VIISI VUOTTA TANGON AARREAITASTA JAKAMASSA

Edellisen blogikirjoitukseni alkusanoihin kiteytyi tangonäkemykseni:

“Argentiinalainen tango on niin paljon muuta kuin pelkkiä askelkuvioita. Se on tangomusiikin rikas aarreaitta,  korkeatasoinen lyriikkakirjasto ja tukeva annos Argentiinan historiaa. Mutta ennen kaikkea argentiinalainen tango on tanssijoiden suuria ja pieniä kokemuksia. Tanssin riemua ja harjoittelun tuskaa, ihmisten kohtaamisia, oman minäkuvan haasteita, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ja ken on päässyt vierailemaan Buenos Airesissa, säilöö loppuelämäkseen omaan tanssiinsa tämän kaupungin samalla kertaa kiihkeän ja avomielisen sykkeen sekä perinteisten milongailtojen taianomaiset tunnelmat.”

Viiden vuoden ajan julkaisemani Tangoblogin päätehtävänä on ollut muistuttaa argentiinalaisen tangon moninaisuudesta ja rikkaudesta. Vaikka uusia artikkeleita ei tästä lähtien ilmesty, voi monista Blogin 114 kirjoituksista olla iloa ja hyötyä jatkossakin. Erityisen ahkerasti luettuja ovat olleet opettajahaastattelut ja muut henkilökuvat, sekä tangomusiikkia ja lyriikkaa koskeneet kirjoitukset, mutta monien muidenkin artikkelien äärellä käydään edelleen. Ilokseni sain Blogin loppumetreillä vieraileviksi kirjoittajiksi Heikki Valkosen ja Jaana Hännisen, joiden jutut ovat olleet erityisen suosittuja.

Kiitän kaikkia Blogin lukijoita yhteisestä taipaleestamme. Myönteiset palauteviestinne ovat lämmitäneet mieltäni. Toistan vielä: argentiinalainen tango on niin paljon muuta kuin pelkkiä askelkuvioita!

TANGOTARINOITA — Vielä kaksi kirjaa!

Argentiinalainen tango on niin paljon muuta kuin pelkkiä askelkuvioita. Se on tangomusiikin rikas aarreaitta, korkeatasoinen lyriikkakirjasto, sekä tukeva annos Argentiinan historiaa. Mutta ennen kaikkea argentiinalainen tango on tanssijoiden suuria ja pieniä kokemuksia. Tanssin riemua ja harjoittelun tuskaa, ihmisten kohtaamisia, oman minäkuvan haasteita, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Ja ken on päässyt vierailemaan Buenos Airesissa, säilöö loppuelämäkseen omaan tanssiinsa tämän kaupungin samalla kertaa kiihkeän ja avomielisen sykkeen sekä perinteisten milongailtojen taianomaiset tunnelmat. Kaikki tämä on vahvinta itse koettuna, mutta myös muiden tarinoista voi saada vaikutteita ja innostusta. Tällä kertaa esiteltävistä kirjoista, varsinkin jälkimmäisestä, voi myös ammentaa tärkeitä näkökulmia tangon perimmäisestä olemuksesta ja tangontanssin opiskelusta.

Monenlaiset tangokirjat

Tangoblogin lukijat on tähän mennessä tutustutettu jo kuuteen kirjaan, joiden kirjoittajat ovat kertoneet omista kokemuksistaan argentiinalaisesta tangosta, ja usein niissä on myös kuvattu Argentiinan yhteiskuntaa ja historiaa. Jokaisella kirjoittajalla on ollut omat lähtökohtansa, painopisteensä ja näkökulmansa. Useimmat ovat olleet Argentiinaan saapuneita ”tangoturisteja”, mutta kirjoittajien joukossa on ollut myös pesunkestävä porteño, eli Buenos Airesin paikallisasukas.

Tällä kertaa esiteltävät kaksi kirjaa eroavat sekä toisistaan että kaikista aiemmin referoiduista. Ensimmäisen kirjan  kirjoitti nuori englantilainen, huolista vapaa reportteri, jolla ei alun perin ollut mitään kiinnostusta tangoon. Hän kuvaa hyvin osuvalla tavalla Buenos Airesin kaupungin elämänmenoa ja tunnelmia ― ja vaikka kirja on vuodelta 2008, kaikki tuntui hyvin tutulta ainakin vielä omiin vierailuvuosiini verrattuna (2011-2015).

Toinen kirja keskittyy tangotansiin ja sen harjoitteluun. Siinä siteerataan monia argentiinalaisia opettajia, ja näiden antamat ohjeet ovat (olisivat) terveellistä luettavaa kaikille suomalaisille  alan harrastajille.

                                                LONG AFTER MIDNIGHT AT THE NIÑO BIEN

                                                             The Tango and Argentina

Motto: "I wanted to go someplace where the stars in the sky were different".

Brian Winter

William Heinemann, 2008

Kovakantinen, 250 sivua.

Amazon UK:ssa 15 ₤

                                             

Tämän kirjan kirjoittaja oli Argentiinaan tullessaan 22-vuotias mies vailla sydänsuruja ja ilman aikomuksia tutustua argentiinalaiseen tangoon. Sinne hänet Teksasista houkutteli yleinen seikkailumieli: "to get a life experience before getting his first real job". Hän vietti Argentiinassa neljä vuotta (2000-2004), alkoi käydä tanssitunneilla tavatakseen ihmisiä, sai pestin Reutersin reportterina ja matkusti siinä ominaisuudessa laajasti koko Argentiinassa.

Winter on mainio kirjailija. Lukijalle tarjotaan paljon asiatietoa, mutta kerronnan ote on aina viihdyttävä. Tapaamisiaan  eri ihmisten kanssa hän kuvaa sekä tarkkanäköisyydellä että sympatialla. Kirja jakautuu neljään osaan.

Kaupunkikierroksella ja milongassa

Winter avaa kertomuksensa taitavasti, käyttämällä puitteinaan kaupunkikierrosta bussilla numero 60, vanhan milongueron jutustelua, kirppikseltä ostettua tangon CD-levyä ja ensikäyntiä milongassa. Kaupunkiajelu on niin elävästi kerrottu, että se viihdyttänee Buenos Airesia tuntematontakin lukijaa. Minä elin täysillä mukana pitkin Avenida Las Heras:ia, omaa monivuotista bussireittiäni, ja opin ohimennen että Parque Las Heras sijaitsee puretun vankilan paikalla.

Kuvaus ensikäynnistä milongassa (vain katsomassa) on täynnä tiivistynyttä tunnelmaa, alkaen selostuksesta hiljaisen, puolipimeän milongakadun rappeutuneesta tunnelmasta, jossa "crumbling balconies and rooft overgrown with weeds and tiny anarchic tree shoots growing in the cracs". Lukijan mieleen tulvii omia muistoja äkkinäisistä tunnelman muutoksista, kun pimeältä, hiljaiselta kadulta saapuva astuu sisään milongasaliin: "Here before me was a sea of people, all locked in an intimate embrace. There were about two hundred people dancing, slowly rotating around the room, two by two, as if on a grand carousel". 

Tangoaskelia ja milongueroja

Samme hirtehisen kuvauksen kirjoittajan ensimmäisistä tangotunneista tanssipaikoissa Confiteria La Ideal ja La Viruta, sekä kuvaukset näiden paikkojen yleisestä tunnelmasta. Alkeistunnilta tulee kotiläksyksi ohje, joka olisi paikallaan myös Suomessa: "promise that you´ll practice walking for several hours a day". Pistäydymme myös La Biela -kahvilassa, jossa "milongueros came during the day".

