MILONGA EN BLOOM 28.6.2015

Säännöllisesti ja mielellään Tampereella vierailevalla Bloggarilla on ehtinyt kertyä tiettyjä suosikkipaikkoja, kuten mieluisimmat kahvilat. Kahviloiden kärkipaikasta kisailee Bloom Café, joka sijaitsee osoitteessa Aleksis Kiven katu 10.  Ei-manselaisille kerrottakoon ohjeeksi, että kun kävelet Hämeensillan yli Kaupunginteatterin ohi ja viistoat oikealla puolella olevien aukioiden ylitse, niin osut tämän kahvilan kohdalle.

Niinpä oli mieluisa yllätys huomata, että juuri tässä kahvilassa ilmoitettiin kesäkuisena sunnuntaina järjestettäväksi iltapäivämilonga. Kun samalle päivälle myös sattui siipan harrastusalueeseen osuva Tallipihan perinteinen Suvi-Vintage tapahtuma ─ ja kun Pasi Laurénille järjestyi yksäriaika ─ niin Tampereen reissu oli selviö! Vintagessa tapasimme iloksemme Laurénin Marian, ja milongassa monta muuta tanssiystävää.

Näkymä ylätasanteelta

TURUN TANGOYHTEISÖ ─ Erillistoimijoista kattojärjestöön

Turkulainen argentiinalaisen tangon opetus rajoittui 2000-luvun alussa joidenkin vierailevien opettajien satunnaisiin viikonloppukursseihin, heidän joukossa argentiinalainen Oscar Prada sekä oululaiset Tomas ja Erita.

Tällä vuosikymmenellä on pienimuotoisia kursseja järjestetty mm. Tanssikoulu Tanssituvan, Tanssistudio Centron, Tanssiurheiluseura Boleron, Tanssiseura Sekahaun, Turun Tähtitanssin ja Tanssiseura Lavahirmujen toimesta, mutta laajemmasta säännöllisestä kurssituksesta ovat vastanneet kaksi tahoa: Turku Swing Society vuoden 2009 syksystä alkaen ja Tanssiseura Flying Steps vuoden 2010 alusta.

Flying Stepsin tangokurssien perustajat on esitelty Tangoblogissa jo aikaisemmin¹⁾, samoin Swing Societyn kurssien pitkäaikainen vetäjä Mari Lahti²⁾. Tätä kirjoitusta varten ovat jututeltavina olleet Marin alkuperäinen vetäjäpari Jere Virta ja tämän seuraaja Tommi Vornanen.

Aivan erityinen syy tämänkertaisen jutun tekoon oli vastikään perustettu argentiinalaisen tangon harrastajien yhdistys Tango Aboensis ry, jonka tavoitteena on argentiinalaisen tangon kulttuurin ja harrastuksen laajamuotoinen kehittäminen ja ylläpitäminen Turussa; erityisesti milongoja ja muita tanssitapahtumia järjestämällä. Sen hallituksessa on edustaja niin Swing Societysta, Flying Stepsistä kuin Sekahausta.

Tango Aboensiksen milongassa 3.6. 2015

Jo pari viikkoa perustamisensa jälkeen yhdistys järjesti ensimmäiset milongat Airisto Segelsällskapetin perinteikkäässä paviljongissa. Siellä tapasin uuden yhdistyksen tärkeän taustahahmon, Pekka Saurion, jota haastattelin tästä ajankohtaisesta aiheesta.

Mutta palataan ensin ajassa kuutisen vuotta taaksepäin, Turku Swing Societyn argentiinalaisen tangon opetuksen alkuaikohin, muistelijoina Jere Virta ja Tommi Vornanen.

JERE – Swingistä letkeästi argentiinalaiseen tangoon

Hämeenlinnassa tätä nykyä asuva Jere Virta suostui ystävällisesti varaamaan perheensä kanssa Turussa viettämästään lomapäivästään rupatteluhetken Tangoblogia varten. Mies oli minulle toki ennestään hyvinkin tuttu, kävinhän kahtena ensimmäisenä tangovuotenani hänen vetämillä kursseilla, mutta hänen aikaisemmasta tanssitaustasta minulle ei ole ollut täsmällistä kuvaa ─ ja halusin myös kuulla myös ajankohtaisia kuulumisia.

Jere harrasti kansantansseja jo 3 vuoden iästä, aina 13 vuoden ikään asti. ”Esiinnyimme ympäri Suomen ja myös ulkomailla. Eräänä vuotena ryhmämme valittiin Kansantanssiliiton toimesta vuoden parhaaksi lasten tanhuryhmäksi”. 

