Tangon
kehitystie alkoi kitarasäesteisistä laulelmista ja kävi triojen, kvartettojen
ja sekstettojen kautta 1940-luvun suurorkestereihin. Matkan aikana uusia
instrumentteja tuli mukaan ja toisia poistui, rytmin käyttö kehittyi, ja
yksinkertaisesta nuottirivistä soittamisen tilalle tulivat monimutkaiset
sovitukset.
Tähän kirjoitukseen
on napsittu tiedonmurusia sekä kirjoistaa), nettiartikkeleista,
että esitelmistäb). Koska aiheena on
tangomusiikin historia, vedämme rajan vuoteen 1955.
VUOSILUVUT
Tangoharrastuksen alkuvaiheessa
tulee kerättyä mielikappaleita. Mutta jo silloin olisi orkestereiden ja
laulusolistien nimien lisäksi syytä panna merkille äänitysten vuosiluvut, sillä
niiden kautta tangomusiikin kronologia alkaa avautua.
Netissä
soitettavista tai sieltä ladattavista musiikkikappaleista äänitysvuosi ei
yleensä käy ilmi. Esimerkiksi Spotify-palvelussa voi saada vuosihaarukka-tiedon,
jos se sattuu olemaan albumin otsikossa, mutta ei yksittäisten kappaleiden äänitysvuotta. YouTube on tässä suhteessa parempi lähde, sillä äänitysvuosi on useimmin kerrottu.
Joidenkin
CD-levyjen kansitiedoissa on kappaleiden tarkat äänityspäivämäärät, toisissa
äänitysvuosi, mutta monista levyistä tiedot puuttuvat kokonaan. Onneksi netissä
on diskografioita, joista voi onkia lähes minkä tahansa äänityksen vuosiluvun. Tämän blogin kirjoittajan
suosikki-diskografiat ovat DJ.AT (linkki) ja tango.info (https://tango.info/eng/discographies).
EDISONIN JÄLJILLÄ 1895-1926
Edison keksi vuonna
1877 sylinterimäiselle alustalle äänittävän fonografin. Vuonna 1888 kilpailijat
patentoivat kiekoille äänittävän gramofonin, ja jo vuonna 1895 oli myynnissä sellakkalevyjä c), siis ”savikiekkoja”, joiden valmistuskausi kestikin aina 1960-luvulle asti.
Itse äänitysmenetelmä
oli kuitenkin vuoteen 1927 asti alkeellinen. Käytettiin ns. mekaanista
äänitystä, jossa soiton äänivärähtelyt kohdennettiin isolla torvella
äänityskiekolle piirtävälle neulalle. Tällä menetelmällä äänitetyissä
kappaleissa korkeat äänet korostuvat, matalien äänten kuuluessa huonommin.
 |
| Tungosta äänitystötterön äärellä (d) |
 |
| Kuvassa Juan Maglio |
Juan ”Pacho” Maglio oli ”tötterö-äänityksen”
aikakauden supertähti. Hänen orkesterinsa tuotti nelisensataa levyä, joista
tuli niin suosittuja, että äänilevy-sanan synonyymiksi tuli ”pacho”. Hänen
kvartettinsa äänitys vuodelta 1913 kappaleesta El Carburé on kuunneltavissa tästä.
MIKROFONILLA 1927-1934
Mikrofonin
keksiminen toi mukanaan ns. sähköisen äänityksen ja huomattavasti
paremman äänenlaadun. Tällä aikakaudella, mutta ennen vuotta 1935, aloittivat levyttämisen mm. Adolfo Carabelli (äänityksiä 1927-1934),
Carlos Di Sarli (1928-1958), Juan D´Arienzo (1928-1975), Edgardo Donato (1929-1961), Lucio Demare (1932-1959) ja Miguel Caló (1934-1963), sekä vain
lyhyen aikaa toiminut Orchesta Tipica
Brunswcik (1929-1932).
Äänenlaatu
parani, mutta tangon suosio heikkeni, ja monet tango-orkesterit
soittivat myös muita rytmejä, fokstrotista paso dobleen. Myös tangon suosio
tanssina väheni, eikä asiaa ainakaan parantanut se, että tangot soitettiin melko yksitoikkoisesi, usein laahaavaan rytmiin. Tästä
esimerkkinä Francisco Canaron orkesterin soittoa vuodelta 1934 (linkki).
RYTMIN VALTA 1935-1940
Juan D´Arienzon
orkesteri soitti ”vanhaan tyyliin” ennen
vuotta 1935, kunnes muutti äkkikäännöksellä soittonsa iskevämmäksi ja
nopeammaksi. Tämän seurauksena orkesteri nousi suureen suosioon, kansa innostui uudelleen tanssimaan, ja
muille orkestereille tuli kiire muuttaa soittonsa vastaavalla tavalla. D´Arienzon
orkesterin jämerä soitto kuuluu esim. vuonna 1938 äänitetyssä kappaleessa La Bruja (linkki).
 |
| Juan D´Arienzo (takana keskellä) ja orkesterinsa |
KULTA-AIKA 1941-1950/1955
Neljäkymmentäluvulle
tultaessa Argentiinan talous kasvoi voimakkaasti, lihan ja viljan lisääntyneen
viennin ansiosta. Kasvanut vauraus heijastui myös tango-orkestereiden kokoon.
