Vuoden 2015 alussa kirjoittauduin Tango aMoroson maanantaisin pidettäville edistyneiden ryhmätunneille. Tampereella käyntien yhteyteen onnistuin sopimaan Pasi Laurénin kanssa jokakertaisesta yksityistunnista. Näiltä yksäreiltä olen saanut kotiin viemisiksi sekä konkreettista ohjeistusta että monia oivalluksia. Eräänlaisiksi päiväkirjauksiksi olen leiponut pikku koosteita näiden yksityistuntien anneista.
Strukturoitu improvisaatio
Pasi kysyi eka tunnilla, että onko minulla ollut jokin erityinen teema mielessä. Kerroin että improvisointi on mietityttänyt. Olin ymmärtänyt, että ainoa ”aito ja oikea” tapa olisi vapaasti yhdistellä pieniä askellusaiheita, ja olin kuullut että milonguerot ylenkatsovat 8-askeleen salidaan perustuvaa ”akateemista” tanssiopetusta. Kuitenkin arvostamani opettaja Gustavo Sabá oli kertonut olleensa Rodolfo Dinzelin oppilaana, ja käyneensä läpi koko ”Dinzel metodin” – joka nimenomaan perustuu 8-askeleen salidaan! Pasi kommentoi, että jutut aivan vapaasta, ikään kuin tyhjästä improvisoidusta tanssimisesta on ”legendaa”. Sen sijaan voidaan puhua ”strukturoidusta improvisaatiosta”, josta aiheesta hän ja Maria ovat pitäneet erityisiä seminaarejakin.
Kerroin esimerkiksi miettineeni miten monin eri tavoin voi jatkaa tanssia viejän vasemmasta sivuaskeleesta. Tällainen fundeeraus liittyykin juuri, niin ymmärsin Pasin puheesta, ”strukturoidun improvisaation” käsitteeseen. Hän kehotti ajattelemaan asiaa seuraajan askelluksenkannalta, eli suuntaako vienti seuraajan etu- tai takakrossiaskeleelle, vai ehkä avoimelle askeleelle. Entä suuntautuuko seuraajan askel eteen, sivulle, vai taakse? Kun kaikki vaihtoehdot oli käyty läpi, oli löytynyt muutama minulta käytännön tilanteessa käyttämättä jäänyt variaatio ja jokunen ”ei käytännöllinen” lähestymiskulma. Eri vientivariaatioissa on toki myös viejän askellukseen löydettävissä vaihtoehtoja.
With and against the turn
Kerroin käyneeni Turussa treenidaamieni kanssa läpi viimekertaisia askellusvariaatioita viejän sivuaskeleesta vasemmalle, mutta todenneeni että sivuaskeleesta oikealleoli vaikea keksiä variaatioita. Pasin vinkkien avulla niitä kuitenkin alkoi löytyä useampiakin. Giroon johtavassa viennissä törmättiin viejän liikkumissuuntaa kuvaaviin käsitteisiin ”with” tai ”aginst” the turn. Kun viejän vartalo liikkuu samaansuuntaan kuin seuraajan, lopputulema on against the turn, mutta kun se liikkuu vastakkaiseen suuntaan, efekti on with the turn!
Entä milloin askellus on ”krossi”, milloin avoin? Olin aina kuvitellut, että seuraaja on silloin ristiaskeleella, kun hän astuu viejän vieritse ´viejänpuoleisella´ jalallaan. Tämä kyllä pätee etu-ochossa, mutta sehän ei pädekään taka-ochossa! Pasi myönsi, että krossiaskeleen käsitteen ymmärtäminen ei ole aivan helppoa. Pasin käytännön demonstraatio asiasta meni toistaiseksi hieman yli hilseeni, mutta mielikuvakseni jäi, että määritelmän ydin on siinä, mihin ”sektoriin” vastaaja astuu, viejästä käsin katsottuna. Sanallisen määritelmän Pasi kitetytti kysymykseksi "missä asennossa jalat ovat, kun on kääntyneenä paria kohden: ristissä vai avoimessa?"
