TANGOHISTORIA: Äänitteet

Tangon kehitystie alkoi kitarasäesteisistä laulelmista ja kävi triojen, kvartettojen ja sekstettojen kautta 1940-luvun suurorkestereihin. Matkan aikana uusia instrumentteja tuli mukaan ja toisia poistui, rytmin käyttö kehittyi, ja yksinkertaisesta nuottirivistä soittamisen tilalle tulivat monimutkaiset sovitukset.

Tähän kirjoitukseen on napsittu tiedonmurusia sekä kirjoista^a), nettiartikkeleista, että esitelmistä^b). Koska aiheena on  tangomusiikin historia, vedämme rajan vuoteen 1955.

VUOSILUVUT

Tangoharrastuksen alkuvaiheessa tulee kerättyä mielikappaleita. Mutta jo silloin olisi orkestereiden ja laulusolistien nimien lisäksi syytä panna merkille äänitysten vuosiluvut, sillä niiden kautta tangomusiikin kronologia alkaa avautua.

Netissä soitettavista tai sieltä ladattavista musiikkikappaleista äänitysvuosi ei yleensä käy ilmi. Esimerkiksi Spotify-palvelussa voi saada vuosihaarukka-tiedon, jos se sattuu olemaan albumin otsikossa, mutta ei yksittäisten kappaleiden äänitysvuotta. YouTube on tässä suhteessa parempi lähde, sillä äänitysvuosi on useimmin kerrottu.

Joidenkin CD-levyjen kansitiedoissa on kappaleiden tarkat äänityspäivämäärät, toisissa äänitysvuosi, mutta monista levyistä tiedot puuttuvat kokonaan. Onneksi netissä on diskografioita, joista voi onkia lähes minkä tahansa äänityksen vuosiluvun.  Tämän blogin kirjoittajan suosikki-diskografiat ovat DJ.AT (linkki) ja tango.info (https://tango.info/eng/discographies).

EDISONIN JÄLJILLÄ 1895-1926

Edison keksi vuonna 1877 sylinterimäiselle alustalle äänittävän fonografin. Vuonna 1888 kilpailijat patentoivat kiekoille äänittävän gramofonin, ja jo vuonna 1895 oli myynnissä sellakkalevyjä ^c), siis ”savikiekkoja”, joiden valmistuskausi kestikin aina 1960-luvulle asti.

Itse äänitysmenetelmä oli kuitenkin vuoteen 1927 asti alkeellinen. Käytettiin ns. mekaanista äänitystä, jossa soiton äänivärähtelyt kohdennettiin isolla torvella äänityskiekolle piirtävälle neulalle. Tällä menetelmällä äänitetyissä kappaleissa korkeat äänet korostuvat, matalien äänten kuuluessa huonommin.

Tungosta äänitystötterön äärellä (d)

                                  

 Jo 1910-luvulla levyttäneitä olivat Juan Maglio (äänityksiä 1912-1934), Roberto Firpo (1914-1959) ja Francisco Canaro (1915-1964), ja 1920-luvulla  tuotantonsa aloittivat Fracisco Lomuto (1922-1950), Osvaldo Fresedo (1922-1969), Julío De Caro (1924-1956) ja Ochesta Tipica Victor (1925-1944). Kuten vuosiluvuista käy ilmi, kaikki äänittivät myöhempinäkin vuosikymmeninä. [ Lisäys vuonna 2017: Näistä kaikista orkestereista on erilliset jutut Tangoblogissa, kohdassa ´Orkesterit´]

Kuvassa Juan Maglio

Juan ”Pacho” Maglio oli ”tötterö-äänityksen” aikakauden supertähti. Hänen orkesterinsa tuotti nelisensataa levyä, joista tuli niin suosittuja, että äänilevy-sanan synonyymiksi tuli ”pacho”. Hänen kvartettinsa äänitys vuodelta 1913 kappaleesta El Carburé on kuunneltavissa tästä.

MIKROFONILLA 1927-1934

Mikrofonin keksiminen toi mukanaan ns. sähköisen äänityksen ja huomattavasti paremman äänenlaadun. Tällä aikakaudella, mutta ennen vuotta 1935, aloittivat levyttämisen mm. Adolfo Carabelli (äänityksiä 1927-1934), Carlos Di Sarli (1928-1958), Juan D´Arienzo (1928-1975), Edgardo Donato (1929-1961), Lucio Demare (1932-1959) ja Miguel Caló (1934-1963), sekä vain lyhyen aikaa toiminut Orchesta Tipica Brunswcik (1929-1932).

