LEVYTYSTEN KUNINGAS − Francisco Canaro

Voit asettua johonkin maahan tuntematta sen historiaa, mutta silloin jäät hieman ulkopuoliseksi sen todellisuudesta.  Argentiinalainen tango on oma maansa tai maailmansa. Sen orkesterit ovat sen historiaa, ja ne ovat edelleen milongojen todellisuutta. Niihin tanssijan on siis hyvä tutustua.

GUARDIA VIEJA

Tangoblogi on aiemmin esitellyt kaksi Wanhan Kaartin (Guadia Vieja) orkesterinjohtajaa;  vuonna 1912 levytysuransa aloittaneen Juan Maglion ja vuodesta 1924 levytäneen Julio De Caron. Molempien orkesterit olivat aikanaan hyvin kuuluisia, mutta niiden huippukausi oli suhteellisen lyhyt, ja niiden levyttämä musiikki on painunut lähes unholaan.

Heihin verrattuna vuonna 1888 syntynyt Francisco Canaro oli aikakausien muuttumista uhmannut selviytyjä. Hän perusti ensimmäisen orkesterinsa vuonna 1914, aloitti jo seuraavana vuonna levyttämisen, ja jatkoi uraansa vuoteen 1964 asti. Canaro julkaisi runsaan määrän sävellyksiä ja teki lähemmäs neljätuhatta äänitystä, joista monia soitetaan vielä tänäkin päivänä. Tanssijalla on siis hyvä syy tutustua häneen ja hänen orkestereihinsa.

KÖYHÄ POIKA URUGUAISTA

Francisco syntyi kahdeksanlapsiseen, hyvin köyhään perheeseen Juan José de Mayon kaupungissa Uruguaissa, jonne hänen vanhempansa olivat saapuneet siirtolaisina Italiasta. Hänen vielä ollessa pieni, perhe muutti Buenos Airesiin, jossa he asuivat ns. conventillossa, monen perheen ahtaasti asuttamassa pihapiirissä.

Juan José de Mayo

Perheen köyhyyden vuoksi Francisco ei käynyt kouluja, vaan teki nuoresta asti töitä mm. lehden myyjänä, kengänkiillottajana ja rakennuksilla. Aikuisena Canarosta kehittyi bisnesmies, jonka päätavoitteina oli menestyksen ja rikkauden saavuttaminen.  Näissä aikeissaan hän menestyi siinä määrin, että muusikkopiireissä kehittyi sanonta "rikas kuin Canaro".  Mitä ilmeisimmin hän haki toimissaan kompensaatiota lapsuuden köyhyydelle. 

PIRINCHO

 Töyhtöpäinen Pirincho-lintu esiintyy yleisesti Argentiinan ja Uruguayn välisellä suisto-alueella.  Tämän kutsumanimen vastasyntyt Francisco sai synnytyksessä mukana olleelta kätilöltä, tuuhean pystytukkansa vuoksi. Lempinimellä ei siis tässä tapauksessa, päinvastoin kuin monen muun henkilön tapauksessa, viitata mihinkään erityistaitoon tai personallisuuden piirteseen − eikä töyhtöstäkään ollut aikusiällä enää kovin paljoa jäljellä! Canaron itsestään kvinteton nimessä käyttämä "Don Pancho" on puolestaan hyvin yleinen Francisco-nimisen henkilön kutsumanimi.

Kaksi pirinchoa

Jos Francisco Canarolla olisi ollut persoonallisuutensa mukainen lempinimi, sen olisi tullut viitata uutteruuteen ja kekseliäisyyteen, mutta − aikalaislausuntojen mukaan − myös ahneuteen ja tietynasteiseen häikäilemättömyyteen.

ALKUTAHDIT

Jo pikkupoikana Francisco soitti korvakuulolta alkeellisella, itse kyhäämällään instrumentilla, kunnes 18-vuotiaana sai ostettua oikean viulun, ja alkoi soittaa eräässä triossa erilaisissa tilaisuuksissa.  Kahden vuoden kuluttua, vuonna 1908, Canaro jo soittaa Vincente Grecon orkesterissa, Buenos Airesin kuuluisan Corrientes-kadun esiintymispaikoissa.

