HISTORIALLINEN TANGOBAARI - Los Laureles

Muutama vuosi sitten löysin DVD:n joka kertoi tämän baarin tangohistoriasta. Sen innoittamana etsiydyimme vuoden 2015 Buenos Airesin reissullamme paikan päälle, viettäen ikimuistettavan illan Bar Los Laureles:in autenttisessa paikallistunnelmassa.

DER LETZTE APPLAUS

Tämän elokuvan tausta on kiehtova ja itse elokuva on koskettava. Sen ohjaaja German Kral on ohjannut myös vuonna 2015 ilmestyneen elokuvan Our Last Tango, joka perustuu Juan Carlos Copesin ja Maria Nievesin elämään. Elokuva Der Letzte Applaus [viimeinen aplodi] ilmestyi vuonna 2008, ja on saatavana saksan tai espanjan kielisenä [El Último Aplauso].

Ohjaajan oma tausta on mielenkiintoinen. Hän on syntyperäinen argentiinalainen, alun perin kotoisin Buenos Airesista, mutta ei kotimaassaan asuessaan vielä kiinnostunut tangosta, koska se "oli setien ja tätien juttu", kuten hän kertoo DVD:n haastattelussa. Tangosta hän kiinnostui vasta muutettuaan Berliiniin, kuullessaan ystävänsä levyltä Roberto Goyenechen laulamana kappaleen Naranja en flor, jonka sanat koskettivat häntä syvästi.

Saksaan hän oli muuttanut kouluttautuakseen elokuvaohjaajaksi. Hänen berliiniläinen opettajansa oli vinkannut hänelle, että kun hän seuraavan kerran kävisi Buenos Airesissa, hänen pitäisi ehdottomasti pistäytyä Pompeyan kaupunginosassa sijaitsevassa baarissa El Chino (mikä oli baarin silloinen nimi), koska se on mielenkiintoinen paikka. Kun German Kral vuonna 1999 noudatti tätä kehotusta, hän ihastui ensi näkemällään tähän paikkaan ja sen asiakaskuntaan, johon kuului useita amatööriesiintyjiä. Siitä hetkestä lähtien hän tiesi haluavansa tehdä tästä baarista elokuvan, ja koska hänellä oli kamera mukanaan, hän alkoi heti tallentaa näkemäänsä filmille.

Baarin tunnelmat sillon kun kaikki vielä oli hyvin.

Paikan omistajan El Chinon isä oli perustanut baarin jo 1940-luvulla, ja El Chinon hoivissa se oli saanut vakioasiakaskunnan, joka kolmenkymmenen vuoden ajan oli joka perjantai-ilta kokoontunut sankoin joukoin kuulemaan paikalliskykyjen tangoesityksiä. Kun German Kral vuonna 2001 palasi jatkaakseen baarin tapahtumien tallentamista filmille, hän sai kuulla että El Chino oli joutunut sairaalaan, mutta paikan meno oli muutoin entisellään.

Kun El Chino loppuvuodesta 2001 kuoli, baarin peri hänen leskensä, jolla välittömästi oli uusi miesystävä, jota German Kraal kuvaa hämäräksi tyypiksi. Paikan henki muuttui kuin salaman iskusta, ja muutamassa viikossa entinen jengi − ja entinen tunnelma − oli poissa. Perjantai-iltojen esiintyjäkaartille uusi tilanne oli suorastaan traaginen, ja kun Germal Kral muutaman vuoden kuluttua etsi käsiinsä näitä esiintyjiä,erityisesti kolme laulajaa ja kitaristin, hän tapasi vain allapäin olevia tai suorastaan masennuksesta kärsiviä henkilöitä.

Esiintyjät saapuvat vielä kerran mielipaikkaansa.

Hän sai tällöin ajatuksen järjestää nämä neljä entistä esiintyjää yhteen nuorehkon tango-orkesterin kanssa harjoituksia varten, tavoitteena julkinen esiintyminen. Esiintymispäivään mennessä hän ei paljastanut yhdellekään heistä esiintymisen tapahtumapaikkaa. Vasta kun heidät kuljetettiin heidän entisen, rakkaan baarinsa eteen ja sen ovesta sisälle, paljastui heidän riemukseen että he vielä kerran saivat esiintyä juuri siellä!

Traileri elokuvasta Der Letzte applaus on nähtävissä tästä ja kooste behind the scene tästä.

