BUENOSPÄIVÄKIRJA 2014 - Marraskuu /3/

HÄRKÄPARITREENIÄ

Marjutin käymien viikoittaisten ´seuraajan aktivointi´ -yksäreiden yhteydessä pyysin Lucas Di Giorgiolta, että minäkin saisin puolituntisen ´seuraajatreeniä´. Kuten niin monesti, oppilas oletti etukäteen saavansa aivan muuta kuin sitä – paljon oleellisempaa – mitä kokenut opettaja ymmärsi antaa!

Kumpi juuri nyt vie?

Olin olettanut saavani kommentteja ja ohjeistusta siitä, miten seuraajana suoriutuisin ochoista ja cruzadasta. Kaikkea muuta: käytimme vain eteen-, taakse- ja sivulle-askelia. Sen sijaan menimme tangotanssin keskeisimpään ytimeen: intention antamiseen ja vastaanottamiseen!

Ensin sovittiin aina roolinjaosta, ja vaihdettiin otetta sen mukaisesti. Sitten otettiin jompikumpi ote, mutta siitä riippumatta toinen tai toinen otti vientialoitteen (intention osoituksella), kun musiikki oli alkanut soida. Lopuksi harjoiteltiin jatkuvia roolin vaihtoja kesken tanssin: viejän roolissa oleva lakkasi äkkiä antamasta intentiota, minkä toisen tuli heti havaita, ja siirtyä lennosta viejän roolin, eli intention antamiseen.

Mikään aikaisempi harjoitus ei ole antanut minulle näin keskeisen tärkeää ymmärrystä seuraajan maailmasta, ja samalla herkistänyt minua viejänä.

MYÖHÄISILTA CANNINGISSA

Kaupungin arvostetuimpia tanssipaikkoja on Salon Canning, johon liittyy tietty tyylikkyyden ilmapiiri.  Se sijaitsee avenidan varrella jonka nykynimi on Scalabrini Ortiz, mutta alun perin oli Canning. Myös paikan nimi oli alkujaan toinen. Buenos Airesin kreikkalainen yhteisö perusti sen 1900-luvun alussa nimellä Salón Helénico. Nykyään sitä ylläpitää yhteisö nimeltä El Parakultural, jonka mukaan milongat on nimetty.

Salon Canning kuuluu niihin paikkoihin, joissa milongat alkavat tosi myöhään, Canningissa kello 23, ja vasta puolenyön jälkeen alkaa suurin osa väestä olla paikalla. Vakio-opettajamme Gustavo Sabá ja Maria Olivera olivat kutsuneet meidät katsomaan tanssiesitystään, joten pääsimme ns. kapteeninpöytään istumaan. Kun heidän esityksensä alkoi, kello oli jo puoli kaksi.

Gustavo ja Maria kiittävät aplodeista

Ennen esitystään he olivat kertoneet meille olevansa varsin uupuneita, lähiomaisen sairauden aiheuttamien ylimääräisten järjestelyiden vuoksi. Sen saattoi esityksestä vain aivan tarkkasilmäisin huomata, sillä heidän Tango Salón oli heille tyypillisen uljaan tasapinoisesti liitävää, ja milongassa jalat tikittivät jälleen uskomattoman tiheästi. Esitystä katsomassa olleita muita suomalaisia oliva Pasi ja Maria Tampereelta sekä Marie ja Rami Turusta.

NÄLKÄISEN TANSSIJAN HÄTÄVARA

Niin lyhyesti Buenos Airesissa tuskin pystyy vierailemaan, ettei tutustuisi lihapiirakan täkäläiseen vastineeseen: empanadaan! Milongamaailman ikoniseksi tapahtumaksi muodostunut, yleinen empanadatarjoilu tapahtuu La Virutan tanssiaisissa noin kello 05 jälkeen aamuyöstä. Niin myöhään emme ole missään milongassa viipyneet, mutta esimerkiksi edellä mainitussa Salon Canningissa voi pöytäänsä tilata empanadoja.

 

.. ja nälkä lähtee!

