tällä kertaa panostaa enemmän milongoihin ja vähentää oppitunteilla käymistä. Toisin kävi, sillä houkutus vakio-opettajiemme tuntien lisäksi maistella monen muunkin opettajan antia oli jälleen liian suuri. Saldoksi tuli parikymmentä tuntia ryhmää ja kolmisenkymmentä tuntia yksäreitä.

Treenikalenteria muutamalta viikolta

Mitkä olivat tuntien tärkeimmät annit? Mieleenpainuvimmat liittyivät paradoksaalisuuksiin.

Kun Danielle Charonnetin tunnilla Abrazossa rinnan eteenpäin työntämisen sijasta rintaa pehmennettiin rintalastan kohdalta, vienti vahvistui, koska se siirtyi rinnasta selkään, ja kun viennissä vartalonkierron käyttöä vähennettiin, ja korvattiin tarkalla painonvaihdolla, vienti jälleen voimistui. Gustavon & Marian tunneilla tutkittiin monta ´pientä´ teknistä seikkaa, joilla oli suuri vaikutus lopputulokseen. Ja kun Lucas Di Giorgion tunneilla pyrittiin vähentämään liikaa yrittämistä - ”put your forceful tiger inside, and your soft cat outside”- liikkeet tukevoituivat.

Syvimmin kuitenkin tangosielumme syövereihin porautui runsaasti julkisesti esiintyneen, nykyään mieluummin milongoissa viihtyvän Lucas Di Giorgion perusteesi: ”Tanssin on synnyttävä aidosti tanssijan ´sisältä´. Kaikki teennäinen on arvotonta!”

Aidosti syntyneitä askeleita (paso = askel)

TANGOHISTORIAN HARRASTAJA - Samuel Donnarumma

Tapasin seitsemänkymppisen Samuelin sattumalta, istuessamme vierekkäin eräässä Buenos Airesin prácticassa. Kävi ilmi, että hän harrastaa tangon historiaa ja kirjoittaa aiheesta Facebookiin. Tämän harrastuksensa hän aloitti vasta eläkeiässä, neljä vuotta sitten, mutta hänellä on lapsuudenlinkki tangomusiikkiin, sillä hänen isänsä oli tangomuusikko.

Samuel kertoo isänsä, Domingo Donnarumman soittaneen bassoa Donaton, Fresedon ja Orlando Goñin orkestereissa. Viimeksi mainittua orkesteria Samuel kehuu erityisen loistavaksi. Sen Goñi perusti saatuaan jatkuvien poisjääntiensä vuoksi potkut Troilon orkesterista. ”Valitettavasti tämän loistavan orkesterin soitosta on jäänyt tallelle vain jokunen heikkotasoinen sellakkalevy”, Samuel kertoo. Hän lisää, että Goñin elämää varjosti runsas huumeiden käyttö, mikä lienee ollut syynä tämän kuolemaan vain 31 vuoden iässä.

Samuelin kotteron äärellä.

Samuel kertoi myös harjoittavansa San Telmossa omistamansa huoneiston vuokrausta tangoturisteille. Halukkaita hän vie, pientä korvausta vastaan, kiertoajaluille Buenos Airesin ja tangon historiaan liittyville paikoille. Varasimme sunnuntaipäiväksi käynnin vuosina 1911-1933 maahanmuuttajien vastaanotto­keskuksena toimineeseen satamarakennukseen, joka nykyään toimii siirtolaishistorian museona. Samuelin kottero puikkelehtii kohteeseen hieman epävarmasti tietään etsien, muutaman kerran liikennesunnan vastaisestikin, mutta perille löydämme ja museo on mielenkiintoinen.

Matkalla seuraavaan kohteeseen, tangon syntybarrioon La Bocaan, Samuel laitaa soimaan tangon Tres Amigos. Sen päähenkilö palaa vuosien jälkeen nuoruutensa sijoille, ”Suárez ja Necoche -katujen kulmalle”, etsien nimeltä mainiten kahta ystäväänsä, mutta heitä ei siellä ei näy. Hoy... ninguno acude a mi cita. Ya... mi vida toma el desvío. ”Tänään ... kukaan tule tapaamaan minua. Elämäni kulki sivuteille”.

Suárez ja Necochea -katujen kulmaus: tyhjä on!

FACE TO FACE WITH - Lucas Di Giorgio

The official curriculum of Lucas Di Giorgio tells us that he was educated at Ballet Escuela de Tango Argentino and Instituto Universitario Nacional de Artes. He first studied tango with diferent milongueros and teachers, and later also Folklore and Contemporary dance. In relation to his rather young age (b.1981), the list of dance performances, workshops and seminars and many more undertakings  that he has implemented, both at home and abroad, is lengthy.

