BUENOSPÄIVÄKIRJA 2014 – Lokakuu

Viides Buenos-reissu, niistä neljä viimeisintä loppuvuodeksi, kuten nyt. Kovin on Argentiinan alkukesä vaihdellut näinä eri kertoina. Muutamana vuotena on tullessa ollut pilvipoutaa ja parinkymmenen asteen lämpötila, mutta viime vuonna oli aluksi kylmää, alle viisitoista astetta ja sateista. Tänä vuonna, lokakuun kolmannella viikolla, tulijaa tervehti kirkas auringonpaiste ja 25 asteen lämpötila - joka muutamaksi päiväksi kapusi jopa kolmeenkymmeneen!

CHARLES DE GAULLELLA

Lemppariyhteys on, mukavien aikataulujen vuoksi, ollut Finnair/Air France yhdistelmä reitillä Helsinki – Pariisi – Buenos. Siitäkin huolimatta, että Pariisin kentällä on pitänyt jalkaisin ravata tosi pitkä ja mutkikas, sekavasti viitoitettu kilometribaana Finnairin ja Air Francen käyttämien terminaalien väillä. Kenttärakennus sinänsä on arkkitehtonisesti hieno, ja kaupat ja ruokailupaikat tasokkaita.

Iltanäkymä Charles De Gaullen K-hallista

Viime vuonna koneenvaihtoreitti oli aivan uskomattoman monimutkainen, koska ´vakiobaana´ oli uudistustöiden vuoksi poikki. Jouduimme toistuvasti sisääntulohalleihin, ja niissä tietenkin aina passintarkastusjonoon – yhteensä kolme ylimääräistä kertaa! Vaivannäkö palkittiin tänä vuonna, uudistustöiden valmistuttua, sillä koko siirtymä hoitui yhdellä bussikyydillä, ilman ylimääräisiä tarkastuksia.

MARITASSA MAKEASTI

Edelliseltä reissulta lompakkoon jääneet pesot oli ensimmäiseen iltaan mennessä käytetty, joten ruokarahaa piti nostaa automaatilta. Mutta tuttu lähiautomaatti kieltäytyi tunnistamassa Master Cardia. Yhtä huonosti kävi toisellakin automaatilla sekä ruokakaupan kassalla. Mikä neuvoksi nälkäisille turisteille? Ratkaisun nimi: Marita!

Marita (Sanchez de Bustamante 2498) on vastapäätä blogin ´logokuvaa´

Huippuviihtyisä ja tyylikäs (4.5/5 TripAdvisor pistettä), asuntomme lähikorttelissa sijaitseva Marita on ehdottomia suosikkiravintoloitamme, jonka omistajan (Marita) kanssa olemme aiempien käyntien yhteydessä tulleet tutuiksi. Siispä sinne! ”Otatko maksuksi euroja tai dollareita?” Vastaus: ”En, mutta syökää rauhassa, ja hoitakaa maksu seuraavalla käynnillänne”. Ja kyllä nälkäisille maistui ihanantuore salaatti, pikantisti maustettu jänispaisti ja italialaistyyppinen, itse tehty jäätelö!

RAHAA VAIHTAMASSA

Ydinkeskustan turistirysien kulmilla käyskenteleviä pimeitä rahanvaihtajia on vilppien välttämiseksi paras kaihtaa. Turvallisemmilta kaupunkialueilta löytyy avoimesti toimivia, puolivirallisia ”Forexeja”, meistä lähin vartin kävelymatkan päässä. Sinne suuntasimme heti seuraavana päivänä.

Aikaisemman kahden asioimisluukun lisäksi oli sivukäytävälle avattu toiset kaksi, joten kovasti oli vaihtobisnes vuodessa kiihtynyt. Ihmekös tuo, sillä kun virallisella kurssilla olisi sadalla eurolla saanut noin 1000 pesoa, niin harmaalla kurssilla sai 1700! Koska Argentinassa ei ole sataa pesoa suurempaa seteliä, jo muutaman sadan euron vaihdosta jo melkoinen tukku seteleitä! 

Sadan euron vaihtokauppa

Entä miten toimimattoman luottokortin ongelma ratkesi? Sillä, että nettipankissani vaihdoin kortin toimialueen asetuksen ´Europe´ asetukseen ´Whole world´. Tämä asia kannattaa muistaa kaukomatkoilla.

