David Thomas
Getting to Know:
Twenty Tango Orchestras
Kustantamo Tango Journey, 2016
Pehmeäkantinen, 233 sivua.
Hinta n. 16 Euroa (Amazon UK).
Tangoblogissa on aiemmin
referoitu Michael Lavocahin kirjoittamat orkesterikirjat (kts. Viitteet).
Niiden yksityiskohtaisista tiedoista on paljon iloa tangomusiikin varsinaisille
harrastajille, mutta keskivertotanssija uupunee niiden faktarunsauden äärellä.
Hyvälle tanssijalle tangomusiikin
"sisään" pääseminen on kuitenkin välttämätöntä, ja tämä edellyttää ainakin
jonkin tasoista tutustumista tunnetuimpien orkestereiden taustoihin ja soiton
ominaispiirteisiin. Tähän tarpeeseen Thomasin kirja on mainio ensiapu. Argentiinalaisesta
tangosta vakavasti kiinnostuneille tanssijoille suosittelen kirjan hankkimista
viimeistään jatkotason opiskeluvaiheessa, mutta mielellään jo aiemmin!
MAINIOT LUETTELOT, OIVAT LINKIT
Kirjan aineisto on jaoteltu
tanssijan kannalta erittäin hyödyllisellä tavalla, ja jo sisällysluettelo kertoo
asian, jonka jokaisen tanssijan tulisi oivaltaa: argentiinalaista tangoa ei voi
tanssia vain "yhdellä tavalla". Jotkin tandat on tanssittavissa
´perusmeiningillä´, toiset kappaleet kutsuvat pienaskeliseen, ´rytmiseen´
tulkintaan, ja vielä toiset kaipaavat herkän ´lyyristä´, viipyilevää
liikehdintää. `Kompleksikas´ musiikki on kokeneelle tanssijalle aarreaitta, mutta
ei sitä vähemmän tanssinneenkan pidä karttaa. Kirjan tekijän sanoin se on
"not necessariy difficult, but can initially present challenges to
unfamiliar ears and feet". Neljän erilaisen tangogenren erottamiseksi ei
tarvitse tuntea yhtyeiden nimiä, joskin orkesterituntemus auttaa ns. pysymään
kartalla.
 |
| Tanssijan näkökulmasta hyödyllinen nelijako. |
Välttämätön askel eri orkestereihin
tutustumiseksi on niiden soittaman musiikin kuuntelu. Tähänkin kirja antaa
konkreettista apua. Ensinnäkin suosituslistalla, joka luettelee kultakin
orkesterilta pienen määrän (yleensä 6-8) keskeisiä levytyksiä. Jokaisen kappaleen
kohdalla mainitaan luonnollisesti äänitysvuosi, ja toisesta taulukosta voi
tarkistaa mille vuosille kunkin orkesterin koko levytysura ulottui.
 |
| Kirjan taulukoita. |
Taulukoista on jo sinänsä apua,
mutta kirjan tekijä on mennyt vielä pidemmälle. Kirjan kotisivulta [linkki]
pääsee YouTubessa olevaan kokoelmaan, jossa on linkit jokaiseen kappaleeseen, ynnä
kuva- ja videoaineistoa orkestereista!
 |
| YouTuben lisäaineistoa. |
NAPAKKA FORMAATTI
Tässä pokkarikokoisesta,
suurifonttisessa opuksessa ei juuri enempi puolta tusinaa sivuja ole käytetty
kunkin orkesterin esittelyyn, joka noudattaa nelijakoa Personal history,
Signature sounds, Singers, sekä Musicians.
Personal
history -osiot eivät ole mekaanista
CV-luettelointia, vaan eloisasti kirjoitettua tekstiä, ja monine hauskoine
pikku tarinoineen melkein kuin tuttavan suusta tulevaa jutustelua. Nämä kirjan
osiot on helppoa, suorastaan viihdyttävää lukemista.