My partner Rita Marjut´s and my personal view of Lucas is that of a devoted teacher of the deepest essence of tango dancing: connection and musicality. On our previous trip to Buenos Aires we had the fortune to attend a musicality seminar of his, and to enjoy a few private lessons, focusing on connection and on an active follower´s role - and were fascinated. No surprise then, that on our present trip we have resorted to Lucas´ teaching. As a bonus, I had the opportunity to interview Lucas for this blog.

Lucas with two items symbolizing his commitments

CURIOSITY

As a start, I am interested to know what his original reasons were, to start dancing tango. ”Just for curiosity”, he replies. ”I was 15 years of age. My elder brother was a tango teacher, and I went to his class out of curiosity”.

That sounded quite interesting, so I asked what other possible activities he has started ´out of curiosity´.  Just look at the picture, and you will know the answer: clowning! ”With a friend of mine, we went to a theater, and the performance happened to be by a clown. To assist in the performance, he picked me from the audience. I found the performance, with such a great contact with the public fascinating, so afterward I asked him if there were any courses in clowning. He told that he was teaching in a theater school, not far from my place. Ever since I have attended his classes, and lately also started to perform!”

FREEDOOM & PLAYFULLNES

Having danced tango already for more than 15 years, what still keeps his interest alive? ”Two things. First of all, the permission, in dancing, of being free to make my body ´fly´. And, secondly, teaching. I learn, and I discover new things when teaching”.

He then adds a third element, which all tango lovers should be aware of: ”Not to become exhausted on your ´tango road´, you need to recharge your batteries on other roads of interest”. In addition to clownery, which presently plays a crucial part in Lucas´ life, he cites folklore, contemporary theater, photography, and listening to music as his empowering elements.  And, ”to be a child again, to play - to be genuine!”

THREE MASTER SOURCES

When asked from where he adopted his tango skills, he cites three master couples. ”During my first tango year, my brother Pablo Di Giorgio, with his partner Susana Cannataro, taught me important things about the communication with the other person.”

The brother then suggested that his own masters, Ernesto Carmona and Norma Tomassi, should be Lucas´ next teachers. ”From them I learned a lot about using my body with creativity, through many unusual exercises, like dancing in stairs, or without seeing!”

"For many, many of my initial tango lesson years, the teaching did not include step sequences - I actually knew only one or two figures! It was all about the connection, about the embrace, about creativity."

While Lucas was still taking lessons from Ernesto, the master´s former pupil, Marcelo Varela together with Analia Vega, became his new resource. ”With him I did a lot of musicality exercises. We became very good friends, and eventually I partnered with Marcelo for tango lessons & workshops, and arranging milongas.

HOW TO TEACH?

Lucas cites: ”A good teacher makes you think & doubt!”

When inquired about an ”ideal curriculum ” for anyone´s first 1-2 years of tango, Lucas gives a straightforward answer. ”The main focus of the teaching should be about learning to adapt to the other person, to having a good embrace, to having an good axis, knowing about your body - and listening to music. From the very beginning, you should learn to adapt to different people, in embrace, etc.”

”Exercises, e.g. of dissociation and pivots are, of course, also useful. But only when the pupil has been adapting the fundamentals of embrace, axis, and so on - only then the teacher should say: OK, then let´s see some sequences”. 

”If a teacher has made a clear decision to teach just steps, e.g. because he is teaching coming professionals, or is doing choreographic research, I respect the decision. But there are a lot of teachers who concentrate on teaching steps, and who may have a ´90 % steps curriculum´, because they do not know how to teach the other things.  They may themselves be very good dancers - but you can only teach things that you know how to teach”.

ROOTS

I´m curious to hear which type of tango music Lucas prefers. He tell me that, yes, he likes the traditional music of the 30´s, 40´s and 50´s - but he is more interested in the new tango music. ”I do not mean electrotango, I mean music which preserves the roots, but adds new, more contemporary lyrics, new arrangements, etc. For example performances of Lidia Borda, Hugo Diaz, Esteban Morgado, and Guillermo Fernandez.

So, never mind his ”old”, official curriculum - a ”new”, abbreviated curriculum of Lucas Di Giorgio reads: ”A talented dancer, teacher and clown, who has recovered the childhood heart of his, is open to curiosity, and hails freedom, playfulness and creativity. Who respects the roots of tango, but is open to change”.