MARÍA NIEVES − Tangueran elämä kirjassa ja elokuvassa

Tunnetuimpiin argentiinalaisen tangon tanssijoihin kuuluva María Nieves Rego (s. 1934) on ollut ajankohtainen vuonna 2015 ilmestyneen elokuvan Our Last Tango vuoksi, jossa kuvataan hänen ja Juan Carlos Copesin uraa ja elämää. Vähemmälle huomiolle on jäänyt vuonna 2016 ilmestynyt Nievesin elämänkertakirja I Am Tango. Tangoblogi päätti tutustua molempiin teoksiin.

 KIRJA

I Am Tango.

Biography of María Nieves.

Abrazos Books, Stuttgart, 2016.

Pehmeäkantinen, 132 sivua.

Hinta 20 euroa.

Köyhä lapsuus

Vuonna 1934 syntyneen Marían vanhemmat olivat Espanjan siirtolaisia. Näiden tyypillinen asuinalue Buenos airesissa oli Saavedran kaupunginosa, jossa myös Marían perhe asusti ns. convertillossa,  yksiössä jossa seitsen­henkinen perhe eli "all piled on top of another". Hänen ainoa lelunsa oli nukkena toimiva peltipurkki. Koti oli ilmeisesti myös henkisesti köyhä, sillä hän muistelee että "I don´t remember us ever sitting together at the table or that there ever was a true conversation between us". Kouluun mennessän hän sai köyhäinavustuksena yhdet kenkäparit ja yhden t-paidan. Marían ollessa kymmenen vuotta isä kuoli tuberkuloosiin, ja perheen taloudellinen tilanne tuli entistä tukalammaksi.

María oli kummitädikseen saanut ilmeisen hyvätuloisen perheen rouvan. Tämän koti, talon tyttären runsaine leluineen, oli Maríalle keidas. Siellä hän myös kuuli tangomusiikkia, jota talossa lähes aina soi − varsinkin D´Arienzoa. María ihaili tämän soiton iloisuutta, jättäen musiikin vuoksi usein leikit kesken, alkaen tanssia. "I would grab a broom and I would walk from one side of the patio to the other, following the rhythm of the music". Hän oli tällöin 7-vuotias. Siskonsa seurassa María pääsi 12-vuotiaasta alkaen jo viikoittain seuraamaan milonga-tilaisuuksien tanssia. Hän muistelee, miten Buenos Airesin kaikki parhaat milonguerot tanssivat El Tigressä olevassa Las Barrancas-milongassa, ja toinen tärkeä tanssipaikka oli Club Atlanta.

Myrskyisä parisuhde

Vuonna 1947, kun María oli vasta 13-vuotias, hän sai paikallisessa tanssiklubissa Copesilta cabeceon, eli pään nyökkäyksellä tehdyn tanssiin kutsun. Koska Marían ei ollut vielä lupa tanssia, hän ei voinut vastata kutsuun. Copesin katse oli kuitenkin jo tehnyt tehtävänsä: "That night, when I went to bed, I couldn´t stop thinking of him. It was love at first sight".

Vuotta myöhemmin he ovat samassa milongassa Club Atlantassa. Copes on tällä välin hankkiutunut Marían siskon ystäväpiiriin, ja saa tämän ylipuhuttua sallimaan Marían tanssia kanssaan. Heidän kietoutuessaan tanssiotteeseen, Copes kuiskaa Marían korvaan "miten tulemmekaan rakastamaan toisiamme". María Nievesin mukaan rakkaus aluksi roihusikin tulisena, mutta aikanaan huuma haihtui.

Maríalle kävi vähitellen selväksi, että Copesilla oli sivusuhteita. "Copes was a womenizer. He always had a parallel life." María oli Copesin suhteista hyvin mustasukkainen, ja heillä oli myrskyisiä yhteenottoja. Tästä huolimatta − "äitini vuoksi" − he avioituivat vuonna 1965, kun María oli 31-vuotias. Aikaa myöden parisuhde rapautui, ja Maríalle oli järkytys saada 1970-luvulla tietoonsa, että Copesilla oli lapsi erään näyttelijättären kanssa. Vuonna 1978, kun María oli 44-vuotias, he olivat vuoden erillään, mutta vasta vuonna 1996 heidän tiensä erosivat lopullisesti, sekä yksityiselämässä että ammatillisesti. María Nieves toteaa kirjassa "Now, after decades, I would prefer not to even name Copes".

