Tangosisarukset John ja Nina Krook ovat monien kurssien ja useiden
yksityistuntien kautta tulleet minulle ja kumppanilleni läheisen tutuiksi.
Heidän saamisensa haastateltavaksi Tangoblogiin oli suuri ilo, ja samalla sain
miellyttävän tilaisuuden tutustua vähemmän tuntemaani tangokolmikon jäseneen,
Hanna Korpelaan.
Olin toki tietoinen tämän kolmiapilan pitkästä tangourasta kilpailumenestyksineen,
runsaasta opetustoiminnasta ja lukuisista julkisista esityksistä, mutta leikekirjoista
ja netistä avautuvan aineiston runsaus löi minut kuitenkin ällikällä. Tästä
hieman myöhemmin, mutta aloitetaan alusta, eli lapsuudesta!
STADIN KUNDI & FRIIDUT
Koko kolmikko varttui Stadissa. Krookien lapsuuden osoitteet
olivat Siltasaaressa (vain isoveli John), Isolla Roobertinkadulla ("jossa
ei ollut kuumaa vettä"), Liisankadulla Affalla ja Famulla, Etelä-Haagassa
ja Munkkivuoressa.
Isoveli puhaltelee ja tomera pikkusisko avustaa... |
John itsenäistyi 19-vuotiaana muuttaessaan Tukholmaan, jossa
työskenteli rakennuksilla ja sairaala-apulaisena.
Kotimaahan paluun jälkeen työura suuntautui ravintola-alalle, reittinä Vanha
Poli - Dipoli - König - Eckerö - Viking. Työpaikka sijaitsee edelleen kölin
päällä.
Hanna Suomenlinnassa vuonna 1974. |
Hannan lapsuuden osoitteet sijaitsivat mummon kaksiossa Kalliossa
Helsinginkadulla, sekä Töölössä Mannerheimintiellä.
Parikymppisenä Hanna muutti omaan asuntoon Kallioon ja aloitti folkloristiikan
opinnot yliopistossa − sekä puutarhatyöt Hietaniemen hautausmaalla ("jossa
edelleen haravoin").
KILPATANSSEISSA KULTASADETTA
Nina aloitti kilpatanssien harjoittelun tanssiurheiluseura
Starissa vuonna 1972. Jo seuraavana vuonna hänellä oli kaulassaan SM-kisojen
pronssimitali, ja myöhemmin kultaisia mitaleja tuli tasaiseen tahtiin. Samana
vuonna myös John aloitti kilpatanssin harjoitukset Starissa ("äiti
pyysi"), ja menestystä alkoi pian tulla.
Vasemmalla John ja Anne Pinomäki,
oikealla Nina ja Peter Hartwig (1975).
|
Vuodesta 1975 Johnin parina tanssi
Tuija Tulonen, jonka kanssa oltiin useiden vuosien voittoputkessa. John muistelee
ettei hän hirveästi treenannut, koska "riitti että oli lahjakas".
Tärkeämpää oli itse asiassa pitää kivaa ja tanssia, ja
kilpailuissakin "jatkot olivat tärkein asia". Juniorivuosina ei
tosin vielä päässyt ravintolajatkoille mukaan, mutta silloin kyllä, kun
mitaleja juhlittiin limubileissä.
John ja Tuija Tulonen vuonna 1977. |
Ninan kilpatanssiuraan ei kuulunut ainoastaan omaa tanssia, vaan hän kouluttautui myös kilpatanssin opettajaksi. Kotimaisen 10-tanssin ammattilaistutkinnon lisäksi hän suoritti kansainvälisen IDTA-latin member tutkinnon Lontoossa.
ARGENTIINALAINEN
TANGO
Kun John ja Nina Krook 1990-luvulla
alkoivat tanssia argentiinalaista tangoa, tämän tanssin harrastus oli Suomessa käytännössä
olematonta. John otti ensimmäiset tangoaskeleensa Pariisissa, Maraisin
tanssikeskuksessa vuonna 1992, opettajanaan Lia
Nanni. Nina lähti vuonna 1994 hakemaan oppia New Yorkista, opettajanaan Jorge Torres. Vuonna 1995 John pyysi samoilla flamencotunneilla käyvää Hannaa
treeniparikseen. "Mehän jouduttiin melkein suoraan stagelle" John
muistelee naurahtaen, sillä vasta pari kuukautta yhdessä treenattuaan pari jo
esiintyi!