Täällä yksärillä sain monta vientiä koskevaa, konkreettista ohjetta. ”Jos päästät pääsi työntymään eteenpäin, viet seuraajan tilaa, ja samalla rintakontaktinne huononee, koska rintasi vetäytyy taaksepäin”. ”Volcadan vienti tule pelkästään jaloista, ilman vartalonkiertoa”. ”Cross basicissa tulee kävellä suoraan eteenpäin ja tarkasti tahdissa”.
On our third trip to Buenos Aires,
in 2012, my companion and I were introduced to Gustavo Benzecry Sabá and María Olivera, and we were
immediately fascinated by their eloquent and elegant Tango Salón. We have
resorted to their group and private lessons, ever since. In December of 2014, I had the fortune to interview them for this blog.
Gustavo and Maria visiting Turku in September, 2013.
A LATE START-AND
AN EARLIER ONE
Before his tango life ever started, Gustavo made a career
as a journalist in newspapers, in magazines, and in the radio. He also worked
as an art director, making advertisements for TV and, from the age of 30, run
his own graphic design studio. When he, at the age of 40, took up tango
dancing, it was meant to be ”just for dancing”. But very quickly-as
we will learn-things turned out otherwise!
María´s interest for dancing was evident already
as a child, when she loved to dress herself as a ballerina, and perform for her
parents. As a teenager she did go out, dancing Swing and Salsa, but only after
having graduated as a political scientist did tango appear into her life-just
by chance, and with an important twist of serendipity. A fried of her insisted
on taking tango lessons, and gave María a list of tango schools. The class María picked happened to be the one run by Gustavo!
FAST
TRACKS
”Circumstances pushed me towards a tango career”, Gustavo
explains.”Even though I did
exercise 30 hours a week, and went to milongas almost every night, I only had
studied tango for four months, when I performed atGrisel, and got favorable
comments fromGustavo Naveira.After one year of studying tango, I
performed atVilla Urquiza.”
Very
early on, Gustavo was engaged in teaching, first as an assistant, but
eventually as a main teacher. The classes were in Villa Urquiza, and later in
San Telmo and in different places in Palermo. Eventually, after 3 years of
teaching, Gustavo started a tango school of his own, quite close toSalon Canning. This was the
school that Maria picked for her first lessons.
”María was amazing”, Gustavo tells, ”I gave her difficult things to do, and she always
learned”. ”Well”, says María , ”I also practiced as crazy. My pair and I would
practice 5-6 hours a day, every day of the week, often all night long".
Gustavo moved his class to Salón Canning, and
the class rapidly expanded from about a dozen, first to 40 people, and later even
to 60 people. Very
obviously, if Gustavo needed a student from the class for the demonstration of
a step, Maria was picked. And eventually, in 2004, María became Gustavo´s permanent
teacher pair-and later his spouse.
TEACHING
When I inquire about the ´Do´ and ´Do not´ principles of
their teaching, they start by outlining their ´Do not´ principles. ”We never
say to the student: ´do not do it that way!´. Instead, we try to figure out what
specific suggestions would help the student, and say instead: what if you
would try to . . .” As students of Gustavo and María , we can subscribe to this
statement. How often have we not heard Gustavo´s kind voice stating ”ok, you
have grasped the basics-butit
will need some polishing.” Another not-to-do thing, that they mention, is
to teach too demanding things (such as ganchos, or complicated turns) too
early, when the student´s basic skills are still insufficient.
From the
technical point of view, because Gustavo studied for Rodofo Dienzel
(”everything from his method book, except for the last two pages, because
nobody was able to teach them to me”), they subscribe to the use of the ”basic
eight” as a starting point in a class. Another important issue in their
teaching isthe walk.
Again, as students, we can confirm that every class, private or in group,
starts with Gustavo´s meticulous repetition, and exercises, of the technique of
walking.
