BUENOKSESSA 2015 - osa 2

LÄMPENEVÄ SÄÄ

Marraskuun eka viikon lopulla Buenoksen sää alkoi lämmetä.Yleensä lämpenevä sää tarkoittaa myös sadepäiviä, ja ukkosmyrsky voi puhjeta hyvin äkkiarvaamattakin. Viime visiitillämme kävelimme eräänä iltana ravintolaan loistosäässä, mutta jo alkuruoan kohdalla alkoi yht´äkkiä voimakas ukkonen, kaatosade ja ravintolan oven kiinni paiskannut myrskytuuli. Suhtaudumme nykyään myrskyvaroituksiin kunnioituksella.

Alkuperäinen sääennuste marraskuulle.

Kuukauden alussa julkaistu pitkäaikaisennuste näytti varsin lupaavalta. Tätä kirjoitettaessa voimme todeta, että ainakin ennusteen alkuosa oli oikeansuuntainen.

SALON CANNING

Reissumme toka milongavisiitin teimme tanssipaikkojen aateliin kuuluvaan Salon Canningiin, joka sijaitsee Avenida Scalabrini Ortizin varrella. Paikan nimi sisältää muiston siitä, että kadun nimi aikaisemmin on ollut Canning.

Paikalliselle tango-opettajalle merkitsee tiettyä arvostusta, jos hänet kelpuutetaan milongailtaa edeltävän oppitunnin vetäjäksi Canningissa. Emme hämmästyneet, kun totesimme Demian Garcian opettavan siellä lauantai-iltaisin kahtakin peräkkäistä ryhmää. Menimme paikalle kello puoli kymmeneksi, yhdistäen milonga-illan ja jo neljännen Demian-opetuksen sille viikolle!

Canningin ryhmäopetuksen mainos ja livehärdeli.

Tangotunnille osallistui viidentoista parin verran ilmeisen paikallisia, varsin tottuneita tanssijoita. Yleensä kun tarkkailen muiden tanssia, seuraan viejien aikeita. Jostakin syystä huomioni kiinnittyi tällä kertaa seuraajiin, koska he tuntuivat olevan niin monella eri tavalla ´läsnä´. Miksi tuo huomattavan timmi, sporttisesti pukeutunut nainen on koko ajan niin tyytymättömän näköinen - joka viejän kanssa? Kun taas tuo hieman tukevampi käkkärätukkainen tuntuu nauttivan joka askelluksesta, myös hieman pieleen menneessä viennissä. Ja tuo harmaatukkainen señora hymyilee rauhallisen ystävällisesti joka tilanteessa. Näin kai niin me viejät kuin seuraajatkin tuomme tanssilattialle ns. osaamisemme lisäksi myös perusluonteemme. Mutta kumpi tekijä määrää oman - ja tanssiparimme - tanssinautinnon?

LA PIBA DE LOS JAZMINES

Buenoslaisten korttelien ainakin yhdeltä kulmalta löytyy yleensä kukkakioski, tai ainakin muutamia kukkapuskia kaupitteleva henkilö. Marraskuun alkupuolella valikoimiin ilmestyy voimakkaasti tuoksuvia jasmiineja, joita eurolla-parilla saa mukaansa nipullisen.

 Niiden näkeminen tuo aina mieleeni erään mielikappaleistani, Ricardo Malerban levytyksen La Piba de los Jazmines (Jasminityttö). Malerban orkesterin vuoden 1943 äänitys on tiettävästi tämän kappaleen ainoa levytys. Ihastuin ensikuulemalla sen intensiiviseen pulssiin (compas) sekä melodia-osaston omintakeisuuteen. Melodia on haikea, mutta Orlando Medina laulaa sanoituksen kuin ulkopuolisen kertojan roolissa.

Kun tutustuu kappaleen sanoitukseen, ymmärtää edellä mainitun asian laidan. Moni tango kertoo pettymyksestä rakkaussuhteessa, mutta tässä kappaleessa pettynyt on ”vain” ihailija. Eikä kysessä ole yksittäinen päähenkilö, vaan pettymys on ollut kollektiivista!  Ja jasmiini - se liittyy tarinaan sekä konkreettisella että vertauskuvallisella tavalla…

Sivustolta www.tanguito.co.uk löytyvä englanninnos ilmentää, että kysessä on nainen työväenluokasta [She was the vibrant and guileless busy bee of the factory], joka on kaunis ja joka vapaapäivänään, sunnuntaisin, pitää jasmiininkukkaa koristeena rinnuksillaan. Hänellä riittää ihailijoita [Many was the handsome buck who serenaded her window], jotka ilmeisesti jäävät nuoleman näppejään, kunnes kuvaan ilmestyy lipeäkielinen ”Auervaara”...

Laulun loppusäkeistö. Wither = lakastua.

Kappale on kuunneltavissa tästä https://www.youtube.com/watch?v=RPkeCcSyBgE

DANIN KEITTIÖSSÄ

Kuten jokaisella reissullamme, olimme tälläkin kerralla varanneet Danielle ”Dani” Charonnetilta ¹⁾
 viikoittaiset yksityistunnit. Dani on Gustavo Naveiran oppien vankka kannattaja, ja on parin otteeseen toiminut tämän assistenttinakin. Muutamia muita Buenoksen tangohotelleissa toimivia, nuoremman polven opettajia hän tapaa säännöllisesti kokemuksia jakamaan ja tekniikka-asioita pohtimaan. Hän myös jatkuvasti kouluttautuu monenlaisilla kehonhallintaan keskittyvillä kurseilla. Meille hänestä on tullut tangoperustekniikan ykkösopettajamme.

Eka viikon opetusta varten ei oltu ehditty varata aikaa treenistudiosta, joten asia ratkaistiin pitämällä tunti Danin keittiön kivilattialla. Olimme etukäteen ilmoittaneet keskittyvämme tällä reissulla milonga-tanssiin, ja ensisijaisena oletuksenani oli, että pääsisin hänen avulla testaamaan käyttämieni milonga-kuvioiden sujuvuutta. No, eihän siihen pisteeseen tällä kerralla tietenkään vielä ehditty.

