keskiviikko 24. syyskuuta 2014

HUIPPUTANSSIJAN MONIPOLVINEN TARINA



Ricardo Plazaola: I wanted to Dance
[Carlos Gavito: Life, passion and tango]
Abrazos Books, Saksa, 2010. 
Pehmeäkantinen, 122 sivua

Carlos Gavito tuli tunnetuksi suljetun otteen tanssitekniikan monipuolisesta ja hienosyisestä kehittämisestä. Kirja avaa mielenkiintoisen näkökulman siihen monipolviseen kehitykseen, joka johti huippuosaamiseen ja oman tyylin löytämiseen.  Lisäksi kirjassa käydään läpi Gaviton lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia, sekä runsaita matkoja ja merkkihenkilöiden tapaamisia.

BANDONEONI-OPINNOT
Lapsuutensa Carlos vietti Buenos Airesissa, Avellaneda-lähiössä, joka 1940-luvulla oli lähes maaseutua. Alue oli köyhä, mutta Carloksen perheessä siisti pukeutuminen oli kunnia-asia, ja tyylikkyydestä tuli Gavitolle pysyvä tunnusmerkki. Tanssimisen Gavito aloitti kouluikäisenä Rock-and-Rollista, jota hän oppi tanssimaan ”faster than the rest”,  mutta myös tango tuli aikaisin kuvaan mukaan, ja hän aloitti myös bandoneonin soiton opinnot. Usean vuoden soitto-opintojen jälkeen hän kuitenkin ilmoitti lopettavansa soiton, ja keskittyvänsä tanssiin. ”He tried to explain to his mother what had become apparent to him: his instrument wasn´t the bandoneon, it was the body, his own body.”

HIILIKAIVOKSESSA
Rahaa tienatakseen hän meni teini-ikäisenä muutamaksi vuodeksi töihin hiilikaivokseen, karuun Patagoniaan. Vapaa-ajallaan hän tutustui Comodoro-nimisessä kaupungissa erään kabareen strip-tease tanssijaan, Susannaan, joka ehdotti, että he esittäisivät yhdessä tangon. He alkoivat myös esiintyä kaupungin lukuisilla klubeilla, mutta ennen pitkää Gavito palasi yksin Buenos Airesiin, jossa hän jatkoi ensisijaisesti Swing- ja Latinotanssien harrastamista.

MILONGUEROT
Gaviton suhtautuminen tangoon muuttui ja syveni, kun hän näki El Tin -nimellä kulkevan milongueron tanssivan. ”It was like a shock. I never imagined someone could dance so well. So I began to observe my own tango, to inspect what I was doing”. Toinen tärkeä impulssi tuli tanssijalta Viejo Marquez, joka tanssiaisissa tokaisi hänelle ohimennen ”Kid, with tango you have to wait”.  Gavitoa tämä vihje jäi mietityttämään, ja myöhemmin hän uteli, että mitä oli odotettava. Vastaus oli ”For the music to reach you”. Gavito kertoo aina muistavansa tämän neuvon, ja kertaavansa sitä itselleen: ”Don´t run. Let yourself move with the music, and not with the step”.

AMMATTIOPETTAJAT
Hän tuli varhain tekemisiin nimekkäiden tanssijoiden kanssa, kuten Eduardo Arquimbau ja Juan Carlos Copes, mutta ennen kaikkea hän muistelee opettajaansa Alfredo Alariaa: ”Everything I learned from him I put to use, first to dance in general, but also for the tango: posture, grace, feet, knees, shoulders, everything including my eyes …”. Hän pyrki määrätietoisesti kehittämään tanssiaan. Kirjan sanoin ”Gavito tries things out, studies, watches; he´s an autodidact, but he´s diciplined. He followed no school, but took individual concepts from music and dances as well from other arts.”

CAFÉ DOMINGUEZ
Tärkeä ystävä ja mentori oli Julián Centeya, intellektuelli ja kirjailija, joka ei itse tanssinut tangoa. ”Centeya was his ideological mentor in the widest sense of the term. With him, Gavito felt that his manner of being, his way of thinking received theoretical, conceptual support”. Ja lisäksi ”Gavito knew all the lyrics of the tangos, but with Centeya they became a concrete way of being.” Yhdessä he tapasivat juoda illan viimeiset kahvit legendaarisessa Café Dominguezissa, osoitteessa 1525 Corrientes. 

CALÓN ESITANSSIJANA
Gaviton ensimmäinen vakituinen tanssipartneri oli Mirta Sasenu, jonka kanssa hän esiintyi Achalay-klubilla, taustanaan Miguel Calón orkesteri. Tältä hän sai ohjeistusta musiikintulkintaan, kuten ”Listen kid, listen to the piano … now the violin … listen … ”. Gavito ja Mirta osallistuivat myös Calón kanssa kiertueeseen Meksikoon, ja toisen orkesterin kanssa Puerto Ricoon ja Colombiaan.

