Sitaatti: ”It [tango] is the music, the song, and the
dance of life and death”1)
Tarvitseeko argentiinalaisen
tangon tanssijan ymmärtää laulettujen kappaleiden sanat? Ei tarvitse. Mutta jos
tietää mistä sanat kertovat, siitä saa lisäpotkua musiikintulkintaan. Ja jos lisäksi
tuntee laulun taustat, on yhteys tanssittavana olevaan kappaleeseen vieläkin
syvempi.
Ottakaamme meille suomalaisille
tuttu esimerkki! Jos suomen kieltä osaamaton ulkomaalainen saa kuunneltavakseen
kappaleen Karjalan kunnailla, se on
ehkä hänen mielestä ”kaunis laulu”, joskin hieman surumielinen. Kun hän saa
luettavakseen sanojen käännöksen, hän oivaltaa, että laulu kertoo kaipuusta
taakse jätetylle (koti)seudulle – ja kun hän seuraavan kerran kuulee kappaleen,
tämä tietoisuus värittää sitä tunnelmaa, jonka laulu hänessä herättää.
Mutta vielä syvempiä sielunuria
kappale kyntää – myös ulkomaalaisessa kuulijassa – kun on tietoinen laulun
taustoista; sotamenetyksistä ja evakkoretkien kärsimyksistä.
TANGO ON SURUISTA TEHTY?
Filosofian
tohtori Pirjo Kukkonen julkaisi vuonna 1997 kirjan Ilon ja surun sointu2), jossa hän tarkasteli
laululyriikkaa laajasti, aina kansanlaulusta iskelmään ja hupilauluista
tangoon, sivuten myös argentiinalaista tangoa. Vuonna 1996 julkaistussa (uusintapainos vuonna
2003), englanninkielisessä kirjassaan Tango
Nostalgia1) hän paneutuu tangolyriikan semioosiin (merkkiprosessiin) vertailemalla argentiinalaisia, ”eurooppalaisia” ja suomalaisia tangoja. Tässä blogissa
tukeudun lyriikkaa koskevissa selostuksissa jälkimmäiseen kirjaan. Siteeraan osittain
Kukkosen tekstejä suoraan, osittain käytän omia sanavalintojani ja
tulkintojani.
 |
| Tutkijan selvitys tangosanoituksista |
Suomalaisen
tangon vertauskuvat ovat tyypillisesti (maaseudun) luonnosta, mutta
argentiinalaisen tangon metaforat ovat kaupungista; sen kaduilta, kujilta ja
kuppiloista. Kun suomalaisen tangon päähenkilö on tyypillisesti käpertynyt
suremaan yhden – usein hänen ainoansa – rakkaustarinan loppua, argentiinalaisen
tangon minä kertoo monipolvisemman elämäntarinan, jossa hän on karaistunut
ymmärtämään, että ”elämä on pelkkä valhe”.
Elämä ja rakkaus
ovat teemoina niin suomalaisessa kuin argentiinalaisessa tangossa, mutta vain
jälkimmäisessä esiintyy suoria viittauksia kuolemaan. Myöskään uskontoon ei suomalaisissa
tangoissa viitata, mutta argentiinalaisissa kyllä. Kun suomalaisessa tangossa
päähenkilö yleensä on jo jätetty,
niin argentiinalaisessa tangolyriikassa korostuu jätetyiksi tulemisen pelko. Tästä väkevä esimerkki on tango No me escribas (Älä kirjoita minulle),
jossa päähenkilö pelkää että rakastetun lähettämä kirje saattaisi sisältää
jäähyväiset; hän jopa polttaa tältä saapuneen kirjeen – sitä koskaan avaamatta!
Argentiinalaisessa tangolyriikassa ei ole kyse vain jostakin romanttisesta
”tulisuudelman odotuksesta”, vaan enemminkin eksistentiaalisesta, eletyn elämän
tarkoituksenmukaisuuden kyseenalaistamisesta. Sävellyksen Uno lyriikasta Kukkonen toteaa, että se ”includes all the elements
of human life: hope, dreams, anxiety, the cruelty of life, belief, love,
betrayal, God, fate, tears, pain, suffering, coldness, hate, the dead point of
the soul, and illusion”.
