TANGOMUSIIKIN TIIVISKURSSI TANSSIJOILLE

David Thomas

Getting to Know:

Twenty Tango Orchestras

Kustantamo Tango Journey, 2016

Pehmeäkantinen, 233 sivua.

Hinta n. 16 Euroa (Amazon UK).

Tangoblogissa on aiemmin referoitu Michael Lavocahin kirjoittamat orkesterikirjat (kts. Viitteet). Niiden yksityiskohtaisista tiedoista on paljon iloa tangomusiikin varsinaisille harrastajille, mutta keskivertotanssija uupunee niiden fakta­runsauden äärellä.

Hyvälle tanssijalle tangomusiikin "sisään" pääseminen on kuitenkin välttämätöntä, ja tämä edellyttää ainakin jonkin tasoista tutustumista tunnetuimpien orkestereiden taustoihin ja soiton ominaispiirteisiin. Tähän tarpeeseen Thomasin kirja on mainio ensiapu. Argentiinalaisesta tangosta vakavasti kiinnostuneille tanssijoille suosittelen kirjan hankkimista viimeistään jatkotason opiskeluvaiheessa, mutta mielellään jo aiemmin!

MAINIOT LUETTELOT, OIVAT LINKIT

Kirjan aineisto on jaoteltu tanssijan kannalta erittäin hyödyllisellä tavalla, ja jo sisällysluettelo kertoo asian, jonka jokaisen tanssijan tulisi oivaltaa: argentiinalaista tangoa ei voi tanssia vain "yhdellä tavalla". Jotkin tandat on tanssittavissa ´perusmeiningillä´, toiset kappaleet kutsuvat pienaskeliseen, ´rytmiseen´ tulkintaan, ja vielä toiset kaipaavat herkän ´lyyristä´, viipyilevää liikehdintää. `Kompleksikas´ musiikki on kokeneelle tanssijalle aarreaitta, mutta ei sitä vähemmän tanssinneenkan pidä karttaa. Kirjan tekijän sanoin se on "not necessariy difficult, but can initially present challenges to unfamiliar ears and feet". Neljän erilaisen tangogenren erottamiseksi ei tarvitse tuntea yhtyeiden nimiä, joskin orkesterituntemus auttaa ns. pysymään kartalla.

 

Tanssijan näkökulmasta hyödyllinen nelijako.

                  

 Välttämätön askel eri orkestereihin tutustumiseksi on niiden soittaman musiikin kuuntelu. Tähänkin kirja antaa konkreettista apua. Ensinnäkin suosituslistalla, joka luettelee kultakin orkesterilta pienen määrän (yleensä 6-8) keskeisiä levytyksiä. Jokaisen kappaleen kohdalla mainitaan luonnollisesti äänitysvuosi, ja toisesta taulukosta voi tarkistaa mille vuosille kunkin orkesterin koko levytysura ulottui.

  Kirjan taulukoita.

                          

 Taulukoista on jo sinänsä apua, mutta kirjan tekijä on mennyt vielä pidemmälle. Kirjan kotisivulta [linkki] pääsee YouTubessa olevaan kokoelmaan, jossa on linkit jokaiseen kappaleeseen, ynnä kuva- ja videoaineistoa orkestereista!

YouTuben lisäaineistoa.

                   

 NAPAKKA FORMAATTI

Tässä pokkarikokoisesta, suurifonttisessa opuksessa ei juuri enempi puolta tusinaa sivuja ole käytetty kunkin orkesterin esittelyyn, joka noudattaa nelijakoa Personal history, Signature sounds, Singers, sekä Musicians.

Personal history -osiot eivät ole mekaanista CV-luettelointia, vaan eloisasti kirjoitettua tekstiä, ja monine hauskoine pikku tarinoineen melkein kuin tuttavan suusta tulevaa jutustelua. Nämä kirjan osiot on helppoa, suorastaan viihdyttävää lukemista.