Signature sound -osioissa kirjoittaja tarkastelee jokaisen
orkesterin soittotapaa ja sen kehitystä muiden, samanaikaisten orkesterien
vaikutuksen ja muiden ajankohtaisten tekijöiden valossa. Nimensä mukaisesti
tässä osiossa annetaan myös vinkkejä eri orkesterien tunnistamiseen. Näiden
tietojen tulisi alkaa kiinnostaa tanssijaa viimeistään parin-kolmen
harrastusvuoden jälkeen.
Laulajien esittelyssä kirja tekee heti aluksi
tanssijan kannalta hyödyllisen rajauksen: "our focus is trained on singers
for the dance market - and then only those that we dance to most in our
twenty-first century milongas". Se seikka, että laulajat esitellään ennen
muusikoita painottaa sitä, että nämä olivat erityisen tärkeitä orkesterien
kokonaisilmeen kannalta. Tämä tosiasia
on tanssijan hyvä ymmärtää, mutta laulajanimien runsaus on asiaan vasta
perehtyvälle varmasti hämmentävää.
Muusikoiden esittelyssä kirja johdattaa meitä
kuuntelemaan äänityksiä, joissa näiden soitto on erotettavissa. Musiikkiin
vähemmän perehtyneelle tanssijalle tämä on erinomaista harjoitusta alkaa erottaa
soiton kokonaisuudesta eri instrumenttien osuuksia. Vähemmän tanssineelle tämä
voi kuitenkin olla liian kova urakka.
LUKUKOKEMUS
Ainakaan minua ei haitannut, että
oli lukenut näistä orkestereista myös Lavocahin kirjoista, ja muistakin
lähteistä. Tällä kirjalla on asioihin omanlainen otteensa ja omia pikantteja
yksityiskohtia kerrottavanaan. Niinpä
voin hyvällä mielellä suositella kirjaa kenelle tahansa argentiinalaisesta
tangosta kiinnostuneelle.
Verrattuna Lavocahin pääopuksen kahdenkymmenenyhden orkesterin listaan, Thomasin kahdenkymmenen yhtyeen
luettelo on lähes identtinen, yhtä eroa lukuun ottamatta: Thomas esittelee Ricardo Malerban, joka ´puuttuu´ Lavocahilta,
joka sen sijaan esittelee Juan Maglion
ja Elvino Vardaron. Mitä Thomasin
käyttämään luokitteluun tulee, hän myöntää että joidenkin orkestereiden sijoitus
voi herättää eriäviäkin mielipiteitä: "We all hear music differently, so a
romantic lyrical tango to one listener may be a rhythmic tango to
another". Itselläni ei ollut mitään kovin erityistä huomautettavaa tehtyyn
luokitteluun, mutta sen sijaan kohotin kulmakarvojani muutamia kertoja, kun kirjan antamat tiedot joidenkin orkesterien
äänitysvuosista (esim. Fresedo ja D´Arienzo) poikkesivat Lavocahin tai Tango
Encyclopedian ilmoittamista.
Kuten edellä jo vihajaisin, aloittelijalle sopiva annos kutakin
orkesteria lienee lukea "Personal history" ja "Signature
sound" -osastot. Vasta kun kiinnostus johonkin tiettyyn orkesteriin
kasvaa, voi paneutua sen laulajia ja soittajia koskeviin yksityiskohtiin.
Kertarysäyksellä läpiluettuna tämä kirja on iso pala nieltäväksi, vaikka onkin
ohuehko, ja veikkaan että alottelija tikahtuu ennen kuin ehtii viimeiselle
sivulle — ainakin jos ahmii sitä aivan sivu sivulta.
Aloittelevan tanssijan kannalta
olisi toivonut, että musiikkivalinnat olisivat sisältäneet runsaammin
tangomaailman ´hittejä´ ─ jotka houkuttaisivat tanssijoita kuuntelemaan musiikkia
aiempaa tarkemmin. Kirjassa on kuitenkin ns. musiikkitieteelliset
näkökohdat laitettu etusijalle, mikä suoraan tunnustetaankin: "The recordings that
I refer to, and are included in the recommended playlist, are not a selection
of ´The Best of Orchestra X´. I have chosen them to demonstrate a particular
aspect of the sound, whether an instrument, a voice, or a change of
style."
 |
| Takakannen tiedot. |
Varsinainen kirjareferaatti
loppuu tähän, mutta edellä olevaan viitaten otan vapauden— lähinnä
aloittelijoita varten — täydentää kirjan esitystä luettelemalla jokaiselta
orkesterilta nimenomaan yhden oman suosikkikappaleeni.