Alkuhankaluuksista menestykseen

Kuusitoistavuotiaana María Nieves osallistui Juan Carlos Copesin järjestämään ensimmäiseen tangoshow-esitykseen. "We did everything ourselves, the costumes, the embroidery, the sets". Seuraavana vuonna he osallistuivat Luna Parkin huvipuistossa pidettyihin tangon mestaruuskisoihin, mutta sijoittuivat pettymyksekseen toiseksi. Tämä epäoikeudenmukaiseksi koettu tulos jäi vaivaamaan Maríaa loppuiäksi, ja useammin kuin kerran kirjan lukijaa muistutetaan siitä, että he valloittivat maailman olematta koskaan voittaneet mitään tangokilpailua.

Luna Park -huvipuiston sisäänkäynti.

Luna Parkin esiintyminen toi heille näkyvyyttä, ja heitä alettiin kiinnittää show-esityksiin eri puolella Buenos Airesia. Esiintymispaikkoja olivat El Nacional, El Maipo, Tabaris, Marabú, Karina ja Chantecler. He harjoitteliva ahkerasti − "we were always dancing or practising". Copesin kunnianhimoinen tavoite oli lähteä maailmaa valloittamaan, ja päästä esiintymään New Yorkissa. Toiveena oli myös kohentaa taloudellista tilannetta, joka kotimaan alhaisilla palkkioilla oli jatkuvasti heikko.

Kun he vihdoinkin vuonna 1959 saapuivat New Yorkiin, vastassa oli hankaluuksia, ja paikallisia promoot­toreita oli vaikea saada kiinnostumaan tangosta. Lopulta he pääsivät esiintymään televisiossa, Arthur Murray Show -nimisessä tanssiohjelmassa. Tämän jälkeen show-maailman ovet alkoivat avautua. Ensimmäiset kiinnitykset olivat Chateau Madrid -teatterissa ja yökerhossa La Cigale, mutta tärkein askel oli päästä esiintymään suosittuun TV-ohjelmaan The Ed Sullivan Show. Tämä teki heidät laajasti tunnetuiksi Yhdysvalloissa, ja seurasi esiintymisiä Broadwaylla ja Las Vegasissa. Kotimaahan palattuaan he esiintyvät Aníbal Troilon orkesterin kanssa, sekä keskeisissä rooleissa monissa tangoshow-ohjelmissa, ja María oli useassa elokuvassa.

Tango Argentino

Varsinainen maailmankuuluisuus tuli kuitenkin vasta vuonna 1983 Pariisissa ensiesityksensä saaneen Tango Argentino produktion myötä. "The performance in Paris marked the beginning of a success that lasted for more than ten years, and that took us on a tour through more than thirty countries". Sen lisäksi että Marían ja Copesin huonot henkilökohtaiset välit hankaloittivat kiertueella oloa, joskaan he eivät antaneet sen näkyä esityksissä, ensemblen yhteiselo ei tainnut olla aivan ruusuista − "it wasn´t all heart and flowers". Jossakin vaiheessa miehitykseen tuli uusi pari, "bad apple", joka myrkytti ilmapiirin siinä määrin, että María välillä poistui kotimaahan.

Kirja aprikoi kysymystä, miksi he olivat niin menestyksekkäitä, ja antaa Marían suulla vastauksen, jota kannattaa pohtia.  "We were never acrobats: we shoved virtuosity grounded to the floor, an elegance and connection that now (...) tends to be missing among the new tango couples".

Vihdoinkin oma ura

Argentiinalaisessa tangomaailmassa ylen harvinaista ei ole, vuosikymmenienkään pituisen yhteisen uran jälkeen,  että miestanssija ´päivittää´ partnerinsa nuorempaan − harvoin päinvastoin. Kun 62-vuotiaalle Maríalle vuonna 1996 − neljäkymmentäviisi vuotta kestäneen tanssiparisuhteen jälkeen − ilmoitettiin ettei hänellä ollut roolia seuraavassa Copesin tangoshow-produktiossa, hän lamaantui. "Artistic separation hurt me more than matrimonial separation". Seuraavaksi kahdeksi vuodeksi hän linnoittautui kotiinsa, haluamatta tavata ystäviään, ei edes omaisiaan, kunnes vuonna 1998 Luis Pereira sai hänet houkuteltua mukaan produktioon Tango, la danza de fuego, jossa Pereiralla oli vaimonsa kanssa pääosat.

"That was the beginning of a new era". María Nieves ei suinkaan tanssijana ollut vielä nukkavieru, ja fyysisesti hän oli ikäänsä huomattavasti nuorekkaampi. Edelleen hänen säihkysääriään ihailtiin Buenos Airesin kauneimpina, ja hän oli haluttu tanssikumppani. Eriskummallisena jälkinäytöksenä Nieves joutui vielä kerran tanssi­yhteis­työhön Copesin kanssa, kun Tango Argentino vuonna 1999 herätettiin kolmeksi kuukaudeksi henkiin Broadwaylla.