Signature sound -osioissa kirjoittaja tarkastelee jokaisen orkesterin soittotapaa ja sen kehitystä muiden, samanaikaisten orkesterien vaikutuksen ja muiden ajankohtaisten tekijöiden valossa. Nimensä mukaisesti tässä osiossa annetaan myös vinkkejä eri orkesterien tunnistamiseen. Näiden tietojen tulisi alkaa kiinnostaa tanssijaa viimeistään parin-kolmen harrastusvuoden jälkeen.

Laulajien esittelyssä kirja tekee heti aluksi tanssijan kannalta hyödyllisen rajauksen: "our focus is trained on singers for the dance market - and then only those that we dance to most in our twenty-first century milongas". Se seikka, että laulajat esitellään ennen muusikoita painottaa sitä, että nämä olivat erityisen tärkeitä orkesterien kokonaisilmeen kannalta.  Tämä tosiasia on tanssijan hyvä ymmärtää, mutta laulajanimien runsaus on asiaan vasta perehtyvälle varmasti hämmentävää.

Muusikoiden esittelyssä kirja johdattaa meitä kuuntelemaan äänityksiä, joissa näiden soitto on erotettavissa. Musiikkiin vähemmän perehtyneelle tanssijalle tämä on erinomaista harjoitusta alkaa erottaa soiton kokonaisuudesta eri instrumenttien osuuksia. Vähemmän tanssineelle tämä voi kuitenkin olla liian kova urakka.

LUKUKOKEMUS

Ainakaan minua ei haitannut, että oli lukenut näistä orkestereista myös Lavocahin kirjoista, ja muistakin lähteistä. Tällä kirjalla on asioihin omanlainen otteensa ja omia pikantteja yksityiskohtia kerrottavanaan.  Niinpä voin hyvällä mielellä suositella kirjaa kenelle tahansa argentiinalaisesta tangosta kiinnostuneelle.

Verrattuna Lavocahin pääopuksen kahdenkymmenenyhden orkesterin listaan, Thomasin kahdenkymmenen yhtyeen luettelo on lähes identtinen, yhtä eroa lukuun ottamatta: Thomas esittelee Ricardo Malerban, joka ´puuttuu´ Lavocahilta, joka sen sijaan esittelee Juan Maglion ja Elvino Vardaron. Mitä Thomasin käyttämään luokitteluun tulee, hän myöntää että joidenkin orkestereiden sijoitus voi herättää eriäviäkin mielipiteitä: "We all hear music differently, so a romantic lyrical tango to one listener may be a rhythmic tango to another". Itselläni ei ollut mitään kovin erityistä huomautettavaa tehtyyn luokitteluun, mutta sen sijaan kohotin kulmakarvojani muutamia kertoja,  kun kirjan antamat tiedot joidenkin orkesterien äänitysvuosista (esim. Fresedo ja D´Arienzo) poikkesivat Lavocahin tai Tango Encyclopedian ilmoittamista.

Kuten edellä jo vihajaisin,  aloittelijalle sopiva annos kutakin orkesteria lienee lukea "Personal history" ja "Signature sound" -osastot. Vasta kun kiinnostus johonkin tiettyyn orkesteriin kasvaa, voi paneutua sen laulajia ja soittajia koskeviin yksityis­kohtiin. Kertarysäyksellä läpiluettuna tämä kirja on iso pala nieltäväksi, vaikka onkin ohuehko, ja veikkaan että alottelija tikahtuu ennen kuin ehtii viimeiselle sivulle — ainakin jos ahmii sitä aivan sivu sivulta.

Aloittelevan tanssijan kannalta olisi toivonut, että musiikkivalinnat olisivat sisältäneet runsaammin tangomaailman ´hittejä´ ─ jotka houkuttaisivat tanssijoita kuuntelemaan musiikkia aiempaa tarkemmin. Kirjassa on kuitenkin ns. musiikki­tieteelliset näkökohdat laitettu etusijalle, mikä suoraan tunnustetaankin: "The recordings that I refer to, and are included in the recommended playlist, are not a selection of ´The Best of Orchestra X´. I have chosen them to demonstrate a particular aspect of the sound, whether an instrument, a voice, or a change of style."

 

Takakannen tiedot.