Äänenlaatu parani, mutta tangon suosio heikkeni, ja monet tango-orkesterit soittivat myös muita rytmejä, fokstrotista paso dobleen. Myös tangon suosio tanssina väheni, eikä asiaa ainakaan parantanut se, että tangot soitettiin melko yksitoikkoisesi, usein laahaavaan rytmiin. Tästä esimerkkinä Francisco Canaron orkesterin soittoa vuodelta 1934 (linkki).

RYTMIN VALTA 1935-1940

Juan D´Arienzon orkesteri soitti  ”vanhaan tyyliin” ennen vuotta 1935, kunnes muutti äkkikäännöksellä soittonsa iskevämmäksi ja nopeammaksi. Tämän seurauksena orkesteri nousi suureen suosioon,  kansa innostui uudelleen tanssimaan, ja muille orkestereille tuli kiire muuttaa soittonsa vastaavalla tavalla. D´Arienzon orkesterin jämerä soitto kuuluu esim. vuonna 1938 äänitetyssä kappaleessa La Bruja (linkki).

 

Juan D´Arienzo (takana keskellä) ja orkesterinsa

 Tällä kaudella äänitysuransa aloittaneisiin orkestereihin kuuluvat mm. Enrique Rodríguez (levytyksiä 1936-1961), Rodolfo Biagi (1938-1966), Pedro Laurenz (1937-1968), Ricardo Tanturi (1937-1966), Aníbal Troilo (1938-1971) ja Angel D´Agostino (1940-1963).

KULTA-AIKA 1941-1950/1955

Neljäkymmentäluvulle tultaessa Argentiinan talous kasvoi voimakkaasti, lihan ja viljan lisääntyneen viennin ansiosta. Kasvanut vauraus heijastui myös tango-orkestereiden kokoon. Sekstetit kasvoivat jopa toistakymmentä jäsentä käsittäviksi suurorkestereiksi (gran orquesta), ja monimutkaistuvat sovitukset alkoivat korostaa musiikin melodista puolta. Samalla soittonopeus rauhoittui kolmekymmentäluvun vauhdista.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikkien edellä mainittujen orkesterien ura jatkui vielä tällä aikajaksolla. Joukkoon liittyi vielä kaksi tärkeää orkesteria, johtajinaan Alfredo De Angelis (levytyksiä 1943 - 1985) ja Osvaldo Pugliese (1943 - 1995). Viimeksimainitusta tuli tunteellisen tangomusiikin ikoni. ”The music of Osvaldo Pugliese is the most passionate in tango” ^e). Esimerkkinä toimikoon vaikka vuonna 1951 levytetty Pasional (linkki)

Useimmat muutkin orkesterit alkoivat 1940-luvulla painottaa soiton melodisuutta, luopumatta välttämättä rytmisyydestä. Buenos Airesin DJ:ille kultaisen ajanjakson musiikki on milongojen ehdotonta perussoitantaa. Tämän ajan musiikista on lavea äänilevyjen ja mp3-musiikin tarjonta. Vuosina 1941-1946 tehdyt äänitteet ovat soinniltaan parhaimmat, koska äänitystä ei vielä "paranneltu" ns. reverberaatiolla.^b) 

KRONOLOGISET ÄÄNILEVYT

Jotkin äänilevyt tarjoavat valmiin aikamatkan tangomusiikin historiaan. Ylempänä näytetyllä, Juan Maglion kuvalla varustetulla levyllä on kooste tangoäänityksistä vuosien 1907 ja 1934 väliltä. Sarjan kakkoslevyllä on lisää äänityksiä suurin piirtein samoilta vuosiluvuilta.  Näille levyille on kerätty monia erikoisuuksia, jotka kiinnostanevat lähinnä musiikin harrastajia.

Myös levy Tangos En Versión Original on selvästi tarkoitettu friikeille. Siinä on tarkkojen äänitys­päivä­määrien lisäksi listattu myös orkestereiden kokoonpano. Levyllä on aikajärjestyksessä 24 kappaletta äänitysvuosilta 1905-1920. Vuonna 2012 julkaistu ´Volumen 1´ on toistaiseksi ainoa levy tässä ”sarjassa”.

