Jos vähääkään haluaa tutustua
tangomusiikin ja argentiinalaisten orkestereiden historiaan, hyvä lähtökohta on
Juan Pacho Maglio (1880-1934), jonka muusikkoura ajoittui 1900-luvun kolmelle
ensimmäiselle vuosikymmenelle.
Hänen levytyksensä olivat yhdessä
vaiheessa niin suosittuja, että äänilevyjä alettiin kutsua yleisnimellä ”un
pacho”. Ensilevytys oli vuonna 1912, mutta pääasiallinen levytysura sijoittui
vuosille 1927-1932. Yhteensä hän levytti lähemmäs 900 kappaletta, joista noin
80 oli hänen omia sävellyksiään.
 |
Quateto Pacho vuonna 1904. Juan Maglio toinen oikealta.
|
Taitavana bandoneonin soittajana
Juan esiintyi jo 19-vuotiaana kahvilatriossa Barracasin kaupunginosassa. Vuonna
1903 hän perusti kvartetin, jonka instrumentteina olivat bandoneon, viulu, poikkihuilu
ja kitara. Tämä oli siihen aikaan tavallinen kokoonpano. Vuonna 1910
soittopaikkana on jo Avenida Santa Fé:n legendaarinen kahvila La Paloma.
Kvartetin senaikaista soittoa on
kuultavissa vuoden 1912 levytyksiltä, kuten kappale ”El Carburé” linkissä https://www.youtube.com/watch?v=Hl5AmW227yU.
Musiikki kulkee Habanera-rytmissä. Kvartetin kokoonpano vuonna 1912 on sama
kuin ennenkin, mutta levytystä varten otettiin komeampi nimi, eli Orquesta Típica Criolla Juan Pacho Maglio.
ORQUESTA JUAN MAGLIO
Vuodesta 1927 eteenpäin levytykset tehtiin vuonna 1926
perustetulla, 8-jäsenisellä orkesterilla, jossa oli kolme bandoneonia, kolme
viulua, piano ja basso. Komppina on melko tasaiskuinen 2:4 rytmi, jossa on hyvä
”pulssi” (compas), etenkin valikoiman nopeatempoisimmissa (noin 120
iskua/minuutti) kappaleissa. Michael Lavocah ounastelee kirjassaan Tango Stories, että ”he surely must have been an inspiration
to D´Arienzo”. Muunkinlaista vaikutusta tuleviin huippuorkestereihin hänellä
lienee ollut, sillä vuonna 1929 hänen
orkesterinsa bandoneon-rivistössä aloitteli uraansa 15-vuotias Aníbal Troilo.
Hyvin erottuvan rytminsä ja
selkeän rakenteensa vuoksi, jossa kappaleen fraasit erottuvat
hyvin, Maglion tangot soveltuvat erityisesti aloittelevan tanssijan
treenimusiikiksi. Koostelevyä vuosilta
1927-1932 voikin suositella tähän tarkoitukseen. Levyn 25 kappaleesta suurin osa
(19) on instrumentaaleja, ja muilla raidoilla laulajina ovat Carlos Viván 5
kertaa ja N. Giannastasio kerran.
 |
Kooste Maglion orkesterin musiikkia.
|
TANGO-TANDA
Juan Maglion musiikkia ei kovin
yleisesti soiteta milongoissa, mutta yllä olevasta levystä voisi omasta
mielestäni poimia melko käypät tandat sekä tangoon että valssiin.
Tango Pefume de Mujer, https://www.youtube.com/watch?v=f7X8V9hbJCQ
Tango La Copa del Olvido, https://www.youtube.com/watch?v=RvHNLfkRSi8
Tango Mi Queja, https://www.youtube.com/watch?v=-3uB0h1TuaM
Tango Abrojos, https://www.youtube.com/watch?v=q8QTx2hanfE
Näissä kaikissa, ja varsinkin ”Mi
Quejassa” on selkeä, hyvä pulssi. Hieman hitaampi kappale, jossa on mainio
laulusuoritus on En un Rincón de Café, https://www.youtube.com/watch?v=GKQ2_mYaMr4.
Jos vertaan tuota minun tandaa
siihen, minkä Antti Suniala on julkaissut blogissaan Tanda Of the Week, niin
hän on valinnut yhden saman kappaleen, sekä kolme sellaista, jota omalla
levylläni ei ole. Kannattanee siis tutustua myös niihin.
 |
Antti Sunialan Maglio-tanda
|
Valienten ensyklopediassa luetelluista
Maglion 420 äänitekappaleesta 41 on valsseja. Myös yllä mainitulla CD:llä on
kolme melko kelvollista valssia, joista kyllä saisi aivan tanssittavan tandan. Tempot
ovat hieman alle tai päälle 60 tahtia minuutissa.
Vals Gritos del Alma, https://www.youtube.com/watch?v=og7bYCrXKbY
Vals Princesa, https://www.youtube.com/watch?v=LVCmASWdIEg
Vals Orillas del Plata, https://www.youtube.com/watch?v=TcjkkOUQaKU
MUUTAKIN SOITETTIIN
Kaksikymmentäluvun loppua kohti
Maglion orkesterin repertuaariin ilmestyy enenevässä määrin muita
musiikkilajeja kuin tango ja valssi ─ ei kuitenkaan yhtäkään milongaa. Edellä
mainittujen 420 äänitysten joukossa oli 24 Ranceraa (meksikolainen tasatahtinen,
hidas musiikki), 23 Polkkaa, 23 Paso Doblea, kahdeksan Foxtrottia, kaksi Zambaa
ja yksi Fado!
 |
Todotango-sivuston kuva Magliosta
|
Lisänimi ”Pacho” juontui Juanin lapsuudesta,
hänen italiankielisen isän luonnehdinnasta ”pazzo”,
eli levoton. Juanin kavereiden suussa tämä vääntyi espanjalaisempaan muotoon
”pacho”.
Tietty levottomuus leimasi
Magliota myös aikuisiällä. Hänen ystävänsä Francisco Canaron kuvauksen mukaan
Juan Maglio oli ”sympaattinen kaveri”, joka tosin oli ”bien nervoso”, mutta
kuitenkin ”cordial en su trato”. Canaro kuvaa myös Maglion tiettyä
turhamaisuutta. Tämän vahatut, ylöspäin käännetyt viikset edustivat viimeisintä
herramuotia. Maglio oli ketjupolttaja, mutta käytti herrasmiehenä
savukkeensuutinta.
Nuoresta asti 4-5 askia päivässä
polttanut Juan Felix Maglio kuoli Buenos Airesissa 14.7.1934, vain 53 vuoden
ikäisenä, kaikesta päätellen emfysemaan eli keuhkojen laajentumaan.
LÄHTEET
Encylopedia of Tango. Gabriel Valiente, 2014.
Juan Maglio – the
ultimate old-timer. Kirjassa Tango Stories: Musical Secrets. Michael
Lavocah, milonga press 2012.
Juan Maglio -
Biography by Roberto Selles, Néstor Pinsón. http://www.todotango.com/english/artists/biography/39/Juan-Maglio/