Varsinainen kirjareferaatti loppuu tähän, mutta edellä olevaan viitaten otan vapauden— lähinnä aloittelijoita varten — täydentää kirjan esitystä luettelemalla jokaiselta orkesterilta nimenomaan yhden oman suosikkikappaleeni.

PIENI OMA SUOSIKKILISTA

Tämä valikoima on ensisijaisesti tarkoitettu kirjan listan täydennykseksi.  Sille jolla ei ole aikaa käydä läpi kirjan listaa (145 kappaletta), tai ei omista kirjaa, se voinee toimia myös omillaan.

Lähtökohtana ovat omat äänilevyni, joita orkesteria kohden on keskimäärin neljä, vaihdellen 2-8 kpl. Levyjeni kappaleet olen luokitellut tanssijan kannalta asteikolla yhdestä viiteen, jossa 5=suosikkitasoa, 4=tandatasoa, ja 3=tanssikelpoinen. Jos jostakin orkesterista ei ollut viitosluokan kappaletta, valitsin nelosella rankatun. Joskus ensisijainen suosikkini oli jo kirjan listalla, jolloin otin vaihtoehtoisen kappaleen. 

Listani heijastanee pitkälti yleistäkin makua — en ainakaan tietoisesti ole pyrkinyt poikkeuksellisiin valintoihin — mutta mieltymykseni tieheätunnelmaisiin tangoihin ja liiteleviin valsseihin saattaa näkyä.

                                                              Mutkattomat orkesterit

Francisco Canaro: Valsecito amigo  (Pikku valssi, ystäväni), laulajana Eduardo Adrián (1943) . Veikeän melodian kantamaa suloisenkatkeraa tunnelmaa, sopivassa tanssitempossa (65 tahtia/min). "Pikku valssi menneiltä ajoiltamme,  näin murhellisena en ole ennen sinua muistellut".  Kuuntele

Francisco Lomuto: Solamente ella (Vain hän), laulajana Alberto Rivera (1944). Hyvä vaihtoehto yleensä soitetulle Di Sarlin korkealentoisemmalle versiolle. Lomuton arjenkarheampi esitys tuo enemmän katu-uskottavuutta sanoitukseen. "Together, not knowing how clumsy we were, we learned, the hard way, all of love’s truths." Kuuntele

Edgardo Donato: Ella es así (Hän on sellainen) laulajana Horacio Lagos (1938). Selkeärytminen, kekskinopea milonga joka sopii aloittelijalle  "liso"-tanssittavaksi (vain hitaita askelia) ja enemmän tanssineelle "traspié"-rytmitykseen (nop-nop). "Hänen laulunsa kuin viulunsoitto, naurunsa kuin kulkunen, ääneensä kuin rastaan laulu — sellainen hän on..." Kuuntele

Orquesta Tipica Victor: Una vez (Yhden kerran), laulajana Ortega del Cerro (1943). Tangoblogin OTV-artikkelia lainatakseni: Tiivistunnelmainen soitto, jossa ripaus Caló:ta mutta myös vanhempaa porteño-tunnelmaa. Paljon ´viipymispaikkoja´ lyyriselle tanssijalle. "One time, I saw you just one time…and I fell in love with you — one time was enough." Kuuntele

Roberto Firpo: Barreras De Amor (Rakkauden esteitä), valssi 65 tahtia/min (1936). Hyvin samanhenkinen, suloisesti vanhahtava — mutta ei puhditon — valssi kuin aiemmin mainittu Canaron kappale. Liikuttaa mukavasti niin kroppaa kuin sielua.  Kuuntele

                                                                Rymiset orkesterit

Juan D´Arienzo: La Bruja (Noita), laulaja Alberto Echaüge (1938). Täpäkkää D´Arienzoa, jossa soiton käänteet antavat runsaasti tilaa tulkinnoille, ja sanojen La bruja kohdalla ohittamattoman hidastuspaikan: "Noita, ..... oikkuja röykkiöittäin, joiden orjaksi jäin.. "  Kuuntele

Rodolfo Biagi: Campo afuera (Muille laitumille),  laulajana Teofilo Ibanez (1939).