 

Äänitteitä vuosilta 1905-1920

Erityisen tuhti historiapläjäys on kirjan The Golden Age of Tango mukana tulevalla CD:llä. Sen 85 ääninäytettä kattavat ajanjakson 1895-1965, ja levyn espanjankielinen selostus on luettavissa englanninkielisestä vihkosesta. Kirja on esitetty aikaisemmassa blogikirjoituksessa^a).

Monilta orkestereilta löytyy koosteita eri aikakausilta. Tunne­tuim­mista orkestereista on tarjolla usean CD:n aikasarjoja, esimerkkinä 16-osainen Aníbal Troilo Obra Completa en RCA.

Hauskan matkan eri orkestereiden kyydissä eri aikakausien läpi tarjoaa La Cumparsita -levytyksiä vuosilta 1917-2007 sisältävä CD. Orkesterien välisiä vertauksia voi toki myös tehdä esimerkiksi Spotify-palvelussa, mutta siellä puutteena siis on vuosilukujen uupuminen.

La Cumparsitaa kerrakseen!

 LOPUKSI

Tangomusiikin tuntemuksen puutteesta ei tanssijan kannata ottaa erityisiä paineita, sillä perehtyneisyyttä kertyy ajan mittaan ─ jos nimittäin pitää korvansa (orkestereille) ja silmänsä (vuosiluvuille) auki. Kehittyvä tieto ja ymmärrys musiikista tuo tangotanssiin lisämaustetta.

VIITTEET

a) Blogijulkaisu 5.3.2014 Historiaa: kirjoja (linkki)

b) Horacio Godoy: Special DJ seminar, Tango Frostbite 23.2.2014

c) http://en.wikipedia.org/wiki/Phonograph

d) Tötterö-äänityskuva http://www.aes.org/aeshc/docs/recording.technology.history/ar169.html
e) Michael Lavocah: Tango Stories. Milonga Press, 2012

HISTORIA: Videoita

Jospa voisi autenttisten filmiaineistojen avulla päästä kurkistamaan tangon alkujuurille! Valitettavasti se ei ole mahdollista. Tosin jo vuodesta 1915 alkaen tehtiin musiikki- ja tanssikohtauksia sisältäviä tangoelokuvia, mutta on epävarmaa missä määrin ne heijastivat arkitodellisuutta. Autenttisissa milongoissa filmaajia ei liikkunut.

Todenperäisintä aineistoa lienevät elokuvien orkesteri- ja solistiesitykset. Francisco Canaro, aikansa kuuluisimpiin lukeutunut orkesterinjohtaja, jopa perusti musiikkielokuvien tuotantoon erikoistuneen yhtiön, jolta vuosina  1934 -1951 ilmestyi kymmenkunta elokuvaa

Aikalaisotokset tanssista rajoittuvat miltei yksinomaan elokuvissa esiintyviin ”teatteriversioihin”. Eräänlaista puolidokumenttia edustavat  1950-luvulla tanssineista milongueroista vuosikymmeniä myöhemmin tehdyt taltioinnit. Tanssijat ovat silloin jo olleet 70-80 vuoden iässä, eikä kyseessä ole ollut milongatilanne vaan tanssiesitys yleisölle, mutta parien tanssityylistä saa kuitenkin käsityksen. Näitä filmipätkiä löytyy myös Youtubesta. 

Seuraavassa joitakin löytövinkkejä historiasta kiinnostuneille.

MAAN HISTORIAA PERUSTELLISESTI

Kiinnostus maan yleiseen historiaan syntyy varmimmin Argentiinassa käynnin kautta. Muutaman kirjan kolunneena voin vihjata, että lukemista armeliaampi keino on katsoa sopiva DVD.  La República Perdida kokoelman kahdella DVD:llä on yhteensä neljän ja puolen tunnin  tuhti annos Argentiinan historiaa, runsaiden autenttisten filmiotosten kera.