Teni-ikäistymisen myötä tanhuaminen jäi. Tanssiminen olisi voinut jäädä siihen, ellei naispuolinen opiskelijaystävä vuonna 2006 olisi pyytänyt häntä kaveriksi vastaperustetun Turku Swing Societyn Lindy-Hop kurssille. Jere tuumasi että ”tämähän on tosi mukavaa”, ja swing-tanssijaksi hän olisi jäänytkin, ellei hän Himoksella vuoden 2007 Swing Spring leirillä olisi osallistunut argentiinalaisen tangon minikurssille, jonka Matti Ilmavirta ja Jenni Valli vetivät. Avointa kädenalitanssia harrastaneelle Jerelle argentiinalaisen tangon suljettu ote oli kiinnostava tuttavuus, ja myös tangomusiikki viehätti. Oli löytynyt uusi harrastus. ”Menin Himokselle swing-tanssijana ja tulin leiriltä (sydämeltäni) tangotanssijana!”

Jeren tutustuttua Mari Lahteen he alkoivat yhdessä kehittää tangotanssitaitojaan. Oppia haettiin Helsingistä, Tampereelta ja ulkomailta. ”Italian tangoleirit muistuvat erityisesti mieleen”, Jere sanoo. Vuoden 2009 aikana kehittyi ajatus järjestää tangokurssi Swing Societyssa, koska ”tuntui että olisi mukavaa, jos Turkuun syntyisi tangoyhteisö”. Ensimmäinen kurssi pidettiin syksyllä 2009, ja Jere oli toiminnassa aktiivinen parin vuoden ajan.

”Kun muutin Helsinkiin, alkoi tangoelämässäni toisenlainen jakso”, Jere muistelee. ”Tuli reissattua paljon ja osallistuttua tangomaratoneille ja leireille”. Buenos Airesin parin kuukauden reissulla Jere kertoo päiväohjelman koostuneen ”joogasta ja milongoissa tanssimisesta”. Nykyään, perheen perustamisen jälkeen, Jeren tangoelämässä on jälleen alkanut uusi jakso. ”Argentiinalainen tango on kyllä antoisimpia asioita mihin olen elämässäni ryhtynyt, mutta nykyään oman vaimon tanssittaminen on milongassa se mukavin asia ─ aina kun tanssimiseen järjestyy mahdollisuus.”

Jere kertoi vierailevansa suurella mielihyvällä Turun milongoissa. ”On hyvä ja tyytyväinen mieli, että on omalta osaltaan voinut olla mukana turkulaisen tangoyhteisön synnyssä”.  Jere kehuu turkulaisten milongojen tunnelmaa erityisen viihtyisäksi. ”Tanssin tekninen taso saattaa olla korkeampi jossakin toisessa kaupungissa, mutta sillä ei ole merkitystä, jos milongaväki on hyvällä mielellä ja tanssijat tyytyväisiä iltaansa. Turussa milongoiminen on erityisen mukavaa, koska tanssijat noudattavat hyvin lattiaetikettiä, tanssivat hienosti parin kanssa yhteen ja ovat kovin ystävällisiä." 

 Jere Virta kiteyttää suhtautumisensa argentiinalaisen tangon tanssimiseen ajatukseen ”Tärkeintä on toisen ihmisen löytäminen musiikissa,  ja oman itsensä unohtaminen ─ edes hetkeksi”.

TOMMI – Kursseja ja tiedotusta ahkerasti

Tommi Vornanen kertoo, että argentiinalainen tango on ollut hänen ensimmäinen tanssiharrastuksensa.  ”Yliopistoliikunnan esitteessä oli ilmoitus. Elettiin tammikuuta 2010 ja kyseessä oli TSS:n järjestyksessä toinen alkeiskurssi.” Parikymmentä vuotta kamppailulajeja harrastanut Tommi jäi koukkuun, koska tangossa oli samoja elementtejä: ”Oman ja toisen kehon hallinta, sekä itsehillintä”. Myös lajin haastavuus viehätti.

Runsaan vuoden kuluttua haastavuus nousi uusille kierroksille, kun tangokurssi jäi ilman ennakkovaroitusta vaille miesopettajaa, ja kurssin toinen vetäjä, Mari Lahti,  pyysi Tommia rinnalleen. ”Oli se minulle hankala tilanne, mutta ilon kautta mentiin, ja motivaatio omaan kouluttautumiseen sai vahvan lisäsykäyksen”. Siitä asti Tommi on Marin parina vetänyt TSS:n kursseja, eikä ole ryhtymistään katunut. ”Ystäviäkin on tullut enemmän kuin missään muussa harrastuksessa”.

