ROMANTTISEN TANGON KANTAISÄ ─ Julio De Caro

Julio De Caro syntyi italialaisen maahanmuuttajaperheen toisena lapsena Buenos Airesissa vuonna 1899.  Hän eli 80-vuotiaaksi, mutta lopetti muusikon uransa jo hieman päälle viisikymppisenä, vuonna 1953. 

Hän piti viiden vuoden levytystauon tangon keskeisimpinä kultavuosina 1944-1948, hänen musiikkiaan soitetaan harvoin milongoissa, eikä sen paremmin Sunialan kuin Brownin DJ-blogissa ole omistettu hänelle kuin yksi tanda. Mitä sellaista merkitystä tämän miehen tekemisillä siis saattoi alla, että me häntä vielä muistelemme?

Selitys on tässä: hän monipuolisti tanssijoiden tangomusiikin.

Nuori Julio De Caro

MUSIIKKIKODISSA – JA SIELTÄ ULOS

Voidaan sanoa, että De Caro toi Argentiinalaiseen tangoon tuliaisia Milanon La Scala-oopperasta, sillä hänen isänsä oli ollut La Scalan konservatoriossa opettajana. Myös äiti oli muusikko, ja veljekset Julio ja Francisco saivat perusteellisen klassisen musiikin koulutuksen. Edellinen soitti viulua ja jälkimäinen pianoa. Klassisen musiikin sävelkudoksen monipuolisuus ja melodiarikkaus oli se myötäjäinen, jonka Julio De Caro toi mukanaan tangon maailmaan.

Romanttisen tangon jäljet johtavat oopperaan

 Muulle kuin klassiselle musiikille antautumisella oli rankat seuraamukset kotirintamalla. Kun vannou­tuneena klassisen musiikin kannattajana tunnettu isä De Caro sai kuulla, että Julio oli yhtenä iltana soittanut viulua eräässä Zarzuela-yhtyeessä, hänet rankaistiin viikon niukkaruokaisella kotiarestilla. Ja kun isälle valkeni se hirvittävä totuus, että Julio oli alkanut soittaa mitä halveksittavinta musiikkia, eli tangoa, pojalle annettiin porttikielto kotiin.  Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin isän ja pojan välit palautuivat.

VAIKUTTEITA OTETTIIN...

Vaikka Julio De Caron rooli melodisemman tangon kehityksessä on kiistaton, hän ei toki ollut tämän kehityksen ainoa airut.  Aivan kuten Jazz-musiikin puolella, Argentiinalaisen tangon muusikot ottivat toisiltaan vaikutteita, ja soittivat uransa aikana keskenään monenlaisissa kokoonpanoissa.

Vuonna 1917 Julio soitti Roberto Firpon orkesterissa, ja vuonna 1918 Osvaldo Fresedon ensimmäisessä kokoonpanossa. Jälkimäinen lasketaan ´romanttiseksi´ orkesterinjohtajaksi, ja Julio sai tältä epäilemättä vaikutteita.  Vuonna 1923 De Caro soitti toisen ´romantikoksi´ lasketun johtajan, eli Juan Carlos Cobiánin orkesterissa, jonka bandoneonisti Pedro Maffia sittemmin värvättiin De Caron omaan orkesteriin.  Eräs tärkeä vaikuttaja oli bandoneon-taituri Eduardo Arolas, joka toimi nuoren Julion musiikillisena mentorina, ja jonka orkesterissa hän myös soitti.  

… JA ANNETTIIN

Hypätkäämme hetkeksi ajassa eteenpäin, kysyen ketkä muusikot puolestaan ottivat De Carolta vaikutteita?  Michael Lovach arvio kirjassaan, että De Carolla oli vaikutusta jopa ´edeltäjiinsä´, sillä hänen kuvauksensa mukaan ennen 1920-luvun puoltaväliä Canaron, Fresedon ja Lomuton musisointi ”sounds boring”.  Mutta sitten jotakin tapahtui: ”Julio Caro had happened”... ”introducing harmonic richness into all the instruments”.

Orkesterinohtajana Julio De Caro vaikutti niihin orkesterijäseniinsä, jotka myöhemmin johtivat omia orkestereita, eli Pedro Laurenz ja  Aníbal Troilo.  Mutta hänen tärkeimpänä seuraajanaan (”greatest epigone”) pidetyn Osvaldo Pugliesen kanssa De Caro ei työskennellyt. Historiallinen yhtymäkohta heillä on kuitenkin siinä, että Pugliesen ehkä tunnetuimman sävellyksen ─ Recuerdo eli muistelo ─ ensimmäisen levytyksen teki De Caron orkesteri vuonna 1926.

