sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

CANARY ISLAND TANGO FESTIVAL 2015

Vuonna 2011 perustettiin Kanarian saarilla Argentiinalaisen tangon harrastajien kattojärjestö Associacion Cultural Tango Sol Islas Canarias. Järjestön kotisivun mukaan milongoja pidetään nykyään Teneriffalla seitsemässä paikassa , Gran Canarialla neljässä ja La Palman saarella yhdessä.

Vuonna 2014 pidettiin Las Palmasissa Kanarian saarten ensimmäinen kansainvälinen tangofestivaali, ja nyt oli siis järjestyksessä toinen. Maaliskuun ensimmäisen viikon maanantaista sunnuntaihin kestäneeseen tapahtumaan kuului päivittäisten milongojen lisäksi neljä kurssipäivää.  Niillä opetti yhteensä viisi kansainvälistä opettajaparia. Milongojen tanssiesityksiin osallistuivat myös suomalaiset Pasi ja Maria Laurén.  Suomesta paikalla oli tiedon mukaan yli kolmekymmentä tanssijaa. Heistä vastaamme tulivat Turun suunnasta tutut Pekka Saurio ja Pirjo Aro sekä uusina tuttavuuksina oululaiset Risto ja Päivi Malmi.


Festivaalin tapahtumapaikkoja
                                                               
LAS CANTERAS
Alkupäivät olivat pilvisiä ja tuulisia, lämpötila pysytteli 15-17 asteen lukemissa, ja Las Canterasin uimaranta loisti tyhjänä. Loppuviikon lämpöaalto veti auringonpalvojat hiekoille ja loi ulkoilmamilongoille mukavat puitteet. Kolmen ensimmäisen päivän iltamilongat pidetiin vanhan kaupungin alueella, jonne useimpien turistien tuntemalta Las Canteras ranta-alueelta oli viiden kilometrin matka, mutta loppupäivien tapahtumat keskittyivät Las Canterasin alueelle. Perjantain ja lauantain päivämilongat tapahtuivat kirjaimellisesti Las Cantaerasilla; edellinen hiekkarannalla ja jälkimmäinen rannan kävelyraitilla.
                                                        
Tangoilijat hiekkarannalla

Koska Marjut oli vielä osatoipilaana 2 kk sitten tehdystä vaivaisenluun leikkauksesta, osallistuimme vain yhteen milongailtaan ja oppitunteja olimme valinneet vain yhdet, korkeintaan kahdet päivää kohti.  Tapamme mukaan suosimme perustekniikkoihin painottuvia tunteja, ja tekniikkaohjausta tulikin oikein kahmalokaupalla.

KÄVELYÄ PERUSTEELLISESTI (1)
Oppitunnin Rythm and Interpretation pitivät espanjalaiset Giselle Gatica-Luján ja Roque Castelano. Opetusote oli kuitenkin autenttisen argentiinalainen, sillä aiheeseen paneuduttiin minimaalisella askellusvalikoimalla mutta maksimaalisella perusteiden selvityksellä ja huolellisella henkilökohtaisella ohjauksella.

 
Giselle ja Roque
                                                         
 
Valtaosa tunnista meni kahden tangon säestyksellä, joista Canaron Poeman tahtiin tehtiin hidasta askellusta ja D’Arienzon El Fleten rytmiin mentiin nopeaa askellusta. Erityisesti panostettiin sivuaskeleen ottamiseen, jossa vaikein harjoitus oli käyttää sivuaskellukseen neljä pääiskua (kahdeksan tahti-iskua). Sivu-ekstensio tehtiin eka pääiskulla ja loput kolme käytettiin painonsiirtoon ja vapaan jalan viereen keräilyyn.  Opettäjat painottivat vapaan jalan (todellista) rentoutta sekä tukijalan (lievää) lasku- ja nousuliikettä.