Tanssipaikassa El Niño Bien kirjoittaja kutsutaan istumaan konkari-milonguerojen pöytään, jossa hän saa kuulla monenlaisia kommentteja koskien tangoa ja sen tanssimista, niin heidän kotimaassaan kuin ulkomailla. "In other countries, we can teach them the steps, but they´ll never dance like an Argentinian. They look like puppets, you know? Because if you do not understand the lyrics, you will never dance well. And they have no passion! It´s disgusting!".

Pitkin kirjaa lukija saa makupaloja myös Argentiinan tapakulttuurista ja historiasta, koko ajan helppolukuisesti tarjottuna — esimerkiksi milongueron tai muun paikallisen kertomana. Minulle uusi asia oli esimerkiksi joka kuukauden 29. päivän traditioon kuuluva el dia del ñoqui — "a reference to a cheap meal of gnocchi pasta that everybody could afford at the end of the monthly pay cycle". Saamme myös melko seikkaperäiset kuvaukset alkuperäisväestöön kuuluneiden naisten ja espanjalaisten valloittajien jälkeläisistä, eli gauchoista, heidän compadritos-jälkeläisistään, ja näiden osuudesta tangotanssin kehittymiseen. Myös Afrikka-peräinen Candombe käsitellään. Argentiinan historiasta vastaan tulevat presidentti Domingo Sarmiento ja kirjailija Martin Fierro, ja 1800-luvun Buenos Airesin alkeelliset olosuhteet kuvataan värikkäin ilmaisuin.

Talouskriisiä, historiaa ja yksityistunteja

Kirjoittaja on Argentiinassa talousromahduksen aikana. "With each passing day, life in Argentina was becoming moe and more like Cambalache". Tämä Enrique Santos Discépolon vuonna 1935 kirjoittama tangohan kuvaa yhteiskunnallista sekasortoa ja korruptiota, rankin sanoituksin. Winter havainnoi miten "Buenos Aires had become a city of lines at banks, people waited for hours, nervously checking their watches [...] The lucky ones made it inside the bank before closing time". Hän toteaa hieman häpeillen, että hän itse hyötyy tilanteesta, koska tekee Argentiinan talouteen liittyviä lehtijuttuja.

Kirjan tässä osassa käsitellään myös tangon historiaa varsin helppolukuisella tavalla, mielenkiintoisia yksityiskohtia ripotellen. Aiheeseen perehtymätön lukija saa tästä helposti sulavan tietoannoksen, eikä sen lukeminen pitkästytä historiaan aiemmin perehtynyttäkään.

Henkilökohtaista dramatiikkaa astuu kuvaan, kun kirjoittaja aloittaa yksityistunnit viehkeällä naisopettajalla, jolla on yrmeä, aika ajoin paikalle pöllähtävä miespartneri. Seuraamme aloittelijan harvoja onnistumisen (ja lieviä ihastuksen) tunteita, sekä niitä tuskan hetkiä, kun miesopettaja höykyttää "if you learn bad form now, you´ll never recover. We have to do everything correctly, bien porteño, from the very beginning".

Vallanvaihtojen Argentiina

Kirjan viimeisessä osassa tekijä kuvaa lähietäisyydeltä vuoden 2003 poliittista liikehdintää, jossa mielenosoitukset ja kauppojen ryöstelyt johtivat silloisen presidentin De la Rúan eroanomukseen. Samalla kerrataan Argentiinan poliittista historiaa Juan Perónin ajoilta, jossa toisiinsa kytkeytyvät mielenkiintoisesti Discépolo, Carlos Gardel ja tango. Todetaan mm. että "Perón was happy to be photographed in the company of musicians and occassionally attended tango festivals". Yllättävämpi tieto on, että "Discépolo was a frequent presence in the Casa Rosada, often advicing Perón on crucial matters".  Gardelista tuli monien Dicépolon tangojen suosituin tulkki, siitä huolimatta että kirjoittajan vanhoilliseksi leimaama Gardel oli epätodennäköinen tulkki Discepólon yhteiskuntakriittisille teoksille kuten Yira, yira (Kuleksi, kuleksi) ja Cambalache (Romukauppa).

Kirjan loppusivuille tultaessa lukijalle on käynyt ilmiselväksi, että sen päähenkilönä ei ole kirjan kirjoittaja itse, vaan pääroolissa on yksiselitteisesti Argentiina! Kiitokset-sivulla hän omistaakin kirjan "to the people of Argentina, who I hope will see in this book a story of pure, if complicated, passion for their country".

Kenelle?

Eräs henkilö, jolle Winterin kirjan lukeminen voisi olla täysosuma, olisi Buenos Airesissa ensivierailulla käynyt tanssija, mutta suosittelen kirjaa kaikille argentiinalaisen tangon ystäville, joiden kiinnostus yltää tanssikuvioita edemmäksi.

                                                      THE TEMPTATION TO TANGO

                                                       Journeys of Intimacy and Desire

Irene D. Thomas & Larry M. Sawyer

Trafford Publishing, 2009

Pehmeäkantinen, 200 sivua

Hinta 12 puntaa /Amazon.uk

  

Kirjan lukujen nimet — The Lure, The Reality, The Challenge, The Reward —  kuvastavat hauskalla tavalla tangon harrastajan ”taipaletta”. Naispuolinen kirjoittaja on vastannut kirjan asiapitoisesta sisällöstä, joka on mielenkiintoista ja relevanttia, ja sopisi suomalaiselle harrastajalle luettavaksi vaikka useampaankin kertaan ajatuksella läpi ― varsinkin kirjan kolme jälkimmäistä lukua.

Miespuoliselta tekijältä on kirjassa novellimaisia tarinoita, joiden yhteys muuhun tekstiin on kohtalaisen heiveröinen, ja joiden kirjallinen taso on valitettavan vaatimatonta. Olen siksi jättänyt ne mainintaa vaille.

Houkutus

Tämä 55-sivuinen luku on kirjan heikoin osa, ja kohtalaisen työläs lukukokemus. Siinä on sitaatteja lukijalle tuntemattomilta psykologeilta ja antropologeilta, tangon historian kertausta ja jopa lyhyt katsaus muihin tansseihin (Ballroom tango, Foxtrot, Swing, Latinalaistanssit)!

Etsiessään vastausta kysymykseen, mikä argentiinalaisessa tangossa houkuttaa ja koukuttaa, kirjoittaja (Irene Thomas) päättelee että se on "addiction". Hän täsmentää: "We crave moving to the beat, around the beat, holding the beat enough to embellish a step or start a complex figure that fells like a fugue in motion. Especially, we crave pleasure of a step well lead and smoothly followed".

Todellisuus

Tämä luku lienee suunnattu henkilölle, joka ei vielä tanssi tangoa, tai on vastikään aloittanut sen harjoittelun. Irene Thomas siteeraa argentiinalaisia opettajiaan, joita ovat olleet Juan Copes, Carlos Gavito, Diego Di Falco, Fabian Salas sekä Nito & Elba. "Americans typically want to learn something quickly and expect to learn something as complex as tango by breaking the pattern down into its parts", mutta eivät oivalla "where the origin of the step is — from head and heart".

Eri opettajilta tulevien ohjeiden ristiriitaisuudesta mainitaan monissa kohdissa. "On the topic of lead and follow, both the beginning and advanced dancers will be hit with more advice than on any other aspect of tango, and much of it will be contradictory". Hän myös varoittaa tanssimasta "monimutkaisia kuvioita huonosti", todeten että "the man voted as the most desirable partner is the one who leads basic steps beautifully, clearly, confidently".