KEIKOILLE JA LEVYTTÄMÄÄN

 Vuonna 1923  De Caron veljeksiä pyydettiin tulemaan oman kokoonpanon kanssa keikoille Argentiinan seurapiirielämän juhlatilaisuuksiin.  Tästä seurasi esiintymisiä Buenos Airesin kuuluisimmissa kahviloissa, radiolähetyksiä, ja vuonna 1924 ensimmäiset levytykset.

De Caron orkesterista kehkeytyi seurapiirien suursuosikki niin kotimaassa kuin ulkomailla. Se esiintyi vuonna 1925 Englannin Prinssin Argentiinan vierailun juhlatilaisuudessa, ja teki vuosina 1927-28 laajat kiertueet Brasiliassa. Vuoden 1931 Euroopan kiertueella valloitettiin mm. Rooma ja Pariisi.  Runsas esiintyminen konsertti-tyyppisissä tilaisuuksista myötävaikutti siihen, että orkesterin soitannosta tuli pitkäksi aikaa kovin ´sinfoonista´ − ja samalla vähemmän tanssittavaa.

Julio De Caron asema orkesterinsa johtajana ei muutaman muun jäsenen mielestä ollut itsestäänselvyys. Tämä johti eripuraan ja muutaman jäsenen eroon. Vuoden 1933 uudessa kokoonpanossa hänellä oli kaksi huippu-bandoneonistaa, Pedro Laurenz ja Aníbal Troilo. Jälkimäinen jätti orkesterin vuoteen 1934 mennessä, jolloin orkesteri alkoi levyttää, mutta Laurenz lienee jatkanut, vaikka niinä aikoina jo perusti oman orkesterin.  

TORVISOITIN

Julio De Caro tuli kuuluisaksi erikoisesta soittimestaan. Tämä oli ns. Strohin viulu, eli kornettiviulu, jota hänelle oli suositeltu käyttäväksi levytyksissä, sen voimakkaan äänen vuoksi.  De Caro ihastui soittimeen siinä määrin, että alkoi käyttää sitä vakituisesti.  Ainakin varhaisimmissa, alkeellisemmalla tekniikalla tehdyissä äänityksissä, tästä soittimesta tuntuu lähtevän kovin ”naukuva” ääni, joka ainakin tämän kirjoittajan korvissa kuulostaa hieman häiritsevältä.

Wikipedian kuva Strohin viulusta

MARSSIMAISESTI 1924-1930

Varhaisimman kauden äänitykset ovat teknisesti heikkolaatuisia, mutta tangon historian kannalta mielenkiintoisia, koska tällä ajanjaksolla De Caron vaikutus tangomusiikin kehitykseen oli voimakkain.  Repertuaarissa oli monia klassikoiksi jääneitä kappaleita, kuten De Caron omat sävellykset Mala junta ja Guardia vieja sekä muiden säveltämät  Carro Viejo, Derecho Viejo, Quejas de bandoneón , Gallo ciego ja yllä mainittu Recuerdo.

Repertuaariin kuului sekä kuplettimaisia teoksia että lyyrisempää ainesta. Ilmeisenä koiranleukana De Caro sijoitti reipashenkisempien kappaleiden sovituksiin vihellystä, välihuutoja ja viulujen ininää.  Kappaleiden tahti (tempo) pidettin rauhallisella 120-125 iskua/min alueella. Useimpien kappaleiden syke (compas) oli aja hengen mukaisesti melko ”marssiva”, mutta joissakin kappaleessa on yllättävän jäntevä, tanssijalkaa aktivoiva syke.  

Kuvan vasemman puoleiselta levyltä suostuisin tanssimaan kappaleet Jueves, Derecho viejo ja Recuerdo.  Viimeksi mainitun kappaleen on Suniala poiminut tandaansa.  Raita on kuultavissa tästä. 