”I had done 2 years of studying follower´s techniques, and
had been practicing as a follower for one year”, says Gustavo, ”but with María ,
the teaching of followers was improved, and we could start to split the group
for certain moments, to teach leaders and followers separately.” Maria states
that Gustavo is ”more analytic”, and his teaching contains ”more concept
issues”, while her teaching has a ”more physical approach”. But, as María says,
”Gustavo is also extremely good at ´reading´ the needs of a student.”
PERFORMING
Having witnessed a number of stunning performances by
Gustavo and María , I am curious to hear their views on performing. ”First of
all-weneverchoreography our performance. We just
go onto the floor, and start dancing. We even do not always care to specify the
music we are going to dance to!” As a spectator, I subscribe that a
non-choreographed performance stands out, from a choreographed one, as much
more ”genuine” and intimate-and thus more interesting. They
comment, that when a choreographed dance is performed with extreme talent, it
may be a wonderful experience. But with less talent, the result is often quite
the opposite.
For a YouTube
link, I have difficulties in choosing between their eloquent Tango Salón and their stunning footwork in a Milonga. Instead, let us enjoy a recent performance of the Argentine vals.
LINES & COLORS
Considering his career as a graphic designer, I am not too
surprised to hear Gustavo say ”On a dance floor, I see lines and shapes. I see
the rectangular form of the floor, and also smaller, concentric rectangles. I
see lines both on the floor, and in the dancers. I see their spines, shoulders,
and arms as lines. There is the quadrant of the torso and an inverted triangle
down from the shoulders. When I dance, I see curves and shapes on the floor. I
look at lines, all the time.”
María tells that in her childhood family, tango music was
always played. ”I have always understood that Argentine tango is a popular form
of classical music”, she declares. ”When I went to my first tango class,
without having listened to Tango music for some 25 years, I realized that I
knew all the lyrics!”
When we talk about different orchestras,
Gustavo names D´Arienzo, Troilo, Pugliese, Di Sarli, and Canaro as the five
most important orchestras. He tells that ”when dancing to two different
orchestras, I am not using the same steps”. Interestingly enough, he ”sees” the
music of the orchestras in colors. ”D´Arienzo is splashes of red and yellow.
Pugliese has a lot of colors, but they are painted more discretely, perhaps a
line of red on the background of dark blue . .” So-called Canyenge-type music
does not inspire him, because ”is just stripes of black and white”.
PUBLISHING
The strong writer´s vein of Gustavo (”already at the age of
seven, I wrote short stories on my grandfathers typewriter”) has not been
silenced by tango dancing. On the contrary; he writes columns for tango
magazines and has published two books on the topic of dance, and one on tango vocabulary.
In
addition to a DVD included in the latter book, Gustavo and María have published
two DVDs on tango techniques; one for leaders and another for followers.
Details of the publications are to be found on their home pagehttp://www.tangosalon.com.ar/.
Gustavo being a keen investigator of the history
of tango, the two have co-produced a film on tango dancing by dancers of the
Golden Ages. The film has been showed at tango events, both in Buenos Aires and
abroad.
ABROAD
As teachers, Gustavo and María travel a lot. ”Well”, says María with a laugh, ”as a child i did want to be an astronaut..” So far, she
has been satisfied with travelling on the North-American and European
continents. ”In 2006 we made a ´scouting trip´to the USA, and held a
workshop in Canada; and in 2007 we were ´scouting´ in Europe”, tells María.
”Since 2008 we have been touring the USA, Canada, and Europe on a regular
basis”. Their European tours have reach as far north as Skellefteå in Sweden,
were my companion and I attended their tango camp in August, 2012, and had the
great pleasure of hosting them during their subsequent weekend course in
Finland, in our home town, Turku.
”While the Argentinian approach to tango is
rather ´social´, the approach is more ´sportive´ in the USA”, tells María. "Abroad, the students are more eager to learn, and do so more quickly, and they
may obtain a better technical level than an average Argentinian dancer.
However, in a ´sportive´ approach to tango, an essential,´Argentinian´ flavor of
the dance may be lost.”
ADVICES?
What wisdoms would Gustavo and María want to convey to
anyone, who is starting to take Argentine tango classes? ”If you are coming to
Buenos Aires, you should understand that here are more than 500 tango teachers.