GUSTAVON & MARIAN TUNNILLA

 Gustavon ja Marian tunti alkaa kävelyllä

Aloitimme tuttujen opettajien bongauksen sunnuntain Lujos-milongasta (Alsina 2540), missä Gustavo Sabá ja Maria Olivera pitävät viikoittaisen ryhmätunnin – aina silloin kun he USA:n ja Euroopan opetusmatkoiltaan ovat palanneet kotikaupunkiinsa.

Ihastuimme Gustavon ja Marian hötkyilemättömään, hallitun elegantisti entenevään tangotyyliin ryhmätunnilla Salon Canningissa vuonna 2012. Kun kävi ilmi, että he asuvat vajaat viisi korttelinväliä meidän kämpästä aloimme ottaa yksityistunteja heidän kodissaan! Vuonna 2013 saimme järjestettyä heidät käymään Turussa, heidän Ruotsin vakiokeikkansa lisäkuviona. Lujos-tunnit keskittyivät viime syksynä milongaan. Tänä vuonna pääaiheena on tango salon.

KADONNUT TANGOKOULU

Turistivirtojen valtaamassa ydinkeskustassa vierailemme vain pakottavasta syystä. Aiheelliseksi syyksi katsoimme käydä noutamassa tuntilistat kaupungin runsasohjelmaisimmasta tangokoulusta Escuela Argentina de Tango.  Ällistyksemme oli melkoinen kun kävi ilmi että koululle oli laitettu lappu luukulle!

Tangokoulun käytävän lukittu ovi

TUTUSSA MUSIIKKIKAUPASSA

Onneksi kadonneen tangokoulun lähistössä sijaitseva tangomusiikin suosikkikauppamme oli tallella. Osoitteessa Lavalle 582 sijaitseva Tango´s ei ole suurikoinen, mutta katonrajaa myöden täynnä tangolevyjä ja tangoaiheisia DVD:itä. Henkilökunnan tangotuntemus on vankka, ja heiltä saa myös tietää mitä levyjä tanssinopettajat ovat viime aikoina suosineet!

Levykaupan tiskillä

Levyjen hinnat ovat täällä vielä pysyneet edullisina, vaikka miltei kaikki on Argentiinassa on viime vuosina selvästi kallistunut, kertoohan tuorein vuositilasto 40%:n inflaatiosta. Viime vuoden reissulla hamstrasin sellaisen pinon levyjä, että jouduin ostamaan kahdetkin säilytyskansiot, saadakseni levyt mahtumaan matkalaukkuun.  Tämän päiväinen ostos, joka käsitti kuusi CD:tä ja yhden DVD:n, maksoi 550 pesoa, eli harmaalla vaihtokurssilla noin 30 €.

 Kolmenkymmenen euron ostos

BUSSILLA JA TAKSILLA

Ensimmäisinä vuosina olimme maanalaisen eli Suben ahkeria käyttäjiä. Sen ydinkeskustasta viuhkamaisesti länteen kulkevat radat auttoivat hahmottamaan eri kaupunginosien keskinäistä sijaintia. Hiljalleen kuitenkin näköalattomassa, hikisessä tungoksessa reissaaminen alkoi tympiä, ja olemme siirtyneet maanpäällisen liikenteen käyttäjiksi.

Pari vuotta sitten käyttöön tullut yleiskortti SUBE kelpaa niin maanalaisessa kuin busseissa, ja sovelluksella http://mobile.omnilineas.com/argentina/buenos-aires/city-bus/ sopivat bussireitit löytyvät näppärästi. Kotoa tulee yleensä lähdettyä bussilla, mutta kaupungilta takaisin monasti taksilla, jossa ainakin saa takuuvarmasti istua!

Taksien meno on tyypillisesti melkoista kaahailua ja turvavyöt usein käyttökelvottomat. Jos kuljettaja vähän väliä tekee ristinmerkin, se ei kuitenkaan joudu siitä, että hän kutsuisi korkeampia olentoja apuun, vaan hän hartaana katolilaisena kuittaa sillä kirkon ohituksen.

Jos kuljettaja (lähes poikkeuksetta mies) on varttuneempaa ikäluokkaa, radiossa voi soida tango, ja olemme kokeneet senkin, että kuljettaja laulaa kappaleen mukana! Tuorein tapaus on naiskuljettaja, jonka kanssa päädyimme keskustelemaan tangon tanssimisesta ja hänen suosimistaan tanssipaikoista. Blogin sivupalkin kohdassa GALLERIA/Henkilöt löytyy tästä tapaamisesta lisäjuttu valokuvineen!

