Virginia Gift: Tango. A History of Obsession
New revised edition 2012. ISBN 1-4392-1462-X
Pokkariformaatti, 420 sivua.
Tämä on amerikkalaissyntyisen entisen
historianopettajan tangon historiaa koskeva kirja, johon on ympätty pariasataa sivua
tangoharrastajien ja ammattilaisten haastatteluilla kerättyjä henkilökohtaisia kertomuksia
sekä yleistä tanssitietoutta
Argentiinasta ja Euroopasta.
TANGOFRIIKKIYS (56 sivua)
Kirjan
ensimmäinen luku, The Obsession,
sisältää eri taustoista tulevien yksilöiden kertomuksia siitä, miten tango otti
vallan heidän elämässään. Joukossa on New Yorkilainen näyttelijä, joka matkusti
Buenos Airesiin parantaakseen espanjan kielen taitojaan – ja jäi kolmeksitoista
vuodeksi, toimien lopuksi tangon opettajana. Tai nykyisin tangokirjastaan ja elokuvastaan
tunnettu Sally Potter, joka kävellessään eräällä Pariisin kadulla kuuli
musiikkia tangoklubista, astui uteliaana sisälle – ja jäi siltä seisomalta
tangokoukkuun. Samantapainen sattumanvarainen tapahtuma muutti Homer
Ladasin sähköteknikosta San Franciscon suosituimpiin kuuluvaksi tangon
opettajaksi. Kirjan kirjoittaja arvelee, että ei ole toista tanssia, joka olisi
kertaheitolla muuttanut niin monen ihmisen elämän yhtä perinpohjaisesti kuin argentiinalainen
tango.
Luvussa The Attraction pohditaan syitä
argentiinalaisen tangon vetovoimaisuuteen. Kirjoittaja nostaa tärkeänä seikkana
esille sen salliman (vaatiman) luovuuden, verraten sitä jatsin soittoon.
”Both tango dancers and jazz musicians create their music by assembling new and
pre-learned phrases into varied patterns and sub-patterns”. Ja samanaikaisesti ”the leader must be fully aware of the music and
how he intends to interpret it with the patterns he is creating”. Tämä poikkeaa
muista sosiaalitansseista ”where little or no thought is necessary”. Improvisaation yhteydessä pitää myös olla valmis ”to take genuine risks” sen
suhteen, että kuvio ei ehkä onnistu aiotulla
tavalla. Myös (argentiinalaisittain tanssitun) tangon tiiviillä Abrazo-syleilyllä
on osuutensa tangon nautinnossa mutta, kuten kirjoittaja huomauttaa, se on
”intimate, but not erotic” ja ”sensual, but not sexual”. Parhaimmillaan, ”when
everything clics”, ovat kirjoittajan haastattelemat tanssijat saattaneet kokea
”the tango trance” –nimellä kulkevan kokemuksen.
TANGOTYYLIT, BUENOS AIRES, MUU MAILMA
(140 sivua)
Tämä kolmen luvun
kokonaisuus sisältää sekä tavanomaista että persoonallisempaakin tietoa, kuten
tunnettujen tanssijoiden mielipiteitä.
Todettuaan, että ”Some believe that many steps and ´figuras´should be
complicated an showy, but experienced dancers recognize that elegant tangos can
be achieved with a minimum of movement”, kirjoittaja siteeraa huipputanssija
Carlos Gaviton lausumaa ”The more you know, the less you need”. Kirjan
kirjoittajan historianopettajan tausta ilmenee tavallista seikkaperäisemmissä
selvityksissä nykytangoa edeltäneistä tansseista Canyenge, Candombe, Murga,
Swango ja Rueda.
Buenos Airesia
koskeva luku kertaa aluksi kaupungin väestöhistoriaa, siteeraten iskulausetta,
että argentiinalainen on ”an Italian, who speaks Spanish, acts French, and
wishes he was English”, ja kolmisenkymmentä
sivua käytetään milongatarjonnan ja -tapojen kuvaamiseen.
