Vuonna 2011 perustettiin Kanarian saarilla Argentiinalaisen
tangon harrastajien kattojärjestö Associacion Cultural Tango Sol Islas
Canarias. Järjestön kotisivun mukaan milongoja pidetään nykyään Teneriffalla seitsemässä
paikassa , Gran Canarialla neljässä ja La Palman saarella yhdessä.
Vuonna 2014 pidettiin Las Palmasissa Kanarian saarten ensimmäinen
kansainvälinen tangofestivaali, ja nyt oli siis järjestyksessä toinen. Maaliskuun
ensimmäisen viikon maanantaista sunnuntaihin kestäneeseen tapahtumaan kuului päivittäisten
milongojen lisäksi neljä kurssipäivää. Niillä
opetti yhteensä viisi kansainvälistä opettajaparia. Milongojen tanssiesityksiin
osallistuivat myös suomalaiset Pasi ja Maria Laurén. Suomesta paikalla oli tiedon mukaan yli kolmekymmentä tanssijaa. Heistä vastaamme tulivat Turun suunnasta tutut Pekka Saurio ja Pirjo Aro sekä
uusina tuttavuuksina oululaiset Risto ja Päivi Malmi.
 |
| Festivaalin tapahtumapaikkoja |
LAS CANTERAS
Alkupäivät olivat pilvisiä ja tuulisia, lämpötila pysytteli 15-17
asteen lukemissa, ja Las Canterasin uimaranta loisti tyhjänä. Loppuviikon lämpöaalto
veti auringonpalvojat hiekoille ja loi ulkoilmamilongoille mukavat puitteet.
Kolmen ensimmäisen päivän iltamilongat pidetiin vanhan kaupungin alueella,
jonne useimpien turistien tuntemalta Las
Canteras ranta-alueelta oli viiden kilometrin matka, mutta loppupäivien
tapahtumat keskittyivät Las Canterasin
alueelle. Perjantain ja lauantain päivämilongat tapahtuivat kirjaimellisesti
Las Cantaerasilla; edellinen hiekkarannalla ja jälkimmäinen rannan kävelyraitilla.
 |
| Tangoilijat hiekkarannalla |
Koska Marjut oli vielä osatoipilaana 2 kk sitten tehdystä
vaivaisenluun leikkauksesta, osallistuimme vain yhteen milongailtaan ja oppitunteja
olimme valinneet vain yhdet, korkeintaan kahdet päivää kohti. Tapamme mukaan suosimme perustekniikkoihin
painottuvia tunteja, ja tekniikkaohjausta tulikin oikein kahmalokaupalla.
KÄVELYÄ PERUSTEELLISESTI (1)
Oppitunnin Rythm and
Interpretation pitivät espanjalaiset Giselle
Gatica-Luján ja Roque Castelano.
Opetusote oli kuitenkin autenttisen argentiinalainen, sillä aiheeseen paneuduttiin
minimaalisella askellusvalikoimalla mutta maksimaalisella perusteiden selvityksellä
ja huolellisella henkilökohtaisella ohjauksella.
 |
| Giselle ja Roque |
Valtaosa tunnista meni kahden tangon säestyksellä, joista
Canaron Poeman tahtiin tehtiin
hidasta askellusta ja D’Arienzon El
Fleten rytmiin mentiin nopeaa askellusta. Erityisesti panostettiin sivuaskeleen
ottamiseen, jossa vaikein harjoitus oli käyttää sivuaskellukseen neljä pääiskua
(kahdeksan tahti-iskua). Sivu-ekstensio tehtiin eka pääiskulla ja loput kolme käytettiin
painonsiirtoon ja vapaan jalan viereen keräilyyn. Opettäjat painottivat vapaan jalan
(todellista) rentoutta sekä tukijalan (lievää) lasku- ja nousuliikettä.
