KRISTIAN SALIKOSKI − Tangoa ja Alexander-tekniikkaa

Amigos del Tangon kesäleirillä Petäyksessä sain vihdoinkin tilaisuuden tavata Kristianin, jonka kanssa olin meilien välityksellä vaihtanut ajatuksia jo joitakin vuosia sitten.  Osallistuin hänen vetämäänsä Aleksander-tekniikan seminaariin, jonka jälkeen vietimme hotellin lämpiössä rauhallisen keskusteluhetken.

Minulle muodostui vahva kuva asioihin syvällisesti suhtautuvasta, omia teitään etsivästä henkilöstä, jonka rauhallista olemusta oli helppo lähestyä. Toivon että niin sanottujen faktojen lisäksi onnistuisin punomaan tähän henkilökuvaan jonkin hienosyisemmänkin juonteen.

LIIKE JA LÄHEISYYS

"Olen aina ollut tosi liikkuvainen", Kristian toteaa.  Myös tanssin harrastaminen liittyy hänellä kehon ja mielen vaatimukseen olla liikkeellä.  Kristian tutustui aikoinaan samanaikaisesti sekä argentiinalaisen tangoon että kontakti-improvisaatioon − molemmat liikuntamuotoja, joissa kosketus on keskeinen elementti.  Pyydän Kristiania kertomaan tarkemmin mitä kontakti-improvisaatio on, ja mitä se on hänelle merkinnyt. 

Kontakti-improvisaatio on yksi ns. uuden tanssin muoto. Se poikkeaa monista muista tansseista mm. siinä että viejän ja seuraavan roolit elävät jatkuvasti, tanssijat voivat tanssia tilassa myös yksin ja välillä tanssitaan kolmistaan tai isommallakin kokoonpanolla. Seuraaminen ja vieminen tapahtuu kontaktipisteen kuuntelemisen kautta. Tanssi tapahtuu myös monilla eri tasoilla: lattialla rullaillen, nelinkontin, seisten tai ”lentäen” esimerkiksi toisen vartalon tukemana.

Kontakti-improvisaation riemua.

Kristian suosittelee kontakti-improvisaatiota kaikille ikään katsomatta. Se voi alkuun tuntua todella kummalliselta ja haastavalta mutta siinä on niin paljon sellaisia laatuja jotka liikkeen riemun lisäksi täyttävät sielun lämmöllä ja rakkaudella. Vinkiksi mainittakoon että Helsingissä on yksi maailman parhaista, ellei paras Kontakti-improvisaation yhteisö. Eikö tämä kuulostakin kummalliselta maassa jossa tuntemattomien kosketusta kartetaan välillä kuin ruttoa?, Kristian kysyy.

ARGENTIINAAN TANGOA OPPIMAAN

Vuonna 2007 Kristian kävi ensimmäisillä tangotunneillaan Helsingissä, mutta kaksi tuntia riitti tukahduttamaan aloittelijan innon. Hän koki liian vaihtoehdottomana että 8 askeleen peruskuvioon yhdistettiin tunneittain uusi osio, jossa saattoi olla voleoita, ganchoja ja colgadoja − ja musiikki rajoittui Piazzollaan. Kristian päätteli että ”tämä ei ole minua varten”. Tango kuitenkin löysi tiensä Kristianin elämään hänen asuessaan opintojensa vuoksi Buenos Airesissa. Opetusmetodien ollessa lempeämmät tango näytti todellisen luonteensa ja löysi nopeasti paikkansa miehen sydämestä.

Madridissa tangotunnilla 2008

Vuonna 2008 tangoharrastus jatkui Madridissa, jossa Kristian vietti puoli vuotta Finnpron korkeakoulu­harjoittelijana. Tämä oli ikään kuin suojatyöpaikka, jonka varjolla Kristian pääsi tanssimaan enemmän kuin mitä Helsingissä olisi tuolloin ollut mahdollista. Intensiiviseksi syventynyt tanssiharrastus vaikutti suuresti opintoihin ja niihin liittyvän gradun viimeistelyyn. Työstä ei tuntunut tulevan millään valmista, kunnes mies päätti hylätä vanhan tutkimusaiheensa täysin ja suunnata mielenkiintonsa rakkaaseen harrastukseensa – Tangoon.