       María Nieves ja  Pancho Martinez Pay vuonna 2014.  

Buenos Airesissa María sai pääroolittaa itselleen omistetun produktion Tanguera. Etukäteen koreografioimattomia esiintymisiä hän teki monien huipputanssijoiden kanssa, kuten Junior Cervila, Pancho Martínez Pey ja Fabián Peralta, kertoen nauttineensa siitä, että vihdoinkin sai tanssia "vapaasti musiikkiin". Vielä vuonna 2014, ollessaan jo 80-vuotias, hän esiintyi  sekä Festival de Tango Sálonissa että Viva la Pepa -tilaisuudessa, Pancho Martinez Peyn partnerina.   Nykyään hän kertoo viihtyvänsä kotioloissa, "at peace and without resentment".

Kirjan anti

Alkuosassa kirjaa on värikkäitä kuvauksia 40-luvun tangomaailman tavoista ja tunnelmista, niin tanssilattialla kuin sen ulkopuolella, mutta mikään tanssiopas tämä kirja ei ole. Teknisiä ohjeita ei tarjota, eikä tangon tanssimisen saloja muutoinkaan avata, lukuun ottamatta periaatetta "dance really into the ground" − mikä toki on keskeinen neuvo argentiinalaisessa tangossa. Kirjan  päähenkilö ei myöskään kerro pedagogisista periaatteistaan, ja hän vähättelee opettajan rooliaan: "I admit that teaching is not my thing".

Ulkopuolisista henkilöistä laajan esittelyn saa yksi henkilö, läheinen työtoveri Astor Piazzolla, jolle on omistettu oma lyhyt lukunsa. Joitakin muita henkilöitä, kuten Aníbal Troilo, mainitaan tärkeinä ystävinä. Muilta osin tämä kirja keskittyy henkilön nimeltä Maria Nieves edesottamuksiin, iloihin ja kärsimyksiin, niin hänen yksityis­elämässään kuin show-tangon maailmassa − paikoin pateettisuuden rajoja hipoen.

 ELOKUVA

  

Our Last Tango

Tuottaja Wim Wenders

Ohjaaja German Kral

Lailaps Pictures 2015

Amazon.com: 17 dollaria

Tyylipuhdas napakymppi

Yleensä kun jostakin aihepiiristä on sekä kirja että elokuva, viimeksi mainittu häviää vertailussa − ja usein rutkasti. Kirjan ensin lukeneena mieltäni kalvoi pelko, että tämänkin elokuvan tekijät olisivat haksahtaneet tekemään aiheesta vesitetyn, yksityiskohdissaan kaunistellun nyyhkynäytelmän. Onneksi näin ei ole.

Näyttelijöillä kuvatut kohtaukset on suorastaan nerokkaalla tavalla lomitettu todellisten henkilöiden, María Nievesin ja Juan Carlos Copesin haastatteluihin, ja haastattelutilanteissa on saavutettu vahva aidon läsnäolon tunnelma. Haastateltujen suusta saa kuulla hätkähdyttävänkin suorasukaista puhetta.  Myös kuvateknillisesti elokuva on mestariteos, ja niin sisä- kuin ulkotilassa kuvatut näkymät hivelevät silmää. Lyhyesti sanottuna: tämä elokuva kannattaa ehdottomasti katsoa!

                                                                                                                    Elokuvan traileri

Elokuva versus kirja

Kirjassa on sata sivua Marían näkökulmasta kirjoitettua teksiä mutta − kirjan loppuosiossa "María muiden silmin" − vain kaksi sivua Copesilta. Elokuvassa kuulemme kirjaan verrattuna enemmän Copesia, joskin María on elokuvassakin runsaammin esillä.

Vaikka kirjaan luonnollisesti on mahtunut huomattavasti enemmän yksityiskohtaista tietoa, esimerkiksi Marían nuoruudesta sekä heidän uraansa liittyneistä matkoista ja esiintymisistä, saa elokuvan katsomalla kuitenkin hyvän käsityksen tapahtumien kulusta.  Ristiriitojakaan ei juuri tunnu olevan kirjan tietojen ja elokuvan kuvaamien tapahtumien välillä, joitakin yksityiskohtia lukuun ottamatta. Hätkähdyttävin niistä on Marían väittämä elokuvassa, että hän "ei ollut koskaan mustasukkainen", kun taas kirja tihkuu vihaa ja mustasukkaisuutta!