Haaste

Irene Thomas kirjoittaa varsin asiallisesti seikoista, jotka ovat (olisivat!) tärkeitä ymmärtää kun ryhtyy harrastamaan argentiinalaista tangoa. Hän painotta huolellista harjoittelua, mutta myös harrastuksen tunnepuolta: "What must happen, before anything else can be set in motion, is that you must fall in love with the music. Without passion, unfortunately, progress is slow, maybe even non-existent". Tämä toteamus tuntuu sitäkin tärkeämmältä, kun on nähnyt suomalaisia tanssijoita keskittyneenä tekemään ´teknisiä juttujaan´ ilmeisen välinpitämättöminä taustalla soivan musiikin luonteesta.

Tangon perusteiden huolellisen ja jatkuvan harjoittelun ymmärryksestä tekijät kiittävät ensimmäisiä opettajia lämpimästi. "In retrospect we see how wise they were to dismiss our illusions; instead of giving us what we wanted — quick and easy, but intricate footwork — they forced us to focus on the basics. They waved avay any thoughts of ganchos, or ochos for that matter, and send us on our way to practice walking, walking, walking in the tango manner. Tango students who want to gancho before they master walking may never get to tango at all".

Palkkio

"Once it is accepted that tango does not give up its secrets easily, then the pursuit of it becomes an ongoing project". Kirjoittaja toteaa, että tango luonnollisesti antaa tilaisuuden liikuntaan, kehittää musikaalisuutta ja luovuutta, sekä johtaa ystävyyssuhteisiin. Mutta erityisesti tämä on "a dance that makes feel young and sleek (no matter the poundage), seductive and desirable. A dance that allows one´s melancholy to find a hospitable home. Finally, there is the discovery that tango knows no age limit".

 Viimeksi mainittuun seikkaan nivoutuu kirjan mieskirjoittajan paras, jopa poikkeuksellisen kaunis tarina, joka koskee kolmen vuosikymmen ikäeron omaavan miehen ja naisen milongaystävyyttä.

Kenelle?

Tämän kirjan faktaosiot (kirjoittajana Irene Thomas) tarjoavat asiallista ja tärkeää informaatiota, jota sopisi jokaisen argentiinalaisen tangon harrastajan pohtia. Toisen kirjoittajan (Larry Sawyer) novellimaisten osioiden kiemurainen kerronta ja ylirunsaat yksityiskohdat saattavat olla jonkun lukijan makuun.

Osaa luijoista voi kiinnostaa kirjan lopun liitteet, joita ovat Building a tango community, The tango toolkit, Tango camps (Yhdysvalloissa), International trips, Tango list-servers sekä suppeat luettelot Tango movies, Instruction videos, and CD´s.  Kirjoittajat kuvaavat kaikkiaan kaksikymmentä milongapaikka ja ovat koonneet argentiinalaisesta tanssietiketistä ohjeiston.

ARGENTINALAINEN TANGO ― Tanssin osaamisalueet ja kehityspolut

Kirjoittaja: Jaana Hänninen

Argentiinalainen tango on monipuolinen, monitasoinen ja moniulotteinen tanssilaji. Me oppijat olemme yksilöitä, joilla on erilaiset lähtökohdat, ominaisuudet, mahdollisuudet, tavoitteet ja oppimismenetelmät. Oman osaamisen ja kehittymistarpeiden arviointi ja esimerkiksi oppimisen kannalta parhaan opetusryhmän valinta voi olla vaikeaa monestakin syystä.

VINOUTUMIA

Ensimmäisenä voidaan miettiä Dunning-Kruger -ilmiötä eli ns. ”ylivertaisuusvinoumaa”. Ilmiöllä tarkoitetaan ihmisen taipumusta yliarvioida oman tietämyksen ja osaamisen määrää. Omaa osaamista on vaikea arvioida kun ei tiedä, mitä ei vielä osaa. Jotta pystyisi arvioimaan osaamistaan, tarvitsisi niitä taitoja, joita ei vielä ole. Ilmiö toimii myös toisin päin; ihminen voi taitojensa kehittyessä aliarvioida niitä suhteessa muihin. Jyrki Keisala on ansiokkaasti pohtinut tanssin oppimiseen liittyviä teemoja blogissaan, mm otsikolla ”Ei enää alkeisiin, kävinhän niissä kerran jo” – Tanssioppimisen tuska ja tasoryhmät [linkki].

 Toiseksi, emme opi ja kehity samalla tavalla emmekä tasaisesti. Tanssija voi olla hyvä tai kehittyä nopeasti jossain asiassa, mutta olla vaikeuksissa jossain toisessa asiassa. Hän voi esimerkiksi muistaa paljon liikemateriaalia, mutta on epämusikaalinen tai ei ota tanssilattialla huomioon toisia  tanssijoita. ”Tason” käsite on näin ollen suhteellinen ja hankala määritellä, ja siirtymisen tasolta seuraavalle tulisi tarkoittaa, että oppija on kaikilla osaamisalueilla päässyt tiettyyn vaiheeseen. Tätä tavoitetta edesauttaa se, että käyttää hyväkseen kaikkia oppimisvälineitä.

Tangon oppimiseen tarvitaan kolmea asiaa: laadukasta opetusta sekä ryhmä- että yksityistunneilla, säännöllistä harjoittelua yksin, parin kanssa ja ryhmässä sekä tanssimista milongoissa eri partnerien kanssa.

TANSSITAIDON MITTARIT

Vinoumailmiön vaikutusta voi vähentää harjoittelulla ja tiedostamisella. Siitä päästäänkin seuraavaksi miettimään, mistä pitäisi olla tietoinen? Näitä pohtiessani olen päätynyt laatimaan kaaviot argentiinalaisen tangon oppimisalueista ja oppimisvaiheista.

Tangon oppimisalueet (värillisenä) ja kehittymisvaiheet.

Kuvauksen yksinkertaistamiseksi valitsin neljä keskeistä oppimisaluetta: Perustekniikka, musikaalisuus, sosiaaliset tanssitaidot ja liike-elementtien hallinta. Kehittymisvaiheita valitsin viisi, jotka ovat argentiinalaisessa tangossa yleisesti olleet Suomessa ja kansainvälisesti käytössä. Erotin lisäksi vielä alkeistasovaiheen edeltämään perustasoa, siis: alkeisvaihe, perustasovaihe, jatkotaso­vaihe, keskitasovaihe, edistynyt vaihe ja mestarivaihe.

OPPIMISPOLKU

Tangon oppimispolkua voi kuvata portaikkona. Kukin porras vastaa kehitysvaihetta, jossa oppija on kaikilla osaamisalueilla (perustekniikka, musikaalisuus, elementit ja sosiaalitanssi) edistynyt määrätyn määrän. Eri osaamisalueet on seuraavassa tekstissä merkitty yllä olevan kuvan väri­koodeilla.

1. Alkeet

Oppija on vasta-alkaja tai käynyt alkeiskurssin. Opettelee liikkumaan yhdessä parin kanssa musiikissa luontevasti. Opettelee hallitsemaan oman tasapainonsa, opettelee perustekniikkaa, kävelyä ja vartalon käyttöä, tilassa liikkumista ja musiikin kuuntelua sekä keskeisimpiä tangon perusliike-elementtejä. Alkeistaitojen oppiminen vie 0,5-1 vuotta riippuen henkilökohtaisista ominaisuuksista sekä ohjauksen ja harjoittelun määrästä.