PIENI OMA SUOSIKKILISTA
Tämä valikoima on ensisijaisesti
tarkoitettu kirjan listan täydennykseksi.
Sille jolla ei ole aikaa käydä läpi kirjan listaa (145 kappaletta), tai ei
omista kirjaa, se voinee toimia myös omillaan.
Lähtökohtana ovat omat
äänilevyni, joita orkesteria kohden on keskimäärin neljä, vaihdellen 2-8
kpl. Levyjeni kappaleet olen luokitellut tanssijan kannalta asteikolla yhdestä
viiteen, jossa 5=suosikkitasoa, 4=tandatasoa, ja 3=tanssikelpoinen. Jos jostakin
orkesterista ei ollut viitosluokan kappaletta, valitsin nelosella rankatun. Joskus
ensisijainen suosikkini oli jo kirjan listalla, jolloin otin vaihtoehtoisen kappaleen.
Listani heijastanee pitkälti yleistäkin makua — en ainakaan tietoisesti ole pyrkinyt poikkeuksellisiin valintoihin —
mutta mieltymykseni tieheätunnelmaisiin tangoihin ja liiteleviin valsseihin saattaa
näkyä.
Mutkattomat orkesterit
Francisco Canaro: Valsecito
amigo (Pikku valssi,
ystäväni), laulajana Eduardo Adrián (1943) . Veikeän melodian kantamaa suloisenkatkeraa
tunnelmaa, sopivassa tanssitempossa (65 tahtia/min). "Pikku valssi
menneiltä ajoiltamme, näin murhellisena
en ole ennen sinua muistellut". Kuuntele
Francisco Lomuto: Solamente
ella (Vain hän), laulajana Alberto Rivera (1944). Hyvä vaihtoehto yleensä
soitetulle Di Sarlin korkealentoisemmalle versiolle. Lomuton arjenkarheampi esitys
tuo enemmän katu-uskottavuutta sanoitukseen. "Together, not knowing how
clumsy we were, we learned, the hard way, all of love’s truths." Kuuntele
Edgardo Donato: Ella
es así (Hän on sellainen) laulajana Horacio
Lagos (1938). Selkeärytminen, kekskinopea milonga joka sopii aloittelijalle "liso"-tanssittavaksi (vain hitaita
askelia) ja enemmän tanssineelle "traspié"-rytmitykseen (nop-nop). "Hänen
laulunsa kuin viulunsoitto, naurunsa kuin kulkunen, ääneensä kuin rastaan laulu
— sellainen hän on..." Kuuntele
Orquesta Tipica Victor: Una
vez (Yhden kerran), laulajana Ortega del Cerro (1943). Tangoblogin
OTV-artikkelia lainatakseni: Tiivistunnelmainen soitto, jossa ripaus Caló:ta
mutta myös vanhempaa porteño-tunnelmaa. Paljon ´viipymispaikkoja´ lyyriselle
tanssijalle. "One time, I saw you just one time…and I fell in love with
you — one time was enough." Kuuntele
Roberto Firpo: Barreras
De Amor (Rakkauden esteitä), valssi 65 tahtia/min (1936). Hyvin samanhenkinen,
suloisesti vanhahtava — mutta ei puhditon — valssi kuin aiemmin mainittu
Canaron kappale. Liikuttaa mukavasti niin kroppaa kuin sielua. Kuuntele
Rymiset orkesterit
Juan D´Arienzo: La
Bruja (Noita), laulaja Alberto Echaüge (1938). Täpäkkää D´Arienzoa, jossa
soiton käänteet antavat runsaasti tilaa tulkinnoille, ja sanojen La bruja kohdalla ohittamattoman hidastuspaikan:
"Noita, ..... oikkuja röykkiöittäin, joiden orjaksi jäin.. " Kuuntele
Rodolfo Biagi: Campo
afuera (Muille laitumille),
laulajana Teofilo Ibanez (1939).