Tanssipaikoissa ja kahviloissa empanadojen valikoima on niukka ja laatu keskinkertainen tai huono. Yleisimmin tarjolla olevat täytteet ovat jamon y queso (kinkku ja juusto) tai carne (jauheliha). Kotiin kannattaa ostaa tuoreesti paistetut empanadat niitä valmistavista pikku leipomoista. Tällöin valinnanvara laajenee huomattavasti, käsittäen esimerkiksi queso y cebolla (juusto ja sipuli) pollo (kana) verdura (kasvis), espinaca (pinaatti) tai muzzarella (mozzarella), monine lisukkeiden vaihtoehtoineen. Buen proveche!

RYHMÄTUNTI VAI YKSÄRI?

Vastikään lopetettu Escuela Argentina de Tango ehti monella reissulla toimia ryhmätuntien ”voileipäpöytänä”, josta tuli ahmittua sitä sun tätä opetusta, aina perinteisestä Canyegestä tiukkaotteiseen Tango Milongueroon. Tämä oli mielenkiintoista ja hauskaakin hakuammuntaa, joka puolusti paikkansa tangouran tietyssä vaiheessa. Myöhemmin valinnat ovat olleet fokusoitumpia, keskittyen nykyään tanssitekniikka-tunteihin.

Entä yksityistunnit? Niitä kyllä halutessaan saa; käytännössä jokaiselta ryhmätunteja pitävältä opettajalta. Ero opetuksen henkilökohtaisessa annissa on tietenkin melkoinen. Jos osallistuu 90 minuutin ryhmätunnille, jolla esimerkiksi on 15 paria, saa henkilökohtaista neuvontaa 6 minuuttia – matemaattisesti laskien. Yleensä ryhmässä on muutama pari, jotka nielevät kohtuutoman osan opettajan huomiosta, jolloin muiden saama ohjausaika niukkenee entisestään.

Tämän talon 6. kerroksessa saa yksityisopetusta

Vakio-opettajistamme olimme Gustavon ja Marian kohdalla ajatelleet tänä vuonna tyytyvämme heidän viikottaiseen ryhmäopetukseensa. Opetusryhmä osoittautui kuitenkin perustaidoiltaan juuri niin epäyhtenäiseksi kuin pahimmillaan voi sattua, joten kolmannen viikon jälkeen siirryimme ottamaan heiltä kotiyksäreitä. Bonuksena saimme samalla vaihdettua 45 minuutin kulkumatkan, bussireissuineen, viiden minuutin kävelymatkaan, koska asuntomme ovat vain 5 korttelin päässä toisistaan.

Kaikella hyvällä on toki hintansa. Ryhmätunnit ovat täällä hyvin edullisia. G&M:lla 90 minuutin opetus maksaa paria kohden 120 Argentiinan pesoa, euroissa käytännössä alle kympin. Yhdysvaltoja ja Kanadaa kiertävillä opettajilla, kuten heillä, on yksityistunneissa puolestaan ”amerikkalaiset” hinnat - tasan tunnin opetuksesta tasan 100 US dollaria. ”Vain” Euroopassa piipahtavien opettajien tuntihinnat ovat ainakin puolet halvempia.

GARLOS GARDEL

Argentiinan kautta aikojen suurin tangoikoni syntyi Ranskan Toulusessa vuonna 1890 ja muutti äitinsä mukana Argentiinaan vuonna 1893. Hän aloitti esiintymiset perinteisessä kitaraduossa (payadores) ja triossa. Vuonna 1917 hän nousi suursuosioon chanson-tyylillä laulamallaan kappaleella Mi Noche Triste (Surullinen yöni), ja jatkoi esiintymisiä juhlittuna tähtenä kuolemaansa asti vuonna 1935.

 

Patsas on Abaston ostoskeskuksen luona, museo on muualla.

Vaikka Gardelin kappaleet ovat ensisijaisesti kuunneltavaa, ei tanssittavaa musiikkia, hänen merkityksensä tangomusiikin kehitykseen oli niin suuri, että käynti hänen museossaan kuuluu myös tanssijan velvollisuuksiin. Paikan historiallista mielenkiintoa lisää se, että kyseessä on Gardelin itsensä asuttama huoneisto. Esitteillä on hänen esineitään kitarasta hattuihin, lehtileikkeitä, nuottien alkuperäiskappaleita ja äänilevyjä. Anti keskittyy täysin Gardeliin.

Näkymä museon sisältä. Vitriinissä Gardelin kitara.