Musiikkia vuosilta 1924-30 (vas) ja 1938-42 (oik)

VAUHDIKKAASTI 1938-1942

Neljäkymmentäluvun taitteessa tehdyt äänitykset ovat teknisesti jo aivan toista tasoa, ja tempon käyttöön on tullut hämmästyttävää vaihtelua. Kokoelman Bien Jailaife (´high life´ Lunfardon kielellä) hitaimman kappaleen Un dilema verkkaisesta 115 iskua/min aina nopeimman Tierra negran ällistyttävään 150 iskuun/min, ja kaikkea siltä väliltä.

Vuoden 1938 Mala junta (Paha porukka) sisältää edelleen vihellystä ja naurua, ja myös kappaleessa El baquiano (Paikallinen tai Osaaja) vihelletään ja mölytään, mutta muut kappaleet painottuvat tunnelmiltaan lyyrisemmälle puolelle.  Kappaleiden syke (compas) on monasti mukavan jäntevä, ja levyltä löytyy monta tanssikelpoista opusta.

Poimittakoon makupaloiksi kolme erityyppistä kappaletta. On huomattava, että De Caro levytti samoja kappaleita eri ajanjaksoina. Alla on linkit nimenomaan tämän jakson äänityksiin.

1. El baquiano. Kuplettimainen juttu. Rytmissä synkooppia ja yllättävän romanttinen osio (linkki).
2. Catamarca. Nopeahko tempo (135 i/min), jäntevä compas, synkooppeja (linkki).

3. Un dilema. Hitaahko (115 i/min), tiheätunnelmainen. Tanssille paljon ´pysähdyspaikkoja´. Minun suosikkini tältä levyltä (linkki).

MUNATTOMAMMIN 1949-1953

Viiden vuoden äänitystauon jälkeen De Caro alkoi levyttää uudelleen vuonna 1949, pääosin samalla repertuaarilla kuin aikaisemmin.  Eroa neljäkymmentäluvun alun äänityksiin ei voi olla huomaamatta.  Tempot ovat kauttaaltaan hidastuneet tasolle 115-120 iskua minuutissa ja orkestrointi on ohuempaa. Hidastuneen tempon myötä tanssipulssikin on muuttunut. Aikaisempi jäntevä meno on muuttunut  jouhevammaksi, paikoin jopa lampsivaksi (lampsia = kävellä veltosti). Kun vielä monen kappaleen tunnelmasta on entinen intensiteetti kateissa, koko homma alkaa tuntua hieman liian ns. munattomalta.

Musiikkia vuosilta 1949-1953

Edelliset kommentit olivat Bloggaajan henkilökohtaiset. Kaikki eivät ole pettyneitä De Caron tämän ajanjakson äänityksiin.  Michel Lavocah päinvastoin ylistää ainakin kappaleen Flores Negras vuoden 1952 äänitystä sanoin ”truly magnificient”. . .”The music has more warmth”. Hän arvioi että De Caro on oppinut Puglieselta ”another way of playing his own music”.

Lukija voi muodostaa asioista oman mielipiteensä kuuntelemalla vaikkapa seuraavia kappaleita:

1. Flores negras vuodelta 1952. Jouheva pulssi, tahtiin 120 i/min. Minusta ponneton, mutta Lavocah kehuu (linkki).
2. Flores negras vuodelta 1942. Sama tahti, mutta jäntevämpi pulssi. Tunnelma aidommin "porteño" ja siinä ”tapahtuu” enemmän (linkki).
3. Derecho viejo (1953). Tässä mielestäni levyn paras kappale!  Pugliesemaista ”yumbaa” ja tiehää tunnelmaa (linkki).

LOPPUELÄMÄ TAUSTALLA

Vuodet 1954-1980 Julio De Caro vietti Mar De Platan rannikkokaupungissa, jonka Casinolla hän oli aikoinaan esiintynyt orkesterinsa kanssa. Vaikka hän ei enää esiintynyt, hän edelleen sävelsi, tehden yhteistyötä monien eri sanoittajien kanssa, heidän joukossaan Cátulo Castillo.

Hänet on haudattu Buenos Airesin kuuluisalle Chacaritan hautausmaalle, jossa myös Carlos Gardel lepää. Molemmat olivat syntyneet 11. päivänä joulukuuta, ja Argentiinassa tätä päivää vietetään Kansallisen Tangon Päivänä.

VIITTEET JA LÄHTEET

Brown, S.: An Annotated List of Tandas  http://www.tejastango.com/tandas  (lopetettu osoite)

Faverjon, P.: Julio De Caro. Äänitteen Chant Monde 274 2310 esittelylehtisessä.