Tämä reipas milonga on kompromissivalinta, sillä totta puhuen minulla ei ole Biagilta yhtään ´suosikkikappaletta´; sen sijaan hänen ´rynkytysvuosilta´ paljon epäsuosikkibiisejä. Kun myöhemmin Biagin tangot kesyyntyivät, ne samalla vettyivät persoonattomiksi.  Kuuntele

Ricardo Tanturi: Que nunca me falte (Että en koskaan jäisi vaille), laulajana Enrique Campos (1943).

Teos kuuluu genreen, jossa laulun kohteena on oma äiti: "May I never miss your consoling voice — oh dear mother". Laulaja antaa palaa sellaisella hehkulla, että suomalaisissa laulelmissa ei kyllä tule samanlaista vastaan — vrt. vaikka kotimaiseen Orvokkeja äidille! Valinta tähän listaan johtui siitä, että kolmesta levystäni (joilla kaikilla solistina on Campos) tämä oli ainoa viitoseksi rankkaamani raita.  Kuuntele

Enrique Rodriguez: Ficha personal (Henkilötiedot), laulajana Armando Moreno (1944). Juuri näin letkeän kevyesti etenee korkeatasoinen milongamusiikki, kepeän ironisine sanoituksineen: "one eighty in height and elegant figure, without any discussion. Single, good looking, white complexion, straight nose, by intuition I am a poet and singer by profession." Löytyy Spotify:sta

Ricardo Malerba: La Piba de los Jazmines (Jasminityttö), laulajana Orlando Medina (1943). Lainatakseni Tangoblogin kirjettä Buenos Airesista marraskuulta 2015 (jossa selvitetään myös jasminien osuutta katukuvaan): "Ihastuin ensikuulemalla sen intensiiviseen pulssiin sekä melodia-osaston omintakeisuuteen. Melodia on haikea, mutta Orlando Medina laulaa sanoituksen kuin ulkopuolisen kertojan roolissa". Laulussa jasmiini kuvaa viattomuutta. Sen päähenkilö, monen ihailema nuori nainen kantaa rinnassaan aina tuoretta jasmiinia, kunnes hän kohtaa lipeäkielisen viettelijän — ja jasmiini lakastuu...  Kuuntele

 

                                                               Lyyriset orkesterit

Osvaldo Fresedo: En cada puerto un adiós (Joka satamassa jäähyväiset), laulajana Oscar Serpa (1944). Koska ensisijainen suosikkini sisältyi kirjan luetteloon, valitsin hieman umpimähkään yhden muista suosikeistani, joita on monta. Tämän kappaleen saundi on tyypillistä Fresedoa. Tangoblogin Fresedo-artikkelin sanoin: "Fresedon soiton pulssi tuntuu jäävän letkeän ja  jäntevän välimaastoon, ja sitä voisi kuvata ´letkeänjänteväksi´. Tunnelma on usein lyyrinen tai sentimentaalinen, tai jotakin siltä väliltä − eli suloisenhaikea".  Kuuntele

Carlos Di Sarli: Al Compas del Corazon (Sydämenlyöntien tahdissa), laulajana Alberto Podestá (1942). Di Sarlin tuotanto on hienojen tanssikappaleiden kultakaivos, josta löytynee joka tanssijalle useampikin mielikappale. Henkilökohtaisesti pidän hieman enemmän niistä levytyksistä joissa on intiimi tunnelma, ja joissa piano pysyttelee alemmissa rekistereissä, kuin mahtipontisemmista esityksistä, joissa piano kilahtelee ylärekisterissä. Valitsemani kappaleen sanoituskin on virittynyt ahdistuneeseen alarekisteriin:  ”A heart throbs, because I will see you again; my dream lies because you return slowly”.  Kuuntele

Miguel Caló: Jamas Retornaras (Et koskaan palaa), laulajana Raúl Berón (1942). Tangomaailman ´Beethovenin viides´ alkaa synkänenteisellä, hypnoottisella poljennolla, ja Berónin tuska pitää kuulijan pihtiotteessaan. Jos ei tanssija tähän eläydy, niin mihin sitten?  ”Et koskaan palaakaan … sen kertoo sieluin mulle, / ja yksinäisyydessäin / sua kutsun öin ja päivin”.  Kuuntele

