TANGON VETERAANIKOLMIKKO − Nina, John ja Hanna

Tangosisarukset John ja Nina Krook ovat monien kurssien ja useiden yksityistuntien kautta tulleet minulle ja kumppanilleni läheisen tutuiksi. Heidän saamisensa haastateltavaksi Tangoblogiin oli suuri ilo, ja samalla sain miellyttävän tilaisuuden tutustua vähemmän tuntemaani tangokolmikon jäseneen, Hanna Korpelaan.

 

Leikekirjat pursuavat, ja lisää löytyy netistä!

Olin toki tietoinen tämän kolmiapilan pitkästä tangourasta kilpailumenestyksineen, runsaasta opetustoiminnasta ja lukuisista julkisista esityksistä, mutta leikekirjoista ja netistä avautuvan aineiston runsaus löi minut kuitenkin ällikällä. Tästä hieman myöhemmin, mutta aloitetaan alusta, eli lapsuudesta!

STADIN KUNDI & FRIIDUT

Koko kolmikko varttui Stadissa. Krookien lapsuuden osoitteet olivat Siltasaaressa (vain isoveli John), Isolla Roobertinkadulla ("jossa ei ollut kuumaa vettä"), Liisankadulla Affalla ja Famulla, Etelä-Haagassa ja Munkkivuoressa. 

Isoveli puhaltelee ja tomera pikkusisko avustaa...

John itsenäistyi 19-vuotiaana muuttaessaan Tukholmaan, jossa työskenteli rakennuksilla ja sairaala-apulaisena.  Kotimaahan paluun jälkeen työura suuntautui ravintola-alalle, reittinä Vanha Poli - Dipoli - König - Eckerö - Viking. Työpaikka sijaitsee edelleen kölin päällä.

Hanna Suomenlinnassa vuonna 1974.

Hannan lapsuuden osoitteet sijaitsivat mummon kaksiossa Kalliossa Helsinginkadulla, sekä Töölössä Mannerheimintiellä. Parikymppisenä Hanna muutti omaan asuntoon Kallioon ja aloitti folkloristiikan opinnot yliopistossa − sekä puutarhatyöt Hietaniemen hautausmaalla ("jossa edelleen haravoin").

KILPATANSSEISSA KULTASADETTA

Nina aloitti kilpatanssien harjoittelun tanssiurheiluseura Starissa vuonna 1972. Jo seuraavana vuonna hänellä oli kaulassaan SM-kisojen pronssimitali, ja myöhemmin kultaisia mitaleja tuli tasaiseen tahtiin. Samana vuonna myös John aloitti kilpatanssin harjoitukset Starissa ("äiti pyysi"), ja menestystä alkoi pian tulla.

Vasemmalla John ja Anne Pinomäki,

oikealla  Nina ja Peter Hartwig (1975).

Vuodesta 1975 Johnin parina tanssi Tuija Tulonen, jonka kanssa oltiin useiden vuosien voittoputkessa. John muistelee ettei hän hirveästi treenannut, koska "riitti että oli lahjakas". Tärkeämpää oli itse asiassa pitää kivaa ja tanssia, ja kilpailuissakin "jatkot olivat tärkein asia". Juniori­vuosina ei tosin vielä päässyt ravintolajatkoille mukaan, mutta silloin kyllä, kun mitaleja juhlittiin limubileissä.

John ja Tuija Tulonen vuonna 1977.

Ninan kilpatanssiuraan ei kuulunut ainoastaan omaa tanssia, vaan hän kouluttautui myös kilpatanssin opettajaksi. Kotimaisen 10-tanssin ammattilaistutkinnon lisäksi hän suoritti kansainvälisen IDTA-latin member tutkinnon Lontoossa.

ARGENTIINALAINEN TANGO

Kun John ja Nina Krook 1990-luvulla alkoivat tanssia argentiinalaista tangoa, tämän tanssin harrastus oli Suomessa käytännössä olematonta. John otti ensimmäiset tangoaskeleensa Pariisissa, Maraisin tanssikeskuksessa vuonna 1992, opettajanaan Lia Nanni. Nina lähti vuonna 1994 hakemaan oppia New Yorkista, opettajanaan Jorge Torres. Vuonna 1995 John  pyysi samoilla flamencotunneilla käyvää Hannaa treeniparikseen. "Mehän jouduttiin melkein suoraan stagelle" John muistelee naurahtaen, sillä vasta pari kuukautta yhdessä treenattuaan pari jo esiintyi!