FACE TO FACE WITH - Danielle Charonnet

At  our very first trip to Buenos Aires, my companion and I caught delight in Danielle Charonnet´s (alias “Dani”) clear and devoted style of teaching, and have resorted to her private lessons on our trips to Buenos Aires, ever since. On our fifth visit, in November 2014, she gave an interview for this blog.

Dani at "our" rehearsal studio.

PARIS - BUENOS AIRES

She tells that she started dancing Argentinian tango in Paris in 1998, did her first “studying trip” to Buenos Aires in 2002, and moved there in 2004. She lives in Buenos Aires ever since, and started to teach tango 9 years ago. ”Quickly after I settled in Buenos Aires, some Argentinian teachers proposed me to work with them as their assistant, and then after a while, as their partner. Teaching was for me at that time –and still is – the best way to keep learning about the mechanisms of that dance.”

A DIMENSION OF LIFE

When I ask Dani the question “What is tango”, she first answers with a cheerful laugh, but then becomes serious. “For me, tango is a new dimension which you can add to your life. Basically it is this.”

She then expands on the subject. “It´s a very multiple dimension. It is a connection to a social life that you would not have otherwise. It is a connection with yourself that you would not have otherwise. It is a connection with esthetic emotions, which you would not have otherwise. It is a connection with other people – such a special connection, that in no aspect you would have, otherwise.”

She adds “If I speak for myself: I am a much richer person than before I started to dance tango. Learning tango, I developed a higher sensibility to the context, a deeper awareness about the present. That led me to experience in other artistical fields: dance theater, singing … “

A LANGUAGE – A CONVERSATION

“As a dance of pure improvisation, the tango does not propose any sequence of steps which would be written in advance. Learning this dance is like learning a language. The more skilled you get, the better you can build your sentences, and the better they reflect the feelings that generate in you the moment. The more skilled your partner gets, the better he or she can answer to what you just expressed, commenting it or completing it with his/her own ideas and colors… It’s a conversation!”

COMMUNICATION

What concepts does she want to bring to a class of absolute beginners? “First of all, how they can connect to each other”, she says. “I want them to feel that they don´t even have to touch each other, to send or receive a lead. So, I don´t start with the embrace. I start with the communication that can be established at a distance – just being conscious of the movements of the body that is in front of you”.

For each beginners´ group, the pathway of teaching that is then pursued may vary a lot, depending on the precise of the group, she explains. “Each time it is different, but usually I try to get into it in such a way, that the embrace, which often can be experienced as something blocking, or difficult, or heavy, will be conceived more as a help. I try always not to impose a form ´from outside´, but instead to get, little by little, to the tango embrace – from the natural part of it”. She says, that also in many other respects she likes to refer to usual, daily sensations of axis, walking, relaxation, tension, and so on.

BEING A TEACHER

“The dancer and the pedagogue are very strongly connected in me. I understand dancing tango as a never ending research, which proceeds cyclically: you first complete a cycle of basic knowledge and then… go through the same cycle again and again! It may sound a bit boring, but trust me, it isn’t!”

“I’m lucky enough to say that after all these years of dancing, studying and teaching tango, the thrill hasn’t gone! When I’m about to enter a milonga and the first accents of the rhythm and melody reach me, my heart beats quicker!”

ARGENTINA vs. EUROPE

I ask Dani how she would compare tango dancing in Argentina versus in Europe. “I think that tango is more ´sanctified´ in Europe”, she answers. “It is put on a piedestal, which is understandable, because it is not the original culture of the people”.

She tells about differing experiences in milongas. “In Europe dancers make great fuzz of getting ´in time´ to milongas, and to dance every tanda, to make the visit ´rentable´. In Argentina, you go to a milonga – and you may perhaps not dance at all”.

When inquiring about differences in dancing styles or levels, Dani ascertains that European and Argentinian dancing have converged. “A decade ago, there was a huge difference, but it has clearly diminished. Nowadays you can have access to real milonguero style dancing in Europe, too. Still, in genuine Argentinian tango, there is something that is impossible to repeat outside Argentina”.

BUILD YOUR OWN TANGO PATH!