Lavocah, M.: Julio De Caro. In: Tango Stories. Milonga Press, 2012.

Nudler, J.: Julio De Caro (linkki)

Suniala, A.: The Tanda of The Week (linkki).

Wikipedia: Stroh violin (linkki)

ORKESTERITIEDON TIILISKIVI – Encyclopedia de Tango

Kun haluaa tutkia jonkun tango-orkesterin äänitettyä repertuaaria, tai yksittäisen kappaleen äänityspäivämäärää, apu löytyy netin diskografioista. Niistä Bloggaajalle tutuimmat ovat http://www.tango-dj.at/database  ja https://tango.info/eng/discographies.

Painetuissa listauksissa on toisaalta omat hyvät puolensa. Michael Lavocahin Tango Stories-kirja ¹⁾sisältää usean kultaisen ajan tanssiorkesterin osittaiset diskografiat, ja kirjassa Anibal Troilo ²⁾   on tämän orkesterin täydellinen julkaisuluettelo.

Ylivertainen opus on kuitenkin Gabriel Valenten Encyclopedia of Tango, josta tässä lyhyt esitys.

TIETOJÄRKÄLE

Kirja on 800-sivuinen ja painaa 1,3 kiloa. Sisältö on järjestetty yhteensä 148 orkesterinjohtajan nimen mukaan,  Anselmo Arietasta aina Roberto Zerilloon. Äänitykset on listattu yhtiöittäin (Odeon, RCA-Victor, jne) ja orkesterin kulloisenkin kokoonpanon mukaan, joka on lueteltu instrumenteittain. Joka kappaleen kohdalla on luonnollisesti mainittu mahdollinen laulusolisti, sekä kappaleen genre (tango, vals, milonga, ym). 

Netin diskografioita tähän opukseen (kuten myös keskenään) vertailtaessa, havaitsee eroja ja puutoksia ─ puolin ja toisin. Tango-orkestereista ja tangomusiikista kiinnostuneelle harrastajalle tämä tiiliskivi on kuitenkin kultakaivos. Englannin Amazon http://www.amazon.co.uk/ myy kirjaa hintaan 23 puntaa.

VIITTEET

1. Tango Stories. Musical Secrets. Michael Lavocah, Milonga Press, 2012                                                     2. Tango Masters: Aníbal Troilo. Michael Lavocah, Milonga Press, 2014

OPPIMATERIAALI – Argentiinalainen valssi

Argentiinalainen valssi (Vals) on tangon ´unelmoiva sisar´, joka liitelee suloisenhaikeiden sävellysten siivin. Harmillista kyllä, tämä viehättävä sisar jää tangoseurojen oppitunneilla tangoa paljon niukemmalle huomiolle ─ ja milongoissa perinteisesti vähemmille tandoille. Argentiinalaisesta valssista toki ´selviää´ käyttämällä samoja askelsarjoja kuin edeltäneessä tangotandassa, mutta nimenomaan valssiin sopivien askellusten ja rytmitysten käyttö auttaa pääsemään lähemmäksi tämän ihanan tanssin ydintä.

Tämänkin tanssin oppimisessa elävä opettaja on keskiössä, ja hyvältä opetustunnilta tallennettu videopätkä säilyy kotiharjoituksiin kullan arvoisena tukena. Lievää isompi puute niissäkin on, sillä yleensä videolle on saatu ─ tanssiesityksen muodossa ─ vain tunnin ´lopputulos´, tuiki tärkeiden teknisten selostusten jäädessä osallistujan ulkomuistin varaan.

Tässä kohtaa kaupalliset opetusvideot peittoavat live-kurssien videoinnit,  sisältämällä seikkaperäisiä kuvauksia viejän ja seuraajan erillistekniikoista sekä parityöskentelyn nikseistä. Perustaitojen kehittyessä voi videoilta alkaa poimia itselleen myös lisää askelsarjoja.

Bloggaajalle on tanssivuosien kuluessa kertynyt joitakin valssin opetusohjelmia, joista seuraavassa lyhyet arviot.

PERUSKOKOELMA  [COTÉ & GARCIA]

Christy Cotén ja George Garcian yhdysvaltalaiselle Dance Vision:ille tekemä laajaan argentiinalaisen tangon opetusvideosarjaan on viitattu aikaisemmassa blogikirjoituksessa 1).