¡TORMENTA!

Tiistai-iltaisin luotto-opettajamme Dani¹⁾ järjestää viikoittaisen práctican, joka on pikemmin riemukas pikku milonga. Olimme jo kovin sinne lähdössä, kun radiossa varoitettiin lähestyvästä rajusta ukonilmasta (tormenta), ja ihmisiä kehotettiin välttämästä ulkona liikkumasta.

Tämän kertainen ukkosmyrsky tutkakuvassa

Aikaisemmilta kerroilla olimme oppineet että tormentat alkavat - kuin napista painamalla - rajulla rankkasateella ja myrskyluokan tuulilla, joten otimme varoituksesta vaarin ja jäimme kotiin. Pation ruokailuryhmä sidottiin tiukkaan kasaan, jottei tuoleja lentäisi ympäriinsä, kuten eräänä vuonna…

MILONGA KATTOKRUUNUJEN LOISTEESSA

Seuraavana, vielä tihkusateisena päivänä päätimme aloittaa tämänkin reissun milongat vakiotavalla – ydinkeskustan historiallisen tanssipaikan, Confiteria Idealin iltapäivämilongalla.

Conifiteria Ideal on osoitteessa Suipacha 384, lähellä Obeliscoa

Confiteria Idealissa on kivilattia, jolla on aivan hyvä tanssia. Iltapäivätansseissa lattialla on yleensä melko mukavasti tilaa. Asiakkaat ovat tyypillisesti varttuneen ikäisiä ja tanssivat varsin perinteistä Tango Salonia. Tällä kerralla läsnä oli enimmäkseen paikallista väkeä, mutta myös turisteja, joista suurin osa tyytyi istumaan tanssijoita katsomassa.

MIESTEN & NAISTEN TEKNIIKKATUNNILLA

Eräs Buenos Airesin konkariopettajia on Julio Balmaceda. Hän sai oppinsa isältään Miguel Balmacedalta, joka piti tunteja Salon Canningissa jo 1980-luvulla. Vuodesta 1991, isänsä kuoleman jälkeen, Julio Balmaceda on jatkanut viikoittaisten Canning-tuntien pitämisen.

Tarkoituksenamme oli osallistua hänen tunnilleen, mutta hän oli sairaslomalla lonkkaleikkauksen vuosi. Hänen partnerinsa, Corina De La Rosa, pitää Zarasa-nimisessä tanssipaikassa viikoittaista ryhmätuntia Téchnica para hombre y mujer, eli tekniikkaa mies- ja naistanssijoille, ja tälle tunnille me osallistuimme.

Opettaja sinisessä treenipaidassa ohjeistamassa

Tunnille osallistui parikymmentä henkilöä, joukossa viisi miestä. Periargentiinalaiseen tapaan ei suinkaan lähdetty suin päin ”tekemään kuvioita”. Itse asiassa koko 90 minuutin kuluessa ei tehty yhtään kuviota. Ensimmäinen puoli tuntia käytettiin alaraajojen vetreyttämiseen, jalkapohjasta lonkkaan asti.

Toisen puolituntisen aikana harjoiteltiin kävelytekniikkaa, ja viimeisen puolituntisen ajan hiottiin viennin ja seuraamisen yksityiskohtaista tekniikkaa – edelleen pelkkää kävelyä käyttäen. Kun tällaisessa harjoituksessa saa yhdenkin yksityiskohdan kävely-, vienti- tai seuraamistekniikastaan kohennettua, siitä koituva jatkuva hyöty ylittää monikertaisesti pelkästä ”kymmenen uuden kuvion” harjoittelusta saavutetun ”edun”!

TANGUERA TAKSIKUSKINA – Cristina Vitale

Helteisenä Buenos Airesin kesäpäivänä vinkkaamme ostoskeskus Abaston kulmilla taksin. Kuljettajana on poikkeuksellisesti nainen. Keskusteltuamme ensin hiostavasta säästä, kuljettaja tiedustelee aihetta vierailuumme tässä kaupungissa. Kuultuaan syyksi tangon, hän sanoo ”soy tanguera, tambien” – minä myös olen tangotanssija!