ALEJANDRA &
AONIKEN
Rennonhauskasta Aoniken Quirogansta ja hieman totisemmasta
Alejandra Mantiñanista muodostui ”pääopettäjaparimme”, joiden opetukseen
ihastuimme niin, että heidän kanssaan sovittiin jo alustavasti
yksityistunneista seuraavalle Buenos Airesin reissullemme!
 |
| Alejandra ja Aoniken |
Alejandran kunnioitusta herättävään curriculumiin tutustuimme
internetissä. El Tangauta nimisessa
tangolehdessä on erinomainen (myös englanninkielinen) haastattelu vuodelta 2008,
jossa hän kertoo tulleensa balettimaailmasta, missä hän saavutti opettajan
paperit ollessaan vasta 18-vuotias. Samoinhin aikoihin hän myös aloitti
tangouransa. Hän opiskeli myös 4 vuotta fysioterapiaa. Argentiinalaisen tangon alueella hän on
toiminut Antonio Todaron assistenttina ja esiintynyt Tango Passión produktiossa.
Anoikenilta sain lyhyen haastattelun. Hän kertoi syntyneensä
Buenos Aireissa ja aloittaneensa tangon tanssimisen 7-vuotiaana. Tunteja hän on ottanut ”kaikilta opettajilta”,
mutta tärkeimmäksi heistä hän nimeää neljä. He ovat Gabriel Misse &
Alejandra Mantiñan, Carlos Copello, Horacio Godoy, sekä ”Chicho” Frumboli. Aoniken asuu ja vaikuttaa nykyään Italiassa,
jossa hänellä on perhe, mutta hän vierailee edelleen Buenos Airesissa.
KÄVELYÄ
PERUSTEELLISESTI (2)
Alejandran ja Aoniken ensimmäisen tunnin otsikko oli Walking, Creativity, Diversity. Tunnin aluksi kehotettiin pareja kävelemään tangomusiikkiin
”monin eri tavoin” – mutta vain suoraan eteenpäin
askeltaen. Ennen kuin opettajat lähtivät demoamaan, mitä olivat tarkoittaneet,
kerrattiin yleisiä asioita. ”Viennin kuuluu tulla (ja ottaa) viejän selästä,
ei rinnasta”. ”Kantapään käyttö on tärkeää. Työntö alkaa kantapäästä, ei vasta
varpaista!”.
Sitten alettiin käsittellä viejän ”neljää rataa”, jotka ovat
ykkönen seuraajan oikean jalan ulkopuolella, kakkonen sen edessä, kolmonen
seuraajan vasemman jalan edessä ja nelonen sen ulkopuolella. Ekana perussääntönä teroitettiin, että
nimenomaan viejä askeltaa radalta toiselle, liikkuen sivusuunnassa ”oman
abrazonsa sisällä”. Seuraaja Ei
siirry sivusunnassa.
 |
| Aoniken valistamassa viejiä |
Kun yksi pari valitti, että heidän polvensa kolahtavat
yhteen, kun viejä siirtyy ”sivuraiteille”, varsinkin ”neloselle”, opettajat
saivat tilaisuuden korostaa, että painonsiirto tehdään suoralla jalalla,
ei notkopolvisesti. Tämä koskee yhtä lailla viejää kuin seuraajaa. Etenkin
seuraajan notkojalalle tapahtuvalla painonsiirrolla on häiritsevä vaikutus. Hauskana
selityksenä ”notkopolvisen” tangotanssitavan syntymiselle opettajat kertoivat, että
kun vanhojen milongojen tanssitapaa alettiin imitoida, nämä ikänsä vuoksi jo notkopolvisempia
kuin nuoruudessaan, jolloin he olivat tanssineet suoremmin jaloin.
Tässä oppitunnin vaiheessa oli kävelty niin, että viejä
asteli ”radat” numerojärjestyksessä, eli 1-2-3-4-3-2-1-jne. Nyt saatiin tehtäväksi
askeltaa koodilla ”1-1-4-3”. Kolmea eri vaihtoehtoa vertailtuamme päättelimme
Marjutin kanssa, että ykkösellä tulee käyttää oikeaa jalkaa kahdesti
(painonvaihdolla). Tämä osoittautui olevan opettajienkin ratkaisu, ja kun he
toteuttivat ryhmältä pyytämiään, erilaisia ”lukukombinaatioita”, viejän
ratkaisuna näytti olevan aina askeltaa ”ykkösellä” oikealla ja ”nelosella”
vasemmalla jalallaan.