Säveltäjän uransa Canaro aloitti vuonna 1912 teoksella Pinta brava.  Lähivuosina syntyi lisää sävellyksiä, joukossa vielä nykyäänkin milongoissa soiva El internado, josta on olemassa sekä Canaron oma äänitys vuodelta 1935 että mm. myöhemmät Juan D´Arienzon ja Rodolfo Biagin levytykset.

Bailes de Carnaval. Canaron orkesteri taustalla.

Canaron tangot tulivat suosituiksi, ja sitä kautta tuli myös Canaro itse tunnetuksi. Vuonna 1915 hän sai erään hyväntekeväisyyskonsertin orkesterin johdettavakseen, ja siellä saavutetun suosion ansiosta hänet pestattiin useaksi vuodeksi johtamaan orkesteria vuosittaisessa karnevaali- ta tanssitapahtumassa Bailes de Carnaval.  Tie oli nyt auki pysyvämpään orkesterijohtajuuteen, mutta myös Canaron kaipaamaan sosiaaliseen nousuun, ja hänet kiinnitettiin aina vain hienostuneempiin esiintymispaikkoihin, huippuna Corrientes-kadun arvostetuin lava, Teatro Opera de Buenos Aires.

Vuonna 1925 Canaro teki orkestereineen menestyksekkään vierailun Pariisiin, josta tuli hänen monivuotinen tutikohtansa ulkomaanesiintymisille, jotka ulottuivat Saksaan, Espanjaan ja Italiaan. Hän vieraili myös New Yorkissa. Kotimaassa hän esiintyi ahkerasti radiossa ja teki kiertueita maakuntakaupunkeihin. Hänen orkesterinsa soitti ja levytti myös muuta musiikkia, kuten jatsia, foxtrottia, maxixia ja rancheraa.

ORKESTERIEN RUNSAUS

Canaro ehti uransa aikana johtaa monta kokoonpanoa. Valienten Encyclopedia of Tango, joka listaa tango-orkestereiden levytykset, mainitsee sexteton vuodelta 1926, kvintetot vuosilta 1937, 1940 ja 1964, sekä orkesterit vuosilta 1927, 1928, 1932, 1939 ja 1956 − mutta unohtaa mainita Orquesta Tipica Canaron levytykset vuosilta 1915-1920.

Canaron ensimmäisiä levytyksiä

Ollakseen 100 vuoden takaa, nämä ensimmäiset levytykset ovat yllättävän mukiinmenevää kamaa. Niissä on reipas, noin 130 iskua/minuutissa tahti, joka minun korviini on varsin tasalyöntinen ("1234 1234"), ja näin ollen perustangotanssiin (Tango salón) ihan sopiva. Tässä on maistiasiksi kappale Nueve puntos:

                                                             Jäntevää tangoa vuodelta 1920

Michael Lavocah kehuu laveasti nimenomaan Canaron 1920-luvun loppupuolella tekemiä tangolevytyksiä: "Canaro´s early electrical recordings are sheer genius". Tällä jaksolla hän tarkoittaa vuosia 1926-1931. Siltä jaksolta on äänitteitä huonosti myynnissä ja monet CD:t on loppuunmyyty. Lavocahin kehumaa vuoden 1926 äänitystä kappaleesta A media luz voi kuunnella tästä linkistä.

Minua tällainen raskaan hitaasti (105 iskua/min) jyskyttävä, 2x4 tahtinen ("12 12 12") soitanta ei erityisesti innosta. Tango salón -tyylin sijasta sitä tulisi tanssia Canyenge-tyylin mukaisesti, koukkupolvisesti lampsien, mutta sitä tanssitapaa ei ole tullut vielä tarpeeksi harjoiteltua.