TANSSIGRADU

Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitokselta vuonna 2012 julkaistun gradua Sukupuolittuneet Syleilyt varten haastateltiin 147 argentiinalaisen tangon harrastajaa kyselylomakkeella ja 13 harrastajaa henkilökohtaisessa tapaamisessa keskustelupiireissä.

Gradun otsikkosivu (nettikopio).

Gradun yhteenvedossa hän toteaa tutkineensa millaista tango on tanssijoiden kokemana ja millaisia merkityksiä he antavat harrastukselleen, ja että aihetta on lähestytty ensisijaisesti sukupuolen ja kehollisuuden näkökulmasta.  Harrastajien kokemuksista ilmeni mm. että  tango on koskettamista ja kosketetuksi tulemista, sekä liikkeen tuomaa nautintoa ja yhteistä musiikin tulkintaa. Gradu sai lehdistössä monipuolista huomiota.

MUSIIKKI & DJ-TYÖT

Kristian kertoo aloittaneensa argentiinalaisen tangomusiikin keräämisen Madridissa. DJ-soitot hän aloitti Suomeen palattuaan, ja kuusi vuotta putkeen hän toimi "tosi aktiivisesti". Keikkoja oli viikossa kolmekin, ja toiminta ulottui ennen pitkää myös ulkomaille. Mieleen tulevat soittokeikat Bergenissä, Oslossa, Jurmalassa, Vilnassa, Berliinissä, Madridissa − ja sokerina pohjalla DJ-keikka Buenos Airesin legendaarisessa huippupaikassa Salon Canningissa.

Soittamassa Bendita Milongassa Buenos Airesissa 2010

Utelen Kristianilta hänen musiikkimaustaan, niin tanssijana kuin DJ:nä − ja että onko näiden välillä eroa? Saan vastaukseksi, että hänen makunsa on niissä yhteinen, mutta ajan myötä DJ:nä, kuten myös tanssijana, kasvaa.  Aluksi Kristian muistelee opiskelleensa lukemattomia tunteja netistä ja ulkomaisia DJ-kollegoita konsultoiden sitä miten ”homma tulisi hoitaa”.  Hän pyrki tarjoamaan Helsingin ja jonkin ajan päästä muun Suomen milogoissa musiikin niin kuin se tehdään maailmalla, tietämättä vielä tässä vaiheessa juurikaan sitä että eri kaupungeissa, maissa, mantereilla ja varsinkin Buenos Airesissa DJ:t soittavat hyvinkin eri lailla. 

Myöhemmin DJ-työssä oma persoona sai isomman roolin. Oli vaihe jossa oman musiikkituntemuksen esille tuominen tuntui tärkeältä. Vaikka mies on viime vuodet tullut tunnetuksi hyvin tiukasta perinteistä soittolinjasta, hän muistelee lämmöllä kausia jolloin hän soitti paljon vaihtoehtoista musiikkia. Löytyy kokoelmasta kuulemma ”helmiä” jossa usein kovin pitkistä elektrotango-biisestä on miksattu yhteen tandoja. Näin jälkikäteen katseltuna juttu lähti lapasesta moneen otteeseen, kun lähes kaikki kivet tuli käännetyksi. Nuoruuden hölmöilyille hän tänään naurahtaa.

Viime aikoina, kun hän on soittanut vähemmän,  traditioiden entistä tiukempi kunnioittaminen on uudelleen saanut jalansijaa. Kun pyydän Kristiania nimeämään eniten soittamia orkestereitaan, hän toteaa keikkojen rakentuvan D´Arienzon, Troilon, Di Sarlin, Pugliesen ja Tanturin musiikin ympärille. Niiden väliin voi aika ajoin sujauttaa jotain muuta sopivaa.

ALEXANDER-TEKNIIKKA

Tämä harrastus tuli Kristianin elämään henkilökohtaisesta syystä. Aloitettuaan argentiinalaisen tangon tanssimisen hän koki että vaikka niin musiikki kuin parin läheisyys oli nautittavaa, tanssitilanne jännitti häntä: ”olin niin täynnä jännityksiä että hädin tuskin hengitin”.  Kuultuaan Alexandertekniikan jännitteitä laukaisevasta vaikutuksesta, hän toivoi saavansa siitä avun.