Karjalan kunnailla -tekstin tapaan myös argentiinalaisessa
tangossa kaivataan paikkaan, johon ei enää ole pääsyä. Syy on kuitenkin
toinen: kyseistä paikkaa (lapsuudenkodin kaupunkikortteli) ei enää ole
olemassa (ainakaan samanlaisena), ja myös aika joka siihen liittyi
(nuoruus) on ikiajoiksi kadonnut. Ehkä kuuluisin – ja rakastetuin – näistä tangoista on Sur
(Etelä), jonka teksti liikkuu Buenos Airesin eteläosassa sijaitsevassa
Pompeya-nimisessä kaupunginosassa, siihen aikaan kun siellä ”kuului sepän pajan
äänet ja tuoksui ruoho”. Ja ”et enää
koskaan tule näkemään minua, kuten kerran minut näit, nojautuneena ikkunaan”, sillä
”kadut ja kuutamo, ja lähiöt, ja minun rakkauteni ja sinun ikkunasi, ovat
kaikki kuolleet, sen tiedän.”
Argentiinassa
1930- ja 1940-luvuilla vaikuttaneen Enrique Dicepolon (1901-1951) lyriikka
edustaa yhteiskuntaan pettyneen sarkasmia. Hänen teksteissään maailma kuvataan
hourulana, jossa kaikki on valhetta ja illuusiota, ja missä ihmiset riistävät
toisiaan. Tämän genren tyypillinen tango on Cambalache
(Hurlumhei), jonka Alpo Piipon tekemässä suomennoksessa kuvataan miten ”on
pellet typerät sun ympärilläs vaan” sekä ”yksi lysti lie, kuka kieroillulla
meiltä vaikka vaatteet päältä vie”.
Kukkosen kirjan
tieteellinen (filosofinen) teksti ei ole aivan helppolukuista, mutta palkkiona lukija
pääsee syvälle tangolyriikan merkkimaailman. Kirjan molemmat painokset on
valitettavasti myyty loppuun.
LETRAS/LYRICS
Espanjan
kielellä laulutekstistä käytetään sanaa letras,
mikä tarkoittaa sananmukaisesti ”kirjaimet”. Vaikka aiheesta luulisi
Argentiinassa löytyvän kasapäin kirjoja, niin ei yllättävästi ole asian laita.
Internetistä löytyy kuitenkin asiaan vihkiytyneitä tiedostoja, kuten tangoletras 3), joka sisältää yli
9000 tangojen, milongojen ja valssien sanat.
 |
| Harvinainen kirjalöydös 4) |
Espanjan
alkeiskurssin tiedoilla alkuperäiskielisistä teksteistä kuitenkaan ”ei ota
Erkkikään selvää”, sen verran vaikeaselkoisesta, Lunfardo-murresanoja ja
vertauskuvia sisältävästä lyriikasta on kyse. Apuun tulevat käännöksiä
tarjoavat kotisivut, kuten Yhdysvalloissa vaikuttaneen argentiinalaisen
tango-opettajan, Alberto Paz:in saitti 5), jossa on hänen omia käännöksiään. Poesia de Gotan –kotisivu6) tarjoaa
kääntämistään tangoista myös äänitteet, mutta suppeammalla valikoimalla. Tintaroja-tango -blogista löytyy kahden
tangon suomennokset 7).
VÄÄRINKÄÄNNÖKSET
Kuten Kukkonen toteaa, argentiinalaisia tangoja on käännetty sekä alkuperäistekstille
uskollisesti että siitä jopa täysin poiketen. Tämä on koskenut sekä
englanninnoksia että suomennoksia. Tango El
Choclo (Maissin tähkä) kertoo alkuperäiskielellä slummien raivosta, joka
purkautuu tangotanssissa, äidin kuolemasta ja elämänpettymyksistä.
Englanninnoksessa – ja sitä mukailevassa suomennoksessa – siitä on tehty
banaali rakkauskertomus, jossa ”sun tulisuudelmassas onni mua kohtaa, se
myöskin johtaa mun turmioon”. Vastaavasti tangon La Cumparsita (Pieni soittokulkue) alkuperäisversiossa kohtaloaan
sureva päähenkilö istuu niin rakkautensa kohteen, ystäviensä, kuin
koiranpentunsakin hylkäämänä, huoneessa ”johon aamun aurinko ei paista”. Niistä
tunnelmista on pitkä matka suomennokseen, jossa ”tähtein vyössä on kummaa
taikaa” ja ”sä onnen tuot . . . jää
huolet unhoon”.