Made in USA. Huolellisesti ja värittömästi.

Opettajien esiintyminen on kovin virkamiesmäinen, vailla ´tanssikipinää´. Innotonta yleiskuvaa korostaa heidän käyttämänsä varsin avoin tanssiote. Kunhan vasta-alkaja ei ota tällaista harmaanpuoleista menoa ja lepsua tanssiotetta ihanteekseen, niin eka opetuslevy on oikein hyvä peruspaketti argentiinalaiseen valssiin tutustumiseen ─ ja toka levy tarjoaa purtavaa myös edistyneemmille tanssijoille.   

Ensimmäisen levyn useimmat askelsarjat lähtevät liikkeelle ristiaskel-aloituksesta (salida cruzada), mikä onkin mainio lähtökohta valssin harrastukseen. Kakkoslevyn kuviot ovat pitkälti ”yleisen tangosanaston” mukaisia, rakentuen cambio de frenten ja giron tyyppisille askelluksille, mutta sopivat toki valssin tahtiin tanssittaviksi ja antavat ykköslevyä enemmän haastetta tanssijalle. Osoitteessa www.dancevision.com levyt ovat ostettavissa 39 USD kappalehintaan (plus postikulut ja mahdollinen tullimaksu).

PUURTAJAT ASIALLA  [RICARDO & ROTRAUT]

Tämä hollantilais-saksalaisella perusteellisuudella väsätty, Ricardo ja Rotraut Rumbaumin tunnin ja kahdenkymmenen minuutin mittainen kurssi käynnistyy verkkaisesti, sillä levyn ensimmäisellä neljänneksellä näytetään ainoastaan normi-salidoiden pikku variaatioita. 

Vaikka kyseessä on muutoin laadukas opetusvideo, niin opettajaparin ajoittain heikkotasoista tanssiotetta ja viejän koukkupolvista askellusta ei kannata ruveta matkimaan. On myös hyvä huomata, että kyseessä on voittopuolisesti  ”askelkurssi”, jossa vartalon käytön ym. vientitekniikan ohjeistus jää vähäiseksi.

Kuvio-oppia germaanisella perusteellisuudella.

Yleisekuvaksi jää, että kysessä on ”tango-repertuaarin” opetamista valssin tahtiin. Levyn loppupuolella käytetään paljon tilaa asioihin, kuten Barridat ja Colgadat, jotka eivät ainakaan Buenos Aireksen milongoissa kuulu yleisiin valssikuvioihin ─ jos kohta ei tangon tanssimiseenkaan.

Tätä valssin opetuslevyä, kuten tekijöiden neljää muun aiheista DVD:tä myydään osoitteessa http://www.tango-dvd.net/ . Hinta on 32 euroa + postikulut.

SUURELLA TUNTEELLA [OSCAR & GEORGINA]

Tässäpä  vastakohta edellä esiteltyjen opettajaparien virkamiestanssille! Jo abrazoon kietoutuminen on suurta draamaa.  Oscar ja Georgina Mandagaranin tanssissa on menoa, meininkiä ja vahvaa porteño-fiilistä.  Tunnelman intensiivisyyttä lisäävät Oscarin argentiinalaista tangoa ja Buenos Airesin milongatunnelmia ylistävät palopuheet.  

Aprende y disfruta!

Levy jakaantuu viiteentoista osioon, kussakin yksi askellussarja. Neljässä käsitellään eri asteista rytmistä leikittelyä, joko suorassa kävelyssä, siksakkina tai ocho cortadossa. Loput ovat erilaisia giro-rakennelmia sisältäen ochoja, media lunaa, ocho cortadoa tai quebradan. Vahvuutena tässä oppimateriaalissa ovat, opettajien esimerkillisen abrazon lisäksi, seikkaperäiset selostukset niin viejän kuin seuraajan tekniikoista.

Mandagaranien oppimateriaalituotantoa myydään osoitteessa http://www.tangodebuenosaires.com/. Valssiaineisto maksaa fyysisenä DVD:nä 60 USD, jolloin päälle tulee posti- ja tullimaksuja, mutta vaihtoehtona on myös netistä lataus hintaan 50 USD. 