 Argentiinan monipolvisen, monien vallankaappausten värittämän historian yksityiskohdista enimmät menevät ensi katsomisella yli muistikapasiteetin. Onneksi videot kestävät uudelleen katsomisen vaikkapa vuosittain. Ja jos matkustaa Buenos Airesiin,  tulee kadunnimissä vastaan monia entisten presidenttien, kenraalien ja muiden merkkihenkilöiden videosta tutuksi tulleita nimiä.

Kuvan levyt on ostettu paikan päällä. Amazon.com -nettikaupan argentiinalaiselta musicshop780 alihankkijalta teos on tilattavissa parinkymmenen taalan hintaan per osa. Teos on myös kokonaisuudessaan katsottavissa netin kautta, mutta ilman englanninkielistä tekstitystä^a)b)

HYVÄ YLEISPAKETTI

Los Misterios del Tango (The Mysteries of Tango) on kahden DVD:n, yhteensä kolmen tunnin esitys sekä musiikin että tanssin kehityshistoriasta, mutta myös Argentiinan poliittisesta historiasta. Espanjakielinen teos on tekstitetty englanniksi. Tämä DVD-kaksikko on vaivaton, kirjojen lukemista helpompi tapa perehtyä keskeiseen tangohistoriaan, ja se kestää useankin katselukerran.

 Kumpikin levy on jaettu viiteen, kestoltaan parinkymmenen minuutin pituiseen jaksoon. Ykköslevyllä esitetään aluksi miten payadoreista, itseään kitaralla säestäneistä improvisoivista laulajista siirryttiin nuotinnettuun ja tekstitettyyn varsinaisen tangon muotoon. Toinen jakso on perusteellinen esitys Carlos Gardelin urasta. Tätä seuraa jaksot Tango the music of the brothel, The sound of the orchestras ja The secrets of the dance. Kakkoslevyllä on Tango and politics, Tango and poetry, Piazzolla tango´s revolution, The conquest of the world ja Piazzolla´s legacy.

Omat levyni ostin Buenos Airesista. Saksalainen Abrazos books^c)  myy levyt yhteishintaan 50 € plus postikulut. Youtubessa on katsottavana seitsemän minuutin yhteenveto^d), jossa on tekstitys, ja Internet Archive -saitin^e) kautta voi katsoa 22 minuutin tekstittömän pätkän eka DVD:stä.

TANSSISTA JOTENKUTEN

Kun uusin tangobuumi alkoi 1980-luvulla, filmiryhmiä suuntasi Buenos Airesiin haastattelemaan 1950-luvun tanssijoita ja kuvaamaan  sen hetkistä tanssia; milloin autenttista milongaa ja milloin showesityksiä. DVD:tä koostettaessa laitettiin väliin pätkiä vanhoista filmiaineistoista.

  Kuvan DVD:t on tehty yllä mainitulla sapluunalla. Tango The Obsession on kuvattu La Bocan satamakortteleissa, joka on sinänsä ollut mielenkiintoinen lähtökohta, kunhan ”päätähdeksi” ei olisi valikoitunut paikallisen kapakan suhmurainen falsettikurkku, ja jos paikallisella tanssilattialla olisi ollut vähemmän kompurajalkaista porukkaa. Toisaalta voi ajatella niin, että tässä on tavoitettu tangon sadan vuoden takaisten syntyaikojen autenttistakin tunnelmaa.  DVD on Amazonin.comin listalla, mutta ei tällä hetkellä saatavana, mikä ei toisaalta ole iso harmi.

Teos Tango Our Dance on tehty samalla periaatteella, mutta hieman suotuisempien tähtien alla. Sekä kuuluisien että tavallisempien tanssijoiden haastatteluissa kuullaan mielenkiintoisia tietoja menneiden vuosikymmenten tangotanssista.  Filmatut tanssikohtaukset ovat sekä tyypillisistä milongoista että ammattitanssijoiden esityksistä. Yhdysvaltalainen CD Universe^f) myy tuotetta 22 dollarin hintaan.

Tästä DVD:stä on YouTubessa puolentoista minuutin traileri^g) . Siitä ei paljon kostu, mutta on mielenkiintoista todeta, että videopätkään on valikoitunut kolme erilaista tanssitapaa. Videoklipin alussa ollaan paikallisessa milongassa, jonka kantaväki taustalla tanssii rauhallista paikallistanssia, samalla kun etualalle tuleva nuorimies alkaa hääräillä kikkailuilla, jotka korkeintaan kuuluisivat tyhjällä lattialla tapahtuviin tanssiesityksiin - sellaisiin joita nähdään videoklipin lopussa.

