TROILON LUOVUUDEN JÄLJILLÄ

Tango Masters: Aníbal Troilo

Michael Lavocah

Milonga Press, 2014

Hinta 14 ₤ Amazon nettikaupassa (http://www.amazon.co.uk/)

Tunnetun DJ:n, tangomusiikin keräilijän ja orkesterihistorian tutkijan kirjoittaman kirjan julkaisu ajoittuu Aníbal Troilon syntymän satavuotisjuhlavuoteen. Yhteensä noin puolella kirjan kahdestasadasta sivusta kirjoittaja kuvaa, elävästi ja monia mielenkiintoisia yksityiskohtia paljastaen, ei ainoastaan Troilon uraa ja kehittymistä, vaan teemme myös tuttavuutta monien hänen laulajiensa kanssa, unohtamatta kappaleiden sanoittajia ja musiikin sovittajia.

Kirjan ydinteemana on orkesterin ja kulloisenkin laulajan tärkeä keskinäinen vuorovaikutus. Troilo oli laulajien valinnassa hyvin tarkka, mutta samalla ennakkoluuloton, ja hänen tallissaan saattoi samanaikaisestikin olla kaksi erityyppistä laulajaa, kuten Edmundo Rivero ja Floreal Ruiz. Uuden laulajan tulessa orkesteriin Troilo mukaili sen soittoa natsaamaan laulajan tyyliin, ja tuli samalla kehittäneeksi orkesterin sointia. Moni laulaja tuli hyvin suosituksi Troilon orkesterissa työskennellessään, ja useampikin  heistä jatkoi aikanaan uraansa omillaan ─ tosin vaihtelevasti menestyen.

Laulujen sanoitukset olivat Troilolle äärettömän tärkeitä. Säveltämisestään hän sanoi (kirjan englanninnos) ”First I need a lyric. A lyric which I like. Then I chew it. I learn it by heart. I have it in my head the whole day long. It´s as if it were wrapping inself in music. What a song´s lyric says is very important to me”. Laulajiensa kanssa hän tapasi istua iltaa, käyden tekstiä läpi sana sanalta. Floreal Ruiz on kertonut harjoitelleensa kappaleen Sur  sanoitusta yhteensä 23 perättäisenä iltana, ennen kuin Troilo oli tulokseen tyytyväinen! Laulaja Roberto Goyenechea Troilo ohjeisti, että ”[the singer] must tell it [the story] to the public, not sing it, because the orchestra is in charge of the singing”.

Troilon orkestereiden äänitteiden esittämiseen on varattu noin puolet kirjan tilasta. Tekijä kuljettaa lukijaa kronologisesti vuodesta 1938 alkaen, nivoen peruskerronan ja äänitteiden esittelyn saumattomasti toisiinsa. Vuonna 1941 tehdyt 26 äänitystä kirjoittaja mainitsee pidetyimmiksi, ja näistä peräti 24 analysoidaan yksityiskohtaisesti.  Kaiken kaikkiaan 73 äänitystä tarkastellaan vähintään puolen sivun verran, ja litteessä listataan Troilon 485 äänitysten päivämäärät ja laulusolistin nimi, sekä luetellaan orkestereiden kokoonpanot.

Troilo perusti orkesterina vuonna 1937. Ensilevytys vuonna 1938 jäi kahteen kappaleeseen, ilmeisesti siksi, että suosionsa huipulla paistattelevan D´Arienzon orkesterin pelkistetympään soittotyylin tottunut yleisö ei vielä osannut arvostaa Troilon soiton monipuolisuutta.  Vuoden 1941 karnevaalitanssiaisissa Triolon orkesteri saavutti suuren suosion, ja ilmeisesti tämän ansioista sai RCA-Victorilta säännöllisen äänitys-sopimuksen. Kirjan kirjoittaja toteaa, että vaikka Troilo teki tulevinakin vuosina hyviä levytyksiä, vuoden 1941 äänitykset ovat jääneet milongojen pysyväksi ohjelmistoksi, jo ensimmäisistä kolmesta otoksesta alkaen, joita olivat Yo soy el tango (Minä olen tango) , Mano brava (Kova kundi / Rehentelijä), Toda mi vida (Koko elämäni). Viimeksi mainittu tango saavutti suurta suosiota jo mainituilla karnevaaleilla.