I am curious to hear what wisdoms, told by her own teachers, have been of special importance for her. After pondering a minute, she tells that she cannot pinpoint any singular tuition. “I think that I have received a lot of small crucial inputs, from tango teachers and also other body awareness and dance teachers. Combining and recombining them, through all these years, I started to build my own way to understand and explain some important principles. It is not that I would have been ´struck´ by any single advice.”

I then want to know, which main wisdom she, herself, wants to give her students. Her answer, in my mind, is a great wisdom in itself: “I think, that if I am a really good teacher, I would give nothing particular. Because, I think that it is something that you really must discover from your own sensations. I will give tools, but I will not say much, because I think that learning tango is a very personal trip”. 

BUENOSPÄIVÄKIRJA 2014 - Marraskuu /2/

VAPAAPÄIVÄ SAN TELMOSSA

San Telmon kaupunginosa oli 1800-luvun alkupuolella varakkaiden asuinaluetta. Kun kaupungissa vuonna 1871 riehui keltakuume-epidemia, varakkaat muuttivat pohjoisemmille alueille, jolloin San Telmoon saapui eteläisempien alueiden köyhempää väkeä - ja heidän mukanaan tango. Nykyään San Telmo on varsinainen tangoturistirysä, mutta se on myös historiallisesti mielenkiintoinen barrio.

Sinne suuntasimme muusta ohjelmasta vapaana perjantaipäivänä. Nousimme asuntomme nurkilla bussiin numero 10. Perjantairuuhkassa välillä madelleen, välillä hurjasti kiihdyttäen bussi saapui reilusti yli puoli tuntia myöhemmin Parque Lezeman kulmille.

Bussireitti ja Mendozan muistopatsas

Niille main jossa nykyään on puisto, espanjalainen konkistadori Pedro de Mendoza perusti pienen tukikohdan vuonna 1536, antaen sille nimen Ciudad de Nuestra Señora del Buen Aire. Puiston vierestä kulkee La Defensa-katu, joka muutaman korttelin jälkeen tavoittaa Buenos Airesin ehkä tunnetuimman taidemuseon, nimeltään MAMBA eli Museo de Arte Moderno Buenos Aires¹⁾.

 

Gallo Viejo y Arte moderno

Vajaa kilometri eteenpäin La Defensaa pitkin kävellessä saapuu San Telmon turistiytimeen, Plaza Dorregolle, jokaisen turistin ”must”-käyntipaikkaan. Sen ympäristössä on kahviloita ja ravintoloita, sekä monenlaista tavaraa myyviä kauppoja - varsinaisista antiikkiliikkeistä monen tasoisiin divareihin. Kolusimme Pasaje de la Defensa nimisen gallerian, ja ihastuimme pikkuriikkiseen vintageputiikin ja sen omistajaan, Laura Bourboniin. Hänen kanssa kehkeytyi hieman pidempi juttutuokio. Kävi ilmi, että hänen miehensä oli tangomuusikko ja säveltäjä. Saimme muistolahjaksi CD:n²⁾, jonka musiikki osoittautuikin oikein mieluisaksi.

San Telmon tuttavuuksia

Viikonloppuisin aukeamalla on vilkkat antiikki- ja hopeaesinemarkkinat - ja mieletön tungos. Nyt oli onneksi perjantai, ja saimme rauhassa astella kohti suosikkikahvilaamme katujen Barcarce ja Estados Unidos kulmauksessa. Kahvileivän sulatimme kävelemällä sen muutaman kilometrin pätkän, jolla La Defensa vie Plaza de Mayolle asti, josta maanalaisen D-linja palautti meidät kotinurkille.

TYKITYSTÄ TORQUATO TASSOSSA

Torquato Tasso oli 1500-luvulla elänyt italialainen kirjailija. Parque Lezeman kupeessa sijaitsevassa, hänen nimensä kantavassa kulttuurikeskuksessa³⁾ esiintyvät Argentiinalaisen musiikin nimekkäimmät artistit ja orkesterit. Kuulimme siellä viime vuonna Sexteto Mayorin konsertin. Tällä kertaa hankimme liput kahden tunnetun laulajattaren yhteiskonserttiin.  

Torquato tasson ovella ja eteisaulan mainostaululla

Lidia Borda⁴⁾ syntyi Buenos Airesissa vuonna 1966 ja opiskeli laulua monipuolisesti nuoresta asti. Kolmekymppisenä hän päätti omistautua tangolle, ja on saavuttanut suuren suosion. Hän on levyttänyt neljä soololevyä sekä osallistunut usealle kokoelmalevylle.