Kristian tutustui tekniikkaan Madridissa, ottamalla usean kuukauden ajan yksityistunteja 1-2 kertaa viikossa. Suomeen palattuaan hänen kiinnostuksensa säilyi, mutta muutaman vuoden säännöllisten yksityistuntien jälkeen hän päätyi siihen, ettei päässyt oppimisessa tarpeeksi syvälle, ja hän päätti aloittaa 3 vuotta kestävän opettajakoulutuksen. Ajatus että hän joskus oikeasti opettaisi muita oli täydellisyyden tavoittelijalle siinä vaiheessa kuitenkin kaukainen. Kristian opiskeli aluksi Suomen siihen aikaan ainoassa koulutuspisteessä Orivedellä ja sen jälkeen Berliinissä, josta valmistui Alexandertekniikan ohjaajaksi vuonna 2014.

Berliinissä AT-koulun puolivälissä tango-opettaja Fernando Nahmijaksen kanssa

Nykyään ohjaajaksi voi opiskella myös Kuopiossa, mutta säännöllisesti ammattiaan harjoittavia ohjaajia on Suomessa edelleen melko vähän. Pääkaupunkiseudulla lienee 10-15 ja koko muussa maassa saman verran. Kristian on Suomen ainoa Alexandertekniikan ohjaaja, joka hyödyntää opetuksessaan tangotaustaa. Lähin toinen tällainen ohjaaja löytyy Saksasta.

Oppilaiden palaute on Kristianille tärkeä kehittääkseen itseään jatkuvasti opettajana. Hänen Alexanderteknikkka-tuntinsa ovat avoinna kaikkien lajien tanssijoille. Lisää monipuolisuutta ja personallisuutta hän hakee opetukseensa yhdestelemällä Alexandertekniikan tunneilleen kontati-improvisaation elementtejä, kuten tuoressa ryhmäopetuksessa Pinnan alla - Vapaana tuntemaan ja oppimaan. Sen selostetekstissä ´varoitetaan´, että "tutkimamme teemat voivat olla haasteellisia varsinkin mielelle". Hän totteaa naurahtaen, että jotkut ovat alkaneet pitää häntä kummajaisena, tai jopa pelottavana. Ja vaikka hän Berliinissä on osallistunut myös queer-henkisiin nude-sessioihin, niin "minun tunneilla ollaan kyllä vaatteissa", eikä "seksuaalisesta orintaatiostani pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä". 

KAHDEN A:n YHTEISPELI

"Kaipaako argentiinalaisen tangon tanssija Alexander-tekniikkaa?" Kristian kysyy retorisesti, ja vastaa että jos on tanssiinsa tyytyväinen ja se tuntuu mukavalta, niin ei välttämättä. Mutta jos haluaa tanssinsa vapaammaksi ja kehon käytön luonnollisemmaksi, vastaus on kyllä.

Entä kuinka nopeasti tanssija saa Alexander-tekniikasta avun? Kristian kertoo itse saneensa jännittämiseensä nopeasti hieman apua, mutta asian työstäminen "on äärimmäisen haastava", ja jatkuu edelleen.  Hän sanoo, hieman mutkia suoristaen, että hänen kokemuksensa mukaan Alexander-tekniikan hyötyjä on alussa helpompaa tuoda seuraajan kuin viejän rooliin − mutta henkilökohtaiset tekijät vaikuttavat enemmän siihen millaiseksi oppimisprosessi muodostuu. Kristian kannustaa myös viejiä ottamaan tekniikan perusteet tanssi­harjoit­telunsa pohjalle. Siitä ei ainakaan ole mitään haittaa, hän lupaa veikeästi, mutta hyödyt voivat olla todella silmät avaavat ja voivat kuin yllättäen siirtyä myös arkeen ja jopa ihmissuhteisiin.

Hän toteaa myös, että yleisiltä Alexander-tekniikan tunneilta on hankalampaa kuljettaa oppimaansa tanssiin kuin erityisesti tanssijoille tarkoitetuilta tunneilta, joita hän itse pitää. Mutta silloinkin asia vaatii jatkuvaa työstämistä − eikä koskaan tule "valmista".  Kristian pitää yksityistunteja ehdottoman tärkeinä, sillä ohjaajan työskentely "hands on" on keskeinen asia.