Hanna ja John vuonna 1996. |
Tärkeä tapahtuma oli Tango
Passion -esitys Helsingissä vuonna 1996, jollin tutuksi tulivat Omar Ocampo
ja Mónica Romero: "He ovat
avanneet meille estraditango-puolta". Ocampot alkoivat tulla
säännöllisesti, pari kertaa vuodessa Suomeen opettamaan. Argentiinalaisista
opettajista tutuiksi tulivat myös Osvaldo
Zotto ja Lorena Ermocida.
Vasemmalla: Nina ja Marko Karp tanssivat Omar Ocampon valvoessa.
Oikealla: Hanna ja John Osvaldo Zotton ja Lorena Ermocidan seurassa.
|
Kun kysyn, ketkä muut opettajat ja mitkä heiltä saadut opit
ovat olleet tärkeitä, Nina luettelee neljä.
Jorge Torresin opetus oli: Unohda olevasi tanssija. Kuvittele että viejä
on elämäsi mies. Seuraa läheltä. Lontoolainen balettiopettaja Roger Tully opetti miten vartalo toimii
ja miten saavutetaan tasapaino. ´Nuutisen Pate´ (kilpatanssin opettaja) opetti
pilkkomaan ja tutkimaan tanssiliikkeet: "Liike lähtee aina jostakin ja
kaikki tulee vartalon kautta". Viimeisimpänä hiljattain tapaamanaan
tärkeänä opettajana Nina mainitsee Ismael
Ludmanin, jonka Nina kertoo antaneen
avaimia suljettuun tanssiin.
ESIINTYMISIÄ JA PRODUKTIOITA
Sen urakan mittavuus, jolla haastateltavani
ovat tehneet argentiinalaista tangoa Suomessa tutuksi, paljastuu kun selaa
leikekirjojen valtavaa määrää ilmoituksia esiintymisistä, lehtihaastatteluja ja
tanssiesitysten arvosteluja − Iltasanomista Seiskalehteen ja Seuralehdestä
Helsingin Sanomiin! Heitä pyydettiin mitä erilaisimpien seurojen ja järjestöjen
juhliin esiintymään. "Se oli ilmaisduunia", John huomauttaa.
Iltalehdessä vuonna 1996 |
Ensimmäinen valtakunnallinen
esiintyminen oli vuonna 1998 Kuopio
Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Jo seuraavana vuonna John ideoi ja järjesti
Helsingissä produktion nimeltä Siempre
Tango. John muistelee, miten hän omalla riskillään varasi Savoy-teatterin ja maksoi kaikki
etukäteispalkkiot. Tietäen, että tangoesityksillä ei edes Buenos Airesissa
yleensä tee voittoa, kysyn miten budjetti kesti. "Nollille meni, mutta
tärkeintä oli, että sali oli viimeiseen paikkaan täynnä!"
Siempre Tango 1999. |
Nina muistelee tanssiesitystä
Omar Ocampon kanssa Oopperassa vuonna 2012.
"Kävin Lontoossa treenaamassa hänen kanssaan kaksi viikkoa, ja
sitten harjoiteltiin vielä viikko Suomessa". Omarin kanssa esiintyminen
oli hauskaa; Omar heilutteli alussa gauchopalloja ja unohteli vientejä, joita
Nina korvasi tekemällä liikkeet itse.
Etusivulla Lontoossa vuonna 2010. |
Lasken esitteistä, että isoja esiintymisiä ja produktioita
on vuosina 1998-2010 ollut ainakin 16 kappaletta. Esiintymisiä on ollut
Pariisissa ja kahdesti Lontoon kansainvälisellä tangofestivaalilla, sekä
kotimaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa.
Omia produktiota olivat Siempre Tangon
ohella Tango Roto ja Piazzolla Passage. Juhani Laitalan produsoima
Tie Buenos Airesiin, jossa
tanssittiin Jorge Luis Borgesin teoksen Peilin
edessä ja takana runojen lausuntaan, esitettiin Kansallisteatterin
Willensaunassa vuonna 1998. Samana vuonna
Nina, John ja Hanna tanssivat triangelidraaman Amigos del Tangon ensimmäisissä
vuosijuhlissa.
Triangelidraamaa vuosijuhlassa. |
Kilpailut
maailmanmestaruustasolla ovat luonnollisesti olleet kokemuksina omaa
luokkaansa. Vuonna 2003 John ja Nina
tulivat 7. tilalle Italian Riminissä pidetyssä Campionato del Mondo -kisassa, ja vuonna 2006 oli vuorossa
argentiinalaisen tangon kovatasoisin kilpailu: Buenos Airesin Campeonato Mundial.