Danin keittiön ikkunalla ja pohjakerroksen käytävällä.

Kuten niin tyypillisesti argentiinalaisen ammattiopettajan yksärillä, 90 minuutin sisällöksi riitti yksi [= 1] kuvio - La Baldosa - ja paljon, paljon pelkkää kävelyä. Tanssiasentoa rukattiin monin pienin täsmennyksin, viennin ja seuraamisen tasoa säädettiin [ei rinnan korkeudella, vaan lantion] ja viennin suuntausta tarkennettiin [ei ´keskelle´seuraajaa, vaan tukijalkaa kohti].

Mikä vaikutus tarkoilla, henkilökohtaisilla ohjeilla voikaan olla! Taianomaisella tavalla - niinä hetkinä kun kaikki osui kohdalleen - sekä viejällä että seuraajalla tanssi tuntui lähes uudelta kokemukselta!

OSVALDO CARTERY

Argentiinan tangoyhteisö suree 9. päivänä lokakuuta kuollutta tanssijalegendaansa, Osvaldo & Coca -parin miespuolista jäsentä. Osvaldo oli aloittanut tangon tanssimisen 17 ikäisenä vuonna 1955. Häntä voidaan kuvata luonnonlahjakkuudeksi, jolle tanssiminen oli vaivatonta. Hän omasi argentiinalaisen tanssiyhteisön korkealle arvostaman kyvyn, eli pehmeänsujuvan tangokävelyn. Perheen perustettuaan Osvaldo ja Coca jättivät tanssilattian 30 vuodeksi, mutta palattuaan eläkeiässä, he voittivat argentiinalaisen tangon maailmanmestaruuden vuonna 2004!

Meilläkin on henkilökohtaisia muistoja hänestä, osallistuttuamme vuonna 2011 ryhmätunnille El Tacuari-nimisessä milongapaikassa. Osvaldo puhui vahvasti honottaen, ja meikäläiselle oli käytännössä mahdotonta ymmärtää hänen ohjeitaan. Tämä sai hänet selvästi hermostumaan, ja kun kuvio lopulta meni osapuilleen kohdalleen, Osvaldo kiitti käsiään taivasta kohti nostaen ylempiä voimia avusta!

La Milonga -lehden marraskuun numeron muistokirjoituksen englanninkielinen käännös siteeraa Osvaldon sanontaa: ”The nicest thing about the dance, firstly, is the music; second the woman.” Osvaldo Cartery ei tyytynyt ns. tulkisemaan musiikkia, hänen tanssinsa yksinkertaisesti sulautui musiikkiin. Pehmeän kävelyn ohella hänen tunnusmerkkinään oli yksinkertaisuus: mitään tarpeetonta ei tehty, eikä mitään tehty jonkin kuvion ”näyttämisen” vuoksi. Tämän periaatten hän on myös painokkaasti ilmaissut haastattelussa.

Osvaldo Carteryn tanssiperiaate.

 Tässä vuodelta 2007 esimerkki Osvaldon ja Cocan rauhallisesta, lähes minimalistisesta perustanssista, johon hän huumorimiehenä lisää muutamia pelleilypotkuja: https://www.youtube.com/watch?v=Qm4HSoe7JeQ

ANTIKVARIAATTIEN LUMO

Vuosi sitten tuli Buenoksen divareista ostettua läjä tangokirjoja, minkä kotimatkalla sai huomata matkalaukun painossa; niinpä tänä vuonna päätin olla pidättyvämpi.  Yhden kerran oli kuitenkin pakko sukeltaa täkäläisen antikvariaatin taikapiiriin, eikä poistua kehdannut kauppoja tekemättä. Huomasin näppärän tangolyriikkasarjan, joka esitetteli aina yhden laulajan koko repertuaarin. Olisin ostanut sarjasta montakin osaa, mutta myynnissä oli vain Julio Sosaa koskeva vihko. Tämä laulaja levytti 1950-luvulla Armando Pontierin ja Francisco Rotundon orkesterien kanssa, sekä 1960-luvulla oman orkesterin solistina.

Antikvariaatin tunnelmaa.

LUGAR FAVORITO?

Buenoksessa on satakunta tanssipaikkaa, joista paikallinen milonguero/ra on yleensä valinnut säännöllisille käynneilleen yhden tai kahden käden sormilla laskettavan valikoiman. Argentiinalainen Jorge Allejano on tehnyt laajan, kansaivälisen nettikyselyn tanssijoiden suosikkitanssipaikoista, ja tähän kyselyyn Bloggaajakin muistaa vastanneensa. Siinä oli erittäin laaja listaus milongapaikoista, johon saattoi halutessa lisätä oman vaihtoehtonsa.

Listan alkupäätä sivustolta www.rentangobuenosaires.com.

Listan tuoreessa päivityksessä on nimettynä lähes kaksituhatta milongapaikkaa. Niistä toistakymmentä suosituinta ovat Buenos Airesissa, mutta jo sijalla 15. on tanssipaikka Meksikossa, ja jaetulla 16. sijalla milonga Valenciassa.

LA GLORIETA

Yllä olevan listan kärkitusinassa on vain kaksi paikka jossa emme ole käyneet, joten aika yksiin tuntuvat mieltymyksemme menneen. Mutta eräs listan puute hämmästyttää. Kärkisijoille olisi luullut pääsevän myös Buenoksen mahdollisesti viehättävin tanssipaikka, puistoympäristössä sijaitseva ulkoilmatila La Glorieta!

Paviljonki puistoremontin keskellä sekä milongaisäntä Marcelo Salas.