BAR LOS LAURELES

Nykyinen Bar Los Laureles(entinen Bar El Chino) kuuluu Buenos Airesin bar notable [notewothy bars] arvonimen saaneisiin paikkoihin. Vuodesta 1893 tämä talo toimi viinivarastona, muuttui sitten biljardisaluunaksi ja lopulta eräänlaiseksi baari-ravintolaksi. El Chinon 30-vuotisen isännyyden aikana se toimi tangon tyyssijana perjantaisin, mutta nykyään tango on vallannut viisi viikonpäivää.

Bussimatka Recoletassasijaisevasta kämpästämme tänne ´syvään etelään´, pahamaineisen Bocan naapuriin, kesti illan ruuhkassa tunnin. Bussipysäkin lähikorttelit olivat pahaenteisen pimeät, mutta lähestyttäessä osoitetta Avenida General Iriarte 2290 katuvalaistus koheni, ja pian olimme Bar Los Laurelesin kodikkuutta hohkaavien ikkunoiden kohdalla, ja kohta istuimme jo askeettisen pöydän äärellä.

Kodikas tunnelma kutsuu…

 Helteisen päivän iltalämmössä tuntui avoimista ovista ja ikkunoista tulviva ´ilmastointi´ mukavalta, lievästä viemärihajuhaitasta huolimatta, ja paikan tunnelma oli välitön.  Baari-nimestään huolimatta kyseessä on pieni ravintola, ja tilaamamme porsaanleike-annokset olivat maittavat.

Matkamuistoksi ostettu levy 

Illan asiakaskunta oli mielenkiintoinen sekoistus aineksista ´absolute tourist´ ja ´bien porteño´ (ehdottomasti paikallinen). Vain jälkimäiset uskaltautuivat ahtaalle tanssilattialle – meidän lisäksemme. Illan alussa ja lopussa musiikista huolehti DJ, mutta väliohjelmana esiintyi Orquesta Tipica la Sacadanimisestä orkesterista koottu bandoneonin, kitaran ja basson trio. Osa musiikista oli kuunneltavaksi tarkoitettua, mutta ohjelmassa oli myös tanssitanda, joka koostui kahdesta tangosta ja kahdesta milongasta.

                                                                       Videopätkä orkesterin soittoa.

Tämä ei ehkä ole paikka, jonne kannata tulla tanssimisen takia, mutta ehdottomasti tunnelman takia!

ROBERTO FIRPO − Kestosävellyksiä & kelvollista soittoa

"There were two great innovators in the 1920s /.../ The first was Canaro /.../ The other was Roberto Firpo", toteaa Michael Lavocah tango-orkesterien historiaa käsittelevässä kirjassan. ¹

Arvaan kyllä, lukija, mitä olet sanomassa! Että tunnet kyllä Canaron, mutta et Firpoa...  Mutta olethan tanssinut kappaleisiin kuten Alma de Bohemio, De pura cepa ja El amanecer. Ne ovat Firpon säveltämää musiikkia − mutta siinä olet oikeassa, että olet luultavasti kuullut ne toisten orkestereiden soittamana.

Firpo teki kuitenkin orkestereineen kolmisentuhatta äänitystä, eli lähes Canaron verran. Tästä huolimatta häntä soitetaan milongoissa harvoin, ja internetin DJ-palstojen tandoista ^2-5 löytyy vain yhdeksän hänen äänitystään, ja niistä peräti kahdeksan on Sunialan blogissa, kahden vierailijan valitsemina. Onko vika Firpossa vai tiskijukissa? Tai kevykoosteideen julkaisusta vastaavissa levy-yhtiöissä? Eikö Firpon orkesterin soitto ollut tanssikelpoista?  Asiasta on syytä ottaa selvää.

YKSI KOLMESTA

"Kaksikymmentäluvun Buenos Airesin tunnetuimmat orkesterit olivat Francisco Canaron, Roberto Firpon ja Edgardo Donaton". Näin todetaan orkesterien historiaa käsittelevässä videossa ⁶, jossa nämä kaverukset nähdään skoolaamassa keskenään.

Firpo, Canaro ja Donato yteiskuvassa.