Hanna ja John vuonna 1996.

Tärkeä tapahtuma oli Tango Passion -esitys Helsingissä vuonna 1996, jollin tutuksi tulivat Omar Ocampo ja Mónica Romero: "He ovat avanneet meille estraditango-puolta". Ocampot alkoivat tulla säännöllisesti, pari kertaa vuodessa Suomeen opettamaan. Argentiinalaisista opettajista tutuiksi tulivat myös Osvaldo Zotto ja Lorena Ermocida.

Vasemmalla: Nina  ja Marko Karp tanssivat Omar Ocampon valvoessa.

Oikealla: Hanna ja John Osvaldo Zotton ja Lorena Ermocidan seurassa.

Kun kysyn, ketkä muut opettajat ja mitkä heiltä saadut opit ovat olleet tärkeitä, Nina luettelee neljä.  Jorge Torresin opetus oli:  Unohda olevasi tanssija. Kuvittele että viejä on elämäsi mies. Seuraa läheltä. Lontoolainen balettiopettaja Roger Tully opetti miten vartalo toimii ja miten saavutetaan tasapaino.  ´Nuutisen Pate´ (kilpatanssin opettaja) opetti pilkkomaan ja tutkimaan tanssiliikkeet: "Liike lähtee aina jostakin ja kaikki tulee vartalon kautta". Viimeisimpänä hiljattain tapaamanaan tärkeänä opettajana Nina mainitsee Ismael Ludmanin, jonka Nina kertoo antaneen avaimia suljettuun tanssiin.

ESIINTYMISIÄ JA PRODUKTIOITA

Sen urakan mittavuus, jolla haastateltavani ovat tehneet argentiinalaista tangoa Suomessa tutuksi, paljastuu kun selaa leikekirjojen valtavaa määrää ilmoituksia esiintymisistä, lehtihaastatteluja ja tanssiesitysten arvosteluja − Iltasanomista Seiskalehteen ja Seuralehdestä Helsingin Sanomiin! Heitä pyydettiin mitä erilaisimpien seurojen ja järjestöjen juhliin esiintymään. "Se oli ilmaisduunia", John huomauttaa.

Iltalehdessä vuonna 1996

 Ensimmäinen valtakunnallinen esiintyminen oli vuonna 1998 Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Jo seuraavana vuonna John ideoi ja järjesti Helsingissä produktion nimeltä Siempre Tango. John muistelee, miten hän omalla riskillään varasi Savoy-teatterin ja maksoi kaikki etukäteispalkkiot. Tietäen, että tangoesityksillä ei edes Buenos Airesissa yleensä tee voittoa, kysyn miten budjetti kesti. "Nollille meni, mutta tärkeintä oli, että sali oli viimeiseen paikkaan täynnä!"

Siempre Tango 1999.

Nina muistelee tanssiesitystä Omar Ocampon kanssa Oopperassa vuonna 2012.  "Kävin Lontoossa treenaamassa hänen kanssaan kaksi viikkoa, ja sitten harjoiteltiin vielä viikko Suomessa". Omarin kanssa esiintyminen oli hauskaa; Omar heilutteli alussa gauchopalloja ja unohteli vientejä, joita Nina korvasi tekemällä liikkeet itse.

Etusivulla Lontoossa vuonna 2010.

Lasken esitteistä, että isoja esiintymisiä ja produktioita on vuosina 1998-2010 ollut ainakin 16 kappaletta. Esiintymisiä on ollut Pariisissa ja kahdesti Lontoon kansainvälisellä tangofestivaalilla, sekä kotimaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa. Omia produktiota olivat Siempre Tangon ohella Tango Roto ja Piazzolla Passage. Juhani Laitalan produsoima Tie Buenos Airesiin, jossa tanssittiin Jorge Luis Borgesin teoksen Peilin edessä ja takana runojen lausuntaan, esitettiin Kansallisteatterin Willensaunassa vuonna 1998.  Samana vuonna Nina, John ja Hanna tanssivat triangelidraaman Amigos del Tangon ensimmäisissä vuosijuhlissa.

Triangelidraamaa vuosijuhlassa.