Belgranon kaupunginosan (Barrio de Belgrano) kauniissa puistossa sijaitseva pyöreä paviljonki rakennettiin vuonna 1907 ulkoilmakonsertteja varten. Tanssipaikkana se on toiminut viimeiset parikymmentä vuotta. Kuten milongan isäntä Marcelo Salas kertoo vuonna 2006 julkaistulla videolla ²⁾, kaikki lähti alkuun siitä, että hän ja muutama ystävä alkoivat tulla paviljongille tango-piknikeille. Nykyään Glorietassa on kolme kertaa viikossa milonga, jota edeltää tanssikurssi.

Aiemman vuoden käynniltä oli muistissa kauniisti hämärtyvän puiston tunnelma, tanssilavan väenpaljous ja nuorehkojen tanssijoiden teknisesti taitava, show-off henkinen tanssi. Tällä kertaa väkeä oli vähemmän, ja joukossa tuntui olevan turhan monta parkettien partaveitsenä itseään pitävää touhu-kallea, joilla into ylitti taidot. Tunnelmaa latisti myös puistossa käynnissä ollut laaja kunnostustyö, minkä vuoksi pääsy lavalle oli aidattu ahtaaksi käytäväksi. Kun pimeä laskeutui peittämään rakennustyömaan tiiliryöykkiöt ja paviljongin menoa siirtyi katsomaan etäämmältä, jotakin viimekertaisesta lumosta oli sentään aistittavissa.

                                                          La Glorietan iltatunnemaa. 

BUENOS AIRESIN JAKARANDAT

Tänä vuonna eräs väripilkku tuntui tyystin puuttuvan Buenoksesta. Missä olivat jakarandapuiden värikkäät kukinnat, jotka aikaisempina vuosina olivat tervehtineet meitä? Oliko tämän vuoden epätavallisen kylmä kevätkausi kenties vaikuttanut kukkanuppujen kehitykseen? Kun aikaisemmin jo lokakuulla kaupungin puistoissa oli saanut kävellä maahan leijuneiden jakrandankukkien muodostamilla matoilla, tänä vuonna maa oli marraskuun puolessa välissä vielä paljas, ja puista puuttui tuttu koreus.

Jakaranda kukkii.

Marraskuun kolmannelle viikolle tultaessa jakarandat vihdoinkin puhkesivat kuin yhteisestä sopimuksesta kukkaan, tuoden kaipaamamme väriliston puistoihin ja katujen varsille.

VIITTEET

1) www.tangochrister.blogspot.com.ar/2014/11/face-to-face-with-danielle-charonnet.html
2) Milongas de Buenos Aires, Volume 1. International DVD group S.A., 2006

KIRJAESITTELY ─ Tango Nuevo

Carolyn Merrit: Tango Nuevo

University Press of Florida, 2012

Kovakantinen, 219 sivua

ISBN 978-0-8130-4219-0

Hinta £ 20.50 (Amazon.co.uk)

Tämä kirja ei ole helppolukuinen. Kirjoittaja on yhdysvaltalainen, Philadelphiassa asuva antropologian opettaja, ja kirjoitustyyli on akateemisen korkealentoista.

Vaikka kirja punoutuukin kirjoittajan oman ´tangoelämän´ ympärille, se ei vajoa romanttisten elämäntarinoiden tasolle. Tekijä korostaa käyttäneensä antropologista tutkimusnäkökulmaa, ja hän on teosta varten haastatellut satakunta tanssijaa, sekä harrastajia että ammattilaisia.
Viimeksi mainittujen joukossa ovat mm. raskaan sarjan nimet Carlos Gavito, Rodolfo Dienzel, Juan Carlos Copes, Gustavo Naveira, Fábian Salas ja Olga Besio.

Kirjoittajan oma tanssihistoria alkoi viiden vuoden iässä, jolloin hän aloitti klassisen baletin. Myöhemmin hän siirtyi jazz-tanssiin ja moderniin tanssiin, sekä ehti harrastaa myös salsaa ja swing-tansseja. Argentiinalaisen tangon peruskoulutuksensa hän sai Yhdysvalloissa vuosina 2002-2007, jolloin hän jo teki kaksi lyhyttä matkaa Buenos Airesiin.

Kirja pohjautuu vuosina 2005-2007 Buenos Airesissa vietettyyn kahteen vuoteen, sekä jatkokäyntiin vuonna 2010. Kirjoittaja huomasi tangoskenen muuttuneen vuosien 2007 ja 2010 välissä, mikä vaikutti kirjan  lopulliseen sisältöön. Tämän referaatin kirjoittajan tiedossa ei ole dramaattisia muutoksia vuosina 2011-2015, joten kirjan faktat ja johtopäätökset ovat edelleen ajankohtaisia.

   

Vuoden 2003 aikoihin, kun kirjan kirjoittaja harjoitteli ja tanssi Yhdysvalloissa, hän alkoi yhä useammin kuulla termin ”Tango nuevo”.  Asiasta kiinnostuneena hän hakeutui muutaman kerran milongaan Rhode Islandin osavaltion Providenceen, joka oli  ”an enclave for [tango] experimentation in the United States”. Hän kuvaa miten siellä oli ”mostly twenty- to forty-something  tangueros, dancing to music ranging from Osvaldo Pugliese to Astor Piazolla to Tom Waits”. Hän näki miten miehet ja naiset vaihtoivat viejän ja seuraajan rooleja keskenään, avasivat tanssiotteen kääntäen seuraajan ympäri, ja toivat tanssiinsa liikesarjoja swingistä, salsasta, bluesista ja kontakti-improvisaatiosta.  Kyse tuntui olevan paikallisesta ilmiöstä. ”Tango nuevo seemed reserved to these isolated pockets of young, eager dancers”.

