BUENOSPÄIVÄKIRJA 2014 – Lokakuu

Viides Buenos-reissu, niistä neljä viimeisintä loppuvuodeksi, kuten nyt. Kovin on Argentiinan alkukesä vaihdellut näinä eri kertoina. Muutamana vuotena on tullessa ollut pilvipoutaa ja parinkymmenen asteen lämpötila, mutta viime vuonna oli aluksi kylmää, alle viisitoista astetta ja sateista. Tänä vuonna, lokakuun kolmannella viikolla, tulijaa tervehti kirkas auringonpaiste ja 25 asteen lämpötila - joka muutamaksi päiväksi kapusi jopa kolmeenkymmeneen!

CHARLES DE GAULLELLA

Lemppariyhteys on, mukavien aikataulujen vuoksi, ollut Finnair/Air France yhdistelmä reitillä Helsinki – Pariisi – Buenos. Siitäkin huolimatta, että Pariisin kentällä on pitänyt jalkaisin ravata tosi pitkä ja mutkikas, sekavasti viitoitettu kilometribaana Finnairin ja Air Francen käyttämien terminaalien väillä. Kenttärakennus sinänsä on arkkitehtonisesti hieno, ja kaupat ja ruokailupaikat tasokkaita.

Iltanäkymä Charles De Gaullen K-hallista

Viime vuonna koneenvaihtoreitti oli aivan uskomattoman monimutkainen, koska ´vakiobaana´ oli uudistustöiden vuoksi poikki. Jouduimme toistuvasti sisääntulohalleihin, ja niissä tietenkin aina passintarkastusjonoon – yhteensä kolme ylimääräistä kertaa! Vaivannäkö palkittiin tänä vuonna, uudistustöiden valmistuttua, sillä koko siirtymä hoitui yhdellä bussikyydillä, ilman ylimääräisiä tarkastuksia.

MARITASSA MAKEASTI

Edelliseltä reissulta lompakkoon jääneet pesot oli ensimmäiseen iltaan mennessä käytetty, joten ruokarahaa piti nostaa automaatilta. Mutta tuttu lähiautomaatti kieltäytyi tunnistamassa Master Cardia. Yhtä huonosti kävi toisellakin automaatilla sekä ruokakaupan kassalla. Mikä neuvoksi nälkäisille turisteille? Ratkaisun nimi: Marita!

Marita (Sanchez de Bustamante 2498) on vastapäätä blogin ´logokuvaa´

Huippuviihtyisä ja tyylikäs (4.5/5 TripAdvisor pistettä), asuntomme lähikorttelissa sijaitseva Marita on ehdottomia suosikkiravintoloitamme, jonka omistajan (Marita) kanssa olemme aiempien käyntien yhteydessä tulleet tutuiksi. Siispä sinne! ”Otatko maksuksi euroja tai dollareita?” Vastaus: ”En, mutta syökää rauhassa, ja hoitakaa maksu seuraavalla käynnillänne”. Ja kyllä nälkäisille maistui ihanantuore salaatti, pikantisti maustettu jänispaisti ja italialaistyyppinen, itse tehty jäätelö!

RAHAA VAIHTAMASSA

Ydinkeskustan turistirysien kulmilla käyskenteleviä pimeitä rahanvaihtajia on vilppien välttämiseksi paras kaihtaa. Turvallisemmilta kaupunkialueilta löytyy avoimesti toimivia, puolivirallisia ”Forexeja”, meistä lähin vartin kävelymatkan päässä. Sinne suuntasimme heti seuraavana päivänä.

Aikaisemman kahden asioimisluukun lisäksi oli sivukäytävälle avattu toiset kaksi, joten kovasti oli vaihtobisnes vuodessa kiihtynyt. Ihmekös tuo, sillä kun virallisella kurssilla olisi sadalla eurolla saanut noin 1000 pesoa, niin harmaalla kurssilla sai 1700! Koska Argentinassa ei ole sataa pesoa suurempaa seteliä, jo muutaman sadan euron vaihdosta jo melkoinen tukku seteleitä! 