Tämä reipas milonga on
kompromissivalinta, sillä totta puhuen minulla ei ole Biagilta yhtään
´suosikkikappaletta´; sen sijaan hänen ´rynkytysvuosilta´ paljon
epäsuosikkibiisejä. Kun myöhemmin Biagin tangot kesyyntyivät, ne samalla vettyivät
persoonattomiksi. Kuuntele
Ricardo Tanturi: Que nunca me
falte (Että en koskaan jäisi vaille),
laulajana Enrique Campos (1943).
Teos kuuluu genreen, jossa laulun
kohteena on oma äiti: "May I never miss your consoling voice — oh dear
mother". Laulaja antaa palaa sellaisella hehkulla, että suomalaisissa
laulelmissa ei kyllä tule samanlaista vastaan — vrt. vaikka kotimaiseen Orvokkeja äidille! Valinta tähän listaan
johtui siitä, että kolmesta levystäni (joilla kaikilla solistina on Campos)
tämä oli ainoa viitoseksi rankkaamani raita. Kuuntele
Enrique Rodriguez: Ficha
personal (Henkilötiedot), laulajana
Armando Moreno (1944). Juuri näin letkeän kevyesti etenee korkeatasoinen
milongamusiikki, kepeän ironisine sanoituksineen: "one eighty in height
and elegant figure, without any discussion. Single, good looking, white
complexion, straight nose, by intuition I am a poet and singer by
profession." Löytyy Spotify:sta
Ricardo Malerba: La Piba de
los Jazmines (Jasminityttö),
laulajana Orlando Medina (1943). Lainatakseni Tangoblogin kirjettä Buenos
Airesista marraskuulta 2015 (jossa selvitetään myös jasminien osuutta
katukuvaan): "Ihastuin ensikuulemalla sen intensiiviseen pulssiin sekä
melodia-osaston omintakeisuuteen. Melodia on haikea, mutta Orlando
Medina laulaa sanoituksen kuin ulkopuolisen kertojan roolissa". Laulussa
jasmiini kuvaa viattomuutta. Sen päähenkilö, monen ihailema nuori nainen kantaa
rinnassaan aina tuoretta jasmiinia, kunnes hän kohtaa lipeäkielisen viettelijän
— ja jasmiini lakastuu... Kuuntele
Lyyriset orkesterit
Osvaldo Fresedo: En
cada puerto un adiós (Joka satamassa jäähyväiset), laulajana Oscar Serpa
(1944). Koska ensisijainen suosikkini sisältyi kirjan luetteloon, valitsin
hieman umpimähkään yhden muista suosikeistani, joita on monta. Tämän kappaleen
saundi on tyypillistä Fresedoa. Tangoblogin Fresedo-artikkelin sanoin: "Fresedon
soiton pulssi tuntuu jäävän letkeän ja jäntevän välimaastoon, ja sitä voisi
kuvata ´letkeänjänteväksi´. Tunnelma on usein lyyrinen tai
sentimentaalinen, tai jotakin siltä väliltä − eli suloisenhaikea". Kuuntele
Carlos Di Sarli: Al
Compas del Corazon (Sydämenlyöntien tahdissa), laulajana Alberto Podestá
(1942). Di Sarlin tuotanto on hienojen tanssikappaleiden kultakaivos, josta
löytynee joka tanssijalle useampikin mielikappale. Henkilökohtaisesti pidän
hieman enemmän niistä levytyksistä joissa on intiimi tunnelma, ja joissa piano
pysyttelee alemmissa rekistereissä, kuin mahtipontisemmista esityksistä, joissa
piano kilahtelee ylärekisterissä. Valitsemani kappaleen sanoituskin on
virittynyt ahdistuneeseen alarekisteriin: ”A heart throbs, because I will
see you again; my dream lies because you return slowly”. Kuuntele
Miguel Caló: Jamas Retornaras (Et
koskaan palaa), laulajana Raúl Berón (1942). Tangomaailman ´Beethovenin viides´
alkaa synkänenteisellä, hypnoottisella poljennolla, ja Berónin tuska pitää kuulijan
pihtiotteessaan. Jos ei tanssija tähän eläydy, niin mihin sitten? ”Et koskaan palaakaan … sen kertoo sieluin
mulle, / ja yksinäisyydessäin / sua kutsun öin ja päivin”. Kuuntele
Lucio Demare: No Nos
Veremos Más (Emme enää näe toisiamme), laulajana Raúl Berón (1943).
