Motto: ”Tanssiminen on musikaalisuutta”
Maija Matikainen ja Pertti
Wessman ovat tuttuja argentiinalaisen tangon harrastajille kautta maan.
Bloggajalla, turkulaisine kanssatanssijoineen, on tuoreessa muistissa heidän
toispuol jokke pitämänsä suositut
valssi- ja milongakurssinsa. Tangoblogi olikin jo pidemmän aikaa odottanut
sopivaa tilaisuutta päästä heitä haastattelemaan, kun siihen eräänä kesäisen
kauniina päivänä avautui tilaisuus.
 |
Maija ja Pertti kotioloissa
|
Maijan ja Pertin ystävällisen
kutsun luvin astuimme Kyrökoskella siippani kanssa uteliaina heidän omakotitalonsa ovesta. Tämän kulttuurikodin seinien sisällä olisi koko
tangohaastattelu helposti unohtunut, sillä musiikista, kuvataiteesta ja
kirjallisuudesta riittäisi Maijan ja Pertin kodissa keskusteltavaa loputtomiin;
ja toki meitä puutarha-asiatkin puhuttivat.
Kummankin suvussa
on musiikkiala ollut runsaasti edustettuna ─ ja sitä on nykypolvessakin
ammattimaisuuteen asti. Maija oli
nuorena kova piirtämään, ja oli Ateneumiinkin pyrkimässä (”onneksi en
päässyt”). Taiderakkaus on kulkenut
mukana muilla tavoin, ja useat ammattitaiteilijat ovat kiittäneet saamistaan
tango-opeista omistusesineillä.
 |
Taiteilijoilta saatuja omistuksia
|
Maija kertoo myös olleensa aina
kova lukemaan, ja kirjahylly notkuukin niin kotimaista kuin ulkomaista
kirjallisuutta. Erityisen ylpeä Maija on laajasta Scifi-kokoelmastaan. Ja argentiinalaisen tangon musiikkikokoelma on tietenkin laaja.
”Siinä olevia harvinaisuuksia ovat argentiinalaisetkin halunneet kopioida”.
”TYTTÖJÄ KAHTELTIIN”
Pertti kertoo,
että kun Hämeenkyrössä oltiin ´vähän toisella kymmenellä´ alkoivat tytöt ja
tanssiasiat kiinnostaa. Sisko oli 2 vuotta vanhempi ja sai koulussa
tanssiopetusta, jota jakoi eteenpäin. ”Talvella kun jäällä oli sopivasti lunta,
hän tallasi siihen valssin askeleet, ja niissä harjoiteltiin”. Naapurissa oli
kolme tyttöä ja naapurin isännällä oli grammari ja savikiekkoja. Kavereiden ja
niiden tyttöjen kanssa kierreltiin paikkoja ja etsittiin sopivaa tilaa, kuten
tyhjä riihi, ja siellä pantiin tanssit pystyyn”.
Mannamäen lava oli
lähin tanssipaikka. Sinne oli kaksi kilometriä, mutta tyynellä ilmalla musiikki
kuului järven yli ”kuin aivan vierestä”. Siellä Pertti ensimmäisen kerran
uskaltautui miesten riviin aprikoimaan, että uskaltaako mennä pyytämään, vai
eikö. No lopulta uskalsi ─ tosin vasta vitkastellen, jolloin ”parhaat
oli jo viety”. Mannamäen lavaa ei enää ole,
sen osti eräs isäntä laudoiksi, josta rakensi itselleen talon. Pertti toteaa
nauraen, että ”basilli meni lautojen mukana”, tarkoittaen tanssibasillia, sillä
”isännästä tuli oikein tanssi-intoinen”.
MAIJA
HAKI
Maijan opetti tanssimaan
hänen isänsä. ”Vanhempani olivat hyviä tanssijoita, oikein pistomestareita”.
Tottijärven lavan kuuluisuuksia taas olivat veljekset Veijo ja Voitto (”Viski
ja Votka”), joista Veijo opetti Maijaa. Maijaa sanottiin tanssitapansa vuoksi
”takapotkuksi”, ilmeisesti koska hän koristeli tanssiaan heilauttamalla
heikolla tahti-iskulla jalkaansa ─ siis argentiinalaisen tangon malliin!