Sadan euron vaihtokauppa

Entä miten toimimattoman luottokortin ongelma ratkesi? Sillä, että nettipankissani vaihdoin kortin toimialueen asetuksen ´Europe´ asetukseen ´Whole world´. Tämä asia kannattaa muistaa kaukomatkoilla.

GUSTAVON & MARIAN TUNNILLA

 Gustavon ja Marian tunti alkaa kävelyllä

Aloitimme tuttujen opettajien bongauksen sunnuntain Lujos-milongasta (Alsina 2540), missä Gustavo Sabá ja Maria Olivera pitävät viikoittaisen ryhmätunnin – aina silloin kun he USA:n ja Euroopan opetusmatkoiltaan ovat palanneet kotikaupunkiinsa.

Ihastuimme Gustavon ja Marian hötkyilemättömään, hallitun elegantisti entenevään tangotyyliin ryhmätunnilla Salon Canningissa vuonna 2012. Kun kävi ilmi, että he asuvat vajaat viisi korttelinväliä meidän kämpästä aloimme ottaa yksityistunteja heidän kodissaan! Vuonna 2013 saimme järjestettyä heidät käymään Turussa, heidän Ruotsin vakiokeikkansa lisäkuviona. Lujos-tunnit keskittyivät viime syksynä milongaan. Tänä vuonna pääaiheena on tango salon.

KADONNUT TANGOKOULU

Turistivirtojen valtaamassa ydinkeskustassa vierailemme vain pakottavasta syystä. Aiheelliseksi syyksi katsoimme käydä noutamassa tuntilistat kaupungin runsasohjelmaisimmasta tangokoulusta Escuela Argentina de Tango.  Ällistyksemme oli melkoinen kun kävi ilmi että koululle oli laitettu lappu luukulle!

Tangokoulun käytävän lukittu ovi

TUTUSSA MUSIIKKIKAUPASSA

Onneksi kadonneen tangokoulun lähistössä sijaitseva tangomusiikin suosikkikauppamme oli tallella. Osoitteessa Lavalle 582 sijaitseva Tango´s ei ole suurikoinen, mutta katonrajaa myöden täynnä tangolevyjä ja tangoaiheisia DVD:itä. Henkilökunnan tangotuntemus on vankka, ja heiltä saa myös tietää mitä levyjä tanssinopettajat ovat viime aikoina suosineet!

Levykaupan tiskillä

Levyjen hinnat ovat täällä vielä pysyneet edullisina, vaikka miltei kaikki on Argentiinassa on viime vuosina selvästi kallistunut, kertoohan tuorein vuositilasto 40%:n inflaatiosta. Viime vuoden reissulla hamstrasin sellaisen pinon levyjä, että jouduin ostamaan kahdetkin säilytyskansiot, saadakseni levyt mahtumaan matkalaukkuun.  Tämän päiväinen ostos, joka käsitti kuusi CD:tä ja yhden DVD:n, maksoi 550 pesoa, eli harmaalla vaihtokurssilla noin 30 €.

 Kolmenkymmenen euron ostos

BUSSILLA JA TAKSILLA

Ensimmäisinä vuosina olimme maanalaisen eli Suben ahkeria käyttäjiä. Sen ydinkeskustasta viuhkamaisesti länteen kulkevat radat auttoivat hahmottamaan eri kaupunginosien keskinäistä sijaintia. Hiljalleen kuitenkin näköalattomassa, hikisessä tungoksessa reissaaminen alkoi tympiä, ja olemme siirtyneet maanpäällisen liikenteen käyttäjiksi.

Pari vuotta sitten käyttöön tullut yleiskortti SUBE kelpaa niin maanalaisessa kuin busseissa, ja sovelluksella http://mobile.omnilineas.com/argentina/buenos-aires/city-bus/ sopivat bussireitit löytyvät näppärästi. Kotoa tulee yleensä lähdettyä bussilla, mutta kaupungilta takaisin monasti taksilla, jossa ainakin saa takuuvarmasti istua!

Taksien meno on tyypillisesti melkoista kaahailua ja turvavyöt usein käyttökelvottomat. Jos kuljettaja vähän väliä tekee ristinmerkin, se ei kuitenkaan joudu siitä, että hän kutsuisi korkeampia olentoja apuun, vaan hän hartaana katolilaisena kuittaa sillä kirkon ohituksen.