Franca Masu⁵⁾ on syntynyt Sardinian Algherossa vuonna 1962. Sardin ja italian kielten lisäksi hän laulaa myös espanjaksi, etenkin tangonsa. Hän aloitti uransa jazz-laulajana ja katalaanin kielisten laulujen esittäjänä ja säveltäjänä. Vasta vuonna 2008 hän tarttui tangoon ja levytti ensimmäisen tangolevynsä. Sen lisäksi hänellä on viisi teosta sardin kielellä.

Franca Masu ja Lidia Borga musiikkiin eläytymässä

Franca esiintyi ensin tunnin, sen jälkeen Lidia, ja lopuksi molemmat yhdessä. Säestäjänä joko pianisti tai koko orkesteri (piano, sello, kitara, basso). Kuulimme huikean vaihtelevia esityksiä, laulettuina hiljaisimmasta pianissimosta riipaisevimpaan forteen - kaikki vahvalla lavasäteilyllä ja suoraan sydämestä, desde el corazon!

Francalta kuultiin ihanan suloisenkaihoisa Flor de Lino, mutta myös jatsahtavaa menoa, sekä jopa italoiskelmiä triolikompin kera. Lopuksi hän laulatti koko salilla viisikymmentäluvun suurhittiä Volare!

Lidian esitykset olivat suoraviivaisempaa ´paikallistavaraa´, aina Tango cancionista Chacareraan ja Zambaan, ja jopa yksi fado portugalin kielellä!

Dramaattinen kokemus oli yleisön (lähinnä paikallisia porteñoja) innostuneet tahtitaputukset Chacareroissa ja mukana laulaminen isänmaallisimmissa tekstien kohdissa. Illan kohokohtia olivat yleisön tinkaamat ylimääräiset; vuoroduona esitetty Naranja en Flor ja Francan häkellyttävän hieno versio ikonisesta laulusta Alfonsina y el Mar!

 MAANMAINIOT TANGOPEIKOT

Suomalaisten tangotanssijoiden hyvin tunteman Tangoteatteri Kiukkaraisen Buenos Airesista aloittamaa maailmanvalloitusta oli tietenkin aivan pakko mennä katsomaan. Tunnetun tanssipaikan El Beson naapurikorttelissa sijaitsevan Teatro El Picaderon edustalle ja aulaan kokoontuneen yleisön joukosta kuului niin espanjan- kuin suomenkielistä puheen sorinaa, ja ovien avattua katsomo täyttyi nopeasti.

Yleisöä kokoontumassa ulko-ovelle ja katsomoon

Näyttämöllä käynnistyi yleisöä suuresti ihastuttanut tarina, jossa peikkojen ohella esiintyi muusikoita, muita ihmishahmoja, mittarimatoja, liikkuva puu, huhuileva pöllö, vilistävä ötökkä, jättiläinen, ynnä muuta -  päähenkilöinä poika (Timo) ja peikkotyttö (Marjo). Lastensa kanssa tulleilla aikuisilla oli kova työ pidätellä innokkaita pienokaisiaan kapuamasta näyttämölle mukaan!  Ilokseen he saivat siihen näytöksen jälkeen tilaisuuden.

Peikkoväkeä esityksen aikana ja sen jälkeen

TANGOA PALJON KOKENEILLE?

Teatterinäytöksen jälkeen menimme muutaman korttelin päässä, Bartolomé Mitre numerossa 1759 sijaitsevaan tanssipaikaan Salón la Argentina, jossa on lauantaisin iltapäivämilonga ”El Arranque”. Sanakirjan mukainen käännös el arranquesta olisi ”aloitus”, mutta nimi lienee pikemminkin lainattu Julio De Caron vuonna 1948 säveltämästä tangosta, jossa sanotaan golpes fieros de la vida me tiraron a un rincón eli ”elämän myrskytuulet heittivät minut nurkkaan”. Näin ainakin siitä päätellen, että tämän milongan asiakaskunta oli erittäin varttuneen ikäinen. Ikä ei kuitenkaan estänyt porukkaa täydellä riemulla hillumasta parketilla, kun DJ laittoi soimaan Cumbia-musiikkia!

