tiistai 22. huhtikuuta 2014

KURSSILLA - Tangoleiri Rogaia


Villa La Rogaiaa) on Roomasta pariasataa kilometriä koilliseen, keskellä kauneinta Umbrian maaseutua sijaitseva, vanhaan maatilaan entisöity kurssikeskus. Siellä on järjestetty tangokursseja vuodesta 1999,  nykyään viikon mittaisina maaliskuulta kesäkuulle ja syyskuulta marraskuulle. Kullakin viikolla on omat opettajansa - ensisijaisesti Euroopasta, mutta myös Argentiinasta ja Yhdysvalloista. Kurssille otetaan korkeintaan 9 pariskuntaa, mikä takaa henkilökohtaisen ohjauksen.  Opetusta on viitenä päivänä, 3 tuntia päivässä. Kurssikeskusta pitää saksalainen pariskunta, joten osallistujia tulee paljon saksankielisistä maista, mutta englannin kieli on toki myös käytössä.




Oma valintamme osui Raimund Schlien ja Daniela Feilcke-Wolffin huhtikuiselle kurssiviikolle. Heillä on takanaan parikymmentä vuotta argentiinalaista tangoa, josta kymmenen vuotta opetusta perustamassaan, Berliinin arvostetuimmassa tanssikoulussab). Olimme vuonna 2013 olleet heidän opetusryhmässään Helatango-leirillä ja tykästyneet sekä heidän tanssi- että opetustyyliinsä. Kun kesäisessä säässä ajoimme Rooman lentokentältä kohti tangoviikkoamme, olivat odotuksemme korkealla - eikä turhaan!




KUVIOT SIVUROOLISSA
Heti alkuun opettajat tekivät selväksi, että emme ole ”kuviokurssilla”, vaan opetus painottuu tangotanssin ydinasioihin, joita ovat parityöskentely ja musikaalisuus.  Käyttäisimme tiettyä kuviovalikoimaa ainoastaan perustana parityöskentelyn ja musikaalisuuden harjoittamiseksi.
Opetuksen pohjana käytettyjä kuvioita olivat kävely, seuraajan etu- ja takacruzadat, keinukäännös-pyörähdykset sekä ocho cortadon perusmuoto ja lyhennetty muoto (spiral cross).  Milongamusikkiin tanssittaessa peruskuviona toimi baldosa boxin 3-4-7-8 muoto, josta tehtiin rytmitysmuunnoksia.
Toki käytettyjä kuvioita harjoiteltiin ensin myös ”sinällään”. Esimerkiksi etucruzadaan vientiä harjoiteltiin vastakkais- ja ristikkäisaskelluksesta erilaisilla toisto- ja vuorotteluyhdistelmillä, ja takacruzadan vientiä treenattiin ristiaskelluksesta. Koska suosituksena oli tanssia mahdollisimman tiiviissä syliotteessa, harjoiteltiin seuraajan molinete-askelsarjaa milonguera-tyylillä, siis ilman pivotointeja.

ABRAZO KERTOO KAIKEN
”Syleilyhetki kertoo jo  kaiken” sanoi Daniela. ”Se kertoo minkälainen tanssi on odotettavissa; nautinnollinen vai yhdentekevä”.  
Ja itse asiassa ”syleily alkaa lähestymis-intentiosta”. Tätä harjoiteltiin asettumalla noin puolentoista metrin päähän parista. Ensin piti huomioida, oliko toinen keskittymisen ja vartalokielen perusteella ”valmis” kontaktinottoon.  Näin ollessa, kontaktin ottaja siirtyi parilla reippaalla askeleella suoraan tanssipariin kiinni rintakontaktilla, ilman ”pykäliä” liikkeessä. Harjoiteltiin myös yhtäaikaista askellusta paria vasten. Pointtina oli aina, että kosketushetkellä kummankin vartalon suuntauksen tuli olla ”ylöspäin” (ei pelkästään eteenpäin). Myös nilkkojen (ja varpaiden) rentous oli oleellista kosketushetkellä. 
Käsivarsien nostamista selkälihaksilla harjoiteltiin erilaisilla liikesarjoilla, joka jälkeen tutkittiin oikeaoppista ”haliasentoon” menoa. Tässä asennossa harjoiteltiin kävelyä, jonka jälkeen haliasento muutettiin tanssiabrazoksi.
Opettajat neuvoivat huomioimaan, että abrazo-otteeseen mennään romanttisen tangomusiikin soidessa paljon viipyilevämmin kuin rytmisempään tangoon, johon sopii energisempi otteeseen meno.

