JUTTUSILLA – Jouko ja Terttu

Turkulaisen tanssiseura Flying Stepsin (www.flyingsteps.fi) Argentiinalaisen tangon opetus alkoi syksyllä 2009, ensin viikonloppukursseina ja vuodesta 2010 viikoittaisena. Opetuksen alullepanijat olivat Jouko Tamminen ja Terttu Nurminen, jotka perustivat  Tango Calesita -yhteisön. 

        

Jouko ja Terttu harjoitussalilla

                                                                                                                                        

Jututin vuoden 2014 helmikuun lopulla, iltaa istuttaessa, Joukoa ja Terttua heidän tanssitaustastaan sekä ajatuksistaan Argentiinalaisesta tangosta ja sen opettamisesta.

KANSANTANSSIA JA LAVAA

Molemmat kertoivat aloittaneensa tanssiharrastuksensa uudestaan aikuisiässä kansantanssista ja lavatanssista. Kansantanssiryhmiin he kuuluivat sekä Turussa että Liedossa, ja osallistuivat sekä paikallisiin että kansallisiin ja kansainvälisiinkin esiintymisiin. ”Esiintymiset olivat tavoite, johon treenattiin”, Terttu kuvaa. ”Se oli toisaalta motivoivaa, mutta tietenkin myös harjoituksiin sitovaa.”

”Kansantanssit ja lavatanssit elivät aika kauan rinnakkain”, kertoo Terttu, joka paneutui lavapuoleenkin niin, että suoritti Suomen Seuratanssiliiton (SUSEL ry) tanssinohjaajan perustutkinnon. ”Kansantanssit ovat ajan puutteen vuoksi jääneet taakse, mutta lavatansseissa pyritään käymään pari kertaa kuukaudessa, ja kesällä ahkeramminkin.”

TANGO ARGENTINO

”Kiinnostus Argentiinalaiseen tangoon heräsi kun näimme Tango Pasión -shown Turussa vuonna 2004. Kun sen jälkeen silmiin osui viikonloppukurssin mainos, piti mennä katsomaan mistä oikeasti on kysymys”, kertoo Terttu. ”Turussa ei ollut silloin säännöllistä Argentiinalaisen tangon sosiaalitanssin opetusta, ainoastaan satunnaisia opettajavierailuja”.

”Vuonna 2006 oululaiset Tomas ja Erita kävivät pitämässä Turussa viikonloppukurssia, ja siitä oikeasti aloitimme Argentiinalaisen tangon aktiivisen harrastuksen. Osallistuimme vielä samana vuonna heidän järjestämälleen tangomatkalle Buenos Airesiin”, he kertovat. ”Kansainvälisellä tangofestivaalilla saimme opetusta monilta tunnetuilta opettajilta mutta sen matkan opettajista mieleeni jäi erityisesti Demian Garcia”, kertoo Jouko. Kun Jouko ja Terttu osallistuivat Tomasin ja Eritan järjestämälle tangomatkalle myös vuonna 2008, Demian toimi ryhmän pääopettajana. ”Hänellä on aivan oma tyylinsä tanssia”, Jouko selittää. ”Hänen askeleensa on omanlaisensa ja olen siitä ottanut mallia omaankin askellukseeni.”

MIKÄ KOUKUTTI? 

Utelen Joukolta ja Tertulta mikä Argentiinalaisessa tangossa viehätti niin, että siitä tuli pääasiallinen tanssiharrastus. ”Ensin alkuun se, että Tango oli muihin seuratansseihin verrattuna niin erilaista”, sanoo Terttu. ”Ja oli mielenkiintoista, että Tangosta ei tullut hetkessä ’valmista’.” ”Myös tangomusiikki viehätti”, kertoo Jouko.

NEUVOJA?

Kun nyt jäljestäpäin ajattelette Argentiinalaisen tangon alkuvaiheitanne, niin onko jotain mitä olisi voinut tehdä toisin? ”Ei välttämättä – saimme hyvän lähdön, koska pääsimme heti alkuun kokemaan Tangoa sen alkuperäisissä olosuhteissa, mikä edelleen vahvisti kiinnostustamme ja ymmärrystämme Tangoa kohtaan. Myös Oulun vuotuinen, kansain­välinen tangofestivaali, jolle myöhemminkin olemme säännöllisesti osallistuneet, osui vielä melkein samaan ’putkeen’. Muuten emme aluksi etsineet kovin aktiivisesti kursseja vaan harjoittelimme paljon itsenäisesti ja siinä saimme kyllä vahvan pohjan mille kehittää taitoa. ”

”Emme niinkään koe tarvetta antaa neuvoja uusille harrastajille, koska kaikilla on erilaiset, hyvät syynsä tanssia Argentiinalaista tangoa mutta kun tanssii mahdollisimman paljon niin vähitellen yksittäiset askelsarjat hioutuvat sujuviksi, toinen toistaan seuraaviksi tanssiaskeleiksi ja vieminen ja seuraaminen yhdessä musiikkiin tanssimiseksi.”

 

Tanssiharjoitukset menossa

OPETTAMINEN

Entä mikä sai Joukon ja Tertun aloittamaan kurssien pitämisen? ”Syy oli oikeastaan yksinkertainen, Turussa ei ollut kaipaamaamme säännöllistä kurssitoimintaa johon osallistua, joten päätimme itse aloittaa kurssien pitämisen”, he toteavat naurahtaen.

Tällä hetkellä (vuonna 2014) Jouko ja Terttu opettavat tiistai-iltasin ensin kello 18 alkaen alkeis-/alkeisjatkoryhmää ja sen jälkeen aina kello kymmenen tietämiin jatkoryhmää. Lisäksi he huolehtivat sunnuntaisin kahden tunnin práctican järjestelyistä paikan päällä.

Mikä saa jaksamaan kurssien vetämistä, nyt jo viidettä vuotta? ”Jotenkin meillä on alusta alkaen ollut jokin sisäinen palo tangokulttuurin levittämiseen ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamiseen kiinnostuneille – mahdollistaa muille se mitä ei ollut kun itse aloitimme. Lisäksi Tangosta löytää itsekin aina jotain uutta kun työstää opetettavaksi otettavia asioita” miettii Terttu. ”On myös palkitsevaa nähdä kurssilaisten edistyvän” hän jatkaa, ja Jouko myötäilee nyökäten.

ENEMMÄN KUIN KUVIOITA

Entä mikä asia on vaikeinta niin sanotusti saada perille? ”Haluaisimme välittää sitä ymmärrystä, että Argentiinalaisen Tangon taustalla on kokonainen kulttuuri värikkäine kehityshistorioineen, että tanssin ja askeltekniikan mukana saa myös paljon muuta.”

”Itse tanssimisessa ei varmaan asioiden perille saamisessa ole ongelmia, mutta luontevan, molemmille mukavan ja toimivan tanssiasennon löytäminen vie usein oman aikansa.”

Kun utelen, onko Turusta missään vaiheessa suunniteltu ryhmämatkaa Buenos Airesiin, saan kuulla että sitä on joskus kyselty, ja alustavasti aikoinaan hieman selvitettykin, mutta tällä hetkellä sellaista ei ole työn alla.

Kenties joskus? Tähän tulevaisuuden näkymään päätin Joukon ja Tertun jututtamisen, toivottaen heille antoisaa jatkoa vuodelle.