HENRIK HELIN − Tamperelainen Ruotsin tangopiireissä

Tampereella hiljattain pidetyssä DJ-workshopissa (linkki) minulla oli tilaisuus tavata Henrik Helin, joka toimi tapahtuman puheenjohtajana. Sain tilaisuuden jututtaa häntä heti workshopin jälkeen, sekä myöhemmin vielä tavatessamme Helsingissä.

Henrik kertoi olevansa Tampereen seudulta kotoisin, mutta hän aloitti yliopisto-opinnot Uppsalassa ja suoritti tutkinnon Linköpingissä. Ruotsissa hän on − paitsi tietenkin tanssinut − sekä toiminut DJ:nä että vetänyt tangokursseja. Tämän vuoden alusta Henrik asuu jälleen Tampereella, ja Linköpingin asunto on myynnissä.

Mutta aloitetaanpa tämä tarina hieman kauempaa, kouluajoista.

RUMPALI

Omakohtainen kosketus musiikkiin tuli ala-astevaiheessa "kun kotiin tuotiin piano".  Klassista musiikkia tuli soitettua yksityisopettajan ohjauksessa, mutta yläasteikäisenä voiton veivät rumpujen soiton opinnot Pirkanmaan musiikkiopiston Rock-jazz linjalla.

Lukioaikana syntyi oma yhtye Toinen Aalto, jossa rumpalin lisäksi oli alunperin basisti, kitaristi ja laulaja, sekä myöhemmin vielä toinen kitaristi.  "Laulajamme kirjoitti tekstejä ja kitaristi sävelsi niihin musiikin" Henrik muistelee. Genre oli suomenkielinen Rock. Treenikämppä oli pitkään Pyynikin Trikoon tiloissa, mutta myös yhden jäsenen kotona oli treenihuone. "Tärkeintä ei ollut päästä esiintymään, vaan yhdessä soitto. Teimme kuitenkin joitakin keikkoja, esimerkiksi Hervannan Varjobaarissa. Yksi demokin tehtiin."

Keikalla Tampereella vuonna 2009.

"Kun jo asuin Ruotsissa soitin Suomessa metallimusikkia Kuvatus-nimisessä kokoonpanossa, joka pienimmillään koostui minusta ja kitaristista, laajimillaan myös basistista ja kosketinsoittajasta", Henrik selvittää. Tämä yhtyeen kanssa tehtiin pari demolevyä. Tänäänkään ei rumpujen soitto ole taakse jäänyttä elämää, sillä rumpusetti on hyvässä tallessa ystävän luona, ja viimeksi viime kesänä molemmat kokoonpanot vielä kokoontuivat musisoimaan. "Ei ne rummut koskaan tipu pois", Henrik miettii ja myöntää että jos sopivaa rumpalinpallia tarjotaan, niin hän voisi sille istahtaa. "Musiikkityyli voi olla avoin".

On ymmärrettävää, että rumpalin koulutuksen saanut henkilö kuuntelee tarkalla korvalla muusiikin rytmiä ja sen vaihteluja. Henrik kertookin argentiinalaisen tangon rytmiikan kiehtovan häntä − "ja sehän syntyy ilman rumpuja!"

KUNGFU

Kamppailuharrastus tuli kuvaan yläasteella Tampereella. Valitsemassaan lajissa häntä viehätti, että kyse ei ollut pelkästä ra´asta voimasta "vaan jotakin sisäänpäin katsovaa, meditatiivista". Kun Henrik muutti Uppsalaan, siellä ei ollut hänen edustamansa Choy Lee Fut -tyylin harrastajia, joten hän perusti sinne CLF-seuran, jota hän veti valmentajana "ja jokapaikan höylänä".

Kungfu-sparrausta Uppsalassa vuonna 2007.

 CLF-seuraan muodostui "mahatava yhdinporukka", joukossa muutamia varsin lupaavia kykyjä. Nämä kuitenkin yksi toisensa jälkeen muuttivat myöhemmin muualle, ja Henrikin siirryttyä Linköpingiin seuran toiminta valitettavasti lopahti.

STUDIO K & CAMBALACHE

Lukiossa oppilaat olivat saaneet tutustua paritansseihin, ja sieltä oli kiinnostus tanssiin jäänyt itämään. Henrikin muutettua opiskelemaan Uppsalaan, tämä latentti kiinnostus aktivoitui. "Eräänä pimeänä, sateisena päivänä päätin ilmoittautua Studio K nimiseen tanssikouluun", Henrik muistelee. Siellä hän kokeili monia tanssilajeja kuten Ballroom, Bugg ja Salsa, mutta vasta kun kohdalle osui argentiinalainen tango, hän "tiesi löytäneensä jotakin uniikkia".