Elokuvan katsominen vahvisti kirjan lukemisesta syntynyttä kuvaa María Nievesistä melko ristiriitaisena ja erittäin herkkänä henkilönä.  Kirjan Muiden silmin -osaan haastatellut henkilöt kuvavat Maríaa toisaalta määreillä "strong personality", " very particular charm", "simply enchanting",  mutta toisaalta maininnoilla "always a very reserved person" ja "seemingly difficult". Ehkä parhaan kuvauksen tästä ristiriidasta antaa hänet työtoverina vuodesta 1992 tuntenut Luis Pereyra: "she has a strong personality and at the same time is almost a fragile girl".

Entä Copesin näkökannat? Niiden ydin on kirjan kaksisivuisessa tekstissä sama kuin elokuvan haastatteluissa. Tanssijana María saa suitsutusta, "a woman who is gifted for dance and the stage", mutta partnerina ja kumppanina yllättävän tylyt maininnat. "She did not go along with me. ´No´was her first answer to any plan or proposal I would make. She would reproach me with having to leave everything − her mother, her neigbourhood. We hated each other mutually".

                                                                                         Elokuvan loppukohtaus.

Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.

Vihaisilla ihmisillä voi olla hyvinkin läheinen ja kiinteä suhde toisiinsa.

(Wikipedia)

VOIMISTELIJA-DESIGNERI-TANSSIJA − Eeva-Mari ´Eevis´ Salminen

Muutaman vuoden takaisen ensi tapaamiseni Eeva-Mari Salmisen kanssa muistan erittäin hyvin. Paikallisen Milongan hieman nuupahtaneessa tunnelmassa huomasin pöydän päässä yksin istuvan, minulle tuntemattoman Leidin, jonka kutsuin tanssiin − ja hetkessä tilanne oli kaikkea muuta kuin nuupahtanut! Jäntevävartisen seuraajan askeleesta ei mitta loppunut kesken, vaan viejä saattoi venyttää askelluksensa täyteen pituuteen, ja huolellisen seuraamisen lisäksi tämä Leidi pani peliin myös omaa energiaa ja aktiivisuutta. Viimeksi mainittuja ominaisuuksiaan  ́Eevis´  on sittemmin väläytellyt Turun tangoskenen hyväksi monella tapaa, kuten seuraavasta käy ilmi. Aloitetaan tarina kuitenkin aiempaa, muun liikunnan parista.

VOIMISTELUA & VALMENNUSTA

Kolmevuotiasta Eeva-Maria tanssillinen liikkuminen veti jo puoleensa, mutta satubalettitunnilta hän palasi kotiin pettyneenä, koska "siellä vain tehtiin sammakkohyppyjä hernepussi pään päällä". Tämä ei riittänyt jo lapsena kunniahimoiselle, haasteita kaipaavalle Eevikselle. Hiihdostakaan ei tullut harrastusta, huolimatta alle 4-vuotiaiden tyttöjen Hippohiihtojen mestaruuden voitosta, ja kun kokeiltiin yleisurheilua se tuntui "tylsältä".

Liikuntainnon kohteeksi valikoitui voimistelu, ja vain 5-vuotiaana hän jo jumppasi kouluikäisten ryhmässä, Turun Urheiluliiton Naisvoimistelujaoston voimistelutunneilla. Seitsemänvuotiaana hän aloitti myös telinevoimistelun, ja siitä alkoikin jo löytyä kaivattua haasteellisuutta. Samalla kuvaan tuli sivumennen sanoen myös baletti, koska se kuului erityisvalmennuksessa olevien oheisharjoitteluun. Samoihin aikoihin alkoivat myös ensimmäiset esiintymiset TuUl:n kevätnäytöksissä. 

Harjoittelua kotipuomilla ja kilpailua Jumppakärpänen-kisassa.

Harjoituksia tehtiin eevismäisellä intensiivisyydellä. Isän avulla saatiin autotallin takahuoneen lattialle harjoituspuomi, jolla yhdessä siskon ja parin naapuritytön kanssa sunnuntaisin treenattiin ja järjestettiin omia kilpailuita − jopa kuusi tuntia putkeen! "Tunteen palolla ja tahdonvoimalla on aina menty", toteaa Eevis.

TuUl:n lasten telinevoimisteluryhmän valmentajana Eevis toimi 13-vuotiaasta alkaen viiden vuoden ajan, sekä ohjasi myös muutaman vuoden ajan Aerobicia viikoittain Turun Urheiluliitossa. Sokeainliiton liikuntaleirillä Peurungan kuntoutuskeskuksessa Eeva-Mari ohjasi liikuntaa kymmenenä kesänä, 15 vuotiaasta alkaen. Hän toteaa naurahtaen olleensa kaikkiaan mukana "miljoonissa voimistelujutuissa".