PARHAIMMILLAAN 1930-LUVULLA

Lavocah suhtautuu positiivisesti Canaron 1930-luvun äänitteisiin, mutta aikaa vuodesta 1940 eteenpäin hän nimittää väheksyvällä termillä "Canaro´s populist era".  Myös internetissä tandoja julkaisseet Antti Suniala ja Stephen Brown suosivat selvästi 1930-lukua, varsinkin sen loppupuolta, ja karsastavat niin 1920- kuin 1940-lukua, eivätkä koske myöhempiin vuosikymmeniin. Myös DJ-suosituksia julkaisseen Krynskin kaikki 15 kappaleet ovat vuosilta 1932-1939, paitsi yksi vuodelta 1941.

Canaron 1930-luvun musiikkia omistan kaksi CD-levyllistä. Niiden ja milongoissa kuullun soitannan pohjalta syntyneet vaikutelmani ovat melko ristiriitaisia, eivätkä kaikilta osin myötäsukaisia.

Äänitteitä vuosilta 1932-38 ja  1935-38 (ylärivi) sekä 1945-64 (alhaalla).

Minusta Canaron musiikin rytmiikka on usein - sanottakoon se suoraan - tylsä! Liian usein  se on yksitoikkoisesti etenevä (ei juuri synkopaatiota) ja marssimaista.  Joissakin kappaleissa soitto on hitaanlaista (noin 115 iskua/min), jolloin  asteikolla marssiva - lampsiva- sileä - letkeä - jäntevä sen pulssi (compás) on lampsiva. Sellaiseen on pitkästyttävää tanssia, paitsi jos hallitsee Canyenge-tyylin (vrt. kommentti ylempänä).  

Täysin subjektiivisella, 4-portaisella asteikolla "en tykkää tanssia - no joo - on ok - tykkään",  levyni 27 tangosta yksitoista saavat arvion "en tykkää tanssia" ja kymmenen kommentin "no joo".  Kuusi biisiä ovat mielestäni tanssimiseen "ok", nimittäin Dondé?, El adiós, La melodia de nuestro adiós, Nada más, Paciencia, ja Poema.

Esimerkkinä Canaron soittotyyl(e)istä kuunneltakoon kolmea levyiltäni löytyvää, eriaista biisiä:

(a) Charamusca (1934). Raskaan hitaasti (115 i/min) jumputtava, ykkösiskua korostava
       (12 12 12), laahustava biisi. Ei sovi kunnolla kuin Canyenge-tyylin tangotanssiin.

(b) Dondé (1935). Hieman nopeampi (120 i/min) ja paikotellen tasaiskuinen. Tanssittavuus "ok".

(c) Paciencia (1938) Nopeaa (130 i/min) ja jäntevää Canaroa! Tästähän voisi ihan tykätä.

TISKIJUKKIEN VALINNAT

 Mitä Canaron kappaleita DJ:t suosivat? Kappalekohtaista, yleistä tilastoa ei tiettävästi ole julkaistu, mutta Sunialan, Brownin ja Krynskin listaukset voivat kenties kertoa jotakin suuntaa antavaa. De Pilar listaa blogissaan vain yhden tai muutaman tandan orkesteria kohden (Canarolta tasan yksi tangotanda), joten häneltä emme nyt ota vetoapua.

Yhteensä näiltä kolmen DJ:n listoilta löytyi 64 Canaron tangoa. Silmiinpistävää oli valintojen erilaisuus, varsinkin Brownin ja Sunialan välillä, jossa edellisen 14 tangoa ja Sunialan 36 kappaletta osuivat yksiin vain kahdesti (Mala suerte ja Poema). Suurempi yhdenmukaisuus oli Sunialan ja Krynskin listoilla, sillä jälkimäisen 14 valinnasta puolet löytyi myös Sunialalta.  Kaikkiaan ´yhteisvalintoja´ oli siis vain seitsemän:  Barnabé la fiera ja Envidia [en tykkää tanssia], Ciego [no joo] sekä Mala suerte, Paciencia, Tormenta ja Poema [ok:t].

                                           Poeman levytys vuodelta 1935, laulajana Roberto Maida.

