ARTO & KIRSI ─ Tanssilattian monitaiturit

Mistä syntyy argentiinalaisen tangon tanssija?  Joskus hyvinkin odottamattomista lähtökohdista. Kuten IT-alalle suuntaavasta nuoresta nörtistä, jolla "liikuntauran huippusuoritus oli istuminen nappulaliigan vaihtopenkillä", tai jo teini-iässä kaupalliselle alalle tähdänneestä, aikuisena toistakymmentä vuotta vaativien kansainvälisten tehtävien tiukassa pyörteessä pakertaneesta naisesta. Puhumme Arto Leskisestä ja Kirsi Mattssonista, Helsingin seudulla vaikuttavasta argentiinalaisen tangon kokeneesta opettajapariskunnasta.

 

Perhekuva vuodelta 2010.

  

Täysiä työpäiviä tekevien, kahden alakouluikäisen pojanvesselin vanhempien saaminen yhteiseen haastattelu­hetkeen onnistui Aticossa, jonne isä tuli suoraan vanhemman pojan koripallo-ottelusta ja äiti saapui kahden työrupeaman väliajalla. 

SWING- JA KILPATANSSIA

"Olimme aikoinaan Timo Arstilan joukoissa tuomassa Boogie-Woogie-tanssin Suomeen". Tämä toteamus valottaa kuinka perusteellinen paneutuminen Swing-tansseihin oli jo takana, kun argentiinalainen tango astui kuvaan — ja koska Arto ja Kirsi olivat aloittaneet seurustelun jo lukiossa, heidän tanssiuransa kehittyivät pitkän matkaa identtisinä. Swing-tanssien hienouksia hiottiin vuosittaisella (1993-1997) osallistumisella kansainvälisesti maineikkaille Herrängin Dance Camp-viikoille, huippuojettajien ohjauksessa. Arto kertoo sieltä saneensa myös eräänlaisen musikaalisen herätyksen, eli oivalluksen "että voi tanssia musiikkia tulkiten".

Kilpatansseissa vuonna 2011.

 Alun perin tanssiharrastuksen kipinä syttyi Riutanharjulla  vuoden 1992 juhannustanssiaisissa koetusta ärtymyksestä siitä, että "muut parit viuhahtivat ohitse". Ensin mentiin lavatanssikursseille, mutta kohta oltiin jo tanssiseura Starin kilparokkikurssilla, ja pian aloitettiin myös kilpatanssitreenit. Näiden sekä Boogie-Woogien lisäksi repertuaariin kertyi sittemmin myös mm. Lindy Hop, West Coast Swing, Salsa, Bachata, Kizomba — ja Flamencoakin. Kilpatanssia harrastettiin B-luokkaan asti, ja olisi jatkettu siitäkin eteenpäin, mutta tanssien runsaudesta tuli jossakin vaiheessa pakko jotakin karsia, jolloin kilpatanssi veti lyhimmän korren.

STAR & AMIGOS DEL TANGO

Arto ja Kirsi eivät Tanssiurheiluseura Starissa jääneet pelkkään oppilaan rooliin. Melko pian he alkoivat saada vastuita, ja vuosien mittaan heistä tuli seuran keskeisiä kantavia voimia.  Arto on toiminut seuran puheenjohtajana ja Kirsi sekä taloudenhoitajana että huvitoimikuinnan vetäjänä. Molemmat ovat ahkeroineet Starissa pitkään myös valmentajina, lajeina Rock´n´Roll, Boogie-Woogie, kilpatanssi ja seuratanssit. Parikymmentä vuotta (1996-2016) he opettivat siellä myös argentiinalaista tangoa, jonka Arto nauraen kertoo aikoinaan "salakuljettaneensa" Starin ohjelmistoon.

Starin hallitusvastuiden jälkeen Arto oli Amigos del Tangon puheenjohtajana, hallituksessa sekä muissa aktiviteeteissa yhteensä kymmenkunta vuotta. Opetustoiminnan laajennuttua muuallekin, Artolla on kuvassa ollut myös Salsa, ja Kirsillä  puolestan niin monipuolinen paletti, että siitä jäljempänä.

Argentiinalaisen tangon opettajien kansainvälisellä leirillä Hollannissa vuonna 2012.

 Arto ja Kirsi ovat myös suorittaneet valmentajatutkintoja. Molemmat tanssiurheilun C-lajiosassa ja Rock´n´Roll:n taso I:ssa, ja Arto lisäksi Boogie-Woogien taso I:ssa. He ovat myös osallistuneet argentiinalaisen tangon opettajien kansainvälisiin koulutus­tilaisuuksiin.

ARGENTIINALAINEN TANGO

Missä vaiheessa argentiinalainen tango tuli kuvaan? "Jonkinlaisen herätyksen antoi Tango Passion -esityksen näkeminen 90-luvun puolessavälissä", Arto muistelee. Lajiin kiinni pääseminen oli kuitenkin vaivalloista, sillä Suomessa ei vielä ollut säännöllisiä kursseja. "Kaverilla oli argentiinalaisesta tangosta video, jota katseltiin ja yritettiin matkia". Alkuoppia antamaan löytyivät Raija Laine ja Petri Jyrkkä sekä Petri Kokko, jonka jälkeen parina-kolmena vuotena opettajina olivat Nina ja John Krook.

Tämän jälkeen Arto ja Kirsi alkoivat itse pitää Starissa argentiinalaisen tangon kursseja, hakien samalla ahkerasti lisäkoulutusta ulkomailta. "Hullun lailla koluttiin tangofestivaaleja", Arto muistelee. Käytiin putkeen peräkkäin viikon tangoleirejä, kuten Ruotsin Tango Campissa, Kööpenhaminassa, ja Hollannissa Eric Jorissenin kursseilla. Muillakin eurooppalaisilla leireillä vierailtiin ja Buenos Aireksessa käytiin pari kertaa.

Martin ja Claudia Birnbaumer-Gava (oik) Kappelin tanssiasissa 2003.

 Kansaivälisten tähtiopettajien luettelo, joiden opissa Arto ja Kirsi ovat olleet, on hengästyttävän pitkä. Jokaisen tyylistä ja opetuksesta on tarkka muistikuva ja täsmällinen mielipide. Suosikit ovat vuosien mittaan vaihdelleet, mutta jokaisen opista on jotakin jäänyt talteen. Alussa Eric Jorissen oli tärkeä esikuva, mutta moni muukin huippuopettaja on vaikuttanut heihin suuresti, ja luettelo on pitkä!

Arto luettelee opettajat Martin & Claudia Birnbaumer-Gava, Gustavo Naveira & Giselle Anne, Mariano "Chicho" Frumboli, Diego Reimer & Maria Belén Giachello, Sebastian Arce & Mariana Montes, Horacio ja Mora Godoy, Moira Castellano & Gastón Torelli, Michelle & Murat Erdemsel, Damián Essel & Nanzy Louzán, sekä Esteban Moreno & Claudia Codega — ja Kirsi jatkaa luetteloa nimillä Julio Balmaceda & Corina de la Rosaa, Eduardo Capussi & Mariana Flores, Javier Rodriguez & Geraldine Rojas ja Andrea Missé, Roberto Herrera & Natacha Poberaj, Aurora Lubiz & Jorge Firpo, Guillermo Merlo & Fernanda Ghi, Graciela Gonzales, Dana Frigoli & Pablo Villarranza.

Laajalla kouluttautumisella hankitun opin Arto tiivistää muutamaan perusasiaan. Ensinnäkin jokaisen oikeus ja velvollisuuskin on kehittää oma tyylinsä, oma näkemyksensä tanssistaan. Tärkeää on kuitenkin olla vahvasti omalla akselillaan. Mutta vahvan akselin vastakohtana viennin tulee olla kevyt.  Parhaimmillaan vienti ei myöskään ole yksipuolista toiminta, vaan taitava viejä pyrkii ´keskustelevaan´ tanssiin.