SHOW-TANSSIJA

Eeviksen lopetettua telinevoimistelun kilpailuryhmästä vuonna 1986, kuvaan astui Tanssitiimi-tanssikoulun Jazz- ja Show-tanssi, joita tosin − Eeviksen mittapuulla arvioiden − tanssittiin vain hauskaa pitäen. Niinpä vuoden treenaamisen jälkeen Eevis totesi, että hänelle ei tässä riittänyt tarpeeksi haastetta, vaan hän halusi "enemmän veren makua suuhunsa" − ja tätä löytyi Taina Kovalaisen Show-tanssistudiolta, jossa treenattiin "enemmän kuin täysillä". Viidesti viikossa Eevis kävi valmentamassa telinevoimistelijoita ja sen päälle vietti lopun illan tanssistudiolla omissa treeneissä.  Tanssistudion esiintymisistä Eevis mainitsee Space Case -esityksen vodelta 1994. Turun kouluissa ei vielä ollut varsinaista tanssilukiota, mutta Eeviksen omassa lukiossa oli valinnaisaineena moderni tanssi, ja niinpä hänen treeniohjelmaansa rikastui vielä tälläkin tanssi­liikunnan muodolla.

Space Case -esityksen roolissa.

 Vuonna 1990 Eevis oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Siellä hänen tanssikoulunaan oli Evelyn Ott

School of Dance, jonka balettitunneilla hän pääsi tanssimaan myös kovakärkisillä tossuilla. Hän osallistui myös Show-tanssin kilparyhmän harjoituksiin. Kotimaahan palattua hän jatkoi tanssia Kovalaisen studiolla, ja sai tällöin myös ensikosketuksen Turun kaupunginteatterin näyttämöön, kun Taina Kovalainen ja neljä hänen oppilastaan avustivat produktiossa ”Kolmen pennin ooppera”. Eräänä päivänä teatterin ilmoitustaululle ilmestyi lappu, jossa kerrottiin että Kaupunginteatterissa järjestettäisiin koetanssi Peter Pan -musikaalia varten.

TEATTERISSA

Kaupunginteatterin vuoden 1993 koetansseihin osallistui viitisenkymmentä henkilöä, joukossa kaksi Kovalaisen studion kasvattia: Eevis ja hänen ystävättärensä − ja he molemmat tulivat valituksi, neljän muun naistanssijan lisäksi. Peter Panin koreografiat olivat Mikko Rasilan käsialaa, Eevis muistelee. Seurasi intensiiviset neljä vuotta, jolloin hän päivisin opiskeli Mynämäen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja tuli sieltä illaksi teatterin esityksiin ja harjoituksiin, elättäen itsensä tanssijana. Peter Pan esitettin vuosina 1994-1995, ja muista produktioista muistuvat mieleen Rentun Ruusu vuosilta 1995-96, Majatalo valkoinen hevonen vuosilta 1996-97, sekä vuodelta 1996 Annie Mestariampuja Samppalinnan kesäteatterissa.

Majatalo valkoinen hevonen. Eevis etualalla.

 Vuonna 1997, ollessaan New Yorkissa työharjoittelussa, Eevis treenasi sen ohessa 3-4 kertaa viikossa Broadway Dance Centerissä, ja katsomoista käsin tulivat Broadwayn musikaalit tutuiksi. Tämä oli helppo toteuttaa, sillä työharjoittelupaikka oli Broadwayn sydämessä, Times Squarillä sijanneessa Adrian Vittadini-firmassa! Ennen New Yorkia yksi osa työharjoittelusta oli jo liipannut hyvin läheltä musiikkiproduktiota, kun hän kuuden viikon ajan toimi Up with people -ryhmän puvustamossa Denverissä, Coloradossa.

Teatterielämässä oli huonotkin puolensa, sillä Kaupunginteatterin näyttämön takaosa oli kovalla pakkasella kylmä ja vetoisa, ja Eeviksen selkä alkoi niihin aikoihin oireilla. Vuonna 2002 hänellä todettiin välilevyn pullistuma, joka vähitellen parani, mutta johti pitkään taukoon omissa tanssitreeneissä, jotka korvautuivat "kymmenellä vuodella kuntosalia".

KOREOGRAFI & TANSSINOHJAAJA

Enemmän kuin voimistelu sinänsä, nuorta Eeva-Maria kiinnosti musiikkiin liikkuminen, ja jo kymmen- vuotiaana hän teki ´koreografioita´ siskolle ja naapurin tytölle − ja hoiti myös puvustuksen: "pikkusiskolle prinsessa- ym. esiintymisasuja". Ihastuttavana muistona noilta ajoilta löytyi Eeviksen arkistoista hänen ensimmäinen kirjallinen koreografiasuunnitelmansa TV:stä tutun Fame-sarjan tunnuskappaleeseen.