Sekstetit kasvoivat jopa toistakymmentä jäsentä käsittäviksi suurorkestereiksi
(gran orquesta), ja monimutkaistuvat sovitukset alkoivat korostaa musiikin melodista
puolta. Samalla soittonopeus rauhoittui kolmekymmentäluvun vauhdista.
Muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta kaikkien edellä mainittujen orkesterien ura jatkui
vielä tällä aikajaksolla. Joukkoon liittyi vielä kaksi tärkeää orkesteria,
johtajinaan Alfredo De Angelis (levytyksiä 1943 - 1985) ja Osvaldo Pugliese
(1943 - 1995). Viimeksimainitusta tuli tunteellisen tangomusiikin ikoni. ”The
music of Osvaldo Pugliese is the most passionate in tango” e). Esimerkkinä toimikoon vaikka vuonna
1951 levytetty Pasional (linkki)
Useimmat muutkin orkesterit alkoivat 1940-luvulla painottaa soiton melodisuutta, luopumatta välttämättä rytmisyydestä. Buenos Airesin DJ:ille kultaisen ajanjakson musiikki on milongojen ehdotonta perussoitantaa. Tämän ajan musiikista on lavea äänilevyjen ja mp3-musiikin tarjonta. Vuosina 1941-1946 tehdyt äänitteet ovat soinniltaan parhaimmat, koska äänitystä ei vielä "paranneltu" ns. reverberaatiolla.b)
Useimmat muutkin orkesterit alkoivat 1940-luvulla painottaa soiton melodisuutta, luopumatta välttämättä rytmisyydestä. Buenos Airesin DJ:ille kultaisen ajanjakson musiikki on milongojen ehdotonta perussoitantaa. Tämän ajan musiikista on lavea äänilevyjen ja mp3-musiikin tarjonta. Vuosina 1941-1946 tehdyt äänitteet ovat soinniltaan parhaimmat, koska äänitystä ei vielä "paranneltu" ns. reverberaatiolla.b)
KRONOLOGISET ÄÄNILEVYT
Jotkin äänilevyt
tarjoavat valmiin aikamatkan tangomusiikin historiaan. Ylempänä näytetyllä,
Juan Maglion kuvalla varustetulla levyllä on kooste tangoäänityksistä vuosien
1907 ja 1934 väliltä. Sarjan kakkoslevyllä on lisää äänityksiä suurin piirtein
samoilta vuosiluvuilta. Näille levyille on
kerätty monia erikoisuuksia, jotka kiinnostanevat lähinnä musiikin harrastajia.
Myös levy Tangos En Versión Original on selvästi
tarkoitettu friikeille. Siinä on tarkkojen äänityspäivämäärien lisäksi
listattu myös orkestereiden kokoonpano. Levyllä on aikajärjestyksessä 24
kappaletta äänitysvuosilta 1905-1920. Vuonna 2012 julkaistu ´Volumen 1´ on
toistaiseksi ainoa levy tässä ”sarjassa”.
 |
| Äänitteitä vuosilta 1905-1920 |
Erityisen tuhti
historiapläjäys on kirjan The Golden Age
of Tango mukana tulevalla CD:llä. Sen 85 ääninäytettä
kattavat ajanjakson 1895-1965, ja levyn espanjankielinen selostus on luettavissa
englanninkielisestä vihkosesta. Kirja on esitetty aikaisemmassa
blogikirjoituksessaa).
Monilta
orkestereilta löytyy koosteita eri aikakausilta. Tunnetuimmista orkestereista
on tarjolla usean CD:n aikasarjoja, esimerkkinä 16-osainen Aníbal Troilo Obra Completa en RCA.
Hauskan matkan
eri orkestereiden kyydissä eri aikakausien läpi tarjoaa La Cumparsita -levytyksiä
vuosilta 1917-2007 sisältävä CD. Orkesterien välisiä vertauksia voi toki myös tehdä
esimerkiksi Spotify-palvelussa, mutta siellä puutteena siis on vuosilukujen
uupuminen.
 |
| La Cumparsitaa kerrakseen! |
LOPUKSI
Tangomusiikin
tuntemuksen puutteesta ei tanssijan kannata ottaa erityisiä paineita, sillä
perehtyneisyyttä kertyy ajan mittaan ─ jos nimittäin pitää korvansa
(orkestereille) ja silmänsä (vuosiluvuille) auki. Kehittyvä tieto ja ymmärrys musiikista tuo tangotanssiin lisämaustetta.
VIITTEET
a) Blogijulkaisu 5.3.2014 Historiaa:
kirjoja (linkki)
b) Horacio
Godoy: Special DJ seminar, Tango
Frostbite 23.2.2014
c) http://en.wikipedia.org/wiki/Phonograph
d) Tötterö-äänityskuva http://www.aes.org/aeshc/docs/recording.technology.history/ar169.html
e) Michael Lavocah: Tango Stories. Milonga Press, 2012
e) Michael Lavocah: Tango Stories. Milonga Press, 2012