Firpo oli pianisti, ja hän osallistui aktiivisesti 1910-luvun alun muutokseen, jossa tangoyhtyeiden kitara vaihtui pianoon . Omassa orkesterissan hän kuitenkin luovuti pianotuolin Louis Consenzalle ja keskittyi orkesterinjohtajan tehtävään.  Tangohistorioitsija Simon Collier toteaa ⁷, että " He was one of the pionering bandleaders who lead the tango out of its Guardia Vieja (Old Guard) or formative phase into the so called Guardia Nueva (New Guard), the mature phase."

OPPIVUODET

Nuoren Roberton kiinostuksen musiikkiin kerrotan syntyneen hänen kuunnellessaan Buenos Airesin kaduilla organito-nimisiä mekaanisia soittokoneita, joiden repertuaariin mm. kuului tangoja. Hän harjoitteli ensin itsekseen viulun soittoa, mutta siirtyi sitten ammattiopettajan ohjauksessa pianoon.  Siinä hän kehittyikin taitavaksi ja voitti soittokilpailun, jossa korkeatasoinen  kabaree-teatteri Armenoville etsi pianistia vakiokokoonpanoonsa.

Ennen oman orkesterin perustamista hän ehti musioida Genaro Spósiton, Eduardo Arolaksen ja muutamassa yhteydessä myös Fraciso Canaron kanssa. Buenos Airesin ja Rosarion lisäksi hän esiintyi myös Uruguain puolella, Montevideon kuuluissa Café La Giraldassa. Siellä saattui tapahtuma, josta − ironista kyllä − Firpo tulisi pysyvimmin tunnetuksi.

LA CUMPARSITA

Firpo on kuvannut Café Giraldan tapahtumia omin sanoin näin: "One day a man accompanied by about fifteen young men arrived – all of them students – to tell me that they had brought a little march and they wanted me to arrange it because they thought inside it there was a tango. They wanted it ready for that evening, because a boy called Matos Rodríguez needed it." ⁹

Gerardo Hernán Matos Rodríguez (1897-1948) oli Montevideolaisen kabaree-teatterin omistajan 18-vuotias poika, joka opiskeli arkkitehtuuria. Opintojaan enemmän häntä kuitenkin kiinnosti musiikki, ja tämän ensimmäisen sävellyksensä hän oli sommitellut opiskelijajärjestönsä Federación de los Estudiantes del Uruguay:n pianolla.  Se oli tarkoitettu karnevaalimarssiksi, kuten sen nimestä ilmenee. La cumparsa tarkoittaa karnevaalikulkuetta, ja la cumparsita voi vaihtoehtoisesti tarkoittaa pientä karnevaalimarssia tai naispuolista karnevaalimarssijaa (jollaista nuottilehden kansikuvassa ei kylläkään näy).

Säveltäjä oli tajunut, että kappaleelle voisi olla käyttöä myös tangona, mutta kokemattomana hän ei tohtinut itse ryhtyä työstämään sävellystään, vaan oli pyytänyt toimittamaan nuotit ammattimuusikolle.  Firpo jatkaa kertomustaan:  "In the sheet music in two-four, the first section appeared a little and of the second section there was nothing. I got a piano and remembered two tangos of mine composed in 1906 which had not achieved any success: "La gaucha Manuela" and "Curda completa". I put a little of each one." Firposta tuli siis tosiasiassa kappaleen oheissäveltäjä, vaikka nuotteihin sittemmin merkittin vain Matos Rodríguez. Tämä keskeytti sittemmin arkkitehtiopintonsa, ja teki uran lehtimiehenä, muusikkona − ja tangosäveltäjänä [mm. Che papusa, oi].

La Cumparsita oli syntynyt  ilman sanoitusta, eikä Firpon instrumentaalilevytys vuodelta 1917  [linkki] menestynyt erityisemmin. Matos Rodriguez kirjoitti melko pian sävellykseensä itse sanat, joissa eräs karnevaalityttö on ollut etsimässä parempaa tulevaisuutta, mutta palaa äintinsä luokse, havaiten tämän kuolleen.¹¹ Tämä tragiikka ei ilmeisesti myynyt, mutta annas olla, kun Pascual Contursi teki uudenlaisen sanoituksen, jossa rakastettunsa jättämä valittaa kohtaloaan.  Nyt sävellys aloitti matkansa kohti tunnetuimman argentiina­laisen tangon statusta − kauaksi karnevaalimarssista vieroitettuna!