Kun hän vuonna 2005 asettui asumaan Buenos Airesiin, hän oli ottanut erääksi tavoitteekseen selvittää tämän uuden tangotanssin  taustat. Sitä hämmästyneempi hän oli, kun valtaosa argentiinalaisista tanssijoista väitti, että ”there is no such thing as tango nuevo”. Jos asia olisi pysähtynyt tähän väitteeseen, tämä kirja olisi jäänyt kirjoittamatta, mutta Merrit jatkoi projektiaan, ja löytyihän Argentiinasta perinteisen tangon rinnalla myös uusia ilmiöitä.

DISKOKATASTROFI VAIKUTTI

Joulukuussa 2004 eräässä Buenos Airesin diskossa sattui tulipalo, joka vaati 194 nuoren hengen. Se sai yleisen huomion kiinnittymään klubien ja tanssipaikkojen huonoon paloturvallisuuteen, ja viranomaiset asettivat näille käyttökiellon, kunnes niiden paloturvallisuus olisi varmistettu.  Tangotanssijoille, ei vähiten Buenos Airesiin saapuneille tangoturisteille, alkoi muutaman kuukauden kaoottinen kausi, kun odotettiin tietoja siitä, mitkä tanssipaikat mahdollisesti olivat saaneet avata ovensa. Useat milongapaikat joutuivatkin kokonaan lopettamaan toimintansa.

Jostakin syystä prácticat saivat pääsääntöisesti jatkaa toimintaansa. Tätä porsaanreikää alettiin heti käyttää hyväksi. ”Dancers – primarily young, both foreign and Argentine – transformed prácticas into informal (read: illegal) milongas”. Tällaisissa paikoissa entistä rennompi, perinteisten milongojen codigoista vapaa ilmapiiri alkoi kukoistaa.

EL GALPON, EL MOTIVO, PRÁCTICA X

Palermon kaupunginosan laitamilla, entisessä teollisuushallissa nimeltä El Galpon alettiin järjestää milongas clandestinas, eli underground milongoja. Kirjoittaja käyttää peräti pari kirjan sivua kertoakseen hätkähdyttävistä kokemuksistaan siellä.

”The lack of seating, and a musical program free of tandas broken by cortinas, heavy on electronic and alternative music, combined to create a space that my body recalls as a nonstop of motion, sweat, and gime”. ”Dancers were […] opening, breaking, and inverting the embrace, playing with off-axis movements, doing lots of colgadas and volcadas […]”. Jotkut tanssivat nykytanssiliikkeitä ja toiset heittivät seuraajalla kuperkeikkaa. ”All the things that I associated with tango nuevo at the time ─ and that I had heard did not exist in Buenos Aires ─ were here at El Galpon”.    

Kun viranomaiset alkoivat ratsata kiellettyjä tanssiaisia, El Galponin omistaja pelästyi, ja lopetti paikan toiminnan, mutta moni vastaperustettu ”práctica” jatkoi toimintaansa. Näiden joukossa olivat vielä tänä päivänä jatkavat, erityisesti nuorten tangoilijoiden suosimat El Motivo ja Práctica X.

MAINOSKIKKA?

Kirjan kirjoittajan hämmästykseksi myös näissä ”vapaissa” práctica-paikoissa tanssivat argentiinalaiset kutsuvat tanssiaan yksinkertaisesti vain tangoksi. ”I was surpised to find a large-scale rejection of the term nuevo”. Kun kirjoittajan mielestä joku selvästi tanssi nuevoa, ja hän yritti painostaa tätä ´tunnustamaan´ tämän asian, vastaus oli ”Look, call it what you want, but for me it´s tango”.

Moni hänen haastatteluistaan, vaikka he henkilökohtaisesti ottivat etäisyyttä nuevo-nimitykseen, myönsivät että ”the term had a certain marketing cachet”. Nimike saattoi vedota ulkomaalta saapuviin tango-opiskelijoihin, jotka olivat tärkeä elannon lähde paikallisille tango-opettajille. Mutta myös ulkomailla opetettaessa nimikkeitä käytettiin ”tarkoituksenmukaisella” tavalla. Argentiinalainen tango-opettaja José Garofalo kertoi, että Yhdysvaltojen länsirannikolla hänen tuntejaan mainostetaan nimikkeellä tango nuevo ja itärannikolla nimellä tango milonguero.

KEHITÄJÄTKIN IRTISANOUTUIVAT

Vaikka ”uuden tangon” kehittäjinä hyvin yleisesti pidetään Gustavo Naveiraa ja Fábian Salasia (ks. alempana), molemmat ovat hyvin selväsanaisesti ottaneet etäisyyttä käsitteestä  tango nuevo. Kirjan kirjoittajalle Naveira totesi että ”the term means nothing, absolutely nothing to me”.

         

   

Kirjan toisessa luvussa fokus lavennetaan tangotanssin koko historiaan. Viime vuosisadan ensimmäisten vuosikymmenten tapahtumien kertauksesta ei juuri ole erikoista referoitavaa, mutta 1940- luvulta nykypäiviin kirja kuljettaa lukijaa varsin mielenkiintoisella otteella, jonka mottona voisi olla ”ei paljonkaan uutta auringon alla”.

PETROLEO

Neljäkymmentäluvun kuuluisimpia tangotanssijoita oli pankkivirkailija Carlos Alberto Estévez, eli Petroleo, josta käytettiin luonnehdintaa El Bailarin Imposible eli ”mahdoton/uskomaton tanssija”.  Häneltä säilyneissä haastatteluissa hän kuvaa sen ajan tangotanssin tilaa hyvin aktiiviseksi ja uutta etsiväksi. Tämän kirjan sanoin ”a period of remarcable choreographic innovation, where old steps were left behind, replaced with the new figures and postures”.  