2. Perustaso

Oppija osaa liikkua yhdessä parin kanssa hyvässä asennossa. Kehittää perustekniikkaa, kävelyä, vartalon käyttöä ja parin keskinäistä kontaktia. Alkaa hallita oman tasapainonsa yksin. Opettelee tärkeimpiä liike-elementtejä ja opettelee tunnistamaan musiikin peruselementit. Opettelee yhdessä liikkumista erilaisin rytmityksin ja opettelee tangovalssin ja milongan perusteet. Osaa liikkua tilassa häiritsemättä muita pareja. Alkaa käydä milongoissa. Perustaitojen oppiminen alkeiden jälkeen vie 1-3 vuotta riippuen oppijasta sekä opetuksen ja harjoittelun määrästä ja säännöllisyydestä.

3. Jatkotaso

Oppija alkaa hallita asennon, kävelyn, vartalon käytön ja parin keskinäisen kontaktin sekä tangon keskeiset liike-elementit, hallitsee oman tasapainonsa yksin, ja opettelee hallitsemaan parin yhteistä tasapainoa. Ylläpitää ja kehittää perustekniikkaa säännöllisellä harjoittelulla. Tunnistaa musiikin peruselementit ja opettelee tunnistamaan musiikin tyylejä. Hallitsee milongan ja valssin perusteet. Alkaa opetella ymmärtämään toisen roolin liikettä ja tekniikkaa. Pystyy liikkumaan tilassa ja tanssimaan milongassa eri partnerien kanssa häiritsemättä muita pareja. Perustason jälkeen jatkotason taitojen oppiminen vie 1-5 vuotta riippuen oppijan ominaisuuksista sekä opetuksen, harjoittelun ja tanssimisen määrästä ja säännöllisyydestä.

4. Keskitaso

Oppija hallitsee vaivatta oman tasapainonsa ja alkaa hallita parin yhteisen tasapainon. Hallitsee perustekniikan (kävely, asento, vartalon käyttö, parin sisäinen kontakti)  ja ylläpitää ja syventää taitojaan säännöllisellä harjoittelulla. Hallitsee peruselementit ja kehittyy vaativammissa elementeissä. Viejänä kehittää viennin tarkkuutta ja selkeyttä ja seuraajana huolellista seuraajan tekniikkaa. Ymmärtää toisen roolin (viejä/seuraaja) liikkeen ja tekniikan. Tunnistaa musiikin tyylit ja opettelee tulkitsemaan tyylejä eri tavoin. Opettelee erilaisia tanssitekniikoita erilaisiin tarpeisiin. Hallitsee tangovalssin ja milongan yhtä hyvin kuin tangon. Tanssii säännöllisesti milongoissa sujuvasti useiden eri partnerien kanssa. Opettelee kehittymään viejästä/seuraajasta tanssijaksi. Keskitason taitojen hallinta vie jatkotason jälkeen 1-5 vuotta. 

5. Edistyneet

Tanssija hallitsee vaivatta perustekniikan ja oman sekä parin yhteisen tasapainon, parin keskinäisen miellyttävän kontaktin sekä vaativammat tangon, valssin ja milongan elementit ja ylläpitää ja syventää taitojaan säännöllisellä harjoittelulla. Osaa tulkita erilaisia musiikin tyylejä ja orkestereita erilaisten tanssitekniikoiden avulla. On kokenut ja taitava sosiaalitanssija. Osaa liikkua myös toisessa roolissa (viejä/seuraaja). Ohjaa ja opettaa. Tanssii kansainvälisellä tasolla. Edistyneeksi tanssijaksi kehittyminen vie keskitasolta 1-5 vuotta riippuen oppijasta sekä opetuksen, harjoittelun ja tanssimisen määrästä ja säännöllisyydestä.

6. Maestro

Tanssii, esiintyy ja opettaa kansainvälisellä tasolla.

Jokaisella on tangon oppimisessa oma polkunsa, ja aikajänne taitojen kehittymiseksi kustakin edellisestä vaiheesta (”tasosta”) seuraavaan voi vaihdella suuresti, riippuen opetuksen, harjoittelun ja tanssimisen määrästä ja säännöllisyydestä sekä oppijan henkilökohtaisista ominaisuuksista.  

MISSÄ KEHITTYNYT ― MISSÄ PUUTTEITA?

Omaa kehittymistä arvioidessa kannattaa verrata ensisijaisesti omaan aiempaan osaamiseen, ei muihin tanssijoihin. Oheisen taulukon avulla voit punnita omat vahvuutesi ja tunnistaa heikkoutesi.

Taulukon avulla voi miettiä, missä itse on menossa kunkin osa-alueen kohdalla. (Olen ehkä pitkällä musikaalisuudessa, mutta minulla on kenties vielä kovasti harjoiteltavaa perustekniikassa?) Portaikkoa voi käyttää apuna vaikka oppitunneille tai kursseille mennessä sopivan vaikeustason löytämiseksi. (Jos en osaa vielä perusboleoita, minun ei kannata mennä niiden rytmivariaatiotunnille).

VIELÄ

Tärkeä seikka, mitä tämän artikkelin kaaviossa ei näy, on niin sanottu oppimisstrategia. Se, minkälaiset oppimismenetelmät ja -tavat omaa. Tärkeää olisi, että ei koskaan luopuisi perustekniikkansa hiomisesta, vaan osallistuisi toistuvasti tekniikkatunneille ja harjoittelisi perustekniikkaa säännöllisesti myös itsekseen.

Lopuksi vielä lukuvinkki: Jyrki Keisalan suomennos Veronica Toumanovan kirjoituksesta ”Why years of tango will not make you an advanced dancer and what will” [linkki].

Oppimisen iloa!

CARLOS DI SARLI ― Kirjan ja musiikin esittely

Kirjoittaja: Heikki Valkonen

Michael Lavocah:

Tango Masters: Carlos Di Sarli.

Great Britain milonga press 2018. 256 s.

Kun Christer ehdotti että kirjoittaisin Tangoblogiin arvostelun Michael Lavocahin uutuuskirjasta Tango Masters: Carlos Di Sarli, päätin empimättä ottaa haasteen vastaan. Olen viime aikoina nuotintanut äänitteiltä useita Di Sarlin sovituksia Sexteto Vienton ohjelmistoon ja sitä kautta päässyt hyvinkin läheisesti tutustumaan tämän mestarin sävelkieleen ja tekniikoihin. Lavocahin aiempiin kirjoihin tutustuneena osasin odottaa paljon faktatietoa ja havaintoja, jotka varmastikin täydentäisivät omaa kuvaani Carlos Di Sarlista ja hänen musiikistaan.

Tango-DJ ja -entusiasti Michael Lavocah on aiemmissa teoksissaan ansiokkaasti koonnut hajallaan ollutta tietoa kultakauden tangomuusikoiden urasta ja taiteesta sekä havainnollisella ja lukijaystävällisellä tavalla valottanut levytysten musiikillista sisältöä. Viimeksi tarkastelun kohteena ovat olleet Aníbal Troilo ja Osvaldo Pugliese, ja nyt siis on vuorossa El Señor del Tango, Carlos Di Sarli.

Vaiheet ja vaikutteet

Teoksen rakenne on selkeä: Lavocah käy läpi mestarin uran vaiheet kokoonpano kokoonpanolta, laulaja laulajalta. Muusikot ja organisaattorit, jotka auttoivat häntä alkuun urallaan, Osvaldo Fresedo tietysti etunenässä, käyvät hyvin ilmi, mutta olisin toivonut enemmän tietoa siitä mikä teki nuoresta Cayetano Di Sarlista muusikon ennen kuin hän saapui Buenos Airesiin vuonna 1923. On sanottu että minne italialaiset siirtolaiset ovat ikinä asettuneetkin, sinne he ovat perustaneet konservatorion, ja Cayetanosta tiedetään että hän opiskeli klassista pianonsoittoa kotikaupunkinsa Bahía Blancan konservatoriossa, jossa hänen isoveljensä toimi opettajana.