Cristina Vitale taksinsa ratissa

Saamme kuulla hänen aloittaneen tangotanssin vasta melko äskettäin, neljä vuotta sitten. Tiedusteluun kuka on hänen tanssinopettajansa, vastaus on, että ei kukaan. ”Olen oppinut luonnonmenetelmällä, käymällä tansseissa”. Peruutuspeilin takaa hän nappaa tunnetun tanssipaikan, Salon Canningin esittelykortin, ja osoittaa: ”tässä on meidän tanssiporukkamme; minä olen siinä edessä vasemmalla”. Hän kertoo, että aikaisemmin he kävivät koko porukalla säännöllisesti Canningissa, mutta nykyään he kokoontuvat vain silloin, kun jollakulla on syntymäpäivä.

Salon Canningin esittelykortissa Cristinan porukka oikeassa yläkulmassa

Jokaiselle on nimittäin kehittynyt omat suosikkitanssipaikansa, joten ”porukka on sirottunut eri tahoille”. Cristinan ehdoton suosikkipaikka on El Marabu, mutta myös Zarasa on kuulemma hyvä paikka. Taksimatkan päättyessä eroamme argentiinalaisittain, – poskisuudelmin.

TIETORUSINOITA PULLAMÖSSÖSSÄ

Andrew Graham-Yooll: 

Goodbye Buenos Aires

Eland Publishing Ltd, London, 1999

Pehmeäkantinen, 211 sivua

Tangoa tämä kirja ei mainitse sanallakaan, mutta se kuvaa Argentiinan ja erityisesti Buenos Airesin elämänmenoa vuosilta 1928 -1963, piirtäen tango-orkesterien historiasta kiinnostuneelle Argentiinan yhteiskunnasta mielenkiintoisen taustakuvan.

Kirja sisältää uuvuttavan määrän päivälehdistä, matkaselostuksista ja monenlaisten henkilöiden kirjeistä poimittua silpputietoa, ja opuksen läpi kahlaamiseen tarvittiin uteliaisuuden antamaa sisua. En varsinaisesti suosittele kirjaa, mutta siitä löytyi joitakin rusinoita Blogin lukijoille poimittavaksi.

ISÄ LÄHTI EMIGRANTIKSI

Kirjan taustajuonena on kirjailijan isän emigroituminen Englannista Argentiinaan vuonna 1928. Joka toinen kirjan luku kertoo nuoren, pennittömänä maahan saapuneen miehen uskomattomista seikkailusta  ̶  valitettavasti tusinakirjallisuuden tasoisesti.

Joka toisessa luvussa on konkreettista tietoa Argentiinan historiasta. Siitä vuonna 1944 syntyneellä kirjoittajalla on erinomaiset tiedot, sillä hän syntyi Buenos Airesissa ja työskenteli yli 20 vuotta Buenos Aires Herald -lehden toimituksessa, mm. päätoimittajana.

ARGENTIINA OLI BRITTILÄINEN

Kirja valottaa erityisesti brittiläisen yhteisön roolia viime vuosisadan Argentiinassa. ”The Ingleses were superior. It was enough to speak English to feel better than the others”.  Tällainen status alkoi jo 1800-luvulla, voimistuen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta heikkeni 1940-luvulla, jolloin Juan Perón aloitti ulkomaisten omistusten kansallistamisen, ja kriisiytyi 1950-luvulla. Mutta toista oli vielä vuonna 1925, kun julkisia esiintymisiä karttanut Walesin herttua vieraili Argentiinassa, saaden niin ylitsevuotavan innostuneen vastaanoton, että oli uupua kaikesta huomionosoituksesta, kirjoittaen kuningatar-äidilleen ”I´ve had a frightful official week in Buenos Aires. The worst in my life, I believe”.

Päinvastoin kuin Italiasta, Espanjasta ja muista Manner-Euroopan maista saapuneet siirtolaiset, valtaosa englantilaisista ei ollut hakeutunut Argentiinaan köyhyyttä pakoon, vaan olivat saapuneet maanomistajan tai teollisuusmiehen ominaisuudessa. Heidän määränsäkin jäi pieneksi. Kun Buenos Airesin koko väkiluku vuonna 1925 oli puolitoista miljoonaa, brittitaustaisia heistä oli korkeintaan 40 000. Englantilaiset avasivat oman sairaalan ja Harrods-kauppakeskuksen, perustivat päivälehden, pankkeja, rautatie- ja bussiyhtiöitä, sekä harrastivat lihan vientiä ja ylellisyystuotteiden tuontia. Vuonna 1927 tuliterän Chevrolet-auton sai Buenos Airesissa hintaan 375 Englannin puntaa.