Ninalla ja Johnilla Buenos
Airesin muistot ovat edelleen vahvoina mielessä. "Stage oli jumalattoman
iso, eikä sille päässyt harjoittelemaan" toteaa John, ja Nina muistelee
miltä tuntui kävellä yksin ison lavan toiselle reunalle. Ei kilpailujännitys eikä
tanssin yllättävä häiriötekijä − Ninan korko tarttui tanssilattiassa olleeseen
rakoon − sähköistäneet tunnelmaa eniten, vaan sitä teki Suomen
edustaminen!
Campeonato
Mundial 2006.
Siihen aikaan nimittäin tunteet kävivät Argentiinassa kuumana suomalaisen sellutehtaan vuoksi, joka oli rakenteilla naapurimaahan Uruguayihin. Tanssiparithan kutsuttiin lavalle kuuluttamalla heidän nimensä ja kotimaansa, ja Johnin ja Ninan vuorolla koko sali meni aivan hiljaiseksi. Näistä koettelemuksista huolimatta tuloksena oli 27. sija, mikä ei ollut huonosti yli kahdensadan osallistujan kisassa!
Mitä sellutehtaaseen tulee, on myöhemmin
käynyt ilmi, että se oli alun perin tarkoitus perustaa nimenomaan Argentiinaan!
Salaiset lahjusvaatimukset, joiden jäljet johtivat Argentiinan presidentin
kansliaan saakka, olivat kuitenkin niin suuret, että hanke vietiin
naapurimaahan.
OPETTAMINEN
Vaikka omat esiintymiset ovat
olleet tärkeitä, ei vähiten Ninalle ("mieluiten vain esiintyisin"), on
ilmiselvää että kaikki kolme suhtautuvat opettamiseen antaumuksella ja itseään
säästämättä. "Joudun antamaan itsestäni paljon energiaa. Tuntien jälkeen
on takki usein niin tyhjä, että en edes jaksaisi sanoa sanaa kissa", Nina
toteaa. Oppilaiden lämpeneminen ottamaan saatavilla oleva opetus vastaan on
tärkeää. Jos läsnä on yksikin kurssilainen, joka ei lämpene vastaanottavaiseksi, tämä
tekee opetustilanteen raskaaksi. John on samaa mieltä; tärkeä mutta joskus
hankala asia on "ihmisten vakuuttaminen".
Opettamisen ja oppimisen psykologiseen puoleen kolmikko on
selvästi kiinnittänyt paljon huomiota. He kaikki sanovat aistivansa selvästi
opetusryhmän tunnelman ja yksittäisten osallistujien fiilikset. Tämä pyritään
ottamaan huomioon ohjeistusta antaessa.
"Muistan tilanteen, jossa naisoppilaalle joku oli aiemmin sanonut,
että hän ei osaa mitään!" Nina kertoo, ja toteaa että tanssikursseilla
olisi henkisellä tasolla paljon enemmän tehtävää. Myös Hanna painottaa, että
ratkaisuja tulee aina etsiä yksilöllisesti jokaisen oppilaan mukaisesti, ja Nina
kertoo nauttivansa oppilaan pienistäkin onnistumisen hetkistä. Opettamisen
yleiseksi ohjenuoraksi John sanoo "keep it simple" − tällöin asiat on
helpompi muistaa ja sisäistää. Hyvä on myös ohjeistaa viejiä ja seuraajia
erikseen.
Boleon opetusta Turussa vuonna 2014. |
Kysyn mitkä asiat ovat tärkeitä untuvikon
opettamisessa. Kolmikon vastaukset antavat ymmärtää, että he eivät suinkaan
käytä yhtä vakiosapluunaa. "Hirveästi riippuu henkilöstä", Nina sanoo.
John toteaa, että monelle on hyvä aloittaa kävelemisestä, mutta jollekin voi sopia
pieni koreografia, kuten kahdeksan askeleen salida. Kuitenkin "yhdessä
liikkuminen on se ykkösjuttu!".
Joka tapauksessa menee 2-3 kuukautta, ennen kuin syntyy "jonkinlainen
ymmärrys siitä, mitä argentiinalainen tango on!"