Ensimmäinen koreografia-käsikirjoitus.

Kuudennella luokalla ollessaan Eevis teki ensimmäisen oikealle yleisölle esitetyn koreografian, Bogart Companyn silloiseen hittikappaleeseen Princess. Kyseinen neljän hengen koreografia esitettiin Pääskyvuoren ala-asteen kevätjuhlassa.

Varsin nuorena seurasi virallisempaakin koreografiatyöskentelyä, kun telinevoimisteleva Eevis suunnitteli voltti- ja hyppyosuuksien välissä olevan, ns. sideosan musiikkiin voimisteltavat permantosarjat, ja näitä tuli myöhemmin tehtyä myös SM-tason telinevoimistelijoille. Hän teki myös useisiin telinevoimistelujaoston esityksiin voimistelijoiden koreografioita, niin tytöille kuin pojille.

Paavo Nurmen 100-vuotisjuhlan produktion esitys Kaupunginteatterissa.

 Myöhempiä, entistä ammattimaisempia tehtäviä ovat olleet tunnin pituisen koreografian suunnittelu esitykseen ”Tie Tähtiin”, Suomen Voimisteluliiton Voimistelupäiville vuonna 1996, jossa hän vastasi koreografian lisäksi myös käsikirjoituksesta, puvustuksesta ja ohjauksesta. Muita tehtäviä ovat olleet TuUl:n järjestämä, vuonna 1997 Turun Kaupunginteatterissa esitetty  Paavo Nurmen 100-vuotisjuhlaan teos ”Jokaisella meillä on unelma”, joka esitettiin samana vuonna myös Finlandiatalossa, sekä vuoden 2001 Turun Urheiluliiton 100-vuotisjuhlanäytös "Sydän sykkii sataa”. Edellä mainituissa produktioissa Eevis vastasi työryhmän kanssa koreografian lisäksi myös käsikirjoituksesta. Vuodelta 2002 muistuu mieleen Kaarinan musiikkiteatteri Musteelle tehty koreografia musikaaliin ”Putket hehkuu”.

Vuosina 1989-2004 Eevis ohjasi tanssia enemmän tai vähemmän säännöllisesti useissa paikoissa. Baletin alkeita, ja oheisharjoitteena tanssia, opetettiin Turun Urheiluliiton kilparyhmien telinevoimistelijoille sekä Lahjan tyttöjen pienille joukkuevoimistelijoille. Eevis piti myös tanssitunteja ja tanssiworkshopeja Turun alueen joukkue-voimistelun kilparyhmille Turun Urheiluliitossa, Lahjan Tytöissä ja Turun Pyrkivässä. Myös Taina Kovalaisen showtanssistudiossa hän opetti parin vuoden ajan akrobatiaa, ja toimi muutamaan otteeseen edistyneiden ryhmän tanssinopettajan äitiysloma-sijaisena.

DESIGNERI

Kuten edellä kerrottiin, innostus koreografointiin ja puvustamiseen kulki Eeviksellä lapsuudesta asti rinnakkain. Ensimmäiset omat vaattensa hän ompeli 10-vuotiaana, äidin käytöstä poistamasta lakanasta. Turun Urheiluliiton telinevoimistelujaoston kilpailujumppapuvun hän suunnitteli ja myös valmisti 17-vuotiaana. Opiskelu­vuosinaan hän myös suunnitteli ja ompeli jumppapukuja Turun alueen joukko­voimistelijoiden kilpailuryhmille.

Mynämäen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen vaatetusartenomin tutkinnon hän suoritti puvustukseen ja vaatteiden valmistukseen painottaen. Opintoihin liittyvät työharjoittelut hän suoritti Turun kaupunginteatterin puvustossa, Up with People-esiintymisryhmän puvustossa Denverissä,  sekä Andrianne Vittadini Design Inc:ssa New York Cityssä.

Eeviksen suunnittelytöitä Instituto Europeo de Designissä.

Mieli paloi kuitenkin laajempaan designkenttään, ja vuonna 2005 hän aloitti vuoden kestäneen laukku-, asuste- ja kenkäsuunnittelijan intensiivikurssin Roomassa, Instituto Europeo de Designissä. Eeviksen kokoelmista löytyy tyylikkäitä luonnoksia sisältäviä lehtiöitä sekä upea, nahkakantinen Rooman lopputyö ”Tango Confusion”. Rooman vuoden jälkeen Eevis toimi tuotesuunnittelun opettajan sijaisena Turun Ammattikorkeakoulussa, teki muutaman kenkäsuunnitteluprojektin freelancerina Italiassa, sekä työskenteli kolme vuotta kenkä-ja asustesuunnittelijana Turussa. Asunnossaan hänellä on työhuone, jonka hyllyillä on esillä hänen suunnittele­miaan tuotteita.