SEE YOU AT THE CLUB!

Brittiyhteisön kiintopisteitä Buenos Airesissa olivat bisnesmiesten English Club, poolonharrastajien Hurlingham Club, ravimiesten Jockey Club, sekä useat anglikaaniset seurakunnat. Mainittakoon, että nämä kaikki jatkoivat toimintaansa nykypäiviin asti. Tämänhetkisen arvion mukaan Argentiinassa asuu 10 000 syntyperäistä brittiä ja noin 100 000 brittijälkeläistä.

Buenos Airesia kutsuttiin viime vuosisadan alkupuolella Etelä-Amerikan Pariisiksi, ja Euroopassa oli vallalla sanonta ”rikas kuin argentiinalainen”. Vuonna 1908 valmistunut oopperatalo Teatro Colón (Kolumbus) oli puitteiltaan ja ohjelmistoltaan Milanon La Scalan veroinen ja brittiläissomisteiset rautatiet olivat huippumodernit ─ junavaunuissa oli mm. puhelimet!  Jo vuonna 1913 oli avattu ensimmäinen maanalainen metrolinja ja vuonna 1927 Buenos Airesin kaduilla liikkui noin 20 000 autoa sekä 3 500 sähköraitiovaunua.

SATUMAA

Lukuisat kansainväliset kuuluisuudet vierailivat Argentiinassa viime vuosadan alkupuoliskolla, tai jopa asuivat siellä pidempään. Kirjassa vyörytetään pikanttien yksityiskohtien saattamana lukijan silmien eteen monenlaisten vierailijoiden nimilistaa. Joukossa ovat Espanjan kuningas Alfons XIII, prinssi George (”Yrjö”), Kapurtalan Maharadja, Umberto di Savoia, Albert Einstein, kirjailijat Antoine de Saint-Exupéry, Pablo Neruda, García Lorca, Aldous Huxley ja Noel Coward, sekä näyttelijät Josephine Baker ja Maurice Chevalier.

Epäselväksi ei jää, että viime vuosisadan alun Buenos Aires oli brittiyhteisölle satumaa! 

KURSSILLA – Ruskatango 2014

Kuulaana syyskuun perjantaina kokoontui puolisensataa alan harrastajaparia Lapinlahden Portaanpään Opistolle, argentiinalaisen tangon viikonloppukurssin merkeissä.

Kiireesti oppitunnille!

Ruskatangon organisointi on Tango Alegrian hallituksen vastuulla. Käytännön järjestelyt hoitaa yhdistyksen ydinporukka.  Kyselin Ruskatangon taustoista leirin tuottajaksi tituleeratulta Heikki Valkoselta. Saan kuulla että ”tämän ideoi aikoinaan vaimoni (Anna-Elina Lavaste), jolla oli yhteyksiä Portaanpään Opistoon”.  Tämänkertainen leiri oli järjestyksessä kolmas.  Aiemmista leireistä on Heikin mukaan tullut hyvää palautetta, ja sen ymmärtää, sillä ainakin tämänvuotisen leirin järjestelyt ovat moitteettomat ja – kuten seuravasta selviää – opetuksen anti erinomainen.

Kurssitasoja oli kolme, jotka kaikki saivat opetusta kaikilta opettajapareilta. Oma selostukseni koskee ”keltaisen” eli edistyneiden ryhmän opetuksen antia. Yleisenä tyytyväisenä kommenttina totean, että kaikkien kolmen opettajaparin opetuksessa yhdistyi tarpeellinen määrä perustekniikan opetusta ja ohjausta sopivaan (=ei liian lavea) määrään harjoiteltavia askelyhdistelmiä (”kuvioita”).

