Ensikosketukseni Laurénien tangoon
tapahtui netissä. Vuoden ikäisinä tangountuvikkoina olimme parini kanssa juuri palanneet
Riitta Piilon vetämältä Buenos Airesiin reissulta, kun utelimme häneltä Suomen huippuopettajien
nimiä. Niiden joukosta löysin netistä Pasin ja Marian tanssiesityksen, ihastuin
sen tyylikkyyteen, ja totesin ”tässä se on”. Tämä toteamus vahvistui
entisestään, kun tutustuimme Pasin ja Marian tarkkaan ja oivaltavaan
opetustapaan, jota olemme vuosien mittaan nauttineet sekä ryhmä- että yksityisannoksina.
Haastatteluhetken löytäminen
kiireiseltä pariskunnalta näytti kauan saavuttamattomalta toiveelta, mutta
Kanariansaarten maaliskuisen tangofestivaalin jälkeisenä lomapäivänä istutimme rentoutuneen
pariskunnan suosikkikahvilamme kotoisaan nurkkaukseen jutustelemaan.
 |
| Rentoilua paikalliskahvilassa |
PIENEN MAINOSLAPUN KOHTALONKÄSKY
Marian
´tangokohtalo´ kirkastui hänelle kuin salaman iskusta. ”Käydessäni
balettitunneilla Helsingissä, näin ilmoitustaululla pienen mainoslapun
argentiinalaisen tangon tunneista ─ ja tiesin heti, että minun TÄYTYY mennä
sinne”. Tunnin opettajina olivat John
Krook ja Hanna Korpela, ja koska tunnilla oli vierailemassa Teatterikorkeakoulun
opiskelijoita, Mariakin sai harjoitusparin. ”Sillä tunnilla minulle kirkastui
KAIKKI oleellinen argentiinalaisesta tangosta”, Maria toteaa. Kun utelen, mitä
se oli (eli on) hän toteaa sekuntiakaan miettimättä: ”Miehen ja naisen
vuorovaikutus ja dialogi, sekä musiikin ilmentäminen tanssissa”.
Oulussa asuvalle
Marialle tuli tangoiluun käytännön syystä aluksi muutama välivuosi, mutta kun
John ja Hanna vuonna 2000 pitivät kursseja Oulussa, niin Marialle ”se oli
menoa”, ja harjoituspariksi tuli herrasmies nimeltä Pasi Laurén. Treeniparin tiet kuitenkin välillä erkanivat
maantieteellisesti. Maria vietti vuoden Pariisissa, opiskellen nykypainotteista
tangoa, opettajinaan mm. Mariano ”Chicho” Frúmboli. ”Se edusti vapautta LUODA,
mutta kuitenkin perinteitä kunnioittaen”, Maria selvittää.
SULLE VARMAAN SOPIS
Pasi oli
harrastanut lavatansseja useita vuosia, kun kaverit vuoden 1995 aikoihin alkoivat
ehdotella, että argentiinalainen tango voisi sopia hänelle ”kun sä tanssit
TOLLAI”. Oulussa ei siihen aikaan ollut
saatavilla argentiinalaisen tangon opetusta, lavoilla nähty ”argentiinalainen”
tango ei Pasia innostanut, ja ajatus hautautui. Pasi jatkoi lavatanssiuraa, ja mm.
veti lääkiksessä tanssikerhoa. Pasin vapaa-ajan täytti myös judo-harrastus. Siinä
hän saavutti pronssimitalin opiskelijoiden MM-kilpailussa vuonna 1994, ja hän
myös osallistui vuoden 1996 olympialaisiin Suomen joukkueessa.
Argentiinalainen
tango olisi kenties jäänyt Pasia vaille, ellei Maria olisi puuttunut asiaan.
Lääkiksen tanssikerhossa Pasin parina tanssiva Maria maanitteli Pasia tulemaan
mukaan Johnin ja Hannan tangotunnille. ”Ei mua kiinnosta” oli Pasin vastaus,
mutta hän suostui kuitenkin lähtemään ─ ja lumoutui ensinäkemällään. ”Se
eleganssi ja se fyysisyys minut koukutti”, Pasi selittää.
Pasin työ vei
hänet muutamaksi vuodeksi Norjaan, jossa hän oli sekä vanhojen että nuorten
milongerojen opissa. Myös Buenos Airesissa hän haki oppia monelta opettajalta,
mutta päämentorikseen Pasi mainitsee Gustavo
Naveiran.