KURSSITARJONTAA

Arto ja Kirsi vetävät tangoryhmiä sunnuntaisin Myyrmäessä ja keskiviikkoisin Pakilassa, ja tiistaisin he pitävät Amigos del tango -seuran El Atico-salilla peräti kolme peräkkäistä tuntia: ensin alkeisryhmä, sitten tekniikkatunti kaikille tasoille, ja lopuksi keski- ja jatkotasolle viritetty luokka. Tämä järjestely antaa oppilaille mahdollisuuden osallistua useammalle tunnille, ja opettajat suorastaan kehottavat kertaamaan asioita osallistumalla myös ´alemmalle´tunnille

Arton ja Kirsin kursseilla argentiinalaisen tangon oppiminen alkaa "perustan rakentamisesta", johon kuuluu muutama keskeinen asia. Ensinnäkin pitää oppia tietämään, missä oma painopiste on. Pitää voida olla vahvasti omalla akselillaan, mutta vain kevyesti pariaan kohden — ja ´käsillä viennistä´ pitää oppia pois. Kun nämä perusteet alkavat hahmottua, voi alkaa hallita liikkeittensä energiaa, eli ´leikkiä dynamiikalla´.

Aloittelijan on ensin helpompi tanssia etäotteessa, mutta voi vähitellen oppia pysymään omalla akselillaan myös lähietäisyydellä, "jolloin kaikki muuttuukin helpommaksi", kuten Arto toteaa. Alusta asti pyritään painottamaan musiikkiin tanssimisen tärkeyttä. Tunnilla voidaan tekniikkaharjoitteita tehtäessä soittaa aloittelijan korvassa helpommin rytmittyvää, tarpeeksi hidasta musiikkia, esimerkiksi tekno- tai alternative tangoa tai jopa blues-musiikkia. Varsinaiseksi tanssimusiikiksi valitaan kuitenkin rauhallista perustangoa, tavoitteena tutustuttaa kurssilaiset ns. kultaisen kauden pääorkestereihin. Musiikin tulkinnassa korostetaan pehmeän ja voimakkaan liikekielen vaihtelua.

Koska Arto ja Kirsi kokevat itsensä ensisijaisesti argentiinalaisen tangon opettajiksi, he esiintyvät vain harvoin — ja silloin aina improvisoiden, ei koskaan etukäteiskoreografiaa noudattaen, "koska se jäykistäisi esityksen". 

YKSITYISOPETUSTA

Arto ja Kirsi antavat argentiinalaisessa tangossa myös yksityistunteja, sekä yhdessä että erikseen. Oppilaita on niin meiltä kuin muualta, ja monista kieli- ja kulttuuritaustoista. Tämä ei liene pelkää sattumaa, vaan heijastanee opettajien omaa laajaa kulttuuri- ja kieliharrastuneisuutta. Jälkimmäisestä keskusteltaessa vilahtavat ´pakollisten´ ruotsin ja englannin kielten lisäksi myös saksan ja espanjan kielet — ja Kirsillä vielä ranskan, italian, sekä japani.

Yksityistunnilla El Almacenissa vuonna 2011.

Heidän muistellessaan yksityisoppilaita, ohi vilahtavat —nimiä mainitsematta —tunnettuja balettitanssijoita, perulainen runoilija, Haikkolainen kuvataiteilija, saksalainen muusikko, Flamencon tanssijoita, sekä puolustuslajien harrastajia. Löytyypä kuuden vuoden takaisesta muistosta myös turkulainen, sittemmin tangoblogia kirjoittamaan ryhtynyt turkulainen tangon harrastaja kumppaneineen...

LIIKUNTARYHMIEN KIRJOA

Arto ja Kirsi kertovat yhdestä suusta, että he ovat tarkoituksella rajanneet argentiinalaisen tangon ´omaksi harrastuksekseen´, tarkoittaen että heidän toimeentulonsa ei ole sen varassa, ja Arto onkin edelleen vakituisessa työssään IT-alalla. Kirsillä tanssin ja liikunnan maailma veti niin voimakkaasti puoleensa, että hän jätti kaupallisen uransa ja ryhtyi Tanssin ja liikunnan ohjaajaksi.

Vauvatkin liikkuvat Kirsin tahdissa.

 Energisenä ihmisenä Kirsi ei tosiaankaan lepää laakereillaan, vaan vetää viikoittaan 34 eri ryhmää! Entiseen kaupalliseen uraputkeen ei enää ole kaipuuta, sillä "tämä on opettanut elämään hetkessä". Ohjauksessa on Pilates-, Bailatino-, Jooga-, Asahi ja Chiballryhmiä, ja onpa valikoimassa myös vauvatanssia.

Mutta, jos oikein ymmärsin, niin Kirsillä kuin Artolla ylitse kaiken muun on kuitenkin argentiinalainen tango!

Tätä tanssia ei mikään voita!

MULTIAN MAESTRA DEL TANGO − Riitta Piilo

Motto: "Tango ei ole tanssi, vaan se on kulttuuri."

Riitta Piilo vaikutti tärkeällä tavalla Marjutin ja minun ymmärrykseen siitä, mistä argentiinalaisessa tangossa on kyse, kun onneksemme löysimme harrastuksemme alkutaipaleella tiemme Riitan vetämälle tangomatkalle Buenos Airesiin. Näistä matkoista tarkemmin tuonnempana, mutta niiden perusajatus heijastuu Riitan vastauksesta (yllä oleva lainaus), kun aloitin haastattelun kysymällä "mistä aloitetaan?".

Tavatessamme tätä haastattelua varten oli kuutisen vuotta ehtinyt vierähtää. Kaikki nämä vuodet oli tangoharrastuksemme pohjavireenä   kulkenut Riitan tangoreissussa sekä tajuiseen muistiin että alitajunnan syövereihin iskostuneet tiedot ja tunnelmat. Nyt sain tilaisuuden havaita, että asioiden merkityksiin ja ytimiin hakeutuminen ei koske Riitalla ainoastaan tangoa, vaan myös elämää yleisesti. 

KULTTUURIPERINTÖÄ

Multialainen sukutila, jonne Riitta pari vuotta sitten muutti Jyväskylästä, sekä henkii yleistä kulttuurihistoriaa että kätkee seiniensä sisään runsaan sukuhistoriikin.  Tilan vanhimman talon, vuonna 1834 rakennetun, mutta edelleen suoraharjaisena seisovan hirsirakennuksen sivukamarissa ovat Piilojen usean sukupolven edustajat syntyneet − heidän joukossaan Riitta itse!

Riitta sukutilan vanhimman talon kuistilla. Oikeanpuolimmaisen ikkunan kohdalla on Riitan syntymähuone.

Vanha päätalo on kesäkäytössä mm. tangotreeneihin, ja on siellä pidetty milongakin. Syntymäkamarissaan Riitta nukkuu suviyöt. Tuskin voisi kouriintuntuvammin olla kytköksissä menneisyyteen!  Talon pirtti on vaikuttavan kokoinen ja sisustukseltaan edelleen sellainen, kuin mitä Riitta muistaa lapsuudestaan.  Huomio kiinnittyy umpipuiseen kehtoon, jonka reunalla lepää tanssikenkäpari.  Siinä kehdossa Riittaakin on keinutettu, ja niillä kengillä Riitta on kuluttanut monet parketit. Ja umpipuuta on ollut myös Riitan sisukkuus, jolla hän on voittanut uskomattomilta kuulostavia esteitä, joista jäljempänä kerrotaan.

Riitan kehto.

KOHTAAMISIA

Riitta kertoo olleensa varhaislapsuudessa luonteeltaan "vetäytyvä ja huono kohtaamaan". Kuin vastakohtana tälle hän muistelee joutuneensa jo 10-vuotiaasta suvun "puheterapeutiksi", jonka korviin kannettiin asioita, joita ei muille saatettu sanoa. Eikä hän ollut kuin varhaisteini, kun hän joutui olemaan se henkilö, joka puhui aseella varustautuneen, itsemurhalla uhkaavan sukulaismiehen luopumaan teostaan.

