PASIN YKSÄREILLÄ - osa 2

Vuoden 2015 alusta olen käynyt viikoittain Pasi Laurénin yksityistunnilla. Kotiin viemisiksi olen saanut sekä konkreettisia ohjeita että yleisempiä oivalluksia. Näistä olen leiponut pikku koosteita, joista tämä on järjestyksessä toinen.

Tasapaino ja intentio

Kerron Pasille tulleeni  siihen johtopäätökseen, että tangoliikkeiden haltuun otossa ”it´s all about balance”. Että tanssijalla voi syntyä todellista kehittymistä vain tasajalkaa sen kanssa, että tasapaino kehittyy ─ tai jää kehittymättä. Tästä väitteestä Pasi tuntui olevan pitkälti samaa mieltä.

Mutta miten tasapainoa voi harjoitella, vai voiko sitä?  Kerroin tuskastuneeni siihen, että vaikka olin ahkerasti tehnyt  viejien pyörähdysliikkeitä, enrosqueineen ja lapiz-liikkeineen, niin tasapaino oli kehittynyt kovin kitsaasti. Joskus liikkeet onnistuivat mukavasti, mutta aivan liian usein huonolla tasapainolla, heiluen.

Vaikka Pasilla oli myös teknisiä ohjeita tasapaino-ongelman ratkaisemiseen, hän yllätti aloittamalla asian kelaamisen toisesta päästä, eli henkisestä puolesta, kehotuksella ”ole läsnä siinä mitä teet!” Hän totesi, että mielen käyttö on tärkeää, ja otti puheeksi intention. ”Intentio on tekemistä; se on eri asia kuin lopputulos”. Tasapainoharjoittelussa intentioksi ei voi ottaa ´pidän tasapainoni´, koska se on lopputulos.  Pasin perusneuvo oli, että pitää olla läsnä tilassa, sekä katseellaan että koko tietoisuudellaan. Sitten voi testata erilaisia intentio-tiloja, ja suoritusten jälkeen miettiä miltä tuntui. 

Seuraavana päivänä tein kotiharjoituksissa intentio-kokeiluja . Ennen pyörähdysharjoitetta tein itseni tietoiseksi tilasta jossa olin, ja otin intentioksi havaita pyörähdyksen aikana kunkin seinän yksityiskohtia (ikkuna, ovet, tauluja). Tuntuu todella siltä, että tilan ottaminen ”kaveriksi” auttoi. Oli kuin seinät olisivat auttaneet tasapainossa pysymistä – ainakin jonkin verran. Samoin apua tuntui tulevan, kun otin intentioksi  että ´muistan pitää niskan rentona´. Lienee ylipäätään hyväksi ohjata ajatukset pois varsinaisesta fyysisestä suorituksesta (pyörähdys), jolloin siitä ´murehtiminen´ jää kehon automatiikalle.

Treeniliikkeeksi Pasi kertoi käyttäneensä ”salsa-spin” harjoitetta, joka on yhden jalan varassa tehtävä nopea, parhaimmillaan parikin kierrosta pyörivä kiepsahdus. Tämä tehdään vuoroin kummallakin jalalla, erikseen etu- ja selkäsuuntaan. Myös aiemmin mainittuja viejien pyörähdysliikkeitä kuuluu toki harjoitella, ja  Pasin ohje oli, että silloin tekisin yhtä harjoitetyyppiä kerrallaan, molemmille puolille. Tällöin ”paremmin onnistuva suunta opettaa heikompaa suuntaa”.

Suorassa oleminen

Tärkeimmäksi fyysiseksi ohjeeksi pyörimistasapainon saavuttamiseksi Pasi nimesi suorassa olemisen. ”Se on tärkeää, joskaan ei aivan välttämätöntä, sillä taitava tanssija pyörii vaikka kallellaan.” Pasi kehottaa tarkkailemaan asentoa pyörähtämällä peilin edessä. Mutta silloinkin jää vielä oleellinen kysymys: MITÄ suorassa oleminen oikeastaan tarkoittaa? Se EI ole itsensä jäykistämistä ylimääräisellä lihasjännityksellä. Monesti puhutaan ydintuesta, mutta silloinkin herää kysymys siitä, että mitä sillä oikein tarkoitetaan. 

Tärkeää olisi seisomisrefleksinuudelleen aktivoiminen. Tämän refleksin avulla, joka aktivoi syvällä tukirangassa olevan lihasjärjestelmän, pikkulapsi suoristaa itsensä kun hänet asettaa jaloilleen. Aikuiseen ikään tultaessa runsas istuminen on valitettavasti heikentänyt tai sammuttanut tämän refleksin. Sen uudelleen aktivoiminen kuuluu Alexander-tekniikan tavoitteisiin.

Syvän lihasjärjestelmän toimintaan voi saada tuntuman istumalla vartalo suorana istuinkyhmyjen päällä, niin että vartalossa ei tunnu mitään jännityksiä, jolloin tuntuu siltä että niin voisi istua kuinka kauan tahansa. Varsinaisena harjoitteena toimii nousu varpaille, ja pysyminen siinä mitään lihaksia jännittämättä (paitsi pohkeissa). Jos seisomisrefleksi aktivoi syvän lihasjärjestelmän, tasapainossa pysyy varpaillaan myös yhdellä jalalla, jolloin harjoitteena voi tehdä vapaan jalan liikkeitä eri suuntiin. Tämä voidaan tehdä sekä suoralta että koukistetulta tukijalalta.