KELVOLLISIA TANGOJA

Firpo aloitti levytykset levy-yhtiö Odeónille vuonna 1926, ja hän jatkoi tätä yhteistyötä vuoteen 1959 asti, jolloin hän lopetti levyttämisen. Joitakin äänityksiä hän teki myös Víctor-yhtiölle. Elettiin savikiekkoaikaa, ja myöhemmät kuuntelijapolvet ovat olleet riippuvaisia levy-yhtiöiden suopeudesta siirtää äännitteet nykytekniikalle. Tässä leikissä Firpo on − ainakin Canaroon verrattuna − joutunut lapsipuolen asemaan. Michael Lavocah toteaa että "It is very difficult to find examples of Firpo´s music that is commercially available", mutta tarjoaa toki nettimyynnissään [http://milonga.co.uk] kuutta levyllistä Firpon tangoja sekä vielä yhdet valssi- ja milongalevyt. Ja kuten tämän jutun lopussa selviää, levykoosteita on kyllä runsaamminkin.

Omistamani Firpo-koostet.

Oma tutustumiseni Firpon tangoihin perustuu kolmeen levyyn, joista yksi [kuvassa vasemmanpuoleisin] ei ole Lavocahin listassa. Miltä Firpon orkesterin soitto korvissani kuulostaa? No, kaksikymmentä­luvun tangot ovat aikakaudelle tyypilliseen tapaan joko laahaavan laiskaa tai puisevan marssimaista menoa, ja äänityksen laatu lisäksi kehno, mutta 30-luvulle päästäessä alkaa syntyä ihan kelvollistakin tanssimusiikia. 

Collier toteaa, että toisaalta Firpo ei lähtenyt Julio De Caron viitoittamalle (eli ns. romanttiselle) tielle, vaan pysyi traditionalistina, mutta toisaalta "with reasonably imaginative harmony" ja jopa "with a strongly romantic flavour". Sunialan blogiin Firpo-tandan laatinut Paul Svirin puolestaan on sitä mieltä, että "in mid-30's he had recorded many songs with his unique soft sound. Once heard, you will never forget it…", mikä kuulostaa jo melkoiselta kehulta!

Levyjen tansittavuusarviot. Rengastetut kappaleet löytyvät Paul Svirin laatimasta Firpo-tandasta.

Omat arvioni Firpo-levyjeni kappaleista, tanssijan näkökulmasta koettuina, on koottu yllä oleviin listauksiin, jotka ovat samassa järjestyksessä kuin levyt valokuvassa. Oikeanpuoleisimmasta levystä on listattu vain ne kappaleet, joita ei ollut kahdella muulla levyllä. Tanssikelpoisuus-kriteerin mukaan huonoin ostos on ollut levy "Roberto Firpo 1920-1944", mutta plussana oli Collierin ytimekäs katsaus levyn esitteessä. Paras levyostos oli "Tangazos de Antaño", jonka 20 kappaleesta peräti puolet kehtaisin DJ:nä (jos sellainen olisin) soitta milongatandassa, ja sen lisäksi suostuisin tanssimaan vielä toiset viisi kappaletta. Viimeksi ostettu "20 Grandes Exitos" levy oli pettymys, sillä puolet kappaleista oli samat kun kahdella toisella lelvyllä, ja loppujen joukossa ei minun mielestäni ollut tandakelvollista biisiä.

TANGOTANDA

Kuvitteelliseen Firpon tangotandaan otan mieluummin kappaleet 1930-luvulta kuin 1940-luvulta, vaikka jälkimäisetkin (4 tähteä saaneet) äänitykset ovat hyvää tanssimusiikkia. Kuitenkin − minkä tajuaa kun kuuntelee näiden kahden aikakauden biisejä peräkkäin − jälkimäisen vuosikymmenen äänitykset ´tuoksahtavat´ hivenen jo ´1950-luvulta´, eli vuosikymmeneltä jolloin lipsuttiin aidosta ponteño-tunnelmasta enemmän ´iskelmämäiseen´ tangosoittoon (ja lauluun).