                          YouTube-linkki Toda mi vida tangoon: https://www.youtube.com/watch?v=jOCLqpPTu0Y

Sen lisäksi että monien äänitysten master-levyjä on valitettavasti tuhottu, ja että ääniteknikot ovat poropeukaloineet alkuperäisäänityksiä,  moni repertuaariin kuulunut kappale on aikoinaan yksinkertaisesti jäänyt äänittämättä. Osasta äänittämättömistä kappaleista tunnetaan nimikin, koska sen tiedetään kuuluneen orkesterin repertuaariin, mutta lisäksi lienee paljon biisejä, jotka ovat jääneet vain muutaman keikkasoiton varaan. ”A new song would be tried out at the dances, and, if it was successful, the band would try to record it.” Tästäkin huolimatta ”many important songs were left unrecorded”.  Varsinkin uran alkuvaiheessa, kuten Troilon tapauksessa, hyvällekin orkesterille meni monta vuotta ennen se onnistui saamaan säännöllisen äänityssopimuksen. Koska repertuaari koko ajan muuttui, moni alkuvuosien soitto jäi äänittämättä.

Tällaisessa lyhyessä referaatissa voi vain hahmottaa kirjan yleisiä suuntaviivoja. Itse kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Sen yleisteksti on ahmittavissa viikonloppulukemisena, jättämällä äänitteiden analyysikohdat toiseen lukukertaan ─ ja monelle tanssijalle tämä voi jo sinällään riittää. Seitsemänkymmenenkolmen äänitteen yksityiskohtaisemman selosteen läpikäyminen, musiikin kuunteluineen, on jo isompi urakka. Kirjan kirjoittaja suosittelee orkesterin soiton tutkimiseen vähintään kolmea kuuntelukertaa, jossa ensimmäisellä kiinnitetään huomiota pianoon, toisella bassoon ja kolmannella bandoneoni-osuuteen. Jos vielä erikseen tarkkailee laulusuoritusta, kuluu kunkin kappaleen äärellä ainakin 15 minuuttia, plus kunkin kappaleen hakuun mahdollisesti kuluva aika. Mutta toisaalta ─ näinhän kirjasta on iloa pitkäksikin aikaa!

TANGON TARKOITUS 4/4 – Taikahetki?

Arkielämässä tervehdimme tuttuja paiskaamalla kättä, tai riehakkaammin  lyömällä “yläviitoset”. Vaihdamme päällisinpuolisia kuulumisia, laskemme ehkä hieman leikkiä keskenämme, ja hyvästelemme hymyssä suin. Myös tanssissa voi kokea paljon hauskaa ja riehakasta, ja moni iskevärytminen tango suorastaan houkuttelee tanssijoita irtiottoon – usein konkreettisestikin, eli tanssiote avoimena.

Kun arkielämässä haluamme välittää toiselle syviä tuntojamme, kuten rakkautta, voimakasta kiitollisuutta tai osanottoa suruun, emme tee sitä etäältä, vaan vartalokontaktissa - siis syleilemällä! Myös tanssissa on asioita, joita voi kokea vain syleillen – siis abrazossa!  

Tanssiminen vakiopartnerin kanssa voi olla hyvinkin miellyttävää – ja turvallista. Kuin koti-ilta takkatulen äärellä, mutta samalla myös yllätyksetöntä.  Kun vieraassa tanssipaikassa hakeutuu muukalaisen kanssa tanssilattialle, tilanne on verrattavissa uskaltautumiseen vaellukselle tuntemattomassa maastossa. Pahimmillaan kokemus voi olla tuskastuttava, parhaimmillaan unohtumattoman miellyttävä.