It is OK, for a while, to do ´tasting´, i.e. attend the classes of different
teachers, but eventually you have to choose a permanent teacher.”
Gustavos advice for choosing a teacher stresses personality
matters: ”Choose a teacher that matches your own character: your intellect and
your sense of humor!” María points out that ”You are not just learning ´a
dance´. You will learn to connect to people, you will gain social contacts and
familiarize with a whole culture. Tango will influence your perspectives of
life.” She adds that ”Argentine tango connects people of any age: a person of
18 years may dance, with great pleasure, with one that is aged 80”! Gustavo
urges you to remember that ”Argentine tango is a great way to guard the health
of your brain, heart, and soul.”
As a general advice to people starting studying Argentine
tango, María stresses: ”Some frustration must be endured. The process takes it
due time, and you have to defeat your impatience!” Her closing words still ring
in my ears: ”There are no greater obstacles than ourselves.”
Turun Tuomiokirkolta muutama sata
metriä etelään on joen rannassa tupakkatehtailija Hans von Rettigin vuonna 1928
rakennuttama palatsimainen rakennus. Tämä kansan suussa ”Rettigin Palatsiksi”
nimetty rakennus säilyi vuosikymmenet sitä ympäröivän muurin suojassa turkulaisten
katseilta piilossa, kunnes siinä vuonna 1995 avattiin historian ja nykytaiteen
museoAboa Vetus &
Ars Nova.
Museon avarassa aulassa, jossa on
nähtävissä pätkä arkeologisissa kaivauksissa löytynyttä katukivetystä ja näkymä
taloraunioihin, sijaitsee viihtyisä Café
Aula. Talvisena perjantai-iltana tässä tilassa pidettiin Eeva-Mari
Salmisen ja Marianne Saloviuksen perustaman uuden milongan vihkiäistanssit.
Näkymää Café Aulan ylätasolta. Taustalla tanssijoita.
Argentiinalaisten
tangojen lyriikasta on tässä blogissa aikaisemmin julkaistu yleisluontoinen
katsausa). Tällä kertaa liikumme käytännönläheisemmällä tasolla.
Tarjolla on sanallinen hätäapupaketti espanjan kieltä huonosti tai ei lainkaan
tunteville tanssijoille. Tunnistamalla tekstien keskeisiä sanoja alkaa jossakin
määrin oivaltaa, mistä laulu kertoo ─ ja pääsee askeleen lähemmäksi tangojen alkuperäisiä
fiiliksiä.
Esimerkeiksi on valittu tangoja,
joiden otsikossa kulloinenkin sana esiintyy, mutta samoja sanoja tulee lauluissa
luonnollisestikin runsain mitoin vastaan itse tekstissäkin.
Rosita
Melo sävelsi iki-ihanan valssin Desde
el Alma (”Sielusta” tai ”Sielun pohjasta”) vuonna 1911, vain
14-vuotiaana. Siihen on myöhemmin tehty
kahdetkin sanoitukset, mutta milongoissa soitetaan yleensä instrumentaaliversioita.
Muita tunnettuja tangoja, joiden otsikossa – ja myös tekstissä – sana esiintyy,
ovat Alma de Bohemio (Boheemin
sielu) ja Flores del Alma (Sielun
kukkia). Jälkimäisessä todetaan, että Yo se que para siempre te ha perdido mi alma,
eli”Tiedän että olen ikuisesti
kadottanut sieluni sinulle”.
BARRIO [Kaupungiosa(t) Buenos Airesissa]
Otsikkoon asti sana barrio on yltänyt ainakin tusinassa
tangoja, joista tunnetuin lienee Barrio
de Tango (Tangon kaupunginosa), ja satojen tangojen sanoituksissa tämä
sana toistuu. Kuulijan on ymmärrettävä, että sanaan latautuu paljon nostalgiaa,
sillä usein se viittaa lapsuuden menetettyihin maisemiin ja tunnelmiin –
kadunkulmiin, kahviloihin, ystäviin ja ihastuksiin. Argentiinalaisen
tangomaestron englanninnoksessab)Barrio
de Tangon toinen säkeistö kuuluu näin:
Neighborhood of
tango, moon and mystery
distant streets, how
they will be!