PETÄYKSEN SEMINAARI

Aiempi kokemukseni Alexandertekniikasta oli muutaman vuoden takaa, rajoittuen viikonlopun kestäneeseen peruskurssiin sekä yhteensä tusinaan yksityistunteja, kahdelta eri ohjaajalla.  Niiden perustella mielikuvani Alexandertekniikasta olivat varsin "keholliset", joten yllätyin positiivisesti siitä, miten vahvasti myös mieleen liittyvät aspektit tuntuivat olevan Kristianin tunnilla agendalla − osin huomaamattomasti.

Kristian vetämässä ´taikapiiriään´.

Kristianin rauhallinen, pohdiskeleva olemus viritti parinkymmenen osallistujan rinkiin eräänlaisen taikapiirin tunnelman.  Aluksi meiltä udeltiin käsityksiämme siitä, mihin Alexandertekniikka pyrkii, ja monella olikin siitä mielikuva. Kuitenkaan, näin todettiin, tavoitteena ei ole tavanomainen "rentous", vaan turhista jännitteistä irtipäästäminen. Tiedostamisen ja hyväksymisen kautta edetään. Lempeys itseään kohtaan onkin olennainen, joskin haastava osa prosessia. Keskusteleva vuorovaikutus vetäjän ja ryhmäläisten välillä jatkui läpi koko seminaarin.

Harjoitteita tehtiin makuuasennossa, seisten ja kävellen. Voimakkaimmin mieleeni jäi paikallaan seisten tehty harjoite, jossa pareittain oltiin usean askeleen päässä toisesta. Aluksi keskityttiin omaan läsnäoloon tilassa. Sen jälkeen ulotettiin läsnäolon tietoisuus koskemaan myös vastapäistä henkilöä; ensin katse-etäisyydeltä ja sitten kevyellä käden kosketuksella. Lopuksi pyrittiin aistimaan koko ryhmän läsnäolo.

JÄLKIMIETTEITÄ

Alexandertekniikan parhaiten tunnettu tavoite on fyysisten jännitteiden purku. Mielenkiintoisimmat näkökohdat löytynevät kuitenkin fyysisen ja psyykkisen minän rajapinnalta, alue johon Kristian selvästi on tuntenut mielenkiintoa.

Toisen henkilön, tanssiparin, tasavertainen arvottaminen − edellä selostetun harjoitteen tapaan − ei meiltä onnistu, jos liian ahnain mielin janoamme omalle *ihanalle* tanssillemme ylimaallista täydellistäjää. Ja koko tanssiryhmän läsnäolon aistiminen epäilemättä myös auttaa asemoimaan itsensä oikean kokoiseksi.

Kristian kertoo joutuneensa kokemaan kehon ja mielen vahvan kytköksen, kun hän vuonna 2014 kävi läpi voimakkaan masennuskauden, joka vei hänet kirjaimellisesti sängyn pohjalle. Saatuaan kokea, että mieli ja keho voivat myös toipua, moni asia sai uuden arvon, ja "tavallinen arki on arvokasta".

Haastattelija toivottaa oman tiensä kulkijalle ja tangon syvemmän olemuksen etsijälle mielenkiintoisia polkuja kuljettavaksi − ja pyöräilyfriikille mielenkiintoisia etappeja!

Kristian Salikosken Facebook-kuvia.

KIRJALLISUUTTA

Kristian Salikosken gradu. http://docplayer.fi/2958862-Sukupuolittuneet-syleilyt-argentiinalaisen-tangon-populaarin-heijastumat-koetussa-kehollisuudessa.html  Linkki

Lisälukemista Alexandertekniikasta: http://www.finstat.fi/miten-alexander-tekniikka-toimii/ Linkki

Kehitteillä oleva kotisivu: http://www.kristiansalikoski.com/  Linkki

TANGON VETERAANIKOLMIKKO − Nina, John ja Hanna

Tangosisarukset John ja Nina Krook ovat monien kurssien ja useiden yksityistuntien kautta tulleet minulle ja kumppanilleni läheisen tutuiksi. Heidän saamisensa haastateltavaksi Tangoblogiin oli suuri ilo, ja samalla sain miellyttävän tilaisuuden tutustua vähemmän tuntemaani tangokolmikon jäseneen, Hanna Korpelaan.