Koska TSS on Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan alayhdistys, sen toiminta suuntautuu lähinnä yliopiston opiskelijoille, mutta on avoin myös Åbo Akademin opiskelijoille samoin kuin yliopistonopettajille, eikä muidenkaan osallistumista sinänsä hyljeksitä. ”Valitettavaa vain on, että opiskelijat eivät usein sitoudu tähän harrastukseen kovinkaan pitkäjänteisesti”. Oman väriläiskänsä toimintaan tuovat vaihto-opiskelijat, joiden ansioista kursseilla on rinnakkain käytössä suomen ja englannin kielet, ja alkeiskursseja on vedetty myös täysin englannin kielellä.

Fyysikkona Tommi tanssittaa daameja ”Newtonin kolmannen lain mukaan”. Hän kertoo, että tämä tapahtuu yhtä vaistomaisesti kuin jalkapalloilijalla, joka vetäisee palloon sellaisen kierteen, jonka  hän tietää vievän pallon vasempaan ylänurkkaan. Tanssissa se on seuraajan vapaan jalan viemistä liikuttamalla ylävartaloa ”siten, että voimien summa on nolla”.

Turun tangoyhteisö on usean vuoden ajan saanut nauttia Tommin viikoittaisista tangotiedotteista, jotka nekin ovat olleet sekä suomen että englannin kielellä. Niissä ei ole tyydytty esittämään vain Turku Swing Societyn tangouutisia, vaan myös Flying Stepsin tangotapahtumat, Turun milongat ja muut ajankohtaisasiat on kerrottu. Myös valtakunnallisista tangoleireistä sekä Helsingin ja Tampereen tapahtumista on muistutettu.

Turussa on syntymässä suuri ahkeruusaukko, kun Tommi syksyllä muuttaa Helsinkiin aloittaakseen aineenopettajana sikäläisessä koulussa.

PEKKA – Milongaisännästä yhdistyksen kummisedäksi

 Pekka Saurion iloinen virnistys ja reipas tervehdys ovat turkulaisen tangomaailman tavaramerkkejä, jotka tunnetaan kaikissa Suomen milongapaikoissa, ja ovat tulleet tutuiksi myös lukuisissa Eurooppalaisissa tangomaratoneissa. Turun milongaelämän kehittymiseen Pekalla on ollut ratkaiseva vaikutus.

Mutta kelataan aluksi viitisen vuotta taaksepäin, ja kysytään miten syvämerensukellusta, heliskiitä, nopeuslaskua ja vuorikiipeilyä harrastava extreme-mies pystyy törmäämään argentiinalaiseen tangoon 7000 m korkuisella Aconcagua-vuorella? No siten, että tämä vuori sijaitsee Argentiinassa, vuoristo-oppaat harrastavat tangoa, ja Pekka viedään viikoksi Buenos Airesin tangomaailmaan! ”Tämä on minun lajini” toteaa Pekka, ja koska ”yleensä jos jotain teen, teen sen täysillä”, Turun tangomaailma ei kohta tule enää olemaan entisensä.

Pekka ryhtyy kurssittamaan itseään kotimaassa ja ulkomailla ─ mutta ei tyydy tähän. Koska hänellä sattuu olemaan hallussaan tyhjä liiketila, hän alkaa varustaa sitä tanssisaliksi, ja syyskuussa 2013 siellä avataan ensimmäinen Milonga Aboensis.  Tämä joka toinen viikko järjestettävä milonga vuorottelee Turku Swing Societyn järjestämän milongan kanssa, ja muutaman talven ajan Turussa voi viikoittain tanssia milongassa. Kun TSS joutuu luopumaan käyttämästään tilasta, Turku jää talveksi 2014/15 Pekan milongan varaan. Samana talvena Pekka monipuolistaa Turun opetustarjontaa tuottamalla useana viikonloppuna Tamperelaiset huippuopettajat Pasi & Maria ja Arttu & Carina erikoiskurssia vetämään.