Poema, joka löytyi kaikkien kolmen DJ:n listalta ja minulla "ok", on kaunista musiikkia, mutta tanssimiseen kappale on hieman ongelmallinen, sillä se kuulostaa pikemmin  kuunneltavaksi kuin tanssittavaksi tarkoitetulta sävellykseltä. Se on tempoltaan hidas (115 i/min), mutta onneksi varsin tasaiskuinen, mikä helpottaa sen tanssimista Salón-tyyliin. Habanera-rytmiset väliosiot lisäävät mielenkiintoa. Rio Wang on huomauttanut tämän kappaleen olevan hyvin "eurooppalaista" musiikkia. Ilmankos DJ:t kautta maailman kokevat haastavaksi sovittaa sitä samaan tandaan muiden tangokappaleiden kanssa.

  

CANARON VALSSIT

Canaron julkaisuluettelossa on peräti 885 valssia. Häntä voi pitää tässä genressä, kuin myös milongan kohdalla, vähintään yhtä tärkeänä tekijänä kuin tangossa. Lavocahin sanoin hän oli "champion of the milonga, master of the vals". Brownin 18 valssitandoista neljä on Canaroa, mutta Sunialan 12 valssitandan joukossa niitä yllättävästi ei ole yhtään. Kokeneiden musiikintuntijoiden tausta-avun ollessa näin niukka, otan vapauden esittää muutamia omia huomioita Canaron valsseista.

Kokomalevyllinen Canaron valsseja.

Kun soittaa Canaron valsseista koostuvaa levyä, huomaa miten suuresti soittonopeus (tempo) vaihtelee eri kappaleiden välillä. Yllä olevalla levyllä asteikko ulottuu suomalaiselle valssille sopivasta lukemasta 48 tahtia minuutissa, aina wienervalssinkin nopeuden päihittävään lukemaan 75! Tällaiset erot eivät ainakaan johdonmukaisesti liity äänitysvuoteen, sillä esimerkiksi yllä olevan koosteen hitain ja kolmanneksi nopein valssi on äänitetty samana vuonna.

Henkilökohtaisesti karsastan Canaron hidastempoisia valsseja, vaikka niitä joskus kuulee soitettavan. Aivan kuten tangoissa, niihin iskostuu jonkinlaista kömpelöä raskautta, jota korostaa se, että kakkos- ja kolmosiskua painotetaan yhtä vahvasti kuin ykköstä, tai jopa voimakkaammin. Tällainen ´suomalaistyylinen´ valssi on Porque.

Kun Canaro nostaa valssin tempoa, ja keskittyy ykkösiskun painottamiseen, tanssitavuus kohenee rutkasti, ja menoon alkaa tulla hyvän argentiinalaisen valssin kaipaamaa ´liitelyn tuntua´. Tästä esimerkkinä olkoon mukavaa 65 tahtia minuutissa soiva, vuoden 1943 Valsecito amigo. Monta muutakin oikein mukavaa valssia löytyy Canaron valikoimasta.

MILONGAT

Canaron milongamusiikilla on vankka sijansa Tango-DJ:en soittolistoilla. Laajassa DJ-haastatteluaineistossa [linkki] Canaro sijoittui suositummaksi yksittäiseksi orkesteriksi, ohittaen jopa selvin numeroin D´Arienzon. Ilmankos, sillä Canaron milongavalikoima on monipuolinen ja joukossa on oikeita helmiä.

Milongaäänityksiä Canarolta on löytynyt yhteensä 350. Kappaleiden soittonopeudet vaihtelevat suuresti. Hitaana voitaneen pitää kappaletta, jossa kokemattomaltakin tanssijalta nop-nop askellukset onnistuvat, keskinoipeina sellaisia joissa vaaditaan jo enemmän kokemusta, ja nopeina sellaisia, joissa pidempäänkin tanssinut saattaa kompuroida tráspie-askelissa.

Levyllinen Canaron milongoja.