Pertti tuli
kuvaan 20.7.1986 Ikaalisten naistentansseissa, jossa ystävättäret kannustivat
Maijaa hakemaan Perttiä ”kun se on niin hyvä käteenkin”. Maija ”oli pahalla
päällä” ja vastusteli, mutta meni lopulta hakemaan. Ja eikös musiikkina soinut
polkka, eli ainoa tanssi jota Pertti EI tanssinut! Sovinnolla siirrettiin haku
seuraavaan musiikkiin, joka oli hidas foksi ─ ja siitä alkaen kaikki on ollut
itsestään selvää. ”Tuntui niin ennestään tutulta, että vielä pitkään me
mietittiin, että missä me on voitu aikaisemmin tavata”.
PITKÄT TANGOPERINTEET
Tampereella vieraileva
tanssija ei voi olla panematta merkille argentiinalaisen tangon tasokkuutta, ja
hiljattain tämän seikan noteerasivat myös kansainväliset huippumaestrot Carlos ja
Rosa. Kunnia tästä kuulunee monelle
taholle, mutta ehdoton osansa on sillä seikalla, että Tampereen ja Pirkanmaan
argentiinalaiset tangoperinteet juontuvat monen vuosikymmenen taakse.
Kun Osvaldo
Pugliesen orkesteri esiintyi Ikaalisissa vuonna 1987, perustettiin siellä vielä samana
vuonna Kansainvälinen Tangokeskus kokouksessa, jossa oli läsnä niin
argentiinalaisen kuin suomalaisen tangon historian ja musiikin asiantuntijoita.
Argentiinalaisen tangomusiikin harrastus synnytti mm. orkesterin La Milonga,
joka on esiintynyt ja levyttänyt vielä 2000-luvulla.
 |
| Pirkanmaalaista tangoaktiivisuutta 25 vuoden takaa |
Vuonna 1993
saatiin Ruotsista houkuteltua Oscar Prada pitämään Tampereella tangotanssin
viikonloppukursseja viiden tanssiparin ryhmälle, johon Maija ja Pertti
kuuluivat. Prada kävi harvakseltaan, ei kovin monta kertaa vuodessa, mutta
tärkeä seikka oli, että hän edusti autenttista tangotyyliä. ”Olimme mukana
tässä ryhmässä kolme-neljä vuotta”, muistelevat Maija ja Pertti.
”Aloimme siinä
vaiheessa jo etsiä oppia muiltakin suunnilta. Tärkeän vaikutuksen tekivät
esimerkiksi Hector Falcon ja Susanne Rojo, jotka tapasimme Kuopio Tanssii ja
Soi festivaalilla”. Eräs alkuvaiheen keskeinen opetus tuli Alejandro Aquinolta:
se että argentiinalainen tango on sosiaalinen tanssi – ei koreografioitu esitys.
”Se oli minulle tärkeä herätys”, muistelee Pertti.
URUGUAY & ARGENTIINA
Kun La Milonga
vuonna 1996 sai kutsun esiintyä Montevideossa, Oscar Prada teki orkesterille
seuraa, ja myös Maija ja Pertti liittyivät mukaan. Matkan ikimuistoisuutta
todistavat monet hauskat valokuvat, mutta se poiki myös uuden reissun, eli
kutsun Etelä-Argentiinan Patagoniassa sijaitsevassa Trelewissä pidettäville
vuoden 1997 Vanhan Tangon festivaaleille.
 |
Pertti ja Maija tanssimassa vanhaa
milongaa, sekä pirteä Maija väsähtäneen Oscarin kainalossa
|
Argentiinan matkoja on vuosien
aikana kertynyt puolisen tusinaa, ja niiden opettajien lista on pitkä, joilta
on oppia matkoilla haettu; esimerkkeinä mainittakoon Gustavo Naveira ja Julio
Balmaceda & Corina de la Rosa. Kahdesti on viety ryhmä omia oppilaita parin
viikon tutustumismatkalle Buenos Airesiin.
LOS OCAMPO
Kun Tango Pasión esiintyi Helsingissä vuonna
1999, pitivät Omar Ocampo ja Mónica Romero, taitelijanimeltään ´Los Ocampo´, Stadionin
tiloissa kahden päivän tangokurssin, johon Maija ja Pertti osallistuivat. He
paitsi ihastuivat näiden opetukseen ja tanssityyliin, myös ystävystyivät heidän
kanssaan.
Pertti selittää,
että häntä viehättää Omarin askelluksen laatu ja tanssin musikaalisuus. ”Se on
tyylikästä, silmää hivelevää. Se menee niin musiikkiin, se koko liikkuminen.”