Eurooppaa ja
Pohjois-Amerikkaa koskeva luku sisältää varsin yksityiskohtaiset selostukset
tangoskenaariosta Suomessa, Japanissa, Saksassa, Alankomaissa, Turkissa,
Ranskassa ja Yhdysvalloissa – tässä järjestyksessä. Pariisi on ollut argentiinalaisten
tango-muusikoiden ja tanssijoiden ”toinen kotikaupunki” niin viime vuosisadan
alkuvuosikymmeninä kuin uudelleen
Argentiinan sotilasjuntta-aikakaudella, mutta jälkimmäisenä ajankohtana
Ranskassa olivat jo muut tanssit muodissa, ja tangoa harrasti harva. Sen sijaan
Japani on ollut se maa ”that has most consistently and visibly kept tango alive
and well”, aina 1920-luvulta asti. Paroni Tsunayoshi Megata asui Pariisissa
vuosina 1920-26, palasi Tokyoon nipullinen tangolevyjä mukanaan, ja avasi tanssikoulun,
jossa mm. opetettiin argentiinalaista tangoa. Myöhemmin hän tilasi runsaasti
lisää tangolevyjä Argentiinasta. Jo 1930-luvulla Japanissa perustettiin useita
tango-orkestereita ja ensimmäinen argentiinalaisen tangon tanssikilpailu
pidettiin jo vuonna 1934.
Saksasta
kirjoittaja toteaa että maalla on ”a distinguished place in the contemporary
world of Argentine Tango, due both to the acknowledged high quality of the
dancing and the number of the dancers, tango events and dance opportunities” ja
lisää että ”Berlin is the acknowledged capital of tango in Europe”, joskin
Saksassa on runsaasti toimintaa muuallakin, ja yhteensä 58
tango-organisaatiota. Mutta myös Alankomaiden tanssijat ”are recognized as
being among the best in Europe”. Erityisen korkeatasoisena mainitaan
Nijmegenissä sijaitseva tangokoulu El Corte.
Niin Suomesta
kuin Turkista kerrotaan, että vaikka näissä maissa myös argentiinalainen tango
on alkanut saada jalansijaa, niin näiden maiden ”oma” tangotanssi on kovin
erilaista. Turkissa tanssitaan ´Tango Turk´-tanssia, jonka musiikki, tanssiaskellus
ja lyriikka ovat ”Arabic-influenced” ja Suomalainen tangomusiikki ja –tanssi
puolestaan ”resembles Fox Trot with a tango flavour. There are no changes of
tempo and mood”. Tämä on kohtalaisen oikea kuvaus Suomi-tangosta, mutta
jostakin käsittämättömästä syystä väitetään, että Suomalaisen tangon soitossa
käytettään ”tropical instruments, such as the marimba and maracas”.
HISTORIAA PIENIN LISÄMAUSTEIN (200 sivua)
Kirjan loppuosa
keskittyy tangon historiaan, alkaen argentiinalaisen musiikin juurista
1500-luvulta lähtien. Tavallista tarkempi on kirjan selvitys Argentiinan
alkuperäisten intiaanien (Guarinit ja Diaguitat) kohtalosta ja heidän
sekarotuisista jälkeläisistään, ns. mestize
gauchoista. Myöhemmin kuvataan seikkaperäisesti, lähes sosiologisella
otteella, gauchojen ajautuminen Buenos Airesin slummeihin, jossa he aluksi
olivat ylenkatsottuja, mutta myöhemmin kokivat arvonnousun, jopa siinä määrin, että nykyisinkin käytetty sanonta hacer una gaucha (”tehdä gauchot”)
tarkoittaa hädässä olevan auttamista. Myös Argentiinan mustan väestön historia ja
Candombe-perinne käsitellään.
Tanssikulttuurin
kehittyminen on kuvattu aina 1800-luvun alusta, ja saamme esimerkiksi tietää,
että jo vuonna 1826 Buenos Airesissa avattiin tanssipaikka (dance hall), josta
käytettiin nimitys academia, ja jossa
”all types of dance were taught” ja jo 1800-luvun puolessa välissä ”salons
opened that were not affiliated with dance schools but were simply places for
the public to dance”. Kiistaan
tango-sanan alkuperästä kirja ei ota kantaa, mutta totea musiikista, että ”by
1875 the first hybrid tango music – good for listening and dancing – evolved
with musicians playing music that sometimes sounded a lot like the habanera, and sometimes like milongas, but all of it was influenced
by candombe”.