Tässä linkit kolmeen paljon soitettuun, eritempoiseen milongaan, jotka löytyvät myös ylläolevalta levyltä: 

Hidas [80 iskua/min] Milonga del 900

Keskinopea [100 i/min] La milongade mis tiempos

Nopeahko [110 i/min] Milonga brava

SÄVELTÄJÄ JA YHDISTYSMIES

Francisco Canaro ei ainostaan itse säveltänyt, hän myös teki arvokkaan työn säveltäjien oikeuksien ajajana. Hänen aloitteestaan perustettiin Argentiinaan vuonna 1936 säveltäjien ja sanoittajien ammattiliitto Sociedad Argentina de Autores y Compositores de Música eli SADAIC. Yhdistys rakennutti Buienos Airesin Lavalle-kadun varrelle itselleen komean talon, joka nykyään toimii kuvataiteilijoiden tyyssijana (ja jossa Bloggaajakin on tullut piipahtaneeksi myyjäisissä).

Canaro yhdistystalon peruskiven muurauksessa.

En ole löytänyt lähdettä, joka mainitsisi Canaron sävellysten kokonaisluvun, nimilistauksesta puhumattakaan.  Häntä koskevissa artikkeliessa mainitaan menestyksekkäinä tangosävellyksinä (aakkostettuna) Cara sucia, Charamusca, Déjame no quiero verte más, Destellos, El chamuyo, El internado, El pollito, El opio, El Tigre Millán, Envidia, La brisa, La tablada, La última copa, Nobleza de arrabal, Madreselva Matasano, Nueve puntos, Pinta brava, Punto bravo, Rayero ja Sentimiento gaucho.

Tärkeinä sävellyksinä mainitaan myös monta valssia, kuten Corazón de oro, Dos corazones, El jardín del amor, Parece mentira, Quisiera amarte menos, Soñar y nada más, Tú y yo y otros Vibraciones del alma ja Viviré con tu recuerdo, mutta vain muutama milonga, kuten Mano brava ja Se dice de mí.

LAULAJAT − JA NAISET

Canaron uraa ei voi kuvailla mainitsematta hänen laulajiaan. Vuonna 1924 hän keksi ensimmäisenä palkata orkesteriinsa nimikkolaulajan ja vuonna 1929 hän jopa kiinnitti naislaulajan.  Kaikkiaan Canaro levytti kolmentoista eri laulajan kanssa, joista tunnetuimmat lienevät Charlo, Ada Falcón, Ernesto Famá ja Roberto Maida. Solisteista yksityiskohtaisempaa tietoa kaipaavalle suosittelen Michael Lavocahin kirjaa Tango Stories,  jossa hän tarkastelee eri laulajien vaikutusta Canaron orkesterin soittotyyliin, tasoon ja suosioon.

Eri laulajien levytysvuodet (Lavocahin kirjasta). Harmaannetut ovat suosituksia.

Francisco Canaro oli melkoinen naistenmies, joka vakituisen aviosuhteensa ohella piti useita rakastajattaria. Näistä kuuluisin on hänen orkesterinsa nuoreen laulajaan Ada Falcóniin liittyvä, surullisesti päättyvä tarina: Canaron kieltäydyttyä avioerosta Ada sulkeutui luostariin, koskaan enää tanssimusiikkia laulamatta. Tätä tarinaa ei voi olla muistamatta, kun kuulee valssin Yo no se que me han hecho tus ojos [En tiedä mitä silmäsi ovat minulle tehneet] ja sen toteamusta (englanniksi käännettynä) "I do not know what your eyes have done to me / that they bewitch me with their brightness, / All I know that I carry in my soul / your image branded with love's fire."

                                                             Kuvassa ja äänessä Ada Falcón

                               

Orkesteritoimintansa lisäksi Canaro tuotti monia musiikkielokuvia ja musikaaleja. Näissäkin ammatti- ja yksityisasioilla oli taipumus kietoutua toisiinsa, ja hän sai kaksi tytärtä erään tuottamiensa musikaalien kuorolaulajan kanssa. Asianlaita oli niin julkinen, että Canaron vuonna 1964 kuoltua, nämä perivät hänet puoliksi Canaron laillisen vaimon kanssa.

CANARO ELÄÄ!

Francisco Canaro on ollut poissa puoli vuosisataa, mutta hänen musiikkinsa elää. Kun 80:ltä kansainväliseltä, lähinnä eurooppalaiselta DJ:ltä kysyttiin, mitkä orkesterit kuuluivat heidän "must play" -listalle, Canaro tuli kolmanneksi, heti D´Arienzon ja Di Sarlin jälkeen [linkki].