Täpötäysi Salon la Argentina

ISTUVAN VESIJOHTOPUTKEN PRÁCTICASSA

Monivuotisen opettajamme Danin⁶⁾ tiistaisin järjestämä práctica oli siirtynyt tangohotelli Luna Llenasta muutaman korttelin päähän, Pim Pam Pum -nimiseen kulttuurikeskukseen⁷⁾.  Tilaisuuden erikoinen nimi Práctica de la Canilla Sentada johtuu siitä, että edellisessä lukaalissa erään istuinpaikan kohdalla meni vesiputki, jolloin práctican motoksi keksittiin ”vain vesijohtoputki jää istumaan”.

Erikoiselta tuntui myös ohjeistus nykyiseen osoitteeseen: ”kävele liikennesillan viereistä kapeaa kujaa pitkin, sen umpiperälle ja työnnä rauta-aidasta löytyvä portti auki”. Tulos oli kuin Liisan saapuminen Ihmemaahan: portista avautui palmupuiden reunustama, kodikas patio istumaryhmineen - miltei kuin Eedenin puutarha!

Tylyltä kujalta Eedenin puutarhaan

Perisuomalaiseen tapaan saavuimme paikalle ilmoitettuun alkamisaikaan, kello puoli yhdeksän, jolloin Danin pitämä ryhmätunti vasta juuri oli loppumassa. Ehdimme kaikessa rauhassa ottaa omat pikku treenit paikan kivilattialla, kunnes puoli kymmenen jälkeen alkoi väkeä tippua paikalle, ja tuntia myöhemmin oli tunnelma jo tiivistynyt. Kuten viime vuonna, illan kokokohtana oli tanda social, jossa kunkin kappaleen loputtua seuraavaa tango tai valssi tanssitiin viereltä löytyvän, uuden parin kanssa.

Alkuillan tunnelmaa

VIITTEITÄ

1. http://museos.buenosaires.gob.ar/mam.htm

2. Nora Bilous + Tango Guerro:  Desde Otro Lado http://www.norabilous.com.ar/discografia.html.

3. Torquato Tasson kotisivu http://www.torquatotasso.com.ar/

4. Lidia Bordan kotisivu http://www.lidiaborda.com.ar/site/index.php

5. Franca Masun kotisivu http://www.francamasu.com/en/

6. Danielle Charonnet. Henkilökohtainen haastattelu seuraavassa tangobloggauksessa.

7. https://es-es.facebook.com/espaciopimpampum

BUENOSPÄIVÄKIRJA 2014 – Marraskuu /1/

BUENOS AIRES HERALD

Nykyajan matkailija pysyy helposti tutulla uutiskartalla, kotimaan lehtien nettiversioiden ansiosta. Ylen Areenastakin tulevat TV-uutiset perille, joskin pätkien. Argentiinaa ja Buenos Airesia koskevien ajankohtaistietojen suosikkilähteeni on Buenos Aires Heraldin nettisivut, joilla on myös käyttökelpoinen säälinkki. Yllättävän hyvät sääennusteet, mille maailmankolkalle tahansa, tarjoaa myös norjalainen www.yr.no.

KOTIYKSÄRILLÄ VILLA CRESPOSSA

Villa Crespo on tangoyhteyksissä tunnettu mm. Osvaldo Pugliesen syntymä-barriona. Siellä asuvan Lucas Di Giorgion¹⁾  kotiin menimme Marjutin sopimaa yksäriä varten.

Tutustuimme Lucakseen viime vuonna, käydessämme tunnetussa tanssipaikassa El Besossa seuraamassa hänen pitämäänsä, seuraajille tarkoitettua ryhmätuntia. Sen aiheena oli seuraajan tanssin aktivoiminen. Marjut otti häneltä yksityistunnin, ja ihastui saamaansa opetukseen. Sen anti oli aivan erilaista kuin mitä hän koskaan aikaisemmin oli kokenut. Lucaksen tunteja ei syyttä ole mainostettu unohtumattomiksi!