Musiikkikoulutuksen alalla työskennelleenä haluaisin korostaa sitä faktaa että kultakauden tangomuusikoista suurin osa oli hyvän pohjakoulutuksen saaneita ammattilaisia eivätkä enää mitään kadulla korvakuulolta soittotaitonsa opetelleita, ja Carlos Di Sarli kuuluu epäilemättä tähän joukkoon. Kuten Lavocah toteaa, hänellä oli jo Buenos Airesiin saapuessaan selkeä käsitys siitä millaista musiikkia hän halusi tehdä, ja jossain tuon käsityksen on täytynyt syntyä.

Tyylipiirteet ja pianismi

Lavocahin luonnehdinnat Si Sarlin musiikin erityispiirteistä ovat pääosin oikeita ja kuvaavia: vuoroin hunajaisesti laulavat ja vuoroin tulta iskevät viulut, taustalla pysyttelevät bandoneonit ja kaiken pohjalla piano, jonka merkitystä ei voi kyllin korostaa.

Jos bandoneon ja viulu ovatkin kultakauden tangomusiikin luonteenomaiset soittimet, piano on se, joka sitoo kaiken yhteen – sekä rytmisesti että rakenteellisesti. Piano ja basso ovat tangoyhtyeen rytmiryhmä, joka pitää yllä perussykkeen, ja bandoneonit vain vahvistavat sitä. Tangon tanssittavuuden kannalta kuitenkin pianon rakenteellinen rooli on vähintäänkin yhtä tärkeä: pianon kommentit säerajoilla auttavat tanssijoita jäsentämään musiikkia. Ne kertovat milloin viejän on syytä vetää henkeä ja miettiä mitä seuraavaksi tehdään. Jos viejä noudattaa tätä vihjettä, seuraajalle tarjoutuu tilaisuus lisätä oma koristelunsa pianon kommenttiin. Carlos Di Sarli paitsi toteuttaa tämän pianon klassisen roolin, hän myös pitää koskettimistonsa ääressä kaikki langat hyppysissään. Hän ei säestä muita soittimia vaan johtaa koko esitystä.

Katsotaanpa miltä Carlos Di Sarlin pianismi näyttää nuottipinnalle piirrettynä! Nämä esimerkit ovat Sexteto Vientolle kirjoittamistani transkriptioista.

Ensimmäinen on Bahía Blancasta. Ensinnäkin siinä näkyy vahva basso: viivaston alla kulkeva katkoviiva on ottava bassa -merkintä, mikä tässä tarkoittaa sitä että pianistin vasen pikkurilli seikkailee pääosin kontraoktaavissa eli pianon alimmalla äänialalla. Erityisen vahvat bassot on merkitty a:lla. Aaltoviivamerkintä on nimeltään arpeggio ja tarkoittaa että sävelet isketään nopeasti peräjälkeen, mikä tehostaa iskevyyden vaikutelmaa.

Vahva basso siis toteuttaa pianon rytmistä roolia kun taas rakenteellista roolia toteuttaa b:llä merkitty pianon säerajakommentti. Lavocah viittaa siihen termillä campanita, ja se on kevyesti koskettimiston yläpäästä soitettava sointu- tai oktaavikulku, joka Di Sarlilla on tosiaan kuin pienten kellojen helähdys. Voit kuunnella musiikkinäytteen ja samalla seurata nuottikuvaa tästä [linkistä].

Ensueños-tangossa vastaavat ilmiöt käyvät ilmi seuraavasta nuottiesimerkistä. Siinä vahvaa bassoa tehostetaan myös puolen sävelaskelen etulyönneillä, jotka ovat pianon tapa tehdä arrastre (siitä tarkemmin jäljempänä). Nuottikuvan ja musiikkinäytteen yhdistelmän voit avata tästä [linkistä].

Kuten Lavocah aivan oikein toteaa, Di Sarlin erityispiirteisiin kuuluu myös se että hän pitää tangomusiikkiin niin olennaisesti kuuluvat synkooppirytmit itsellään eli soittaa ne pääosin pianolla. Synkooppihan tarkoittaa määritelmän mukaan sitä että iskuton sävel sidotaan seuraavaan, sykkeen perusteella iskulliseen säveleen, jolloin isku siinä kohden siirtyy odottamattomaan paikkaan. Yleisesti kuitenkin synkoopilla tarkoitetaan kaikenlaisia epäiskuja, joissa musiikillinen aksentti tulee muulle kuin sykkeen mukaiselle vahvalle sävelelle. Yhtäkaikki, Di Sarli toteuttaa pianollaan kaikenlaisia synkooppeja ja epäiskuja eikä tyydy pelkästään siihen. Usein hän soittaa tangon sykettä vasten aivan omia rytmejään, jotka kombinoituvat perussykkeen kanssa erityisen svengaavilla tavoilla. Hurjin esimerkki on ehkä Don Juan, jonka yhdessä taitteessa piano soittaa 3/16-rytmissä tangon 2/4-sykettä vastaan.

Tässä siis aksentti käy kahden tahdin aikana liukuvasti läpi kaikki iskuttomat ja iskulliset tahtiosat. Tanssija ei tietenkään laske mitään kuudestoistaosia vaan ainoastaan tuntee että olipas svengaava paikka. Voit kuunnella musiikkinäytteen ja seurata nuottikuvaa tästä [linkistä].

Arrastre

Tuolla jo mainitsin termin arrastre, joka kuvaa tangomusiikin ehkä kaikkein keskeisintä ilmiötä. Sehän tarkoittaa sitä että iskullinen sävel aloitetaan ikään kuin varkain jo heikon tahtiosan lopussa, ja se saavuttaa täyden voimansa sillä hetkellä kun sykkeen mukainen aika on. Ilmiö liittyy olennaisesti tangon tanssimiseen: Arrastre alkaa samalla hetkellä kuin vienti, ja samalla kun tanssijoiden kantapäät osuvat pääiskun kohdalla lattiaan, bandoneonisti lyö palkeet polveaan vasten tai basisti vetäisee jousta täydellä voimalla. Rohkenen väittää että jos soittajat eivät käytä arrastrea, kyse ei oikeasti ole tangomusiikista.

Arrastre esiintyykin tangomusiikissa yleensä bandoneonilla tai kontrabassolla, mutta, kuten Lavocah toistuvasti toteaa, Di Sarlin erikoisuus on että hän on siirtänyt arrastren viuluille, joiden narahdus on suorastaan hänen tavaramerkkinsä. Lavocah ei kuitenkaan ole huomannut tai välittänyt mainita että tämä koskee lähinnä aikaa 1940-luvun alusta eteenpäin. 1920-30-luvun vaihteessa Di Sarlin arrastre tuli vielä bandoneoneista ja kontrabassosta, ja viuluille se siirtyi asteittain 1930-luvun aikana. On kuitenkin myös syytä huomata että 1940-50-luvullakin bandoneonit ja basso tekevät taustalla huomattavan osan Di Sarlin arrastresta, viulut vain kuuluvat paremmin.

Kun guardia nueva -tango syntyi 1920-luvun puolivälin tienoilla, kaikki tangoyhtyeet soittivat hyvin raskaasti, Di Sarlin mentori Osvaldo Fresedo ehkä kaikkein raskaimmin. Pääiskuja edeltävä arrastre oli hänellä voimakas ”RUH!”, joka syntyi erityisesti siitä että bandoneonit soittivat sointusävelet matalalta ja hieman eri aikaan eli arpeggio. Nuori Di Sarli omaksui tämän pääosin, mutta hänen tulkintansa eivät ole aivan yhtä raskaita, ja pianon rooli on selvempi jo alusta alkaen.