Old friends I don’t
even remember now,
Whatever happened to
them, where they will be!
Neighborhood of
tango, what happened to that one ,
Juana, the blonde, I
loved so much.
Will she know that I
suffer, thinking of her,
since the afternoon
I left her!
Neighborhood of
tango, moon and mystery
From the memory I
see you again!
CORAZÓN [Sydän]
Tangosanoitusten
kenties tunnusmaisinta sanaa käytetään useimmin kuvainnollisessa mielessä,
tunteiden tyyssijana, mutta joskus konkreettiseesti sydämentykyksen yhteydessä,
kuten sävellyksessä Al Compas de
Corazón (Sydämenlyöntien tahtiin). Late
un corazon, porque he de verte nuevamente; miente mi soñar porque regresas
lentamente eli englanniksib) ”A heart throbs, because I will see
you again; my dream lies because you return slowly”.
Tangossa
Mi Dolor (Tuskani) sanotaan Vuelvo de tierras muy lejanas donde ayer, fuera
a buscar olvido a mi dolor, eli ”Palaan kaukaisilta mailta, joissa eilen
etsin kivulleni unohdusta”. Tämäkin tango kuuluu milongojen vakio-ohjelmistoon.
Sen ovat levyttäneet mm. Canaron, De Caron, De Angelisin, Gobbin ja Varelan
orkesterit solisteineen, mutta erityisen selkeästi sanoituksen äänsi laulaja Alberto Gomez vuonna 1930, taustanaan
Orquesta Tipica Victor; kuultavissa tästä. .
ESQUINA [Kadunkulma] lausutaan ”eskiina”
Samoin kuin Barrio (kts. edellä), myös Esquina-sana
sisältää piilomerkityksiä, ja on yleensä ymmärrettävä käsitteeksi ”nuoruuden kotikulmat”.
Viime vuosisadan alun Buenos Aireksessa kadunkulmat olivat yleisiä
tapaamispaikkoja, joissa mm. miehet harjoittelivat keskenään tangoaskelia, ja
näiden kulmauksien muistelija palaa nuoruutensa tunnelmiin.
Tangossa
Trés Esquinas (Kolme
kadunkulmaa) todetaan Yo soy del barrio
de Tres Esquinas, eli ”Olen
kotoisinKolmen Kulman lähiöstä”.
Tämän nimistä kaupunginosaa ei varsinaisesti ollut olemassa, mutta sillä
viitattiin vanhan rautatieaseman tienoon, joka sijaitsi kolmen kadun (Hipólito
Vieytes, Osvaldo de la Cruz ja Herrera) risteyksen läheisyydessä.
Trés Esquinas asema [Lähteenä http:// profesor-daniel-alberto-chiarenza.blogspot.com.ar]
FELIZ (Onnellinen) lausutaan ”felis”
Sana
lienee Suomessa tuttu Jose Felicianon (=onnen mies!) joulun iloa toivottavasta
kappaleesta Feliz Navidad, mutta
kyllä argentiinalaisessa tangosakin joskus
tunnustetaan onnea. Omasta parinsadan CD:n kokoelmastani tosin löytyi vain yksi
raita, jonka nimessä oli tämä sana. Sanchez Gorion orkesteri ja laulaja
Osvaldo Bazáni levyttivät vuonna 1954 kappaleen nimeltä Feliz Cumpleaños Mama, eli ”hyvää syntymäpäivää äiti”!
GRIS [Harmaa]
Tämä
adjektiivi palauttaa meidät tunnusmaisempaan tangomaailmaan. Kirjailija José
María Contursin sanoittaman tangon En
Esta Tarde Gris (Tänä harmaana iltapäivänä) päähenkilö muistelee,
sateen rummuttaessa ikkunaan, rakkaussuhdetta, jonka hän on päättänyt. Kun tätä
tangoa kuunnellessa tietää, että tekstityksellä on omakohtainen tausta c),
sanoituksen ankeus avautuu vielä koskettavammin: ”How much I want to cry, in
this gray afternoon. In its peal, the rain speaks of you”. Koko englanninnos tässä osoitteessa, jossa myös soi kappaleen äänitys.