Entä neuvot pidemmälle
ehtineille? Nina kehottaa muistamaan, että tieto lisää tuskaa, eli luultavasti
ei ehdi omaksua kaikkea mitä kursseilla opetetaan. Siitä on poimittava itselleen
sopivat palat "kuin Chili con carne
-annoksesta". On hyvä muistaa että ei
ole oikeaa eikä väärää, ja että eri opettajilta saadut neuvot voivat olla
ristiriitaisia. John neuvoo muistamaan, että "jokainen liike lähtee
edellisestä liikkeestä", ja analysoimaan tanssiaan tältä pohjalta.
"Perustyö on tehtävä itse!" Hyvin harjoiteltu tekniikka tukee tanssia
− vaikka itse tanssitilanteessa kaikki ei aina toteudu täydellisesti!
Monella puolella Suomea joudutaan
turvautumaan harrastelijaohjaajien panokseen, joten utelen kolmikon kantaa
kysymykseen: kuka voi opettaa muita harrastajapohjalta? Nina toteaa, että argentiinalaisessa
tangossa on oman taitotason arvioiminen vaikeaa ja kovin subjektiivista −
päinvastoin kuin kilpatanssin puolella, jossa taidot mitataan ja tanssija sijoitetaan
tiettyyn taitoluokkaan. Niinpä kynnys ryhtyä opettamaan on kilpatanssin
puolella hyvin korkea.
Jonkinlaiseksi rimaksi argentiinalaisen
tangon kohdalla saan arvion, että ennen opettamaan ryhtymistä pitäisi itse
analysoida argentiinalaista tangoa ja omaa tanssiaan. "Olisi
opetettava sellaista, mitä on itse pilkkonut ja tutkinut". Aikoinaan itse saamiensa
opetusten passiivinen eteenpäin siirtäminen ei siis riitä (kirjoittajan johtopäätös).
JATKUVASTI KOUKUSSA
Mikä kahdenkymmenen vuoden
jälkeen vielä jaksaa koukuttaa argentiinalaisessa tangossa ja sen
opettamisessa? "Teaching is like learning twice" siteeraa Nina. Hän
toteaa, että opettajana ei koskaan ole valmis, ja vain opettamalla harjaantuu
ratkomaan tanssin ongelmia. Pareittain opetettaessa opettajat myös oppivat
toisiltaan.
Entä mikä miellyttää itse
tangotanssissa? Ninaa viehättää oma
treenaaminen, se että saa uusia ahaa-elämyksiä, oppii uusia asioita: "pystyt
aina parantamaan". Johnin mielestä
tango, kuten tanssi yleensäkin, on paras liikunta, jonka harrastaminen on iästä
riippumatonta. Hanna kokee
kiintoisimmaksi yhteyden hakemisen tanssipariin. Myös musiikin vivahteikkuus on tärkeää,
"siihen ei kyllästy".
Hanna kertoo suosikeikseen 1940-
ja 1950-lukujen suuret orkesterit, Pugliese ym. Myös John tunnustautuu
Pugliesen ystäväksi, "melodisuuden ja vaihteluiden vuoksi". Ninaa puhuttelee musiikin vivahteikkuus ja
dramaattisuus. Musiikki joka "ei pyri miellyttämään, vaan
herättelemään". Sellaista musiikkia
edusta esimerkiksi Astor Piazzollan Muerte del Ángel.
ROKKIA, BALETTIA JA LENTOLOMIA
Onko argentiinalaisen tangon
ammattilaisella elämää tangon (ja päivätyön) ulkopuolella? Kyllä on, ja osin yllättävääkin! Kolmetoista
vuotta klassista pianonsoittoa opiskellut Hanna on myös laulaja. Hän on
jäsenenä rokkibändissä Märkä Koira.
John kertoo rakastavansa balettia.
"Mariinski Teatterin Giselle-esitys, aah......".
Ninan mies on töissä ulkomailla,
tällä hetkellä Kairossa, ja tapaamiset edellyttävät ahkeraa lentokoneessa
istumista. "Viime treffit ovat olleet Tunisiassa ja Kreikan
Kea-saarella".
Tangoblogi kiittää kolmikkoa aikaansaannoksistaan
argentiinalaisen tango saralla, toivottaen Hannalle rokin riemua, Johnille
balettiesitysten hivelevyyttä ja Ninalle ihania kahdenkeskisiä auringonlaskuja
− eri puolilla maailmaa!
Kuva Ninan Facebook-sivustolta. |