PIRKANMAAN OPETTAJAKONKARIT – Maija ja Pertti

Motto: ”Tanssiminen on musikaalisuutta”

Maija Matikainen ja Pertti Wessman ovat tuttuja argentiinalaisen tangon harrastajille kautta maan. Bloggajalla, turkulaisine kanssatanssijoineen, on tuoreessa muistissa heidän toispuol jokke pitämänsä suositut  valssi- ja milongakurssinsa. Tangoblogi olikin jo pidemmän aikaa odottanut sopivaa tilaisuutta päästä heitä haastattelemaan, kun siihen eräänä kesäisen kauniina päivänä avautui tilaisuus.

Maija ja Pertti kotioloissa

Maijan ja Pertin ystävällisen kutsun luvin astuimme Kyrökoskella siippani kanssa uteliaina heidän omakotitalonsa ovesta. Tämän kulttuurikodin seinien sisällä olisi koko tangohaastattelu helposti unohtunut, sillä musiikista, kuvataiteesta ja kirjallisuudesta riittäisi Maijan ja Pertin kodissa keskusteltavaa loputtomiin;  ja toki meitä puutarha-asiatkin puhuttivat.

Kummankin suvussa on musiikkiala ollut runsaasti edustettuna ─ ja sitä on nykypolvessakin ammattimaisuuteen asti.  Maija oli nuorena kova piirtämään, ja oli Ateneumiinkin pyrkimässä (”onneksi en päässyt”).  Taiderakkaus on kulkenut mukana muilla tavoin, ja useat ammattitaiteilijat ovat kiittäneet saamistaan tango-opeista omistusesineillä.

Taiteilijoilta saatuja omistuksia

Maija kertoo myös olleensa aina kova lukemaan, ja kirjahylly notkuukin niin kotimaista kuin ulkomaista kirjallisuutta. Erityisen ylpeä Maija on laajasta Scifi-kokoelmastaan. Ja argentiinalaisen tangon musiikkikokoelma on tietenkin laaja. ”Siinä olevia harvinaisuuksia ovat argentiinalaisetkin halunneet kopioida”.

”TYTTÖJÄ KAHTELTIIN”

Pertti kertoo, että kun Hämeenkyrössä oltiin ´vähän toisella kymmenellä´ alkoivat tytöt ja tanssiasiat kiinnostaa. Sisko oli 2 vuotta vanhempi ja sai koulussa tanssiopetusta, jota jakoi eteenpäin. ”Talvella kun jäällä oli sopivasti lunta, hän tallasi siihen valssin askeleet, ja niissä harjoiteltiin”. Naapurissa oli kolme tyttöä ja naapurin isännällä oli grammari ja savikiekkoja. Kavereiden ja niiden tyttöjen kanssa kierreltiin paikkoja ja etsittiin sopivaa tilaa, kuten tyhjä riihi, ja siellä pantiin tanssit pystyyn”.

Mannamäen lava oli lähin tanssipaikka. Sinne oli kaksi kilometriä, mutta tyynellä ilmalla musiikki kuului järven yli ”kuin aivan vierestä”. Siellä Pertti ensimmäisen kerran uskaltautui miesten riviin aprikoimaan, että uskaltaako mennä pyytämään, vai eikö. No lopulta uskalsi ─ tosin vasta vitkastellen, jolloin ”parhaat oli jo viety”.  Mannamäen lavaa ei enää ole, sen osti eräs isäntä laudoiksi, josta rakensi itselleen talon. Pertti toteaa nauraen, että ”basilli meni lautojen mukana”, tarkoittaen tanssibasillia, sillä ”isännästä tuli oikein tanssi-intoinen”.     

MAIJA HAKI

Maijan opetti tanssimaan hänen isänsä. ”Vanhempani olivat hyviä tanssijoita, oikein pistomestareita”. Tottijärven lavan kuuluisuuksia taas olivat veljekset Veijo ja Voitto (”Viski ja Votka”), joista Veijo opetti Maijaa. Maijaa sanottiin tanssitapansa vuoksi ”takapotkuksi”, ilmeisesti koska hän koristeli tanssiaan heilauttamalla heikolla tahti-iskulla jalkaansa ─ siis argentiinalaisen tangon malliin!