"Argentiinalisessa tangossa kiehtoo monet asiat, kuten hieno perinteinen tangomusiikki, vapaus improvisoida tanssia, ja siten tulkita musiikkia − sekä argentiinalaisen tangolle omimman leimansa antava syleilyote". Myös tangon sosiaalinen aspekti oli Henrikille alusta asti tärkeää: "Halusin tavata ihmisiä".

Nyt oli oikea tanssi löytynyt, mutta Henrik totesi myöhästyneensä Studio K:n alkeiskurssilta, joka oli ehtinyt alkaa aiemmin. Mutta ei hätää, Tukholmasta löytyi intensiivi-viikonloppukurssi, jolle Henrik suuntasi. Kurssin vetäjänä oli Pino D´Angiola, joka on tunnettu Tango Camp tapahtumastaan. Tältä ensimmäiseltä tango-opettajaltaan Henrik kertoo saaneensa sen ymmärryksen, että argentiinalaiselle tangon tanssille omainaista ovat "tarkkuus ja herkkyys".

Tanssikoulun logo.

 Tukholmassa hankkimillaan eväillä Henrik meni Uppsalan alkeisjatkokurssille, jota vetivät kaksi nuorta naista, joista Miranda Lindelöw nykyään opettaa Pariisissa. Henrik muistaa tyytyväisyytensä siitä, että tanssittuaan Mirandan kanssa ensimmäistä kertaa lähitotteessa practicassa sai tältä hyväksyvän kommentin "skitbra!" Miranda toimii nykyään Pariisissa, jossa hän organisoi ja opettaa Queer tangokursseja ja  -milongaa.

 Studio K:ssa Henrik osallistui tanssinohjaajakoulutukseen, johon kuului eri tanssilajien ohjaajaoppilaille yhteistä teoreettista opetusta. Tämän lisäksi henkilökohtaisen tutorin kanssa opeteltiin juuri oman tanssilajin opettamista. 

Henrik muistelee, että tällä opetuksella, jota antoi Tukholmassa toimiva Charlotte Rivero, oli  hänelle tärkeä merkitys niin tangomusiikkiin kuin tanssiin syventymisessä.

Studio K:ssa opettava Ehsan Shariati antoi tangotanssin oppia "kokonaisvaltaisella tavalla", matén juomisen tekniikasta alkaen! Henrik kannattaa Ehsanin edustamaa, tanssipedagogi Gunilla Rydénin käyttämää oppia, jonka mukaan tanssissa on viisi osa-aluetta, joita tulee kehittää rinnakkain. Ne ovat yksilötekniikka, kommunikaatio (eli vienti/seuraaminen), repertuaari, musikki & musikaalisuus, sekä sosiaalinen aspekti. Vuodesta 1996 tangoa opettanut Rydén ilmoittaakin kotisivullaan periaatekseen "Jag arbetar mera kring Hur man gör än Vad man gör". Henrik on osallistunut muutamiin Rydénin vetämiin workshopeihin, jotka ovat olleet antoisia.

Harjoittelua Cambalachen practicassa vuonna 2009

Uppsalassa vaikuttaa myös Ruotsin vanhin tangoseura Cambalache, jonka practicat muodostuivat Henrikille tärkeiksi säännöllisiksi harjoitustilaisuuksiksi. Hän kävi Cambalachessa myös ryhmätunneilla, opettajinaan mm. Joel Utas, joka nykyään toimii Tukholmassa. Vuonna 2010 Cambalachessa järjestettiin myös ohjaakoulutusta, johon Henrik osallistui.

TAKAISIN SUOMEEN

Kotimaan tangoskeneen Henrik tutustui vuonna 2010 Helsingin Almacenissa, jossa Kaija Palokas "otti hänet siipiensä alle" ja tutustutti paikalliseen tangoyhteisöön. Tampereen tangotanssijoihin syntyi ensi kontakti Mustanlahden kesämilongassa.

Henrik muistelee tangoinnostuksensa jossakin vaiheessa osoittaneen vaimentumisen merkkejä, mutta Suomessa tango alkoi taas maistua. "Pasi ja Maria herättivät tangointoni uudella voimalla". Tällä hetkellä Tampere on Henrikin kotikaupunki ja Tango aMoroso on hänen ´kotipesänsä´, jota hän mielellään vapaaehtoisena avustaa. Tampereella on hänen nykyinen värisuoransa: väitöskirjatyö, asunto, tanssiyhteisö − ja seurustelukumppani.