Pasi muokkaamassa oppilaan asentoa

                                                                    

VUORIKIIPEILEVÄ JÄRJESTÖAKTIIVI – Mari Lahti

Tapasin Marin ensi kertaa syksyllä 2010 Argentiinalaisen tangon alkeiskurssilla, jolla hän oli vetäjänä. Olen siitä lähtien ihaillut Marin kaunisryhtistä ja notkealiikkeistä tanssia.  Tällä hetkellä voin tyydytyksellä todeta saaneeni, tämän vuoden alusta, mahdollisuuden yhteiseen viikoittaiseen harjoituskäyntiin paikallisessa tanssistudiossa. Niiden yhteydessä käytin tilaisuutta hyväkseni haastatellakseni häntä Henkilökuvat-palstaa varten.

Tango löytyi Dublinissa

Kertomansa mukaan Mari ei nuorena ollut erityisen liikunnallinen. ”Enemminkin olin lukutoukka”, hän toteaa. Aikuisena tuli kokeiltua Salsaa ja Lindy Hopia, mutta kumpikaan tanssi ei tuntunut oikein omalta. Ajatus harrastaa Argentiinalaista tangoa oli alkanut kyteä Marin ajatuksissa, mutta Turussa ei siihen aikaan ollut säännöllistä opetusta, eikä satunnaisille viikonloppukursseille löytynyt tanssiparia.

Vuonna 2008 Mari oli muutaman kuukauden harjoittelujaksolla Irlannin Dublinissa. Siellä hän löysi tangon ”drop-in” kurssit. Niille ei tarvinnut olla paria, ja näin hän pääsi Argentiinalaisen tangon harrastuksen alkuun. Turkuun paluun jälkeen täältä löytyi tanssipariksi Jere Virta, ja harrastus sai jatkuvuutta. Turussa satunnaisesti järjestettyjen viikonloppukurssien lisäksi oppia haettiin mm. Helsingistä ja Tampereelta sekä kansainvälisiltä tango leireiltä.

Turku Swing Society

Mari on ollut vetämässä Turku Swing Societyn Argentiinalaisen tangon kursseja aina niiden perustamisesta asti vuonna 2009, aluksi Jere Virran ja sittemmin Tommi Vornasen kanssa.  ”Alussa ajatuksena oli vain koota pieni ryhmä aiheesta kiinnostuneita, joille ajattelimme voivamme jakaa Jeren kanssa siihen asti oppimiamme asioita”, Mari muistelee. ”Kesällä 2009 järjestimme siinä mielessä tutustumiskurssin, mutta jo syksyllä aloitimme säännöllisten viikkotuntien pitämisen”.

Turku  Swing Societyssä syksyllä  2010

                                     

 Elämänkumppani löytyi kalliojyrkänteeltä

”En muista lapsena erityisesti pitäneeni kiipeilystä, mutta aikuisiällä eräs ystävätär sai minut mukaan kiipeilykurssille, ja ihastuin lajiin välittömästi”, Mari kertoo. ”Ja yhteiseltä kiipeilymatkalta löysin myös avomieheni Jussin. Tämä yhteinen harrastuksemme vie meidät säännöllisesti luonnon helmaan, jossa me molemmat muutoinkin viihdymme, minä kun olen myös intohimoinen sienestäjä ja marjastaja”, Mari sanoo, ja paljastaa että myös heidän 2-vuotias esikoisensa Iivi on jo saanut omat kiipeilykengät. ”Jonakin päivänä kipeämme porukalla!”.

 Kiipeilymatkalla Espanjan El Chorrossa  

                                               

Lautakuntatehtäviä, nuorisotyötä ─ ja luomuruokaa

”Kiinnostukseni yhteiskunnallisiin asioihin virisi jo nuorena, sillä olen aina ollut aktiivinen eri yhdistyksissä”, toteaa Mari. Vuodesta 2013 hän on ollut Turun kaupungin nuorisolautakunnan jäsen ja vuodesta 2015 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lähipalvelulautakunnan jäsen. Mari toimii myös Turun Ensi- ja Turvakodin hallituksen varapuheenjohtajana ja Turun Nuorten Kotkien puheenjohtajana. ”Luottamustehtävät teettävät paljon työtä, ja vaativat monenlaista asioihin perehtymistä, mutta antavat myös paljon. Itselle erityisesti lapsi- ja nuorisoasiat ovat sydäntä lähellä ja koen tärkeäksi pyrkiä vaikuttamaan lasten ja nuorten hyvinvointiin myös poliittisen päätöksenteon kautta” Mari toteaa.

Marin monipuolisuus on hänet tuntevien tiedossa, mutta ainakin minut Mari jälleen kerran yllättä, kun käy ilmi että hän myös pitää terveelliselle ruualle omistettua, julkista blogia osoitteessa https://letmegoorganic.wordpress.com/.  ”Olen intohimoinen luomun ja lähiruuan kannattaja”, toteaa Mari.

Marin ruokablogin etusivua