Muutto parikymppisenä au-pair pestiin Berliiniin avarsi maalaistytön maailmankuvan. Hän muistelee mielihyvällä, miten siellä ystävyyssuhteet olivat välittömämmät kuin Suomessa, ja miten siellä oltiin avoimia kaikelle vieraalle. Berliinissä asui aikaisemmista satunnaisista tapaamisista tuttu mies, ja ennen pitkää Riitasta tuli saksassa Frau. Riitta muistelle tapahtumarikasta Berliinin aikaa runsaine kulttuuriaktiviteetteineen; oli jatsia, oopperaa, balettia, sinfoniaa, pienet ja isot teatterit, sekä tietenkin myös Berliinin kuuluisat kapakat. Purjeveneellä koluttiin lähes kaikki lomat Tanskan pikku saarten lomassa , aina Öölantiin ja Gotlantiin, mukana veneessä koira "ensimmäinen koirani, mieheltäni saatu". Myös valakuvausharrastus on peräisin noilta vuosilta.

Veneellä Wannseellä ja kuvaamassa Teufelsbergillä.

Ihmisten välisestä avoimesta kohtaamisesta hän on saanut nauttia myös Argentiinassa. "Kun tömähdän Buenos Airesin maaperälle, päivä täyttyy nopeasti tapaamiskutsuista". Tervetulleeksi toivottavat niin yläkerran rouva rappukäytävässä, naapuritalon señora parvekkeeltaan, kuin myyjä lähikioskissa. Sellaisten elämysten jälkeen sitä kokee Suomen tyhjäksi. "Kohtaamisen luontevuutta ja helppoutta kaipaan".

Argentiinalaisen tangon yhteisöissä kohtaamisilla on merkityksensä meilläkin, mutta Latinalaisessa Amerikassa kohtaamisen kulttuuri on läsnä kaikkialla, ja Saksassa ´vanhat´ kohteliaisuussäännöt ovat yleisesti voimassa, tervehtimisineen ja vieraan henkilön teitittelyineen. Riitta vertaa teitittelyä tandan ensimmäiseen kappaleeseen, jossa otetaan toiseen tuntumaa. "Ja tunti hyvässä tuntumassa tanssittua tangoa vastaa puolensataa tuntia psykoterapiaa".

RAAJARIKOSTA TANSSIJAKSI

Tienatakseen rahaa kasettinauhuriin, Riitta oli 12-vuotiaana nostelemassa painavia puulaatikoita metsän reunassa, kun "selässä pamahti". Alaselässä oli tapahtunut nikaman vakava siirtymä. "Konttasin kotiin".

Selkäkivuista huolimatta, ja vaikka jalkeille pääsyyn saattoi aamuisin kulua tunteja,  Riitta pärjäili vuosia joten kuten, mutta oman kömpelyytensä kohtaaminen oli nöyryyttävää. Vuonna 1996, kun tilanne oli huonontunut, mutta leikkaus oli todettu mahdottomaksi, hän pääsi puoli vuotta kestäneeseen kuntoutukseen, jolla hänen kävelyään saatiin kohennettua. Myöhemmin hän on turvautunut myös Alexandertekniikkaan ja kiinalaisiin hoitoihin.

Vaikeasta lähtökohdasta huolimatta Riitta päätti aloittaa tanssin, ja hän kertoo naurahtaen kävelleensä kilometrikaupalla takaperin "milloin metsässä, milloin sisällä". Koroilla tanssiminen oli iso haaste, joka selätettiin asteittain, Alexanderteknikkan opettaja Päivi Sarasteen avulla. "Aina kun korkoon tuli puoli senttiä lisää, tein ahkerasti Alexandertekniikan harjoituksia, uuden pystyasennon vuoksi". Riitta kertoo, että vasen puoli on jäänyt oikeaa huonommaksi. Hän pyrkii opettelemaan uudet liikkeet ensin oikealla puolellaan, koska sille puolelle "oppi siirtyy nopeammin".

BUENOS AIRES

Buenos Airesissa ja sen tangopiireissä Riitta on viettänyt niin paljon aikaa, että "siellä minut tunnetaan paremmin kuin Suomessa". Ensimmäinen matka oli vuonna 2004, ja vuodesta 2006 alkaen hän vietti Buenos Airesissa vuosittain kolme kuukautta. Vasta viimeiset kolme vuotta nämä matkat ovat jääneet väliin.

Heti ensimmäisestä Buenos Airesin matkasta alkaen, hän toteaa, "aloin tanssia lähiotteessa". Alkuaikojen tärkeä opettaja oli Javier Antar, joka puolestaan on Gustavo Naveiran ja Chicho Frumbolin kouluttama, ja viimeksi mainitun silloiselle partnerille, Lucia Mazerille Riitta opetti myöhemmin eräässä vaiheessa kehotyöskentelyä. 

Riitan muita opettajia ovat olleet mm. Maria Trubba, Adriana Naveira joka "opetti kontrolloimaan perässä tulevaa jalkaa", sekä Federico Naveira, joka tanssitti paljon ja "oli uskomaton viejä". Riitta kertoo Federico Naveiran ansiosta saaneensa vuoden 2008 matkalla varsinaiseen ahaa-elämyksen siitä, kuinka mukavaa tanssi lähiotteessa voikaan parhaimmillaan olla − ja hänen päätöksensä jatkaa tämän tanssin parissa vahvistui.  Silloin, kymmenisen vuotta sitten, oli Riitan suosiman tanssipaikan Practica-X:n kävijöissä monia kuuluisuuksia, kuten Pablo Inza, Chicho Fruboli, Oscar Garcia, Farfanon veljekset sekä Lucia Mazer.

Maxi Gomezin kanssa kurssimainoksessa ja Donato Juarezin kanssa tangohotellin tunnilla.

Riitan opettajista on vielä ehdottomasti mainittava Jorge Firpo, jonka yksityistunneilla Riitta kävi vuosina 2009-2011.  Monesti tunti pidettiin Firpon yksityiskodissa Villa Crespon kapunginosassa. Riitta kuvaa Firpoa tiukaksi opettajaksi, joka myös kertoi paljon asioita tangon historiasta − olihan hän nuorempana mm. ollut Miguel Calón orkesterin kanssa kiertueella. Riitta toteaa, että Firpo oli "vahva persoona kontaktiopetuksessa". Hän muistelee erityisesti, miten tarkka Firpo oli keskittymisen suhteen.  Jos jokin ulkoinen häiriö, kuten oven kolahdus, hetkeksikään vei Riitan huomion muualle, Firpo huomasi sen välittömästi. Firpon koulutuksessa Riitan itseluottamus tanssijana kasvoi. "Menetin pelkoni tehdä väärin", hän kuvaa. Myös milongojen tanssittajat huomasivat jotakin, ja häntä alettiin hakea. Kaikille seuraajille Riitta vinkkaa, että "Milonguerot hakevat naisia, jotka näyttävät tyytyväisiltä".

Jorge Firpon kanssa canyengea opettamassa Tampereella 2011.

MAESTRA DE TANGO

Ajatus kouluttautua tango-opettajaksi Argentiinassa tuli Firpolta, joka kehotti Riittaa ryhtymään siihen.  Jo pelkkä ajatus siitä hämmensi häntä suuresti, mutta Firpo oli kiinnittänyt huomiota Riitan tapaan kohdella oppilaita, kun tämä oli toiminut Firpon assistenttina tämän tunneilla. Sanoilla "Sos maestra y podes ser una gran maesta como tratas a la gente - como maestra de baile social" Firpo ennusti Riitasta tulevan autenttisen argentiinalaisen tangon kyvykäs opettaja − ja tämä kannustus ei unohtunut! Riitta toteaa, että omasta aloitteestaan hän ei kyllä olisi uskaltanut hakeutua tähän erityiskoulutukseen, joka oli tarkoitettu jo opettajina toimiville, ja jonka olivat käyneet mm. Italiassa vaikuttavat Silvia Colli ja Paola Perez.