CLUB NELSON MEN

Petroleo ja toinen mestaritanssija, Félix Luján eli El Negro Lavandian keräsivät ympärilleen kahdenkymmenenyhden miehen porukkaan, joka 1940- ja 1950-luvuilla kokoontui kolmasti viikossa Club Nelson nimiseen paikaan harjoittelemaan keskenään. Heidän tavoitteenaan oli uusien asioiden keksiminen tangoon, käyttäen inspiraationa kaikenlaisia lähteitä aina baletista andalusialaiseen Zapatoon ja Lindy hopiin, ulottaen liikkeet nostoihin ja hyppyihin. Ryhmän nuorimpiin jäseniin kuului Mingo Pugliese, josta myöhemmin tuli tangotanssijoiden seuraavan sukupolven tärkeä kasvattaja.

GUSTAVO NAVEIRA

Sotilasjuntan kaaduttua vuonna 1983, Argentiinan kulttuuri-ilmasto koki muutoksen. Buenos Airesin kaupunki aloitti ohjelman Programa Cultural en Barrios, jonka puitteissa perustettiin eri kaupunginosiin omat kulttuurikeskukset. Niissä tarjottiin monenlaisia ilmaisia kursseja aina piirustuksesta ja valokuvauksesta musiikkiin – ja tangoon.  Tuleva ”nuevotangon isä” Gustavo Naveira piti ensimmäiset tangokurssinsa keskustassa sijaitsevassa Centro Cultural San Martín:ssa, partnerinaan silloinen vaimonsa Olga Besio.  Naveira oli itse aloittanut tanssin vasta kaksi vuotta aiemmin, ottaen tunteja Rodolfo Dienzeliltä.

Tanssikurssista tuli huippusuosittu ja pian Naveira ja Besio vetivät kursseja myös kaupungin muissa kulttuurikeskuksissa. Naveira alkoi kehittää opetusmenetelmää, jossa valmiiden ”pitkien” askelsarjojen sijaan etsittiin osa-askelluksia, joita eri tavoin yhdistelemällä saattoi kehittää askelsarjoja.

COCHABAMBA INVESTIGATION GROUP

Naveira ystävystyi samanikäisen Fábian Salasin kanssa, ja yhdessä he jatkoivat tangorakenteen tutkimista, perustaen ns. Cochabamba-ryhmän, joka toimi aktiivisesti 1990-luvun jälkipuoliskolla. ”Through the investigation group, a constantly rotating research lab that many of today´s star teachers once passed through, a new way of thinking about and teaching the tango developed”.

Naveira ja Salas pyrkivät erityisesti paneutumaan tanssin fyysisiin mekanismeihin.  Niin Cochabamban ryhmä kuin Naveiraa opettanut Dienzel pyrkivät redusoimaan tangon neljään liikkeeseen, eli eteenpäin, taaksepäin ja sivuille askeltamiseen. Dienzel julkaisi omasta opetusmenetelmästään kirjan vuonna 1997.

Myöhemmin Naveiran ja Salaksen oppilaat venyttivät tangon rajoja opettajiaan pidemmälle. Heistä kirja nimeää tanssijat Enrique & Lucia, Norberto ”El Pulpo” Estebrez & Luiza Paes, sekä suosikkioppilaaksi mainitun Chico Frúmbolin.

   

THERE ARE NO NEW STEPS

Naveira ja Salas väittävät tiukasti, että he eivät tuoneet tangoon yhtään uutta kuviota. Sen sijaan he kävivät läpi tangon historiaa (”mined the annals”) löytääkseen käytöstä pois jääneitä askelluksia. He myös etsivät uusia tapoja suorittaa yleisessä käytössä olevia tangoaskelluksia.

Toisaalta uudet tanssisukupolvet, jotka  tulivat nykytanssin, popin ja folkin maailmoista toivat mukanaan uusia asioita tangon kehonliikkeisiin. ”By playing with such elements as dynamic, momentum, speed, intention, and emotion, they facilitated an expansion in the qualities expressed in tango dance” ─ ja loivat samalla kuilua nuorempien ja vanhempien tanssijoiden tangon välille.

TEKNIIKKAA TUNTEEN KUSTANNUKSELLA?

Kuuluisa tangotanssija Juan Carlos Copes sanoo haastattelussaan ”A lot of technique, acrobatics . . . but where is the feeling?” ja yhtä maineikas milonguera Olga Besio vihjaa nuevotanssin sisältävän paljon ennalta suunniteltuja, samanlaisina toistuvia kuviosarjoja. ”Sometimes people forget that one of the charachteristics of tango, of the essence of the dance, is creativity, improvisation, change”.

Samoja asioita pohtii amerikkalais-argentiinalainen tanguera Deby Noviz: ”I think the big difference between tango nuevo and whatever you want to call the other tango is that it´s really not improvised and threre´s no connection to the music . . . They´ll dance to the Rolling Stones or disco music. And then for the most part, thay all dance the same ─ it´s a series of steps”.

Toisaalta, kuten kirjan kirjoittaja toteaa, voidaan katsoa asiaa siltäkin kannalta että ”young tangueros have begun to strip the dance of false emotions”.

NUORILLE JA NOTKEILLE

Tässäkin kirjassa viitataan nuevo-tanssiin liittyvään nuorisotyyliseen pukukoodiin (tai pukukoodin puutteeseen), jossa yleisin tanssijalkine on urheilutossu, myös naisilla. Kuten eräs haastateltava toteaa ” .. in the U.S. people associate nuevo with some tricks in the way you dance and some way of dressing . .”

 Harrastajien nuorehko ikä heijastaa myös sitä, että nuevotanssi tyypillisesti vaatii sekä fyysistä notkeutta että kestävyyttä. ”It´s more open, more fluid and more . . . aerobic. You need to have a lot of energy; it´s a younger person´s tango” summaa Argentiinaan asumaan asettunut amerikkalainen naistanssija. Ja aiemmin siteerattu tanguero Garufalo toteaa yksikantaan että ” .. it´s just as ridiculous to teach people a ´new tango´ that they aren´t physically capable of using on the dance floor as it is to demand a stage dancer to move like milongueros”.