PROJEKTIOITA JA HUIJAUSTA

Tangovuosien karttumisen myötä monen tanssi alkaa siirtyä  ”Pugliesen suuntaan”, jolloin viipyilevien kuvioiden tarve kasvaa. Tähän tarpeeseen vastasi Pasin ja Marian projektioiden harjoittelu mainiolla tavalla. Ensin tutkittiin sivuprojektiota ja sivuaskellusta. Sitten harjoiteltiin viejän salida cruzadan vasemman jalan etuaskeleelta viemää projektiota ja sen variaatioita. Haasteellista oli kierto- ja laskeutumisliikkeen oikea synkronointi sekä laskeutumisen suuntaaminen ”suoraan alas”. Lopuksi harjoiteltiin ”salonkitangoklassikkoa”, jossa projektio viedään seuraajan cruzada-askeleelta.

Tarkkaavaisuutta Pasin ja Marian tunnilla

Toisen päivän tunnilla kerrattiin ensin projektiot. Uuden treenin aiheena oli ”krossihuijaus” sekä takaocho-paradan teko seuraajan ”väärälle” jalalle, ja pasadan purku taka-boleoon.

VALSSIKÄÄNNÖSTÄ  KUNNIAKUJASSA

Joka ryhmällä oli yhden oppitunnin aiheena valssi, ja tämänkin tunnin keltaiselle ryhmälle pitivät Pasi ja Maria.  Työn alle otettiin myötäpäivään pyörivä ”klassikko”, joka alkaa viejän selkä tanssilinjassa, hänen vasemman jalan rebote-askeleella (=takaisinponnahdus) myötäpäiväkäännökseen. Kun oli harjoitettu tätä alkuosiota, koetettiin pivotoinnin jatkamista edelleen myötäpäivään, ja lopulta jatkumoon tanssilinjassa. Alun kangertelun jälkeen tämä alkoi ryhmässä luistaa, jolloin Maria kehitti porukalle tosihaasteen, eli valssaamista ”kunniakujan” läpi. Juuri harjoiteltua kuviota tohti vain muutama rohkein pari kokeilla kujassa, saaden ansaittua kannustusta. Lopuksi, mutta vasta ryhmän sitkeän painostuksen jälkeen, opettajapari suoritti kujavalssin suvereeniin tyyliin, aplodien säestämänä!

TEKNIIKKA-KOUKUSSA  (”krook!”)

Sisarukset Krook tarjosivat haastetta, mutta myös tarvittavan määrän pätevää tekniikkaneuvontaa, harjoiteltaessa varsin vaativaa kuviota, jossa oli pivotkäännöstä, colgadaa, arastrea, mordidaa (sandwich) ja tiukanpaikan pasadaa. Kuten asiallista oli, kuvion teknisiin yksityiskohtiin paneuduttiin perättäisten päivien tunneilla. Tämän kirjoittaja sai tekniikan seikkaperäisestä ohjauksesta tärkeitä ahaa-elämyksiä.

John ja Nina kuvion pyörteessä

  

TIUKKAA MILONGATREENIÄ

”Terrrrrribyl!” kaikui Fernandon ulvahdus moneen eri kertaan, kun hän koetti pakottaa suomalaiset ”humppajalat” tiukkaan argentiinalaiseen milonga-askellukseen. Leveä hymy toki pehmensi äkseerauksen pelottavuuden nollalukemiin. Pidin siitä, että lähdettiin liikkeelle helpoista aakkosista, sivuttain liikkuen, ja että liikkeet harjoiteltiin ensin piirissä, parittomina.

Pariharjoituksessa edettiin pikkuhiljaa tanssilinjassa sivuttain liikkuvasta traspie-askelluksesta poikittaiseen cadencia-traspiehen, sekä krossi-koristeluilla että aluksi ilman. Kun tähän lisättiin vahva pysähdysaskel (äännettiin ”HUH!!”) ja siitä viejän kiertävää taka-askellusta ja sivuaskellusta + ocho cortado -lopetus, niin kasassa oli oikein vekkuli milongakuvio.

Niin milongatunnilla kuin Fernandon ja Silvian ”vapaavalintaisella” tunnilla oli kuviota, johon sisältyi viejän nopeita, peräkkäisiä krossi-askelia. Huomasin kompastellessani omiin jalkoihini, että edistyneiden kusseille siirryttyä pitää hankkia täsmämittaisemmat tanssikengät, ilman nykyistä 1 cm varvasvaraa!  

Jälkimäisen tunnin kuviosarja sisälsi myös seuraajan enganchen. Tätä Fernando  kommentoi, että Buenos Airesin milongoissa ei kylläkään kuulu harrastaa ganchoja, mutta tällainen ”parin sisätilassa” tapahtuva jalan nostokiertymä voidaan kuitenkin sallia.