NAVEIRA
Buenos Airesissa
Pasi oli Gustavo Naveiran opissa
vuosina 2004, 2005 ja 2006; viimeksi mainittuna vuotena Marian kanssa. ”Olen
myös Euroopassa ollut runsaasti Gustavon opissa; arvioni mukaan 200 – 300 tunnin
verran”, toteaa Pasi.
Pasi selittää
Naveiran opin keskeisiä elementtejä: ”Hän toi argentiinalaiseen tangoon uuden ymmärryksen,
joka mahdollistaa vapaan tanssin. Puhumme struktuurista, joka EI ole
vielä tanssia ─ koska tanssin jokainen rakentaa struktuurin päälle.
Struktuurissa on kaksi pääelementtiä: geometria ja kehojen asento.”
Naveiran yhdessä
eräiden muiden kanssa kehittämästä tanssiopista
käytetään usein nimitystä Tango Nuevo, mutta Pasin mukaan sellaista ei ole
olemassa ”erillisenä tanssina”, vaan tämä käsite on ”tapa ymmärtää tangoa ja
puhua siitä”.
MIKÄ
EDELLEEN KOUKUTTAA?
Moni harrastus
loppuu aikanaan, mutta mikä pitää virettä ja kiinnostusta yllä vielä monien
tangovuosien jälkeen? ”Se, että haasteellisuus jatkuu. On niin monet tasot ja
tyylit, josta ottaa kiinni”, miettii Maria, ja lisää että hänelle kehollinen
ilmaisu on tullut aina vain tärkeämmäksi. ”Ja hetkessä oleminen”.
Pasi komppaa,
että tango on jatkuva prosessi, jossa eri asiat muuttuvat ajan myötä: ”Se mitä
musiikissa kuulee, se mitä aspekteja löytää tanssista. Ja tangon fyysisyys on
edelleen tärkeä asia, sekä intuitiivisuus”. Johon hän lisää tosin pyrkineensä
pääsemään myös ”intuitiivisuuden ulkopuolelle”.
OPETTAMINEN
Tiedän että Pasi
ja Maria ovat panostaneet paljon myös ”opettamisen opiskeluun”. On siis
kiinnostavaa kuulla heidän ajatuksiaan opettamisesta yleensä ja tangon
opettamisesta erityisesti.
Heti alkuun Pasi
painottaa, että oppilas on itse vastuussa oppimisesta. ”Opettaja voi
vain opettaa. Toki hyvä opettaja myös opettaa oppimaan”. Pasi siteeraa Buddhalaista
opetusta, jonka mukaa eri oppilaille tulisi opettaa eri asioita ─ sen
mukaisesti, mitä kukin tarvitsee. Se on tietenkin haasteellista
ryhmäopetuksessa, jossa kuitenkin voi ”opettaa sellaista, mikä on
mahdollisimman totta mahdollisimman monelle”. Hyvässä opetuksessa opintie on
myös ”sopivan kivinen”, Pasi linjaa. Maria puolestaan siteeraa Learning Methods menetelmän kehittäjän, David Gormanin ajatuksia herättävää teesiä:
”Refine the intention, not the details”.
Pasi painottaa,
että opetuksen tulisi olla osa opettajan omaa opettamis-oppimista. Opettajan
tulee reflektoida opetustaan tarkkailemalla oppilaiden edistymistä. Tämä
on opettajan ”tulosvastuuta”. Opettajan
tulee muodostaa opetuksen sisällön ”omista lähtökohdistaan ja
näkökohdistaan”, ja tästä on hyvä mainita oppilaille. Oppilaan olisi siis hyvä
ymmärtää, mihin ”kohtaan” argentiinalaisen tangon ”kokonaismaailmassa” hänen
saamansa opetus sijoittuu.
Blogin
kirjoittaja tulkitsee asian niin, että jokin opettaja voisi esimerkiksi ilmoittaa
´Opetan tyylillisesti lähinnä klassista tango salónia, painottaen musiikin tulkintaa´
ja toinen opettaja ehkä ´Kurssillani keskitytään monipuolisiin kuvioihin ja seuraajan
koristeluihin´.
RYHMÄÄ VAI YKSÄRIÄ?