Pertti tuli kuvaan 20.7.1986 Ikaalisten naistentansseissa, jossa ystävättäret kannustivat Maijaa hakemaan Perttiä ”kun se on niin hyvä käteenkin”. Maija ”oli pahalla päällä” ja vastusteli, mutta meni lopulta hakemaan. Ja eikös musiikkina soinut polkka, eli ainoa tanssi jota Pertti EI tanssinut! Sovinnolla siirrettiin haku seuraavaan musiikkiin, joka oli hidas foksi ─ ja siitä alkaen kaikki on ollut itsestään selvää. ”Tuntui niin ennestään tutulta, että vielä pitkään me mietittiin, että missä me on voitu aikaisemmin tavata”.

PITKÄT TANGOPERINTEET

Tampereella vieraileva tanssija ei voi olla panematta merkille argentiinalaisen tangon tasokkuutta, ja hiljattain tämän seikan noteerasivat myös kansainväliset huippumaestrot Carlos ja Rosa.  Kunnia tästä kuulunee monelle taholle, mutta ehdoton osansa on sillä seikalla, että Tampereen ja Pirkanmaan argentiinalaiset tangoperinteet juontuvat monen vuosikymmenen taakse.

Kun Osvaldo Pugliesen orkesteri esiintyi Ikaalisissa  vuonna 1987, perustettiin siellä vielä samana vuonna Kansainvälinen Tangokeskus kokouksessa, jossa oli läsnä niin argentiinalaisen kuin suomalaisen tangon historian ja musiikin asiantuntijoita. Argentiinalaisen tangomusiikin harrastus synnytti mm. orkesterin La Milonga, joka on esiintynyt ja levyttänyt vielä 2000-luvulla.

Pirkanmaalaista tangoaktiivisuutta 25 vuoden takaa

Vuonna 1993 saatiin Ruotsista houkuteltua Oscar Prada pitämään Tampereella tangotanssin viikonloppukursseja viiden tanssiparin ryhmälle, johon Maija ja Pertti kuuluivat. Prada kävi harvakseltaan, ei kovin monta kertaa vuodessa, mutta tärkeä seikka oli, että hän edusti autenttista tangotyyliä. ”Olimme mukana tässä ryhmässä kolme-neljä vuotta”, muistelevat Maija ja Pertti.

”Aloimme siinä vaiheessa jo etsiä oppia muiltakin suunnilta. Tärkeän vaikutuksen tekivät esimerkiksi Hector Falcon ja Susanne Rojo, jotka tapasimme Kuopio Tanssii ja Soi festivaalilla”. Eräs alkuvaiheen keskeinen opetus tuli Alejandro Aquinolta: se että argentiinalainen tango on sosiaalinen tanssi – ei koreografioitu esitys. ”Se oli minulle tärkeä herätys”, muistelee Pertti.

URUGUAY & ARGENTIINA

Kun La Milonga vuonna 1996 sai kutsun esiintyä Montevideossa, Oscar Prada teki orkesterille seuraa, ja myös Maija ja Pertti liittyivät mukaan. Matkan ikimuistoisuutta todistavat monet hauskat valokuvat, mutta se poiki myös uuden reissun, eli kutsun Etelä-Argentiinan Patagoniassa sijaitsevassa Trelewissä pidettäville vuoden 1997 Vanhan Tangon festivaaleille.

Pertti ja Maija tanssimassa vanhaa milongaa, sekä pirteä Maija väsähtäneen Oscarin kainalossa

Argentiinan matkoja on vuosien aikana kertynyt puolisen tusinaa, ja niiden opettajien lista on pitkä, joilta on oppia matkoilla haettu; esimerkkeinä mainittakoon Gustavo Naveira ja Julio Balmaceda & Corina de la Rosa. Kahdesti on viety ryhmä omia oppilaita parin viikon tutustumismatkalle Buenos Airesiin.