Jos kuljettaja (lähes poikkeuksetta mies) on varttuneempaa ikäluokkaa, radiossa voi soida tango, ja olemme kokeneet senkin, että kuljettaja laulaa kappaleen mukana! Tuorein tapaus on naiskuljettaja, jonka kanssa päädyimme keskustelemaan tangon tanssimisesta ja hänen suosimistaan tanssipaikoista. Blogin sivupalkin kohdassa GALLERIA/Henkilöt löytyy tästä tapaamisesta lisäjuttu valokuvineen!

¡TORMENTA!

Tiistai-iltaisin luotto-opettajamme Dani¹⁾ järjestää viikoittaisen práctican, joka on pikemmin riemukas pikku milonga. Olimme jo kovin sinne lähdössä, kun radiossa varoitettiin lähestyvästä rajusta ukonilmasta (tormenta), ja ihmisiä kehotettiin välttämästä ulkona liikkumasta.

Tämän kertainen ukkosmyrsky tutkakuvassa

Aikaisemmilta kerroilla olimme oppineet että tormentat alkavat - kuin napista painamalla - rajulla rankkasateella ja myrskyluokan tuulilla, joten otimme varoituksesta vaarin ja jäimme kotiin. Pation ruokailuryhmä sidottiin tiukkaan kasaan, jottei tuoleja lentäisi ympäriinsä, kuten eräänä vuonna…

MILONGA KATTOKRUUNUJEN LOISTEESSA

Seuraavana, vielä tihkusateisena päivänä päätimme aloittaa tämänkin reissun milongat vakiotavalla – ydinkeskustan historiallisen tanssipaikan, Confiteria Idealin iltapäivämilongalla.

Conifiteria Ideal on osoitteessa Suipacha 384, lähellä Obeliscoa

Confiteria Idealissa on kivilattia, jolla on aivan hyvä tanssia. Iltapäivätansseissa lattialla on yleensä melko mukavasti tilaa. Asiakkaat ovat tyypillisesti varttuneen ikäisiä ja tanssivat varsin perinteistä Tango Salonia. Tällä kerralla läsnä oli enimmäkseen paikallista väkeä, mutta myös turisteja, joista suurin osa tyytyi istumaan tanssijoita katsomassa.

MIESTEN & NAISTEN TEKNIIKKATUNNILLA

Eräs Buenos Airesin konkariopettajia on Julio Balmaceda. Hän sai oppinsa isältään Miguel Balmacedalta, joka piti tunteja Salon Canningissa jo 1980-luvulla. Vuodesta 1991, isänsä kuoleman jälkeen, Julio Balmaceda on jatkanut viikoittaisten Canning-tuntien pitämisen.

Tarkoituksenamme oli osallistua hänen tunnilleen, mutta hän oli sairaslomalla lonkkaleikkauksen vuosi. Hänen partnerinsa, Corina De La Rosa, pitää Zarasa-nimisessä tanssipaikassa viikoittaista ryhmätuntia Téchnica para hombre y mujer, eli tekniikkaa mies- ja naistanssijoille, ja tälle tunnille me osallistuimme.

Opettaja sinisessä treenipaidassa ohjeistamassa

Tunnille osallistui parikymmentä henkilöä, joukossa viisi miestä. Periargentiinalaiseen tapaan ei suinkaan lähdetty suin päin ”tekemään kuvioita”. Itse asiassa koko 90 minuutin kuluessa ei tehty yhtään kuviota. Ensimmäinen puoli tuntia käytettiin alaraajojen vetreyttämiseen, jalkapohjasta lonkkaan asti.

Toisen puolituntisen aikana harjoiteltiin kävelytekniikkaa, ja viimeisen puolituntisen ajan hiottiin viennin ja seuraamisen yksityiskohtaista tekniikkaa – edelleen pelkkää kävelyä käyttäen. Kun tällaisessa harjoituksessa saa yhdenkin yksityiskohdan kävely-, vienti- tai seuraamistekniikastaan kohennettua, siitä koituva jatkuva hyöty ylittää monikertaisesti pelkästä ”kymmenen uuden kuvion” harjoittelusta saavutetun ”edun”!