Hyväntuuliset Fernando Serrano ja Silvia Colli

TANGUEROS POLARES

Perjantai- ja lauantai-iltoina oli kurssipaikalla milongat, asiankuuluvine opettajapariskuntien taidokkaine tanssiesityksineen. Isona sokeripalana lauantaimilongan pohjalla oli maanmainio tango-orkesteri, jonka musiikki ei ollut ainoastaan argentiinalaisen tyylipuhdasta vaan – ammattimuusikoiden kyseessä olleessa – myös ehdottoman sävelpuhdasta. Kas siinä tyylikäs lppusilaus hyvin järjestetylle tangokurssille!

Tangueros Polares esiintyy

JUTTUSILLA – Heikki Valkonen & Enrique Blanco

Ruskatangon ohjelmaan kuului Heikki Valkosen pitämä musiikkiworkshop Sykkeen ja rytmin tasot tangomusiikissa. Tämä oli oivallisesti koostettu opetuspaketti, joka sisälsi sekä audiovisuaalista seurattavaa että osallistujien korvia, aivoja, käsiä ja jalkoja aktivoivaa aineistoa. Sillekin, jolle oli jo ehkä kertynyt ymmärrystä argentiinalaisen tangomusiikin monimuotoisuudesta, Heikin esitys syvensi ja laajensi aihetta. Tämän workshopin soisi esitettävän Suomen tangoyhteisöille laajemminkin!

Heikki aloittamassa esitystään

Workshopin jälkeen minulla oli tilaisuus haastatella Heikkiä musiikkiasioissa. Tässä yhteenveto tästä jutustelusta.

SIBELIUS-AKATEMIASSA SÄVELLYSOPISSA

Heikillä oli musiikin suhteen sopivasti kotitaustaa, mutta pianotunnit olisi tullut aloittaa aiemmin kuin 8-vuotiaana, jos olisi mielinyt huippumuusikoksi. Tie vei sen sijaan sävellysoppiin Sibelius-Akatemiassa, opettajina mm. Paavo Heininen musiikinteoriassa. Oppilaskonsertissa esitettiin hänen säveltämäänsä sekä piano- että elektronista musiikkia. Vähän päälle kaksikymppisenä tuli säveltämiseen kriisi, kun keskenään kilpailivat modernismin ja postmodernismin tiet, ja Heikki siirtyi opiskelemaan musiikkitiedettä, ja opetti musiikkianalyysiä Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatuslinjan opiskelijoille.

VALTIONHALLINTOA & BITTINIKKAROINTIA

Heikki löysi leipäpuun valtionhallinnosta, osallistuen mm. opintouudistuksen suunnittelun, ja 1980-luvulla hän oli usean vuoden Valtion Säveltaidetoimikunnan sihteerinä. Taidehallinto kaipasi toimintaansa  atk-ohjelmia, joita Heikki alkoi rustata. Itseopiskelun perusteella, virallisia atk-koulutuksia käymättä. Kuitenkin ilmeisen hyvän taidon saavuttaen, sillä hänen perustamansa atk-firma teki ohjelmia mm. maailman suurimmille paperitehtaille.

TOIVO KÄRJESTÄ SE ALKOI

Tangon maailmaan Heikin toi kiinnostus Toivo Kärjen sävellyskieleen, jota hän alkoi analysoida, ja teki omiakin tangosävellyksiä. Seinäjoen tangosävellyskilpaankin tuli osallistuttua, joskaan ei palkinnoille asti. Sen sijaan tangon juuret alkoivat kiinnostaa,  ja se vei argentiinalaisen tangon pariin. Spotify-palvelu oli juuri tullut käyttöön, ja sieltä löytyi Carlos Gardel ─ joka koukutti. Ja argentiinalaisen tangon koukkuun Heikki onkin tukevasti jäänyt.

Hän selittää:  ”Ns. kevyen musiikin tyylilajeista kultakauden argentiinalainen tango on varmaankin kaikkein lähinnä klassista musiikkia: se on vaihtelevaa, monipuolista, kekseliästä ja taidokasta. Taidokkuus ei kuitenkaan ole siinä pääasia, vaan kaiken pitää palvella tanssia ja sitä miten rytmi, rakenne ja tunnelma hahmottuvat tanssijan ja kuulijan mielessä. Minusta siinä ollaan musiikin perusolemuksen ytimessä. Entisenä sävellyksenopiskelijana ja musiikinteorian opettajana arvostan suuresti kontrapunktia ja monipuolista harmoniaa, ja näitä löytyy kultakauden tangosta yllin kyllin.”