Lucio Demare: No Nos Veremos Más (Emme enää näe toisiamme), laulajana Raúl Berón (1943). Demarella on monta siistiä tangoakin, mutta tässäpä yksi suosikkivalsseistani.  Kuuntele

Angel D´Agostino: Ahora, no me conocés (Nyt et tunne minua), laulajana Angel Vargas (1941).  Verrattuna Calón herättämiin tunnelmiin on D´Agostino enemmin haikea kuin dramaattinen, mutta yhteistä on jäntevä poljento, ja kyllähän tähänkin tunnelmaan voi uppoutua.  "Now you don’t know me…Your ungratefulness erased me!"  Kuuntele

Alfredo De Angelis: Muriendome de amor (Kuolla rakkaudesta), laulajana Oscar Larroca (1956). Tämän myöhäiskauden levytyksen valintaperuste on poikkeuksellinen. Se ei välttämättä ole erityisen mieluisa kappale tanssia milongassa, mutta on eräs "treeni-suosikkini". Sen tasaisesti, kuin junana etenevä jäntevä syke sopii nimittäin mainiosti erilaisiin tangokävelyn (caminata ) harjoituksiin!  Kuuntele

                                                            Monipuoliset orkesterit

Julio De Caro: Un dilema (Pulma) laulajana Augustin Volpe (1942). Lainaan Tangoblogin De Caro -artikkelia:  "Hitaahko, tiheätunnelmainen tango. Tanssille paljon pysähdyspaikkoja".  Tämä kappale voisi myös kuulua "Lyyriset" otsikon alle.  Kuuntele

Pedro Laurenz: No me extraña (En yllättynyt), laulajana Juan Carlos Casas (1940). "En yllättynyt lähdöstäsi / mutta kaipaan läsnäoloasi / sillä vaikeaa on tottua / yksinäisyyteen ja kipuun". Kappale on tunnelmaltaan tiivis, mutta voisi myös kuulua "Rytmiset" osastoon.  Henkilökotaisesti nautin suuresti pianistin (Héctor Grane´) soitosta, ja yhdyn lämpimästi Lavocahin luonnehdintaan "a wonderful pianist, possesed of excellent touch and timing"! Liekö ollut Jazz-taustaa?  Kuuntele

Osvaldo Pugliese: De floreo (Kukoistava), instrumentaalikappale (1950).  Tässä on Puglieselle tyypillistä äärilyyrisen ja voimakasiskuisten osioiden vaihtelua, mutta ei ihan voimakkaimmalla ´yumba-vaihteella´. Henkilökohtaisesti en erityisesti pidäkään Pugliesen voimakkaimmista yumba-äänityksistä — en tanssijana, enkä oikein muutoinkaan.  Kuuntele

Aníbal Troilo: El bulín de la calle Ayacucho (Ayacucho-kadun kämppä). Troilomainen perusvire, eli voiman ja pehmeyden liitto, on erinomaisen hyvin aistittavissa. On toisaalta poljennon voimakas draivi ja Orlando Goñin täpäkkä pianotyöskentely, toisaalta Francisco Fiorentinon sametinpehmeä ääni, joka haikeana muistelee poikamieskämpän aikoja.  Kuuntele   

VIITTEET

Lavocah, Michael.: Tango Stories. Milonga Press, 2012.

Lavocah, Michael.: Aníbal Troilo. Milonga Press, 2014.

Lavocah, Michael.: Osvaldo Pugliese. Milonga Press, 2016.

Tangoblogi: Romanttisen tangon kantaisä ─ Julio De Caro. 22.10.2015

Tangoblogi: Buenoksessa 2015 −osa kaksi. 19.11.2015

Tangoblogi: Osvaldo Fresedo−Tangoa pehmeän tunnelmallisesti. 9.2.2017

 Valiente, Gabriel: Encyclopedia of Tango. Omakustanne, 2014.