Liike-elämän fuusioissa kouliintunut Pekka näkee, että Turun tangokenttä tarvitsee katto-organisaation keräämään yhteen sirpaloitunutta toimintaa, ja vastaamaan milongajärjestelyiden jatkuvuudesta ─ ja hän ryhtyy jälleen töihin. Pekka panee ajatuksen kiertämään, ja kerää henkilökohtaisten keskustelujen kautta kokoon henkilöitä, jotka ovat valmiita ottamaan aktiivisen roolin perustettavassa yhdistyksessä.  Kieltäytyen tulevasta puheenjohtajuudesta (”tärkeämpi on tango kuin henkilöt”), hän suostuu muuhun pestiin. Lauantaina 23.5.2015 pidetään vihdoin Tango Aboensis ry:n perustava kokous.  Pekan aherrus on jälleen kerran ollut tangolle onneksi. Siitä iso kiitos!

 Tango Aboensiksen ensimmäiseen hallitukseen kuuluvat Tarja Pajari (TSS, pj.), Pekka Saurio (vpj.), Heikki Auer (Sekahaku) ja Olli Sillanpää (Flying Steps). Hallituksen varajäseniä ovat Pirjo Aro, Päivi Aaltonen ja Erkki Toivonen.

VIITTEET

1. JUTTUSILLA ─ Jouko ja Terttu

http://tangochrister.blogspot.fi/2014/03/juttusilla-jouko-ja-terttu.html

2. VUORIKIIPEILEVÄ JÄRJESTÖAKTIIVI ─ Mari Lahti http://albumipersoonat.blogspot.fi/2015/02/vuorikiipeileva-jarjestoaktiivi-tapasin_19.html

PASIN YKSÄREILLÄ ─ Osa 4

Vuoden 2015 alkukuukausina kävin Pasi Laurénin yksityistunneilla soolona. Saamistani runsaista ohjeista ja kokemistani monista oivalluksista leivoin blogiin koosteita, joista tämä on neljäs ja viimeinen.

Giroon vienti

Otin puheeksi eri tavat viedä seuraaja giroon/molineteen. Aihe on vaivannut mieltäni koko tangourani ajan, ja vaikka toki olen vienyt giroja molempiin suuntiin, minulla on ollut jatkuva tunne sekä yksityiskohtien hiomistarpeesta että ´kokonaisnäkemyksen puutteesta´. Siispä pyysin Pasilta tästä aiheesta koutsausta.

Tarkastelimme ensin viejän vasemmasta sivuaskeleesta alkavan, vastapäivään pyörivään giroon vientiä seuraajan takakrossi-askeleesta. Siihenastinen tapani oli ollut tehdä vasemman jalan viereen painonvaihto oikealle jalalle, josta ylävartalon dissosiaatiolla olen pyrkinyt viemään seuraajan taka-askeleelle. Saadakseni seuraajan lukemaan vientiäni  ”oikein” olen usein joutunut kiertymään epämiellyttävän voimakkaalta tuntuvaan dissosiaation – eikä vienti sittenkään ole aina ”onnistunut”.

Pasi antoi kaksi neuvoa. Toisaalta tässä viennissä kannattaa pitää seuraaja tarpeeksi lähellä itseään, jolloin ”blokeeraa” häntä ”tekemästä muuta”. Toisaalta painonvaihto kannattaa tehdä oikean jalan pienelle etuaskeleelle, pikemmin kuin vasemman jalan viereen. Ja jos sijoittaa oikean jalan varpaat hieman ”menosuuntaan”, tämä edistää kiertoliikkeen syntyä.

Kun sivuaskeleelta halutaan ohjata seuraajaa vastapäiväiseen giroon etukrossi-askeleella, niin tässä viejän ei käytännössä tarvitse käyttää dissosiaatioita lainkaan, Pasi kertoi.  Kun ollaan tarpeeksi läheisessä otteessa ja ”viejä vain kääntyy”, niin  seuraaja astuu tämän editse ”aivan itsestään”. Tässäpä meille viejille erinomainen tilaisuus  ”liiasta viemisestä” poisoppimiseen!

Viejän askellukset girossa

Kävimme vielä läpi viejän jatkoaskellusten vaihtoehtoja. Viejän takakrossi-askeleella vastapäivään lähtevässä girossa viejä voi yksinkertaisesti (mutta pienemmässä mittakaavassa) ”toistaa” seuraajan askellukset, eli back-side-front. Komplisoidummissa varianteissa miehen käytössä ovat enrosqueja lapiz tai sacada.