LOS OCAMPO

Kun Tango Pasión esiintyi Helsingissä vuonna 1999, pitivät Omar Ocampo ja Mónica Romero, taitelijanimeltään ´Los Ocampo´, Stadionin tiloissa kahden päivän tangokurssin, johon Maija ja Pertti osallistuivat. He paitsi ihastuivat näiden opetukseen ja tanssityyliin, myös ystävystyivät heidän kanssaan.

Pertti selittää, että häntä viehättää Omarin askelluksen laatu ja tanssin musikaalisuus. ”Se on tyylikästä, silmää hivelevää. Se menee niin musiikkiin, se koko liikkuminen.” Pertti ja Maija arvelevat, että Omarin vahva Folklore-tanssitaustalla on tähän asiaan merkityksensä, ja lisäävät että ”Omarilta me olemme oppineet Milongan ja Vals cruzadon”.

Maija tanssii Omarin kanssa

Mónican ja Omarin vieraillessa Tampereella on itsestään selvää, että he majoittuvat Maijan ja Pertin luokse. Maijan erinomaisen makoisaa keittoa nauttineena ymmärtää hyvin, että myös Ocampot haluavat vierailuillaan ehdottomasti pöytään keittoa, Mónica kasviskeittoa ja Omar kalakeittoa, ja että he vielä aamulla kysyvät, että jäikö sitä keittoa jäljelle…

OPETTAJIKSI SATTUMALTA

Saadakseen tanssia, ja pitääkseen yllä taitojaan, Maija ja Pertti osallistuivat Petri Jyrkän Tanssiseura Spiralissa 90-luvulla vetämille argentiinalaisen tangon ryhmätunneille. Kun Petri yllättäen muutti Kokkolaan, vetäjäkolmikoksi muodostui monen vuoden ajaksi Pertti, Maija ja Heini Soutamo (”olin kahden naisen loukussa” vitsailee Pertti), kunnes vuonna 2008, Heinin lähdettyä opiskelemaan,  Pertti ja Maija jatkoivat opettamista kaksistaan.

Siinä vaiheessa olivat alkuperäiset kaksi tasoryhmä kasvaneet kolmeksi, eli keskiviikkoisten perus- ja jatkoryhmien lisäksi oli perustettu maanantaille kolmostaso. ”Ja sunnuntaisin vedettiin vielä vapaavuoro”, sanoo Maija ─ lisäten että ”ja kaikki ilmaiseksi, ilman palkkiota, pelkästä innostuksesta ja harrastuksen palosta.”

Ilmankos Maija ja Pertti opetuksensa loppuvuosina tunsivat itsensä jo varsin uupuneiksi, ja etsivät aktiivisesti itselleen seuraajia. He iloitsevat Tango aMoroson perustamisesta ja siitä, että seuran opetuksen taso on pystytty pitämään korkeana.

OPETTAMISESTA

 ”Opettamaan oppii opettamalla, sitä ei voi oppia kursseilla” he toteavat yhdestä suusta. ”Aluksi joutuu kovasti miettimään ongelmia, mutta nykyään näkee heti, mistä johtuu, että jokin asia ei suju”,  Maija täsmentää.

”Opettajalla täytyy myös olla intohimo tanssiin”, sanoo Maija. ”Meitä kyllä monesti kehotettiin ryhtymään ammattimaisiksi tanssin opettajiksi, mutta mielestämme oli parempi säilyttää intohimo ja rakkaus tanssiin harrastuksena ja hankkia elanto muualta”.

”Olemme pyrkineet opettamaan yhden asian ryhmätuntia kohden, ja kertaaman sen seuraavan ryhmätunnin alussa, ennen uutta asiaa”. He myös painottavat voimakkaasti musiikin roolia opetuksessa. ”Tulee soittaa monien eri orkesterien musiikkia. Pitää harjoitella tanssin ja askeleiden varioimista erityyppiseen musiikkiin, esimerkiksi Pugliesen ja vaikka Biagin orkesterien tyyliin.”

He tarjoavat mielikuvan: ”Tanssipari on vain yksi instrumentti orkesterissa ja tottelee kapellimestarin tahtipuikkoa!”. Sekä ”Koko tanssiminen on musikaalisuutta.”

