Vuoden 2015 alkukuukausina kävin Pasi Laurénin yksityistunneilla soolona. Saamistani runsaista ohjeista ja kokemistani monista oivalluksista leivoin blogiin koosteita, joista tämä on neljäs ja viimeinen.
Giroon vienti
Otin puheeksi eri tavat viedä seuraaja giroon/molineteen. Aihe on vaivannut mieltäni koko tangourani ajan, ja vaikka toki olen vienyt giroja molempiin suuntiin, minulla on ollut jatkuva tunne sekä yksityiskohtien hiomistarpeesta että ´kokonaisnäkemyksen puutteesta´. Siispä pyysin Pasilta tästä aiheesta koutsausta.
Tarkastelimme ensin viejän vasemmasta sivuaskeleesta alkavan, vastapäivään pyörivään giroon vientiä seuraajan takakrossi-askeleesta. Siihenastinen tapani oli ollut tehdä vasemman jalan viereen painonvaihto oikealle jalalle, josta ylävartalon dissosiaatiolla olen pyrkinyt viemään seuraajan taka-askeleelle. Saadakseni seuraajan lukemaan vientiäni ”oikein” olen usein joutunut kiertymään epämiellyttävän voimakkaalta tuntuvaan dissosiaation – eikä vienti sittenkään ole aina ”onnistunut”.
Pasi antoi kaksi neuvoa. Toisaalta tässä viennissä kannattaa pitää seuraaja tarpeeksi lähellä itseään, jolloin ”blokeeraa” häntä ”tekemästä muuta”. Toisaalta painonvaihto kannattaa tehdä oikean jalan pienelle etuaskeleelle, pikemmin kuin vasemman jalan viereen. Ja jos sijoittaa oikean jalan varpaat hieman ”menosuuntaan”, tämä edistää kiertoliikkeen syntyä.
Kun sivuaskeleelta halutaan ohjata seuraajaa vastapäiväiseen giroon etukrossi-askeleella, niin tässä viejän ei käytännössä tarvitse käyttää dissosiaatioita lainkaan, Pasi kertoi. Kun ollaan tarpeeksi läheisessä otteessa ja ”viejä vain kääntyy”, niin seuraaja astuu tämän editse ”aivan itsestään”. Tässäpä meille viejille erinomainen tilaisuus ”liiasta viemisestä” poisoppimiseen!
Viejän askellukset girossa
Kävimme vielä läpi viejän jatkoaskellusten vaihtoehtoja. Viejän takakrossi-askeleella vastapäivään lähtevässä girossa viejä voi yksinkertaisesti (mutta pienemmässä mittakaavassa) ”toistaa” seuraajan askellukset, eli back-side-front. Komplisoidummissa varianteissa miehen käytössä ovat enrosqueja lapiz tai sacada.
Kerroin takakrossi-askeleella myötäpäivään alkavan giron viennissä jumittuneeni tekemään seuraajan askeleen ”takaa” oikean jalan 3/4 pivotin, ja kaipasin tähän vaihtoehtoja. Niitä Pasi antoi kaksi. Seuraajan takakrossi-askeleen aikana viejä tekee enrosquen (paino vas jalalla), ja lähtee ”viemään” seuraajan sivuaskelta (oikean jalan) planeolla, jonka jälkeen hän viimeistelee giron loppupyörähdyksen (oikean jalan) sacadalla.
Toinen vaihtoehto myötäpäivään pyörivän giron aloitukseen on lähteä rebote- (eli takaisinponnahdus) askelella ”ikään kuin tekemään ocho cortadoa”, mutta seuraajan sivuaskeleesta hän antaakin molineten jatkua takakrossi-askeleelle. Viejä tällöin käyttää samaa jalkatyötä kuin mitä edellä selostettiin.
Rulo-Lapiz-Planeo
Onko jalan ympyräliikke nimeltä Lapiz eli (lyijy)kynä sama vai eri asia kuin Rulotai Planeo? Argentiinalaisen tangon terminologia ei ole vakioitu, joten asiasta lienee vaihtelevia käsityksiä, mutta miten Pasi asian tulkitsee? ”Rulo ja Lapiz ovat pienempää jalan pyöritystä kuin Planeo, joka tuo mieleen laajemman liikkeen.”
Pasilla on useita neuvoja seuraajan viennistä planeoon. Yleiseksi ohjeeksi hän sanoo, että viejän tulee olla ”cool”. Hän ei saa ”auttaa seuraajaa” planeo-liikkeen tekemisessä. ”Vienti pysyy selässä. Se ei saa tapahtua ´pariin päin´, eikä viejän pää saa tulla eteenpäin”. Viimeksi mainittua asentovirhettä Pasi yrittääkin jatkuvasti kitkeä minun vienneistäni.
Planeoon vientiin liittyy tanssiasennon lievä ”laskeutuminen”, mutta sen on tapahduttava ”luotisuoraan alas” ja niin, ettei kummallakaan ylävartalo ”lyyhisty” ─ vaan päinvastoin ”pitenee ylöspäin”.
Ganchos / Rynkychos
Valitin Pasille, että en ole oikein päässyt ganchojenmakuun. Liian usein en ole pitänyt näkemästäni, enkä siksi ole ollut innostunut niiden tekemisestä. Showtango-esitysten potkimisorgiat näyttävät minusta naurettavilta, olivat ne kuinka teknisesti taitavasti suoritettuja tahansa, ja tavallisten tangotallaajien huhkimat rynkytys-savotat ovat lähinnä herättäneet myötähäpeää. Voisiko ganchoja opetella tekemään niin, että niissä ei ole keinotekoisen rynkytyksen makua?
Pasi otti valitusvirrestäni kokeneeseen lapaseensa ison kopin ja selvitti asiaa monelta kannalta. ”Hyvin tehdyt ganchot ovat varsin vaativia, kun taas huonostitehdyt ganchot ´oppii´ vähäiselläkin harjoituksella” hän analysoi. ”Ganchojen hyvään tekemiseen on pitkä opintie”. On hallittava (1) ganchon tekemisen paikka tanssissa, (2) sen ajoitus, sekä (3) seuraajan sijoitus. On erotettava ganchoon viennit seuraajan (a) tulojalalla (b) olojalalla ja (c) vapaalla jalalla.
Paljon muutakin on otettava huomioon. ”Ganchoa edeltävä preparaatio on tärkeä”, mutta ”seuraajaa ei saa pakottaa ganchoon” ja ”ganchossa pitää olla lähellä”. Viimeksi mainittua asiaa Pasi korosti tekemällä vertauksen: ”Girossa pysytään alkuperäisellä etäisyydellä ja sadacassa suunta on hieman poispäinkauemmaksi; mutta ganchossa viejä tulee lähemmäksi”.
Lopuksi tuli puheeksi näkökohta, joka oli minulle helpotus, ja josta minä päätin ottaa pysyvän kopin: ”Ganchon kuuluu olla orgaaninen osa tanssia. Rytmisessä tanssissa käytettävä terävä flick ei ole välttämättömyys, ja lyyrisessä tanssissa sopii käyttää lyyristä ganchoa!” Gustavo Naveira kutsuu ganchoa ilman flickiä nimellä enganche.
 |
| ”Ken tästä kulkee, saa kaiken toivon säilyttää” |
Jälleen monia oivalluksia rikkaampana suljin perässäni Laurénien kotioven; mielessäni vakaa aikomus heiluttaa sen saranoita vastaisuudessakin.