SEN SEITSEMÄN ORKESTERIA – JA LAULAJAA

Kaksi DVD:tä käsittävä Tango Grandes Orchestas sisältää  Juan D´Arienzon, Francisco Canaron, Anibal Troilon, Alfredo de Angelisin, Osvaldo Pugliesen, Francini Pontierin, Jose Basson, Horacio Salgánin ja Ubaldo De Lion orkestereiden sekä Cuarteto Tiempo Viejosin esityksiä – yhteensä siis yksitoista orkesteria.

  

Tätä DVD-kaksikkoa voi hyvin suositella. Omani ostin paikan päältä Buenoksesta. Argentiinalaisen SiteMusic nettikaupassa^h) on myynnissä yhdistelmäpaketti laulajia esittelevän Tango Grandes Cantantes levykaksikon kanssa, yhteishintaan 35 USD. Ei huono kauppa – postin ja Suomen tullin maksuista huolimatta!

 Vokalisteja esittävistä DVD:istä ensimmäinen on omistettu miessolisteille. Siinä esiintyvät Carlos Gardel, Roberto Goyeneche, Hugo de Carril, Julio Sosa, Jorge Sobral ja sokerina pohjalla Alberto Castillo.  Naissoloistit ovat Tita Merello, Libertad Lamarque, Virginia Luque, Blanquita Amaro, Sofía Bolzán, Sabina Olmos, Tania  eli Ana Luciano Divis, Elena Lucana ja Ruth Durante.  Kummaltakin levyltä puuttuu siis monia tähtilaulajia, mutta orkesterilevyjen kylkiäisenä näillä on oma arvonsa.

ORKESTEREITA YKSITELLEN

Sarjanimellä Los Capos del Tango tehtiin aikanaan Osvaldaldo Pugliesesta VHS-nauha ja myöhemmin Julio D´Arienzosta ja Anibal Torilosta DVD:t. Amazon.co.uk loppuunmyy viimeksimainitut pilkkahintaan 3 £ kappale.

 Alhainen hinta johtunee siitä, että nämä ovat myös katsottavissa YouTubesta. Haku edellä mainitulla sarjanimellä tavoittaa myös Julio de Caron ja Fracisco Canaron orkestereista tehdyt koosteet. Lisäksi omina ohjelminaan esitellään laulajat  Alberto Podestá,  Julio Sosa ja Roberto Goyeneche sekä sanoittaja Enrique Santos Dicepoli ja säveltäjä Horacio Salgan.  Jokainen aihe on pätkitty viideksi osaksi, mikä hieman työllistää katsojaa.

TILAUSESITYKSIÄ

Argentiinalainen tanssin opettaja ja tutkija Gustavo Sabá on tehnyt tunnin mittaisen koosteen kuuluisimpien milonguerojen tanssiesityksistä. Tämä video ei ole myynnissä, mutta sitä on esitetty tanssitapahtumien yhteydessä, Turussa syyskuussa 2013.

Abrazos Books kirjakaupalla on linkki^j)  tilattavissa olevaan, kaksiosaiseen esitykseen, jossa esitelmöitsijä vanhan filmimateriaalin pohjalta käy läpi sekä tangomusiikin että tanssin kehityshistoriaa.  Aineiston kerännyt tanssiopettaja Daniel Canuti pitää aika ajoin saksankielisiä esityksiä kotipaikkakunnallaan, Stuttgartin lähistöllä.

HISTORIAA NYKYORKESTERILLA

Osvaldo Pugliesen orkesterissa soittanut bandeonisti Roberto Alvarez perusti vuonna 1989 orkesterin Color Tango, joka on saavuttanut suuren suosion. Ilmoituksensa mukaisesti orkesteri soittaa romanttisen tangomusiikin edustajien Julio De Caron,  Alfredo Gobbin ja Osvaldo Pugliesen hengessä, vaalien tangon kultaisen kauden perinnettä.