ALEJANDRO JAIME — Argentinian Tango Teacher, Dancer and Musician

Ever since September 2016, when Alejandro Jaime started to visit Turku, my partner and I have enjoyed both his teaching and the chance to spend some spare time in his company, both in Turku town and in the archipelago. Alejandro is never boring, and a conversation with him may include both playful elements and deep philosophical pondering.

Alejandro during the interview at his tango studio.

To the tango community of Turku, which lacks a local professional teacher of Argentinian tango , Alejandro is a much needed resource. I am happy to be able to present this profile of him, to entertain present and coming students of his, and others. 

A CULTURAL CHILDHOOD

Alejandro grew up in the Buenos Aires neighborhood (barrio) of San Christobal, known for its artistic community. The European roots of his mother were in the Russian-Polish population, known for its cultural richness, and Alejandro describes their family as not having been wealthy, but very educated.  Family pursuits included reading literature, and listening to and playing music. Very early, Alejandro´s mother started to teach little Alejandro letters and words from signs, labels, and advertisements in the streets. As a result, Alejandro was reading at the age of three — and later "felt very bored at school". Also at the age of three, a prediction was made. Little Alejandro was sitting on the floor when his mother was doing vocalizing exercises, while her teacher accompanied on piano. Observing the boy´s reactions to the music, the teacher predicted: "he will be a musician".

Family photo at age of 12.

The cultural ambience of Alejandro´s childhood was not restricted to his family. In the apartment building where they lived, the neighbors included painters, writers and musicians, and people interacted lively. At home, as well as in the whole building, Latinoamerican music, folklore, rock and tango sounded. The mother, a language teacher, was an amateur singer of latinoamerican music, and studied in the conservatoire. Alejandro’s father was an excellent amateur singer of tangos. The father died when Alejandro was very young, but Alejandro tells that he "can still hear his voice singing". When the mother entered her second marriage, Alejandro got the stepfather Edward, who played the guitar. Luckily, Alejandro and Edward developed a very friendly relationship, which has persisted into Alejandro´s adulthood.

The kindergarten that Alejandro went to at 1-3 yrs of age, was situated on the other side of the street, opposite to his home. As a prophesy for Alejandros adult life, this habitat was later turned into a milonga place — the Cachirulo! A place where he would later be dancing and performing...

Class photo at the Arts School. Alejandro 3rd from left in front.

Between ages of 6 to 11, Alejandro attended an Arts school for kids in the morning, and the normal school in the evenings. The curriculum of the Arts school included Music (singing, playing instruments), Theater, Visual arts (painting and sculpture), and Body awareness/dancing. "I loved theater", he recollects. I ask him what he remembers from the dance lessons of folklore and tango. "I remember the embraces, but nothing else", he tells with a laugh.

MUSICIAN

"As a youngster, I used to listen to, and sing folklore, pop music, and kids´ music", Alejandro recollects. At the age of 10, he played the keyboard. But his instrument was to be the guitar. In his family, this instrument was played a lot, and there were weekly intellectual gatherings with a lot of eating and singing, with guitar accompaniment. He remembers that "something turned on in my ears", and at the age of 16, he was hobby-playing the guitar. But the decisive moment came at the age of 18. A brother of one of his friends was said to be very good at the guitar, and Alejandro got the opportunity to listen to him. He was playing the Allemande from Bach´s Suite N:o 1 and Las Abejas by the Paraguayan guitar composer Agustin Barrios.  "I was amazed", says Alejandro, "and I instantly decided, that I wanted to play that music". The next 12 years he would be rehearsing 6-8 hours a day...!

Diligent guitar rehearsing for the International
contemporary music and composition Festival in Cordoba 2010.

Initially, Alejandro was practicing by himself. One day, when he was walking in the city with  a guitar friend, and they passed the the Conservatory Manuel de Falla, they heard guitar music from inside. They went to see, and in the corridor someone was playing the guitar. Alejandro and his friend joined in on their guitars, and soon the other person approached and suggested that he would introduce them to his guitar teacher. "The stubborn old man" — Alejandro remembers — "told me that I should apply to the Conservatory". 