Kodin design-työhuoneessa.

 ARGENTIINALAINEN TANGO

Päätös vielä joskus tanssia argentiinalaista tangoa syntyi jo vuonna 1987, kun Eevis esiintyi neljän naistanssijan ryhmässä Tanssitiimin kevätnäytöksessä, jonka musiikkina oli Grace Jonesin pop-versio Piazzollan kappaleesta Libertango. Tuli kuitenkin kestämään kauan ennen kuin tämä päätös toteutui, mutta lisäpontta se sai vuonna 1997, kun Eevis näki Broawaylla Forever Tango-musikaalin, missä musiikki ja viimeisen päälle koreografioidut tanssinumerot "veivät häntä mennessään". Poistuessan teatterista hän osti tupla-CD:n, jotta saattoi yhä uudelleen ja uudelleen fiilistellä näytöksen mielessään.

Ensimmäiset varsinaiset tangoaskeleensa Eevis otti Buenos Airesissa vuonna 2003, jolloin hän oli ollut

puolentoista kuukauden pituisella Etelä-Amerikan matkalla, joka päättyi kymmeneksi päiväksi Argentiinan pääkaupunkiin. Sen visiitin aikana hän piipahti muutamalle Academia Nacional del Tango:n ryhmätunnille sekä hetken mielijohteesta ja innostuksesta otti yksityistunnin paikallisilta opettajilta Pedro "El Indio" Benavente ja Marina Fresno.

La Cathedrlissa hyvän ystävänsä Eliana Guiterrezin kanssa.

 Tämän jälkeen ehti vierähtää seitsemän vuotta, kunnes vuonna 2010 Eevis piipahtaa erään New Yorkin matkan yhteydessä myös Buenos Airesiin, mutta jälleen vain 10 päivän ajaksi. Hän muistelee, miten hänen paikallinen ystävänsä Eliana Gutierrez vei hänet La Cathedral-nimiseen tanssipaikkaan, minkä hämyinen ja rustiikki, tehdasmainen tunnelma lumosi hänet. "Olisin kerta kaikkiaan halunnut olla palaamatta kotiin", hän muistelee sen hetkisiä tuntojaan.

Niinpä Eevis nähtiin jo vuonna 2011 jälleen Buenoksessa, tällä kertaa lähes kuukauden vierailulla, jolloin "paikat alkoivat tulla tutuiksi". Esquela Argentino de Tango:ssa hän kävi mm. Aurora Lubizin tekniikka- tunneilla, mutta milongoissa vielä vain katsomassa. Seurasi Suomessa tangoton "välivuosi", kunnes hän syksyllä 2012 meni Turku Swing Societyn ryhmätunneille ja alkoi vierailla Helsingin milongoissa.

Seuraavat Argentiinan tangomatkat kestivät vuonna 2013 kaksi ja puoli kuukautta, ja vuonna 2014 kuukauden. Viimeksi Eevis kävi Buenos Airesissa vuonna 2016, kolmen kuukauden vierailulla "panostamassa tekniikoihin", kuten hän toteaa. Jo vuoden 2013 matkalla hän oli tutustunut tekniikkatunteja vetäneeseen Natasha Lewinger:iin, josta tuli Eevikselle tämän matkan läheinen ystävä ja treenikaveri.

Treenikaverukset Eevis ja Natasha.

Lista opettajista, joiden opetusta Eevis on Buenso Airesissa nauttinut, on pitkä. Edellä mainittujen Aurora Lubizin ja Natasha Levingerin lisäksi heitä ovat olleet ainakin Petro Farias, Germán Cuestas, El Iridio, Moira Castellano ja Javier Rodriguez, Inez Muzzopappa, Pablo Rodriquez  ja Corinna Herrera, Chico Frumboli  ja Juana Sepulveda, Sabrina ja Ruben Veliz, Pablo Inza ja Sofia Saborino, Mariana Dragone, Eugenia Parilla, Serkan Gokcesu ja Cecilia Garcia, sekä joitakin DNI-tangokoulun nuorempia opettajia.

Argentiinalainen tango on viime vuosina ollut kiinteä osa Eeviksen elämää ja henkireikä kaiken muun kiireen keskellä. Hän nauttii musiikiin eläytymisestä, tunteista ja nostalgiasta. "On ihanaa olla tanssissa vietävänä ja sulkea silmänsä, kun vastuu rondassa on jollakulla muulla", hän toteaa.