Ja jos taustalla soiva musiikki luotaa ihmiselämän elegisiä (lyyrinen, romanttinen), tummanpuhuvia (haikea, tuskainen) tai kiihkeitä tuntoja, saattaa tanssilattialla syntyä taikahetki: “an encounter takes place between what is inside you and what is inside your partner. This connection is magical and uplifting…“ ^{a )}

MUSIIKKI – LIIKE – TUNTEET

Tutkimuksissa on selvitetty musiikin ja tunteiden vuorovaikutusta ^b) ja tutkittu myös liikkeen ja tunteen keskinäistä vaikutusta.^c)  Edellisessä tutkimuksessa voitiin musiikin kuuntelun herättämät tunteet luokitella yhdeksään kategoriaan: Joy, Sadness, Tension, Wonder, Peacefulness, Power, Tenderness, Nostalgia ja Transcendence. Näistä ainakin parin-kolmen viimeisen tunteen voisi ajatella liityvän taianomaisuuden kokemuksen.   

Jälkimmäisen tutkimuksen tekijät toteavat, että musiikilla on kaikkien tuntemaa kineettisesti aktivoivaa vaikutusta, esimerkkeinä marssi ja rytminen tanssi, mutta myös kineettisesti rauhoittavia vaikutuksia, kuten tuutulauluilla. Eikö siis olekin oleellista, että tangoviejä herkistyy aistimaan kutsuuko kulloinkin soiva musiikki aktiiviseen liikehdintään, vai pitääkö meno virittää viipyilevään tunnelmaan?

KEHON TUNNEALUEET

“Aalto-yliopiston tutkijoiden uusimmat tulokset osoittavat, kuinka tunteet kirjaimellisesti koetaan kehon välityksellä. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikki yleisimmät tunteet aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia kehossa, ja että eri tunteet aiheuttavat keskenään erilaisia kehollisia tuntemuksia.” ^d)   Kehokartasssa keltainen esittää voimakkainta ja punainen keskivoimakasta aktivointia. Siniset värisävyt kuvaavat deaktivointia.

Aalto-yliopiston tutkijoiden havaitsema tunnekartta

Kuten huomaamme, tunteet heijastuvat erityisesti rinnan alueelle, eli sille alueelle jolla abrazossa tanssivat henkilöt ovat kosketuksissa toisiinsa.

TUNTEENSIIRTO

Aalto-yliopiston professori Lauri Nummenmaa on kirjoittanut tunteiden psykologiasta yleistajuisen kirjan.^e)   Yle uutisten haastattelussa^f)  hän kertoo tunteensiirrosta seuraavasti: “ihmisten kokiessa hyvin intensiivisiä, voimakkaita tunteita, heidän aivonsa alkavat kirjaimellisesti tikittää samaa tahtia. Sekä tarkkaavaisuutta että havaitsemista ja aistimista ohjaavat aivokuoren alueet, mutta toisaalta myös tunnekokemuksia tuottavat alueet alkoivat naksuttaa enemmän ja enemmän samaan tahtiin ihmisten välillä . . erään sorttisesta telepatiasta siinä on kyse, koska tunteet tarttuvat ilman mitään suoraa piuhaa päästä toiseen!”

LOVE STORY?

Argentiinalaiselle tangolle sydämensä menettäneistä monet, yleensä naisia,  ovat kirjoittaneet kirjoja siitä, miten syviä tuntemuksia he ovat tanssiessaan kokeneet. Klassisen sananparren mukaan tangotanssi on kolmen minuutin rakkaustarina – tai kahdentoista, kun huomioidaan että argentiinalainen tanda on neljän kappaleen mittainen. Eräs viimeisimmistä tämän genren kirjoista^g)  on ottanut tämän moton jopa otsikokseen.