Lucaksen asunnon pienehkössä työhuoneessa on hyvä tanssilattia. Seiniä peittävät alalla saavutetut diplomit, tanssikilpailuiden tulostodistukset ja monituiset plakaatit tapahtumista, joissa hän on ollut järjestäjänä, opettajana tai esiintyjänä. Kun ihailen menestysuran todisteiden runsautta, Lucas huitaisee kädellään: ”Minulle ne ovat ohi menneitä asioita. Koen ne keinotekoiseen maailmaan kuuluvaksi – verrattuna siihen, mitä tangotanssi nykyään tarkoittaa minulle”.

Lucaksen opissa

Seuraan sivusohvalta vaivihkaa Lucaksen ja Marjutin työskentelyä, joka alkaa yhden tangokappaleen pituisella tanssilla. ”Sinun abrazosi on hyvin miellyttävä, ja liikkumistapasi myös, mutta – et tanssinut! Sinä vain seurasit vientiä.” Siitä alkaa tunnin mittainen ohjeistus, osin tanssien, osin vertauskuvilla selittäen. ”You must talk with the music, yourself – the leader is only telling you what steps to do!

Opettaja painottaa kerta toisensa jälkeen, että kaiken on tultava ”from your inside”. Mitään keinotekoista, päälle liimattua tai pelkkänä teknisenä suorituksena tapahtuvaa ei suvaita. ”Nothing is more important than your feeling! Your body becomes the music”.

PASI Y MARIA

Tänä kuten edellisvuonna satuimme olemaan Buenoksessa samoihin aikoihin kuin Laurénit. Olemme käyneet Tampereella heidän yksityistunneillaan viime ja edellisvuonna, ja aivan hiljattain piipahdimme Tampereella Tangoblogin merkeissä. Koska meillä oli heille molempiin aiheisiin liittyen asiaa, olimme sopineet tapaamisesta Abaston kaupunginosassa. Ensin kävimme Tango Imagen nimisessä vaatekaupassa ja sen jälkeen kahvilla.

Maria valitsemassa tanssimekkoa

Marialla on kiire ystävättären tapaamiseen, mutta Pasin kanssa kävelimme hyvän matkan verran Avenida Corrientesta keskikaupunkiin päin. Pasi kertoi käyvänsä Buenoksen kirja-antikvariaateissa tangokirjoja bongaamassa. Poikkesimmekin Corrienteksella yhteen divariin, josta Pasi poistui kaksi kirjaa, minä neljä kirjaa kainalossa.

Ennen kuin erosimme, Pasi vinkkasi vielä miesten tangoasusteita myyvästä kaupasta nimeltä El Rey des Pantalones (Housujen kuningas). Paikka osoittautui varsinaiseksi itämaiseksi basaariksi, jossa pitkien käytävien varrella oli housuja vuorenkorkuisissa pinoissa ja kattoa myöden takkitankoja. Minun speksien mukaisia housuja (klassista tangomallia, pellavaa, väri musta, ei raitoja) löytyi tasan kahdet – valitettavasti väärää kokoa.

Tangotietokirja-löytö ja housukauppanäkymä.

MARIA PLAZAOLAN OPISSA

Maria Plazaola tuli tunnetuksi jo hyvin nuorena, maailmankuulun Carlos Gaviton²⁾ partnerina. Tämän kuoleman jälkeen hän on jatkanut opettajan uraa La Academia de Tango Milonguero nimisessä tanssikoulussa, joka toimii El Besossa Huomasimme koulun kotisivuilla ilmoituksen kolmen perättäisen lauantaipäivän erikoiskurssista Seminario de Téchnica y adornos para Mujeres – siis sinne! Yleisen tavan mukaisesti ”naistunneille” saavat myös miehet osallistua. Tälle tunnille saapui 3 miestä ja 23 naista.

Tunnistatko kuvasta kolme suomalaista?
Opettaja takana keskivaiheilla kuviollisessa paidassa.

Harjoitusten lähtökohtana oli, että ”kaikkien kuvioiden” kiintokohdaksi otettiin vapaan jalan tietty asento jalkojen ns. kootussa eri vierekkäisessä tilanteessa. Sitä harjoiteltiin aloittamalla seisoen leveästi harallaan, jalkaterät auki käännettyinä. Paino siirrettiin kokonaan toiselle jalalle, ja toinen jalka tuotiin tukijalan viereen, polvi viistosti tukijalan polven etusivulle, jalkaterä edelleen auki ja vain varvaskontaktissa lattiaan. Tämä oli se kiintopiste, josta vapaa jalka saattoi liikkua vapaasti eri suuntiin seuraavalle askeleelle.