Henrik Helin ja Emma Härkönen tanssitunnelmissa.

  

DISC JOCKEY

Henrik kertoo DJ-uransa alussa keränneensä tarvitsemansa perustiedot internetistä. Parhaat neuvot ja vinkit aloittelevalle soittajalle tulevat kuitenkin kokeneemmilta kollegoilta, ja tämä ajatus oli pontimena DJ-workshopin järjestämisessä. Hän soisi että DJ-yhteisöllä olisi enemmänkin yhteisiä foorumeita. Tärkeinä asioina hän mainitsee keskustelunsa kotimaisten tango- ja DJ-kollegojen kanssa, kuten Jenni Valli, Emma Murros, Mari Mero ja Susanna Lehtonen. Uppsalassa hän sai aikoinaan arvokkaita neuvoja DJ-toimintaan Ehsan Shariatilta ["Hittien opiskelusta kannattaa aloittaa"].

Helsinki Milonga Weekendin  DJ:nä vuonna 2015.

Ruotsissa Henrik Helin on toiminut DJ:nä Uppsalassa, Linköpingissä ja Jönköpingissä, ja Suomessa mm. Tampereen Maailmantango-tapahtumassa vuonna 2015.  Hän myöntää kysyttäessä, että hänen rumpalitaustallan on vaikutusta hänen DJ-näkemyksiinsä ["rytmiä ei voi ohittaa"]. Häntä kiinnostaa musiikin substanssi sinällään ["Historia ja anekdootit eivät ole niin kiinnostavia"] ja hän suosittelee luettavaksi amerikkalaisen säveltäjän Aron Coplandin kirjaa muusiikin kuuntelemisesta, vinkaten Simba tangoblogin kirjoitukseen kyseisen kirjan opeista (linkki).

VALOKUVAUS

Henrik Helinin Facebook-kotisivulla on monta taidokasta valokuvaa. Tiedustelen ovatko ne hänen ottamiaan, minkä hän hieman vähätellen myöntää. Visuaalisuutta Henrikillä on suvussa, sillä sekä isä että äiti ovat harrastaneet valokuvausta.

Ensimmäisen järjestelmäkameransa Henrik sai lukiolaisena. Isänsä kanssa hän on tehnyt monia valokuvausretkiä ja -matkoja, erityisesti lintujen kuvaus mielessä. Niitä on kotimaan lisäksi tehty erityisesti Norjaan. Varangin vuonolle, jäämeren rannalle, on matkattu jo kolmasti. Norjan Atlantin rantaa on tavoitettu Lauvsnesissä. Myös tangoon liittyviä kuvia Henrik sanoo ottaneensa, mutta vain "hieman".

Kun pyydän Henrik Heliniä valitsemaan tämän jutun loppukuvaksi jonkin oman otoksensa, hän valitsee seesteisyydessään henkeä salpaavan näkymän  Nessebynkirkosta viime vuodelta. 

MILONGA DEL ENGEL 19.2.2016

Kerran kuukaudessa on se perjantai-ilta, jolloin kannattaa hakeutua Aleksanterinkadun ja Unioninkadun kulmaukseen, ihailla hetki Senaatintorin näkymiä, suunnata askeleensa kohti jalkakäytävälle tulvivaa tangomusiikkia − ja löytää tiensä mitä argentiinalaisimpaan tanssitapahtumaan: Milonga del Engel.

                                                             

CAFÉ ENGEL

" Café Engel sijaitsee Sunnin talossa, Senaatintorin laidalla. Rakennus on yksi Helsingin vanhimmista kivitaloista. Se rakennettiin vuonna 1765 aiemman piipputehtaan paikalle ja alimman kerroksen rakennusmestarin nimi on jäänyt historian hämärään. Ylemmät kerrokset lisättiin 1830-luvulla ja julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel (1778-1840). Engel opiskeli kotikaupungissaan Berliinissä ja jatkoi opintojaan myöhemmin tsaari Aleksanterin II:n Pietarissa. Hän suunnitteli Senaatintorin ympäristöön monia empiretyylisiä rakennuksia, kuten Helsingin Tuomiokirkon ja Yliopiston päärakennuksen sekä kirjaston." [http://cafeengel.fi/historia/]

Paikan omistaja tyytyväisenä tilanteeseen.

