Kun siippani Marjut ja minä näimme Peikkotango-esityksen Buenos Airesissa marraskuulla 2014, olimme kokemaamme yhtä ihastuneita kuin katsomon riemuitsevat tenavaikäiset katsojat ─ joista eturivillä istuvat pyrkivät sinnikkäästi lavan menoon mukaan! Totesimme toisillemme, että näin mukaansa tempaava ja pedagogisesti viisas esitys ei voi syntyä ilman syvällistä luovaa panosta, jota sekä sydän että ymmärrys ohjaa.
Kun Tangoblogi ilmaisi kiinnostuksensa päästä tutustumaan Tangoteatterin taustavoimiin, saimme ystävällisen kutsun vierailla Marjo Kiukaanniemen ja Timo Hakkaraisen Lauttasaaren kodissa. Viinilasien äärellä käydyssä keskustelussa avautui näkymä tiukan ammattiosaamisen, rohkeuden ja luovuuden yhteispeliin.
 |
| Timo ja Marjo viihtymismatollaan |
Viulu, moderni tanssi, pedagogiikka ja laulu
Marjo kertoo aloittaneensa viulunsoiton 3-vuotiaana ─ ”kun kerran isosiskokin soitti”. Viisitoistavuotiaaksi asti tuli käytyä sekä koulun musiikkiluokat, Oulun konservatoriota, että kaupunginorkesterin muusikoiden yksityistunneilla. Musiikkilukiossa alkoi kuitenkin tuntua, että ”ympärillä oli jo liiaksikin vain muusikon alkuja”.
Niinpä 13-vuotiaana aloitetut modernin tanssin tunnit alkoivat vetää yhä enemmän puoleensa, ja jo lukiolaisena hän päätti ryhtyä ammattitanssijaksi. Kahdeksantoistavuotiaana Marjo oli jo Englannin Leedsissä, oppilaitoksenaan Northern School of Contemporary Dance, ja 21-vuotiaana hän liittyi lontoolaisen Flying Gorillas ensembleen, jonka kanssa tuli kierrettyä Brittein Saarten lisäksi myös Jordaniassa asti.
Palattuaan Suomeen vuonna 2005, Marjo kävi Teatterikorkeakoulun tanssipedagogiikan maisterin opinnot, joista valmistui 2008. Vuonna 2010 puoleensa veti Lahden AMK:n Musiikkiteatterilinja, josta Marjo valmistuu tänä vuonna muusikoksi, pääaineenaan laulu.
 |
| Muusikkoperheen tunnistaa helposti |
Argentiinalainen tango
Tango tuli Marjon elämään Lontoossa vuonna 2004, jolloin hän alkoi käydä mm. Zero Hour ja Welsh Center nimisissä paikoissa, jossa opetukseen saattoi osallistua ilman tanssiparia. Tulevaan kotimaisen luotto-opettajaan, Pasi Lauréniin Marjo tutustui vuonna 2005, kuukauden Buenos Airesin reissun yhteydessä.
Timon elämään Argentiinalaisen tangon toi Marjo, johon hän oli tutustunut Vallilan vapputansseissa. Timo alkoi käydä Helsingin kaikkien silloisten opettajien ryhmätunneilla, ja Marjon kanssa hän treenasi sekä tangoa että nykytanssia. Yhdessä haettiin omaa tyyliä ja ilmaisua. Pasilta Timo kävi hakemassa tekniikka- ja musikaalisuusoppia. Timo kertoo kämpänneensä Laurénien vierashuoneessa erinäisiä 2-5 päivän kestäviä treenijaksoja, eli ”tangokuplia”. Mutta ovat he tehneet yhteistyötä toisenlaisissakin merkeissä: Elina Lajusen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä ”Seitsemän miestä”, jossa Timo oli Eeron roolissa, lukkarin roolin näytteli Pasi! Harjoituskaudella Pasi ja Timo opettivat yhdessä esiintyjäjoukolle tangoa.
Teoreettista fysiikkaa, bassoa, fyysistä teatteria ja bändisoittoa
Timo määrittelee saaneensa ”olla luonnontieteiden ja taiteen magiikan parissa”. Luonnontieteiden magiikan parissa hän on toiminut Otaniemen Teknillisen fysiikan laitoksella, väitellen teoreettisen optiikan alalta tohtoriksi vuonna 2012. Taiteiden magiikka tuli hänen luokseen Marjon kautta, ja se tuli otolliseen kohteeseen: vasta vuonna 2009 sekä basson soiton, tangon että fyysisen teatterin harrastamisen aloittaneesta Timosta on jo tullut näiden lajien ammattimainen harjoittaja.
Liikuntaa ja fyysisiä harrastuksia löytyy kyllä jo Timon nuoruudesta. Sieltä voidaan nostaa esiin junioreiden pesäpallon SM-mitaleita Sotkamon Jymyssä, jääkiekkoa Sotkamon Kiekossa, junioreiden SM-tason voimanostoa Sotkamon Visassa ja kamppailulajien harrastusta Helsingissä.