Kyseessä oli useiden viikkojen intensiivinen, kokopäiväinen perehtyminen tangopedagogiikkaan. Lävitse käytiin eri lajien opetukseen liittyviä erityispiirteitä (canyengue, milonga, tango nuevo, tango salon, tangovals ), musikaalisuutta, opetustekniikoita mutta myös itse tanssitekniikkaa ja siihen liittyviä harjoitteita. Työaika päivittäin oli 9 tuntia ja sen lisäksi harjoittelut omalla ajalla. Näyttökoe vaadittiin, ja se sujui vallan espanjan kielellä, vaikka tämä hieman jännitti Multian tyttöä. Keväällä 2011 Riitta sai käteensä Maestra de Tangon todistuksen.

KEHOTYÖSKENTELY

Riitan ammatillinen erikoistuminen  on sisältänyt runsaasti paneutumista ns. kehopsykoterapiaan. Tunteille ominaista on, että ne aiheuttavat aina kokonaisvaltaisen kehoreaktion. Jos tunnetaan esim pelkoa, se  tuntuu aina lihasjännityksenä ja sympaattisen hermoston reaktiona. Ajatus pelosta ei aiheuta samaa. Jos keho on täysin rento, ihminen ei voi tuntea pelkoa.

Vaikka virallisempiakin kehoterapiamuotoja on olemassa, myös tango on nimenomaan sitä. Kaikki tunteet löytävät ilmentymänsä kehoreaktiona ja siksi tango koskettaakin meitä hyvin monella tasolla. Tulee myös muistaa, että kosketusaisti on tähän maailmaan tullessamme ensimmäisenä läsnä (kuulo ja näkö eivät ole vielä niin aktiivisia) − siksi "hyvä kosketus" tangossa koskettaa myös pintaa syvemmälle ja saattaa nostaa pintaan kaipuuta menetetystä hyvästä, tai toisaalta vahvistusta siitä, että elämä kantaa ja on vähintäänkin arvokas kokemus.  Kehossamme on meidän koko elämämme muistissa - ja etenkin ne purkamattomat tunteet. Siksi tango voi välillä tuntua jopa ahdistavalta − koska pelkäämme vaikkapa surun nousemista pintaan. Surun, jota on pidätelty ehkä kauankin kuoren sisällä. Mutta toki myös kaikki positiiviset resonanssit voidaan kohdata kehotyöskentelyn kautta, ja myös tangossa.

OPETTAMINEN

Tangon opetuksessa Riitalla on selvät periaatteet.  On tarjottava oppilaille "a safe learning environment", jossa heillä on turvallinen olo.  Tulee selvittää kunkin oppilaan vahvuudet ja voimavarat, ja hyödyntää niitä. EI pidä lähteä siitä, mitä oppilas EI osaa! Oppilaan olisi opittava huomioimaan niin musiikki kuin partnerin ja omat liikkeet. Jos tanssijan huomio on siinä, että "miltä näyttää", hän joutuu pois tunnetilastaan, pois partneristaan, pois musiikista.

Alkuvuosina Riitta opetti jonkin verran kursseilla Jyväskylässä. Seminaarit tuli pidettyä mm. Lucia Mazerin sekä Maxi Gomesin kanssa. Viime vuodet hän on Suomessa lähinnä antanut yksityistunteja. Enemmän kuin Suomessa, hän laskee olleensa aktiivinen kouluttajana Argentiinassa, toimiessaan tuntemiensa opettajien assisstenttina.  Hän teki myös ns. taxi dancer -hommaa, eli toimi paikalle tilattuna harjoitusparina kursseilla tai tanssiparina milongassa.

Caseron Porteño tammikuulla 2011.

Riitan ymmärrys argentiinalaisen tangon taustalla olevan kulttuurin merkityksestä ilmeni konkreettisesti hänen viitenä vuotena järjestämillään pienryhmämatkoilla Buenos Airesiin, ihastuttavaan tangohotelliin nimeltä Caseron Porteño. Vaikka tämän kirjoittaja on kumppaninsa kanssa tehnyt viisi myöhempääkin Buenoksen matkaa, niin Riitan ryhmässä matkaaminen jäi mieleen unohtumattomana kokemuksena. Jo ensimmäisen perillä olopäivän aamiaisella Riitta jakoi tietoa maasta ja sen kulttuurista − sekä ison pussillisen empanadoja. Riitan opastamana tutustuttiin kaupunkiin, tanssikenkäkauppoja unohtamatta, ja saatettiin paikalliseen milongaan.

Tangohotellien tapaan myös Caseron Porteñossa oli päivittäin hotellin tarjoama ryhmätunti, mutta meidän ryhmälle Riitta pani asiat vielä paremmaksi, ja saimme omaksi opettajaksemme Nicolas Schellin, parinaan Riitta. Hän kehui Nicolaksen vientiä erityisen erinomaiseksi, eikä suotta − myöhemmin Nicolas on kahdesti yltänyt tangon maailmanmestaruuskisojen hopeasijalle!  Myös aiempien vuosien ryhmämatkalaiset olivat saaneet nauttia opetusta huipputekijöiltä kuten mm. Donato Juarez ja Jorge Firpo. Kaikkia näitä maestroja Riitta luonnehtii sanomalla, että heillä on "parhaat sylit" − ja tunnusmerkkinä selkeä, turvallinen vienti.

Riitta ja Nicholas Schell tangohotellin harjoitussalilla.

Tangon opettamiseen kuuluu laajassa merkityksessä myös kansainvälisten opettajien kotimaisten vierailujen järjestäminen, ja myös tällä saralla Riitta on ollut aktiivinen. Pyydettäessä hän luettelee Suomeen vierailulle hankkimiensa opettajien nimiä. Hänen itsensä järjestäminä tulivat ainakin Maxi Gomez, Facundo Gil Jaurequi, Maria Trubba, Javier Antar, Lucia Mazer, Donato Juarez ja Cecilia Demagistre. Riitan ehdottamina ja Tango Arconin kutsumina ovat Jyväskylässä vierailleet mm. Jorge Firpo sekä Federico Farfaro ja Liesl Bourke.

KOIRAT

Kun vierailija saapuu Piilonperälle, häntä on ensimmäisenä vastassa kaksi hännän heiluttajaa, tai kolme jos paikalla on myös hoitokoira, kuten minun vierailullani. Koirat tuntuvat emäntänsä elämänfilosofian mukaisesti suhtautuvan vieraaseen tekijään utleliaan iloisesti, ei lainkaan vihamielisesti. No, 50-70 kilon iloisuudessakin voi tulijalle olla hieman ylimääräistä pitelemistä, mutta häneen tutustuttuaan koirat asettuvat nopeasti aloilleen.

Vasemmalla vieraileva tähti Jedi, keskellä juniorikoira Nelson ja oikealla konkari Nanook.

Riitta kertoo, että koirat ovat aina kuuluneet hänen elämäänsä. Ne ovat ryhdittäneet sitä ja ennen kaikkea tuoneet paljon iloa. Koska vesi on Riitalle tärkeä elementti, se on näkynyt myös koirarotuvalinnoissa. Jo Länsi-Berliinin aikoihin hänen elämäänsä kuului vesipelastukseen suuntautuva Landseer-rotuinen koira Dr. Blitz. Paitsi moniviikkoisilla purhehdusreissuilla, tämä kulki mukana myös Berliinin yöelämässä − jopa elokuvissa se oli mukana, vaikka 84 kg koiraa ei ollut aina helppo mahduttaa istuinrivien väliin. Sen jälkeen tuli toinen Landseer nimeltään Don, ja Suomeen muutettua  porukkaan liittyi kodinvaihtajana kaukaasianpaimenkoira Emma. Viimesimmät kaverit ovat kuvassa näkyvät Newfoundlandinkoirat Nanook ja Nelson.