 MONDO & MUNDIAL

Kilpailut maailmanmestaruustasolla ovat luonnollisesti olleet kokemuksina omaa luokkaansa.  Vuonna 2003 John ja Nina tulivat 7. tilalle Italian Riminissä pidetyssä Campionato del Mondo -kisassa, ja vuonna 2006 oli vuorossa argentiinalaisen tangon kovatasoisin kilpailu: Buenos Airesin Campeonato Mundial.

Ninalla ja Johnilla Buenos Airesin muistot ovat edelleen vahvoina mielessä. "Stage oli jumalattoman iso, eikä sille päässyt harjoittelemaan" toteaa John, ja Nina muistelee miltä tuntui kävellä yksin ison lavan toiselle reunalle. Ei kilpailujännitys eikä tanssin yllättävä häiriötekijä − Ninan korko tarttui tanssilattiassa olleeseen rakoon − sähköistäneet tunnelmaa eniten, vaan sitä teki Suomen edustaminen!

                                                                       Campeonato Mundial 2006.

Siihen aikaan nimittäin tunteet kävivät Argentiinassa kuumana suomalaisen sellutehtaan vuoksi, joka oli rakenteilla naapurimaahan Uruguayihin. Tanssiparithan kutsuttiin lavalle kuuluttamalla heidän nimensä ja kotimaansa, ja Johnin ja Ninan vuorolla koko sali meni aivan hiljaiseksi. Näistä koettelemuksista huolimatta tuloksena oli 27. sija, mikä ei ollut huonosti yli kahdensadan osallistujan kisassa! 

 Mitä sellutehtaaseen tulee, on myöhemmin käynyt ilmi, että se oli alun perin tarkoitus perustaa nimenomaan Argentiinaan! Salaiset lahjusvaatimukset, joiden jäljet johtivat Argentiinan presidentin kansliaan saakka, olivat kuitenkin niin suuret, että hanke vietiin naapurimaahan.

OPETTAMINEN

Vaikka omat esiintymiset ovat olleet tärkeitä, ei vähiten Ninalle ("mieluiten vain esiintyisin"), on ilmiselvää että kaikki kolme suhtautuvat opettamiseen antaumuksella ja itseään säästämättä. "Joudun antamaan itsestäni paljon energiaa. Tuntien jälkeen on takki usein niin tyhjä, että en edes jaksaisi sanoa sanaa kissa", Nina toteaa. Oppilaiden lämpeneminen ottamaan saatavilla oleva opetus vastaan on tärkeää. Jos läsnä on yksikin kurssilainen, joka ei lämpene vastaan­ottavaiseksi, tämä tekee opetustilanteen raskaaksi. John on samaa mieltä; tärkeä mutta joskus hankala asia on "ihmisten vakuuttaminen".

Opettamisen ja oppimisen psykologiseen puoleen kolmikko on selvästi kiinnittänyt paljon huomiota. He kaikki sanovat aistivansa selvästi opetusryhmän tunnelman ja yksittäisten osallistujien fiilikset. Tämä pyritään ottamaan huomioon ohjeistusta antaessa.  "Muistan tilanteen, jossa naisoppilaalle joku oli aiemmin sanonut, että hän ei osaa mitään!" Nina kertoo, ja toteaa että tanssikursseilla olisi henkisellä tasolla paljon enemmän tehtävää. Myös Hanna painottaa, että ratkaisuja tulee aina etsiä yksilöllisesti jokaisen oppilaan mukaisesti, ja Nina kertoo nauttivansa oppilaan pienistäkin onnistumisen hetkistä. Opettamisen yleiseksi ohjenuoraksi John sanoo "keep it simple" − tällöin asiat on helpompi muistaa ja sisäistää. Hyvä on myös ohjeistaa viejiä ja seuraajia erikseen.

Boleon opetusta Turussa vuonna 2014.

 Kysyn mitkä asiat ovat tärkeitä untuvikon opettamisessa. Kolmikon vastaukset antavat ymmärtää, että he eivät suinkaan käytä yhtä vakiosapluunaa. "Hirveästi riippuu henkilöstä", Nina sanoo. John toteaa, että monelle on hyvä aloittaa kävelemisestä, mutta jollekin voi sopia pieni koreografia, kuten kahdeksan askeleen salida. Kuitenkin "yhdessä liikkuminen on se ykkösjuttu!".  Joka tapauksessa menee 2-3 kuukautta, ennen kuin syntyy "jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä argentiinalainen tango on!"