Marjo on monipuolisena muusikkona ehtinyt esiintyä useassa bändissä, sekä kosketinsoittajana että laulajana, ja Timo on bassonsoittonsa myötä liittynyt kuvioihin. Kun kysyn bändien soittaman musiikin perään, Marjo ja Timo luettelevat ainakin genret blues, soul-funk, folkrock-jazz, folk ja pop-rock.Tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan myös argentiinalaisia tangoja ja valsseja. Miltä kuulostaisi kokoonpano bandoneon, basso ja vokalisti . . .?
Päättäväisyyttä ja uskallusta
Tomerat päätökset ovat olleet molemmille tunnusomaisia. Marjo valitsi viisitoistavuotiaana uralleen suunnan ja lähti nuorena rohkeasti maailmalle. Timo kertoo lähteneensä aikoinaan rippileiriltä yhden päivän jälkeen pois, koska se ei tuntunut hänen jutultaan. ”Se oli pienellä paikkakunnalla kova tapaus”. Tuntien Timon nykyisen tanssiuran, kovalta vedolta kuulostaa myös se, että hän lähti lukion vanhojen tanssien opetuksesta lätkimään eka tunnin jälkeen!
Ja vuonna 2013 Timo teki aikuismaailman mittapuiden mukaan tosi kovan päätöksen, kun hän jättäytyi hyvässä vedossa olleelta yliopistollisesta uraltaan (”North Carolinassa USA:ssa olisi ollut paikka valmiina”) ja heittäytyi täysipäiväisesti Tangoteatterin ja musiikin taloudellisesti huomattavasti epävarmempaan maailmaan.
Peikkotango luotiin ”musiikki edellä”
Peikkotango on Marjon ja Timon kolmas ja ylivoimaisesti suurimmalla kokoonpanolla tehty produktio. Suomessa sillä on ollut jo parikymmentä esitystä, ja lisäksi se on nähty Malmössä ja Buenos Aireksessa. Sen syntyhistoria on kiehtova kertomus tiimityöstä, luovuudesta ja pitkäjänteisyydestä ─ sekä lapsuuden ja nuoruuden muistojen alitajuisesta vaikutuksesta.
Timo kertoo 15-vuotiaasta parikymppiseksi ”renkitöissä ja metsurin hommissa ollessaan” kuunnelleensa entisten tukkijätkien tarinoita ja kertomuksia, ja hän "kokee Tangoteatterissa työtavakseen tarinalähtöisyyden, Marjon edetessä enemmän koreografiasta käsin.”
Ja kun kysyn Marjolta, oliko Flying Gorillasproduktioissa eläinhahmoja, hän muistelee että ”ainakin oravia ja hirviö”. Liikuttavinta ja autenttisinta yhteyttä lapsuuden maailmaan edustavat eläinpehmolelut, jotka aivan konkreettisesti osallistuivat Peikkotango-produktion syntyvaiheisiin.
 |
| Peikkotangon synnyssä avittaneet lapsuuden unilelut |
Legendaarisena voidaan pitää Peikkotangon alkuperäisen virikkeen syntyhistoriaa. Timo ja Marjo olivat vuonna 2011 Buenos Aireissa tanssimassa paikassa nimeltä La Cathedral, kun joku huikkasi heille ohimennen että ”näytätte tanssiessanne ihan peikoilta”. Tämä lausahdus jäi pyörimään Timon päässä ja hiljalleen alkoi muotoutua näky jonkinlaisesta tarinasta. Kesti kuitenkin kuukausia ennen kuin varsinainen suunnittelutyö alkoi, tutun teatteriohjaajan kannustettua heitä.
”Se alkoi syyskuussa 2011 Sir Elwoodin Hiljaiset Värit yhtyeen kappaleen Neiti Kevät tapailusta bassokitaralla ja pianolla, ja niistä mielikuvista mitä melodia toi mieleemme”. Tammi-helmikuussa 2012 tekijät hakivat lisää musikaalista tuntumaa yhdessä tutun tamperelaisen bändin kanssa. "Etsittiin hieman satumaista, folklore-tapaista tunnelmaa”. Niiden istuntojen jälkeen koossa oli viisi biisiä.
Toukokuussa 2012 Marjon ja Timon kämpällä kokousti iso tiimi tanssijoita, näyttelijöitä ja muusikoita ─ ja unilelut. Innostuneen tiimityön myötä musiikkikappaleet ja satuhahmot löysivät toisensa ja rooliensa pääpiirteet. Projektin viimeistelyä hidasti Timon väitöskirjan valmistumiskiireet, mutta joulukuussa 2012 ─ vain kaksi päivää väitöstilaisuuden jälkeen ─ Marjo ja Timo ”vetäytyivät” seitsemäksi viikoksi Buenos Airesiin saattamaan loppuun esityksen tarinan ja koreografian. Ensi-ilta oli maaliskuussa Helsingissä, Annantalossa. Produktio on ollut huikea menestys, eikä viimeistä esitystä ole vielä nähty.
 |
| Peikko-ensemble Buenos Aireksen estradilla |