Riitta ja Baywatch Nanook odottavat vuoroaan Viron kansainvälisellä vesipelastusleirillä 2014

Koirat pitävät huolen arkiliikunnasta ja harrastus vesipelastuksen merkeissä pitää huolta niin koirien kuin emännänkin kunnosta. Tämän kirjoituksen ilmestymisen aikoihin ovat uintitreenit siirtyneet ulkovesistä halliin koirauimalaan − onhan vesipelastajan pidettävä uintikuntoaan yllä myös talven aikana!

¿Y EL FUTURO?

Kun ajattelee Riitta Piilon syvällistä kokemusta argentiinalaisesta tangosta, sen taustakulttuurista ja tangon opettamisesta, on vahinko että tämän laajan osaamisen hyödyntäminen on jäänyt melko niukaksi. Allekirjoittanut on houkutellut Riittaa tulemaan jakamaan oppiaan Turkulaisille harrastajille, mutta esteenä on ollut hankala välimatka yhdistettynä koiranhoitopulmiin.

On luonnollista, että Riitta edelleen kaipaa Buenos Airesiin, "toiseen kotikaupunkiinsa", ja vilkaamman kanssakäynnin kulttuuriin. Hän kertoo haaveenaan olevan, että voisi viettää kesänsä Piilonperällä ja muun ajan joko Argentiinassa tai Espanjassa. Minä annan tälle suunnitelmalle kannustavat ajtukseni  − ja sukutilan ikkunassa pelargoniat nyökkäävät hyväksyvästi!

Piilonperän komeat pelargonit

TANGON VETERAANIKOLMIKKO − Nina, John ja Hanna

Tangosisarukset John ja Nina Krook ovat monien kurssien ja useiden yksityistuntien kautta tulleet minulle ja kumppanilleni läheisen tutuiksi. Heidän saamisensa haastateltavaksi Tangoblogiin oli suuri ilo, ja samalla sain miellyttävän tilaisuuden tutustua vähemmän tuntemaani tangokolmikon jäseneen, Hanna Korpelaan.

 

Leikekirjat pursuavat, ja lisää löytyy netistä!

Olin toki tietoinen tämän kolmiapilan pitkästä tangourasta kilpailumenestyksineen, runsaasta opetustoiminnasta ja lukuisista julkisista esityksistä, mutta leikekirjoista ja netistä avautuvan aineiston runsaus löi minut kuitenkin ällikällä. Tästä hieman myöhemmin, mutta aloitetaan alusta, eli lapsuudesta!

STADIN KUNDI & FRIIDUT

Koko kolmikko varttui Stadissa. Krookien lapsuuden osoitteet olivat Siltasaaressa (vain isoveli John), Isolla Roobertinkadulla ("jossa ei ollut kuumaa vettä"), Liisankadulla Affalla ja Famulla, Etelä-Haagassa ja Munkkivuoressa. 

Isoveli puhaltelee ja tomera pikkusisko avustaa...

John itsenäistyi 19-vuotiaana muuttaessaan Tukholmaan, jossa työskenteli rakennuksilla ja sairaala-apulaisena.  Kotimaahan paluun jälkeen työura suuntautui ravintola-alalle, reittinä Vanha Poli - Dipoli - König - Eckerö - Viking. Työpaikka sijaitsee edelleen kölin päällä.

Hanna Suomenlinnassa vuonna 1974.

Hannan lapsuuden osoitteet sijaitsivat mummon kaksiossa Kalliossa Helsinginkadulla, sekä Töölössä Mannerheimintiellä. Parikymppisenä Hanna muutti omaan asuntoon Kallioon ja aloitti folkloristiikan opinnot yliopistossa − sekä puutarhatyöt Hietaniemen hautausmaalla ("jossa edelleen haravoin").

KILPATANSSEISSA KULTASADETTA

Nina aloitti kilpatanssien harjoittelun tanssiurheiluseura Starissa vuonna 1972. Jo seuraavana vuonna hänellä oli kaulassaan SM-kisojen pronssimitali, ja myöhemmin kultaisia mitaleja tuli tasaiseen tahtiin. Samana vuonna myös John aloitti kilpatanssin harjoitukset Starissa ("äiti pyysi"), ja menestystä alkoi pian tulla.

Vasemmalla John ja Anne Pinomäki,

oikealla  Nina ja Peter Hartwig (1975).

Vuodesta 1975 Johnin parina tanssi Tuija Tulonen, jonka kanssa oltiin useiden vuosien voittoputkessa. John muistelee ettei hän hirveästi treenannut, koska "riitti että oli lahjakas". Tärkeämpää oli itse asiassa pitää kivaa ja tanssia, ja kilpailuissakin "jatkot olivat tärkein asia". Juniori­vuosina ei tosin vielä päässyt ravintolajatkoille mukaan, mutta silloin kyllä, kun mitaleja juhlittiin limubileissä.

John ja Tuija Tulonen vuonna 1977.

Ninan kilpatanssiuraan ei kuulunut ainoastaan omaa tanssia, vaan hän kouluttautui myös kilpatanssin opettajaksi. Kotimaisen 10-tanssin ammattilaistutkinnon lisäksi hän suoritti kansainvälisen IDTA-latin member tutkinnon Lontoossa.

ARGENTIINALAINEN TANGO

Kun John ja Nina Krook 1990-luvulla alkoivat tanssia argentiinalaista tangoa, tämän tanssin harrastus oli Suomessa käytännössä olematonta. John otti ensimmäiset tangoaskeleensa Pariisissa, Maraisin tanssikeskuksessa vuonna 1992, opettajanaan Lia Nanni. Nina lähti vuonna 1994 hakemaan oppia New Yorkista, opettajanaan Jorge Torres. Vuonna 1995 John  pyysi samoilla flamencotunneilla käyvää Hannaa treeniparikseen. "Mehän jouduttiin melkein suoraan stagelle" John muistelee naurahtaen, sillä vasta pari kuukautta yhdessä treenattuaan pari jo esiintyi!

Hanna ja John vuonna 1996.

Tärkeä tapahtuma oli Tango Passion -esitys Helsingissä vuonna 1996, jollin tutuksi tulivat Omar Ocampo ja Mónica Romero: "He ovat avanneet meille estraditango-puolta". Ocampot alkoivat tulla säännöllisesti, pari kertaa vuodessa Suomeen opettamaan. Argentiinalaisista opettajista tutuiksi tulivat myös Osvaldo Zotto ja Lorena Ermocida.

Vasemmalla: Nina  ja Marko Karp tanssivat Omar Ocampon valvoessa.

Oikealla: Hanna ja John Osvaldo Zotton ja Lorena Ermocidan seurassa.

Kun kysyn, ketkä muut opettajat ja mitkä heiltä saadut opit ovat olleet tärkeitä, Nina luettelee neljä.  Jorge Torresin opetus oli:  Unohda olevasi tanssija. Kuvittele että viejä on elämäsi mies. Seuraa läheltä. Lontoolainen balettiopettaja Roger Tully opetti miten vartalo toimii ja miten saavutetaan tasapaino.  ´Nuutisen Pate´ (kilpatanssin opettaja) opetti pilkkomaan ja tutkimaan tanssiliikkeet: "Liike lähtee aina jostakin ja kaikki tulee vartalon kautta". Viimeisimpänä hiljattain tapaamanaan tärkeänä opettajana Nina mainitsee Ismael Ludmanin, jonka Nina kertoo antaneen avaimia suljettuun tanssiin.

ESIINTYMISIÄ JA PRODUKTIOITA

Sen urakan mittavuus, jolla haastateltavani ovat tehneet argentiinalaista tangoa Suomessa tutuksi, paljastuu kun selaa leikekirjojen valtavaa määrää ilmoituksia esiintymisistä, lehtihaastatteluja ja tanssiesitysten arvosteluja − Iltasanomista Seiskalehteen ja Seuralehdestä Helsingin Sanomiin! Heitä pyydettiin mitä erilaisimpien seurojen ja järjestöjen juhliin esiintymään. "Se oli ilmaisduunia", John huomauttaa.