 Vuonna 2007 tehdyllä DVD:llä orkesterin jäsenet kertovat tangomusiikin kehityshistoriasta ja demonstroivat asiaa soittoesityksillä. Käsiteltävinä ovat Milonga Campera, Habanera, Tango Milonga, Milonga, Tango 2x4 ja Tango 4x4.  Levyllä kuullaan toistakymmentä keskeistä tangosävellystä.

DVD on taltioitu livenä, teatterissa pidety yleisöesityksen yhteydessä, mikä haittaa hieman asian sujuvuutta, kun lavalla välillä kompuroidaan mikrofonia etsittäessä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin sympaattinen show, joka omalla tavallaan valaisee tangon kehityshistoriaa. Levyä myy yhdysvaltalainen Libero´s Videos^k) 39 taalalla.

LOPUKSI

Kannattako jotakin näistä tuotteista hankkia omakseen?  No, jos filmikoosteet tanssin historiasta ja keskeisten orkestereiden soitosta kiinnostaa, niin Los Misterios del Tango tupla-DVD on kelvollinen hankinta. Sitä jaksaa katsoa useampaankin kertaan, ja joka kerralla asiantuntijoiden taustoitukset avautuvat entistä paremmin.

Jos on ensisijaisesti kiinnostunut tangon kulta-ajan orkestereista, niin Tango Grandes Orchestas selvittää keskeisimpien orkestereiden esiintymistyylit, ja kaupan päälle tuleva vokalistilevy toimii santsiannoksena.

YouTuben hakusanalla ”los capos del tango” voi, hieman vaivaa näkemällä, tutustua joihinkin yksittäisiin orkestereihin ja vokalisteihin. Jos ymmärtää espanjaa, voi YouTubessa katsoa myös yli neljän tunnin annoksen Argentiinan historiaa.

VIITTEET

(a) La República Perdida osa 1: http://www.youtube.com/watch?v=rRH9M9TcsdI

(b) La República Perdida osa 2: http://vimeo.com/11727478

(c) Abrazos books: http://www.abrazosbooks.com/IE/index.php?p=90

(d) Yotube video: https://www.youtube.com/watch?v=Gmu4CgCkXhg&noredirect=1.   

(e) Internet Archive: https://archive.org/details/LosMisteriosDelTango

(f) CD Universe: http://www.cduniverse.com/

(g) YouTube video https://www.youtube.com/watch?v=ZgHt9wOvMfM

(h) Site Music: http://www.sitemusic.com.ar

(j) Tilausesityksiä: http://www.abrazosbooks.com/pdf/AAT_en_en-web.pdf

(k) Libero´s Videos: http://www.tangodance101.com/

HISTORIA: Kirjoja

Argentiinalaisen tangon kehitystarina ja ensimmäinen suosiokausi ulottuu 1800-luvun lopulta 1950-luvun puoleen väliin.  Sen jälkeen Argentiinassa seurasi kolme ”mustaa vuosikymmentä”. Vuosina 1955-1983 vallassa ollut oikeistojuntta vainosi ja vaiensi vasemmistoajatuksia sympatisoivia taiteilijoita, heidän joukossaan tangon sanoittajia, säveltäjiä ja esittäjiä. Radioasemien ohjelmistossa tango sai väistyä amerikkalaismusiikin tieltä, ja rock-and-roll nousi suosikkitanssiksi.

Paradoksaalista kyllä, tangon suosioon nousu Argentiinassa on kahtena eri kertana saanut ratkaisevaa vetoapua Euroopasta. Ensin 1910-luvulla ja uudelleen 1980-luvulla, tangon toisella suosiokaudella, joka jatkuu edelleen.

TANGO EUROOPASSA

Vuonna 1913, jolloin Argentiinan keskiluokka vielä karsasti tangoa, Pariisissa esiintynet muusikot  ja tanssijat sytyttivät ranskalaisissa suoranaisen tangohysterian, joka nopeasti levisi myös Lontooseen ja New Yorkiin. Myös Helsingissä esitettiin argentiinalaista tangoa jo samana vuonna.  Varsinainen ”tango craze” kesti vuodet 1913-14. Ensimmäisestä maailmansodasta huolimatta tangon suosio jatkui vielä Euroopassa, kunnes se hiipui 1930-luvun kuluessa.

