torstai 6. helmikuuta 2014

TANGON TARKOITUS 2/4 – Jotakin yhteisöllistä?


Motto: Yhteisö on osa tanssiasi.

Sitaatti:  "Tango is embrace in motion, we connect with our partner, the music, the other dancers and the space.” (Vuoden 2013 Helatangossa opettaneet Daniela & Raimund). Nettisitaatin alleviivaukset allekirjoittaneen.


Buenos Airesin milongoissa tunnelma on uniikki - mutta millä tavoin ja miksi? Onko porteñojen (porteño = Buenos Airesin perusasukas) perinteisten milongapaikkojen seiniin tiivistynyt vuosisadan takaiset, voimaperäiset tunnelmat? Onko kultaisen vuosikymmenen (1940-luku) tangokuuluisuuksien henki jäänyt leijailemaan tanssilattian ylle? Ehkä jossakin määrin on näin, aivan samalla tavoin kuin Ainolassa vieraillessa voisi kuvitella Sibeliuksen kohta laskeutuvan portaita yläkerrasta, tai Mäntyniemessä Kekkosen yhtäkkiä ilmaantuvan vierailijan eteen. Mutta yhtälössä lienee muitakin muuttujia.


TILAN KOKEMINEN
”The space in which we dance is part of the relationship, part of the dance, with an embrace of it´s own . . ” (Mari Johnson blogissa Mytangodiaries). Tämä on yhdysvaltalaisen tangon opettajan lausuma, mutta hyvä kuvaus argentiinalaisten suhtautumisesta ”pistaan” (tanssilattia/tanssipaikka).
Palatkaamme tangon alkujuurille, 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen, jolloin Buenos Airesin voimakkaasti kasvanut satamaliikenne ja muu elinkeinotoiminta veti puoleensa massiiviset määrät eurooppalaisia maahanmuuttajia. Heistä iso osa majoittui ns. Conventillos-rakennuksiin, joissa ahtaiden, yhdenperheen asuinhuoneiden rivistö reunusti yhteistä keskipihaa, jossa kaikki toiminta oli yhteistä, pyykinpesusta ja ruoanlaitosta alkaen, aina puusepäntöihin – ja lasten leikkeihin. Pihalle ei menty ”ulos”, vaan siirryttiin olohuoneeseen! Tämä yhteishenki on jäänyt elämään perinteisissä milongapaikoissa. Sinne lähtiessä ei ”mennä ulos tanssimaan” vaan saapumaan yhteiseen olohuoneeseen.
                                                              
Conventillon "olohuone"

Ympäröivän tilan ”ottamisella mukaan tanssiisi” on myös neurofysiologisia vaikutuksia: se parantaa tanssia! Tätä korostaa Alexander-tekniikka, joka pyrkii lisäämän liikkumisen luonnonmukaisuutta ja rentoutta. Lyhyesti ja yksinkertaistaen ilmaistuna: kun keskityt ”sisäänpäin” eli kehoosi, ohjaat liikkeitäsi liian paljon tietoisin käskyin. Kun antaudut ”kulkeutumaan sinua ympäröivässä tilassa”, annat tilaa luonnon­mukaisten liikeratojen syntymiselle. Alan gurua David Gormania siteeraten (huom.: hänen tekstissään sana use tarkoittaa natural use of your body):  ”. . it is absolutely deadly in term of use to get things going by withdrawing your awareness from the world, feeling inwards and trying to focus on what´s going on iside yourself” . . ”but if you remain visually present in the world around you, you´ll find it changes the character of your use . . ”     


 YHTEISÖLLISYYS
Buenos Airesin milongojen merkitys sosiaalisen kanssakäymisen fokuksena on silmiinpistävä asia. Porteño-tanssija on hyvin paikkauskollinen. Hänen reviiriinsä voi kuulua 4-5 milongaa, joissa hän käy hyvin säännöllisesti, kuten käy muukin vakioasiakaskunta. Monen tangueron ja tangueran elämän keskipisteenä ovat jokailtaiset (-öiset) milongat, pikemmin kuin päiväsajan askareet.
“In Europe dancers make great fuzz of getting ´in time´ to milongas, and to dance every tanda, to make the visit ´rentable´. In Argentina, you go to a milonga – and you may perhaps not dance at all”. (Danielle Charonnetin haastattelu, Buenos Aires 2013).  Tämä selittyy paitsi yleisellä seuraelämä-aspektilla myös siten, että koetaan myös muiden tanssin olevan osa omaa tunnelmaa. Tällä voi olla taustansa candombe-tanssissa, joka on yksi tangon historiallista juurista, ja jossa yksi pari tanssii, mutta kaikki osallistuvat voimaperäisesti tanssin tunnelmaan!

                                                               
Candomben yhteisriemua


Hyvä tanssija sovittaa tanssinsa mahdollisimman hyvin yhteen parinsa kanssa, mutta se ei riitä. Hänen tulisi sovittaa tanssinsa myös muuhun tanssiyhteisöön. Tästä on perinteisiä, ääneen lausuttavia sääntöjä (codigos), mutta nekään eivät ei kerro koko asiaa. On myös intuitiivisesti syntyvä ilmiö, eli parhaillaan soivan musiikin kollektiivinen kokeminen, jonka seurauksen tanssitaan ”kuin yhteistä tanssia”. Silloin ei  esimerkiksi rikota tunnelmaa sooloilemalla ”hyrränä”, jos muut parit ovat rauhoittuneet tunteellisen musiikin viipyilevään tulkintaan.


TURKU, SUOMI, MAAILMA
Turkulaiset tanssijat saavat kiittää asialle antautuneita henkilöitä siitä, että tanssiseurojen Flying Stepsin ja Turku Swing Societyn siipien alle on kehittynyt kaksi vahvaa tangoyhteisöä,  kurssi- ja práctica-tarjontoineen. Niiden ja Milonga Aboensiksen yhteistyön hedelmänä turkulaistanssijat voivat myös tavata säännöllisesti milongoissa. Siinäpä mainiot tangoyhteisöt, joissa myös Bloggari tyytyväisenä liikkuu.
Niin kotimaiset kuin ulkomaiset kurssit muodostavat, ainakin tilapäisesti, omat yhteisönsä. Ahkerasti kotimaata tai maailmaa kiertävälle tanssijalle kiertyy oma tanssijoiden ystäväpiirinsä. Ja missä tangotanssija liikkuukaan maailmalla, hän voi olla varma, että hänet toivotetaan paikallisessa milongassa lämpimästi tervetulleeksi.


KOTIPESÄ
Vaikka monessa tangoyhteisössä viihtyy, jokin niistä voi tuntua erityisen omalta. Bloggarin ykköspesä on muutaman vuoden ajan ollut Tanssistudio Centron pienen harrastajaryhmän viikoittainen, ohjattu práctica.
                                                          
Centron práctica-ryhmä vuonna 2014. Vetäjät oikealla.
                                                             
LOPUKSI
Jonkin asian  voi ensin havaita, sitten ymmärtää ja lopuksi (ehkä) omaksua. Tämän blogin kirjoittajalle, pinttyneelle individualistille, tangon yhteisöllisyys ei kolahtanut luonnostaan, mutta kun sen merkityksen alkoi ymmärtää,  asialle avautui.
Tangoblogin pitäminen lienee eräs tapa liittyä tangoyhteisöön.


VIITEET

David Gorman: e-kirja ”In Our Own Image”,  http://www.learningmethods.com/
Tanssistudio Centro: http://www.tanssistudiocentro.fi/