Iltalehdessä vuonna 1996

 Ensimmäinen valtakunnallinen esiintyminen oli vuonna 1998 Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Jo seuraavana vuonna John ideoi ja järjesti Helsingissä produktion nimeltä Siempre Tango. John muistelee, miten hän omalla riskillään varasi Savoy-teatterin ja maksoi kaikki etukäteispalkkiot. Tietäen, että tangoesityksillä ei edes Buenos Airesissa yleensä tee voittoa, kysyn miten budjetti kesti. "Nollille meni, mutta tärkeintä oli, että sali oli viimeiseen paikkaan täynnä!"

Siempre Tango 1999.

Nina muistelee tanssiesitystä Omar Ocampon kanssa Oopperassa vuonna 2012.  "Kävin Lontoossa treenaamassa hänen kanssaan kaksi viikkoa, ja sitten harjoiteltiin vielä viikko Suomessa". Omarin kanssa esiintyminen oli hauskaa; Omar heilutteli alussa gauchopalloja ja unohteli vientejä, joita Nina korvasi tekemällä liikkeet itse.

Etusivulla Lontoossa vuonna 2010.

Lasken esitteistä, että isoja esiintymisiä ja produktioita on vuosina 1998-2010 ollut ainakin 16 kappaletta. Esiintymisiä on ollut Pariisissa ja kahdesti Lontoon kansainvälisellä tangofestivaalilla, sekä kotimaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa. Omia produktiota olivat Siempre Tangon ohella Tango Roto ja Piazzolla Passage. Juhani Laitalan produsoima Tie Buenos Airesiin, jossa tanssittiin Jorge Luis Borgesin teoksen Peilin edessä ja takana runojen lausuntaan, esitettiin Kansallisteatterin Willensaunassa vuonna 1998.  Samana vuonna Nina, John ja Hanna tanssivat triangelidraaman Amigos del Tangon ensimmäisissä vuosijuhlissa.

Triangelidraamaa vuosijuhlassa.

 MONDO & MUNDIAL

Kilpailut maailmanmestaruustasolla ovat luonnollisesti olleet kokemuksina omaa luokkaansa.  Vuonna 2003 John ja Nina tulivat 7. tilalle Italian Riminissä pidetyssä Campionato del Mondo -kisassa, ja vuonna 2006 oli vuorossa argentiinalaisen tangon kovatasoisin kilpailu: Buenos Airesin Campeonato Mundial.

Ninalla ja Johnilla Buenos Airesin muistot ovat edelleen vahvoina mielessä. "Stage oli jumalattoman iso, eikä sille päässyt harjoittelemaan" toteaa John, ja Nina muistelee miltä tuntui kävellä yksin ison lavan toiselle reunalle. Ei kilpailujännitys eikä tanssin yllättävä häiriötekijä − Ninan korko tarttui tanssilattiassa olleeseen rakoon − sähköistäneet tunnelmaa eniten, vaan sitä teki Suomen edustaminen!

                                                                       Campeonato Mundial 2006.

Siihen aikaan nimittäin tunteet kävivät Argentiinassa kuumana suomalaisen sellutehtaan vuoksi, joka oli rakenteilla naapurimaahan Uruguayihin. Tanssiparithan kutsuttiin lavalle kuuluttamalla heidän nimensä ja kotimaansa, ja Johnin ja Ninan vuorolla koko sali meni aivan hiljaiseksi. Näistä koettelemuksista huolimatta tuloksena oli 27. sija, mikä ei ollut huonosti yli kahdensadan osallistujan kisassa! 

 Mitä sellutehtaaseen tulee, on myöhemmin käynyt ilmi, että se oli alun perin tarkoitus perustaa nimenomaan Argentiinaan! Salaiset lahjusvaatimukset, joiden jäljet johtivat Argentiinan presidentin kansliaan saakka, olivat kuitenkin niin suuret, että hanke vietiin naapurimaahan.

OPETTAMINEN

Vaikka omat esiintymiset ovat olleet tärkeitä, ei vähiten Ninalle ("mieluiten vain esiintyisin"), on ilmiselvää että kaikki kolme suhtautuvat opettamiseen antaumuksella ja itseään säästämättä. "Joudun antamaan itsestäni paljon energiaa. Tuntien jälkeen on takki usein niin tyhjä, että en edes jaksaisi sanoa sanaa kissa", Nina toteaa. Oppilaiden lämpeneminen ottamaan saatavilla oleva opetus vastaan on tärkeää. Jos läsnä on yksikin kurssilainen, joka ei lämpene vastaan­ottavaiseksi, tämä tekee opetustilanteen raskaaksi. John on samaa mieltä; tärkeä mutta joskus hankala asia on "ihmisten vakuuttaminen".

Opettamisen ja oppimisen psykologiseen puoleen kolmikko on selvästi kiinnittänyt paljon huomiota. He kaikki sanovat aistivansa selvästi opetusryhmän tunnelman ja yksittäisten osallistujien fiilikset. Tämä pyritään ottamaan huomioon ohjeistusta antaessa.  "Muistan tilanteen, jossa naisoppilaalle joku oli aiemmin sanonut, että hän ei osaa mitään!" Nina kertoo, ja toteaa että tanssikursseilla olisi henkisellä tasolla paljon enemmän tehtävää. Myös Hanna painottaa, että ratkaisuja tulee aina etsiä yksilöllisesti jokaisen oppilaan mukaisesti, ja Nina kertoo nauttivansa oppilaan pienistäkin onnistumisen hetkistä. Opettamisen yleiseksi ohjenuoraksi John sanoo "keep it simple" − tällöin asiat on helpompi muistaa ja sisäistää. Hyvä on myös ohjeistaa viejiä ja seuraajia erikseen.

Boleon opetusta Turussa vuonna 2014.

 Kysyn mitkä asiat ovat tärkeitä untuvikon opettamisessa. Kolmikon vastaukset antavat ymmärtää, että he eivät suinkaan käytä yhtä vakiosapluunaa. "Hirveästi riippuu henkilöstä", Nina sanoo. John toteaa, että monelle on hyvä aloittaa kävelemisestä, mutta jollekin voi sopia pieni koreografia, kuten kahdeksan askeleen salida. Kuitenkin "yhdessä liikkuminen on se ykkösjuttu!".  Joka tapauksessa menee 2-3 kuukautta, ennen kuin syntyy "jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä argentiinalainen tango on!"

Entä neuvot pidemmälle ehtineille? Nina kehottaa muistamaan, että tieto lisää tuskaa, eli luultavasti ei ehdi omaksua kaikkea mitä kursseilla opetetaan. Siitä on poimittava itselleen sopivat palat "kuin Chili con carne -annoksesta".  On hyvä muistaa että ei ole oikeaa eikä väärää, ja että eri opettajilta saadut neuvot voivat olla ristiriitaisia. John neuvoo muistamaan, että "jokainen liike lähtee edellisestä liikkeestä", ja analysoimaan tanssiaan tältä pohjalta. "Perustyö on tehtävä itse!" Hyvin harjoiteltu tekniikka tukee tanssia − vaikka itse tanssitilanteessa kaikki ei aina toteudu täydellisesti!

Monella puolella Suomea joudutaan turvautumaan harrastelijaohjaajien panokseen, joten utelen kolmikon kantaa kysymykseen: kuka voi opettaa muita harrastajapohjalta? Nina toteaa, että argentiinalaisessa tangossa on oman taitotason arvioiminen vaikeaa ja kovin subjektiivista − päinvastoin kuin kilpatanssin puolella, jossa taidot mitataan ja tanssija sijoitetaan tiettyyn taitoluokkaan. Niinpä kynnys ryhtyä opettamaan on kilpatanssin puolella hyvin korkea.  