Milongan alussa eräästä pöydästä löytyy kahvilan omistaja Harri Sjöberg, jota hetken jututan. Hän kertoo, että hän ei tanssi tangoa, mutta hän nauttii näiden milongojen tunnelmasta. Viime kerralla hän viipyi milongassa pitkäänkin, mutta tällä kertaa aika ei anna siihen tilaisuutta. Hän haluaa kuitenkin olla paikalla varmistamassa, että järjestelyt ovat kunnossa, kun milonga alkaa. Henkilökuntaa jää kyllä paikalle, ja tarjoilu pelaa milongan loppuun saakka!

Makeaa ja suolaista houkutusta.

  

MILONGAN TARINA

Jos saapuu paikalle hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua pääsee seuraamaan ripeää toimintaa, jolla täynnä pöytiä oleva kahvilatila muutetaan tanssisaliksi ja tarvittava äänikalusto roudataan paikalle.

                                               

Milongan perustajat ja vetäjät ovat Arja Könönen, Marjo Kiukaanniemi ja Timo Hakkarainen. Heistä saan valmistelujen loputtua Marjon ja Timon hetkeksi juttusilleni. Saan kuulla, että milonga-idean synnytti Arja, joka omistaa lähistöllä vintage-liikkeen, ja on pitkään ollut kahvilan vakituinen asiakas. Kun paikan omistaja suhtautui suopeasti ajatukseen, ja kun tangoammattilaiset Marjo ja Timo saatiin mukaan, asia oli ratkaistu.

Marjo ja Timo saapuvat paikalle.

 Vuoden 2014 elokuun ensimmäisestä kerrasta alkaen tämä milonga on ollut hyvin suosittu, ja tyypillinen osallistujaluku on 50-80 henkeä. Alusta asti ohjelmaan on kuulunut tanssiaisia edeltävä, kaikille avoin 45 minuutin tango-opetus, johon on saattanut osallistua tangomusiikin sisälle houkuttelemia aivan satunnaisiakin ohikulkijoita, mistä järjestäjät ovat pelkästään hyvillään, sillä "yhtenä tarkoituksenamme on lisätä argentiinalaisen tangon tunnettavuutta ja harrastusta". Järjestäjät iloitsevat siitä, että paikka on    

´keskellä kylää´ ja että ohikulkijat näkevät sen suurista ikkunoista esteettä sisälle. Timon sanoin "tuomme argentiinalaisen tangon näytille".

Arja kertomassa illan ohjelmasta.

Mitä itse tanssimiseen tulee, melko ahdas tanssitila ja tanssiaisten myöhäinen loppumisaika (klo 02) vastaavat järjestäjien intentiota tuoda tapahtumaan Buenos Airesin milongien tunnelmaa. "Tottua tanssimaan pienessä tilassa on tangon harrastajalle mitä suotavinta " Timo toteaa. Hän muistuttaa toisestakin tärkeästä asiasta, siitä että joka milongassa on ollut tanssi- tai musiikkiesitys. Tällä kertaa esintyy kolmen muusikon trio.

LAULAVA SYDÄN

Kun illan esivalmistelut oli tehty, paikalla olleet saivat sykäyksenomaisen ennakkokosketuksen illan musiikkiesitykseen, kun pianisti testasi keyboardin äänentoistoa: yht´äkkiä kahvilan täytti pianon jykevä bassokomppi, ja voimakas lauluaääni lauloi intensiivisellä otteella pätkän argentiinalaista tangoa!

Ehdin hetken jututtaa pianon ääreltä noussutta Marko Puroa, joka on ammatiltaan muusikko, kapellimestari, säveltäjä ja sovittaja. Hän kertoi olevansa musiikin free-lanceri, toimineensa teatterimuusikkona suuressa määrässä teattereita, Kansallisteatterista alkaen, ja opettavansa Metropoliassa. Argentiinalaiseen tangoon hän ihastui jo 25 vuotta sitten, Piazollan kautta. Hän on yli 20 vuotta soittanut yhdessä viulisti Mauri Saarikosken kanssa. Kokoonpanoon kuuluu vielä harmonikan soittaja Jukka Ojala. Trion nimi Laulava sydän on otettu heidän tunnuskappaleestaan.

TUNNELMAA!

Suomalaiseen perinteiseen lavatanssikulttuurin verattuna, jossa seistään maltamattomina odottamassa seuraavaa parketille pääsyä, argentiinalaiseen milongakulttuuriin kuuluu paljon enemmän kanssakäymistä seurustellen, ruokaa napostellen ja viiniä siemaillen. Kuten Buenos Airesilainen tango-opettaja Danielle Charonnet sanoi Tangoblogin haastattelussa: “In Europe dancers make great fuzz of getting ´in time´ to milongas, and to dance every tanda, to make the visit ´rentable´. In Argentina, you go to a milonga – and you may perhaps not dance at all”.