Olen joskus DJ:nä kokeillut soittaa Fresedon ja Di Sarlin levytyksiä samassa tandassa, ja mielestäni se toimi oikein hyvin. Fresedo nimittäin teki v. 1928 lukuisia levytyksiä Ernesto Famán kanssa, ja vuonna 1930 Famá päätyi puolestaan Di Sarlin solistiksi. Tässä pari näytettä:

• Pero yo sé (Fresedo): [linkki] 

• Que torcido andás, Julián (Di Sarli):[linkki] 

1930-40-luvun vaihteeseen mennessä mestarit olivat jo omilla teillään ja kehittäneet kumpikin oman, kypsän tyylinsä.

Kattavat liitteet

Itselleni kirjan parasta antia tarjoavat kirjan lopussa olevat erittäin kattavat luettelot: diskografia, orkesterien jäsenistöt jne. Musiikkitermejä tuntemattomalle lukijalle hyvästä perussanastosta on varmasti hyötyä.

Kenelle?

Suosittelen kirjaa kaikille tangomusiikista oikeasti kiinnostuneille. Lavocahin perusteelliset kuunteluvinkit auttavat ketä tahansa syventämään omaa musiikkikokemustaan ja mahdollisesti kokemaan mestarin musiikin aivan uudella tavalla. DJ:lle tai muusikolle teos on tietenkin todellinen taustatiedon aarreaitta. Kenetkähän Michael Lavocah ottaa valokeilaansa seuraavaksi?

TANGOTARINOITA — Pari kirjaa lisää

Olen aiemmin referoitu kolme opusta, jotka kaikki koskivat tai sivusivat tangon harrastukseen liittyviä henkilökohtaisia tuntemuksia, joskin hyvin erilaisista näkökulmista [linkki].

Nyt esittelen vielä pari kirjaa, jotka nekin ovat hyvin omanlaisensa. Ensimmäinen on sydänsurun kokeneen naispuolisen turistin henkilökohtainen tangomatkakertomus. Toinen kirja koostuu argentiinalaisen milongueron tarkkasilmäi­sistä huomioista Buenos Airesin milongoista. Lue ja eläydy!

                                    TANGO — AN ARGENTINE LOVE STORY

Motto: "Line of dance, wheel of fortune, street of dreams"

Kirjoittaja: Camille Cosumano

Seal Press, 2008

Pehmeäkantinen, 345 s.

Amazon UK:ssa

uudet 75 ₤

käytetyt alle 5 ₤

Herkkävaistoinen älykkö

Tämän kymmenen vuotta sitten julkaistun kirjan kirjoittaja asuu San Franciscossa. Hän toimi pitkään kustannusalalla ennen kuin ryhtyi freelanceriksi, kirjoittaen ruoka-, matka- ja fitnessartikkeleita, sekä yhden romaanin. Kyse on siis ammattitason kirjailijasta, joka intellektuellin ottein ryydittää kertomustaan viittauksilla tunnettuihin taiteilijoihin ja näiden teoksiin, sekä siteerauksilla maailmankirjallisuudesta.

Kirjan lähtökohtana on kuitenkin ´se tavallinen tarina´. Hän kertoo avoimesti 15-vuotisen parisuhteensa yllättävästä loppumisesta ja siitä, että hänen paras ystävättärensä oli hänen miehensä uusi valinta. Eron takia hän hakeutui Buenos Airesiin, tangon pariin. Saamme tietää hänen olevansa 55-vuotias, vasenkätinen, horoskoopiltaan vesimies, ja että hän on parikymmentä vuotta harrastanut Zen-meditaatiota. Hän on myös käynyt kuvataideterapiassa ja ennustaa tulevaisuuttaan Tarot-korteista. Kaiken kaikkiaan hänestä saa vaikutelman hyvin herkästi aistivana henkilönä. Kirjoittajan omin sanoin hän on "equally at ease explaining things through the metapysical world as though the pysical one".

Tietorikas turisti

Buenos Airesin kaduilla, puistoissa, kahviloissa, museoissa ja milongapaikoissa Cosumano tavoittaa tunnelmat varsin elävästi. Kaupungin ennestään tunteva lukija voi eläytyä tähän mukaan, mutta kaupunkia tuntemattomalle kirja ei käy ´kartasta´ (jota kirjassa ei ole) sen paremmin kuin matkaoppaasta. Eri paikkoja, niiden historiaa, arkkitehtuuria ja tunnelmia kuvatessaan kirjoittaja tekee vertailuja San Franciscon vastaaviin paikkoihin ja kohteisiin muualla maailmassa. Lukijasta riippuen tämän voi kokea rikastuttavana tai häiritsevänä.

Yhtä paljon kuin tanssitilanteissa — ja enemmänkin — kuljetaan muissa ympyröissä. Liikumme keskikaupungilla arkkitehtuuria tarkkailemassa, Palermon kaupunginosan pikkukauppojen näyteikkunoilla, puistoissa kasvillisuutta ihailemassa, jokisuistossa veneretkellä, luonnonpuistossa lintuja tarkkailemassa, sekä retkillä Iguazún vesiputouksille ja Patagoniaan. Joka käänteessä tekstiin sirotellaan yksityiskohtaista taustatietoa. Myös maistamme ja valmistamme monenlaisia ruokalajeja, tuskailemme espanjan kielen opiskelun vaikeuttaa, ja osallistumme monisivuisin kertomuksin muutamiin Zen-Buddhistisiin riitteihin. Monessa kohtaa kirjaa lukijaa kuljetetaan myös Argentiinan politiikan ja kulttuurin historiassa, ja tekstiä ryyditetään argentiinalaisten kirjailijoiden sitaateilla. Myös tämän päivän argentiinalaisten asenteista ja tapakulttuurista jaetaan tietoa.

Pitkin kirjaa nousevat muistot x-partnerista esiin, ja välillä mielessä ovat kotimaan lähiomaiset. Molemmista saamme yksityiskohtaisiakin selostuksia, sukulaisten kohdalla viittauksin sisilialaisiin sukujuuriin. Saamme tarkkoja kuvauksia myös lukuisista ystävistä, niin kotimaasta saapuneista vierailevista tuttavista kuin paikallisista frendeistä.

Eroottista tangoa

Seuraamme kirjoittajaa moniin milongoihin Buenos Airesin tunnetuimmissa tanssipaikoissa. Saamme tarkkoja selostuksia eri tanssipaikkojen ihmisistä, niin naisista kuin miehistä, ja näiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Erityisen yksityiskohtaisesti tekijä kuvaa tanssikappaleiden välissä käytäviä lyhyitä keskusteluhetkiä, joissa kuuluu lausua yliampuva kehuja, espanjaksi piripos. Kirjan eräs fokus onkin tangon harrastajien välisten kohtaamisten analysoimisessa. Vaikka kirjoittaja vastaanottaa tyydytyksellä tanssitaan kehuja, sekä partnereilta että sivustakatsojilta, hän ei kommentoi ns. tanssiteknillisiä tapahtumia oikeastaan lainkaan. Ainoa maininta koskee sitä, että Salón Canningissa eräs nainen toruu häntä siitä, että hän teki jalallaan boleo-liikkeen, mitä ei perinteisessä milongassa pidetä suotavana. Tangon tekniikkaa sivutaan myös monisivuisessa selostuksessa erään miestuttavan alkeistreeneistä muutaman opettajan yksityistunneilla. 