   

Tässä kolmekymmentäsivuisessa luvussa kirjoittaja käsittelee roolijakoja mies-nainen ja viejä-seuraaja; sekä Argentiinan kulttuurissa yleensä, että argentiinalaisessa tangossa. Aiheesta tarkemmin kiinnostunutta kehotan lukemaan kirjaa, sillä  antropologin tutkijanotteella kirjoitetun tekstin monipuolisia näkökulmia on mahdotonta lyhyesti referoida.

Käsittelynsä saavat sekä piripos-kulttuuri, eli miesten esittämät enemmän tai vähemmän imelät kohteliaisuuslausumat, että ylipäätään machoilu niin yhteiskunnassa kuin milongasaleissa, ja näissä  ilmiöissä vuosikymmenten myötä tapahtuneet (mahdolliset) muutokset.

Naistanssijoiden femiinisyys-identitettiä tarkasteltaessa todetaan toisaalta, että nuevo-paikoissa naisten pukeutumiskoodi on varsin vapaa, kun taas perinteisissä milongoissa edellytetään ”naisellisempaa” pukeutumista. Tämä saattaa olla jollekin epämiellyttävä vaatimus, mutta voi toisille päinvastoin olla tervetullut ”suojapaikka” naiseuden estottomaan esilletuomiseen.   

Myös tangon ”viemisen” ja ”seuraamisen” sisältöä puidaan monipuolisesti. Tyydyn tässä referoimaan tanssihistorioitsija Richard Powersilta otettua sitaattia, jonka näkökulmaa ehdottomasti kannatan: ”The best dancers know that a part of a great leading is following […] ─ he leads a move, then tracks her movement and stays with her”.

En ota kantaa huipputanssija Garlos Gaviton varsin suorasukaiseen toteamaan: ”Some girls get fed up with following, and they want to dance like a man, because they say it´s more entertaining. But I say you don´t have enough time in your life-time to learn how to follow well. So I would recommend to  these girls to really learn how to follow”.

   

Tätäkään, eksistentialistisia ja filosofisia kysymyksenasetteluja sisältävää, noin kolmekymmentä-sivuista lukua ei pysty tässä referoimaan kuin yksittäisin esimerkein. Niinpä jälleen suosittelen kirjan lukemista, jos aihe kiinnostaa enemmälti.

TERAPIAA, TAIVASTA, KIDUTUSTA...

Käytyään läpi argentiinalaisen tangon suoranaista terapiakäyttöä psyykkisissä, mutta myös fyysisissä sairaustiloissa, kirjoittaja koskettelee tangon roolia tanssijan ns. taivaana ja helvettinä. Argentiinaan asumaan asettunutta tanssijaa ja koreografia Michele Kadisonia siteeraten ”People don´t realize the anguish that goes into this dance, how trying it is, how ego demolishing it can be in a lot of ways. It´s probably the only dance that can reduce you to a slicer of nothingness and at the same time transport you to the ultimate ecstasy . . . and we like that torture because it keeps us alive”.

Yksi kirjan kirjoittajan monesti kokemista kidutusmuodoista, nimenomaan Buenos Airesissa, on ollut vaikeus päästä tanssilattialle. Hän kuvaa paikallisia milongoja hyvin sisäänpäin lämpiäviksi sekä hierarkkisiksi sen mukaisesti, minkä tasoiseksi kunkin henkilön tanssitaito arvuutetaan. Hän toteaa ”The social pain of the milongas, and of the milongas porteñas in particular, was a recurring theme in conversations with foreign women. […] The culture there is very difficult, unless you´re a superstar or under thirty and beautiful”.

... JA KOUKUTUSTA

Tangon koukuttavia aspekteja käsitellään monelta kantilta. Yksi näkökohta on tangon tanssimiseen sisältyvä eräänlainen mindfullnes- tai meditaatiotila. Kirjoittaja siteeraa Chan Parkin kirjaa Tango Xen:  ”the tango demands presence, in time, in this place” ja Rodolfo Dienzelin toteamusta: ” the dancer is effectively required to be in the moment”. Omista havannoistaan kirjoittaja sanoo ”The metaphor of the dance as an meditation in movement […] came up repeatedly in interviews and conversations with practitioners of all ages and outlooks”.

Mielenkiintoinen kysymys on, mihin ihmiset ovat menneet koukkuun. Yhtenä alalajina kirja mainitsee kurssitukseen koukkuuntuneet. ”There´s a lot of very fanatic people . . . People are talking all the time about teachers and where to take classes . . .”. Argentiinalainen opettaja Cecilia Gonzales on havainnut että jotkut ”come and bye everything they can relate to tango, but if it wasn´t tango it would be something else. It´s an addiction to shopping, not to tango”.

Kirjailijalla on myös ajatuksia perinteisten tangon ja nuevon tanssijoiden koukutusten eroista. Perinteisen tangon puolella ”tango is more than just dance but also music and social encounter. The seasoned milongera/o cultivates an ability to wait, for the sweetness of the dance is heightened by that wait. […] In contrast to this, manifestations of addiction in the práctica or nuevo scene often revolve around the accumulation of experience […] indicative of the increasing emphasis on consumption and thus return of one´s investment”.

TANGOLYRIIKAN MERKITYS

Kirjan kirjoittaja toteaa, että ”understanding the lyrics transports one beyond the sentimentality of romance into a more specific landscape of feeling”. Eräs haastateltu naistanssija totesi ”As I am learning the lyrics of tango, I am understanding what it means to really feel tango, rather than just enjoying the beautiful music […]”

      

Tämä on kirjan heikoin luku. Yli kolmekymmentä sivua kuluu yritykseen hahmottaa sitä, onko argentiinalaisella tangolla vain yksi kotimaa (ja kotikaupunki), vai onko sillä globaali koti. Luettavuutta haittaa myös se, että tässä luvussa kerrataan paljon jo aiemmin käsiteltyjä asioita.