Julkaissut Portobello Books, 2011

Tangojen nimistä otetut kappaleiden otsikoinnit puhuvat puolestaan: The Melody of the Heart; To Dream and Nothing More; A Little Piece of Sky; In Search of Transcendence.  Tämän tai vastaavan kirjan lukeminen voisi tervetulleella tavalla avartaa viejien miehisiä perspektiivejä.

EI VIEJÄÄ EIKÄ SEURAAJAA

Kokeneet tanssijat kertovat ihmeellisestä flow-tunteesta, joka voi syntyä argentiinalaisen tangon aikana, kun musiikin tunnelataus vie tanssiparia, eikä heidän keskenään ole enää erotettavissa ”viejän” tai ”seuraajan” rooleja. Tällaisen ihannetilan, jossa jokainen liike syntyi kuin yhteisestä päätöksestä, olen Argentiinassa kokenut kerran, ja odotan malttamattomana seuraava kertaa.

Salikoski kirjoittaa Pro Gradu –tutkimuksessan^h) miten ”Tangon taika näyttää löytyvän ennen muuta ilmiöstä, josta harrastajat puhuvat yhteytenä. Yhteydessä ja sen kokemuksessa on merkityksellistä muun muassa se, ettei se missä yksi loppuu ja toinen alkaa ole enää selvää.”

 LOPUKSI

Tämä oli viimeinen neljästä  ”Tangon tarkoitus” kirjoituksesta. Niissä oltiin ensin kuvioissa, sitten musiikin tulkinnassa, josta edettiin yhteisöllisyyten, itsensä löytämiseen  ja lopuksi taikahetkeen. Kaikkea tätä argentiinalaisella tangolla on tarjottavanaan, kun lähdemme eteenpäin alkupisteestä, kuvioiden pysäkiltä  ja otamme mukaamme koko personallisuutemme – sekä eletyn elämämme.

“Leaders, remember that not only you, but also your partner brings with her all her past life”.ⁱ⁾ Tässä kehotuksessa piilee kokeneiden milongerojen perimmäinen viisaus.

Kun kolmea Buenos Airesin konkaritanssijaa pyydettiin yhdellä sanalla määrittämään mitä tango on, vastaukset olivat  ”passion”, ”sentimiento” (tunne), ja ”amor” ^j,k) . Argentiinassa milongasali ei ole voimistelukerho.

VIITTEET

(a)    Sharna Fabianon blogisitaatti  http://www.mytangodiaries.com 

(b)   Mapping Aestethic Musical Emotions in the Brain, Trost ym., Cerebral Cortex 2012;22:2769-2783

(c)    Music and movement share a dynamic structure that supports universal expression of emotion, Sivers ym., Proc Natl Acad Sci 2013;110:70-75

(d)   Aalto-yliopiston tutkijat paljastivat tunteiden kartat  http://www.aalto.fi/fi/current/news/2013-12-31

(e)   Tunteiden prykologia, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010

(f)     http://yle.fi/uutiset/tunteet_ovat_aivojen_tarttuva_turvaverkko/6185949

(g)    Kanka Kassabova: Twelve Minutes of Love. A Tango Story.  Portobello Books, 2011.

(h)   Kristian Salikoski: Sukupuolittuneet Syleilyt. Argentiinalaisen tangon populaarin heijastumat koetussa kehollisuudessa. Helsingin yliopisto, 2012

(i)      Gustavo Sabá opetusryhmälle, Skellefteå 20013

(j)     Huippukuuluisten, 50-luvulta asti tanssineiden Osvaldo & Coca Carteryn haastattelu http://www.youtube.com/watch?v=lz6F9U5V7W0&list=TLwl1eRkSXIDZMNsFVF1-gEykUk1t4nFbJ

(k)    70-luvulta tanssineen Myriam Pincen haastattelu  http://www.youtube.com/watch?v=jo84nQI1U60