Milongojen tapakulttuurista kirjoittaja oppii melko pian, että "most invitations to have coffee or leave the club for something trivial outing, are invitations to have sex". Pohtiessaan tangon ja aistillisuuden suhdetta kirjailija jakaa lukijalle intiimejäkin asioita. Hän toteaa, että "of all the thousands of male bodies I have leaned into and brushed against since starting to dance tango, only two have aroused my sexuel senses". Erinomaisesti tanssivan Alberton kanssa tapaamiset johtavat lopulta kuitenkin sänkyyn — ja katumuksen tunteeseen sekä opetukseen, että taitava tangon tanssija ei välttämättä ole erinomainen rakastaja. Ja luvussa, joka nimi on Sex, Lies, and Tango, saamme seurata miten tango-opettajalta otetut yksityistunnit muuttuvat intiimiksi seurusteluksi, kunnes paljastuu että tämä on naimisissa.

Vaikka tarinaan ilmestyy myös naispuolisia ystäviä, ja miestenkin kanssa pysytään enimmäkseen tanssin puolella, ei voi olla hämmästelemättä sitä itsepintaisuutta millä tarinan päähenkilö jatkuvasti nivoo tanssikokemustensa erittelyyn eroottista pohdintaa ― myös raportoidakseen kiihottumisen puuttumisesta. 

Kenelle?

Tämän kirjan lukeminen oli jonkin verran hengästyttävä kokemus. En lopuksi ollut varma siitä, olinko liikkunut Buenos Airesissa vai kirjoittajan päässä. Ilmeisesti molemmissa — mutta voittopuolisesti jälkimmäisessä. Bloggaajalle, joka on tangoa tangon itsensä vuoksi harrastava viejä, oli kirja tervetullut muistutus siitä, kuinka herkkävireisin aistein seuraaja saattaa olla liikkeellä.

Vaikka kirjassa myös esitellään Buenos Airesin kaupunkia ja sen tanssipaikkoja, tämä on ennen kaikkea herkkäsieluisen, hiljattain eronneen naisen henkilökohtainen elämäntilitys. Kirjan lukijaksi sopinee parhaiten sielunsisareksi itsensä kokeva, kenties vastaavanlaisen elämäntilanteen kokenut henkilö.

Jokainen meistä herkistyy kirjan parinkymmenen viimeisen sivun kauniista kertomuksesta kahden eri-ikäisen tangon harrastajan, naisen ja miehen, syvästä ystävyydestä. Nämä rivit tekijä kirjoitti kaiken intellektuaalisen nokkeluutensa unohtaen — suoraan sydämestä.

  

Lisäys

Amazon-nettikaupassa oli muutaman punnan hintaan myynnissä vielä kaksi Cusumanon myöhempää kirjaa. En voinut vastustaa uteliaisuuttani, vaan tilasin myös nämä luettavakseni. Molemmat ovat paljon pienempiä opuksia kuin edellä referoitu teos. Lisäksi Cusumanosta on YouTubesta löydettävissä kaksi parin minuutin videota, joilla hän myös tanssii, sekä viidentoista minuutin kestoinen ns. Ted-talk esitelmä.

Eat, Dance, Love (2000) on pienikokoinen, suurifonttinen, pehmeäkantinen kirja. Nimestään huolimatta se ei ole keittokirja, eikä siinä ole rakkaustarina lainkaan niin paljon esillä (jos ollenkaan) kuin vuoden 2008 kirjassa. Se koostuu kymmenestä eri lehdissä julkaistuista lyhyistä jutuista. Kirja sopii nopeasti luettavaksi tutustumiskirjaksi Buenos Airesin tunnelmiin ja tangokulttuuriin. Kirja lopussa on hänen Ted-talk esitelmänsä teksti.

  

Quantum Tango: A Soul Searcher's Guide to the Galaxy (2015).

Tätä lyhyttä teosta myy Amazon sähköisenä versiona Kindle-lukulaitteelle, mutta sen voi lukea myös Windows-tietokoneelta. Se kertoo ajasta varsinaisen tangokirjan kirjoittamisen jälkeen, kun kirjoittaja on palannut Los Angelesiin, ja häntä kutsutaan keskustelemaan ja ehkä kirjoittamaan aihepiiristä "deep connection in Tango". Projekti ei toteudu, mutta tekijä jatkaa monimuotoista tangon/elämän/seksuaalisuuden pohtimista uusien ystävien kanssa. Vaikka tekstin pikkutarkoissa yksityiskohdissa vilahtaa argentiinalaisten tango-orkesterien ja tanssipaikkojen nimiä, tämä ei ole ´tangokirja´, ei ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä.

                                                         TANGO VENOM

Kirjoittaja: Ramiro Giglotti

El Tangauta Ediciones, 2009

Pehmeäkantinen, sivuja 117

Painos loppuunmyyty,

lainattavissa Bloggaajalta.

Tämä on poikkeuksellinen kirja, sillä se EI ole tangoturistin kirjoittama. Sen tekijä on Buenos Airesin milongoissa kaikkien tuntema milonguero. Kirja on kooste hänen tangolehteen El Tangauta kirjoittamistaan kolumneista. Ne hän kirjoitti sananimellä René ─ joka Argentiinassa voi olla miehen tai naisen nimi ─ ja vasta kirjan julkaisemisen yhteydessä hänen henkilöllisyytensä paljastui. Kirja ilmesty alun perin espanjaksi; lukemani kirja on englanninkielinen käännös.

Kirjoittajan kolumnien aiheena ovat Buenos Airesin milongoissa vallitsevat tanssi- ja ihmissuhteet, joita salanimen suojassa tuli ruodittua varsin suorasukaisesti. Tarinat ovat herkullista luettavaa sille, jolle Buenos Aires ja sen milongat ovat omakohtaisesti koettuja. Suomeen tarinat eivät ole yksi yhteen siirrettävissä, mutta pienellä vaihesiirrolla tai suodattimen kautta tarkasteltuna niistä voi tunnistaa myös kotimaista ainesta ja omakohtaisiakin kokemuksia, varsinkin kun juttujen yleisimpänä aiheena on yleisesti tuttu pulma "kenen kanssa tanssia ja kenen kanssa mieluummin ei — ja miksi". Tässä kohtaa korostuu cabeceon, eli katsekontaktilla tapahtuvan tanssisopimuksen ehdottoman tärkeä rooli Argentiinan milongoissa.

Tämän kirjan referointi oli haastava tehtävä. Sen 21:stä jutusta muutaman syvin merkitys meni yli tämän lukijan hilseen, ja muutama tuntui muuten hankalalta kommentoida. Päätin referoida kourallisen sellaisia juttuja, joista saatoin kirjoittaa omakohtaisia tai muulla tavoin kotimaisia kommentteja. Otsikoinnit ja sitaatit ovat suoraan kirjasta.

Greetings ─ "Inside mee there are so many different greeters".

Oma kokemukseni Buenos Airesin iltamilongojen tunnelmasta on, että se muistuttaa luokkakokouksen ja itsenäisyyspäivän vastaanoton yhdistelmää. Paikallisille osallistujille (porteños) sosiaaliset kuviot ovat yhtä tärkeitä kuin tanssiminen, monille jopa tärkeämmät. Elävästi muistan kuinka saapuessamme Gustavo Sabán ja Maria Oliveran seurassa kerran El Obeliscon milongaan, miten heiltä meni ainakin ensimmäinen puolituntinen eri puolille kättelemiseen, ennen kuin tanssilattialle meno saattoi tulla kysymykseenkään.

Ulkopuolinen toki arvaa ja aavistaa, että kaikki hymyt ja poskisuukot eivät tule aivan sydämestä, mutta Gigliottin kolumni herkuttelee raadollisen taitavasti tällä asialla, ja tämä juttu kolahti minuun koko kirjassa voimakkaimmin. Jutun minähenkilö pohdiskelee keitä tervehtii, ja miten, ja ketä ei (ja miten) ─ ja miksi? Buenos Airesissa käyneille suosittelen lukukokemusta lämpimästi!