Alejandro decided to apply, but a few days later he learned that the application date had passed two weeks earlier!  He now started to practice even more than before. He moved to the friend´s place, literally a woods workshop with no regular facilities, one hour´s travel from the center of Buenos Aires. "We were three men, connected by a passion for music and literature". The days were filled with intensive training and lively discussions.

                                              Alejandro testing a Luthier instrument playing the 
                                             Allemande BWV 996 by Johann Sebastian Bach. 
                                           

Next year,  there were six hundred applicants for the 25 vacancies at the Conservatory Manuel de Falla, which is the most important guitar playing conservatory in Argentina.  Alejandro not only succeeded to get enrolled — he got the highest position! He spent 8 years in the conservatory, also studying composing and Early music. From the very day of his admittance, when he was taken to perform in a venue, he steadily gave performances, and was also giving private lessons.  Until ultimately a period would arrive, when tango dancing defeated guitar playing...

DANCER

Earlier, Alejandro had been dancing popular dances, such as folklore, bachata and salsa. At the corner of the Conservatory, there was a salsa studio where he used to go three times a week to dance salsa!  Some of his friends at the Conservatory attended the Department of Popular music, which included tango music, and they invited him to try tango dancing.  Alejandro immediately felt that "his body remembered" something from his childhood lessons at the Art School. He liked the feeling, and he promised himself "I will do this in the future!" Not yet, because he had recently got a scholarship from the National Arts Foundation, for postgraduate guitar studies.

The definitive decision to be a tango dancer was made some time later  — as a result of jealousy!  He was dating a girl who went to milongas (alone). "I was very jealous", Alejando remembers, so when she invited him to join her for a milonga, he accepted. At this local milonga, he immediately felt comfortable and easy. However, when he went to more advanced milongas, he started to "feel terrible", because he understood that he was not yet dancing at a good enough level. As a result, he started to join his girlfriend to classes given by Helen "La Vikinga" and some colleagues of her.  This training lasted only one month, because the girlfriend moved to the USA, but it had one important consequence: Alejandro learned to know Javier Rodriguez, who was a friend of La Vikinga. This would have later consequences, but at the moment Alejandro considered Javier to be just a ´friend of a friend´.

Small group at Alejandro´s studio in Buenos Aires 2015.

Alejandro decided to get to the very bottom of tango dancing. "I need to go to traditional teachers", he thought. As a recommendation from a classmate in the Conservatory, he found the tango classes in Palermo given by Jose Almar and Juliana Aparicio, who were teaching small groups only. However, he was soon disturbed by the fact that teachers quite suddenly went on tours, disrupting the coherence of the teaching. The solution: Alejandro rented a place with a big studio, equipped with mirrors. He started to analyze, very carefully,  videos of dancers with different styles, including Ramon "Finito" Rivera, Puppy Castello, and Javier Rodriguez.  Alejandro especially liked the dancing of Rodrigues. Why? "He is emotional, serious, sensitive, and deeply connected to the music and to the dancing", Alejandro explains.

Alejandro started to go to milongas in a very methodical way: initially to not-so-good places, to be able to dance as many tandas as possible, and gradually to better and better places, where he could dance with more demanding partners. One day — a week  before his birthday — Hector Cachirulo, who was the organizer of the milonga Cachirulo, surprised him by saying "pick a partner and perform next week". The partner he picked was a girl from Brazil, named Arlety, and their performance was a success.

First public performance, at Cachirulo.

As Javier Rodriguez was mostly touring abroad, he was not an option to get classes from. Instead, Andrés Laza Moreno — a former assistant to Carlos Gavito — became Alejandro´s tutor, "to whom I owe almost everything", he says. Alejandro started practicing with many partners, gave public performances, and also won a competition night in Buenos Aires. 