Milonga del Engelissä oli argentiinalainen fiilis aistittavissa alkuhetkistä lähtien. DJ Berndt Andreas Drange hoiti tanssijalkaa mukavasti nostavalla musiikilla hienosti oman osuutensa, mutta illmassa väreili  jotakin tanssiakin ennempää, tiiviistyneempää, odottavampaa. Sanalla sanoen: tunnelma! Trio Laulava Sydämen esiintyminen puoli yhdentoista aikoihin toi iltaan oman huipennuksensa, jolle kännykällä kuvatrun videon äänenlaatu ei valitettavasti anna täyttä oikeutta.

                                        

MUSIIKKI & DJ WORKSHOP − Tampere 31.1.2016

Tango aMoroson järjestämä kaksiosainen workshop oli herättänyt kiinnostusta ympäri valtakunnan, ja Kulttuuritalo Telakan yläkertaan kokoontui parikymmentä innokasta osanottajaa.  Paikalla oli niin kokeneita kuin aloitteleviakin DJ-henkilöita, sekä musiikista kiinnostuneiksi tanssijoiksi itseään luokittelevia osallistujia.  Tämä yhdistelmä osoittautui hedelmälliseksi, ja se johti vilkkaaseen ajatustenvaihtoon, jota edesauttoi kokouksen keskustelurinki-muodostelma.

                                                             Puolet vielä saapumatta...

Workshopin koollekutsuja ja puheenjohtaja Henrik Helin painotti avaussanoissaan että tarkoituksena oli käydä keskustelua, ei kuunnella luentoa. Alun perin oli Kristian Salikoski aikonut järjestää DJ-seminaarin Helsingissä, mutta sen peruunnuttua Tango aMoroso oli päättänyt tarttua aiheeseen.  Tilaisuuden rungoksi oli tehty otsikkoluettelo, jota ei ollut tarkoitus noudattaa orjallisesti, mutta käytännössä keskustelu kuitenkin soljui näitä uomia pitkin.

KULTA-AIKA .... JA PRONSSIKAUSI?

Alkuun keskusteltiin tangomusiikin ns. kultaisesta vuosikymmenestä; milloin se oli ja mitä se tarkoitti.  Michael Lavocah määrittelee kirjassaan (kts. alempana) sen ajanjaksoksi 1935-1944. Almanakka-vuosikymmenten mukainen määritelmä voisi olla 1940-luku, jolloin klassiko-orkestereiden määrä oli suurimmillaan ja myös tanssimisen suosio oli valtava.  On kuitenkin muistettava, että vielä vuoden 1949 jälkeen jotkin orkesterit soittivat korkealaatuista, autenttisena pidettävää argentiinalaista tangoa, joskin tangon suosio alkoi 1950-luvulla hiipua.  

Kultaisen kauden musiikkia luonnehtii soittajien korkea ammattitaito ja kappaleiden taitavat sovitukset, mutta mikä oli ominaista sitä aikaa edeltävälle tangolle?  Tätä selvitettiin kuuntelemalla muutamia 1920- luvun äänityksiä, kuten Francisto Canaron kappaletta A media luz vuodelta 1926 (linkki).  Tässä musiikissa on kaksi iskua tahtia kohti, ja tästä käytetään nimitystä 2x4 (dos por cuatro). Maria Laurén siteerasi nyrkkisääntöä, että tangon rytmi on 2x4, kun siinä voi kuulla metronomin "tik-tak" tahdin. Musiikin melodiapuoli oli tällä aikakaudella yksinkertainen, sillä sovituksia ei juuri käytetty. Äänittämään mentiin "lennosta" (a la parilla), ja koko orkesteri soitti ´samaa säveltä´.

Kuuluuko Tik-Tak?

Tanssimisen kannalta tätä "vanhaa tangoa" on raskassoutuisuutensa vuoksi luonnehdittu elefanttitangoksi (Raimund Schlie) . Kovin monen tandan tanssiminen tähän tahtiin voisi muodostua pitkävetiseksi, mutta yksittäisinä tandoina tällä musiikilla on oma paikkansa. Vaikkakin raskasta, se on myös pehmeää, sillä on "hilpeä kerroksensa", ja siinä on kauniita melodioita − kuten workshopin puheenvuoroissa todettiin..  

Nokkelana kommenttina kysyttiin onko "vika" vanhassa tangossa vai meidän tanssissamme; eli pitäisikö oppia tanssimaan yksinkertaisemmin. Viitattiin myös Canynege-tyyliin, joka on liikekieleltään yksinkertaisempaa ja vanhaan tangoon erinomaisesti sopivaa.  Canyenge-tango onkin saavuttamassa lisääntyvää suosiota Buenos Airesin tanssijakunnassa.