Vientituote ei varsinaisesti ollut autenttista tangoa.  Eurooppaan rantautuneiden tanssinesittäjien ja -opettajien tyylit lienevät ainakin alkuvuosina vaihdelleet laidasta laitaan, eikä niillä välttämättä ollut paljoakaan yhteistä Buenos Airesin asukkaiden tanssityylin kanssa.  Erityisen voimakkaasti ihmisten tajuntaan hitsautui näyttelijä Rudolf Valentinon ”tanssiesitys” 1920-luvun suosikkielokuvassa. Tämä vuosisadan ikäinen tangoväärinkäsitys elää ja voi vielä hyvin Suomessakin, kuten jokavuotiset tangokuninkuuskilpailujen vakiovalokuvat kertovat: hattu päähän, ruusu suuhun ja kädet ”tangomaisesti” sojottamaan – puuttuu vain kannukset kengistä!

Myös 1980-luvun puoliväliin ajoittunut tangon toinen maailmanvalloitus, alkoi Yhdysvalloista ja Euroopasta, tällä kertaa suuren suosion saavuttaneen Showtango-esityksen (Tango Escenario) muodossa. Tämä oli kaksiteräinen miekka. Toisaalta näyttävällä Show-tangolla oli - ja on edelleenkin - katsojia voimakkaasti innostava vaikutus, ja on sitä kautta tehokas harrastajien rekrytointiväline. Toisaalta Show-tango on genrenä yhtä kaukana autenttisesta tangosta (Tango Bien Porteño) kuin vaikkapa Tanssii Tähtien Kanssa –esitys suomalaisen kesätanssilavan menosta. Ja kun kiertueella olevat Show-tanssijat alkoivat opettaa amerikkalaisia ja eurooppalaisia aloittelijoita ja heidän paikallisia opettajiaan, syntyi jonkinlaisen ´puolishowtangon´ genre, jota argentiinalaiset kutsuvat nimikkeellä Tango Extranjero (ulkomainen tango).

TIIVISHISTORIAA PUNAISESSA PAKETISSA

Parisataasivuisen, pienikokoisen kirjan ”The Meaning of Tango. The Story of the Argentinian Dance” kirjoittaja Christine Denniston on tutkinut tangotanssin historiaa 1990-luvun alusta alkaen. Hän muutti vuonna 1996 vuosikausiksi Buenos Airesiin, jossa haastatteli kirjan taustaksi ns. kultaisen kauden tangotanssijoita, joista vanhimmat olivat tanssineet jo 1930-luvulla.

Tanssin ja musiikin tiivistetty historia

Kirjaan on ytimekkäästi tiivistetty sekä tangomusiikin että tangotanssin varhainen kehityshistoria. Kirjan luvussa Understanding Tango (45 sivua) kerrotaan, miten tangoa aikoinaan harjoiteltiin ja harrastettiin, ja miten tanssin perusteet syntyivät. Toinen luku on nimeltään The History of Tango Music, Poetry and Dance in Buenos Aires, and in the Rest of the World (50 s.) ja kolmas Tango Technique in the Golden Age (70 s.). Lopuksi on eri tärkeimpien orkesterien lyhyt esitys, luvussa Tango Music for the Dancer. Amazonin (amazon.co.uk) hintahaitari on 10-20 £ (tai jopa alle). Sen väärtti kirja on moneenkin kertaan.

ORKESTERIMUSIIKIN PISTÄMÄTÖN HISTORIIKKI

Englantilaisen muusikon ja tangotanssijan Michel Lavocahin kirja Tango Stories. Musical Secrets on mitä suositeltavin argentiinalaisen tangon kuuluisimpien orkesterien historian ja tuotannon lähdeteos. Siinä käsitellään 24 orkesteria omina lukuinaan, jokainen runsaine Spotify- kuunteluvinkkeineen.

Kaikki mitä tanssijan tarvitsee tietää perinteisistä tango-orkestereista

Yhdellä kirjan läpiluvulla pystyy omaksumaan vasta yleiskäsityksen orkestereiden musiikin ominaispiirteistä ja niiden kehityksestä, mutta sen jälkeen kirja toimii vielä vuosia tangomusiikin syventävänä tietolähteenä. Siinä on myös virkistäviä anekdootteja orkesterielämän tiimoilta. Osoitteesta www.tangomusicsecrets.com kirjan voi tilata pöyristyttävän halpaan hintaan 19 £ (postikuluineen!). Suositellaan tangoon tosimielellä suhtautuville tanssijoille luettavaksi viimeistään 2 vuotta tanssia harrastettua.