 

Leikekirjat pursuavat, ja lisää löytyy netistä!

Olin toki tietoinen tämän kolmiapilan pitkästä tangourasta kilpailumenestyksineen, runsaasta opetustoiminnasta ja lukuisista julkisista esityksistä, mutta leikekirjoista ja netistä avautuvan aineiston runsaus löi minut kuitenkin ällikällä. Tästä hieman myöhemmin, mutta aloitetaan alusta, eli lapsuudesta!

STADIN KUNDI & FRIIDUT

Koko kolmikko varttui Stadissa. Krookien lapsuuden osoitteet olivat Siltasaaressa (vain isoveli John), Isolla Roobertinkadulla ("jossa ei ollut kuumaa vettä"), Liisankadulla Affalla ja Famulla, Etelä-Haagassa ja Munkkivuoressa. 

Isoveli puhaltelee ja tomera pikkusisko avustaa...

John itsenäistyi 19-vuotiaana muuttaessaan Tukholmaan, jossa työskenteli rakennuksilla ja sairaala-apulaisena.  Kotimaahan paluun jälkeen työura suuntautui ravintola-alalle, reittinä Vanha Poli - Dipoli - König - Eckerö - Viking. Työpaikka sijaitsee edelleen kölin päällä.

Hanna Suomenlinnassa vuonna 1974.

Hannan lapsuuden osoitteet sijaitsivat mummon kaksiossa Kalliossa Helsinginkadulla, sekä Töölössä Mannerheimintiellä. Parikymppisenä Hanna muutti omaan asuntoon Kallioon ja aloitti folkloristiikan opinnot yliopistossa − sekä puutarhatyöt Hietaniemen hautausmaalla ("jossa edelleen haravoin").

KILPATANSSEISSA KULTASADETTA

Nina aloitti kilpatanssien harjoittelun tanssiurheiluseura Starissa vuonna 1972. Jo seuraavana vuonna hänellä oli kaulassaan SM-kisojen pronssimitali, ja myöhemmin kultaisia mitaleja tuli tasaiseen tahtiin. Samana vuonna myös John aloitti kilpatanssin harjoitukset Starissa ("äiti pyysi"), ja menestystä alkoi pian tulla.

Vasemmalla John ja Anne Pinomäki,

oikealla  Nina ja Peter Hartwig (1975).

Vuodesta 1975 Johnin parina tanssi Tuija Tulonen, jonka kanssa oltiin useiden vuosien voittoputkessa. John muistelee ettei hän hirveästi treenannut, koska "riitti että oli lahjakas". Tärkeämpää oli itse asiassa pitää kivaa ja tanssia, ja kilpailuissakin "jatkot olivat tärkein asia". Juniori­vuosina ei tosin vielä päässyt ravintolajatkoille mukaan, mutta silloin kyllä, kun mitaleja juhlittiin limubileissä.

John ja Tuija Tulonen vuonna 1977.

Ninan kilpatanssiuraan ei kuulunut ainoastaan omaa tanssia, vaan hän kouluttautui myös kilpatanssin opettajaksi. Kotimaisen 10-tanssin ammattilaistutkinnon lisäksi hän suoritti kansainvälisen IDTA-latin member tutkinnon Lontoossa.

ARGENTIINALAINEN TANGO

Kun John ja Nina Krook 1990-luvulla alkoivat tanssia argentiinalaista tangoa, tämän tanssin harrastus oli Suomessa käytännössä olematonta. John otti ensimmäiset tangoaskeleensa Pariisissa, Maraisin tanssikeskuksessa vuonna 1992, opettajanaan Lia Nanni. Nina lähti vuonna 1994 hakemaan oppia New Yorkista, opettajanaan Jorge Torres. Vuonna 1995 John  pyysi samoilla flamencotunneilla käyvää Hannaa treeniparikseen. "Mehän jouduttiin melkein suoraan stagelle" John muistelee naurahtaen, sillä vasta pari kuukautta yhdessä treenattuaan pari jo esiintyi!

Hanna ja John vuonna 1996.