VÄÄRINKÄVELY-TREENIÄ
Parityöskentely-aiheeseen liittyen tehtiin hauska harjoitus, jonka tarkoituksena oli kuvastaa, miten toisen asentovirhe vaikuttaa huonontavasti toisenkin asentoon.
Aloitettiin  yksittäin ”väärinkävelyllä”: etunojassa, takanojassa, jalkajohteisesti, pää vinossa, hartiat ylhäällä, ym. ym. Kun samaa sitten tehtiin pareittain, kävi ilmiselväksi, että kun toinen otti väärän asennon, toinen joutui mukautumaan ”vastaväärään” – ja tanssiasento oli tuplasti pilalla!

VIENTI ON SUUNNANVAIHTOA!
Läpi koko kurssin opettajat toistivat iskulauseenaan, että  ”vienti on pelkästään suunnanvaihdoksen antamista”. Tätä asiaa testattiin mm. nanovienti-testillä ja molineten suunnanvaihdos-treeneillä.
Nanovienti tapahtui kaukokäsiotteessa (kädet kädessä) jossa tuli ”ajatuksen voimalla” vihjata seuraajalle etuaskelta jompaankumpaan suuntaan. Tämä onnistui yllättävän hyvin niin, että ulkopuolinen tuskin huomasi minkäänlaista vientiliikettä. Viejänä tuntui, että ajatus ”vasemmalle” tai ”oikealle”  aiheutti pikkuriikkisen muutoksen vartalon lihastensioissa, mikä käsikontaktin kautta välittyi viestinä seuraajalle.
Suunnanmuutos-harjoitetta kehitettiin ”nanoviennin” pohjalta siten, että suuntavinkin saatuaan seuraaja alkoi askeltaa molinete-askellusta, jota viejä alkoi ”seurata”. Viejä puuttui liikerataan vasta ja ainoastaan pysäyttääkseen molineten tai vaihtaakseen sen suuntaa.
 Opetus: viejä ei ”vie” molinete-askellusta, vaan ainoastaan merkkaa suunnanmuutokset. Opetta­vai­sessa ”käänteisharjoituksessa” mies oli muussa suhteessa viejänä, mutta suunnanmuutokset määräsi seuraaja.

ORKESTERIT JA RYTMIT
Raimund Schlie on paitsi etevä tanssinopettaja myös kansainvälinen DJ. Hän on erikoisuutena järjestänyt jopa 8 tuntia kestäneitä kuuntelusessioita, jossa hän musiikki- ja videonäyttein käy läpi suuren joukon tangon kultaisen kauden orkestereiden tuotantoa.
  