Jonkinlaiseksi rimaksi argentiinalaisen tangon kohdalla saan arvion, että ennen opettamaan ryhtymistä pitäisi itse analysoida argentiinalaista tangoa ja omaa tanssiaan. "Olisi opetettava sellaista, mitä on itse pilkkonut ja tutkinut". Aikoinaan itse saamiensa opetusten passiivinen eteenpäin siirtäminen ei siis riitä (kirjoittajan johtopäätös).

JATKUVASTI KOUKUSSA

Mikä kahdenkymmenen vuoden jälkeen vielä jaksaa koukuttaa argentiinalaisessa tangossa ja sen opettamisessa? "Teaching is like learning twice" siteeraa Nina. Hän toteaa, että opettajana ei koskaan ole valmis, ja vain opettamalla harjaantuu ratkomaan tanssin ongelmia. Pareittain opetettaessa opettajat myös oppivat toisiltaan.

Entä mikä miellyttää itse tangotanssissa?  Ninaa viehättää oma treenaaminen, se että saa uusia ahaa-elämyksiä, oppii uusia asioita: "pystyt aina parantamaan".  Johnin mielestä tango, kuten tanssi yleensäkin, on paras liikunta, jonka harrastaminen on iästä riippumatonta.  Hanna kokee kiintoisimmaksi yhteyden hakemisen tanssipariin.  Myös musiikin vivahteikkuus on tärkeää, "siihen ei kyllästy".

Hanna kertoo suosikeikseen 1940- ja 1950-lukujen suuret orkesterit, Pugliese ym. Myös John tunnustautuu Pugliesen ystäväksi, "melodisuuden ja vaihteluiden vuoksi".  Ninaa puhuttelee musiikin vivahteikkuus ja dramaattisuus. Musiikki joka "ei pyri miellyttämään, vaan herättelemään".  Sellaista musiikkia edusta esimerkiksi Astor Piazzollan Muerte del Ángel.

ROKKIA, BALETTIA JA LENTOLOMIA

Onko argentiinalaisen tangon ammattilaisella elämää tangon (ja päivätyön) ulkopuolella?  Kyllä on, ja osin yllättävääkin! Kolmetoista vuotta klassista pianonsoittoa opiskellut Hanna on myös laulaja. Hän on jäsenenä rokkibändissä Märkä Koira.

John kertoo rakastavansa balettia. "Mariinski Teatterin Giselle-esitys, aah......". 

Ninan mies on töissä ulkomailla, tällä hetkellä Kairossa, ja tapaamiset edellyttävät ahkeraa lentokoneessa istumista. "Viime treffit ovat olleet Tunisiassa ja Kreikan Kea-saarella".

Tangoblogi kiittää kolmikkoa aikaansaannoksistaan argentiinalaisen tango saralla, toivottaen Hannalle rokin riemua, Johnille balettiesitysten hivelevyyttä ja Ninalle ihania kahdenkeskisiä auringonlaskuja − eri puolilla maailmaa!

Kuva Ninan Facebook-sivustolta.

PIRKANMAAN OPETTAJAKONKARIT – Maija ja Pertti

Motto: ”Tanssiminen on musikaalisuutta”

Maija Matikainen ja Pertti Wessman ovat tuttuja argentiinalaisen tangon harrastajille kautta maan. Bloggajalla, turkulaisine kanssatanssijoineen, on tuoreessa muistissa heidän toispuol jokke pitämänsä suositut  valssi- ja milongakurssinsa. Tangoblogi olikin jo pidemmän aikaa odottanut sopivaa tilaisuutta päästä heitä haastattelemaan, kun siihen eräänä kesäisen kauniina päivänä avautui tilaisuus.

Maija ja Pertti kotioloissa

Maijan ja Pertin ystävällisen kutsun luvin astuimme Kyrökoskella siippani kanssa uteliaina heidän omakotitalonsa ovesta. Tämän kulttuurikodin seinien sisällä olisi koko tangohaastattelu helposti unohtunut, sillä musiikista, kuvataiteesta ja kirjallisuudesta riittäisi Maijan ja Pertin kodissa keskusteltavaa loputtomiin;  ja toki meitä puutarha-asiatkin puhuttivat.

Kummankin suvussa on musiikkiala ollut runsaasti edustettuna ─ ja sitä on nykypolvessakin ammattimaisuuteen asti.  Maija oli nuorena kova piirtämään, ja oli Ateneumiinkin pyrkimässä (”onneksi en päässyt”).  Taiderakkaus on kulkenut mukana muilla tavoin, ja useat ammattitaiteilijat ovat kiittäneet saamistaan tango-opeista omistusesineillä.

Taiteilijoilta saatuja omistuksia

Maija kertoo myös olleensa aina kova lukemaan, ja kirjahylly notkuukin niin kotimaista kuin ulkomaista kirjallisuutta. Erityisen ylpeä Maija on laajasta Scifi-kokoelmastaan. Ja argentiinalaisen tangon musiikkikokoelma on tietenkin laaja. ”Siinä olevia harvinaisuuksia ovat argentiinalaisetkin halunneet kopioida”.

”TYTTÖJÄ KAHTELTIIN”

Pertti kertoo, että kun Hämeenkyrössä oltiin ´vähän toisella kymmenellä´ alkoivat tytöt ja tanssiasiat kiinnostaa. Sisko oli 2 vuotta vanhempi ja sai koulussa tanssiopetusta, jota jakoi eteenpäin. ”Talvella kun jäällä oli sopivasti lunta, hän tallasi siihen valssin askeleet, ja niissä harjoiteltiin”. Naapurissa oli kolme tyttöä ja naapurin isännällä oli grammari ja savikiekkoja. Kavereiden ja niiden tyttöjen kanssa kierreltiin paikkoja ja etsittiin sopivaa tilaa, kuten tyhjä riihi, ja siellä pantiin tanssit pystyyn”.

Mannamäen lava oli lähin tanssipaikka. Sinne oli kaksi kilometriä, mutta tyynellä ilmalla musiikki kuului järven yli ”kuin aivan vierestä”. Siellä Pertti ensimmäisen kerran uskaltautui miesten riviin aprikoimaan, että uskaltaako mennä pyytämään, vai eikö. No lopulta uskalsi ─ tosin vasta vitkastellen, jolloin ”parhaat oli jo viety”.  Mannamäen lavaa ei enää ole, sen osti eräs isäntä laudoiksi, josta rakensi itselleen talon. Pertti toteaa nauraen, että ”basilli meni lautojen mukana”, tarkoittaen tanssibasillia, sillä ”isännästä tuli oikein tanssi-intoinen”.     

MAIJA HAKI

Maijan opetti tanssimaan hänen isänsä. ”Vanhempani olivat hyviä tanssijoita, oikein pistomestareita”. Tottijärven lavan kuuluisuuksia taas olivat veljekset Veijo ja Voitto (”Viski ja Votka”), joista Veijo opetti Maijaa. Maijaa sanottiin tanssitapansa vuoksi ”takapotkuksi”, ilmeisesti koska hän koristeli tanssiaan heilauttamalla heikolla tahti-iskulla jalkaansa ─ siis argentiinalaisen tangon malliin!

Pertti tuli kuvaan 20.7.1986 Ikaalisten naistentansseissa, jossa ystävättäret kannustivat Maijaa hakemaan Perttiä ”kun se on niin hyvä käteenkin”. Maija ”oli pahalla päällä” ja vastusteli, mutta meni lopulta hakemaan. Ja eikös musiikkina soinut polkka, eli ainoa tanssi jota Pertti EI tanssinut! Sovinnolla siirrettiin haku seuraavaan musiikkiin, joka oli hidas foksi ─ ja siitä alkaen kaikki on ollut itsestään selvää. ”Tuntui niin ennestään tutulta, että vielä pitkään me mietittiin, että missä me on voitu aikaisemmin tavata”.