Tärkeä tapahtuma oli Tango Passion -esitys Helsingissä vuonna 1996, jollin tutuksi tulivat Omar Ocampo ja Mónica Romero: "He ovat avanneet meille estraditango-puolta". Ocampot alkoivat tulla säännöllisesti, pari kertaa vuodessa Suomeen opettamaan. Argentiinalaisista opettajista tutuiksi tulivat myös Osvaldo Zotto ja Lorena Ermocida.

Vasemmalla: Nina  ja Marko Karp tanssivat Omar Ocampon valvoessa.

Oikealla: Hanna ja John Osvaldo Zotton ja Lorena Ermocidan seurassa.

Kun kysyn, ketkä muut opettajat ja mitkä heiltä saadut opit ovat olleet tärkeitä, Nina luettelee neljä.  Jorge Torresin opetus oli:  Unohda olevasi tanssija. Kuvittele että viejä on elämäsi mies. Seuraa läheltä. Lontoolainen balettiopettaja Roger Tully opetti miten vartalo toimii ja miten saavutetaan tasapaino.  ´Nuutisen Pate´ (kilpatanssin opettaja) opetti pilkkomaan ja tutkimaan tanssiliikkeet: "Liike lähtee aina jostakin ja kaikki tulee vartalon kautta". Viimeisimpänä hiljattain tapaamanaan tärkeänä opettajana Nina mainitsee Ismael Ludmanin, jonka Nina kertoo antaneen avaimia suljettuun tanssiin.

ESIINTYMISIÄ JA PRODUKTIOITA

Sen urakan mittavuus, jolla haastateltavani ovat tehneet argentiinalaista tangoa Suomessa tutuksi, paljastuu kun selaa leikekirjojen valtavaa määrää ilmoituksia esiintymisistä, lehtihaastatteluja ja tanssiesitysten arvosteluja − Iltasanomista Seiskalehteen ja Seuralehdestä Helsingin Sanomiin! Heitä pyydettiin mitä erilaisimpien seurojen ja järjestöjen juhliin esiintymään. "Se oli ilmaisduunia", John huomauttaa.

Iltalehdessä vuonna 1996

 Ensimmäinen valtakunnallinen esiintyminen oli vuonna 1998 Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Jo seuraavana vuonna John ideoi ja järjesti Helsingissä produktion nimeltä Siempre Tango. John muistelee, miten hän omalla riskillään varasi Savoy-teatterin ja maksoi kaikki etukäteispalkkiot. Tietäen, että tangoesityksillä ei edes Buenos Airesissa yleensä tee voittoa, kysyn miten budjetti kesti. "Nollille meni, mutta tärkeintä oli, että sali oli viimeiseen paikkaan täynnä!"

Siempre Tango 1999.

Nina muistelee tanssiesitystä Omar Ocampon kanssa Oopperassa vuonna 2012.  "Kävin Lontoossa treenaamassa hänen kanssaan kaksi viikkoa, ja sitten harjoiteltiin vielä viikko Suomessa". Omarin kanssa esiintyminen oli hauskaa; Omar heilutteli alussa gauchopalloja ja unohteli vientejä, joita Nina korvasi tekemällä liikkeet itse.

Etusivulla Lontoossa vuonna 2010.

Lasken esitteistä, että isoja esiintymisiä ja produktioita on vuosina 1998-2010 ollut ainakin 16 kappaletta. Esiintymisiä on ollut Pariisissa ja kahdesti Lontoon kansainvälisellä tangofestivaalilla, sekä kotimaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa. Omia produktiota olivat Siempre Tangon ohella Tango Roto ja Piazzolla Passage. Juhani Laitalan produsoima Tie Buenos Airesiin, jossa tanssittiin Jorge Luis Borgesin teoksen Peilin edessä ja takana runojen lausuntaan, esitettiin Kansallisteatterin Willensaunassa vuonna 1998.  Samana vuonna Nina, John ja Hanna tanssivat triangelidraaman Amigos del Tangon ensimmäisissä vuosijuhlissa.

Triangelidraamaa vuosijuhlassa.

 MONDO & MUNDIAL

Kilpailut maailmanmestaruustasolla ovat luonnollisesti olleet kokemuksina omaa luokkaansa.  Vuonna 2003 John ja Nina tulivat 7. tilalle Italian Riminissä pidetyssä Campionato del Mondo -kisassa, ja vuonna 2006 oli vuorossa argentiinalaisen tangon kovatasoisin kilpailu: Buenos Airesin Campeonato Mundial.