Pertti ja Maija arvelevat, että Omarin vahva Folklore-tanssitaustalla on tähän
asiaan merkityksensä, ja lisäävät että ”Omarilta me olemme oppineet Milongan ja
Vals cruzadon”.
 |
Maija tanssii Omarin kanssa
|
Mónican ja Omarin vieraillessa
Tampereella on itsestään selvää, että he majoittuvat Maijan ja Pertin luokse. Maijan
erinomaisen makoisaa keittoa nauttineena ymmärtää hyvin, että myös Ocampot haluavat
vierailuillaan ehdottomasti pöytään keittoa, Mónica kasviskeittoa ja Omar
kalakeittoa, ja että he vielä aamulla kysyvät, että jäikö sitä keittoa
jäljelle…
OPETTAJIKSI SATTUMALTA
Saadakseen
tanssia, ja pitääkseen yllä taitojaan, Maija ja Pertti osallistuivat Petri
Jyrkän Tanssiseura Spiralissa 90-luvulla vetämille argentiinalaisen tangon
ryhmätunneille. Kun Petri yllättäen muutti Kokkolaan, vetäjäkolmikoksi
muodostui monen vuoden ajaksi Pertti, Maija ja Heini Soutamo (”olin kahden
naisen loukussa” vitsailee Pertti), kunnes vuonna 2008, Heinin lähdettyä
opiskelemaan, Pertti ja Maija jatkoivat
opettamista kaksistaan.
Siinä vaiheessa
olivat alkuperäiset kaksi tasoryhmä kasvaneet kolmeksi, eli keskiviikkoisten
perus- ja jatkoryhmien lisäksi oli perustettu maanantaille kolmostaso. ”Ja
sunnuntaisin vedettiin vielä vapaavuoro”, sanoo Maija ─ lisäten että ”ja kaikki
ilmaiseksi, ilman palkkiota, pelkästä innostuksesta ja harrastuksen palosta.”
Ilmankos Maija
ja Pertti opetuksensa loppuvuosina tunsivat itsensä jo varsin uupuneiksi, ja
etsivät aktiivisesti itselleen seuraajia. He iloitsevat Tango aMoroson perustamisesta
ja siitä, että seuran opetuksen taso on pystytty pitämään korkeana.
OPETTAMISESTA
”Opettamaan oppii opettamalla, sitä ei voi
oppia kursseilla” he toteavat yhdestä suusta. ”Aluksi joutuu kovasti miettimään
ongelmia, mutta nykyään näkee heti, mistä johtuu, että jokin asia ei suju”, Maija täsmentää.
”Opettajalla
täytyy myös olla intohimo tanssiin”, sanoo Maija. ”Meitä kyllä monesti kehotettiin
ryhtymään ammattimaisiksi tanssin opettajiksi, mutta mielestämme oli parempi
säilyttää intohimo ja rakkaus tanssiin harrastuksena ja hankkia elanto muualta”.
”Olemme
pyrkineet opettamaan yhden asian ryhmätuntia kohden, ja kertaaman sen seuraavan
ryhmätunnin alussa, ennen uutta asiaa”. He myös painottavat voimakkaasti
musiikin roolia opetuksessa. ”Tulee soittaa monien eri orkesterien musiikkia.
Pitää harjoitella tanssin ja askeleiden varioimista erityyppiseen musiikkiin,
esimerkiksi Pugliesen ja vaikka Biagin orkesterien tyyliin.”
He tarjoavat
mielikuvan: ”Tanssipari on vain yksi instrumentti orkesterissa ja tottelee
kapellimestarin tahtipuikkoa!”. Sekä ”Koko tanssiminen on musikaalisuutta.”
OMA TANSSI
Maija kertoo
miten ”minä antaudun niin kokonaisvaltaisesti musiikkiin ja tanssille, että en
ajattele tanssiessani mitään”. Pertti kokee tanssin ”musiikin inspiroimana
liikkeenä”.
Kun pyydän heitä
laatimaan toivetandan, jossa olisi yksi rytminen tango, yksi romanttinen tango,
yksi valssi ja yksi milonga, ja mielellään eri orkestereilta, saamme
lopputulokseksi:
Adolfo Carabelli:
Felicia
Carlos Di Sarli: Bahia Blanca
Francisco Canaro: Rosas de Otoño
Miguel Caló: Azabache
Kehotan heitä
vielä valitsemaan tanssipaikan. Lievästi kainostellen he ´tunnustavat´: Confiteria
Ideal. Siippani ja minä naurahdamme vapautuneesti: senhän mekin valitsisimme!
 |
Maija ja Pertti abrazossa
|