Selkeän rakenteensa vuoksi "vanhaa tangomusiikkia" soitetaan paljon alkeiskursseilla, mutta tämä herätti myös keskustelua.  Pasi Laurén luetteli laajemman valikoiman. Heidän kursseillaan soitetaan Canaron ohella Di Sarlia, D´Arienzoa ja Pugliesea sekä myös Calo´ta ja Fresedoa. Jonkin verran kritiikkiä sai myös käytäntö aloitta milonga-soitto "vanhalla tangolla". Yhdellä jos toisella osallistujista oli postiivisia kokemuksia myös muunlaisella musiikilla alkaneista milongoista.

SUURET ORKESTERIT

DJ:t eri maissa ovat laajalti  yksimielisiä siitä, että kulta-ajan neljä tärkeintä tanssiorkesteria olivat Troilo, Di Sarli, Pugliese ja D´Arienzo. Viimeksi mainitun katsotaan aloittaneen tangossa uuden kauden, kun hänen orkesterinsa vuonna 1935 muutti soittonsa nopeammaksi ja iskevämmäksi. Tällä tempulla hän toi Buenos Airesilaiset sankoin joukoin tanssilattialle, ja vaikutti monen muun orkesterin soittotapaan. 

D´Arienzo nousi workshopissakin pohdinnan aiheeksi. Todettiin, että D´Arienzon soitto suorastaan ´työntää´ tanssijan parketille (´pushing´) , erona romanttisempaan musiikkiin, jonka vaikutus on enemmänkin ´pulling´. Esimerkkinä kuunneltiin D´Arienzon 9 Julio vuodelta 1935 (linkki). Henrik Helin taustoitti D´Arienzoa mainitsemalla, että tämä käytti paljolti vanhaa tangorepertuaaria, jota soitti ns. marcato-tyylillä, eli jokaista tahti-iskua voimakkaasti ja terävästi (staccato) korostaen. Jaana Hänninen huomautti, että D´Arienzoa kutsuttiin nimenomaan sykkeen kuninkaaksi (rey del compás), mutta hänen rytminsä ei ole monipuolista.  Henrik Helin komppasi, että "D´Arienzolla on selkeä syke", lisäten että " vaikka rytmissä ei ole paljon vaihtelua, niin pidän D´Arienzon musiikista ja siihen tanssimisesta". Eräänä heittona esitettiin, että kysessä on ´ketterämpi elefanttitango´.

Orkesterihistoriaa Michael Lavocahilta.

Kulta-ajan orkestereista muistutettiin vielä, että niiden soitto saattoi olla eri aikakausina kovinkin erilaista, ja että kulloisellakin laulusolistilla oli usein selvä vaikutus orkesterin soittoon.  Todettiin myös, että argentiinalaisten tango-orkesterien levystysmäärissä oli piikit vuoden 1920 aikoihin sekä vuosikymmenen 1930/1940 vaihteessa − kenties maailmansotien kaikuna?  Viitattiin myös siihen, että argentiinalaiset tango muutuivat 1941-42 vaiheilla ´surullisimmiksi´. Tango-orkestereista lisäinformaatiota hakeville puheenjohtaja suositteli Michael Lavocahin kirjoja. Troilo-kirjasta on Tangoblogissa aiemmin julkaistu lyhyt kirjareferaatti (linkki).

MUSIIKIN HANKINTA JA KUUNTELU

Kuten Jenni Valli totesi, levyjen saatavuus on vähentynyt kun mp3-lataukset ovat yleistyneet. Ensimmäiseltä Buenos Airesin matkaltaan hän toi mukanaan kasan LP-lveyjäkin, mutta tänään myös CD-levyjä on vähemmän tarjolla. Hyvä luettelo argentiinalaisen tangon nettiostospaikoista (CD ja mp4) löytyy tangohub-sivustolta (linkki). Kaksi nettiradioita, joita suositeltiin tangon kuunteluun ovat argentiinalainen la2x4 (linkki) ja ranskalainen Radio Tango-Velours (linkki), jotka molemmat soittavat tangomusiikkia vuorokauden ympäri.

Pariisilaiseen tangoaseman kotisivu.