Demarella on monta siistiä tangoakin, mutta tässäpä yksi suosikkivalsseistani. Kuuntele
Angel D´Agostino: Ahora,
no me conocés (Nyt et tunne minua), laulajana Angel Vargas (1941). Verrattuna Calón herättämiin tunnelmiin on
D´Agostino enemmin haikea kuin dramaattinen, mutta yhteistä on jäntevä
poljento, ja kyllähän tähänkin tunnelmaan voi uppoutua. "Now you don’t know me…Your ungratefulness
erased me!" Kuuntele
Alfredo De Angelis: Muriendome
de amor (Kuolla rakkaudesta), laulajana Oscar Larroca (1956). Tämän myöhäiskauden
levytyksen valintaperuste on poikkeuksellinen. Se ei välttämättä ole erityisen mieluisa
kappale tanssia milongassa, mutta on eräs "treeni-suosikkini".
Sen tasaisesti, kuin junana etenevä jäntevä syke sopii nimittäin mainiosti erilaisiin
tangokävelyn (caminata ) harjoituksiin! Kuuntele
Monipuoliset orkesterit
Julio De Caro: Un
dilema (Pulma) laulajana Augustin Volpe (1942). Lainaan Tangoblogin De Caro
-artikkelia: "Hitaahko, tiheätunnelmainen
tango. Tanssille paljon pysähdyspaikkoja". Tämä kappale voisi myös kuulua
"Lyyriset" otsikon alle. Kuuntele
Pedro Laurenz: No me
extraña (En yllättynyt), laulajana Juan Carlos Casas (1940). "En
yllättynyt lähdöstäsi / mutta kaipaan läsnäoloasi / sillä vaikeaa on tottua /
yksinäisyyteen ja kipuun". Kappale on tunnelmaltaan tiivis, mutta voisi myös
kuulua "Rytmiset" osastoon. Henkilökotaisesti
nautin suuresti pianistin (Héctor Grane´) soitosta, ja yhdyn lämpimästi
Lavocahin luonnehdintaan "a wonderful pianist, possesed of excellent touch
and timing"! Liekö ollut Jazz-taustaa? Kuuntele
Osvaldo Pugliese: De
floreo (Kukoistava), instrumentaalikappale (1950). Tässä on Puglieselle tyypillistä äärilyyrisen
ja voimakasiskuisten osioiden vaihtelua, mutta ei ihan voimakkaimmalla ´yumba-vaihteella´. Henkilökohtaisesti en
erityisesti pidäkään Pugliesen voimakkaimmista yumba-äänityksistä — en tanssijana, enkä oikein muutoinkaan. Kuuntele
Aníbal Troilo: El
bulín de la calle Ayacucho (Ayacucho-kadun kämppä). Troilomainen perusvire,
eli voiman ja pehmeyden liitto, on erinomaisen hyvin aistittavissa. On toisaalta
poljennon voimakas draivi ja Orlando Goñin täpäkkä pianotyöskentely, toisaalta
Francisco Fiorentinon sametinpehmeä ääni, joka haikeana muistelee
poikamieskämpän aikoja. Kuuntele
VIITTEET
Lavocah, Michael.: Tango
Stories. Milonga Press, 2012.
Lavocah, Michael.: Aníbal
Troilo. Milonga Press, 2014.
Lavocah, Michael.: Osvaldo
Pugliese. Milonga Press, 2016.
Tangoblogi: Romanttisen tangon
kantaisä ─ Julio De Caro. 22.10.2015
Tangoblogi: Buenoksessa 2015 −osa kaksi. 19.11.2015
Tangoblogi: Osvaldo Fresedo−Tangoa
pehmeän tunnelmallisesti. 9.2.2017
Valiente, Gabriel: Encyclopedia of Tango. Omakustanne, 2014.