KÄVELYÄ PERUSTEELLISESTI (3)
Alejandran ja Aoniken kakkostunti oli otsikoitu Woman & Men Technique. Miehiä ja naisia opetettiin erikseen; tässä tullaan
käsittelemään viejien opetusta. Marjutin kertoman mukaan mentiin naisten ryhmässä
pitkälti samojen pasmojen mukaan, eli heillä ei ollut mikään ”adorno-keräilytunti”,
vaan aihe oli paljon perustavalaatuisempi. Viejien ryhmässä opetus aloitettiin kysymyksellä ”mitä
odotatte tältä tunnilta?” Jos joku oli odottanut vaikkapa enrosquen tekniikkaopetusta, hän oli liikkellä etuajassa, silla tähän
aiheeseen tultaisiin pääsemään vasta sarjan viimeisellä oppitunnilla. Nyt lähdettiin
liikkeelle tasapainosta.
”Millä jalalla tasapainoakselinne on kävellessä?” kysyi
Aoniken. Ryhmästa vastattiin, että se on
tukijalalla. Oikea vastaus olisi ollut, että sen on vapaalla jalalla. ”Walking is the
art of being out of balance” muotoili opettaja. Ydinasia on painoakselin suuntaaminen
astuvaa jalkaa kohti.
Ensin harjoiteltiin ”paikallaan kävelyä”, eli painon
(akselin) siirtoa paikallaan. Opettaja kiersi viejältä toiselle, eikä yksikään säästynyt
korjauksilta ja ohjauksilta, jotka eivät olleet aivan helposti omaksuttavissa.
Painon piti siirtyä tukijalalle kunnolla, ”loppuun asti”, niin että alavartalo painautui
lattiaa kohti, mutta ylävartalo venyi ylöspäin. Vartalonkiertoa ei
saanut tapahtua, ainoastaan painon siirtoa, eikä juuri kukaan osanut jättää
vapaata jalkaansa niin rennoksi kuin mitä opettaja vaati.
 |
| Viejien (edessä) ja seuraajien (takana) treenit käynnissä |
Kun siirryttiin varsinaiseen kävelyyn, löytyi ryhmän
suorituksista runsaasti korjaamista. ”Don’t push before you have changed (the
direction of) your axis”. Lisäksi varoitettiin
rinnalla eteenpäin tuuppimisesta. ”Don’t loose the energy out from the chest;
let it go to your feet!” Asian havainnollistamiseksi opettaja toi lattialle pyöräparilla
ja työntökahvalla varustetun matkalaukun, jota kukin vuorollaan lykki lattian
poikki. Vain muutamalta onnistui antaa laukulle täysin tasainen, nykimätön
kuljetus.
REBOTE
Alejandran ja Aoniken kolmostunnin otsikko oli Linear and Circular Rebotes. Sanaa rebote (äännä ”b” kuten ”v”) tarkoittaa
”takaisin ponnahdusta”. Argentiinassa sanan kuulee sekä jalkapalloselostuksissa
(seinäsyöttö) että tango-opetuksessa.
Suomalaisessa opetuksessa moni käyttää kotimaista sanakeksintöä
”kortado(t)”. Argentiinassa vastaavaa sanaa käytetään vain sanaparissa ocho cortado, mutta yleistermi on siis rebote.
Edestakainen rebote
tehtiin sekä viejän vasemmalle että oikealle jalalle. Vaikka tämä tanssiliike epäilemättä
oli jokaiselle parille niinsanotusti tuttu, niin yhdenkään suoritus ei kelvannut
opettajille, vaan korjauksia sateli rutkasti. Tärkein yleinen korjaus oli viejille,
että reboten eteenpäin-askeleessa ei pidä
koukistaa polvea, vaan askellus tehdään suoralla jalalla. Paluuliikkeen viejä
antaa naiselle ”selästään” – ei siis kädellä vetämällä – jolloin seuraaja kokee
kädessään kuminauhamaisen vedon. Vaikeimmin toteutettava ohje oli, että reboten tuli olla ”a bit circular” –
mutta askellus ei kuitenkaan saanut suuntautua tanssilinjasta sivuun.