ALEJANDRA & AONIKEN

Rennonhauskasta Aoniken Quirogansta ja hieman totisemmasta Alejandra Mantiñanista muodostui ”pääopettäjaparimme”, joiden opetukseen ihastuimme niin, että heidän kanssaan sovittiin jo alustavasti yksityistunneista seuraavalle Buenos Airesin reissullemme!
                                                          
Alejandra ja Aoniken

Alejandran kunnioitusta herättävään curriculumiin tutustuimme internetissä. El Tangauta nimisessa tangolehdessä on erinomainen (myös englanninkielinen) haastattelu vuodelta 2008, jossa hän kertoo tulleensa balettimaailmasta, missä hän saavutti opettajan paperit ollessaan vasta 18-vuotias. Samoinhin aikoihin hän myös aloitti tangouransa. Hän opiskeli myös 4 vuotta fysioterapiaa.  Argentiinalaisen tangon alueella hän on toiminut Antonio Todaron assistenttina ja esiintynyt Tango Passión produktiossa.

Anoikenilta sain lyhyen haastattelun. Hän kertoi syntyneensä Buenos Aireissa ja aloittaneensa tangon tanssimisen 7-vuotiaana.  Tunteja hän on ottanut ”kaikilta opettajilta”, mutta tärkeimmäksi heistä hän nimeää neljä. He ovat Gabriel Misse & Alejandra Mantiñan, Carlos Copello, Horacio Godoy, sekä ”Chicho” Frumboli.  Aoniken asuu ja vaikuttaa nykyään Italiassa, jossa hänellä on perhe, mutta hän vierailee edelleen Buenos Airesissa.


KÄVELYÄ PERUSTEELLISESTI (2)

Alejandran ja Aoniken ensimmäisen tunnin otsikko oli Walking, Creativity, Diversity.  Tunnin aluksi kehotettiin pareja kävelemään tangomusiikkiin ”monin eri tavoin” – mutta vain suoraan  eteenpäin askeltaen. Ennen kuin opettajat lähtivät demoamaan, mitä olivat tarkoittaneet, kerrattiin yleisiä asioita. ”Viennin kuuluu tulla (ja ottaa) viejän selästä, ei rinnasta”. ”Kantapään käyttö on tärkeää. Työntö alkaa kantapäästä, ei vasta varpaista!”.

Sitten alettiin käsittellä viejän ”neljää rataa”, jotka ovat ykkönen seuraajan oikean jalan ulkopuolella, kakkonen sen edessä, kolmonen seuraajan vasemman jalan edessä ja nelonen sen ulkopuolella.  Ekana perussääntönä teroitettiin, että nimenomaan viejä askeltaa radalta toiselle, liikkuen sivusuunnassa ”oman abrazonsa sisällä”. Seuraaja Ei siirry sivusunnassa.

 
Aoniken valistamassa viejiä
                                                

Kun yksi pari valitti, että heidän polvensa kolahtavat yhteen, kun viejä siirtyy ”sivuraiteille”, varsinkin ”neloselle”, opettajat saivat tilaisuuden korostaa, että painonsiirto tehdään suoralla jalalla, ei notkopolvisesti. Tämä koskee yhtä lailla viejää kuin seuraajaa. Etenkin seuraajan notkojalalle tapahtuvalla painonsiirrolla on häiritsevä vaikutus. Hauskana selityksenä ”notkopolvisen” tangotanssitavan syntymiselle opettajat kertoivat, että kun vanhojen milongojen tanssitapaa alettiin imitoida, nämä ikänsä vuoksi jo notkopolvisempia kuin nuoruudessaan, jolloin he olivat tanssineet suoremmin jaloin.

Tässä oppitunnin vaiheessa oli kävelty niin, että viejä asteli ”radat” numerojärjestyksessä, eli 1-2-3-4-3-2-1-jne. Nyt saatiin tehtäväksi askeltaa koodilla ”1-1-4-3”. Kolmea eri vaihtoehtoa vertailtuamme päättelimme Marjutin kanssa, että ykkösellä tulee käyttää oikeaa jalkaa kahdesti (painonvaihdolla). Tämä osoittautui olevan opettajienkin ratkaisu, ja kun he toteuttivat ryhmältä pyytämiään, erilaisia ”lukukombinaatioita”, viejän ratkaisuna näytti olevan aina askeltaa ”ykkösellä” oikealla ja ”nelosella” vasemmalla jalallaan.