Entä neuvot pidemmälle ehtineille? Nina kehottaa muistamaan, että tieto lisää tuskaa, eli luultavasti ei ehdi omaksua kaikkea mitä kursseilla opetetaan. Siitä on poimittava itselleen sopivat palat "kuin Chili con carne -annoksesta".  On hyvä muistaa että ei ole oikeaa eikä väärää, ja että eri opettajilta saadut neuvot voivat olla ristiriitaisia. John neuvoo muistamaan, että "jokainen liike lähtee edellisestä liikkeestä", ja analysoimaan tanssiaan tältä pohjalta. "Perustyö on tehtävä itse!" Hyvin harjoiteltu tekniikka tukee tanssia − vaikka itse tanssitilanteessa kaikki ei aina toteudu täydellisesti!

Monella puolella Suomea joudutaan turvautumaan harrastelijaohjaajien panokseen, joten utelen kolmikon kantaa kysymykseen: kuka voi opettaa muita harrastajapohjalta? Nina toteaa, että argentiinalaisessa tangossa on oman taitotason arvioiminen vaikeaa ja kovin subjektiivista − päinvastoin kuin kilpatanssin puolella, jossa taidot mitataan ja tanssija sijoitetaan tiettyyn taitoluokkaan. Niinpä kynnys ryhtyä opettamaan on kilpatanssin puolella hyvin korkea.  

Jonkinlaiseksi rimaksi argentiinalaisen tangon kohdalla saan arvion, että ennen opettamaan ryhtymistä pitäisi itse analysoida argentiinalaista tangoa ja omaa tanssiaan. "Olisi opetettava sellaista, mitä on itse pilkkonut ja tutkinut". Aikoinaan itse saamiensa opetusten passiivinen eteenpäin siirtäminen ei siis riitä (kirjoittajan johtopäätös).

JATKUVASTI KOUKUSSA

Mikä kahdenkymmenen vuoden jälkeen vielä jaksaa koukuttaa argentiinalaisessa tangossa ja sen opettamisessa? "Teaching is like learning twice" siteeraa Nina. Hän toteaa, että opettajana ei koskaan ole valmis, ja vain opettamalla harjaantuu ratkomaan tanssin ongelmia. Pareittain opetettaessa opettajat myös oppivat toisiltaan.

Entä mikä miellyttää itse tangotanssissa?  Ninaa viehättää oma treenaaminen, se että saa uusia ahaa-elämyksiä, oppii uusia asioita: "pystyt aina parantamaan".  Johnin mielestä tango, kuten tanssi yleensäkin, on paras liikunta, jonka harrastaminen on iästä riippumatonta.  Hanna kokee kiintoisimmaksi yhteyden hakemisen tanssipariin.  Myös musiikin vivahteikkuus on tärkeää, "siihen ei kyllästy".

Hanna kertoo suosikeikseen 1940- ja 1950-lukujen suuret orkesterit, Pugliese ym. Myös John tunnustautuu Pugliesen ystäväksi, "melodisuuden ja vaihteluiden vuoksi".  Ninaa puhuttelee musiikin vivahteikkuus ja dramaattisuus. Musiikki joka "ei pyri miellyttämään, vaan herättelemään".  Sellaista musiikkia edusta esimerkiksi Astor Piazzollan Muerte del Ángel.

ROKKIA, BALETTIA JA LENTOLOMIA

Onko argentiinalaisen tangon ammattilaisella elämää tangon (ja päivätyön) ulkopuolella?  Kyllä on, ja osin yllättävääkin! Kolmetoista vuotta klassista pianonsoittoa opiskellut Hanna on myös laulaja. Hän on jäsenenä rokkibändissä Märkä Koira.

John kertoo rakastavansa balettia. "Mariinski Teatterin Giselle-esitys, aah......". 

Ninan mies on töissä ulkomailla, tällä hetkellä Kairossa, ja tapaamiset edellyttävät ahkeraa lentokoneessa istumista. "Viime treffit ovat olleet Tunisiassa ja Kreikan Kea-saarella".

Tangoblogi kiittää kolmikkoa aikaansaannoksistaan argentiinalaisen tango saralla, toivottaen Hannalle rokin riemua, Johnille balettiesitysten hivelevyyttä ja Ninalle ihania kahdenkeskisiä auringonlaskuja − eri puolilla maailmaa!

Kuva Ninan Facebook-sivustolta.