Eräs Canaroon liittyvä kummallisuus on, että vaikka hän kuoli vuonna 1964, hänen teosluettelossaan on kaksitoista äänitystä vuosilta 1969−1973, laulaja Argentino Ledesman kanssa. Tämä selittyy sillä, että Ledesma lauloi Canaron orkesterin vuonna 1964 tekemän äänityksen päälle.

Mikä sopikaan paremmin kuvaan Francisco Canarosta, kuin että tämän ahkeran ja kunnianhimoisen orkesterinjohtajan uraa ei edes kuolema pystynyt heti katkaisemaan!

LÄHTEET

Brown, S.: An Annotated List of Tandas. www.tejastango.com/tandas.html#early

De Pilar, Derrick: DPP´s Favorite Tandas. https://ddpsfavoritetandas.wordpress.com/

Krynski, Konrad http://tangomusic4all.blogspot.fi/

Lavocah, Michael.: Francisco Canaro. In: Tango Stories. Milonga Press, 2012.

Pinzón, Néstor: Francisco Canaro - Biography. http://www.todotango.com/english/artists/biography/28/Francisco-Canaro/

Sierra, Luis Adolfo: Historia De La Orquesta Tipica. Ediciones Corregidor, 2010.

Suniala, Antti.: The Tanda of The Week. http://tandaoftheweek.blogspot.fi/ 

Wang, Rio: So that's why “Poema” is hard to fit in a tanda. http://riowang.blogspot.fi/2014/05/poema.html

Verytangostore: Fancisco Canaro. http://www.verytangostore.com/legends/francisco-canaro.html

Valiente, Gabriel: Encyclopedia of Tango. Omakustanne, 2014.

https://sites.google.com/site/franciscocanarodiscography/

http://humilitan.blogspot.fi/2015/10/the-big-5-orchestras-dj-su

rvey.html?showComment=1451914418036#c1033072415662658960

KOMMENTTEJA?

Kahdenvälinen palaute osoitteeseen mail.tangochrister@gmail.com on tervetullutta!

KATUTANSSIT, Avenida de Mayo 12.12.2015

Aikoinaan tanssittiin tyylikkäinä, hatut päässä!

Katutanssit ovat Argentiinassa vuosisatainen perinne, ja tangon kultaisilta vuosilta on hurmaavia kuvia tanssijoiden täyttämistä kaduista.  Tämän tradition merkeissä järjestetään Buenos Airesin ydinkeskustassa vuosittain tanssiaiset valtakunnallisena Tangon päivänä (El dia del tango), jonka virallinen päivämäärä on 11. joulukuuta.

Mainos Punto Tango -julkaisusta

Vuoden 2015 tangon "päivää" vietettiin perjantaista sunnuntaihin, joulukuun 11.-13. päivinä . Katutansseja varten oli lauantai-illaksi eristetty kolmen korttelin osuus Buenos Airesin ydinkeskustan historiallista hienostokatua, Avenida De Mayoa. Varattu katuosuus oli alataan hulppeat  8000 neliömetriä. Kolmeen kadunkulmaan oli pystytetty näyttämö ja varttu katsomotilaa laulu- ja tanssiesityksille. Esitysten tauoilla myös yleisö pääsi tanssimaan näyttämölle, ja tätä lupaa käytettiin ahkerasti.

Olimme liikkeellä melko aikaisin, sillä ilta oli meidän viimeinen ennen kotiinpaluuta, ja olimme varanneet Recoletan suosikkiravintolastamme pöydän kello kymmeneksi. Kenties avenidalla oli puolenyön aikana tungosta, mutta kymmeneen mennessä kadulla oli joidenkin tanssijoiden lisäksi lähinnä kävelijöitä, eivätkä estradien laulu- ja tanssiesitykset olleet kovin häikäiseviä. 

Vaikka luultavasti jäimme illan huippuhetkistä paitsi, niin yhdellä asialla voimme ylpeillä − olemme tanssineet keskellä Avenida de Mayoa!