TANGOHANKKEITA

Turun tangoyhteisöön Eeva-Mari on parissa vuodessa tuonut runsaan tuulahduksen tuoretta energiaa ja uutta osaamista. Yhdessä Marianne Saloviuksen kanssa hän perusti Aboa Vetus et Nova-museon kahvilaan milongan, josta ehti tulla hyvin suosittu, ennen kuin se jouduttiin lopettamaan, kun kahvilatoiminnan omistaja vaihtui.

Turku Swing Socetyn argentiinalaisen tangon tanssijoiden ryhmälle hän koreografoi ja harjoitutti Marianne Saloviuksen avustamana tangonäytöksen ”Cafe Dominguez”, joka esitettiin Turun Taiteiden yössä elokuussa 2016. Vielä on mainittava Eeviksen tänä syksynä vetämä seuraajien tekniikkatunnit sekä Turku Swing Societyn että Flying Stepsin argentiinalaisen tangon tanssijoille − joilta säännölliset tekniikkatunnit olivat siihen asti puuttuneet.

Eeviksen turkulaisia tangohankkeita.

Espanjan kieltä hallitsevan Eeviksen ullakkoasunnosta on kehkeytynyt varsinainen argentiinalaisten tango-opettajien paikallinen "hostelli", jonka majoituksessa ovat jo kolmasti olleet Maxi Carroz & Amanda Gris, sekä Nicolas Artin ja Alejandro Jaime kumpikin tähän mennessä kerran. Maxia ja Amandaa Eevis kuljetti nähtävyyksien lisäksi myös mökillä saunomassa, 12-asteisessa meressä uinteineen!

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI...

Eeviksen harrastuksiin ovat kuuluneet myös uinti ja matkustaminen sekä omatoiminen kodin remontointi. Uimataito tuli saaressa sijainneella lapsuuden mökillä, ja ala-asteella Eevis osallistui uintikilpailuunkin. Selkä­vaivaisina vuosina oli aamuisista, ennen töihin menoa tehdyistä uintireissuista hyötyä sekä fyysisesti että muutenkin, kun työjuttuja pääsi "suunnittelemaan vetojen rytmissä".

Eevis maailmanmatkaaja.

 Ja niin, se matkustus! Kun Eevis vuosina 1999-2004 työskenteli matkatoimistossa, hän hyödynsi kaikilla lomillaan edullisia ns. agenttihintoja matkustaakseen "ympäri ämpäri maailmaa", eikä matkustamisinto ei ole missään vaiheessa laantunut, vaan siitä on tullut elämäntapa. Kiinaankin Eevis matkusti eräässä vaiheessa työn puolesta useammankin kerran vuodessa, tullen viettäneeksi Kiinassa yhteensä viisi kuukautta. Eevis toteaa, että kun laskee kaikki pidemmät reissut yhteen, niin "maailmalla on tullut vietettyä kaikkiaan viisi vuotta". Hänestä on suuri rikkaus, kun sydämessä on useampi ´kotimaa´ joissa tuntee olevansa kuin kotonaan, ja jossa on hyviä ystäviä, joiden luona vierailla. Eevikselle ne ovat Suomen lisäksi olleet Argentiina, Italia ja USA.

Eevis ´omakätisessä´  keittiössään.

Eeviksen puusepän taidot ovat puolestaan hänen nykyisessä ullakkokodissaan näkyvissä joka puolella, sillä kaikki keittiön kalusteet, oleskeluparvi ja monet komerot ovat hänen suunnittelemat ja paikalleen nikkaroimat. Kuten kaikista Eeviksen edesottamuksista, näistäkin töistä paistaa päättäväinen pyrkimys viimeisteltyyn lopputulokseen.

Eevis ei olisi Eevis jos ei hänen taustoistaan, hieman muistilokeroita tonkiessa, kaikkien edellisten asioiden lisäksi löytyisi vielä paljon muutakin kerrottavaa. Kuten hänen hymiöllä varustettu meilikommenttinsa kertoi, kun juttu oli jo painovamis: "Tuli muuten mieleen, etten ole maininnut ollenkaan, että olen ollut mukana myös joukkue­voimistelussa, mm. Koululiikuntaliiton SM-kisamitalleja on useampi ala- ja yläasteajoilta. On mulla myös Cheerleadereiden SM-kulta vuodelta 1989. Flamencoakin olen harrastanut pari vuotta".

Tangoblogi toivottaa energiselle Eevikselle jatkuvaa menestystä niin argentiinalaisen tangon parissa kuin kaikissa muissakin riennoissa!

Rooman lopputyön "Tango Confusion" lopputeksti.