Kuvitteellisena DJ:nä soitan tangoista(kin) vain kolmen kappaleen tandat. Olkoon siis tandassani seuraavat 1930-luvun äänitykset:

1. No Quiro Verte Llorar , eli ´En halua nähdä sinun itkevän´. [Linkki] Alkaa heti rytmikkäällä − mutta ei hakkaavalla − poljennolla ja tiivistunnelmaisella, energisellä fiiliksellä, jota on pehmennetty ripauksella haikeutta. Toisen osan duurivoittoinen melodia tuo tunnelmaan uusia sävyjä, poljennon jatkuessa turvallisena ja selkeänä. Carlos Varela laulaa osuutensa porteño-tyyliin ´konstailemattomasti´, vailla yliampumisia. Kappaleen energia pysyy yllä loppuun asti, ja loppu tulee ilman kummempia metkuja. Yhteenvetona: hyvin katu-uskottava, liialta yrittämiseltä varjeltunut 30-luvun tango. Tämä tango on myös Svirin laatimassa tandassa (kts listakuva).

2. Arrepentido eli ´Katuen´. [Linkki] Jos edellisen kappaleen yleisilme oli lyyrinen, tässä ollaan astetta sentimentaalisemmilla, kohtalonomaisilla vesillä. Pulssi on hieman raskaampi, empiväisempään askellukseen kutsuva. Varela on edelleen hyvin katu-uskottava ja biisi loppuu sopivan ´brutalisti´, ilman siirappia,  ikään kuin todeten "that´s  it!"

3. Quejas eli ´Valituksia´. [Linkki] Nimestään huolimata kappaleen tunnelmassa on uhmakkuutta tai jopa itsevarmuutta. Soiton pulssi (compás) on selvästi jäntevämpi kuin edellisissä kappaleissa, kutsuen paikotellen puhtaaseen kävely-askellukseen (caminando). Kappaleen nimen ja tunnelman ristiriitaan en löytänyt selitystä, sillä netistä ei löytynyt (samaa) sanoitusta kirjallisena, käännöksestä puhumattakaan. Kappale loppuu joka tapauksessa duurissa.

Näillä kappaleilla rakentuisi tandalle kaari, joka alkaa lyyrisestä tunnelmasta, muttuen kohtalonomaiseen ja lopuksi uhmakkaaseen tai jopa luottavaiseen fiilikseen!

Firpo (takarivin kolmas vasemmalta) ja hänen orkesterinsa.

RYTMIKKÄITÄ VALSSEJA

Sivusto tango.info ¹² luettelee Firpon kohdalla 133 valssiäänitystä. Omilla levyilläni valsseja on 4, joista kolme olen luokitellut tandakelpoisiksi, yksi kylläkin rimaa hipoen.  Maistiaisiksi Firpon valsseista riittäköön tällä kertaa kyseisten kolmen biisien tanda:

1. Atardecer Campero eli Auringonlasku maaseudulla; 65 tahtia/min. [Linkki]  Kompissa kakkos- ja kolmosiskut korostuvat turhaan ´merimiesvalssimaisesti´, mutta tunnelmansa puolesta tämä valssi tarttuu takinliepeestä ja vie tehokkaasti tanssilattialle, joten se sopii aloituskappaleeksi.  Ponteva valssipoljento yhdistettynä raukeanhaikeaan melodiaan synnyttää iltaruskofiiliksen, ja väliosassa välkkyy duurisointuisia auringonsäteitä.

2. Angustias Del Corazón eli Sydämen ahdistuksia; 70 tahtia/min. [Linkki] Ilta on pimennyt ja sydämeen on astunut levottomuus −  syystä jota emme tunne, koska tämäkin on instrumentaalikappale.  Nopeutunut tempo symboloi kiihtynyttä sydämen rytmiä. Väliosassa on valoisiakin tunnelmia, mutta kappale loppuu ´ilman ratkaisua´, jatkoa kaivaten...

3. Barreras De Amor eli Rakkauden esteitä; 65 tahtia/min. [Linkki] Tunnelma on rauhoittumassa, ja ilmassa on enemmän toivoa, vaikka yleistunnelma jatkuu kaihoisana. Carlos Varela laulaa − jälleen ilman turhia maneereja − sanoja jotka tuovat lohtua ja uskoa huomiseen: " y soñó con un mundo / de esperanzas sin fin / porque miraba volar / las mariposas." [ja uneksin mailmasta / jossa toivo on ääretöntä / koska näen / perhosten lentelevän].

