Muutama vuosi sitten löysin DVD:n joka kertoi tämän baarin tangohistoriasta. Sen innoittamana etsiydyimme vuoden 2015 Buenos Airesin reissullamme paikan päälle, viettäen ikimuistettavan illan Bar Los Laureles:in autenttisessa paikallistunnelmassa.
DER LETZTE APPLAUS
Tämän elokuvan tausta on kiehtova ja itse elokuva on koskettava. Sen ohjaaja German Kral on ohjannut myös vuonna 2015 ilmestyneen elokuvan Our Last Tango, joka perustuu Juan Carlos Copesin ja Maria Nievesin elämään. Elokuva Der Letzte Applaus [viimeinen aplodi] ilmestyi vuonna 2008, ja on saatavana saksan tai espanjan kielisenä [El Último Aplauso].
 |
Ohjaajan oma tausta on mielenkiintoinen. Hän on syntyperäinen argentiinalainen, alun perin kotoisin Buenos Airesista, mutta ei kotimaassaan asuessaan vielä kiinnostunut tangosta, koska se "oli setien ja tätien juttu", kuten hän kertoo DVD:n haastattelussa. Tangosta hän kiinnostui vasta muutettuaan Berliiniin, kuullessaan ystävänsä levyltä Roberto Goyenechen laulamana kappaleen Naranja en flor, jonka sanat koskettivat häntä syvästi.
Saksaan hän oli muuttanut kouluttautuakseen elokuvaohjaajaksi. Hänen berliiniläinen opettajansa oli vinkannut hänelle, että kun hän seuraavan kerran kävisi Buenos Airesissa, hänen pitäisi ehdottomasti pistäytyä Pompeyan kaupunginosassa sijaitsevassa baarissa El Chino (mikä oli baarin silloinen nimi), koska se on mielenkiintoinen paikka. Kun German Kral vuonna 1999 noudatti tätä kehotusta, hän ihastui ensi näkemällään tähän paikkaan ja sen asiakaskuntaan, johon kuului useita amatööriesiintyjiä. Siitä hetkestä lähtien hän tiesi haluavansa tehdä tästä baarista elokuvan, ja koska hänellä oli kamera mukanaan, hän alkoi heti tallentaa näkemäänsä filmille.
 |
| Baarin tunnelmat sillon kun kaikki vielä oli hyvin. |
Paikan omistajan El Chinon isä oli perustanut baarin jo 1940-luvulla, ja El Chinon hoivissa se oli saanut vakioasiakaskunnan, joka kolmenkymmenen vuoden ajan oli joka perjantai-ilta kokoontunut sankoin joukoin kuulemaan paikalliskykyjen tangoesityksiä. Kun German Kral vuonna 2001 palasi jatkaakseen baarin tapahtumien tallentamista filmille, hän sai kuulla että El Chino oli joutunut sairaalaan, mutta paikan meno oli muutoin entisellään.
Kun El Chino loppuvuodesta 2001 kuoli, baarin peri hänen leskensä, jolla välittömästi oli uusi miesystävä, jota German Kraal kuvaa hämäräksi tyypiksi. Paikan henki muuttui kuin salaman iskusta, ja muutamassa viikossa entinen jengi − ja entinen tunnelma − oli poissa. Perjantai-iltojen esiintyjäkaartille uusi tilanne oli suorastaan traaginen, ja kun Germal Kral muutaman vuoden kuluttua etsi käsiinsä näitä esiintyjiä,erityisesti kolme laulajaa ja kitaristin, hän tapasi vain allapäin olevia tai suorastaan masennuksesta kärsiviä henkilöitä.
 |
| Esiintyjät saapuvat vielä kerran mielipaikkaansa. |
Hän sai tällöin ajatuksen järjestää nämä neljä entistä esiintyjää yhteen nuorehkon tango-orkesterin kanssa harjoituksia varten, tavoitteena julkinen esiintyminen. Esiintymispäivään mennessä hän ei paljastanut yhdellekään heistä esiintymisen tapahtumapaikkaa. Vasta kun heidät kuljetettiin heidän entisen, rakkaan baarinsa eteen ja sen ovesta sisälle, paljastui heidän riemukseen että he vielä kerran saivat esiintyä juuri siellä!
BAR LOS LAURELES
Nykyinen Bar Los Laureles(entinen Bar El Chino) kuuluu Buenos Airesin bar notable [notewothy bars] arvonimen saaneisiin paikkoihin. Vuodesta 1893 tämä talo toimi viinivarastona, muuttui sitten biljardisaluunaksi ja lopulta eräänlaiseksi baari-ravintolaksi. El Chinon 30-vuotisen isännyyden aikana se toimi tangon tyyssijana perjantaisin, mutta nykyään tango on vallannut viisi viikonpäivää.
Bussimatka Recoletassasijaisevasta kämpästämme tänne ´syvään etelään´, pahamaineisen Bocan naapuriin, kesti illan ruuhkassa tunnin. Bussipysäkin lähikorttelit olivat pahaenteisen pimeät, mutta lähestyttäessä osoitetta Avenida General Iriarte 2290 katuvalaistus koheni, ja pian olimme Bar Los Laurelesin kodikkuutta hohkaavien ikkunoiden kohdalla, ja kohta istuimme jo askeettisen pöydän äärellä.
 |
| Kodikas tunnelma kutsuu… |
Helteisen päivän iltalämmössä tuntui avoimista ovista ja ikkunoista tulviva ´ilmastointi´ mukavalta, lievästä viemärihajuhaitasta huolimatta, ja paikan tunnelma oli välitön. Baari-nimestään huolimatta kyseessä on pieni ravintola, ja tilaamamme porsaanleike-annokset olivat maittavat.
 |
Matkamuistoksi ostettu levy |
Illan asiakaskunta oli mielenkiintoinen sekoistus aineksista ´absolute tourist´ ja ´bien porteño´ (ehdottomasti paikallinen). Vain jälkimäiset uskaltautuivat ahtaalle tanssilattialle – meidän lisäksemme. Illan alussa ja lopussa musiikista huolehti DJ, mutta väliohjelmana esiintyi Orquesta Tipica la Sacadanimisestä orkesterista koottu bandoneonin, kitaran ja basson trio. Osa musiikista oli kuunneltavaksi tarkoitettua, mutta ohjelmassa oli myös tanssitanda, joka koostui kahdesta tangosta ja kahdesta milongasta.
Tämä ei ehkä ole paikka, jonne kannata tulla tanssimisen takia, mutta ehdottomasti tunnelman takia!