Uudemman
tangohistorian selostajana kirja on kelvollinen, mutta se poimii pikemminkin
monia (sinänsä kiinnostavia) yksityiskohtia kuin että valaisisi tapahtumia
lavean tasapuolisesti. Varsin mukavasti
kirja kuitenkin kuljettaa yhteiskunnallisten asioiden kehittymislinjoja ja
tangon tapahtumia rinnakkain. Mielienkiintoisiin yksityiskohtiin kuluu tieto,
että vuosina 1902-1910 Buenos Airesissa julkaistiin 1000 äänilevyä, joista
kolmasosa oli tangoja, kun taas vuosina 1910-1920 julkaistu kokonaismäärä oli peräti
5 500, joista puolet (siis 2 250!) oli tangoja.
Mielenkiintoinen
on myös tieto että jo vuonna 1899 tangomusiikkia esiteltiin laajasti
Pariisissa, Maailmannäyttelyn Argentiinan paviljongissa, joka kuului näyttelyn
suosituimpiin kohteisiin. Historian harrastajan perusteellisuudella kirjan
kirjoittaja on poiminut monia muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia tangon
vaivihkaisesta rantautumisesta Eurooppaan jo ennen varsinaista tangobuumia.
Tangomanian vuosista onkin sitten kirjassa aivan oma 40-sivuinen lukunsa, joka
sisältää monia hauskoja yksityiskohtia. Tangon kultaista kautta käsitellään
30-sivuisessa luvussa asiallisesti, mutta ilman yllätyksiä.
TUSKAN
KAUTTA NYKYAIKAAN
Kirja viimeinen
luku (45 sivua) kuljettaa lukijan niskalenkissä läpi sotilasjuntan
vuosikymmenten alhon. Mielenkiintoinen tieto on, että mm. Osvaldo Pugliese
muutti Pariisiin, esiintyen siellä orkesterinsa kanssa. Ja jo ennen tangon 1980-luvun ”virallista
ylösnousemusta”, tangon henki pihisi Pariisissa. ”In the 1960s and 1970s,
thanks to the expatriate Argentine musicians, interest in tango music was
revitalized in Paris and, to a somewhat lesser degree, other countries around
the world. In 1981, Paris opened its first tanguera, a small club in the city
center, called Trottoirs de Buenos Aires”.
Se, että tangomanian
1980-luvulla aiheuttanut Tango Argentino
–esitys ylipäätään pantiin pystyyn oli pienestä sattumasta kiinni. Pariisin
Chatelet-teatterissa oli vuodelle 1984
suunniteltuun ohjelmaan jäänyt tasan yhden viikon ”aukkopaikka”, josta manageri
mainitsi argentiinalaiselle, Pariisissa asuvalle teatterimiehelle Jorge Lavellille. Tällä oli
puolestaan sattumalta ollut Argentiinasta vieraina kaksi ystävää, jotka olivat
pohdiskelleet mahdollisuutta tehdä teatteriesitys tangon historiasta. Idea otettiin ”aukkopaikan täyttäjäksi”,
joskin minimaalisella budjetilla. Niinpä muusikot ja tanssijat kuljetettiin
Argentiinasta armeijan kuljetuskoneen ruumassa! Liput eivät juuri menneet kaupaksi, vaikka
niitä tarjottiin jo ilmaiseksikin, ja ensi-illan katsomossa oli vain satakunta
ihmistä. Nämä kuitenkin lumoutuivat esityksestä, heidän joukossaan olleet kriitikkot
mukaan lukien, ja lehtiin ilmesty ylistäviä arvosteluja. Loppu on historiaa:
viikoksi suunniteltu esityajakso venyi kuukaudeksi, esitys keräsi seitsemäntuhatta
katsojaa, ja lähti Pariisista maailmaa valloittamaan.
Mielenkiintoisena
yksityiskohtana kirja antaa ymmärtää, että esitetyt tanssit olivat aluksi lähempänä Buenos Airesin
milongosissa tanssittavaa normitangoa, ja että show-tyyppisiä elementtejä tuli
mukaan vasta matkan varrella. ”In 1986 some dancers had abandoned salon style
and began doing exaggerated dips and jumps
̶ called Tango Fantasia or Stage
Tango”. Nämä tanssijat saivat Yhdysvalloissa niin kovat aplodit, että muutkin
tanssijat alkoivat matkia heitä ̶ aiheuttaen ympäri maailmaa levinneen
väärinkäsityksen argentiinalaisesta tangosta.
