Vuoden 2015 alkukuukausina, kun kumppanini Marjut oli vielä jalkatoipilaana, kävin Pasi Laurénin yksityistunneilla soolona. Kahdenkeskinen tilanne houkutteli melko runsaaseen ajatustenvaihtoon, ja saamieni konkreettisten ohjeiden lisäksi koin monia yleisempiäkin oivalluksia. Näistä asioista olen leiponut pikku blogikoosteita, joista tämä on kolmas.
Americana
Olin ratautunut viemään seuraaja americanaan aloittamalla samasta rebote- (takaisinponnahdus-) askelluksesta kuin mistä (yleensä) aloitetaan ocho cortadonvienti. Valitin Pasille, että oli tylsää rajoittua vain yhteen vaihtoehtoon – ja sitä paitsi tämä vienti ei aina tuntunut onnistuvan.
Jälleen kerran Pasin vastaus ongelmaan oli sekä yllättävä että yksinkertainen. Ensinnäkin, Pasi sanoi, americanaan voidaan mennä ”at any moment”. Eikä seuraajaa tarvitse ”viedä” americanaan, sillä yhtä hyvin viejä itse voi asettaa itsensä americanaan, esimerkiksi viejän etuochon yhteydessä! Mikä olikin nopeasti todennettavissa muutamalla käytännön kokeilulla.
Höntsäilyä
Americanaan viennistä pääsimme suoraan toiseen minua askarruttaneeseen aiheeseen, eli höntsäilyyn. Siis rytmisen, nopeatempoisen tangon tahdissa tehtyyn ”nop-nop-irrotteluun”, joka usein tehdään nimenomaan americana-asennossa. Tähän näyttäisi usein liittyvän sellainenkin ”irrottelu”, että tanssiote irrotetaan väljäksi. Tiedustelin Pasilta, että onko minun – tiiviin abrazon vannoutuneen ystävän – hönsäilläkseni ruvettava tanssimaan löysässä otteessa?
Yllättäen – ja suureksi huojennuksekseni – Pasi totesi painokkaasti, että ”mitä nopeatempoisempi tanssi on, sitä tiiviimmän on tanssiotteen oltava!” Hän selitti tämän pätevän niin milonga-tanssissa, rytmiseen tangomusiikkiin tanssimisessa yleensäkin, kuin eritoten höntsäilyissä.
Tästä päästiin americana-höntsäilyn konkreettiseen harjoitteluun, jonka kuluessa minulle sateli aika paljon ohjeita ja neuvoja. Pelkkä vierekkäin keikkuminen ei vielä ollut mitenkään erityistä, mutta kun krossiaskeleella frontit jo lähtökohtaisesti olivat toisiaan päin ja avoimella askeleella käännyttiin lisää toisiaan kohti, liikkeeseen tuli aivan uutta dynamiikkaa. Avoaskeleen saattoi suunnata taaksepäin (se tavallinen tapaus) tai vaihtoehtoisesti eteenpäin.
Tanssiharjoituksen aikana tuli monia korjauksia oppilaan vientiin. Ensinnäkin pyrittiin liiallista vientiä kitkemään pois. ”Tee vaan itse, ja pidä seuraajasta kiinni!” Rintakontakti ei nopeassa musiikissa saanut olla ”liian pehmeä”, mutta tämäkään ei vielä riittänyt, sillä ”koko kehon valmiusasteen/aktiviteetin on oltava tarkoituksenmukainen ”. Sen oli ulottauduttava ”päälaesta kynsien kärkeen”.
Keep it simple!
Sain myös yleisiä neuvoja rytmisen tangon tanssimiseen. ”Unohda paineet siitä, että sinun pitäisi tanssia jotain erinomaisia kuvioita, vaan pidä tanssisi yksinkertaisena ja selkeänä”. Pasi mainitsi, että kun tangossa ylipäätänsä runsas 95% ajasta liikutaan ”kuutta tavallisinta askellusta” (kävelyt, krusadat, ochot, ocho cortado, muut ”kortadot” sekä girot) niin nopeassa tangossa girotkin jäävät vähemmälle. Sen sijaan ”kortado”-kuviot korostuvat. Esimerkiksi taka-ochot kannattaa viedä rebote-liikkeellä eli ”kortadoina”.
Sitä, että nopean tanssin ei tarvitse olla monimutkaista tai koostua erikoisuuksista Pasi vielä korosti sanomalla ”Ei haittaa vaikka tekisit ocho cortadon viisitoista kertaa, kunhan tanssit tarkalla rytmillä ja selkeällä viennillä”.
 |
Kyselevä oppilas voi vetää mietteliääksi
|