KÄVELYÄ PERUSTEELLISESTI (3)
Alejandran ja Aoniken kakkostunti oli otsikoitu Woman & Men Technique.  Miehiä ja naisia opetettiin erikseen; tässä tullaan käsittelemään viejien opetusta. Marjutin kertoman mukaan mentiin naisten ryhmässä pitkälti samojen pasmojen mukaan, eli heillä ei ollut mikään ”adorno-keräilytunti”, vaan aihe oli paljon perustavalaatuisempi. Viejien ryhmässä  opetus aloitettiin kysymyksellä ”mitä odotatte tältä tunnilta?” Jos joku oli odottanut vaikkapa enrosquen tekniikkaopetusta, hän oli liikkellä etuajassa, silla tähän aiheeseen tultaisiin pääsemään vasta sarjan viimeisellä oppitunnilla. Nyt lähdettiin liikkeelle tasapainosta.

”Millä jalalla tasapainoakselinne on kävellessä?” kysyi Aoniken.  Ryhmästa vastattiin, että se on tukijalalla. Oikea vastaus olisi ollut, että  sen on vapaalla jalalla. ”Walking is the art of being out of balance” muotoili opettaja. Ydinasia on painoakselin suuntaaminen astuvaa jalkaa kohti.  
Ensin harjoiteltiin ”paikallaan kävelyä”, eli painon (akselin) siirtoa paikallaan. Opettaja kiersi viejältä toiselle, eikä yksikään säästynyt korjauksilta ja ohjauksilta, jotka eivät olleet aivan helposti omaksuttavissa. Painon piti siirtyä tukijalalle kunnolla, ”loppuun asti”, niin että alavartalo painautui lattiaa kohti, mutta ylävartalo venyi ylöspäin. Vartalonkiertoa ei saanut tapahtua, ainoastaan painon siirtoa, eikä juuri kukaan osanut jättää vapaata jalkaansa niin rennoksi kuin mitä opettaja vaati.
   
Viejien (edessä) ja seuraajien (takana) treenit käynnissä
                                                        
Kun siirryttiin varsinaiseen kävelyyn, löytyi ryhmän suorituksista runsaasti korjaamista. ”Don’t push before you have changed (the direction of) your axis”.  Lisäksi varoitettiin rinnalla eteenpäin tuuppimisesta. ”Don’t loose the energy out from the chest; let it go to your feet!” Asian havainnollistamiseksi opettaja toi lattialle pyöräparilla ja työntökahvalla varustetun matkalaukun, jota kukin vuorollaan lykki lattian poikki. Vain muutamalta onnistui antaa laukulle täysin tasainen, nykimätön kuljetus.

REBOTE
Alejandran ja Aoniken kolmostunnin otsikko oli Linear and Circular Rebotes. Sanaa rebote (äännä ”b” kuten ”v”) tarkoittaa ”takaisin ponnahdusta”. Argentiinassa sanan kuulee sekä jalkapalloselostuksissa (seinäsyöttö) että tango-opetuksessa.  Suomalaisessa opetuksessa moni käyttää kotimaista sanakeksintöä ”kortado(t)”. Argentiinassa vastaavaa sanaa käytetään vain sanaparissa ocho cortado, mutta yleistermi on siis rebote.

Edestakainen rebote tehtiin sekä viejän vasemmalle että oikealle jalalle. Vaikka tämä tanssiliike epäilemättä oli jokaiselle parille niinsanotusti tuttu, niin yhdenkään suoritus ei kelvannut opettajille, vaan korjauksia sateli rutkasti. Tärkein yleinen korjaus oli viejille, että reboten eteenpäin-askeleessa ei pidä koukistaa polvea, vaan askellus tehdään suoralla jalalla. Paluuliikkeen viejä antaa naiselle ”selästään” – ei siis kädellä vetämällä – jolloin seuraaja kokee kädessään kuminauhamaisen vedon.  Vaikeimmin toteutettava ohje oli, että reboten tuli olla ”a bit circular” – mutta askellus ei kuitenkaan saanut suuntautua tanssilinjasta sivuun.