Circular rebote viejän vasemmalle jalalle tarkoitti
jokaisen tanssijan runsaasti käyttämään ”yksinkertaista vasenta puolikäännöstä”.
Nyt se vain piti aloittaa edellä mainittuja ohjeita noudattaen. Sen verran tuli
itse havainnoitua, että käännös tällä tavoin lähti enemmänkin ”linkoamalla”
kuin pelkästään ”astumalla”. Tästä huolimatta seuraajaan ei saanut kohdistaa väkivoimaa.
”No one likes to be pulled (or pushed)”.
 |
| Opettajat näyttämässä esimerkkiä |
Tunnin lopuksi opettajapari näytti ristiaskelluksessa (sistema cruzada) tehdyn rebote-kuvion, joka jatkui viejän enrosqueen. Kuvion toistamisyritykset aiheuttivat osallistujissa
kohtalaisia alkuvaikeuksia. Viejän enrosque-tekniikka tulisikin olemaan vasta seuraavan
tunnin aiheena.
ENROSQUE
Alejandran ja Aoniken nelostunti oli otsikoitu Introduction (to) Enrosque. Sanalla introduction tekijät halusivat ilmaista
sen, että kyseessä oli vaikea, ei helposti omaksuttava juttu. Heidän omin
sanoin: ”We will give you a few examples (of exercises), but you will not yet
arrive (at mastering) the technique”. Ja perusteissa olikin niin paljon
hiottavaa, että 90 minuutin oppitunnin aikana ei ehditty tekemään ”varsinaista”
enrosquea. Siitä huolimatta tunti oli eräs parhaita kokemistamme.
Ensiksi viejät harjoittelivat taka-ocholla
pivotoimista ”oman abrazonsa sisällä”, suunnaten pivotoinin vuoroin toista,
vuoroin toista kyynärtaivettaan kohti – ”move inside your immobilized elbow”. Harjoitteen vaatimuksena oli voimakas, täysin
poikittaiseksi tehty pivotointi, sekä taka-ochon eriyttäminen kahteen
vaiheeseen (pivotointi/askellus).
Toka harjoite oli ”päinvastainen”. Viejä seisoi
pivotoimatta paikallaan, ja vei pelkällä vartalonkierrolla seuraajalle pienen alkupätkän
giroa, eli sivuaskeleen + etukrossiaskeleen. Ensin toiselle puolella, josta
peruuttamalla pois – ja toiselle puolelle.
Viejä piti kätensä ”Alladin-asennossa” ja seuraaja kätensä seuraajan selässä,
lapaluiden korkeudella.
Kyseessä ei ollut pelkkä dissosiaatioharjoitus, silla samalla
piti toteuttaa giron periaatteet. Niitä olivat (1) the man only leads the first
step, whereafter the follower executes molinette steps (2) the leader leads
with his back (3) leading does NOT mean moving the follower , because (4) the follower
moves herself (is active). Anoiken vielä tarkensi viemismerkin antamisen ja ”tuuppaamisen” eroa: ”Don’t create the
followers movement, create the idea of a movement”. Vastaavasti
seuraajia vannotettiin olemaan proaktiivisia: ”don’ t wait for a push!”
Kolmannessa harjoitusvaiheessa yhdistettiin kaksi edellistä
harjoitusta yhtenäiseksi giroksi. Pitäessaan
painon jommalla kummalla jalallaan, viejä ohjasi vartalonkierrolla seuraajaan
kahdelle molinette-askeleelle (sivuaskel - etukrossiaskel), ja seuraavan kahden
molinette-askeleen (sivuaskel - takakrossiaskel) aikana viejä pyörähti tukijalallaan
seuraajan ”ohi”. Liikesarja voitiin toistaa perakkäin useita kertoja.
 |
| Opetusryhmä loppukuvassa |
LOPPUSITAATTI
Viimeisen oppituntinsa lopuksi opettajapariskunta esitti osalloistujille
vetoomuksen omaisen neuvon. ”It is very important – to get more quality into
your dance – to take more classes of technique, and less classes of figures”.
Siinäpä se!