KVALITEETTIA TOTISENA  [DIEGO & CAROLINA]  

Argentiinalaiset Diego Di Falco ja Carolina Zokalski ovat jo pitkään asuneet ja opettaneet Yhdysvalloissa. Synnyinmaassaan he hankkivat aikoinaan vankan ammattitaidon. Diegon opettajina olivat Antonio Todaro, ”Pupi” Castello, Miguel Balmaceda, Pepito Avallenada ja Juan Carlos Copes. Viimeksi mainittu opetti myös Carolinaa, joilla alun perin oli balettikoulutus. Produktioon Forever Tango he osallistuivat sen nuorimpina jäseninä koskaan. Toimiessaan vielä Buenos Airesissa, he tekivät aikoinaan Daniel Trennerin laskuun neljä opetusvideota, joista yksi on nimeltään Tango Waltz (Vals) Figures. Videot on ladattavissa mp4-muodossa osoitteesta www.itangocafe.com.

Kuviokoosteita edistyneille

Video on huolella suunniteltu. Siinä esitellään 12 kuviota tarkkoine yksilö- ja paritekniikkaohjeineen. Kaikki kuviot ovat eteneviä ja luonteeltaan ´valssinomaisia´. Kolmessa kuviossa edetään ilman pyörähdyksiä, kolme edustaa ketjutettuja pyörähdyksiä (Cadenas), ja loput ovat muuta pyörähtelyä sisältäviä, eteneviä askellussarjoja. Tekniikaltaan kuviot ovat vaativia ja tekijät painottavat alkupuheessaan, että se on suunnattu ”edistyneille jotka jo osaavat tanssia valssia”.

Videolla ei haaskata aikaa jutusteluun eikä muuhunkaan ”löysäilyyn”, vaan koko 60 minuuttia käytetään tehokkaasti kuvioiden läpikäymiseen. Asiaan keskittyminen ilmenee myös vakavanaamaisuutena. Opettajien vankka tanssijan ammattitaito paistaa heidän tyylikkäästä liikehdinnästään, mutta show-tanssitaustasta johtunee, että tanssiote on ajoittain melko avonainen.

OPPIA HUUMORIHÖYSTEELLÄ  [SEBASTIAN & MARIANA]

Vuoden 2012 Frostbite-festivaalillakin opettaneet, kansainvälisesti laajasti tunnetut Sebastian Arce ja Mariana Montes ovat osaavia ja innostavia opettajia ─ myös videolla.

Perinteisestihän opetusvideot on laadittu tiukkaan, ennalta suunniteltuun muottiin, mikä helposti tekee niistä hieman ´puisevia´. Niiden vastakohtana Sebastianin ja Marianan videot tuntuvat lähes improvisoiduilta, ja Sebastian höystää menoa vielä pikku hauskutuksilla.

Tämä tekee videoiden seuraamisen lähes viihteeksi ─ ainakin ensi katsomalla. Toistuvassa katselussa, kun jekut ovat jo tuttuja, ne alkavat haitata asiaan pääsemistä. Heidän videoidensa äärellä kokee kuitenkin niin paljon oivalluksia, että ajoittaisen sivuraiteilla vitkastelun jaksaa antaa anteeksi.

Opi valssikuvioita nauraen

Opetuspaketti löytyy osoitteesta http://www.tangomeet.com/. Se koostuu seitsemästä noin 20 minuutin osavideosta, yhteishintaan 42 euroa. Kaksi ensimmäistä osavideota ovat kokoelman heikot lenkit, joissa valssin tahtia selostetaan käsittämättömän sekavasti ja oudoin harjoitusaskelluksin. 

Kolmannen osion esittelemä giro-variaatio on vielä melko ´tangomaista´ kamaa, mutta neljännessä ja viidennessä osassa näytetyt, sinänsä melko yksinkertaiset kuviot ovat jo veikeän valssinomaiset. Kuudennessa osassa harjoitellaan hieman monipuolisempi, mutta myös erittäin valssinomainen askellussarja, ja seitsemännen osavideon kuviona on ristiaskelluksessa varsin soljuvasti etenevä jatkuva pyöritys.

Video-osioiden parin tunnin yhteiskestosta huolimatta tämän kurssin kuviomäärä jää reilusti niukemmaksi  kuin kaikissa edellä mainituissa opetusohjelmissa.

HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA [TÉTE & SILVIA]

Edellä mainitussa osoitteessa www.itangocafe.com on ladattavissa 1990-luvulla tehtyjä oppitunteja monelta kuuluisalta milongerolta, heidän joukossaan Pedro ”Tete” Rusconi (1936-2010) ja partnerinsa Silvia Damiani. Heiltä on nauhoitettu sekä tango- että valssioppitunti. Nämä videoinnit teki yhdysvaltalainen Daniel Trenner alun perin PAL-videokaseteille, ja kuvalaadussa on selvästi toivomisen varaa.

Opettajat puhuvat espanjaa, ja Trenner tulkkaa lennosta englanniksi. Harmillista kyllä, tanssiesitysten ”säestyksenä” on pelkkä metronomi, sillä taustamusiikki puuttuu ─ ilmeisesti tekijänoikeussyistä. Oppitunnin sisällön selaamiseen ei ole valikkoa, vaan kaikki on yhdessä pötkössä, mikä tekee jonkun tietyn kohdan uudelleen löytämisen hankalaksi. Koska Tete oli eräänlainen valssin legenda-hahmo, monin tavoin puuttellisenkin taltioinnin seuraamisessa on kuitenkin oma mielenkiintonsa.

Tete Rusconi muistoissamme.

Teten viennin miellyttävyydestä Bloggaaja on kuullut hänen kanssaan tanssineen Danielle Charonnetin²⁾  henkilökohtaisen todistajalausunnon. Ilman tätä tietoa sekä tietoisuutta Teten milongueron maineesta, satunnainen katsoja voisi erehtyä luulemaan että videolla liikkuu kuka tahansa ”touhukas pappa-tanssija”, sillä Tete ei panosta  viejän koreiluihin tai muuhun itsensä esille tuomiseen ─ mutta rikkumaton tasapaino ja tiiviinä pysyvä abrazo kielii tanssijan taidoista.

Vajaan tunnin kestävä video on selvästi tehty melko ”lennosta”, ilman suurempaa etukäteis-suunnitelmaa. Läpikäyvänä elementtinä on Teten erikoinen tapa aloittaa Giro viejän usealla taka-askeleella, joille hän näyttää ikään kuin ”heittäytyvän”. Hänen tanssityyliinsä myös liittyy vanhoille milongueroille tyypillinen dissosiaation niukka käyttö, eli viejän pyörähdykset  tapahtuvat melko lailla ´koko kropalla´.

Kautta teoksen kuullaan runsaasti Teten ajatuksia tanssista sinänsä ja valssista erityisesti. Myös pidempiä demotansseja on nauhoitettu runsaasti, mutta kuten edellä mainittiin, mp4-muunnoksessa musiikki on korvattu metronomin iskuilla, mikä latistaa esitysten seuraamista.

KANNATTAKO HANKKIA ─ JA MITÄ?

Kuten sanottua, parhaan opin saa elävältä opettajalta, mutta harvakseltaan vastaan tulevien valssioppituntien teemoista kertyy helposti epäyhtenäinen postimerkkikokoelma. Videokurssista saa systemaattisen tukiopettajan, joka jaksaa kerta toisensa jälkeen kerrata ohjeitaan.

Alkeis- ja alkeisjatkotasolle, eli 1-2 vuotta tanssineelle suosittelisin Cotén ja Garcian ykköslevyä, ja 3 vuoden tanssikokemuksella voisi tutkailla heidän kakkoslevyään. Ricardon ja Rotrautin DVD on ongelmallisempi, sillä kun alkupuolella kuhnaillaan lillukanvarvuissa, niin loppuosa on jo kovin monimutkaista kamaa.

Edistyneiden tasolla antoisimmat valinnat lienevät  Diegon ja Carolinan sekä Oscarin ja Georginan videot, joista jälkimmäisestä on tullut Bloggaajan erityissuosikki.  

Sebastianin ja Marianan videot eivät ole huonoja, ja Sebastian laukoo ─ jatkuvan vitsailun lisäksi ─ monia mielenkiintoisia huomioita, mutta kokonaissubstanssi jää selvästi niukemmaksi kuin vertailukohteilla. 

Tetén ja Silvian nauhoitus kiinnostanee lähinnä historialliselta kannalta.

VIITTEET

1. Tango salón oppaita  http://tangochrister.blogspot.fi/2014/02/loytolaarissa-tango-salon-oppaita.html

2. Face to face with Danielle Charonnet  http://tangochrister.blogspot.fi/2014/11/face-to-face-with-danielle-charonnet.html