PITKÄT TANGOPERINTEET

Tampereella vieraileva tanssija ei voi olla panematta merkille argentiinalaisen tangon tasokkuutta, ja hiljattain tämän seikan noteerasivat myös kansainväliset huippumaestrot Carlos ja Rosa.  Kunnia tästä kuulunee monelle taholle, mutta ehdoton osansa on sillä seikalla, että Tampereen ja Pirkanmaan argentiinalaiset tangoperinteet juontuvat monen vuosikymmenen taakse.

Kun Osvaldo Pugliesen orkesteri esiintyi Ikaalisissa  vuonna 1987, perustettiin siellä vielä samana vuonna Kansainvälinen Tangokeskus kokouksessa, jossa oli läsnä niin argentiinalaisen kuin suomalaisen tangon historian ja musiikin asiantuntijoita. Argentiinalaisen tangomusiikin harrastus synnytti mm. orkesterin La Milonga, joka on esiintynyt ja levyttänyt vielä 2000-luvulla.

Pirkanmaalaista tangoaktiivisuutta 25 vuoden takaa

Vuonna 1993 saatiin Ruotsista houkuteltua Oscar Prada pitämään Tampereella tangotanssin viikonloppukursseja viiden tanssiparin ryhmälle, johon Maija ja Pertti kuuluivat. Prada kävi harvakseltaan, ei kovin monta kertaa vuodessa, mutta tärkeä seikka oli, että hän edusti autenttista tangotyyliä. ”Olimme mukana tässä ryhmässä kolme-neljä vuotta”, muistelevat Maija ja Pertti.

”Aloimme siinä vaiheessa jo etsiä oppia muiltakin suunnilta. Tärkeän vaikutuksen tekivät esimerkiksi Hector Falcon ja Susanne Rojo, jotka tapasimme Kuopio Tanssii ja Soi festivaalilla”. Eräs alkuvaiheen keskeinen opetus tuli Alejandro Aquinolta: se että argentiinalainen tango on sosiaalinen tanssi – ei koreografioitu esitys. ”Se oli minulle tärkeä herätys”, muistelee Pertti.

URUGUAY & ARGENTIINA

Kun La Milonga vuonna 1996 sai kutsun esiintyä Montevideossa, Oscar Prada teki orkesterille seuraa, ja myös Maija ja Pertti liittyivät mukaan. Matkan ikimuistoisuutta todistavat monet hauskat valokuvat, mutta se poiki myös uuden reissun, eli kutsun Etelä-Argentiinan Patagoniassa sijaitsevassa Trelewissä pidettäville vuoden 1997 Vanhan Tangon festivaaleille.

Pertti ja Maija tanssimassa vanhaa milongaa, sekä pirteä Maija väsähtäneen Oscarin kainalossa

Argentiinan matkoja on vuosien aikana kertynyt puolisen tusinaa, ja niiden opettajien lista on pitkä, joilta on oppia matkoilla haettu; esimerkkeinä mainittakoon Gustavo Naveira ja Julio Balmaceda & Corina de la Rosa. Kahdesti on viety ryhmä omia oppilaita parin viikon tutustumismatkalle Buenos Airesiin.

LOS OCAMPO

Kun Tango Pasión esiintyi Helsingissä vuonna 1999, pitivät Omar Ocampo ja Mónica Romero, taitelijanimeltään ´Los Ocampo´, Stadionin tiloissa kahden päivän tangokurssin, johon Maija ja Pertti osallistuivat. He paitsi ihastuivat näiden opetukseen ja tanssityyliin, myös ystävystyivät heidän kanssaan.

Pertti selittää, että häntä viehättää Omarin askelluksen laatu ja tanssin musikaalisuus. ”Se on tyylikästä, silmää hivelevää. Se menee niin musiikkiin, se koko liikkuminen.” Pertti ja Maija arvelevat, että Omarin vahva Folklore-tanssitaustalla on tähän asiaan merkityksensä, ja lisäävät että ”Omarilta me olemme oppineet Milongan ja Vals cruzadon”.

Maija tanssii Omarin kanssa

Mónican ja Omarin vieraillessa Tampereella on itsestään selvää, että he majoittuvat Maijan ja Pertin luokse. Maijan erinomaisen makoisaa keittoa nauttineena ymmärtää hyvin, että myös Ocampot haluavat vierailuillaan ehdottomasti pöytään keittoa, Mónica kasviskeittoa ja Omar kalakeittoa, ja että he vielä aamulla kysyvät, että jäikö sitä keittoa jäljelle…

OPETTAJIKSI SATTUMALTA

Saadakseen tanssia, ja pitääkseen yllä taitojaan, Maija ja Pertti osallistuivat Petri Jyrkän Tanssiseura Spiralissa 90-luvulla vetämille argentiinalaisen tangon ryhmätunneille. Kun Petri yllättäen muutti Kokkolaan, vetäjäkolmikoksi muodostui monen vuoden ajaksi Pertti, Maija ja Heini Soutamo (”olin kahden naisen loukussa” vitsailee Pertti), kunnes vuonna 2008, Heinin lähdettyä opiskelemaan,  Pertti ja Maija jatkoivat opettamista kaksistaan.

Siinä vaiheessa olivat alkuperäiset kaksi tasoryhmä kasvaneet kolmeksi, eli keskiviikkoisten perus- ja jatkoryhmien lisäksi oli perustettu maanantaille kolmostaso. ”Ja sunnuntaisin vedettiin vielä vapaavuoro”, sanoo Maija ─ lisäten että ”ja kaikki ilmaiseksi, ilman palkkiota, pelkästä innostuksesta ja harrastuksen palosta.”

Ilmankos Maija ja Pertti opetuksensa loppuvuosina tunsivat itsensä jo varsin uupuneiksi, ja etsivät aktiivisesti itselleen seuraajia. He iloitsevat Tango aMoroson perustamisesta ja siitä, että seuran opetuksen taso on pystytty pitämään korkeana.

OPETTAMISESTA

 ”Opettamaan oppii opettamalla, sitä ei voi oppia kursseilla” he toteavat yhdestä suusta. ”Aluksi joutuu kovasti miettimään ongelmia, mutta nykyään näkee heti, mistä johtuu, että jokin asia ei suju”,  Maija täsmentää.

”Opettajalla täytyy myös olla intohimo tanssiin”, sanoo Maija. ”Meitä kyllä monesti kehotettiin ryhtymään ammattimaisiksi tanssin opettajiksi, mutta mielestämme oli parempi säilyttää intohimo ja rakkaus tanssiin harrastuksena ja hankkia elanto muualta”.

”Olemme pyrkineet opettamaan yhden asian ryhmätuntia kohden, ja kertaaman sen seuraavan ryhmätunnin alussa, ennen uutta asiaa”. He myös painottavat voimakkaasti musiikin roolia opetuksessa. ”Tulee soittaa monien eri orkesterien musiikkia. Pitää harjoitella tanssin ja askeleiden varioimista erityyppiseen musiikkiin, esimerkiksi Pugliesen ja vaikka Biagin orkesterien tyyliin.”

He tarjoavat mielikuvan: ”Tanssipari on vain yksi instrumentti orkesterissa ja tottelee kapellimestarin tahtipuikkoa!”. Sekä ”Koko tanssiminen on musikaalisuutta.”

OMA TANSSI

Maija kertoo miten ”minä antaudun niin kokonaisvaltaisesti musiikkiin ja tanssille, että en ajattele tanssiessani mitään”. Pertti kokee tanssin ”musiikin inspiroimana liikkeenä”.

Kun pyydän heitä laatimaan toivetandan, jossa olisi yksi rytminen tango, yksi romanttinen tango, yksi valssi ja yksi milonga, ja mielellään eri orkestereilta, saamme lopputulokseksi:

Adolfo Carabelli: Felicia

Carlos Di Sarli: Bahia Blanca

Francisco Canaro: Rosas de Otoño

Miguel Caló: Azabache

Kehotan heitä vielä valitsemaan tanssipaikan. Lievästi kainostellen he ´tunnustavat´: Confiteria Ideal. Siippani ja minä naurahdamme vapautuneesti: senhän mekin valitsisimme!

Maija ja Pertti abrazossa