OMA TANSSI

Maija kertoo miten ”minä antaudun niin kokonaisvaltaisesti musiikkiin ja tanssille, että en ajattele tanssiessani mitään”. Pertti kokee tanssin ”musiikin inspiroimana liikkeenä”.

Kun pyydän heitä laatimaan toivetandan, jossa olisi yksi rytminen tango, yksi romanttinen tango, yksi valssi ja yksi milonga, ja mielellään eri orkestereilta, saamme lopputulokseksi:

Adolfo Carabelli: Felicia

Carlos Di Sarli: Bahia Blanca

Francisco Canaro: Rosas de Otoño

Miguel Caló: Azabache

Kehotan heitä vielä valitsemaan tanssipaikan. Lievästi kainostellen he ´tunnustavat´: Confiteria Ideal. Siippani ja minä naurahdamme vapautuneesti: senhän mekin valitsisimme!

Maija ja Pertti abrazossa

KERÄILIJÄBLOGGAAJA - Christer Jansén

Pitkän taivuttelun jälkeen Christer suostui Tangoblogin henkilökuvaan.

Hän kertoi olevansa sen sortin perusturkulainen, että hänellä on isän puolen sukujuuret Korppoossa, hän on syntynyt Helsingin Naistenklinikalla, on oppinut lukemaan kyläkoulussa Porin tienoilla, ja on aikuisena asunut kolme vuotta Oulussa.

LAVA

Lukiolaisena hän kävi koulujen lauantaitansseissa, tosin osaamatta varsinaisesti tanssia. Paljon, paljon myöhemmin, kun hän oli juuri täyttänyt eräät pyöreät vuodet, hän lupautui erään leidin harjoituspariksi lavatanssikurssille - ja tanssikärpänen puraisi lujaa!

Hän alkoi ahmia tanssikursseja useana päivänä viikossa. Jossakin vaiheessa hän kävi Seuratanssiliiton (SUSEL ry) ohjaajakoulutuksen ja veti kumppaninsa Marjutin kanssa lavatanssin alkeiskursseja turkulaisessa tanssikoulussa. Ennen Argentiinalaisen tangon kolahtamista hän ehti harjoitella kilpatanssia viisi vuotta, ja salsaakin tuli harrastettua pari vuotta. 

            

Hustle-tanssia ohjaamassa

(Kuva: Suomen Lääkärilehti 32/2011)

TANGO

Ensikosketuksensa Argentiinalaiseen tangoon Christer sai vuonna 2001, Turussa vierailleen Oscar Pradan muutamilla viikonloppukursseilla, jatkuen harvakseltaan Turussa satunnaisesti vierailleiden opettajien tunneilla. Varsinaisessa mielessä ─ eli  jatkuvana  ̶  harrastus alkoi vuoden 2010 alusta, Jouko Tammisen ja Terttu Nurmisen tanssiseura Flying Stepsissä vetämillä viikoittaisilla tunneilla.

Myös Turku Swing Society oli niihin aikoihin aloittanut tangokurssien pitämisen, vetäjinä Jere Virta ja Mari Lahti, ja Christer kävi kumppaninsa kanssa myös heidän tunneillaan. Lisäoppia hankittiin vierailevien ammattiopettajien viikonloppukursseilta, ja myöhemmin valtakunnallisilta tangoleireiltä. Vuosittaisia Buenos Airesiin suuntautuneita, 1-2 kuukauden mittaisia opintomatkoja on tähän mennessä kertynyt viisi.

Yksityistunneilla saatavaa henkilökohtaista ohjausta Christer pitää äärettömän tärkeänä. Kotimaassa oppia ovat antaneet Arto Leskinen, Nina ja John Krook, sekä Pasi ja Maria Laurén. Buenos Airesissa ovat yksityisopettajina säännöllisesti olleet Danielle Charonnet sekä Gustavo Sabá ja Maria Olivera, ja lyhyempiä yksärijaksoja ovat antaneet mm. Jorge Firpo, Lucas Di Giorgio, Gloria ja Eduardo Archimbau, Horacio Godoy, sekä Nicolas Shell.