NOPEITA MILONGOJA

Tango.info ¹² luettelee Firpolle vain 29 milongakappaletta, eikä Valienten Encyclopedia tunnista edes niinkään monta (18). Ainakin jälkimaailmalle on siis säilynyt tosi niukka määrä näitä kappaleita.  Yllä olevilta Firpo-levyiltäni irtoaa vain kolme milongaa, mutta erityisellä milongalevyllä niitä on kymmenkunta.

Canaron ja Firpon yhteislevyltä löytyvät Firpon milongat.

Ainakin tähän kokoelmaan valitut milongat ovat varsin nopeita.  Jos niistä poimimme vuoden 1939 äänitykset, saamme aikaiseksi aivan mukiinmenevän milongatandan:

1.  Vieja milonga eli Vanha milonga [Linkki]

2. El esquinazo eli Katuserenadi(n pitäjä?) [Linkki]

3. Flor de suburbio eli Lähiön kukkanen [Linkki] sivulle, jolta voi soittaa pätkän biisiä no. 18.

DyM TANGO CLASSICS

Saksalainen yhtiö DyM (Danza y Movimento) tarjoaa sarjassaan Tango Classics mp3-latauksia, joiden joukossa on uniikkeja äänityksiä, joita ei muualta saa. Sarjan Firpo-koosteiden numero 108 [Que te han hecho los muchachos] ja 109 [Lo mismo que ayer] vuoden 1929-1931 levytyksiä kehutaan Michael Lavocahin kirjassa sanoin "special combination of robustness and softness".

DyM:n Firpolevyjä joita ei ole tässä blogissa käsitelty

DyM:n kotisivulla [linkki] tehty haku "firpo" antoi 87 osumaa, joukossa yksittäisiä biisejä ja muutama sekakokoelma, mutta myös hämmästyttävän määrän Firpo-koosteita. Roberto Firposta kiinnostunut löytää siis täältä lisäaineistoa. Levymyynti on nykyään siirretty osoitteeseen http://www.terra-melodica.de/ [linkki].

LOPUKSI 

En kirjoita artikkeleita tango-orkestereista siksi, että olisin alan asiantuntija − päinvastoin! Jutut syntyvät samalla kun itse pyrin paneutumaan aihepiiriin. 

Muutaman kuukauden välein on tarkoitus ottaa uusi orkesteri tarkasteluun. Aion edetä jossakin määrin kronologisesti, sen mukaisesti koska kukin orkesteri alkoi levyttää. En varsinaisesti karta tunnetuimpia, eniten soitettuja orkestereita, mutta pidän erityisesti silmällä vähemmälle huomiolle jääneitä tekijöitä. Varsinkin sellaisia, joilta olen sattunut kuulemaan mielenkiintoisen levytyksen, tai ovat muuten herättäneet kiinnostukseni.

Palaillaan!

VIITTEET 

 (1) Lavocah, Michael.: Roberto Firpo: the forgotten hero. In: Tango Stories. Milonga Press, 2012.

(2) Brown, S.: An Annotated List of Tandas. www.tejastango.com/tandas.html#early

(3) De Pilar, Derrick: DPP´s Favorite Tandas. https://ddpsfavoritetandas.wordpress.com/

(4) Krynski, Konrad http://tangomusic4all.blogspot.fi/

(5) Suniala, Antti.: The Tanda of The Week. http://tandaoftheweek.blogspot.fi/ 

(6) Soria, Gabriel (Producción): Los Capos del Tango: Francisco Canaro. Musicmedia Productions S.A., 2002.

(7) Collier, Simon: Roberto Firpo. Kirjoitus levyn HQ CD 138 esitteluvihossa, 1998.

(8) Café La Giralda: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/55/e9/18/55e9180c269367ba3ea50f7f38fd858d.jpg

(9) Roberto Selles & Néstor Pinsón: Roberto Firpo. http://www.todotango.com/english/artists/info/19/Roberto-Firpo

(10) https://en.wikipedia.org/wiki/Gerardo_Matos_Rodríguez

(11) Pirjo Kukkonen: Tango Nostalgia. The Language of Love and Longing. Finnish Culture in Tango Lyrics Discourses. A Contrastive Semiotic and Cultural Approach. Helsinki: Helsinki University Press, [1996] 2003

(12) https://tango.info/eng/RoberFirpo

(13) Valiente, Gabriel: Encyclopedia of Tango. Omakustanne, 2014.