BUENOS AIRES

Paikallisille tanssijoille on yleensä selviö, että argentiinalaisessa tangossa on asioita, jotka ovat saavutettavissa vain heidän kotikaupungissaan. Kysymysasetteluun ”Where does the tango exist” tangoammattilainen Mariano Olmanin vastaa: ”In my heart, my mind, in a bar, Avenida Corrientes, the obelisk, Buenos Aires, in a meeting with friends, the couple. You have to be born here to feel the tango, or marry a porteño and live it through your children”.

Myös tämän kirjan kirjoittaja, palattuaan Yhdysvaltoihin, yrittää epätoivoisesti tavoitella jotakin siitä autenttisesta tunnelmasta, joka on jäänyt Buenos Airesin milongohin, ja johon liittyy myös tangomusiikin kaikinpuolinen tuntemus. ”I will my partners to hold just a few bars at the start of each song [...] to extend the illusion that they are locating the orchestra, the singer, maybe even the year of each particular recording”.

ULKOMAAT

Jos tulkitsen kirjan jonkin verran koukeroista sanontaa oikein, kirjoittaja pitää nuevo-tyylistä tangoa ”autenttisimpana” Argentiinan ulkopuolella tanssittavana tangogenrenä, sillä perusteella että sen kehityshistoriakin on varsin globaali. ”I use the term nuevo because there is no denying the existence of a growing and rapidly evolving global community of young tangueros, many of whom continue to push the bounds of the dance´s vocabulary”.

Kirjan tekijä toivoo nykyään, että myös nuevo-tanssija paneutuisi tangon perimmäisiin juuriin. ”Once defensive about the right of young dancers to ´do their own thing´ I am a little less forgiving now, a little less tolerant of the tango dancer who does not understand, or at least aspire to understand, the roots and the development of the dance, its music and poetry”.

   

Kirjan takakansi

BUENOKSESSA 2015 - osa1

Jälleen kerran, kuudennen, olemme saaneet vaihtaa kotimaan syysmaisemat Buenos Airesin kesäisempään ympäristöön.  Kun joulun alla palaamme, on reissujemme yhteispituudeksi tullut 36 viikkoa – siis reilusti yli puoli vuotta!

Kaupunki on aika lailla entisensä; enemmän kai me olemme näinä vuosina muuttuneet. Muistan elävästi, miten ensimmäisellä käynnillä - vasta vuoden argtangoa harrastaneina - jännitimme milongoihin osallistumista kovin. Eka käynneillä oli kaupungin ´jokainen´ tanssikenkäkauppa testattava, ainakin toisen meistä mielestä. Ja sen toisen mielestä piti päivittäin ehtiä ainakin parille tangotunnille.

Tällä kertaa osallistumme vain kahdelle ryhmätunnille viikossa, minkä lisäksi otamme viikoittaiset yksityistunnit kahdelta eri opettajalta. Runsaasti aikaa jää siis lepoon, yleisturismiin sekä milongoissa käymiseen.

EL NIÑO VAIKUTTAA

Täkäläiseen alkukesään saapuvan on hyvä tietää, että lämpötila voi olla hyvinkin vaihteleva. Koska ensimmäinen matkamme oli tapahtunut tammi-helmikuun helteissä, emme tienneet tätä asiaa, kun seuraavalla kerralla saavuimmekin lokakuun puolessa välissä - ja palelimme vähissä vaatteissamme lämmittämättömässä asunnossamme.

Pari tähän asti vietettyä viikkoamme ovat olleet säältään vaihetelevia. Saapumispäivän +27 astetta vaihtui nopeasti useita päiviä kestäneeksi, toistakymmentä astetta kylmempään säähän, ja vasta hiljalleen päivälämpötila on jälleen noussut yli kahdenkymmenen. Tämän vuoden säästä ennustetaan El Niño-ilmiön vuoksi ylipäätään normaalia viileämpää, ainakin tällä Etelä-Amerikan korkeudella, koska lämpimät ilmamassat ovat kasautuneet Australiaan. Meille on kerrottu, että tämän vuoden lokakuu oli kylmin 55 vuoteen!

Buenoksen yleissäästä ennustetaan viileää ja kosteaa

KALLISTUVAA

Sekä ruokaupassa, ravintoloissa että kahviloissa hinnat tuntuvat selvästi nouseen. Siinä missä kahden hengen kahvilakäynnistä on aikaisemmin selvinnyt täkäläisellä satasella, hinta meni nyt kauas toiselle sadalle. Taksissa voi vain muistella 4-5 vuoden takaisia aikoja, jolloin parillakymmenellä pesolla ajoi kaupungin laidasta toiselle. Siihen nähden hinnat tuntuvat kolminkertaistuneen. Argentiinassa onkin ollut jopa 30 % inflaatio, joka tosin tänä vuonna lienee laskenut ”vain” kahteenkymmeneen prosenttiin.

Kahvilassa kului satanen henkeen

Euroja tai dollareita saa, turistin onneksi, puolivirallisissa ”blue market” vaihtotoimistoissa vaihtaa noin puolitoistakertaiseen kurssiin verrattuna viralliseen vaihtokurssiin. Paras tähänastinen vaihtomme antoi 100 eurosta 1650 pesoa, kun virallinen kurssi olisi ollut 1050 pesoa.

CONFITERIA IDEAL

Perinteeksemme muodostuneen tavan mukaisesti avasimme tanssitilimme iltapäivämilongalla historiallisessa, puitteiltaan loistokkaassa Confiteria Idealissa, joka sijaistee kivenheiton päässä Buenos Airesin tunnetuimmasta maamerkistä, Obeliscosta.

                                                                  Astu kanssamme Confiteria Idealiin!