Kerroin takakrossi-askeleella myötäpäivään alkavan giron viennissä jumittuneeni tekemään seuraajan askeleen ”takaa” oikean jalan 3/4 pivotin, ja kaipasin tähän vaihtoehtoja. Niitä Pasi antoi kaksi. Seuraajan takakrossi-askeleen aikana viejä tekee enrosquen (paino vas jalalla), ja lähtee ”viemään” seuraajan sivuaskelta (oikean jalan) planeolla, jonka jälkeen hän viimeistelee giron loppupyörähdyksen (oikean jalan) sacadalla. 

Toinen vaihtoehto myötäpäivään pyörivän giron aloitukseen on lähteä rebote- (eli takaisinponnahdus) askelella ”ikään kuin tekemään ocho cortadoa”, mutta seuraajan sivuaskeleesta hän antaakin molineten jatkua takakrossi-askeleelle. Viejä tällöin käyttää samaa jalkatyötä kuin mitä edellä selostettiin.

Rulo-Lapiz-Planeo

Onko jalan ympyräliikke nimeltä Lapiz eli (lyijy)kynä sama vai eri asia kuin Rulotai Planeo? Argentiinalaisen tangon terminologia ei ole vakioitu, joten asiasta lienee vaihtelevia käsityksiä, mutta miten Pasi asian tulkitsee? ”Rulo ja Lapiz ovat pienempää jalan pyöritystä kuin Planeo, joka tuo mieleen laajemman liikkeen.”

Pasilla on useita neuvoja seuraajan viennistä planeoon. Yleiseksi ohjeeksi hän sanoo, että viejän tulee olla ”cool”. Hän ei saa ”auttaa seuraajaa” planeo-liikkeen tekemisessä. ”Vienti pysyy selässä. Se ei saa tapahtua ´pariin päin´, eikä viejän pää saa tulla eteenpäin”. Viimeksi mainittua asentovirhettä Pasi yrittääkin jatkuvasti kitkeä minun vienneistäni. 

Planeoon vientiin liittyy tanssiasennon lievä ”laskeutuminen”, mutta sen on tapahduttava ”luotisuoraan alas” ja niin,  ettei kummallakaan ylävartalo ”lyyhisty” ─ vaan päinvastoin ”pitenee ylöspäin”.

Ganchos / Rynkychos

Valitin Pasille, että en ole oikein päässyt ganchojenmakuun. Liian usein en ole pitänyt näkemästäni, enkä siksi ole ollut innostunut niiden tekemisestä. Showtango-esitysten potkimisorgiat näyttävät minusta naurettavilta, olivat ne kuinka teknisesti taitavasti suoritettuja tahansa, ja tavallisten tangotallaajien huhkimat rynkytys-savotat ovat lähinnä herättäneet myötähäpeää. Voisiko ganchoja opetella tekemään niin, että niissä ei ole keinotekoisen rynkytyksen makua?  

Pasi otti valitusvirrestäni kokeneeseen lapaseensa ison kopin ja selvitti asiaa monelta kannalta. ”Hyvin tehdyt ganchot ovat varsin vaativia, kun taas huonostitehdyt ganchot ´oppii´ vähäiselläkin harjoituksella” hän analysoi. ”Ganchojen hyvään tekemiseen on pitkä opintie”. On hallittava (1) ganchon tekemisen paikka tanssissa, (2) sen ajoitus, sekä (3) seuraajan sijoitus. On erotettava ganchoon viennit seuraajan (a) tulojalalla (b) olojalalla ja (c) vapaalla jalalla.

Paljon muutakin on otettava huomioon. ”Ganchoa edeltävä preparaatio on tärkeä”, mutta ”seuraajaa ei saa pakottaa ganchoon” ja ”ganchossa pitää olla lähellä”. Viimeksi mainittua asiaa Pasi korosti tekemällä vertauksen: ”Girossa pysytään alkuperäisellä etäisyydellä ja sadacassa suunta on hieman poispäinkauemmaksi; mutta ganchossa viejä tulee lähemmäksi”.

Lopuksi tuli puheeksi näkökohta, joka oli minulle helpotus, ja josta minä päätin ottaa pysyvän kopin: ”Ganchon kuuluu olla orgaaninen osa tanssia. Rytmisessä tanssissa käytettävä terävä flick ei ole välttämättömyys, ja lyyrisessä tanssissa sopii käyttää lyyristä ganchoa!” Gustavo Naveira kutsuu ganchoa ilman flickiä nimellä enganche.

”Ken tästä kulkee, saa kaiken toivon säilyttää”

Jälleen monia oivalluksia rikkaampana suljin perässäni Laurénien kotioven; mielessäni vakaa aikomus heiluttaa sen saranoita vastaisuudessakin.