Entä mitä
ajatuksia Pasilla ja Marialla on ryhmätuntien ja yksityistuntien asemasta
tangotaitojen hankinnassa? ”Koskaan ei ole liian aikaisin mennä
yksityistunnille” paukahtaa napakka vastaus. Minkä jälkeen Maria modifioi asiaa
hieman: ”Alkeistasolla ryhmätunnit ovat keskiössä. Keskitasolla yksityistunnit alkavat korostua.
Edistyneet voivat hakea oppia eri lähteistä, mutta siinä vaiheessa oman
tanssijuuden kehittäminen on tärkeintä”. Ja loppukanettina yleisohjeistus:
”Kaikilla tasoilla sosiaalinen tanssiminen, praktikoissa ja milongoissa, on
tärkeää”.
TUKIHARJOITTELUSTA
Kysymykseeni Alexander-tekniikan
hyödyllisyydestä Pasi vastaa, että se on hyödyllistä kaikille ─ ”tanssi
tai ei”. Kehonhuollon kannalta yoga on hyvä, mutta ”en ole varma
auttaako se tangoa”. Yoga, Pilates ja punttisali auttavat lihastasapainon
huollossa. Kaikenlainen tanssi on Pasin mielestä hyödyllistä, ja
perusbalettiharjoitukset ovat ”tosi hyödyllisiä”. Pasi komppaa Aoniken Quirogan Kanarian festivaalilla
antamaa kehotusta: ”harjoitelkaa (yksilöllistä) perustekniikkaa päivittäin,
vaikka kymmenenkin minuuttia, niin puolessa vuodessa huomaatte tuloksen”.
”Mutta”, Pasi
huomauttaa, ”tango ei ole pelkästään tanssia! Tangoa harrastaessa sille pitää
antaa tilaa kasvaa kulttuurin, musiikin tai historian alueelle. Se voi myös
kasvaa milongakulttuurin, vaatesuunnittelun tai kenkäsuunnittelun puolelle."
VAATEMUOTIA JA KENKIÄ
Lauréneilla vieraileva
kohtaa heti eteisessä Pasin ”kenkätornin”, ja jos avaa treenihuoneen perällä
olevan oven, voi kurkistaa Marian ompelustudioon.
Ken uskaltautuu yläkertaan näkee aihepiirin yhdellä suunnalla jatkuvan Marian
edustamien Madame Pivot -kenkien laatikkopinoilla
ja toisella suunnalla tankokaupalla vaaterekvisiittaa.
”Lapsena
hypistelin ja sovittelin isoäidin vaatteita” kertoo Maria, ja sanoo
vintagemuodin olevan hänen juttunsa.
”Äidin kanssa kuljimme Pariisin kirppareilla, ja 1980-luvulla saattoi myös
Turun iltatorilla tehdä todellisia löytöjä”, hän muistelee.
Esiintymisvaatteet
Maria tilaa Buenos Airesilaiselta lempisuunnittelijaltaan. Niitä pitää
esiintyvällä tanssitaiteilijalla olla käytössä kulloinkin ainakin neljä
vaihtoehtoa, joukossa hopeinen tai
kultainen, musta, sekä punainen asu. Marialla itselläänkin ollut käsityö
hallinnassa 4-vuotiaasta saakka, jolloin isoäiti opetti hänet virkkaamaan ja
kutomaan. Ompelustudiossaan Maria nykyään suunnittelee ja ompelee itselleen
tanssivaatteita. Kokoontuupa siellä aika ajoin tamperelaisten tangodaamien
ompelukerhokin!
Pasilla on
selvät mielipiteet miesten tangoasusteista. Esiintymishousunsa ja
tanssikenkänsä hän teettää Buenos Airesissa. ”Housuissa on huomioitava
estetiikka ja mukavuus, eli tanssin helppous. Siksi housut eivät saa olla
tiukkoja. Suosittu on edelleen klassinen malli, jossa on vekityksiä antamassa
tilaa”. Tärkein asia on kuitenkin hyvät kengät. ”Huonoilla kengillä ei kukaan
tanssi hyvin”. Milonga- ja esiintymiskengissä pitää olla nahkapohja ja hyvä kiertojäykkyys.
Muutoin näiden erona on vain se, että ”esiintymiskengät ovat paremmassa
kunnossa”. Show-esityksissä käytetään
pehmeämpitekoisia kenkiä.
 |
| Opettajien pöytä Hotel Reina Isabellan iltamilongassa |
LINKKEJÄ
