Helteisenä Buenos Airesin kesäpäivänä vinkkaamme ostoskeskus Abaston kulmilla taksin. Kuljettajana on poikkeuksellisesti nainen. Keskusteltuamme ensin hiostavasta säästä, kuljettaja tiedustelee aihetta vierailuumme tässä kaupungissa. Kuultuaan syyksi tangon, hän sanoo ”soy tanguera, tambien” – minä myös olen tangotanssija!
 |
| Cristina Vitale taksinsa ratissa |
Saamme kuulla hänen aloittaneen tangotanssin vasta melko äskettäin, neljä vuotta sitten. Tiedusteluun kuka on hänen tanssinopettajansa, vastaus on, että ei kukaan. ”Olen oppinut luonnonmenetelmällä, käymällä tansseissa”. Peruutuspeilin takaa hän nappaa tunnetun tanssipaikan, Salon Canningin esittelykortin, ja osoittaa: ”tässä on meidän tanssiporukkamme; minä olen siinä edessä vasemmalla”. Hän kertoo, että aikaisemmin he kävivät koko porukalla säännöllisesti Canningissa, mutta nykyään he kokoontuvat vain silloin, kun jollakulla on syntymäpäivä.
 |
| Salon Canningin esittelykortissa Cristinan porukka oikeassa yläkulmassa |
Jokaiselle on nimittäin kehittynyt omat suosikkitanssipaikansa, joten ”porukka on sirottunut eri tahoille”. Cristinan ehdoton suosikkipaikka on El Marabu, mutta myös Zarasa on kuulemma hyvä paikka. Taksimatkan päättyessä eroamme argentiinalaisittain, – poskisuudelmin.