Maximilian Christiani invited Alejandro to join his dance company; and so Christiani became Alejandro´s trainer for a period of time.  Some of the professional dancers in the milongas, knowing that Alejandro also was a musician, asked him to give private lessons. In 2015 he gave several workshops, and in 2016 special 4-workshops packages. In those workshops an organizer from Italy, and another from Belgium participated, and they invited Alejandro to come and work with them. In Europe the invitations multiplied, and soon Alejandro decided to stay in Europe. His partner had settled in Barcelona, and this became their home town for 6 months, until they decided to move to Helsinki.

TEACHER

Alejandro tells that he has always loved teaching, be it guitar playing, martial arts (see below) or tango!  As a dancer with a deep knowledge in music, his special topic  is Tango musicality for dancers, but he is also teaching issues related to Body awareness — a topic already familiar from the Arts school — and Dance kinetics. In tango communities, he gives seminars and leads prácticas to larger groups, but at his new Helsinki studio, he prefers to teach groups of limited size. For that, he has developed the Tango LAB concept.

The tango LAB concept.

Although now based in Helsinki, Alejandro will continue traveling on the European continent, both for teaching and for DJing. In the near future he will tour to Berlin, Minsk, and four Russian cities. Alejandro stresses the importance, for students of tango, of having an experienced, first-rate teacher as one´s personal tutor. But he warns that "do not make the mistake of trying to copy your master" — meaning that your tango has to grow from your own premises. He also stresses the importance of continuous, systematic exercises as a prerequisite for any improvements; and with his own daily training hours, he is himself a living example of this principle.

Alejandro rehearsing in his studio.

How to teach?

When I ask Alejandro how he would advice any new teacher-to-be person on what to teach, he present a list that is genuinely Argentinian — quite far the from European/Finnish thinking of  ´give them many figures´. His advises are:

(1) Remember that you are teaching a culture!

(2) Let the students make contact with their feelings .

(3) Give them the music — the music is the essence of tango! Learn them to dance within the music.

(4) Learn them the pillars of tango: good behavior, respect for the music, a good embrace. Remember that the embrace is a concept, not just a posture!

 (5) Teach them a good walk, a good side step — teach them how to step, how to land.

(6) Teach them the 6-8 figures they will need in a milonga: ochos, half turns, small movements. These 6-8 steps will transform into 30 steps, when you vary their rhythm, energy and intensity!                     

(7) Teach how to  play  elegantly with the free leg.

(8) Learn them milonga etiquette: how to invite, where and how to sit, how to dance in a ronda.

       In Alejandro´s classes you are not always upright!

                 Picture from exercise in Rome.

For a good dancer "less is more"! A good dancer is disciplined, focused and sensitive; observes the melody, the rhythm, the intensity and energy of the music — and a real master also knows the story in and behind every tango that is played. "Each tango is a little piece of life".  An experienced dancer also learns to choose. He/she does not dance every tanda, but selects the right partner for the right music, at the right moment!

... AND OTHER ACTIVITIES!

During his active guitar period, Alejandro was also composing. A  collection of those compositions have been compiled into a cute little volume.

Guitar compositions.

Alejandro is frequently DJing, and he has an enormous catalog of tango music: almost 40 GB! Still, this is only 10 per cent of his whole catalog; the remaining 90 per cent is classical music. He is making thorough analysis of both classical works and tangos, and shows me a recent, huge analysis table of Di Sarli´s music, one of the 10 tango orchestras his has recently scrutinized.

DJ at work.

Before he was studying and practicing music, Alejandro also took interest in Martial arts, specifically Taek Wondo. When he was 16, he won the Pan American Championship. The next five years, he earned his living by teaching Taek Wondo.

Demonstrating Taek Wondo

Literature has always been present in Alejandro´s life, and he still is a keen reader. With a background of 2 years of studies in philosophy and psychology at the University of Buenos Aires, books from these genre are well represented in his bookshelf but also other topics, such as anthropology and economics, especially the history of economics (Adam Smith etc.), and he also has a long interest in neurosciences. Russian textbooks plus dictionaries of the Russian language reveal that this language is now under study.

Books at Alejandro´s bedside table

Who knows what new activities Alejandro will embark upon, in coming years!

REFERENCE

Alejando´s website address is http://alejandrojaimeweb.wixsite.com/misitio