Ninalla ja Johnilla Buenos Airesin muistot ovat edelleen vahvoina mielessä. "Stage oli jumalattoman iso, eikä sille päässyt harjoittelemaan" toteaa John, ja Nina muistelee miltä tuntui kävellä yksin ison lavan toiselle reunalle. Ei kilpailujännitys eikä tanssin yllättävä häiriötekijä − Ninan korko tarttui tanssilattiassa olleeseen rakoon − sähköistäneet tunnelmaa eniten, vaan sitä teki Suomen edustaminen!

                                                                       Campeonato Mundial 2006.

Siihen aikaan nimittäin tunteet kävivät Argentiinassa kuumana suomalaisen sellutehtaan vuoksi, joka oli rakenteilla naapurimaahan Uruguayihin. Tanssiparithan kutsuttiin lavalle kuuluttamalla heidän nimensä ja kotimaansa, ja Johnin ja Ninan vuorolla koko sali meni aivan hiljaiseksi. Näistä koettelemuksista huolimatta tuloksena oli 27. sija, mikä ei ollut huonosti yli kahdensadan osallistujan kisassa! 

 Mitä sellutehtaaseen tulee, on myöhemmin käynyt ilmi, että se oli alun perin tarkoitus perustaa nimenomaan Argentiinaan! Salaiset lahjusvaatimukset, joiden jäljet johtivat Argentiinan presidentin kansliaan saakka, olivat kuitenkin niin suuret, että hanke vietiin naapurimaahan.

OPETTAMINEN

Vaikka omat esiintymiset ovat olleet tärkeitä, ei vähiten Ninalle ("mieluiten vain esiintyisin"), on ilmiselvää että kaikki kolme suhtautuvat opettamiseen antaumuksella ja itseään säästämättä. "Joudun antamaan itsestäni paljon energiaa. Tuntien jälkeen on takki usein niin tyhjä, että en edes jaksaisi sanoa sanaa kissa", Nina toteaa. Oppilaiden lämpeneminen ottamaan saatavilla oleva opetus vastaan on tärkeää. Jos läsnä on yksikin kurssilainen, joka ei lämpene vastaan­ottavaiseksi, tämä tekee opetustilanteen raskaaksi. John on samaa mieltä; tärkeä mutta joskus hankala asia on "ihmisten vakuuttaminen".

Opettamisen ja oppimisen psykologiseen puoleen kolmikko on selvästi kiinnittänyt paljon huomiota. He kaikki sanovat aistivansa selvästi opetusryhmän tunnelman ja yksittäisten osallistujien fiilikset. Tämä pyritään ottamaan huomioon ohjeistusta antaessa.  "Muistan tilanteen, jossa naisoppilaalle joku oli aiemmin sanonut, että hän ei osaa mitään!" Nina kertoo, ja toteaa että tanssikursseilla olisi henkisellä tasolla paljon enemmän tehtävää. Myös Hanna painottaa, että ratkaisuja tulee aina etsiä yksilöllisesti jokaisen oppilaan mukaisesti, ja Nina kertoo nauttivansa oppilaan pienistäkin onnistumisen hetkistä. Opettamisen yleiseksi ohjenuoraksi John sanoo "keep it simple" − tällöin asiat on helpompi muistaa ja sisäistää. Hyvä on myös ohjeistaa viejiä ja seuraajia erikseen.

Boleon opetusta Turussa vuonna 2014.

 Kysyn mitkä asiat ovat tärkeitä untuvikon opettamisessa. Kolmikon vastaukset antavat ymmärtää, että he eivät suinkaan käytä yhtä vakiosapluunaa. "Hirveästi riippuu henkilöstä", Nina sanoo. John toteaa, että monelle on hyvä aloittaa kävelemisestä, mutta jollekin voi sopia pieni koreografia, kuten kahdeksan askeleen salida. Kuitenkin "yhdessä liikkuminen on se ykkösjuttu!".  Joka tapauksessa menee 2-3 kuukautta, ennen kuin syntyy "jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä argentiinalainen tango on!"