Tämän mahtavan tietoaineksen pohjalta tutustuimme viiden orkesterin soiton ja rytmiikan tunnuspiirteisiin ja ohjeisiin, miten sovittaa tanssi niiden mukaiseksi.
Carlos Di Sarlin musiikista Raimund sanoi yleisesti, että sen soitto ”vuosien mittaan aina vain parani”, mikä oli päinvastoin kuin asian laita useimpien muiden orkestereiden kohdalla.  Tanssimisen suhteen todettiin, että Di Sarli on ”kävelymusiikkia”. Buenos Aireissa on milongueroja, jotka tanssivat ainoastaan Di Sarlia, koska se on aivan oma lajinsa. ”He ottavat pari askelta kerrallaan, ja sitten tulee taukokohta - jonka aikana ei kuitenkaan pysähdytä, vaan tehdään esimerkiksi huippuhidas sivuaskel, tai ´lyyrinen´ spiral cross”.
Daniela puolestaan kertoi, että naispuoleiset huipputanssijat eivät suostu kuin joidenkin erityisten viejien kanssa tanssimaan Di Sarlia, koska vain nämä osaavat ottaa kaiken ”irti” tästä musiikista. Di Sarli-viejän tulisi havainnoida tarkasti musiikin fraaseja, erottaa  erityyppiset ”viulu-osiot” (legato/pizzicato), ja hoksata Di Sarlin pianonsoiton yllätyksellisyydet (”tekee omiaan, muusta musiikista riippumatta”). ”Di Sarlia tanssitaan ylävartalolla” (ei jaloilla).
Juan D´Arienzon musiikista pyydettiin tunnusmerkkeinä huomioimaan marcato-soitto (taktak-TAK), bandoneon-juoksutukset kappaleiden lopussa sekä synkoopit, jotka tyypillisesti toistuvat 2-3 kertaa peräkkäin. Terävästä rytmityksestään huolimatta D´Arienzon musiikissa on myös hyvin tunteellisia melodiakohtia, joita etsittiin viittomalla erikseen tahtia ja melodiakulkua. D´Arienzoa tanssittaessa käytetään mieluusti nopnop-kohtia sisältävää askelainesta, kuten ocho cortadoa.
Edgardo Donato esiteltiin omalla tavallaan erikoisena tapauksena: ”Lustiges Orchester”. Erikoisuutena orkesterissa oli bandoneoiden lisäksi soittava ”tavallinen” haitari, ja nais/mieslaulaja-duetot. Soittotyylissä korostuu bandoneonin soittajien arrastren käyttö, ja häivytetty kappaleen loppuisku (CHAN…….pling).  Tanssipuolella tutkittiin tupla- ocho cortadojen käyttöä.
Rodolfo Biagin soittoa luonnehdittiin sanonnalla ”tango extrem”. Tämä D´Arienzon entinen pianisti pani soiton  nupit vielä enempi kaakkoon, ja alkoi painottaa nelosiskuja (=off beat). Näiden väli-iskujen löytämiseksi tehtiin taputusharjoituksia, sekä harjoiteltiin kävelyä sekä ”on beat” että ”of beat”.  Synkooppikohtien ”nappaamiseksi” suositeltiin sivuaskeltamisia.
Kun valssitahtiin tanssia oli aiemmin harjoiteltu sekä 1..1..1.. että 1..12.1..12. askeluksella, niin Biagin musiikkiin harjoiteltiin 1.31..1.31. tahdistusta.
Osvaldo Pugliesen musiikkiin tutustuttiin viimeiseksi, ”koska se on aivan oma tapauksensa”.  Kuten Di Sarlilla (ja myös D´Arienzolla) on ”omat” tanssijansa, näin on myös Pugliesella. Näiden kolmen orkesterien eroa kuvattiin sanomalla, että kun D´Arienzo ”työntää” ja Di Sarli ”vetää”, niin Pugliese ”sekä vetää että työntää”. Pugliesea ”ei pidä tanssia liian tahti-uskollisesti”, vaan paikoitellen antaa melodian vapaasti viedä.

LOPUKSI
Tiivis viikkokurssi pienryhmässä, ja vieläpä miellyttävissä maisemissa, on oiva tapa hankkia lisänaineksia omaan tanssiin. Monet kurssimme pareista olivat osallistuneet aikaisemminkin vastaavanlaisille opetusjaksoille, ja heidän puheittensa mukaan tarjontaa on melko runsaasti. Netistä löytyy näistä listauksiac).
VIITTEET