HERMANO/HERMANA (Veli, sisko)
lausutaan
ilman H-äännettä
Kun
tangolyriikassa käytetään sanaa veli tai sisko, ei yleensä tarkoiteta
konkreettisesti sisarusta, vaan ystävää. Netin diskografioista löytyi 33 tangoa,
kaksi milongaa ja yksi valssi, joiden nimessä oli sana Hermano, sekä seitsemän sävellystä joiden otsikossa oli Hermana.
Kappaleesta Los Hermanos
(Veljet) vuonna 2011 äänitetty raspikurkkuisen Diego El Cigalan ja lyyrisempiäänisen
Andrés Calamaron (miesystävät!) väkevä, flamenco-inspiroitu esitys on
kuultavissa tästä. ”I have so many brothers / I can´t
count them all, / in the valleys, in the mountains, / on the pampas and the sea
/.”
ILUSIÓN [Harha]
Monessa
tangossa todetaan, että onni oli pelkkä ilusión,
ja muutaman tangon nimestäkin sana löytyy – ytimekkäimmin pelkästään Ilusión. Tällä sanalla
otsikoiduista tangoista löytyy monenlaista harhaa, kuten Ilusión azul (sininen), Ilusión
burrera (typerä), Ilusión de
mi vida (elämäni), Ilusión de
Pierrot, Ilusión de primavera
(kevät), Ilusión de vivir
(elämisen), Ilusión marina
(merellinen) ja Ilusión perdida
(kadotettu).
JAMÁS
[Ei koskaan] lausutaan
”hamas”
Tangojen
tekstit ovat täynnä ”ei koskaan” –toteamuksia. Tunnetuin tango, joka sanoo
asian jo otsikossa, lienee Jamás
retornarás (Et palaa koskaan). Laulussa todetaan Jamás retornarás.../ lo dice el alma mía, / y en esta soledad / te
nombro noche y día, eli ”Et koskaan palaakaan … sen kertoo sieluin mulle, /
ja yksinäisyydessäin / sua kutsun öin ja
päivin”. Kun Miguel Calón orkesterin ja laulusolistinsa Raúl Berónin
tiivistunnelmainen esitys alkaa soida, se sähköistää oitis Buenos Airesin
tanssilattian tunnelman. Kappale on kuultavissa tästä:
K-kirjain esiintyy espanjan kielessä
ainoastaan lainasanoissa, kuten karate, kilogramo ja kiwi. Sivuston todotango.com aakkostetussa tangosävellysten
laajassa luettelossa on vain yksi (1) tällä kirjaimella alkava
tangokuriositeetti: Knock-out de Amor!
LUNA [Kuu]
Kuten
suomitangossa, kuu pilkottaa ajoittain myös argentiinalaisessa sanoituksessa.
Sanan tunnistanee korvakuulosta ilman kielikurssiakin, mutta hankalammin ymmärrettävä
äänne on ”luunascheena” [kirjoitetaan luna llena] eli täysikuu.
MUÑECA [Nukke]
Sanan
symboliikan ymmärtää helposti. Tangojen joukosta löytyy Muñeca Brava (urhea),
Muñeca Cruel(julma), Muñeca Divina(jumalallinen), Muñeca Mala(huono), mutta myös
kodikas Muñeca Mia(minun). Ylivoimaisesti
levytetyin ”nukketango” on Jesús Venturan vuonna 1920 säveltämä ja Miguel
Osésin sanoittama A la Gran Muñeca
(Isolle nukelle). Siihen on sanoituksetkin, mutta yleensä suositaan
orkesteriäänityksiä, erityisesti Di Sarlin, jolta on levytykset vuosilta 1945,
1951, 1952 ja 1954.