MAAILMANKIERROS
Mirtan seurassa Gavito aloitti  jatkuvan, maailman ympäri suuntautuneen opetus- ja esiintymiskiertueen, joka tuli kestämään neljä vuosikymmentä, ja johon liittyy mitä yllättävimpiä tapaamisia monien kuuluisuuksien ja maailman ylhäisten kanssa, useimmiten esiintymisineen.
Menemättä näiden tapaamisten moniin kutkuttaviinkin yksityiskohtiin, voidaan mainita Colombialainen ministeri ja myöhemmin presidentti Pastrana Borrero, Tijuanan huumekuningas El Grico, Nicaraguan presidentin Anastasio Somosan poika,  Presidentti Richard Nixon, monimiljonikko Howard Hughes, Iranin Shahi, Marokon kuningas Hassan II ja Brunein sulttaani.

TYYLI KEHITTYY
Gaviton tanssityyli ja tekniikka ehti vielä kokea monia muutoksia. Kirjan kirjoittaja toteaa ”With Mirta, his tango was pure intuition, barrio, downtown, and return to the barrio, watch a lot, ask, doubt.” Gaviton omin sanoin: ”You spend many years learning technique, learning to do everything well, everything perfectly … But afterwards, when you do everything perfectly, you have to ´mess up´ your style. You have to give it your own personal touch. That´s when your tango becomes your own.”

TUNNETANSSIJAKSI
Gaviton kolmas partneri oli Hellen Campbell, jonka kanssa hän esiintyi ympäri maailmaa kiertävässä show’ssa, perusti Galleria Del Tango -tanssipaikan Buenos Airesiin, ja muutti lopulta Englantiin opettamaan. Alettuaan uudelleen kiertää maailmaa, hänen partnerikseen tuli Marcela Durán, ja näihin aikoihin hänen tanssityylinsä kypsyi ja hienostui. ”At some point, Gavito began to dance tango of emotion and feeling” toteaa tanssija ja ystävä El Pibe Sarandi. Gaviton siteeratuin lausahdus tältä ajalta kuuluu ”Tango is what happens between steps”. Ja lisäselityksenä ”The pause is necessary for running smoothly. Like talking: you need a pause in order to think”. Viimeisen tanssiparinsa, nuoren María Plazaolan, Gavito tapasi Buenos Airesin kuuluisassa tanssipaikassa El Beso. Tämä on kertonut havahtuneensa ihmettelemään ”Who is this guy who is dancing this way?”,  ja Gavito puolestaan oli siltä seisomalta esittänyt hänelle kutsun tulla partnerikseen. Heidän yhteistyötä kesti kuitenkin vain kolme vuotta, Gaviton menehtyessä 61-vuotiaana syöpään vuonna 2005. Nykyään María opettaa säännöllisesti Buenos Airesissa ja Norjan Trodheimissa.

                                                               -  -  -
 Lopuksi joitakin Gavito-sitaatteja:
”Tango is what remains when you remove all movements, when the only thing that is left is feeling”.
”Let everyone dance as they like, but let them know that there is another way, a dance that does not mean running wildly in all directions. Let them learn what a pause is, that it is not a step, but rather what exists between steps”.
”Dancers usually follow the beat. I prefer to follow the musical phrase, the accents, the pauses, never just the beat”.

Tyypillinen Gavito-asento

perjantai 12. syyskuuta 2014

TANGOHISTORIA: Äänitteet

Tangon kehitystie alkoi kitarasäesteisistä laulelmista ja kävi triojen, kvartettojen ja sekstettojen kautta 1940-luvun suurorkestereihin. Matkan aikana uusia instrumentteja tuli mukaan ja toisia poistui, rytmin käyttö kehittyi, ja yksinkertaisesta nuottirivistä soittamisen tilalle tulivat monimutkaiset sovitukset.
Tähän kirjoitukseen on napsittu tiedonmurusia sekä kirjoistaa), nettiartikkeleista, että esitelmistäb). Koska aiheena on  tangomusiikin historia, vedämme rajan vuoteen 1955.