Why I don´t ask you to dance ─ "I ask you please, do not even dream of a milonga".

Tämän jutun ´kertoja´ on mies, joka pyytää että eräs nainen ei häiritsisi häntä cabeceo-yrityksillä ns. väärillä hetkillä. Niitä ovat nopeat rytmikkäät tandat, koska hänen kanssaan hän mieluummin tanssii rauhallisia tangoja. Väärät hetket ovat myös ne, jolloin lattialla on tungosta (koska "one of your bigest problems is coordination").  Ja siis ei missään nimessä milongatandaan! 

Suomessa, jossa miehen tanssiin pyyntörooli on perinteisesti naista vahvempi ─ myös cabeceota käytettäessä ─ edellä siteeratut pyynnöt sopisivat kai paremmin seuraajan suuhun. Mutta kyllä minutkin on vierelle tullut nainen yhyttänyt tanssiin ─ jota en olisi toivonut, ainakaan sillä hetkellä.

Why I don´t dance with you ─ "If I have just danced with one of those guys that can really dance, please do not approach me. Spare me the comparison."

Tämä kolumni jatkaa edellisen jutun teemaa, jossa ´kakkosvaihtoehdolle´ neuvoaan välttämään vääriä yrityshetkiä, ja tällä kertaa puhuu seuraaja. Otsikossa siteeratun tilanteen lisäksi huonoja lähtöasioita ovat viejän liikahikoilu, purukumin jauhaminen, tai "if you are wearing bi-coloured shoes". Viimeksi mainitun asian taustaksi kerrottakoon, että Buenos Airesin paikalliset miehet tanssivat täysmustissa kengissä, vanhimmat herrat luultavasti vihkikengissään. Niin sanotut "tangokengät" ovat turistikamaa...

Yes, but no ─ "I have danced all my charity dances; never again will I dance a tormented tanda".

Kaikille lienee tuttu tilanne, jossa pyytää/suostuu tanssiin, vaikka siihen ei olisi halua. Tässä jutussa tarkastellaan asiaa seuraajan kannalta, jolloin ensimmäinen pulmatilanne on, että tanssiin pyytäjä on hiprakassa. Vaarana kieltäytymisestä — varsinkin Buenos Aireksen tanssipiireissä — on leimautua ei-sanojaksi, jolloin mukavatkin hakijat alkavat empiä kutsumista. Siitä huolimatta jutun päähenkilö päättää pitää päänsä, ja kieltäytyä. "No more nails scratching my ribs; no more droling lips; no more sacadas with bone detatchement; no more caramel breath; no more vulgarities".

Viimeksi mainitut haitakkeet liittynevät milongojen myöhäisiin kellonaikoihin Argentiinassa, jossa yleensä aloitetaan vasta klo 22-23 ja lopetetaan klo 04-05. Kotimaisissa milongoissa ´hyväntekeväisyystansseja´ lienevät ne, jossa neljän tangokappaleen pitkästyttäväksi ajaksi joutuu sylikkäin henkilön kanssa, jota on hankala viedä/seurata. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään vasta-alkajien tanssittamista vastaan, päinvastoin — sillä silloin voin tarkistaa vientini selkeyttä. Hankalammalta tuntuu, kun kokeneempi daami on ns. väärällä tavalla liian aktiivinen, esimerkiksi boleo-addikti.

Don Atilio ─   "The problems began when, between tangos, he started to offer unsolicited advice."

Tämä juttu iski herkkään omantunnon kohtaan. Ei niin, että olisin käyttäytynyt kuten tämän jutun tapahtumasarjassa, jossa Don Atilio lopuksi ryntää tanssilattialle moittimaan äänekkäästi siellä tanssivaa daamia — vaikka sympatisoin moitteen aiheellisuutta: "a readhead who continually danced embellishements".

Milongatanssiaisissa olen vakaasti pyrkinyt olemaan hiljaa, mutta prácticassa tanssiessa olen aivan liian usein tiedustellut, että "saanko antaa pienen vinkin". Selittävänä, mutta tuskin vapauttavana, taustatekijänä ovat päivittäiset treenit parini kanssa, jolloin mietitään kuvioiden suoritustekniikoita (ja minä olen eniten äänessä). Tämä tapa sitten vaan kulkeutuu práctica-parketille saakka...

Lost oxen ─ "So I seek out the eyes I hate the most and, after a long year, I ask her to dance again".

Tässä vinhassa, kolmen sivun pituisessa jutussa, sen alusta loppuun, mieshenkilö vannoo vihaa ─ "I hate each centimetre, each second of her life...". Vihan syy ei varmuudella aukeaa lukijalle, jollei selitys sisälly jutun loppuun: "So I seek out the eyes I hate the most and, after a year, I ask her to dance again".  Tuliko mies vuosi sitten torjuttua yksityiselämässä, vai ´pelkästään´ milongassa? Kirjan muista tarinoista päätelleen viimeksi mainittukin tapahtuma voi kyllä riittää vuoden vihaan. Itselläni on muistikuva joidenkin vuosien takaa, miten loukkaannuin kuin kokenut/suosittu daami ilmiselvästi väisti minun kontaktiyritykseni, kiirehtien kääntymään paremmille apajille. En ole toiste yrittänyt.

Rhythm and style ─ "Young people started to dance something that looked like the lambada combined, inexcusably, with bandoneón and disco".

Tämä on herkullinen tarina miehestä, joka ei ole aiemmin tanssinut, mutta saa opettajikseen kokeneet milonguerot. Nämä kouluttavat hänet tangon tanssijaksi perinteisin tavoin, eli hitaasti ja perusteellisesti. Prosessi vedetään tässä jutussa hieman överiksikin: "They kept him 14 months captive [...] with three daily training sessions. [...] He spent two years of walking, 18 monts dancing in the woman´s role, a year repairing the basics and then some time consolidating his repertoire of figures". Vasta tämän jälkeen hänet katsottiin kelpoiseksi menemään milongatanssiaisiin.

Aivan niin yliampuvaa tämä revitys ei ole, kuin mitä tangopikakoulutukseen tottuneesta suomalaislukijasta voi tuntua, sillä olen argentiinaisilta milongueroilta kuullut heidän omakohtaisista hitaasti-mutta-perusellisesti kokemuksista. Gustavo Sabá muisteli, miten hänen ensimmäinen opettajansa teetti hänelle kahden vuoden ajan lähes pelkkiä perusharjoitteita, jolloin Gustavo sinä aikana sai opettajaltaan "vain kaksi kuviota".

Entä miten tarinamme päähenkilölle tansseissa käy? Hän nousee väärään bussiin ja eksyy nuorison Nuevotango-paikkaan, jossa hän on ymmärrettävästi ymmällään. Bloggaajalle vinkattiin aikoinonaan Buenos Airesista 3-4 prácticasta, jossa meno olisi nuorekkaampaa ja vapaampaa, esimerkiksi jalannostot ok. Oma kokemus rajoittui yhteen käyntiin La Cathedral -nimisen paikan prácticassa. Siellä tunsi itsensä outolinnuksi, tanssikengät jalassa syliotteessa tanssien, kun ympärillä viuhahti tennistossupareja irtiotteessa.

Kenelle?

Tämä kirja voi kiinnostaa ketä tahansa argentiinalaisen tangon tanssijaa, mutta eniten siitä saavat irti Buenos Airesin milongoihin paikan päällä tutustuneet.