 Henrik Helin taustoitti musiikkiformaateista mm. että kulta-ajan musiikin alkuperäistallenteet löytyvät  analogista toistoa edustavilta ns. savikiekoilta. Myös vuonna 1948 kehitetty LP-levyn ja vuonna 1963 käyttöön tulleen C-kasetin toisto on analogista. CD-levyille musiikki on puolestaan siirretty  bittimuodossa, ja varsinaiset äänitiedostot kuten MP3 yleensä vielä pakattu. Vähäinen pakkaus (esim. 320 kB/sek) ei käytännössä ole korvalla havaittavissa. Sen sijaan moni muu ´masterointi´ muuttaa lopputulosta haitallisesti, kuten ns. reverberaatio (kaikuefektin lisäys), joka on verrattavissa "huulipunan laittamiseen sialle".

Maria Laurén kertoi kokemuksesta, että milongassa haittaa enemmän jos huonotoistoista musiikkia tulee hyvätoistoisen jälkeen, kuin jos huonolaatuista on soinut koko illan ajan. Henrik Helin kehotti tutustumaan Anti Sunialan äänentoiston laatua koskevaan kirjoitukseen (linkki).

SOITTO-OHJELMISTO

Soitto-ohjelman kaksi toimintaa ovat arkistointi ja varsinaisen soittaminen.  Jotkin DJ:t käyttävät tähän kahta erillistä ohjelmaa, mutta moni ohjelma osaa molemmat asiat. Puheenjohtaja heitti halukkaille vastaajille kysymyksen: mikä on hyvä softa / mitä softaa käytät? Jaana Hänninen, Susanna Lehtonen, Pasi Laurén ja Henrik Helin käyttävät iTunea. Samoin Jenni Valli lajitteluun, mutta DJAy-ohjelmaa esitykseen. Leena Vilpo toi esille molemmat toiminnat suorittavan MixMeister-ohjelman.

iTunesta ilmeni tärkeä tieto, että viimeisin päivitys on muuttanut ohjelman niin täysin, että esimerkiksi Susanna Lehtonen kertoi sen vuoksi joutuneensa pahaan pulaan. Muutkin iTunesin käyttäjät vannoivat vanhemman version nimeen, ja Pasi Laurén kehotti laittamaan ohjelmalle päivityseston, kuten hän on tehnyt.  

Kun kokouksen kokeneilta DJ-ihmisiltä udeltiin periaatetetta musiikkikappaleiden lajitteluun,  perinteinen orkesteri/solisti/vuosi -listaus nousi etusijalle.

 

Tractor pro ohjelman pääpaneeli.

Puheenjohtaja taustoitti että eniten käytetty ns. pro-ohjelma on Traktor, jossa on kehittyneet säätelyparametrit ja valmis rinnakkaiskuuntelumahdollisuus. Pienempien ohjelmien puolelta mainittiin vielä pieni ja kätevä foobar2000 sekä Mac-koneille tarkoitettu MegaSeg. Musiikin editointiin suositeltiin Audacity-ohjelmaa.

Tämän raportin kirjoitusvaiheessa Henrik Helin kertoi tehneensä kokeeksi yhden DJ-keikan foobar2000 ohjelmalla, ja olleensa tähän siinä määrin tyytyväinen, että hän harkitsi siirtyvänsä tämän ohjelman käyttäjäksi.

TANDAT

Tandojen rakenteluuun saatiin kokeneemmilta soittajilta monia arvokkaita vinkkejä. Kysymykseen valmiista tandoista versus lennosta tehtyihin valintoihin Pasi Laurén kertoi harrastamastaan kompromissista, jossa valitaan esimerkiki 7 biisin ´esitanda´, josta poimitaan soittohetkellä sopivimmalta tuntuvat kappaleet. Mallitandoja löytyy netin monessakin osoitteessa, joista keskustelussa mainittiin Tangology101.com (linkki)

Ehdotus biisien lukumäärän rajoittamista tangotandoissa kolmeen, jotta valssi- ja milongatandat saisivat enemmän tilaa, jäi häviölle neljän kappaleen tagotandoissa pysymiselle. Pasi Laurén tosin huomautti, ettei asia ole ´taivaassa määrätty´, vaan tapa on vaihdellut eri aikoina.  Kun 1950-luvulla tandassa oli vain 2 kappaletta, niin 1980-90 luvuilla soitettiin kolmesta jopa seitsemään biisiin per tanda. Neljän kappaleen soittotapa tuli käyttöön 1990-luvun lopulla.