OIKEIN SUOMENNETTU - VÄÄRIN LAULETTU?
Harva kotimainen
suomitango- tai iskelmälaulaja ryhtyisi kilpasille portugalilaisen fadojen
laulajan kanssa, tämän musiikillisella kotikentällä. Fadon, flamencon – ja autenttisen
argentiinalaisen tangon – esityksessä ei
riitä, eikä edes sovi, että ”laulaa kauniisti” – ei, vaikka siihen
kuinka yrittäisi myös ”laittaa tunnetta”. Sama koskee säestystä, johon ei kelpaa
iskelmäryhmän sen paremmin kuin viihdeorkesterin ”saundi”.
Niinpä,
valitettavasti, tasokkaidenkin
suomalaisten laulajien, kuten Eino Grönin tai Anneli Saariston
argentiinalaisten tangojen suomenkieliset versiot jäävät enneminkin sisäsiistiksi
iskelmälaulannaksi, ylettymättä alkuperäistuotteen intensiivisyyteen tai
elämänkarheuteen. Ja vaikka Ahti Taposen argentiinalaisten tangojen käännökset,
Tapani Kansan vuoden 1999 levyllä Päivä
Jolloin Rakastat, ovat melko uskollisia alkuperäistekstille (hyvänä esimerkkinä
edellä mainittu La Cumparsita), ja
Kansan lauluääni on komea, niin lopputulos ei ole kotoisin Argentiinasta.
Ilahduttava
poikkeus löytyy Harri Saksalan vuoden
1990 Le Tango -levyn kappaleen Viimeinen
känni (La ultima curda) intensiivisenkarheasta, argentiinalaistyylisestä esityksestä. Ei
Anneli Saaristonkaan esitys samasta kappaleesta ole varsinaisesti huono, mutta se
tuo ennemminkin mieleen ”tulisuudelma”-genren, ja orkesterikomppikin on
viihdeorkesterimaisempi. Esityksiä voi
verrata Spotify-palvelussa.
DATAA ARGENTIINASTA
Monipuolisella
Todo Tango sivustolla8) löytyy taustoituksia usean tangon synty- ja esityshistoriaan. Adios muchachos tangon artikkelin
kirjoittaja toteaa nyreänä, että ”Spreading tango abroad has not always been
beneficial to tango. Many times . . . it has been played in a strange rhythm
and on several occasions its titles and lyrics have been changed”, ja hän antaa
esimerkkejä monen muunkin tangon nurjasta kohtelusta. Toisissa kirjoituksissa löytyy mielenkiintoisia taustoituksia mm.
seuraaville tangoille: Cambalache, Caminito, Desde el alma, El choclo, El día
que me quieras, La cumparsita, Mi noche triste, Gran Hotel Victoria, Malena ja Recuerdo.
KIITOKSET
LISÄYS 1.7.2014
Nettisivulta http://www.planet-tango.com/lyrics/
löytyy yli sadan tangon alkuperäissanat ja englanninokset, ja monelle tangolle myös esityslinkki.
Kiitän
professori Pirjo Kukkosta saamistani muutos- ja lisäysehdotuksista.
VIITTEET
(1) Pirjo Kukkonen: Tango Nostalgia. The Language of Love and Longing. Finnish Culture in
Tango Lyrics Discourses. A Contrastive Semiotic and Cultural Approach. Helsinki:
Helsinki University Press, [1996] 2003
(2) Pirjo Kukkonen: Ilon ja surun sointu. Folkloresta poploreen.
Helsinki: Yliopistopaino, 1997
(3) Alkukielisiä sanoituksia http://www.tangoletras.com.ar/indice-alfabetico.php
(4) J.A. Russo & S.D.
Marpegám: Letras de Tango, Terra
Editora S.R.L., 2003
(5) Alberto Paz:in käännöksiä
englanniksi http://letrasdetango.wordpress.com/
(6) Englanninoksia & musiikin
toistoa http://poesiadegotan.com/
(7) Suomennoksia http://www.tintaroja-tango.com.ar/2013/10/tangos-argentinos-finlandes/
(8) Sivustolta http://en-us.todotango.com/default.aspx mene "The Stories" ja "Los
tangos"