Entä neuvot pidemmälle ehtineille? Nina kehottaa muistamaan, että tieto lisää tuskaa, eli luultavasti ei ehdi omaksua kaikkea mitä kursseilla opetetaan. Siitä on poimittava itselleen sopivat palat "kuin Chili con carne -annoksesta".  On hyvä muistaa että ei ole oikeaa eikä väärää, ja että eri opettajilta saadut neuvot voivat olla ristiriitaisia. John neuvoo muistamaan, että "jokainen liike lähtee edellisestä liikkeestä", ja analysoimaan tanssiaan tältä pohjalta. "Perustyö on tehtävä itse!" Hyvin harjoiteltu tekniikka tukee tanssia − vaikka itse tanssitilanteessa kaikki ei aina toteudu täydellisesti!

Monella puolella Suomea joudutaan turvautumaan harrastelijaohjaajien panokseen, joten utelen kolmikon kantaa kysymykseen: kuka voi opettaa muita harrastajapohjalta? Nina toteaa, että argentiinalaisessa tangossa on oman taitotason arvioiminen vaikeaa ja kovin subjektiivista − päinvastoin kuin kilpatanssin puolella, jossa taidot mitataan ja tanssija sijoitetaan tiettyyn taitoluokkaan. Niinpä kynnys ryhtyä opettamaan on kilpatanssin puolella hyvin korkea.  

Jonkinlaiseksi rimaksi argentiinalaisen tangon kohdalla saan arvion, että ennen opettamaan ryhtymistä pitäisi itse analysoida argentiinalaista tangoa ja omaa tanssiaan. "Olisi opetettava sellaista, mitä on itse pilkkonut ja tutkinut". Aikoinaan itse saamiensa opetusten passiivinen eteenpäin siirtäminen ei siis riitä (kirjoittajan johtopäätös).

JATKUVASTI KOUKUSSA

Mikä kahdenkymmenen vuoden jälkeen vielä jaksaa koukuttaa argentiinalaisessa tangossa ja sen opettamisessa? "Teaching is like learning twice" siteeraa Nina. Hän toteaa, että opettajana ei koskaan ole valmis, ja vain opettamalla harjaantuu ratkomaan tanssin ongelmia. Pareittain opetettaessa opettajat myös oppivat toisiltaan.

Entä mikä miellyttää itse tangotanssissa?  Ninaa viehättää oma treenaaminen, se että saa uusia ahaa-elämyksiä, oppii uusia asioita: "pystyt aina parantamaan".  Johnin mielestä tango, kuten tanssi yleensäkin, on paras liikunta, jonka harrastaminen on iästä riippumatonta.  Hanna kokee kiintoisimmaksi yhteyden hakemisen tanssipariin.  Myös musiikin vivahteikkuus on tärkeää, "siihen ei kyllästy".

Hanna kertoo suosikeikseen 1940- ja 1950-lukujen suuret orkesterit, Pugliese ym. Myös John tunnustautuu Pugliesen ystäväksi, "melodisuuden ja vaihteluiden vuoksi".  Ninaa puhuttelee musiikin vivahteikkuus ja dramaattisuus. Musiikki joka "ei pyri miellyttämään, vaan herättelemään".  Sellaista musiikkia edusta esimerkiksi Astor Piazzollan Muerte del Ángel.

ROKKIA, BALETTIA JA LENTOLOMIA

Onko argentiinalaisen tangon ammattilaisella elämää tangon (ja päivätyön) ulkopuolella?  Kyllä on, ja osin yllättävääkin! Kolmetoista vuotta klassista pianonsoittoa opiskellut Hanna on myös laulaja. Hän on jäsenenä rokkibändissä Märkä Koira.

John kertoo rakastavansa balettia. "Mariinski Teatterin Giselle-esitys, aah......". 

Ninan mies on töissä ulkomailla, tällä hetkellä Kairossa, ja tapaamiset edellyttävät ahkeraa lentokoneessa istumista. "Viime treffit ovat olleet Tunisiassa ja Kreikan Kea-saarella".

Tangoblogi kiittää kolmikkoa aikaansaannoksistaan argentiinalaisen tango saralla, toivottaen Hannalle rokin riemua, Johnille balettiesitysten hivelevyyttä ja Ninalle ihania kahdenkeskisiä auringonlaskuja − eri puolilla maailmaa!

Kuva Ninan Facebook-sivustolta.