VUOSILUVUT
Tangoharrastuksen alkuvaiheessa tulee kerättyä mielikappaleita. Mutta jo silloin olisi orkestereiden ja laulusolistien nimien lisäksi syytä panna merkille äänitysten vuosiluvut, sillä niiden kautta tangomusiikin kronologia alkaa avautua.
Netissä soitettavista tai sieltä ladattavista musiikkikappaleista äänitysvuosi ei yleensä käy ilmi. Esimerkiksi Spotify-palvelussa voi saada vuosihaarukka-tiedon, jos se sattuu olemaan albumin otsikossa, mutta ei yksittäisten kappaleiden äänitysvuotta. YouTube on tässä suhteessa parempi lähde, sillä äänitysvuosi on useimmin kerrottu.
Joidenkin CD-levyjen kansitiedoissa on kappaleiden tarkat äänityspäivämäärät, toisissa äänitysvuosi, mutta monista levyistä tiedot puuttuvat kokonaan. Onneksi netissä on diskografioita, joista voi onkia lähes minkä tahansa äänityksen vuosiluvun.  Tämän blogin kirjoittajan suosikki-diskografiat ovat DJ.AT (linkki) ja tango.info (https://tango.info/eng/discographies).

EDISONIN JÄLJILLÄ 1895-1926
Edison keksi vuonna 1877 sylinterimäiselle alustalle äänittävän fonografin. Vuonna 1888 kilpailijat patentoivat kiekoille äänittävän gramofonin, ja jo vuonna 1895 oli myynnissä sellakkalevyjä c), siis ”savikiekkoja”, joiden valmistuskausi kestikin aina 1960-luvulle asti.
Itse äänitysmenetelmä oli kuitenkin vuoteen 1927 asti alkeellinen. Käytettiin ns. mekaanista äänitystä, jossa soiton äänivärähtelyt kohdennettiin isolla torvella äänityskiekolle piirtävälle neulalle. Tällä menetelmällä äänitetyissä kappaleissa korkeat äänet korostuvat, matalien äänten kuuluessa huonommin.

Tungosta äänitystötterön äärellä (d)
                                  
 Jo 1910-luvulla levyttäneitä olivat Juan Maglio (äänityksiä 1912-1934), Roberto Firpo (1914-1959) ja Francisco Canaro (1915-1964), ja 1920-luvulla  tuotantonsa aloittivat Fracisco Lomuto (1922-1950), Osvaldo Fresedo (1922-1969), Julío De Caro (1924-1956) ja Ochesta Tipica Victor (1925-1944). Kuten vuosiluvuista käy ilmi, kaikki äänittivät myöhempinäkin vuosikymmeninä. [ Lisäys vuonna 2017: Näistä kaikista orkestereista on erilliset jutut Tangoblogissa, kohdassa ´Orkesterit´]

Kuvassa Juan Maglio

Juan ”Pacho” Maglio oli ”tötterö-äänityksen” aikakauden supertähti. Hänen orkesterinsa tuotti nelisensataa levyä, joista tuli niin suosittuja, että äänilevy-sanan synonyymiksi tuli ”pacho”. Hänen kvartettinsa äänitys vuodelta 1913 kappaleesta El Carburé on kuunneltavissa tästä.

MIKROFONILLA 1927-1934
Mikrofonin keksiminen toi mukanaan ns. sähköisen äänityksen ja huomattavasti paremman äänenlaadun. Tällä aikakaudella, mutta ennen vuotta 1935, aloittivat levyttämisen mm. Adolfo Carabelli (äänityksiä 1927-1934), Carlos Di Sarli (1928-1958), Juan D´Arienzo (1928-1975), Edgardo Donato (1929-1961), Lucio Demare (1932-1959) ja Miguel Caló (1934-1963), sekä vain lyhyen aikaa toiminut Orchesta Tipica Brunswcik (1929-1932).
Äänenlaatu parani, mutta tangon suosio heikkeni, ja monet tango-orkesterit soittivat myös muita rytmejä, fokstrotista paso dobleen. Myös tangon suosio tanssina väheni, eikä asiaa ainakaan parantanut se, että tangot soitettiin melko yksitoikkoisesi, usein laahaavaan rytmiin. Tästä esimerkkinä Francisco Canaron orkesterin soittoa vuodelta 1934 (linkki).

RYTMIN VALTA 1935-1940
Juan D´Arienzon orkesteri soitti  ”vanhaan tyyliin” ennen vuotta 1935, kunnes muutti äkkikäännöksellä soittonsa iskevämmäksi ja nopeammaksi. Tämän seurauksena orkesteri nousi suureen suosioon,  kansa innostui uudelleen tanssimaan, ja muille orkestereille tuli kiire muuttaa soittonsa vastaavalla tavalla. D´Arienzon orkesterin jämerä soitto kuuluu esim. vuonna 1938 äänitetyssä kappaleessa La Bruja (linkki).
 
Juan D´Arienzo (takana keskellä) ja orkesterinsa

 Tällä kaudella äänitysuransa aloittaneisiin orkestereihin kuuluvat mm. Enrique Rodríguez (levytyksiä 1936-1961), Rodolfo Biagi (1938-1966), Pedro Laurenz (1937-1968), Ricardo Tanturi (1937-1966), Aníbal Troilo (1938-1971) ja Angel D´Agostino (1940-1963).