Sunnuntaina klo 18 jälkeen läsnä oli enimmäkseen paikallisia pariskuntia. Tämä ilmeni heti saavuttuamme siitä, että alkaneeseen Chacarera-tandaan osallistui täysi lattiallinen tanssijoita. Paikan kivilattiaa on hyvä tanssia, ja tanssijoita oli tälläkin kerralla sopiva määrä; runsahkosti, mutta ei tungokseen asti. Ja kuten aina ennenkin, tarjoilu oli kaupungin hitainta…

NUEVA ESCUELA ARGENTINA DE TANGO

Vuosi sitten Tangoblogi raportoi tanssikoulu Escuela Argentina de Tangon toiminnan loppumisesta, huhujen mukaan vuokrarästien vuoksi. Tangoturistien onneksi koulu on jälleen toiminnassa, lisänimellä ”Nueva”, ja sen viikko-ohjelma on lähes yhtä laaja kuin ennen.   

Nueva Escuela Argentina de Tangon viikko-ohjelma

Paitsi että olemme sinänsä mieltyneet tähän kouluun, olemme tykästyneet miellyttävään bussireittiin asuntomme lähipysäkiltä. Sen sijaan, että joutuisimme heilumaan keskustan kapeiden katujen läpi nykien sompailevassa collectivossa, sujahtaa bussi numero 130 kymmenkaistaista Avenida del Libertadoria pitkin kohti määränpäätämme.

”Pikaratamme” ryhmätunneille

Plussaa on myös koulun sijainti ”siistillä” kaupunkialueella, tyylikkään ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa. Ensikertalaiselle koulun tilojen löytäminen on hieman haasteellista, koska reitti kulkee teatteriaulan kautta ja usean näyttelelytilan läpi. Oheisena on videopätkä siitä, miten koululle kuljetaan.

PRESIDENTTI – JA KUNINGAS

Kun lokakuun viimeisellä viikolla saavuimme Argentiinaan, oli vastikään käynyt ilmi, että presidentin vaalit menivät toiselle kierrokselle, kilpakumppaneina konservatiivien Mauricio Macri ja vasemmiston Daniel Scioli. Koska Buenos Aires on suurten ja ännekkäiden joukkokokousten luvattu kaupunki, valmistauduimme siihen, että keskikaupungilla voisi olla levotonta.

Sciolin kannattajien jakama esite

 Kun eka sunnuntaina poistuimme Cafiteria Idealin milongasta, Obeliscon tienoille olikin koontunut suuri ihmismassa, jonka äänekkäitä huutoja paukkupommit ja ilotulitteet säestivät. Hieman peloissamme lähestyimme mielenosoituksen lähellä olevaa maanalaisen sisäänkäyntiä, kun havaitsimme suuren screenin, jossa näkyi menossa oleva jalkapallo-ottelu. Kyse ei ollutkaan presidentinvaaleista, vaan kuningas jalkapallosta!

Meni minä vuorokauden aikana tahansa kuppilaan tai ravintolaan, niin aina siellä on auki televisio, josta tulee jalkapallo-ottelu. Ja jos kyseessä on paikallisen River Plate tai Boca Junior seuran ottelu, tarjoilu pysähtyy kun ottelussa on jokin tiukka paikka, sillä kaikki tarjoilijat tuijottavat telkkaria!

DEMIAN GARCIAN OPISSA

Olimme etukäteen päättäneet, että tällä reissulla keskittyisimme vahvistamaan heikointa lenkkiämme, eli Milonga-tanssia.  Olimme netistä löytäneet kymmenkunta opettajaa, joilla oli vakio-ohjelmistossaan milongatunteja. Niistä ykkösvaihtoehdoksi asetimme Nueva Escuela Argentina de Tangossa opettavan Demian Garcian ja kakkosvaihtoehdoksi Canelo Tango Estudiossa kurssittavan Roberto Canelon. 

Tyypillistä Buenoksen tangoinformaation epätarkkuudelle oli, että NEAT:n marraskuun nettitiedoissa näytti siltä, että Demian Garcian tunnit olisivat loppuneet, joten pyrimme Roberto Canelon tunnille – joka olikin siirtynyt eri päivälle! Onneksemme, koska Garcian tunnit olivatkin olemassa (katso kuva NEAT:n monisteesta).  Niistä olemme osallistuneet tiistain Milonga- ja torstain Vals-tunneille.

Demian on iloluontoinen ja ystävällinen opettaja, joka ei etene opetuksessaan liian nopeasti, vaan päinvastoin ´äkseerauttaa´ uutta kuviota hyvin perusteellisesti, osio osiolta. Milonga-tunnille osallistui pääosin paikallista noin neljäkymppistä väkeä. He olivat selvästi tansineet paljon, oppien tanssinsa luonnonmenetelmällä, ja nyt oli tultu hakemaan ´virallista´ oppia. Vals-tunnille saapui ryhmä amerikkalaisia, hieman varttuneemman ikäisiä harrastajia. 

Marjut ´kotiopetuksessa´

 Onnistuimme sopimaan Demianin kanssa viikottaiset yksityistunnit, joten nyt tapaamme hänet myös keskiviikkosin. Yksärit pidetään yksityisasunnossa Avenida San Juanilla, aivan suositun Grisel-milongapaikan nurkilla. Yksityisopetuksessa saa sellaisia askellus-, vienti- ja seuraamistekniikkaan liittyviä yksityiskohtaisia neuvoja, jota ei opettaja ehdi koskaan ryhmätunneilla antaa.

SUOMINEITO MAAILMALLA

Kävellessämme kohti Avenida San Juania, huomiomme kiinnittyi kovin tutun näköiseen kasvoon juuri kiinnitetyssä seinäjulisteessa. Tarja Turunen voisi täällä kotikaupungissaan toki tulla vastaan myös ilmielävänä, mutta tätä ei meille ole vielä tapahtunut. Nettitietojen mukaan hän kiertää tässä kuussa Argentiinaa laajemminkin, konsertoiden viidessä muussakin kaupungissa. Pitkä on loikka maailmalle ollut Savonlinnasta!