Circular rebote viejän vasemmalle jalalle tarkoitti jokaisen tanssijan runsaasti käyttämään ”yksinkertaista vasenta puolikäännöstä”. Nyt se vain piti aloittaa edellä mainittuja ohjeita noudattaen. Sen verran tuli itse havainnoitua, että käännös tällä tavoin lähti enemmänkin ”linkoamalla” kuin pelkästään ”astumalla”. Tästä huolimatta seuraajaan ei saanut kohdistaa väkivoimaa. ”No one likes to be pulled (or pushed)”.  


Opettajat näyttämässä esimerkkiä

Tunnin lopuksi opettajapari näytti ristiaskelluksessa (sistema cruzada) tehdyn rebote-kuvion,  joka jatkui viejän enrosqueen. Kuvion toistamisyritykset aiheuttivat osallistujissa kohtalaisia alkuvaikeuksia. Viejän enrosque-tekniikka tulisikin olemaan vasta seuraavan tunnin aiheena.
                                                            
ENROSQUE
Alejandran ja Aoniken nelostunti oli otsikoitu Introduction (to) Enrosque.  Sanalla introduction tekijät halusivat ilmaista sen, että kyseessä oli vaikea, ei helposti omaksuttava juttu. Heidän omin sanoin: ”We will give you a few examples (of exercises), but you will not yet arrive (at mastering) the technique”. Ja perusteissa olikin niin paljon hiottavaa, että 90 minuutin oppitunnin aikana ei ehditty tekemään ”varsinaista” enrosquea. Siitä huolimatta tunti oli eräs parhaita kokemistamme.

Ensiksi viejät harjoittelivat taka-ocholla pivotoimista ”oman abrazonsa sisällä”, suunnaten pivotoinin vuoroin toista, vuoroin toista kyynärtaivettaan kohti – ”move inside your immobilized elbow”.  Harjoitteen vaatimuksena oli voimakas, täysin poikittaiseksi tehty pivotointi, sekä taka-ochon eriyttäminen kahteen vaiheeseen (pivotointi/askellus).

Toka harjoite oli ”päinvastainen”. Viejä seisoi pivotoimatta paikallaan, ja vei pelkällä vartalonkierrolla seuraajalle pienen alkupätkän giroa, eli sivuaskeleen + etukrossiaskeleen. Ensin toiselle puolella, josta peruuttamalla pois – ja toiselle puolelle.  Viejä piti kätensä ”Alladin-asennossa” ja seuraaja kätensä seuraajan selässä, lapaluiden korkeudella.  
Kyseessä ei ollut pelkkä dissosiaatioharjoitus, silla samalla piti toteuttaa giron periaatteet. Niitä olivat (1) the man only leads the first step, whereafter the follower executes molinette steps  (2) the leader  leads  with his back (3) leading does NOT mean moving  the follower , because (4) the follower moves herself (is active). Anoiken vielä tarkensi viemismerkin antamisen ja ”tuuppaamisen” eroa: ”Don’t create the followers movement, create the idea of a movement”. Vastaavasti seuraajia vannotettiin olemaan proaktiivisia: ”don’ t wait for a push!”

Kolmannessa harjoitusvaiheessa yhdistettiin kaksi edellistä harjoitusta yhtenäiseksi giroksi. Pitäessaan painon jommalla kummalla jalallaan, viejä ohjasi vartalonkierrolla seuraajaan kahdelle molinette-askeleelle (sivuaskel - etukrossiaskel), ja seuraavan kahden molinette-askeleen (sivuaskel - takakrossiaskel) aikana viejä pyörähti tukijalallaan seuraajan ”ohi”. Liikesarja voitiin toistaa perakkäin useita kertoja.

Opetusryhmä loppukuvassa
                                                           
LOPPUSITAATTI
Viimeisen oppituntinsa lopuksi opettajapariskunta esitti osalloistujille vetoomuksen omaisen neuvon. ”It is very important – to get more quality into your dance – to take more classes of technique, and less classes of figures”. Siinäpä se!