KULTA-AIKA 1941-1950/1955
Neljäkymmentäluvulle tultaessa Argentiinan talous kasvoi voimakkaasti, lihan ja viljan lisääntyneen viennin ansiosta. Kasvanut vauraus heijastui myös tango-orkestereiden kokoon. Sekstetit kasvoivat jopa toistakymmentä jäsentä käsittäviksi suurorkestereiksi (gran orquesta), ja monimutkaistuvat sovitukset alkoivat korostaa musiikin melodista puolta. Samalla soittonopeus rauhoittui kolmekymmentäluvun vauhdista.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikkien edellä mainittujen orkesterien ura jatkui vielä tällä aikajaksolla. Joukkoon liittyi vielä kaksi tärkeää orkesteria, johtajinaan Alfredo De Angelis (levytyksiä 1943 - 1985) ja Osvaldo Pugliese (1943 - 1995). Viimeksimainitusta tuli tunteellisen tangomusiikin ikoni. ”The music of Osvaldo Pugliese is the most passionate in tango” e). Esimerkkinä toimikoon vaikka vuonna 1951 levytetty Pasional (linkki)

Useimmat muutkin orkesterit alkoivat 1940-luvulla painottaa soiton melodisuutta, luopumatta välttämättä rytmisyydestä. Buenos Airesin DJ:ille kultaisen ajanjakson musiikki on milongojen ehdotonta perussoitantaa. Tämän ajan musiikista on lavea äänilevyjen ja mp3-musiikin tarjonta. Vuosina 1941-1946 tehdyt äänitteet ovat soinniltaan parhaimmat, koska äänitystä ei vielä "paranneltu" ns. reverberaatiolla.b) 

KRONOLOGISET ÄÄNILEVYT
Jotkin äänilevyt tarjoavat valmiin aikamatkan tangomusiikin historiaan. Ylempänä näytetyllä, Juan Maglion kuvalla varustetulla levyllä on kooste tangoäänityksistä vuosien 1907 ja 1934 väliltä. Sarjan kakkoslevyllä on lisää äänityksiä suurin piirtein samoilta vuosiluvuilta.  Näille levyille on kerätty monia erikoisuuksia, jotka kiinnostanevat lähinnä musiikin harrastajia.
Myös levy Tangos En Versión Original on selvästi tarkoitettu friikeille. Siinä on tarkkojen äänitys­päivä­määrien lisäksi listattu myös orkestereiden kokoonpano. Levyllä on aikajärjestyksessä 24 kappaletta äänitysvuosilta 1905-1920. Vuonna 2012 julkaistu ´Volumen 1´ on toistaiseksi ainoa levy tässä ”sarjassa”.
 
Äänitteitä vuosilta 1905-1920

Erityisen tuhti historiapläjäys on kirjan The Golden Age of Tango mukana tulevalla CD:llä. Sen 85 ääninäytettä kattavat ajanjakson 1895-1965, ja levyn espanjankielinen selostus on luettavissa englanninkielisestä vihkosesta. Kirja on esitetty aikaisemmassa blogikirjoituksessaa).
Monilta orkestereilta löytyy koosteita eri aikakausilta. Tunne­tuim­mista orkestereista on tarjolla usean CD:n aikasarjoja, esimerkkinä 16-osainen Aníbal Troilo Obra Completa en RCA.
Hauskan matkan eri orkestereiden kyydissä eri aikakausien läpi tarjoaa La Cumparsita -levytyksiä vuosilta 1917-2007 sisältävä CD. Orkesterien välisiä vertauksia voi toki myös tehdä esimerkiksi Spotify-palvelussa, mutta siellä puutteena siis on vuosilukujen uupuminen.


La Cumparsitaa kerrakseen!

 LOPUKSI
Tangomusiikin tuntemuksen puutteesta ei tanssijan kannata ottaa erityisiä paineita, sillä perehtyneisyyttä kertyy ajan mittaan ─ jos nimittäin pitää korvansa (orkestereille) ja silmänsä (vuosiluvuille) auki. Kehittyvä tieto ja ymmärrys musiikista tuo tangotanssiin lisämaustetta.

VIITTEET
a) Blogijulkaisu 5.3.2014 Historiaa: kirjoja (linkki)
b) Horacio Godoy: Special DJ seminar, Tango Frostbite 23.2.2014
c) http://en.wikipedia.org/wiki/Phonograph
d) Tötterö-äänityskuva http://www.aes.org/aeshc/docs/recording.technology.history/ar169.html
e) Michael Lavocah: Tango Stories. Milonga Press, 2012