Nicolaksen yksärillä 2011. Christer filmaa taustalla.

”Viimeksimainitun opettajan tunnit olivat tangoelämämme ensimmäiset yksärit”, Christer kertoo. ”Tämä tapahtui tangohotelli Caseron Porteñossa, ja Nicolaksen opetusparina oli Riitta Piilo”. Christer muistelee Riitan kovasti kehuneen Nicolaksen taitoja. ”Eikä suotta, sillä myöhemmin Nicolas on peräti kahtena vuotena tullut hopealle Argentiinalaisen tangon maailmanmestaruuskisoissa!”

 BLOGI

Tangoblogi syntyi puolivahingossa. Vuoden 2013 Buenos-reissulla Marjut alkoi kirjoittaa kotiväelle matkaterveisiä blogin muodossa. Tämä innosti Christeriä kirjoittamaan kolmen jutun sarjan Buenos Airesista, ajatellen Argentiinan matkaa suunnittelevia tanssijoita.

Kotiin palattuaan hän tuli ajatelleeksi, että ainesta kirjoitusten jatkamiseen voisi löytyä hänen keräämästään melko runsaasta tango-aineistosta, kirjoineen sekä DVD- ja CD-levyineen. ”Työhistoriani yliopistotutkijana lyö tässä läpi. En kerta kaikkiaan osaa vastustaa tausta-aineiston keräämisen intohimoa”, hän myöntää hieman anteeksipyytävän näköisenä.

”Tangoarkisto”. Kaukaloissa CDt, kansioissa DVDt.

Juttujen  rustaaminen antoi hyödyllisen yllykkeen käydä kertynyttä aineistoa uudelleen läpi. ”Kun kuudetta vuotta säännöllisesti tanssivana katsot saman opetusvideon, jonka alun perin katsoit pari vuotta tanssittuasi, näet aivan uusia asioita”.  Blogin kirjoitusten aihepiirit ovat myöhemmin laajentuneet haastatteluihin, selostuksiin kursseista ja milongoista, sekä  päiväkirja-tyyppisiin juttuihin. Uusi kirjoitus kerää ilmestyessään toistasataa lukukertaa.

MUUTA?

Mitä muuta kerrottavaa voisi olla kuin tanssiin liittyvää? Christer mainitsee harrastaneensa koulupoikana runsaasti urheilua. ”Ennen kaikkea jalkapalloa, mutta olin kyllä myös voittamassa ruotsikielisten oppikoulujen viestijuoksun suomenmestaruutta”. Myös musiikki oli mieluisa harrastus. ”Olin rummuissa, kun kavereiden kanssa muka jammattiin jatsia. Musiikinopettaja-tätini säestämänä esiinnyin nokkahuilusolistina opettajien koulutuspäivillä, ja trumpettiakin soitin useita vuosia”.

”Elokuvafriikki, nimenomaan kulttuurielokuvien harrastaja, olen ollut koulupojasta asti”, hän kertoo. ”Siinä vaiheessa kun popcornit ja rapisevat makeispussit tulivat elokuvateattereihin, lopetin siellä käymiset ja siirryin nauhoituksiin ja DVD:ihin”. Myös kirjoittaminen on Christerille ollut mieluisa haaste. ”Työni puolesta kirjoitin tieteellisiä artikkeleita, ja olin kansainvälisen tiedelehden päätoimittaja. Oli myös lyriikan harrastuskausi, jolloin kävin sekä kirjoitus- että lausuntakursseilla. Muutamassa antologiassa on sen aikaisia runojani julkaistukin, ei kuitenkaan omalla nimelläni, vaan eri pseudonyymeillä.”

”Niin, ja sitten elämässäni on tietenkin tämä kuusitoista vuotta kestänyt isoisä-jakso”, Christer lisää, ojentaen ihailtavaksi valokuvan kuusihenkisestä lastenlasten katraasta. Kuva on otettu joitakin vuosia sitten – ”kun vielä olin joukon pisin”.

Hassutteleva isoisä loikkasi yllättäen kuvaan mukaan.