Tietenkin piti tutustua myös itse tanssiin, ja vuonna 2009 Heikki hakeutui Tango Alegrian viikkotunneille. Siitä asti ovat Heikki ja vaimonsa Anna-Elina olleet ahkeria argentiinalaisen tango harrastajia.

ENRIQUE BLANCO

DJ:nä Heikki toimii espanjakielisen nimikäännöksensä alla.  Musiikkiarkistoaan hän kuvaa seuraavasti. ”Aktiivikäytössä oleva kirjastoni kattaa vuodet 1927 – 2014, joskin suurin osa soittamistani kappaleista on ehkä aikaväliltä 1933 – 1954. Pyrin hankkimaan rytmikkäitä ja romanttisia kappaleita tasapuolisesti. Pääosin olen ostanut tiedostoja MP3-kaupoista. Tämänhetkinen suosikkini on Microsoftin Xbox Music, josta ostaminen on tosi nopeaa, eikä vaadi Xboxia, vaan toimii ihan tietokoneellakin. Vähän harvinaisempia kappaleita olen myös tilannut nettikaupoista CD-levyinä”.

Myös atk-ohjelmointikyvystä on ollut hyötyä. ”Arkistoin ja soitan tiedostot itse tekemälläni TandaPlayer-ohjelmalla. Erityistä huomiota kiinnitän siihen että musiikkitiedostojen metatiedot ovat oikein, koska niitä myös ohjelmani näyttää yleisölle kun kappale soi milongassa.”

Pyydän Heikkiä luettelemaan eniten soittamiaan orkestereita ja kuvaamaan niiden musiikkia tunnussanalla. Emmittyään tehtävää ”koska monen orkesterin soitto muuttui ajan myötä”, hän kuitenkin suostuu sillä tarkennuksella, että luonnehdinnat koskevat hänen kullekin orkesterille eniten käyttämäänsä aikakautta.  Taulukossa tulos, orkesterien aakkosjärjestyksessä.

NEUVOJA DJ-HALUKKAILLE

Lopuksi pyydän Heikkiä antamaan joitakin hyviä neuvoja sille, jonka suunnitelmissa siintää DJ-hommat. Tässä hänen vastauksensa:

1. Tanssi paljon! Et voi tietää tanssijoiden tarpeita jos et itse tanssi tangoa.

2. Kuuntele paljon! Tutustu laajasti ohjelmistoon niin löydät uusia hyviä kappaleita. Hyvä väline tähän on jokin tangoa soittava nettiradio, esim. Radio Tango-Velours (http://radio.tango-velours.fr) tai jonkin musiikkipalvelun (esim. Spotify) muodostama radiokanava. Nettiradiosta tulee tietysti myös huonoa musiikkia, ja kun sellainen kappale tulee vastaan, on hyvä pysähtyä miettimään miksi se on huono.

3. Muista aina että olet vastuussa kymmenien ellei satojen ihmisten illan onnistumisesta! Älä aliarvioi yleisöäsi mutta älä myöskään oleta että he ovat tulleet kuulemaan miten hienoa musiikkia olet löytänyt. He ovat tulleet tanssimaan, ja sinun tehtäväsi on tehdä heidän illastaan unohtumaton.

SEXTETO VIENTO (lisäys joulukuussa 2017)

Tämän henkilökuvan julkaisemisen jälkeen Heikki on suuntautunut yhä enemmän elävään musiikkiin ja tangomusiikin sovitustyöhön. Tältä pohjalta syntyi v. 2016 itäsuomalaisista muusikoista koostuva yhtye Quinteto Viento, joka vuonna 2017 laajeni sekstetiksi. Sexteto Viento keskittyy tanssittavaan tangon kultakauden musiikkiin ja haluaa kehittyä Suomen johtavaksi milongayhtyeeksi. Heikki kirjoittaa yhtyeen sovitukset ja soittaa siinä virtuaalibandoneonia. Sexteto Vientosta tarkemmin yhtyeen Facebook-sivuilla [linkki].