Tähän lähtökohtaan vapaa jalka tuotiin aina, esimerkiksi koristeliikkeen jälkeen, ja tämän lähtökohdan kautta harjoiteltiin niin kävelyä eteenpäin ja taaksepäin kuin ocho-askellusta eteen ja taakse. Myös jalkaterän lievää kiertoliikettä eteen- ja taakse-askelluksessa tutkittiin, sekä vartalonkiertoa. Tarkoituksena oli löytää liikkuminen jossa olisi hyvä tasapaino – ja olisi tyylikästä. ”Tanssin yleinen tyylikkyys on jo sinänsä adorno”.

Ryhmä askeltamassa etu-ochoa

CHACARERA EN LA NATIONAL

Buenos Aireksen vanhimpia tanssipaikkoja on ”La Nacional”. Nimitys on arkiväännös kiinteistön aikanaan perustaneen italialaisyhteisön nimestä Societá Nacionale Italiana. Eipä taida Suomessa olla tanssipaikkaa, jonne noustaan marmoriportaiden takorautaisiin kaiteisiin nojaten!

Menimme paikalle klo 19 aikoihin, jolloin vielä oli jonkin verran tilaa myös eteenpäin-askelluksille, mutta pari tuntia myöhemmin onnistuivat enää pikku käännökset, tiukat girot ja ocho cortadot. Kuvaavaa rotundan tukkoisuudelle oli, että yhden tangotandan (4 kappaletta) aikana teimme tasan yhden kierroksen salin ympäri!

Tanssiaisten nimi oli El Maipú, koska ne on alun perin pidetty toisessa paikassa, sen nimisen kadun varrella. Milongan isäntäparilta sai lämpimän halauksen, poskipusuineen, niin saapuessa kuin poistuessa. Tunnelma salissa oli intiimin tiivistynyt ja ihmiset tuntuivat tuntevan toisensa. Mekin bongasimme meille internetistä tutun täkäläisen tangokoulun perustajan Marcelo Soliksen, ja iloiseksi yllätykseksi pöytänaapureinamme istui Skellefteån vuosittaista tangoleiriä isännöivät, siellä pari vuotta sitten tapaamamme Leif ja Irene. Argentiinalaiseen tapaan illan tanssillisena kohokohtana oli Chacarera-tanda.

Chacarera innostaa aina niin tanssijoita kuin katsojia

TANGO GARDEN

Vasta toisena vuonna nykykämpässä asuessamme hoksasimme, että 15 minuutin kävelymatkan päässä oli tangotreenisali. Vivianan ylläpitämässä Tango Gardenissa on hieman kulunut parkettilattia, mutta treeniaikoja on varsin joustavasti saatavissa. Tuntihinta ei ollut viime vuodesta noussut, vaan oli edelleen 50 pesoa, eli ei paljon.

Tango Gardenin ulko-ovella  (Beruti 2751)

Kuten jo neljänä edellisenä vuonna, olemme tällekin reissulle varanneet viikoittaiset yksärit luotto-opettajaltamme ”Danilta”³⁾ Hän on erikoistunut tanssi-asennon, abrazon ja viennin/seuraamisen ohjeistamiseen, ja on mm. toiminut ”maailman parhaan tango-opettajan” Gustavo Naveiran kurssi-assistenttina.

Marjut viemässä suljetulta puolelta

Täksi vuodeksi kurssituksemme oli edennyt siihen jamaan, että hän ei enää ohjastanut Marjutin ja minun yhteistanssia, vaan me kumpikin tanssimme erikseen hänen kanssaan. Marjut kokeillakseen vientiä ja minä saadakseni palautetta viennistäni. Minä sain vientini moneen yksityiskohtaan heti arvokasta tarkennusta – ja Marjut kehuja viennistään!

VIITEITÄ

1. Lucaksesta on blogiin tulossa henkilöhaastattelu.

2. Gaviton elämänkertakirja on referoitu Tangoblogissa syyskuulla: http://tangochrister.blogspot.com.ar/2014_09_01_archive.html

3. Varsinaiselta nimeltään Danielle Charonnet. Hänestä on blogiin tulossa henkilöhaastattelu.