TIETEELLISTÄ TARKKUUTTA POKKARIKOOSSA

Yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston taidehistorian professori Robert Farris Thompson kiinnostui tangosta vuonna 1990, ja on siitä lähtien käynyt Buenos Airesissa vuosittain. Hänen vuonna 2005 ilmestynyt kirjansa Tango - the art history of love on ladattu historiallisilla yksityiskohdilla, runsaine kirjallisuusviitteineen. Erityisen perusteellisesti kirja paneutuu tanssin ja musiikin varhaisimpiin juuriin, varsinkin afrikkalaisiin. Teksti on selvästi kulturellin älykön kirjoittama. Puolestaan puhuvat jo kirjan lukujen nimet, kuten ´Habanera: the call of blood´, ´Milonga: The great Buenos Aires Conversation´ ja ´Dancing on the Edge: The Early Tango Called Canyenge´.  Suositellaan hitaasti annosteltavaksi lomalukemiseksi. Amazonista hintaan 13 puntaa.

Tangon historiaa yksityiskohtaisesti

PÄTEVÄÄ TEKSTIÄ KOMEISSA RAAMEISSA

Runoilija, muusikko ja historioitsija Horacio Ferrer on Argentiinan tangomaailman Grand Old Tietoviisas. Hän on vaikuttanut Buenos Airesin tangomaailmassa 1950-luvun alusta alkaen, tehden yhteistyötä mm. Julio De Caron, Aníbal Troilon ja Astror Piazollan kanssa. Jo vuonna 1959 hän julkaisi ensimmäisen tangon historiaa käsittelevän kirjansa.

Kovakantinen luksuskirja

 Kirja The Golden Age of Tango on kiiltopaperille painettu, runsaasti kuvitettu luksus-yhteenveto (215 sivua) hänen kolmiosaisesta  pääteoksestaan ”El Libro Del Tango” (yli 2000 sivua). Lukukokemuksena se on komea johdatus ennen kaikkea tangomusiikin kehitykseen, tanssin historian jäädessä sivummalle. Paikoitellen kirja on runsaiden nimiluettelojen vuoksi raskaslukuinen. 

Mielenkiintoisena bonuksena on CD-levy, jolla on historiallisten äänitteiden lyhyitä demopätkiä, aina vuodesta 1895 vuoteen 1965. Levyn espanjankielisestä selostuksesta on käännösvihkonen englannin kielellä. Amazon.co.uk myy käytettyjä kirjoja hintaan alkaen 60 puntaa.

Isossa kirjassa tangon historiaa asiantuntevasti ja komein kuvin

Toinen asiantuntevasti kirjoitettu parisataasivuinen, samoin värikäs ja komeasti toimitettu kirja on Simon Collierin ja kumppanien kirjoittama !tango!. Tämä kirja on nopeammin läpiluettu kuin Ferrerin kirja, eikä tekstiä ole rasitettu nimiluetteloilla.  Kirja sisältää kuitenkin hyvin runsaasti tietoa, ja sen avulla tangon historia avautuu yksityiskohtaisemmin kuin alussa mainitun Dennistonin kirjaa lukiessa. Amazonin hinta uudesta kirjasta on 45 puntaa

ESPANJAN KIELELLÄ

Jos hallitsee espanjan kielen, voi valita kirjoja laajemmasta kokoelmasta, ja hyötyä tangolehtien valtavasta artikkelivalikoimasta.  Argentiinasta ostetun parin kirjan antamalla kokemuksella voin vinkata, että espanjan kielen alkeiskurssin taidolla näiden erikoiskirjojen teksteistä ei ota selvää. 

LOPUKSI

Vähänkin vakavammin argentiinalaista tangoa harrastavan tulisi perehtyä tangon historiaan, koska se antaa uudenlaista perspektiiviä asiaan.  Eka valintana voisi olla huokea ja helppolukuinen ”The Meaning of Tango. The Story of the Argentinian Dance”.

Hieman isommalla panoksella voi hankkia yksityiskohtaisemman ja näyttäviä kuvia sisältävän  !tango! opuksen.