torstai 9. huhtikuuta 2015

SITOUTUNEIDEN TANSSIYHTEISÖ ─ Tango aMoroson edistyneiden ryhmä

Tämän vuoden kolmena alkukuukautena pääsin tutustumaan Tampereen Sumeliusklubilla maanantai-iltaisin pidettävillä Tango aMoroson kolmostason ryhmätunneilla treenaavien tangotanssijoiden ryhmään. Ohjaajina tuolla jaksolla toimivat Pasi ja Maria Laurén.

Manselaiset ottivat turkulaisen ´vakoilijan´ vastaan tyyneen rauhallisesti, osin ystävällisesti hymyillenkin, ja taukohetkinä jutustelukontaktit olivat helposti luotavissa. Treenaamisen motivaatiota ja tekemisen määrätietoisuutta oli ryhmässä aistittavissa runsain mitoin. Koulutermein  ilmaistuna: luokan käytös ja ahkeruus olivat kympin tasoa.


Tanssitreenit käynnissä

Monet olivat (kuten allekirjoittanutkin) ilmeisen tottuneet tanssimaan ensisijaisesti vakioparinsa kanssa, ja eka tunnin äänestys parinvaihtosäännöstä päätyikin tulokseen, että treenattiin omin parein. Parittomana osallistujana vietin yhden maanantaitreenin tuolilla istuen, mutta muille kerroille onnistuin saamaan treeniparin (kiitokset Leilalle). Viimeiselle käyntikerralleni sain varvasleikkauksesta (miltei) toipuneen oman Marjut-parini mukaani.

Kuvioaineistona tässä kurssiosiossa oli calesita ja volcada.  Tapansa mukaisesti opettajapari kävi liikkeiden ja niiden variaatioiden tekniikan läpi perin pohjin. Pienkarusellista eli calesitastatulikin kurssilla käytyä läpi (ainakin lähes) kaikki variaatiot.

Jakson ensimmäisellä treenikerralla opettajat kehottivat jokaisen ottamaan itselleen jonkin oman kehittämistavoitteen. Viimeisellä kerralla kunkin parin tuli koostaa itselleen ainakin fraasin mittaisen askellussarjan, jonka puitteissa pyrkivät ko. tavoitteeseen.  Marjutin kanssa otimme tavoitteeksi tanssia askellussarjamme mahdollisimman sujuvalla ”liikekielellä”. Saimme harjoituksen aikana Pasilta tähän vielä kullan arvoista ohjeistusta.


Ryhmäpotretti

Yhtä tai kahta ihmistä koskevassa Henkilökuvassa pystyy hieman peilaamaan myös haastateltavan sisäistä  ajatusmaailmaa. aMorosoryhmän aivoituksissa olisi epäilemättä ollut vaikka kuinka paljon mielenkiintoista referoitavaa, mutta keinot tavoittaa niitä kollektiiviseen ”henkilökuvaan” olivat rajoitetut. Eräänlaisena haastattelun korvikkeena pyydettiin osallistujia kirjoittamaan lapulle jokin ajatus tai mielipide. Niistä oheisena kooste. Ja tamperelaisille lämmin turkulainen kiitos!