Milongaillan ´soittokaaren´rakentaminen puhutti myös. Jaana Hänninen totesi, että pitkässä milongassa voi olla jopa kaksi kaarta. Painotettiin, että kaaren rakenne syntyy paljolti  ´paikan päällä´ jollon DJ tietoisesti pyrkii joko kohottamaan menotunnelmaa, valitsemalla rytmisempää tai dramaattisempaa ainesta, tai rauhoittamaan tunnelmaa. Tässä yhteydessä todettiin, että kappaleiden lyriikalla lienee merkitystä vain osalle tanssijoista, eikä sanoitus ilmeisesti määritä kovinkaan monen DJ:n tandavalintoja.  Pekka Saurio kysyi, mikä tanssilattian tiehys on merkki siitä, että soitto on kohdallaan, onko se esimerkiksi että 80% porukasta tanssii?  Lattiatiheyttä pidetiin hyvänä mittarina, mutta mitään täsmällisiä lukuarvoja ei haluttu antaa.

Huono tilanne milongassa...

Muita neuvoja tandan rakenteluun oli, että tempo ei vaihtelisi suuresti, joskin milogan kohdalla vaihelua voi käyttää. Milongassa ja valssissa voi hyvällä harkinnalla käyttää sekaorkestrointia tai saman orkesterin eri solisteja.  Ja vaikka lähtökohtaisesti on oikein ja sopivaa, että DJ soittaa sellaista musiikkia, josta hän itse pitää, tulee tanssijoiden palaute ja mahdolliset toivomukset kuitenkin huomioida. Vaihtoehtotangojen soittoon workshopin osallistujat suhtautuivat varsin pidättyvästi. Pasi Laurén huomautti, että ensinnäkin maailmalla käytössä olevassa vaihoehtomusiikissa on vain vähän valinnan varaa, ja toisaalta normi-milongassa on vaikeaa löytää oikea hetki sen soittamiseen. Sen sijaan tangomaratoneissa todettiin soitettavan myös alternativea, ja siellä niitä pidetiin virkistävinä.

CORTINAT

Tandojen välissä soitettavan cortina-musiikin päätehtävänä on tyhjentää tanssilattia.  Cortinan normipituudeksi mainittiin 30-45 sekuntia, mutta joskus DJ voi tarkoituksellisesti pidentää cortinaa tai pokkeustapauksessa soittaa cortinabiisi jopa loppuun asti, jos esimerkiksi iso joukko tanssijoita innostuu tanssimaan sen tahtiin.

Entä pitäisikö cortinamusiikki valita edellisen tai seuraavan tanssikappaleen tunnelman mukaisesti, vai pitää sitä vain yleisenä välisignallina − ´kuin sorbetti aterialla´(Leena Vilpon vertailu)? Pasi Laurén jakoi käytetyt menetelmät kolmeen: (1) sama cortinabiisi koko illan, (2) cortina osana tunnelman luojana tai (3) cortina on ´vain hissimusiikkia´.

DJ-LISENSSI

Musiikin esittäminen julkisesti on luvanvaraista toimintaa. Siihen liittyvät säännöt ja lupamenettelyt aiheuttivat vilkaan keskustelun, josta tässä vain lyhyt yhteenveto.

Teoston kotisivunäkymää.

Esitysoikeuksia valvoo kaksi tahoa:  säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien Teosto sekä esiintyjien Gramex. Lupaviidakkoon tuli vuonna 2012 sellainen helpotus, että DJ:ksi aikovalle henkilölle riittää asiointi Teoston kanssa.  Valittavana on joko kertaluontoinen lisenssi hintaan 38 €, mikä tuntuu kalliilta, tai edullisemmalta vaikuttava DJ-vuosilisenssi parillasadalla eurolla. DJ-lisenssi sisältää sekä  lataamisluvan että soittamisluvan.

Järjestävän paikan täytyy omasta puolestaan hankkia ns. ´elävän tai mekaanisen musiikin esityslupa´, eli lyhyemmin paikkalupa.  Järjestävällä taholla saatta myös olla hankittuna myös yleisluontoionen DJ-lupa, jolloin paikalle tulevalla DJ:llä ei tarvitse sellaista olla.

Vilkkaankin keskustelun jälkeen jotkin juridiset yksityisseikat jäivät vielä hieman epäselväksi, mutta yleisesti ottaen workshopin osallistujat saivat lupa-asioista hyvän yleiskuvan.

LOPUKSI

Tällaista koulutus- ja keskustelutilaisuutta oli selvästi kaivattu, ja osallistujat olivat tapahtuman antiin silmiinpistävän tyytyväisiä.  Puheenvuoroissa ilmaistiin sekä kiinnostusta osallistua toistekin tämän aihepiirin tilaisuuksiin, että halukkuutta niiden järjestäämiseen.
Gracias − y hasta la proxima ves!

P.S. Ilahduta bloggaajaa palautteella osoitteeseen mail.tangochrister@gmail.com !